Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta  (Luettu 89175 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #250 : Toukokuu 04, 2012, 20:40:53 »
Paras kirja ikinä. :)

Ensimmäisen kerran kun luin 12-13 vuotiaana olin kyllästyä heti alkuun kun se alkupuhe oli niin pitkä ja sitten vain jaariteltiin hobiteista. Nopeasti kuitenkin tempauduin mukaan seikkailuun ja ensimmäisestä lukukerrasta on jäänyt se mieleen, että se oli rytmissä Nelosen leffa-lauantain kanssa kun TSH-trilogiasta näytettiin aina yksi osa joka lauantai. Leffat olin katsonut jo pikkunaperona ensimmäisen kerran (ne oli ihan sika pelottavia silloin mielestäni!)

Nyt luin nämä sitten juuri uudestaan läpi, monen vuoden tauon jälkeen ja huomasin, että tällä kertaa nautin juuri niistä pitkistä selityksistä jotka silloin ikävystyttivät. Minulla on sellainen yhteiskirja, joissa nämä kaikki kirjat ovat siis yhdessä joten sillä tavalla en osaa niitä ajatella erillisinä opuksina; "Sormuksen Ritarit", "Kaksi Tornia" ja "Kuninkaan Paluu." Mielestäni on mielenkiintoista verrata kirjojen ja leffojen heikkouksia toisiinsa; leffoissa juoni jää aina puoliväliin ja kaikki ihanat asiat selittämättä sekä kaikki typerät pikkumuutokset ärsyttää, mutta joistain hahmoista tulee elävämpiä leffojen kautta; kuten vaikkapa sormussaattueen hobiteista, joiden persoonallisuus ei aina tule yhtä selvästi kirjoissa esille kuin leffoissa joissa mielikuva on todella vahva. Mielenkiintoisia eroja! Kuitenkin leffan plussat verrattuna kirjan plussiin ovat mitättömät. Moni hahmo jäi ilman selitystä leffassa ja esimerkiksi Faramirin jalon luonteen "pilaaminen" jäi suututtamaan (ja monet haltiat näyttivät tyhmiltä). Silti TSH leffoissa on myös paljon hyvää ja rakastan sitä energiaa joka tuosta tiimistä tuntuu säteilevän. :)

Legolaksen ja Gimlin välille syntyy ihana ystävyyssuhde ja on myös kivaa, että "kaikkien" heimojen edustajia löytyy päähenkilöistä. Tässä kirjassa on hupaisaa se, ettei oikein suosikki tai inhokki hahmoja löydy... kaikki ovat niin kivoja. :'D Aragorniin miellyin heti Ponissa ja tykkäsin myös Samin epäilevästä luonteesta. Pippin on ihana "Tukintolvana!" hänelle saa aina nauraa. Merri on hobiteista synkin, mutta hän sopii hyvin Pippinin rinnalle. Frodo on täydellinen päähahmo; Bilbon tapainen höpsykkä, jolla on taitoja ja suhteita tärkeisiin hahmoihin ja joka on kuitenkin hyvin tunteellinen. Hän on myös mukavan kypsä hahmo (toisin kuin leffassa). Gandalf on juuri paras hahmo hänen jutuilleen saa nauraa aina täyttä päätä. Tykkään myös Sarumanista, joka on täydellinen "pahis" - hänestä tekee mielenkiintoisen se, ettei hän kuitenkaan ole oikeastaan paha tai hyvä vaan monisyinen. Kärmekieltä käy sääliksi. Faramirin ja Markin Herran Theodenin ylväyttä ihastelen --- ja näiltä kummaltakin hahmolta on sitä leffoissa riisuttu. Eowyn on hyvä naishahmo ja samoin kaunis Arwen, josta ei paljon kirjoissa kerrota (tarussakin vain vähän). Klonkku on maailman mielenkiintoisin pikku niljiäinen. Jopa örkit ovat myötätuntoa herättävällä tavalla kammottavia. Yksi juttu mistä pidän erityisesti kirjassa on nimet; siinä on paljon hienoja nimiä ja erityisesti pidän siitä kun hahmolla on monia nimiä. :D

On aivan mahtavaa, että Tolkien on luonut kokonaisen maailman historian ja kielien kanssa. On myös erityisen kiva lukea wikipediasta että suomenkieli ja kalevala ovat kuulemma olleet innoituksia. Tulen jotenkin surulliseksi joka kerta kun tulen tarinan loppuun... seikkailu oli niin pitkä ja nyt se on ohi.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 05, 2012, 15:50:26 kirjoittanut boris »

Poissa Heimdall

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #251 : Elokuu 13, 2012, 00:39:13 »
Taru sormusten herrasta on yksi lempikirjasarjoistani! Tolkien on aivan mahtava kirjailija, osaa kuvailla selkeästi ja kauniisti. Luin ensimmäisen kerran joskus 10-12v kakarana, silloin en niinkään osannut arvostaa, mutta 13v luin uudestaan ja se jotenkin aukeni paremmin mulle, koko maailma, hobiti jne :) Kirjassa pysyy hyvin kärryillä, mukavat juonenkäänteet ja niin edelleen :)

En malta odottaa että se Hobitti elokuva julkaistaan, toivottavasti on yhtä eeppinen kuin tsh triologiakin!
If not for you / Babe, I couldn't even find the door
I couldn't even see the floor /I'd be sad and blue, if not for you.

Freia -> Heimdall

Poissa Domino

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #252 : Elokuu 13, 2012, 10:42:57 »
Pitäähän minunkin tänne kirjoittaa, kun Taru Sormusten Herrasta on minulle elämää ja kuolemaakin suurempi asia (ei TSH:ta, ei elämää).

Lukiessani TSH:n ensimmäistä kertaa olin 11, mutta täytin siinä parin kuukauden sisällä 12. Monille kavereilleni TSH oltiin luettu heidän ollessa pieniä, mutta tietenkään minun vanhempani eivät lukeneet. Kumpikaan ei nimittäin ollut koskaan lukenut koko Tarua, mutta paras kaverini kauppasi sitä minulle niin paljon, että minä ajattelin, että voisinhan minäkin vilkaista sitä.

 Tietenkin skippasin aikalailla sen alkuselityksen (paras kaverini oli joskus tehnyt Hobitti-kirjasta esitelmän). Kyllä minä jotenkin pysyin kärryillä, mutta pitihän sieltä netistä käydä katsomassa miltä hobitit näyttää, koska en ollut oikein saanut minkäänlaista mielikuvaani päähäni.

Sitten pääsin kohtaan jossa Frodo ja kumppanit lähtivät matkalle ja jäin siihen ihan riippuvaiseksi. Luin Sormuksen ritareita aina kun pystyin. Aamulla herätessäni luin sitä, aamupalalla luin sitä, kouluun otin sen mukaan ja luin sitä aina kun ehdin, ainakin välitunneilla muistan istuneeni sen kanssa. Kun koulu loppui, sanoin kavereilleni etten voi olla ja pakenin mahdollisimman nopeasti kotiin ja luin. Taisin lukea ruokapöydässä ja vessassakin, mutta joskus isäni kielsi minua ottamasta kirjaa pöytään mukaan. Yö-unet vähenivät jonkin verran, koska en malttanut mennä kirjan takaa nukkumaan.

