Kirjoittaja Aihe: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta  (Luettu 87458 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Argetlam

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #225 : Toukokuu 13, 2010, 15:56:50 »
Lainaus
Oho :O. Nyt kävi kämmi. Mutta silti Wood on hyvä näyttelemään Frodoa, sillä Frodolla oli jo tuolloin sormusten sormus hallussaan, joten hän ei myöskään vanhene. Miettii vaikka Bilboa!

On totta, ettei hän vanhene, mutta sormus ei kuitenkaan jätä ihmistä keskenkasvuisen näköiseksi vaan nuorehkon aikuisen. Ja Frodo näyttää elokuvassa kyllä alle kaksikymppiseltä. Hänen pitäisi näyttää aikuiselta, mutta kuitenkin nuorehkolta. Ja sitä paitsi eihän Frodo ollut tuon 17 vuoden aikana juurikaan sormukseen edes koskenut tai ajatellut, se oli maannut piilossa, joten todennäköisesti se ei vielä ollut häneen juurikaan vaikuttanut. Mutta ikä ei kuitenkaan ole edes Woodin huonoin puoli, se on hänen alituinen valittamisensa ja avuttomuutensa ja ärsyttävä tuijottava katse kaukaisuuteen.

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #226 : Kesäkuu 11, 2010, 15:06:56 »
Sain kirjan syntymäpäivälahjaksi 11-vuotiaana, jolloin luin sitä enemmän ja vähemmän aktiivisesti varmaan vuoden ajan, kunnes sain sen luettua. Tykkäsin siitä jo silloin, koska luin muutenkin melko paljon erilaista kirjallisuutta, tosin TSH oli taatusti haastavin lukemani. Trilogian ensimmäinen osa tuli myös elokuvateattereihin aika lailla näihin aikoihin (muistaakseni olin kuudennella silloin) ja kävin tietysti katsomassa.

Sittemin olen aloitellut kirjaa aina silloin tällöin uudestaan, mutta johonkin kohtaan on lukeminen aina tyssännyt. Nyt vajaan kymmenen vuoden jälkeen siitä kun luin kirjan ensimmäisen kerran jälkeen, olen päättänyt lukea sen uudelleen - ja tällä kertaa ihan loppuun saakka! Leffoista olen tykännyt hirmuisesti ja kun en niin kunnolla nuita kirjan tapahtumia muista, on hyvä vähän virkistellä muistia pitkän tauon jälkeen. Toistaiseksi olen parissa päivässä päässyt Sormuksen Ritareissa aika pitkälle, ja täytyy iloiseksi yllätykseksi todeta, että kirjahan on hyvä! Ei lainkaan niin "kyllästyttävä" kun aikaisemmin olen muistellut, eikä todellakaan ole suunnitelmissa jättää sitä kesken. Toki kuvauksia (niitä monien kiroamia) on aika paljon, mutta ne ovat mielestäni vain tavallaan kodikkaita ja sopivia, eivätkä turhia. On ihailtavaa, että joku on paneutunut kirjoittamiseen niin paljon, että jaksaa kirjoittaa noin yksityiskohtaista tekstiä.

No mutta, täytyy vain jatkaa lueskelua ja pitää kiinnostusta yllä loppuun saakka :)

Ps. Kun ihmiset täällä nuita lempihahmojaan listaavat, niin minun on lisättävä sitten varmaan omani. Pienenä (silloin 11-veenä) tykkäsin kauheasti Sarumanista, mutta tällä hetkellä lempihahmoni ovat Aragorn ja Gandalf nyt ainakin. Leffoissa sitten omaa mielenkiintoaan lisäävät Elrond, Pippin ja Boromir. Erityisesti Boromirin ja Elrondin näyttelijät ovat erinomaisia (ja totta kai myös Aragornin ja Gandalfin, kuten myös monen muun).
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 11, 2010, 15:12:41 kirjoittanut Kalke »
"A goal without a plan is just a wish."

Poissa Suetus

  • Tuulenhaltia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Namárië
    • Talath Rhune
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #227 : Kesäkuu 14, 2010, 20:41:29 »
Kaipa minunkin sitten täytyy :)

Kirjoista lempihahmojani ovat ehdottomasti Sam, Frodo, Aragorn, Gandalf ja Glornfindel. Ja sitten vähän perusteluja.

Sam - Ihanan hellyyttävä ja kiintyväinen tyyppi. Palvelusaltis ja välillä vähän hömppäkin.
Frodo - Nuori ja seikkailunhaluinen, niin kuin minäkin. Kohtaa maailman pahuutta mutta kestää sen. Ei nurise turhasta vaan tyytyy kohtaloonsa.
Aragorn - Ihmisten tuleva johtaja. Hyvin viisas, helppo seurata. Seuraisin Aragornia kyllä vaikka hamaan tulevaisuuteen.
Gandalf - Aivan ihana! Tuntuu vähän vanhalta ja hömpältä, mutta oikeasti hyvin viisas.
Glornfindel - Rohkea, viisas ja haltia. Glornfindelistä on kirjassa aivan liian vähän.

Muita kivoja hahmoja on Haudanhaamu (en mä vaan tiiä, tykkään siitä vaan), Tom Bombadil (miksi ihmeessä se on jätetty kokonaan pois elokuvista?!) ja Faramir.
Harry/Draco, James/Sirius, Frodo/Sam, Aragorn/Legolas, Merri/Pippin

Poissa Venia

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #228 : Heinäkuu 25, 2010, 15:18:30 »
Omalla kohdallani Sormusten Herra on se The Kirjojen Kirja, joka on ehkä suurin suosikkini koskaan. Minulla on monia suosikkikirjoja, mutta Sormusten herraa en voi rinnastaa mihinkään toiseen kirjaan. Se vain on jotenkin niin ainutlaatuinen kokemus. Luin Sormusten herran ensimmäisen kerran 10-vuotiaana, ja joka lukukerralla se vain jaksaa viehättää yhtä paljon. Olen sitä mieltä, että Sormusten herran lukeminen kuuluu yleissivistykseen, vaikkei fantasiasta muuten pitäisikään.