Sormuksen ritarit hurahtivat yllättävän nopeasti. Kaksi tornia meni viikonloppuna päivässä. Kuninkaan paluuta lukiessani ajattelin hidastaa, koska sitten ei voisi enää lukea Sormusten Herroja! Mutta sekin sitten hurahti päivässä. Hobitin luin vasta jälkeenpäin (joka oli kyllä kohtuullisen typerästi tehty, mutta...)

Tietenkin ne on tullut luettua nyt useamman kerran. Leffaatkin ovat tosi hyviä, vaikka omasta mielestäni Sormuksen ritarit on hieman huonompi kun kirja. Kaksi tornia on minusta yhtä hyvä ja Kuninkaan paluu on sitten omasta mielestäni parempi kun kirja. Ne ovat kyllä ainot elokuvat, jota ovat minun mielestäni yhtä hyviä kun kirja. Kirjoista paras on mielestäni Sormuksen ritarit ja elokuvista Kuninkaan paluu. Loppu kirjoissa/elokuvissa on kyllä todella surullinen, uskotteko että itken vieläkin joka kerta kun nään sen? Ja kyllä minä itken muutenkin jokaisessa osassa (paitsi en kyllä heti keksi, että missä kohtaa Kahdessa tornissa itkin...). Pitää muuten mainita, että näiden elokuvien trailerit ovat myös tosi hyviä. Tai siis kun minulle tulee ehkä kaikissa seitsemässä Harry Potterissa yhteensä kaksi kertaa kylmät väreet, niin minulle tulee jopa Sormusten herrojen trailereissa kylmät väreet... Se on kyllä vähän pelottavaa... o.o Gandalf on muuten elokuvissa tosi pelottava ;D Varsinkin Sormuksen ritareissa... Hui...

Minusta hahmot ovat tosi hyviä, mutta ei minulla mitään lempihahmoa ole. Eihän Frodolla kuitenkaan ole samanlaista pakkomiellettä kavereiden pelastamiseen kun vaikka Harrylla, joten en ole alkanut häntäkään erityisesti vihaamaan.

Kun aloitin ensimmäistä kertaa lukemaan sitä Tarua Sormusten herrasta, ajattelin vielä että "eihän mikään kirja voi olla parempia kun Potterit". Täytyy myötää, että olin kohtuullisen hämmästynyt, kun tajusin pitäväni Sormusten herroista enemmän. Olen lukenut tooosi monta hyvää kirjaa senkin jälkeen, mutta mikään ei ole minusta yltänyt TSH:n tasolle. Kyllä minä ymmärrän, etteivät kaikki niistä pidä, esimerkiksi koska se ollaan kirjoitettu aika runollisesti. Minua tuo runollisuus ei ole paljon haitannut, mutta repeilen aika usein niille lauluille. Okei, se on vähän outoa, mutta minusta se on vain huvittavaa, että kirjassa on niin paljon lauluja ;D Välillä minun on ollut pakko katsoa tuimasti jotain ihmistä, jos hän on ihan suoraan haukkunut TSH:ta. Olen yrittänyt lopettaa sen, koska enhän minäkään pidä heidän lempi sarjastaan...

Ainut juttu mikä minua hieman ärsyttää TSH:ssa on naishahmojen puuttuminen. Tai siis onhan siinä Arwen ja Eowyn, mutta Arwenia ei itse kirjassa esiinny paljon ollenkaan. Eowyn on kyllä tosi hyvä lisäys, koska hän tuo vähän naisillekkin kunniaa :) Esimerkiksi kohtauksessa jossa Eowyn tappaa Nazgulin, joka sanoo "kukaan mies ei voi tappaa minua" (tai jotain sinne päin, en minä muista), niin Eowyn sanoo että "minä en olekkaan mies" (tai jotain sellaista). Se on ihana kohta :) Arwen taas olisi voinut esiintyä enemmän kirjassakin.

Se on minusta todella ärsyttävää, että jotkut TSH:sta hieman tietämättömäpi väittää että TSH ollaaan matkittu Harry Pottereista! Sehän on aivan hullua, koska TSH on reilusti Pottereita vanhempi kirja ja Rowlinghan itse on myöntänyt että on saanut jotain ideoita TSH:sta.

Hobitti-elokuvan ilmestystä odotan ihan hirveästi. Parhaan kaverini kanssa ollaan nyt senkin tuloa jo ihqutettu aika kauan. Voi kunpa se jo tulisi ja toivottavasti se on yhtä hyvä kun ajattelen... Leffateattereissa tulee aina sellainen "aww" huokaus, kun se traileri joskus tulee siellä. Paitsi onhan se trailerti käyty Youtubestakin useamman kerran katsottua. Olen niin innoissani että poksahdan kohta!

Tuo Prosper muuten tuossa pari viestiä aijemmin sanoin tosi hyvin, että mikä niissä hahmoissa on hyvää, meinasin melkein lainata tähän sen koko jutun, mitä hän sanoi, mutta ajattelin että se olisi jo vähän pimeetä ^^

Eipäs tässä enää muuta sanottavaa olekkaan, en kyllä tiedä jaksoiko kukaan lukea tätä. Minulla on pakkomielle vain kirjoittaa pitkiä kommentteja, kun kyseessä on minun rakas TSH:ni :)

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #253 : Elokuu 13, 2012, 13:52:30 »
Se on minusta todella ärsyttävää, että jotkut TSH:sta hieman tietämättömäpi väittää että TSH ollaaan matkittu Harry Pottereista! Sehän on aivan hullua, koska TSH on reilusti Pottereita vanhempi kirja ja Rowlinghan itse on myöntänyt että on saanut jotain ideoita TSH:sta.
Olen itse naureskellut tuota samaa.. Jossain netissä pyöriessäni bongasin tyypin, joka oli jollain foorumilla kirjoitellut, että häntä ärsyttää kovasti, kun Tolkien on kopioinut niin paljon Rowlingilta, ja että hän odottaa innolla näkevänsä elokuvien pidennetyt versiot, joissa varmasti Tolkien kertoo kommenttiraidalla, miksi hän on niin Pottereita kopioinut... Sain vuosisadan naurut tuosta, mutta olisihan se liikaa pyydetty, että tsekkaisi faktat ennen kirjoittelemista..
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #254 : Elokuu 13, 2012, 13:57:10 »
Se on minusta todella ärsyttävää, että jotkut TSH:sta hieman tietämättömäpi väittää että TSH ollaaan matkittu Harry Pottereista! Sehän on aivan hullua, koska TSH on reilusti Pottereita vanhempi kirja ja Rowlinghan itse on myöntänyt että on saanut jotain ideoita TSH:sta.
Olen itse naureskellut tuota samaa.. Jossain netissä pyöriessäni bongasin tyypin, joka oli jollain foorumilla kirjoitellut, että häntä ärsyttää kovasti, kun Tolkien on kopioinut niin paljon Rowlingilta, ja että hän odottaa innolla näkevänsä elokuvien pidennetyt versiot, joissa varmasti Tolkien kertoo kommenttiraidalla, miksi hän on niin Pottereita kopioinut... Sain vuosisadan naurut tuosta, mutta olisihan se liikaa pyydetty, että tsekkaisi faktat ennen kirjoittelemista..