Olihan Sormusten herran kirjoitusasu kymmenvuotiaalle ensinalkuun aika vaikeaa, mutta kyllä minä siihen muistan tottuneeni, eikä se muuten mitenkään epäselvää ollut. Ja toisin kuin monessa muussa fantasiakirjassa, kukaan henkilöistä tai mikään juonenkäänne ei tunnu teennäiseltä tai epäuskottavalta. Sormusten herran juoni on yksinkertaisesti täydellinen ja totaalisen lumoava kaikessa haikeudessaan ja kauneudessaan. Sormusten herrassa on kokoajan todella surumielinen ja raskas tunnelma, missä piileekin suuri osa sen viehätystä.

Myönnän tutustuneeni itse kirjaan leffojen kautta, ja olenkin usein harmitellut sitä jälkikäteen. (No, olin 9-vuotias leffat nähdessäni, niin en ollut paljoa kirjoja edes lukenut.) Leffat ovat mielestäni hyviä ja niihin ollaan onnistuttu vangitsemaan pieni palanen Tolkienin mestariteoksen eeppistä tunnelmaa. Joistain jutuista tosin en vain pidä leffoissa. Esim. Frodo on niissä rasittavan heiveröisen oloinen, ja hän tuntuu esim. kaatuilevan koko ajan. Kirjoissa hän puolestaan on todella reipas ja tarmokas hobitti. Leffoissa Gimlistä oltiin tehty jonkinlainen vitsi. Gimlillä on kirjassa joitain todella kauniita repliikkejä, kun taas leffoissa hänen käytöksensä aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Leffoihin ollaan muutenkin tungettu kauheasti mukahauskaa Hollywood-leffoille tyypillistä huumoria.

Suosikkihenkilöitäni ovat Merri, Faramir, Gandalf, Éowyn ja Pippin. Oikeastaan pidän kaikista hobiteista, paitsi Frodosta. Hobiteista suosikkini on ehdottomasti Merri, ja se johtuu varmaan siitä, kun hän muistuttaa todella paljon minua itseäni. Myös Éowynissa on jotain samaa kuin minussa. Kirjoissa en muuten kuvittele henkilöitä juuri ollenkaan samannäköisiksi kuin leffoissa.

Minusta on suuri sääli, kun valtaosa nykypäivän fantasiakirjallisuudesta hieman liiankin läpinäkyvästi mukailee Tolkienia. Esim. nämä kaikki Eragonit ja Ajan Pyörät ja Eddingsit. Myönnän kyllä, että fantasiaa on aika vaikea kirjoittaa lainailematta Tolkienilta mitään, mutta rajansa kaikella. Sormusten herra on niitä ainoimpia fantasiakirjoja, joissa haltiat ja kääpiöt tuntuvat luontevalta osalta tarinaa.

« Viimeksi muokattu: Elokuu 01, 2010, 16:15:21 kirjoittanut Venia »
"There is no creature on earth half so terrifying as a truly just man."

Poissa Haidi

  • Huispauskapteeni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #229 : Elokuu 01, 2010, 12:09:52 »
Luen tällä hetkellä kirjaa jo toiseen kertaan sillä en pysty pitämään näppejäni erossa siitä! Äitini sanoi että kirja alkoi tympiä aika alussa ja että oli yrittänyt aloittaa kirjaa monta kertaa, mutta ei onnistunut. Hän ihmetteli että minä jaksoin lukea sen kun se oli niin paksu ("tosi paksu" kun on lukenut Harry Potterit). Lainasin kirjan aluksi kirjastosta, mutta sain sen lopulta omaksi jouluna.

Tykkään haltioista hirveästi ja ihmettelen kuinka Tolkien on jaksanut luoda uuden kielen ja kaikkea. Tykkään Legolasista ja se on yksi suosikki hahmoistani.

Hobitit ovat myös kivoja. Tykkään Frodosta, Merristä ja Pippinistä, mutta en oikein pidä Samista. Okei, on sekin ihan jees hahmo mutta pidän muista hobiteista enemmän. Frodossa en tykännyt siitä kun se luotti siihen Smeagoliin, vaikka olihan siitä hyötyä. Merri ja Pippin olivat tosi rohkeita, vaikka olivat vähän pienempiä.

Leffatkin olivat hyviä ja pidin siitä että ne menivät aika samalla tavalla kuin kirjoissa. :D
Elämä on, tässä ja nyt.

Poissa Grainne

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #230 : Elokuu 02, 2010, 11:12:18 »
Aloitin lukea Tarua pitkästä aikaa. Seitsemään vuoteen(!) ei tätä ole tapahtunut. Leffoja olen toki katsellut vuosien saatossa (ne ovat niin hemmetin helppoja) ja Silmarillionin (lue: Túrinin) pariin olen eksynyt useamminkin, mutta nyt on taas Tarun vuoro. Ai että miten kivaa on lukea! Jotenkin tarinan näkee ja kokee taas niin kuin se on tarkoitettukin - ei elokuvat pääse tällaisen tarinoinnin lähellekään, ehei.

Ainoa vähäinen käytännönongelmani on, että omistan ns. tiiliskiviversion, sen hiivatin paksun, kovakantisen kirjan. Luen usein iltaisin/yöllä, eli saan kirjan naamalleni melko usein. Menee nenä vielä lyttyyn. XS
"Tiedätkö, mitä koirat tekevät susille?"