Hah! Varmasti joku pentu kyseessä. ^.^ Niin minäkin silloin 8-vuotiaana väitin, että nämä leffat ja ERITYISESTI Gandalf matkivat Pottereita! Mutta silloin luulin kanssa, että kaikki hobitit olivat lapsia...

Poissa Neiti Kuutamo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SwordVine3373
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #255 : Syyskuu 19, 2012, 18:27:22 »
Taru sormusten herrasta on sellainen kirjasarja, joka mun on pitänyt jo kaauan mennä lainaamaan kirjastosta ja lukea, mutta sitä nyt ei vaan saa tehtyä. Mälsää. Mutta sarja kuulostaa hyvältä, ja elokuvista olen pieniä vilauksia nähnyt, niin että lukeminen tulee kyllä tapahtumaan. Sitten joskus:) Kirjailija ainakin on hyvä. :D

Poissa mauro

  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #256 : Syyskuu 27, 2012, 22:08:37 »
TSH on paljon pitkäveteisempi kuin Hobitti. Harmi. Elokuvat on hyviä, mutta kirjat kamalan tylsiä ja hidastempoisia. Siksi varmaan en ole saanut luettua kuin kaksi ensimmäist ja siitäkin on pari vuotta. Ei mitenkään nopeasti tullut luettua. Muistuttaako ne pidemmät elokuvaversiot enemmän kirjoja vai onko ne yhtä jänniä kuin ne lyhyemmätkin?
The spice must flow.

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #257 : Syyskuu 27, 2012, 22:17:34 »
Muistuttaako ne pidemmät elokuvaversiot enemmän kirjoja vai onko ne yhtä jänniä kuin ne lyhyemmätkin?

Onhan niissä pidennetyissä myös hidastempoisempia kohtauksia, mutta ei mitenkään häiritsevästi, samaan tapaan kuin normileffoissakin. Pidennetyt versiot täydentävät leffoja siinä suhteessa, että niissä on mukana paljon sellaista, mikä puuttuu normiversioista (kun sitä ei ole saatu mahdutettua mukaan). Kauheasti actionia ei ole lisää, mitä nyt joitain kohtauksia pidennetty, ja muutama ihan uusikin, mutta kohtaukset eivät missään nimessä tee leffoista puuduttavaa, vaan lisäävät niiden Tolkienmaisuutta.
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #258 : Syyskuu 28, 2012, 09:42:02 »
Tolkienmaisuutta olisi imo lisännyt paremmin se, ettei leffojen teatteriversioihin olisi lisäilty kaikenlaista asiaankuulumatonta huttua. Kuten vaikkapa Aragornin (tai pikemminkin Viggon vajaaälyisen Stearagornin) molskahdusta jokeen tai sitä käsittämätöntä pelleilyä, että Arwen muka oli jo lähdössä Länteen mutta näkikin sitten näyn Eldarionista ja muutti mielensä.

Jacksonin leffat ovat ihan liian Hollywoodia ollakseen tolkienmaisia.
Constantem decorat honor

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #259 : Syyskuu 28, 2012, 11:03:21 »
Tolkienmaisuutta olisi imo lisännyt paremmin se, ettei leffojen teatteriversioihin olisi lisäilty kaikenlaista asiaankuulumatonta huttua. Kuten vaikkapa Aragornin (tai pikemminkin Viggon vajaaälyisen Stearagornin) molskahdusta jokeen
KYLLÄ!!!!
Arwen-kohtaus ei ihan niiiin pahasti häirinnyt, mutta tuo! En oikeasti tyyliin pysty katsomaan sitä kohtaa, se on jotain niin järkyttävää! "Pakko lisätä vähän draamaa nyt tähän leffaan kun tämä on muuten liian epädramaattinen." Ai että, en pysty edes kirjoittamaan mitään järkevää, kun alkoi sappi kiehua muistellessani taas tuota kohtaa. öashgdöadsghaödshg
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #260 : Syyskuu 28, 2012, 17:13:36 »
Tottakai leffoihin lisätään kaikenlaista turhaa, eikä päde vain Lotreihin, mutta mielestäni pidennetyissä versioissa ei-tolkienmateriaalia ei juuri ole lisätty, jollen väärin muista, kenties joku Frodo/Samkohtaus, missä kuninkaanpatsaalle oli kasvanut 'uusi kruunu', ainut mikä tulee näin äkkiä mieleen, ja puuttuvia kohtauksia taas on, joten siksi lisää tolkienmaisuutta.

Mielestäni Jackson teki kuitenkin yleisesti ottaen hyvää työtä ohjauksen kanssa, eikä riistänyt liikaa alkuperäiseltä tarinalta (vaikka vieläkään en ole päässyt yli Andurilista...) vaan pitäytyi suhteellisen hyvin kirjojen juonessa leffoissa. Tosin se Aragornkohtaus on aika ... turha kauniisti sanottuna? Helmin syvänteen taistelu lienee ehkä yksi eniten muutetuista tapahtumaketjuista, jos lähdetään hukkataistelusta liikkeelle.
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #261 : Syyskuu 28, 2012, 18:49:01 »
Tottakai leffoihin lisätään kaikenlaista turhaa, eikä päde vain Lotreihin, mutta mielestäni pidennetyissä versioissa ei-tolkienmateriaalia ei juuri ole lisätty, jollen väärin muista, kenties joku Frodo/Samkohtaus, missä kuninkaanpatsaalle oli kasvanut 'uusi kruunu', ainut mikä tulee näin äkkiä mieleen, ja puuttuvia kohtauksia taas on, joten siksi lisää tolkienmaisuutta.

Paitsi että se kruunu-kohtaus on tavalllaan kirjasta, vaikka tietysti hieman muunneltuna. Jostain syystä jotkut noista Samin extended-tokaisuista ovat yllättävän kauniita, vaikkeivat kirjan mukaan menekään. Esimerkiksi:
"They're leaving Middle Earth... I don't know why... it makes me sad"
ja sitten tuo kruunu-kohtaus: "Mister Frodo, look! The king has got a crown again."

Hienoja reploja Sean Astinin suusta.

Ja allekirjoitan (taas kerran) tuon Aragornin jokimolskahduksen outouden. Puhumattakaan koko Helmin Syvänne -tapahtumaketjun muuttamisesta, joka tosin oli kokonaisuudessan tosi hienoa elokuvaa, mutta lähtökohta, tai sen muuttaminen kirjasta ei mielestäni palvellut trilogiaa millään tavalla, vaikka mutkia mm. Théodenin hahmon suhteen saikin vedettyä suoriksi. Sitäpaitsi kun Dunharrow nähtiin Kuninkaan palussa, niin ei ole mitään järkeä raahata kansaa puolen maan halki, kun turvapaikka olisi ollut suurinpiirtein Edorasin takapihalla.