Poissa Isetom

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
    • Livejournal
  • Pottermore: PurpleFang101
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #231 : Elokuu 23, 2010, 16:12:47 »
Kerran olen lukenut tämän kirjan ja se tapahtui pari vuotta sitten. Viimeisen kirjan lukeminen oli jo vähän vaikeaa ja uuvuttavaa, en pitänyt siitä (enkä toisestakaan) yhtä paljon kuin ensimmäisestä osasta. Kolmannen kirjan loppuosasta pidän kylläkin paljon, mutta 'Kaksi tornia'-kirjan loppupuolisko ja 'Kuninkaan paluu'-kirjan alkupuolisko olivat liian yksitoikkoisia.

Kirjan juoni, hahmot, kielet ja maailma ovat aivan uskomattoman mielenkiintoisia ja kun Tarua Sormusten Herrasta lukee niin täytyy olla kärsivällisyyttä mukana. Kyllä siihen kirjaan pääsee sisälle helposti, jos on vähänkin kiinnostunut fantasiasta. Omia suosikkikohtiani ovat Bilbon synttärit ja sen ajan elämä, Tom Bombadil, Rivendell, Morian kaivokset (jonka kylläkin ohitin ensimmäisellä lukukerralla, luin sitten myöhemmin :O), Lothlorien ja sitten 'Kuninkaan paluun' loppu.

Suosikkihahmojani ovat ainakin Gandalf, Galadriel, Gimli ja kaikki hobitit. Galadriel ja Gandalf ovat ihailtavan viisaita, joten syy 'ihailuun' on siinä. Gimli on huvittava hahmo, joka on mukava piriste kirjoissa ja kaikki hobitit ovat myös huvittavia ja rohkeita sankareita.

Omistan kirjasta siis sen painoksen, missä kaikki kolme ovat samassa.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 12, 2011, 14:32:55 kirjoittanut Isetom »
through the warmthest cord of care
your love was sent to me

Poissa Wanamo

  • Keltasilmä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • the wolf blood
  • Pottermore: OakPurple4599
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #232 : Tammikuu 25, 2011, 20:18:09 »
Mun äiti oli pienennä lukenu näitä ja tykkäsi niistä aivan kamalasti. Siis yllytti miutkin lukemaan. Joo, siis niitähän sanottiin ihan mahtaviksi kirjoiksi, ja kun luin sitä ekaa niin siinä alussa rupesin ajattelemaan että "Hohhoi, onpas tylsä.." sitten kun lähti tapahtumaan jotain oikeasti jännää, niin aloin kiinnostua. Ja nehän olikin ihan mahtavia kirjoja :) Itkin kuin joku vesiputous kun Gandalf (niin mukamas) kuoli. Ainiin, en yhtään tykännyt koko kirjasarjan lopusta (Tai siis se oli surullinen. Kyllä se ihan hyvä loppu oli mahtavalle kirjasarjalle...), siis että suunnilleen koko Sormuksen Saattue lähti sinne merille... Kun sain sen luetuks, itkin sille että Frodokin häipy. Mutta ah, sormus oli niin raskas taakka kantaa, sielunsa kaipasi sinne jonnekkin nevadaan... Ja sekös tässä ärsyttää :D

Mutta tulipas nyt pitkä muoksin jos tulee vielä jotain mikä ehdottomasti pitää kaikille kertoa :)

« Viimeksi muokattu: Syyskuu 26, 2011, 19:20:12 kirjoittanut Wanamo »
"Nukkuminen on huomattavasti vähemmän rasittavaa kuin valveilla oleminen."

Poissa Heikku

  • Pegasuksen siivellä salamatkustajana
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • half mad
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #233 : Tammikuu 26, 2011, 13:42:04 »
Joku tuolla alussa kirjoitteli että Aragorn rupes loppua kohden ärsyttämään. Siitä voin sanoa, että samat sanat! Mää vihaan sellasia henkilöitä kirjoissa jotka on ensin tosi vaatimattomia ja sellasia vähän kämäsiä (tai jotain xD) ja sitten yhtäkkiä niiin ylpeitä ja niin itsekeskeisiä. Grrr... Ainiin, en yhtään tykännyt koko kirjasarjan lopusta, siis että suunnilleen koko Soruksen Saattue lähti sinne merille... Kun sain sen luetuks, itkin sille että Frodokin häipy. Mutta ah, sormus oli niin raskas taakka kantaa, sielunsa kaipasi sinne jonnekkin nevadaan... Ja sekös tässä ärsyttää :D
Olen hiukan erimieltä. Aragorn ei kyllä ruvennut itsekeskeiseksi. Hänhän kuitenkin oli Gondorin laillinen kuningas ja ihan oikeutettu vaatimaan kruunua. Hänen suonissaan virtasi puhtaana Numenorin veri ja siitä sietääkin olla ylpeä. Aragornin käytös muuttui ainoastaan silloin kun hän paljasti todellisen luontonsa, eikä silloinkaan rehennellyt. Hänestä nyt vain huokui sellainen muinaisen kuninkaan ylpeys ja arvokkuus. Ja mitä itsekeskeisyyteen tulee, niin ei todellakaan! Aragorn ajatteli aina muiden etua ennen omaansa. Tämä näkyi esimerkiksi Minas Thiritin taistelun jälkeisessä luvussa. (olisikohan ollut parannuksen tarha...) Ja verratkaapa Aragornia vaikkapa Boromiriin, aika hyvä ihminen hän loppujen lopuksi oli.
  Minusta tarinan loppu oli samalla kaunis ja haikea. Oikein sopiva loppu hienolle tarinalle.
  Mutta mielipiteensä kullakin! Oli vain pakko puollustaa lempparihahmoa... 
Mitä järkeä on elää, jos ei ryhdy kaikkeen? Mitä järkeä on ryhtyä mihinkään, jos ei tee siinä parastaan?

Poissa Loure

  • Bloodien lasten kokoonhaalija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I don't care what people think about me.
  • Pottermore: WildQuill30294
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #234 : Tammikuu 30, 2011, 12:42:56 »
Ooh, ihana aihe.
Hmm, mistäs sitä aloittaisi? Ite luin sekä Hobitin että Taru Sorsmusten Herrasta kaksi vuotta sitten. Rakastuin vilpittömästi.
Teksti on ehkä joissain kohdissa liian monimutkaista minulle, ja ehkä jopa tylsää, mutta hei: Onko Raamattukaan kaikkien mielestä kiinnostava? *pyydän jo etukäteen anteeksi kaikilta joita tämä teksti saattaa loukata* Usein minulle sanotaan, että miten mä jaksan? Ne tuijottavat inhoten Sormusten Herran tiiliskiviversiota, ja luokittelevat minut oudoksi.
Vähän aikaa sitten aloin tehdä uskonnonläksyjä. Tehtävä oli: Mikä on pyhää? Onko todisteita siitä, että pyhiä asioita on olemassa?
Vastaus: On. Sormusten Herra on pyhä.Tolkien on pyhä. Keskimaa on pyhä. Haltiat ovat pyhiä.
Näin siis minä ajattelen.
Voi, toivoisin niin olevani haltia tai hobitti ja voivani elää Keskimaassa. Pelkäisin varmaan Sauronia kuollakseni, enkä pitäisi Noitakuningasta ihanana, mutta silti...
Jotenkin kun luen Sormusten Herraa, siitä tulee minullekin jotenkin pyhä kokemus. Ärsyynnyn, jos minua häiritään sellaisilla pienillä asioilla kuin matikan tehtävillä tai sängyn petaamisella tai lounaalla. Kun luen, minä luen. Mikseivät ihmiset tajua sitä?
Lempihahmoja minulla on monia, kuten Saruman, Aragorn, Noitakuningas, Éowyn, Faramir, Galadriel, Gimli...
Ärsyttävin hahmo en ehkä *anteeksi anteeksi anteeksi* Frodo. En tiedä miksi. Anteeksi kaikille Frodon ihailijoille. Anteeksi.
Ilman Sormusten Herraa elämäni olisi kyllä aika erilaista.
Miten pahalta nyt tuntuukaan, pilvet väistyvät kyllä.
Mutta vaikka aurinko paistaisi pilvettömältä taivaalta, ei se estä sitä, että sisältä tuntuisi tyhjältä.

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #235 : Tammikuu 31, 2011, 20:59:46 »
Pratchetin ilmaus on mielestänni aika osuva:

"Mikäli 13-vuotiaana TSH ei ollut lempikirjasi, oli sinussa jotain vikaa. Mikäli 23-vuotiaana TSH oli lempikirjasi, si nussa oli jotain vikaa"

TSH on hyvä kirja, mutta liian hidastempoinen, proosa hyvin hidasta ja päivittynyttä (hyvin subjektiivinen asia) ja yleensäkin hahmot eivät ole niitä parhaimpia. Vaikka kirjan vaikutusta ei voi kieltää, monet kirjat päihittävät sen. Sci-fissä (jota itse luen) TSH:n vastine voisi olla Dune: usein maailman parhaaksi kehuttu, suuri, syvien hahmojen hidastempoinen ja proosainen teos joka tapahtuu suuressa mittakaavassa. Dune on TSH:ta nautittavampi mutta siltikin ei omassa top-5. Monet muut kirjat saavat samassa sivumäärässä paljon enemmän aikaan, paljon enemmän kerrottua.

(Lisättäköön että yhteen aikaan luulin että TSH oli paras kirja olemassa. Sitten aloin lukemaan enemmän, ja löysin sci-fin ja MORin ja Hellerin ja monet muut )

nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille

Poissa Talvikko

  • aavelaivaan noussut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #236 : Maaliskuu 13, 2011, 22:03:16 »
On vähän vähäksi jäänyt tänne vuotikseen kirjoittelu...

Taru Sormusten Herrasta. Ihme että on mennyt näinkin kauan löytää tänne :) Siitä taitaa olla puolitoista vuotta kun lainasin TSH ensimmäistä kertaa, olin 13, ja rakastuin siihen. Kun pääsin loppuun, aloitin suoraan alusta. Nyt on TSH menossa neljättä kertaa ja kirjahyllystä löytyy omiakin tolkieneita jo hyvä kokoelma (KaapuhemmoTSH, uusi tiiliskivi TSH, Silmarillion, KTK, Hobitti, Bilbo's Last Song, Kirjeet, pitkät elokuvat ja seinällä John Howen upeat karttajulisteet:)
  J.R.R Tolkien on ehdottomasti nerokas. TSH itkettää ja naurattaa ja hämmästyttää joka kerta kun sitä lukee. Kirjan vanha kieli ja tyyli on kiehtovaa, kuvaukset lumoavia ja koko Keski-Maa kansoineen niin elävä. Runot ja kielet on ihania, ymmärtämisen riemua kun hoksaa nimien yhteyden. :) Niinkuin on sanottu, kirjassa on pitkiä pätkiä missä ei tapahdu mitään ja se on aika synkkä ja toivoton, mutta se on osa viehätystä. (: Loppu ei ole perus "kaikki elivät onnellisina yhdessä elämänsä loppuun asti", Frodon ja Samin ero on surullinen, mutta Kontu ja Keski-Maa pelastettiin ja Frodo ja haltiat saavat rauhan meren takana. En tiedä vieläkään onko se enemmän iloinen vai surullinen loppu.
  En osaa sanoa lempihahmojani, ne vaihtelee. Aragorn on kunnioitettava ja viisas ja arvokas ja silti epäitsekäs ja huolehtii muista. Sam on yksinkertainen ja liikuttava mutta toisinaan kuitenkin Frodoa viisaampi. Frodoa käy sääli, ja Gandalf on vähän pelottava.
Enpä keksi mitään moittimista :)
Vaan vaikka laivoista laulaisin, mikä laiva milloinkaan,
mikä laiva näin aavan meren taa minut tulisi noutamaan?