Ymmärrän oikein hyvin useat ratkaisut noissa leffoissa ja vaikka ne ovat pahimmillaan aika Hollywoodia, ne ovat toisaalta paikoitellen myös aika epä-Hollywoodia, lähinnä viittausten sun muun osalta, joita mukaan mahtui ainakin pidennettyihin versioihin yllättävän paljon, vaikka niiden(kin) toteutusratkaisut ovat aina vähän kiistanalaisia. Mutta mikäpä ei tällaisen tapauksen kanssa olisi?

Kuten olen eri yhteyksissä usein vähän kaikkialla todennut, itse nautin elokuvien pidennetyistä versioista tosi paljon; parhaimmillaan Jacksonin visio on mahtava, näyttelijävalinnoista suurin osa on loistavia ja homma toimii. Toisaalta mukaan on mahtunut käsittämättömiä ratkaisuja ja asioita, jotka olisi voinut tehdä toisinkin. Ymmärrän sen, että elokuvat tehtiin mahdollisimman massaystävällisiksi, mutta sen voisi tietysti sanoa ihan suoraankin; Jackson ja muut kun painottavat koko ajan, miten he tekivät koko ajan kunniaa Tolkienille. Ja tekiväthän he välillä, ei siinä mitään.

Minusta yksi elokuvien suurimmista onnistujista on säveltäjä Howard Shore, joka sävelsi Keski-Maan henkiin, vaikka elokuva itse ei aina kunniaa alkuperäisteokselle tehnytkään. Kasapäin oistavia melodioita ja sovituksia: kaikki teemat ovat huippuja. Lisäksi ihmisäänen käyttö musiikissa on oivaltavaa ja kaunista. Ja kuten totesin, jotkut näyttelijävalinnat ovat loistavia. Tässä on vähän sama juttu kuin Potter-leffoissa: joku voi joskus ehkä uskaltaa tehdä uusintaversiot, mutta olivat ne muilta osin miten paljon parempia hyvänsä, ei Rickmanin Kalkarosta/McKellenin Gandalfia helposti päihitetä.

Ja mielestäni nämä leffat ovat vikoineenkin jotakuinkin sitä, millaisena tämä projekti pitikin toteuttaa. Ei läheskään täysin, mutta näissä on niin paljon onnistumisia eri sektoreilla, että vastaavantasoinen uusintafilmatisointi on lähes mahdottomuus. Esimerkiksi Sir Ian McKellen ja Sir Christoper "Eeppisin voice-over -ääni ikinä" Lee ovat lyömätön partakaksikko. Myös Viggo Mortensenilla on hetkensä ja hän ymmärtää hahmoa jotenkuten, muttei esiintymisellään aina oikein tee sille kunnia... Aragornin karisma puuttuu ja piilossa olevasta kuninkaallisesta karismasta hahmossa tavallaan on kyse.

Elokuvien suurin ongelma ei ole se, että asioita on muutettu, vaan se mitä ja miten on muutettu ja mitä olisi pitänyt jättää muuttamatta (liikaa); pienetkin viilaukset olisivat lisänneet paljon ja tehneet leffoista sekä syvempiä että mahdollisesti myös entistäkin vaikuttavampia. Tietysti tilanne, jossa elokuvat tehtiin oli hankala, sillä paineet olivat varmasti kovat ja tietty linja oli pakko pitää. LOTR-elokuvista olisi saanut paljon parempia, mutta pidän niistä tällaisenäänkin, pidennetyistä ainakin. Mukaan olisi saanut asioita pidemmälle miettimällä (tai eri asioita painottamalla) vaikka mitä hienoa.

Gondorin kulttuuri ja gondorilaiset laiminlyötiin aikalailla totaalisesti, puhumattakaan Harmaasta komppaniasta, jonka sijaan saimme haltioita Helmin syvänteeseen; haltioita, jotka kaiken lisäksi katoavat kesken taistelun, eikä heihin palata enää ollenkaan. Komea sisääntulohan heillä oli ja niin edespäin, mutta Halbarad ja samoojat Elrondin pojilla varustettuna olisivat voineet tässä vaiheessa tulla mukaan ja olla sitten seuraavassa osassa. Pellenorin taisteluunkin olisi siten saanut vähän vipinää, nyt se on rohirrimin eeppisestä ratsastuksesta huolimatta aika torso, varsinkin kun vihreä fosfori cgi -aavearmeija tekee Rohanin ja Gondorin taistelun lopulta käytännössä turhaksi. Myönnän, että osittain valitan siksi, että sisäinen Imrahil-fanini huutaa Kuninkaan paluun aikana aina pirun kovaa. :3

Tulipas taas päästettyä nämä höyryt ulos. Lisätään nyt vielä, että kaikesta huolimatta en osaa olla rakastamatta noita leffoja niiden onnistumisten (ja musiikin) takia.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #262 : Syyskuu 29, 2012, 10:31:30 »
Minun on oikeastaan aika paha sanoa leffoista mitään mitä ne jo olisi sanonut, kun en ole kestänyt sitä schaibaa katsoa enää toista kertaa aikoinaan ne leffateatterissa nähtyäni. Tulin jo silloin niin vihaiseksi ja surulliseksi ja tulen edelleen nähdessäni välillä ihmisten feseen linkittämiä youtube-pätkiä, että katson parhaaksi välttää kosketusta näihin leffoihin. Mutta musiikin hienouden allekirjoitan. Jopa siinä määrin, että opettelin laulun "In Dreams" (vai mikä sen kappaleen nimi olikaan, joka alkaa enttilaulun sanoin "When the cold of winter comes").

Silti olen lähdössä katsomaan Hobittia tolkienistiporukalla. Yksi muista lähtijöistä on onneksi jo luvannut kumauttaa minua sotakirveellään, jos avaan leffan aikana suuni valittaakseni ;)
Constantem decorat honor

Poissa Affu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • pullamies
  • Tupa: Mary Sue
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #263 : Lokakuu 09, 2012, 22:12:37 »
^Mikä on enttilaulu?