Poissa Randomi

  • Vuotislainen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #237 : Heinäkuu 23, 2011, 16:38:46 »
TSH on ehdottomasti yksi suosikeistani. Luin sen ekan kerran kutosella, silloin se oli mielestäni ihan hyvä. Nyt luin sen kesälomalla uudestaan ja katoin ne pidennetyt versiot leffoista, ja oon ihan fani :DD Se on vaan jotenki niin klassikko.. Se alku on musta aika hankalaa, ku luin sitä nyt niin mietin vaan et voi ei oliks tää vaa tällästä, mut ku meni Tom Bombadilin ohi nii oli kyl aika valtavaa :D Okei toi oli ehkä vähä hassusti sanottu :p Mun lempihahmoja on varmaa Aragorn, Merri ja Pippin.. Aragorn on semmone viisas ja hyvä ja helmi, ja Merri ja Pippin on nii sulosii ja hauskoi, varsinki leffois mut myös kirjois <3 Joo ja Faramir on kans siisti, ku se on aina jääny veljen varjoo ja sillee ja sit se on sillee kiltti silti. Frodosta ja Samista en nii tykkää... Frodo on semmone vähä rsyttävän uhrautuvainen (sori ny mut musta vähä niinku Harry Potter, seki on must välil ärsyttävä samasta syystä) ja Sam on semmone joka tekee mitä tahansa isäntänsä puolesta... Ei siinä mitää, hyviä piirteitä sillee mut mua ärsyttää... Ja tykkään ehkä kirjoista ja leffoista yhtä paljon, vähä eritavalla vaan, mut en siis niistä lyhennetyistä vaan pidennetyistä versioista :D

Poissa Magic girl

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valar Morghulis
  • Pottermore: WhitchThorn22397
  • Tupa: Luihuinen
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #238 : Elokuu 15, 2011, 13:15:44 »
Olen lukemassa tällä hetkellä Taru Sormusten Herrasta ykkösosaa. Ja olen tyytyväinen kirjaan. Nyt on viimeaikoina jäänyt lukeminen vähän vähälle ja niimpä minulla oli tauko tämän kirjan lukemisesta. Aion lukea kaikki kolme kirjaa. Tolkien on tosiaan Jumala! Sillä kuka voi keksiä oman maailman noin hyvin ja niin paljoilla yksityiskohdilla, eikös Tolkien keksinyt haltiakielenkin?? Siinäpäs vasta homma. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja kiinnostavia. Frodo nyt on niin suloinen <3 Ja Klonkkua käy ehdottomasti sääliksi... En osaisi mitenkään heittää lempihahmoa. En nyt ole vielä kirjoja kaikkia lukenut mutta elokuvat ovat minusta hyviä. Näytteliä valinnat ovat ehdottomasti onnistuneita ja Merri ja Pippin hulvattomia, mutta Kahdessa Tornissa he molemmat vähän ei nyt voi sanoa järkiintyvät, vaan ymmärtävät enemmän mistä on kyse. Kuninkaan paluu on ehdottomasti Merrin ja Pippinin aika loistaa ja niin he tekevät. Odotan innolla että saan kaikki kirjat luettua, olen ehdottomastii elokuvien fani ja uskon että kirjat ovat vähintään samaa tasoa, ellei nyt enemmän :)
"Push me and I'll push back
I'm done asking, I demand"

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #239 : Elokuu 15, 2011, 15:53:52 »
Taru Sormusten Herrasta on Tolkienin muiden mytologisten teosten ohella ylivoimaisesti lempikirjallisuuttani Pottereiden kanssa. Tolkienin maailman yksi hienoimpia piirteitä on se, että allegoriaa vieroksunut kirjailija kirjoitti maailmastaan niin elävän, yksityiskohtaisen ja mahtavan, että tahattomia yhtymäkohtia oikeaan maailman on paljon. Se saa Tolkienin maailman tuntumaan erityiseltä.

Sormus-trilogia on kirjaversiona tunnelmallinen, rikas ja eeppinen. Jos elokuviin verrataan, niin kirjat pesevät niillä lattioita. Elokuvat ovat muuten suosikkileffojeni joukossa ja silkkaa mahtavuutta, ainakin extended-versioina, joten se kertonee jotain kirjaversion tasosta. Elokuvista on jäänyt pois Arnor-viittauksia, dunédain-komppania, Glorfindel, lukuisat viittaukset ja suosikkini Suuriruhtinas Imrahil ja Dol Amrothin ritarit (lippu sentään vilahtaa Kuninkaan paluun elokuvasovituksessa ohimennen) jne. Kirjat tavoittavat jotain... erityistä. Niissä on ainutlaatuinen ja jäljittelemätön fiilis ja koko paketti, varsinkin jos on lukenut mm. Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan, on vertaansa vailla oleva fantasiaeepos.