Hassua, että joku on nuin kirjojen kannalla, hyvä vain että teitäkin löytyy :D
 Älköön viestistäni kukaan suutu, jookus?
Huooh, tämä on se mun yksi ikuisuusprojekteista. Mä en vaan ole saanut aikaiseksi en Hobittia enkä TEEÄSHOOta.. Kirja vaikuttaa niin monimutkaiselta, monitasoiselta ja todella kaukaiselta jollain ihmeen tavalla. En saa minkäänlaista otetta kirjojen juoneen enkä hahmoihin jotka tuntuvat kaikki kauhean vaikeilta samankaltaisine vinkuintialaisine nimineen ja kuvauksineen. Hankaluutta tuo lisää myös se kirjoittamisaika, joka tuo oman pienen vivahteensa kirjoihin. Ei vaan iske muhun, ainakaan vielä.
  Leffoista tietenkin tyksin koska hyvä ohjaaja ja näyttelijäkaarti och musiikit, mutta juoni itsessään ei tempaa minua mukaansa, tyydyn katsomaan eeppisiä battleja putkeen, siinä välissä juostaan metsässä ja varotaan ihmiszombiörrejä ja juostaan lisää ja sit muistellaan Ihsamíron pojan Astímoran siskon Soidimin seikkailuja Pimeän Korven takana mukanaan nelikko hilpeitä..
siis mitä ihmettä :D

  kirjailijan muutakaan tuotantoa en oikein ole löytänyt, enkä ole jaksanut etsiäkään. Kirjastosta löytyy muutamia kirjoja, mutta tunnen itseni velvolliseksi ensin lukemaan tuon bestsellertrilogian ja hobitin, ennenkuin alan joidenkin randomhahmojen poikien stooreja lukemaan :'D
//Google avasi "entti" termiä mulle.. AHAAA!! :D
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 09, 2012, 22:51:46 kirjoittanut Affu »
Skäbädäm.
  Vuotiskoomalainen, epämääräisesti ölisee.
Ananas.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #264 : Lokakuu 09, 2012, 22:32:10 »
^Makunsa kullakin. :) Tolkienin mytologiassa pääpaino ei niinkään ole hahmoon tai hahmoihin samaistumisessa, vaan heistä ja heidän toiminnastaan osana laajaa tapahtumaketjua ja Tolkienin kokoamaa maailmaa ja sen historiaa.
^Mikä on enttilaulu?

Enttien tekemä ja laulama laulu? :)
Hassua, että joku on nuin kirjojen kannalla, hyvä vain että teitäkin löytyy :D

Ei ollenkaan hassua minusta. Kuten totesit, monitasoinen ja tavallaan monimutkainenkin tarina. Elävä, syvä ja mielenkiintoinen maailma ja sen historia kulttuureineen ja tapahtumaketjuineen. Tolkienin tyyli tietysti jakaa mielipiteitä. Hän ei ollut mikään... öö, sepittäjä, hahmonkehittäjä tai sellaista, vaan hän loi upean maailman ja sinne upeita tarinoita. Joku muu osaa varmaan sanoa jotain hienompaa, mutta noin itse ajattelen. Kai.

Jos Sormusten herra ei (vielä ;3) nappaa, niin Hobitin lukaiseminen voisi olla hyvä idea, jos kiinnostusta on. Vaikka kyseinen teos toimii minusta ennenkaikkea englanniksi, niin onhan se joka tapauksessa veikeä ja hyvä satu, jonka tapahtumat sitten myöhemmin liitettiin osaksi suurempaa kokonaisuutta. Hobitti ei myöskään ole kovin raskasta luettavaa, vaan oikeastaan aika kevyt ja hilpeä kertomus, joka komeasti kasvaa lopussa. Siinä on jotain tosi veikeää charmia.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #265 : Lokakuu 10, 2012, 15:53:37 »
Minä olen TSH-leffoja inhoava puristi lähinnä siksi, että Taru oli ja on edelleen yksi elämäni tärkeimmistä kirjoista. Enää se ei ehkä iske yhtä monen tuhannen voltin voimalla kuin lukiessani sen ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, mutta silloin ja pitkään siitä eteenpäin se oli minulle Maailman Paras Kirja, enkä edelleenkään kestä katsoa jacksonilaista "sword-and-sandal" -tyyppistä pinnallista tulkintaa syvällisestä, monisäikeisestä ja hienovivahteisesta suosikistani tuntematta inhon puistatuksia. Ymmärrän hyvin, että joku pitää leffoista enemmän kuin kirjasta, mutta se myös surettaa jotenkin. En haluaisi, että kuullessaan nimen Taru Sormusten Herrasta ihmiset ajattelisivat ensin Jacksonin luomusta ja sitten sivumennen muistaisivat, että olihan siitä tosiaan joku kirjakin mutta enpä ole lukenut.

Minä muuten nimenomaan samaistuin Eowyniin lukiessani tarua ensimmäisen kerran. Konnun Vihreä Lohikäärme -foorumilla eräs taitava sanaseppo kirjoitti aikoinaan Eowynin sielunliikkeitä luotaavan runon Parannuksen tarha, jonka eräs musiikkia taitava Konnun Pändin jäsen sitten sävelsi Pändin esitettäväksi. Se on ollut minulle ensikuulemasta asti rakas laulu, vaikken enää niin näekään itseäni Rohanin aseneidossa.

Enttilaulu puolestaan on haltioiden tekemä laulu enttien eli "puiden paimenten" pitkästä etsinnästä, jonka kohteena ovat kadonneet entvaimot eli naispuoliset entit. Miesentit viihtyivät villeissä metsissä, entvaimot taas rakastivat puutarhoja, ja niinpä he päätyivät elämään erillään. Sitten Mustan Ruhtinaan sotajoukot hävittivät entvaimojen laajat puutarhamaat, mutta entvaimot itse katosivat jonnekin, ja siitä asti entit ovat etsineet heitä.
Constantem decorat honor

Poissa Prosper

  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #266 : Lokakuu 10, 2012, 16:00:36 »
Tolkienin henkeä ja tunnelmaa on aika mahdotonta saavuttaa... Mielestäni Jackson teki ihan hyvää työtä, mutta leffoissa on paljon vikoja ja puutteita. Varsinkin jos niitä alkaa etsiä. ;) Mitä mieltä te olette suomalaisten väsäämästä Hobitit-sarjasta? :D

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #267 : Lokakuu 10, 2012, 20:30:37 »
Minä muuten nimenomaan samaistuin Eowyniin lukiessani tarua ensimmäisen kerran. Konnun Vihreä Lohikäärme -foorumilla eräs taitava sanaseppo kirjoitti aikoinaan Eowynin sielunliikkeitä luotaavan runon Parannuksen tarha, jonka eräs musiikkia taitava Konnun Pändin jäsen sitten sävelsi Pändin esitettäväksi. Se on ollut minulle ensikuulemasta asti rakas laulu, vaikken enää niin näekään itseäni Rohanin aseneidossa.

Enttilaulu puolestaan on haltioiden tekemä laulu enttien eli "puiden paimenten" pitkästä etsinnästä, jonka kohteena ovat kadonneet entvaimot eli naispuoliset entit. Miesentit viihtyivät villeissä metsissä, entvaimot taas rakastivat puutarhoja, ja niinpä he päätyivät elämään erillään. Sitten Mustan Ruhtinaan sotajoukot hävittivät entvaimojen laajat puutarhamaat, mutta entvaimot itse katosivat jonnekin, ja siitä asti entit ovat etsineet heitä.

Eowyn on kieltämättä vahva hahmo, millä mittarilla tahansa. Ja niinhän se laulu tosiaan olikin! No, olkoon.