"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #240 : Elokuu 19, 2011, 15:33:31 »
Yhtymäkohdat oikeaan maailmaan eivät liene kovinkaan tahattomia. Tolkienhan käsittääkseni tarkoitti kirjansa eräänlaiseksi oman maailmamme menneiden aikojen mytologiaksi. Hän arvosti esimerkiksi meidän Kalevalaamme, ja kun Brittein saarilla ei vastaavaa omaa eeposta ole, hän ryhtyi kirjoittamaan kuvitteellista versiota sellaisesta. Lopputulos on Silmarillion, jonka sivutuotteita ovat sitten Hobitti, Taru ja kaikki ne kirjat, joita Silman lisäksi on Tolkienin jälkeenjääneistä papereista koottu.
Constantem decorat honor

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #241 : Syyskuu 22, 2011, 21:40:15 »
Yhtymäkohdat oikeaan maailmaan eivät liene kovinkaan tahattomia. Tolkienhan käsittääkseni tarkoitti kirjansa eräänlaiseksi oman maailmamme menneiden aikojen mytologiaksi. Hän arvosti esimerkiksi meidän Kalevalaamme, ja kun Brittein saarilla ei vastaavaa omaa eeposta ole, hän ryhtyi kirjoittamaan kuvitteellista versiota sellaisesta. Lopputulos on Silmarillion, jonka sivutuotteita ovat sitten Hobitti, Taru ja kaikki ne kirjat, joita Silman lisäksi on Tolkienin jälkeenjääneistä papereista koottu.

Aah, mainio pointti!

Joo, totta on, että jossain määrin Tolkienin koko mytologiahan on eräänlaista oikean maailman mytologiointia (tai jotain siihen suuntaan). Hain tahattomilla yhtymäkohdilla lähinnä sitä, että vaikka teoksen (ja Tolkienin kirjallisuuden yleensä) keskeisiä teemoja voisi helposti rinnastaa mm. Kylmään sotaan, vertauskuviksi noin yleensä ja henkilökohtaiksi kannanotoiksi; yhdellä termillä sanoen allegoriaksi sen eri muodoissa. Sitä se ei kuitenkaan suoraan mielestäni ole, vaan kyse on -kuten yllä todettiin- tietyllä tapaa "oman maailmamme menneiden aikojen mytologiasta", joka on kuitenkin täysin kuvitteellista, eikä nojaa suoraan mihinkään.

Selitin vähän huonosti, mutta hain lähinnä sitä, että maailma itsessään tuntuu Tolkienin kirjoissa elävältä ja eri elementteineen siltä, että tietyllä tasolla tekstin tapahtumat ja miljöö tuntuvat todelliselta ja rinnastettavalta omaamme eri ilmiöineen jne, vaikkei kirjailija sitä hakenut. Kuten Tolkienin teoksista, erityisesti Tarusta, on todettu, ne ovat ajattomia ja osittain juurikin siitä syystä, että niistä löytää aina jotain läsnäolevaa ja tuttua, mutta tiettyä tarkoituksellista yhtymäkohtaa mihinkään ei ole.

Toki voin olla väärässäkin. :D Mainittakoon vielä, että maantieteellisestihän ainakin Keski-Maan läntiset osat ovat osittain sovellettavissa maailmankarttaamme. Tosin tuosta on niin paljon eri tulkintoja, että mitään kovin varmaa ei voi sanoa. Tuskin Tolkien edes varsinaisesti mietti koko asiaa, korkeintaan sovelsi oikeaa maantiedettä tarkkaan työhönsä.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Nenyan

  • kedavrankäyttäjä korkokengissä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kuolonsyöjätär
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #242 : Syyskuu 27, 2011, 21:14:49 »
Olen lukenut kirjan ensimmäisen kerran ollessani todella pieni. Muistaakseni kuusi tai seitsemän. Silloin en jaksanut koko kirjaa lukea vaan skippailin aika reilusti kohtia. Olen yrittänyt lukea sitä viime vuosina mutta olen aina jäänyt jumiin alkusanoihin jotka kertovat hobiteista. Kesäloman viimeisenä viikonloppuna teeveestä tuli kuitenkin elokuvatrilogian ensimmäinen osa ja koska isäni sen halusi katsoa päätin antaa sille mahdollisuuden. Olin suoraan sanottuna kuvitellut LotReja tylsksi fantasiasodaksi. En voinut uskoa silmiäni kun elokuvan puolessa välissä tajusin miten loistava se oli. Katsoin yksin elokuvan loppuun mutta koska en tietenkään tiennyt elokuvan kakkos ja kolmos osista sain melkein sydänkohtauksen leffan loppuessa. No enhän minä olisi viikkoa jaksanut odottaa seuraavaa osaaa joten nappasin kirjan kainalooni ja aloin lukemaan. Nyt täytyy myöntää että pidän kirjaa vieläkin todella tylsänä tai oikeastaan sen kirjoitustyyliä. Ensimmäisen kerran elokuvat voittavat mielestäni kirjan. Elokuvassa yksi suosikkihahmoistani, arwen, on paljon paremmin esillä. Mutta en käy kieltämään etteikö kirjakin olisi hyvä, oikeastaan loistava! Lempihahmojani ovat: aragorn, arwen, merri ja pippin, gimli, legolas, sam ja frodo, gandalf ja kaikesta aragoniniskemisestä huolimatta (arwen ja aragon kuuluvat yhteen! :D) myös 'eowyn.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 27, 2011, 22:06:01 kirjoittanut Nenyan »
I´m touching hands with someone seriously beautiful
I feel it burning andI know I´m standing far too close
I´m telling lies and if it shows I see that he don´t care
I know he wants to take me home and get on out of here

Poissa Isilmírë

  • Pillipiipari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #243 : Syyskuu 28, 2011, 09:17:15 »
Makukysymyshän se on, tykkääkö enemmän eeppisestä fantasiasta vai "sword and sandal" -tyyppisestä Hollywood-rymistelystä. Henkilökohtaisesti en pidä elokuvista enkä halua nähdä niitä uudelleen, niin rumasti Jackson on käsitellyt alkuperäisteosta ja -hahmoja.

Mitä Arweniin tulee, Jacksonin idea laittaa hänet mm. kahlaamolle miekka kädessään on mielestäni surkuhupaisa. Arwen on arvokas ja hillitty haltianeito, hänen voimansa on muussa kuin miekanheiluttelussa. Lisäksi hänen esittämisensä aseneitona vie rumasti loistoa Eowyniltä, jonka sotaanlähtö ja urotyö Nazgulien herraa vastaan menettävän sen myötä erityisluonteensa.

Kirjassa Arwen esiintyy paitsi itse tarinassa, myös liitteiden osassa Aragornin ja Arwenin taru.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Liv Tylerin Arwen on aivan kauhea - kuten on myös viggo Mortensenin Aragorn. Mutta eipä Tyler ole edes lukenut Tarua. Ja toisilleen nämä leffahahmot sopivat kyllä imo mainiosti, Tyler kun näyttelee niin lehmämäisesti ja Mortensenin käsitys Aragornin olemuksesta taas tuo mieleen lähinnä henkisesti jälkeenjääneen cowboyn.
Constantem decorat honor

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #244 : Syyskuu 28, 2011, 16:32:23 »
^Olen hyvin pitkälti samaa mieltä, paitsi että itse pystyn nauttimaan elokuvista täysillä. Mortensenin Aragornin suurin ongelma on mielestäni lähinnä kuningas-karisman puute; tyyppi jämähtää rivisamojaa-asteelle. Ja joo, Mortensenin tulkinnasta ja Aragornin elokuvakäsikirjoituksesta ei liiemmin ilmene hahmon hienous. Mortensenin Aragorn on minusta kuitenkin siedettävä, hänhän oli alunperin vain varamies Aragornin rooliin.

Puuparta lienee toinen kova Hollywood-fiasko, vaikka ymmärrän kyllä miksi siitä sellainen tehtiin. Denethorilta ja Boromirilta vietiin kirjoissa ollut jonkin asteinen oikea arvokkuus ja Faramirista tehtiin vähän juntti, vaikka tyyppi lopulta hyvin toimikin. Bernard Hill ei ulkoisesti ole lähelläkään kirjassa kuvattua Théodenia, mutta sopii rooliin erinomaisesti.

En vaadi mitään massiivista uudelleenfilmatisointia (vaikka idea toki mielenkiintoinen olisikin), noiden kanssa voi elää ja pidän niitä tietyllä tasolla erinomaisina (tietyllä tasolla taas pannukakkuina), mutta tyylivirheiden määrä on aika suuri... Missä oli kukko, miksi haltiat Helmin syvänteessä..? Enkä edes viitsi aloittaa saarnaa Gondorin häpeällisen suppeasta ilmeestä, vaikka lavastus toki olikin onnistunutta. Elokuvat onnistuivat luomaan yksittäisiä tilanteita niin, ettei vastaavaan tulokseen varmasti olisi moni -jos kukaan- päässyt, mutta toisaalta joistain kohtia on tunnelma ja idea tapettu tyystin. Jacksonin tulkinnoista kyllä paistaa kunnioitus kirjaakin kohtaan, sillä Hollywood-fantasiaksi Taru on elokuvanakin varsin sielukas. Extended-versiot sisältävät useita mainioita pikkujuttuja. Varsinkin Samin kommentti siitä, että haltioiden poistuminen Keski-Maasta saa hänet surulliseksi on omalla tavallaan kaunis, jos sen ajattelee osaksi Tolkienin tärkeää teemaa, kauniin katoavaisuutta jne.

Eräs omista suosikeistani, Imrahil ei koskaan päässyt elokuvaan, mutta ehkä on vain hyvä, ettei häntä ujutettu Gondorin säälittään elokuva-armeijaan...

Aragornin ja Arwenin taru on muuten todella kaunis, suosittelen kaikkia lukemaan, jos kirjan liiteosasto ei ole vielä tutuksi tullut.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #245 : Tammikuu 06, 2012, 20:32:45 »
LotR-trilogia on lempisarjani kaikista kirjasarjoista (anteeksi vain). Rakastan Tolkienin maailmaa, se on niin monipuolinen erilaisine kansoineen. Hobitit ovat pieni, hölmo kansa, joka ei juuri tiedä rajojensa ulkopuolisista asioista, Briiläiset ovat pidempiä, mutta vähän hobittimaisia, eivätkä hekään tunnu tietävän paljoa ulkomaan asioista (tai tällaisen kuvan itse sain), kääpiöt juroja mainareita, jotka tietävät vähän mitä muualla tapahtuu, mutteivät välttämättä välitä siitä niin paljon, haltiat tietävät käytännössä kaiken, hyppivät iloisina turvassa metsissään, ja vaikka vaikuttavatkin asioihin, jättävät ne mielummin ihmisille, koska heidän kansansa tekee jo lähtöään, ja sitten ovat tietysti maanläheiset Rohanlaiset ja kuninkaallisemmat ja itsestään ylpeämmän, ehkä kunnianhimoisemmat olisi hyvä sana, Gondorlaiset, ja totta kai Tom Bombadil (pettymys, kun puuttuu leffoista!!!) ja Entit luovat oman osansa ihmeellisestä maailmasta, unohtamatta örkkejä ja muita Sauronin käskyläisiä. Ja lisäksi velhot ovat niin erilaisia kuin esimerkiksi Potterien velhot.. Mahtavampia? (Anteeksi vain, taas!)