Mitä mieltä te olette suomalaisten väsäämästä Hobitit-sarjasta? :D

Mietin hetken, että mistä ihmeestä puhut... Sitten kaivelin muistiani ja syöksyin Googlen syövereihin ja tajusin, mistä on kyse. Lähinnä YouTubesta olen noita katsellut. Idea on hauska, mutta en sinänsä noille syttynyt. Todella omaperäinen ja näkökulma on mielenkiintoinen, kuitenkin.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #268 : Lokakuu 11, 2012, 08:06:44 »
Minulle Hobitit oli jonkinasteinen pettymys aikoinaan. Se perustuu käsittääkseni hyvinkin suoraan Ryhmäteatterin Taru Sormusten Herrasta -näytelmään, jota rakastin sydämeni pohjasta silloin kauan sitten kun sitä kahtena kesänä Suomenlinnassa esitettiin, mutta TV-versiosta puuttuu näytelmän lumo täysin. Se on tehty ilmeisen pienellä budjetilla ja suoraan näyttämödramatisoinnin mukaan, eli se on sekä köyhästi lavastettu että paikoin hyvinkin ylinäytelty, kun näyttämölle passelit ilmeet ja eleet muuttuvat kameran lähelle tunkevan silmän edessä aivan liioitelluiksi. Mutta joka jakson alussa olevasta musiikista pidän. "Tulen ääressä istun" keskiaikaishenkisenä instrumentaaliversiona =)

Samaisen kappaleen ja 14 muuta näytelmän laulua saa muuten nykyään ostaa Spotifysta http://open.spotify.com/album/0oWzky3Sfl0hHyJtbOEoQX
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 11, 2012, 08:11:40 kirjoittanut Isilmírë »
Constantem decorat honor

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #269 : Lokakuu 23, 2012, 11:30:47 »
TSH:n mestarillisuudesta huolimatta sanoisin että Silmarillion on Tolkienin paras teos. Loistavaa, eeppistä kerrontaa ja hienoja hahmoja, etenkin Fëanor ja Glaurung.

Hauska myös nähdä etten ole ainoa joka vihaa Jacksonin tulkintaa Sormuksesta. Viimeistään siinä vaiheessa kun näin että Jackson oli päättänyt kuvata vertauskuvallisen Sauronin Silmän aitona LIEKEHTIVÄNÄ silmä'nä Barad-durin huipulla tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Elenna

  • Ankeuttaja
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #270 : Lokakuu 24, 2012, 18:49:34 »
Aah, Taru sormusten herrasta! Olen ollut täysin Keski-Maan lumoissa siitä lähtien kun luin TSH:n vuosia sitten. Muut teokset tulivat luetuiksi sen vanavedessä, ja vielä on lukematta ainakin Keskeneräisten tarujen kirja.

Luin Húrinin lasten tarinan viime keväänä, ja se osoittautui aivan huikeaksi. Jotenkin se traaginen tarina ja Tolkienin kaunis kieli (sekä lisäksi kirjan upeat kuvat) lumosivat minut täysin. Silmarillionista olin aiemmin lukenut tarinan lyhyemmän version, mutta tällainen syvällisempi versio oli aivan upea. Jos joku Tolkien/TSH-fani ei ole lukenut, niin suosittelen ehdottomasti!

Hauska myös nähdä etten ole ainoa joka vihaa Jacksonin tulkintaa Sormuksesta. Viimeistään siinä vaiheessa kun näin että Jackson oli päättänyt kuvata vertauskuvallisen Sauronin Silmän aitona LIEKEHTIVÄNÄ silmä'nä Barad-durin huipulla tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.

Siitä Sauronin Silmästä, että minä en osaa sitä muuna kuvitella kuin sellaisena liekehtivänä... Johtuen siitä, että aivopesin itseni leffalla ennen kirjan lukemista. ;) Ymmärrän Jacksonin ratkaisun, koska "epämääräisempi" Silmä olisi hankala toteuttaa elokuvassa. Kirjassa voi kertoa paljon laajemmin Sauronin olemuksesta, kun taas elokuvassa visuaalinen sisältö korvaa kirjallisen selostuksen (jota voi jatkaa sivukaupalla, kun taas elokuvassa on rajallinen määrä minuutteja eivätkä jaarittelut edistä kaupallisuutta...).

Poissa Loure

  • Bloodien lasten kokoonhaalija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I don't care what people think about me.
  • Pottermore: WildQuill30294
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #271 : Lokakuu 25, 2012, 07:37:08 »

Siitä Sauronin Silmästä, että minä en osaa sitä muuna kuvitella kuin sellaisena liekehtivänä... Johtuen siitä, että aivopesin itseni leffalla ennen kirjan lukemista. ;) Ymmärrän Jacksonin ratkaisun, koska "epämääräisempi" Silmä olisi hankala toteuttaa elokuvassa. Kirjassa voi kertoa paljon laajemmin Sauronin olemuksesta, kun taas elokuvassa visuaalinen sisältö korvaa kirjallisen selostuksen (jota voi jatkaa sivukaupalla, kun taas elokuvassa on rajallinen määrä minuutteja eivätkä jaarittelut edistä kaupallisuutta...).

Elenna, minä ainakin oletin Sauronin voivan ottaa näkyvän hahmon. Ainoa este oli, että hän ei voinut ottaa enää kaunista hahmoa. Silmä oli vain vertauskuva. Olen ainakin itse ymmärtänyt asian näin.
Miten pahalta nyt tuntuukaan, pilvet väistyvät kyllä.
Mutta vaikka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta, ei se estä sitä, että sisältä tuntuisi tyhjältä.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #272 : Lokakuu 25, 2012, 17:27:24 »
--tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.

Olen tästä hieman eri mieltä. En ota kantaa Silmään tai elokuvien toteutukseen sen kummemin yleensäkään (mielipiteeni löytyy ylempää, jos siitä joku kiinnostunut on), mutta Jacksonin haastatteluja paljon mm. bonusmateriaaleista katsoneena ja elokuvat (pidennettyinä) läpikotaisin nähneenä ja, kehtaan sanoa, tuntevana väitän Jacksonin kyllä käsittävän ja ymmärtävän teosta varsin hyvin. Pienet yksityiskohdat ja "täyterepliikit" osoittavat, että hänellä kyllä kytee se ymmärrys ja rakkaus alkuperäisteosta kohtaan.

Se onkin sitten toinen juttu, mitä hän on pitänyt tärkeänä. Tiettyjen hahmojen ja tapahtumien käsittely (tai poisjättäminen) ei mielestäni loppujen lopuksi kieli siitä, etteikö Jackson olisi ymmärtänyt teosta, vaan että hän pitää teoksessa eri asioita tärkeänä ja elokuvaan tunkemisen arvoisena, kuin esimerkiksi minä tai vaikkapa Castlevania esimerkiksi.