Eniten pidän Legolasista. Saattueen vanhimpia, kumpi lienee vanhempi hän vai Gandalf, mutta henkisesti esimerkiksi Aragornia ja Boromiria nuorempi, ehkä hieman naiivikin. Rakastan Legolasta..
Jollakin oudolla tavalla rakastan myös Halbaradia. En tiedä miksi.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Minua ärsytti suunnattomasti hänen puuttumisensa elokuvista, ylipäätään Samoojien puuttuminen elokuvista oli raivostuttavaa...
Muita lempihahmojani ovat Gimli ja nuoremmat hobitit. Gimlin ja Legolaksen ystävyys on jotenkin hellyyttävä, vihamiehistäkin voi tulla ystävät. Merri ja Pippin taas ovat mukana saattueessa vähän 'no, mitäs me nyt tehtäis, lähetäänkö noiden mukana'-meiningillä aluksi, mutta kasvavat hirveästi matkan aikana... Ketäpä ei kasvattaisi pieni matka örkkien vankina? Pippinistä pidän etenkin, hän on sellainen pieni, hellyyttävä hölmö.
Faramir on myös loistava hahmo, surullinen hahmo. Isänsä ei juuri tajunnut rakastavansa poikaansa, meinasi vielä polttaa roviolla. Faramir teki kaikkensa tehdäkseen isänsä ylpeäksi, mutta sai vain moitteita palkaksi... Mutta jatkoi silti ylpeänä Gondorin sotilaana.

Elokuvat. Suhteellisen onnistuneita, olisivat voineet olla paljon huonompiakin, mutta kun yksityiskohtia tarkastellaan, raivostuttavia. Suoraan sanottuna järjettömän raivostuttavia.
Suurin raivostumiseni syy on Anduril. Miekan-piti-olla-Aragornilla-alusta-lähtien-ei-vasta-kun-sotilaita-koottiin-Rohanissa. Aargh!!! Minua ärsytti myös se, että elokuvasta sai käsityksen (tai minä ainakin sain) että Aragorn olisi asunut Gondorissa, ja lähtenyt sieltä maanpakoon ja liittynyt Samoojiin. Elrondhan tokaisi 'he has chosen exile', vai miten kirjoitetaankaan, kun hän ja Gandalf puhuivat Rivendeillissä keski-maan selviytymismahdollisuuksista..
Sitten muita syitä: Haltiat Helmin syvänteen taisteluun apuun? No, okei, ei niin paha. Haldir johtajana? No okei, pidän Haldirista. Mutta, Haldir, joka asuu Lorienissa, tokaisee Theodenille 'I bring word from Elrond' tai jotain sinne päin, en tarkkaa sanamuotoa juuri muista, ja Haldir ei suinkaan käy Rivendeillissä. Onko Elrond siis antanut viestin esimerkiksi Galadrienille, joka on antanut sen Haldirille? 
Ärsyttävää on myös, että elokuvassa ei ole ollenkaan Konnun puhdistusta..
Muita raivostuksenkohteita ei juuri tule mieleen.. Extended editioneissa suurin osa, mikä jää ärsyttämään normiversioissa puuttumisellaan, on kuitenkin mukana.

LotR:ssä on myös paljon ilkeitä isiä, oletteko huomanneet? Denethor ei rakasta kuin toista poikaansa, tosin tajuaa ennen kuolemaansa rakastavansa myös toista. Elrond meinaa pakottaa Arwenin merten taa, vaikka hän tahtoisi jäädä iki-ihanan Aragornin takia.. Hmph!!

Näin offtopicisti, naureskelin, kun luin Humphrey Carpenterin kirjoittamaa elämäkertaa Tolkienista äidinkielenkurssilla, että kustantaja oli pyytänyt Tolkienilta Hobitille jatko-osaa, ja kun Tolkien oli LotRja kirjoitellut, hän oli jossain vaiheessa kirjoittanut kustantajalle, että sarjasta ei oikeastaan tullutkaan Hobitin jatko-osaa, vaan jatko-osa Silmarillionille, ja että Hobittia ja Lotr:ja ei yhdistänyt juurikaan muu kuin Hobitit ja sormus, joka oli harvoja yksityiskohtia, joita Tolkien ei hionut Hobittia kirjottaessaan loppuun.
Tottakai suurena Tolkien-fanina kahlasin samalla läpi Silmarillionin ja muutaman muun keskimaan historiasta kertovan teoksen, sekä Tolkienin satukirjoja, ja totesin, että nekin olivat mielenkiintoisia ja esimerkiksi Silmarillion kertoi paljon lisää keski-maasta. Tosin vähän saattoi mennä ohi osa Silmarillionista, koska taisin lukea sen englanniksi, ja en ymmärtänyt ihan kaikkea.. :D
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #246 : Tammikuu 06, 2012, 20:45:20 »

Sitten muita syitä: Haltiat Helmin syvänteen taisteluun apuun? No, okei, ei niin paha. Haldir johtajana? No okei, pidän Haldirista. Mutta, Haldir, joka asuu Lorienissa, tokaisee Theodenille 'I bring word from Elrond' tai jotain sinne päin, en tarkkaa sanamuotoa juuri muista, ja Haldir ei suinkaan käy Rivendeillissä. Onko Elrond siis antanut viestin esimerkiksi Galadrienille, joka on antanut sen Haldirille? 


Olen niin samaa mieltä. Haltiat ovat toki siistejä, mutta Helmin syvänteeseen he eivät kuulu ja kaiken lisäksi he vieläpä katoavat sieltä mystisesti. Linnakkeeseen perääntyi aika kasa porukkaa, mutta sitten ne vain kaikki katosivat... Olisi ollut ovelampaa käyttää pohjoisen samoojia ja Elrondin poikia haltioiden sijaan tuossa. Tällöin he olisivat voineet olla Kuninkaan paluussa korvaamassa elokuvasta pois jätettyjen hahmojen pelottavan suurta kasaa. Tosin heidän mukanaolonsa ei olisi sopinut Kahteen torniin kirjauskollisuuden nimissä, joten