Se, onko eri ratkaisut tehty Jacksonin omien tulkintojen, näkemysten ja arvostuksen eri hahmoja tai tapahtumia kohtaan nimissä onkin sitten eri asia, mutta kyllä Jackson minusta aika hyvin tuntuu loppujen lopuksi ymmärtävän teosta. Teos on sellainen, ettei siitä saa tuollaista Hollywood-spektaakkelia, jollaisia leffat kyllä ovatkin, vaikka harvinaisen sielullisia sellaisia kuitenkin, ilman melkoista karsimista. Oli lopputuloksesta mitä mieltä hyvänsä, niin joitain teemoja ja piirteitä Jackson on kyllä selvästi sisäistänyt ja myös tunkenut leffoihin.

Pointti tässä on nyt se, että Jackson on hyvin pitkälti ymmärtänyt teoksen hyvin, mutta luonnollisesti kaikkea ei elokuviin ole tungettu tai Jackson ei ole nähnyt tarpeellisena tunkea. Jos kymmenelle ohjaajalle antaa saman materiaalin, heistä jokainen painottaa ja pitää tärkeänä todennäköisesti eri asioita. Minulle Harmaa komppania ja Gondorilaiset sivuhenkilöt ja tapahtumat, esimerkiksi Imrahil ja ylipäätään Pellenorin taistelu ovat asioita, joita en olisi suonut tuolla tavoin kaltoin kohdeltavan. Itse asiassa veikkaan, että jos aikaa Kuninkaan paluu -leffan tekemiseen olisi saanut vaikkapa vuoden lisää, olisi lopputulos ollut hieman täyteläisempi. Ei ehkä paljoa, mutta hieman. Nyt leffa on minusta paria hienoa kohtausta lukuunottamatta vähän hätäinen, joskin kiistatta ihan hyvin kasassa pysyvä möhkäle.

Minulla on yhä sellainen salainen, tai ei niin salainen, haave siitä, että jostain pöllähtäisi joskus ison budjetin Harmaa komppania -"fanielokuva". :3
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa castlevania

  • Enterpricen kapteeni.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Nihilisti.
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #273 : Lokakuu 25, 2012, 19:10:45 »
--tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.

Olen tästä hieman eri mieltä. En ota kantaa Silmään tai elokuvien toteutukseen sen kummemin yleensäkään (mielipiteeni löytyy ylempää, jos siitä joku kiinnostunut on), mutta Jacksonin haastatteluja paljon mm. bonusmateriaaleista katsoneena ja elokuvat (pidennettyinä) läpikotaisin nähneenä ja, kehtaan sanoa, tuntevana väitän Jacksonin kyllä käsittävän ja ymmärtävän teosta varsin hyvin. Pienet yksityiskohdat ja "täyterepliikit" osoittavat, että hänellä kyllä kytee se ymmärrys ja rakkaus alkuperäisteosta kohtaan.

Se onkin sitten toinen juttu, mitä hän on pitänyt tärkeänä. Tiettyjen hahmojen ja tapahtumien käsittely (tai poisjättäminen) ei mielestäni loppujen lopuksi kieli siitä, etteikö Jackson olisi ymmärtänyt teosta, vaan että hän pitää teoksessa eri asioita tärkeänä ja elokuvaan tunkemisen arvoisena, kuin esimerkiksi minä tai vaikkapa Castlevania esimerkiksi.

Se, onko eri ratkaisut tehty Jacksonin omien tulkintojen, näkemysten ja arvostuksen eri hahmoja tai tapahtumia kohtaan nimissä onkin sitten eri asia, mutta kyllä Jackson minusta aika hyvin tuntuu loppujen lopuksi ymmärtävän teosta. Teos on sellainen, ettei siitä saa tuollaista Hollywood-spektaakkelia, jollaisia leffat kyllä ovatkin, vaikka harvinaisen sielullisia sellaisia kuitenkin, ilman melkoista karsimista. Oli lopputuloksesta mitä mieltä hyvänsä, niin joitain teemoja ja piirteitä Jackson on kyllä selvästi sisäistänyt ja myös tunkenut leffoihin.

Pointti tässä on nyt se, että Jackson on hyvin pitkälti ymmärtänyt teoksen hyvin, mutta luonnollisesti kaikkea ei elokuviin ole tungettu tai Jackson ei ole nähnyt tarpeellisena tunkea. Jos kymmenelle ohjaajalle antaa saman materiaalin, heistä jokainen painottaa ja pitää tärkeänä todennäköisesti eri asioita. Minulle Harmaa komppania ja Gondorilaiset sivuhenkilöt ja tapahtumat, esimerkiksi Imrahil ja ylipäätään Pellenorin taistelu ovat asioita, joita en olisi suonut tuolla tavoin kaltoin kohdeltavan. Itse asiassa veikkaan, että jos aikaa Kuninkaan paluu -leffan tekemiseen olisi saanut vaikkapa vuoden lisää, olisi lopputulos ollut hieman täyteläisempi. Ei ehkä paljoa, mutta hieman. Nyt leffa on minusta paria hienoa kohtausta lukuunottamatta vähän hätäinen, joskin kiistatta ihan hyvin kasassa pysyvä möhkäle.

Minulla on yhä sellainen salainen, tai ei niin salainen, haave siitä, että jostain pöllähtäisi joskus ison budjetin Harmaa komppania -"fanielokuva". :3

Eniten minua raivostutti Jacksonin suhde Klonkkuun. Serkishän suorittaa Klonkun roolin mainiosti äänellään ja tietokoneanimoitu hahmo oli upeaa katseltavaa. Mutta se että Jackson jätti pois kohdan missä Klonkku tuntee katumusta petoksestaan (joskin vasta Frodon ja Samin petoksen jälkeen) nähdessään Frodon nukkuvan pää Samin sylissä ja hetkeksi palaa takaisin Smeagolmaiseen hellyyteen ja koettaessaan koskea Frodoa Sam tiuskii tälle mikä palauttaa Klonkku-luonteen takaisin. Tämänkin voisi ymmärtää mutta sitten luin miksi Jackson jätti sen pois. Kirjassahan pointtina on että Klonkku vahingossa pudotessaan Sormuksen mukana laavaan saa vihdoinkin vapahduksen mikä Tolkienin mukaan olisi tapahtunutkin (tosin Klonkku olisi silloin tarkoituksellisesti hypännyt sormuksen mukana)jollei Frodo olisi antanut Faramirin joukkojen vangita tätä. Frodo sanoikin "so let us forgive him", tietoisena että Klonkku sai anteeksiannon. Mutta Jackson sanookin että poisti kohtauksen ja lisäsi esim. Samin lavastamisen ruokavarkaaksi sekä lopun kamppailun Frodon kanssa osoitukseksi ettei hänen mielestään Klonkulla koskaan ollutkaan mahdollisuutta pelastukseen. Tämän traagisen, selvästi sekä hyviä että pahoja puolia osoittavan värikkään hahmon täydellinen väärintulkinta oli yksi suurimpia kompastuskiviä minulle. Muita olivat toisen värikkään hahmon, Curunirin, muuttaminen hyvää tarkoittavasta mutta vääriä keinoja käyttävästä inhimillisestä olennosta suoraksi Sauronin palvelijaksi. Lisäksi vihaan erityisesti Aragornin sentimentaaliseksi menevää "it is not this day"-puhetta sekä muita lukuisia kohtia mitkä kirjassa tuntuivat yleviltä ja hienoilta mutta Jacksonilla vain ylisentimentaalisilta ja jopa naurettavilta (tarkoituksettomasti).

Mutta joo, toivon ettei kukaan leffojen fani loukkaantunut tästä vuodatuksesta. Makunsa kullakin :P
"Oh, my offense is rank, it smells to heaven! It hath primal elder curse upon it; the brother's murder.

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #274 : Lokakuu 26, 2012, 13:37:17 »
--tulin siihen tulokseen että paitsi että Jackson ei ainoastaan käsittänyt monia hahmoja täysin väärin  vaan saman tien koko teoksen.

Olen tästä hieman eri mieltä. En ota kantaa Silmään tai elokuvien toteutukseen sen kummemin yleensäkään (mielipiteeni löytyy ylempää, jos siitä joku kiinnostunut on), mutta Jacksonin haastatteluja paljon mm. bonusmateriaaleista katsoneena ja elokuvat (pidennettyinä) läpikotaisin nähneenä ja, kehtaan sanoa, tuntevana väitän Jacksonin kyllä käsittävän ja ymmärtävän teosta varsin hyvin. Pienet yksityiskohdat ja "täyterepliikit" osoittavat, että hänellä kyllä kytee se ymmärrys ja rakkaus alkuperäisteosta kohtaan.

Se onkin sitten toinen juttu, mitä hän on pitänyt tärkeänä. Tiettyjen hahmojen ja tapahtumien käsittely (tai poisjättäminen) ei mielestäni loppujen lopuksi kieli siitä, etteikö Jackson olisi ymmärtänyt teosta, vaan että hän pitää teoksessa eri asioita tärkeänä ja elokuvaan tunkemisen arvoisena, kuin esimerkiksi minä tai vaikkapa Castlevania esimerkiksi.

Se, onko eri ratkaisut tehty Jacksonin omien tulkintojen, näkemysten ja arvostuksen eri hahmoja tai tapahtumia kohtaan nimissä onkin sitten eri asia, mutta kyllä Jackson minusta aika hyvin tuntuu loppujen lopuksi ymmärtävän teosta. Teos on sellainen, ettei siitä saa tuollaista Hollywood-spektaakkelia, jollaisia leffat kyllä ovatkin, vaikka harvinaisen sielullisia sellaisia kuitenkin, ilman melkoista karsimista. Oli lopputuloksesta mitä mieltä hyvänsä, niin joitain teemoja ja piirteitä Jackson on kyllä selvästi sisäistänyt ja myös tunkenut leffoihin.

Pointti tässä on nyt se, että Jackson on hyvin pitkälti ymmärtänyt teoksen hyvin, mutta luonnollisesti kaikkea ei elokuviin ole tungettu tai Jackson ei ole nähnyt tarpeellisena tunkea. Jos kymmenelle ohjaajalle antaa saman materiaalin, heistä jokainen painottaa ja pitää tärkeänä todennäköisesti eri asioita. Minulle Harmaa komppania ja Gondorilaiset sivuhenkilöt ja tapahtumat, esimerkiksi Imrahil ja ylipäätään Pellenorin taistelu ovat asioita, joita en olisi suonut tuolla tavoin kaltoin kohdeltavan. Itse asiassa veikkaan, että jos aikaa Kuninkaan paluu -leffan tekemiseen olisi saanut vaikkapa vuoden lisää, olisi lopputulos ollut hieman täyteläisempi. Ei ehkä paljoa, mutta hieman. Nyt leffa on minusta paria hienoa kohtausta lukuunottamatta vähän hätäinen, joskin kiistatta ihan hyvin kasassa pysyvä möhkäle.

Minulla on yhä sellainen salainen, tai ei niin salainen, haave siitä, että jostain pöllähtäisi joskus ison budjetin Harmaa komppania -"fanielokuva". :3

Eniten minua raivostutti Jacksonin suhde Klonkkuun. Serkishän suorittaa Klonkun roolin mainiosti äänellään ja tietokoneanimoitu hahmo oli upeaa katseltavaa. Mutta se että Jackson jätti pois kohdan missä Klonkku tuntee katumusta petoksestaan (joskin vasta Frodon ja Samin petoksen jälkeen) nähdessään Frodon nukkuvan pää Samin sylissä ja hetkeksi palaa takaisin Smeagolmaiseen hellyyteen ja koettaessaan koskea Frodoa Sam tiuskii tälle mikä palauttaa Klonkku-luonteen takaisin. Tämänkin voisi ymmärtää mutta sitten luin miksi Jackson jätti sen pois. Kirjassahan pointtina on että Klonkku vahingossa pudotessaan Sormuksen mukana laavaan saa vihdoinkin vapahduksen mikä Tolkienin mukaan olisi tapahtunutkin (tosin Klonkku olisi silloin tarkoituksellisesti hypännyt sormuksen mukana)jollei Frodo olisi antanut Faramirin joukkojen vangita tätä. Frodo sanoikin "so let us forgive him", tietoisena että Klonkku sai anteeksiannon. Mutta Jackson sanookin että poisti kohtauksen ja lisäsi esim. Samin lavastamisen ruokavarkaaksi sekä lopun kamppailun Frodon kanssa osoitukseksi ettei hänen mielestään Klonkulla koskaan ollutkaan mahdollisuutta pelastukseen. Tämän traagisen, selvästi sekä hyviä että pahoja puolia osoittavan värikkään hahmon täydellinen väärintulkinta oli yksi suurimpia kompastuskiviä minulle.

Minuakin on hieman harmittanut tuon kohdan jättäminen pois, mutta luulen Jacksonin viitanneens iihen Kahden tornin loppupuolen Osgiliath-kohtauksessa, jossa Klonkulla on sellainen... öö... surullinen ilme. Klonkkua olisi kyllä voinut hahmona viilata ihan pikkuisen lisää helposti, jopa ilman että elokuvien sisältö olisi juurikaan miltään muilta osin muuttunut.

Mitä Sarumaniin tulee, niin onhan häntä(kin) kärjistetty, mutta toisaalta jos "Hobitti"-leffat käsittelevät Sarumanin eri puolia vähän laajemmin, voinen antaa tuon asian olla. Jota yksinkertaistamista on kuitenkin aina tehtävä. Ylisentimentaalisuus on joo paikoitellen ongelma, joskin Aragornin puhe Mustan portin edustalla ei minua erityisemmin häiritse, lähinnä kai siksi, että koko Musta portti aukeaa -pätkä on melkoinen sekamelska, eikä Viggon sinänsä yllättävän hieno mesoaminen jaksa siinä seassa enää häiritä.

Mutta joo, toivon ettei kukaan leffojen fani loukkaantunut tästä vuodatuksesta. Makunsa kullakin :P

Ei asiallisesti esitetyistä näkemyksistä ja mielipiteistä pitäisi kenenkään loukkaantua. :) Ja nimenomaan.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram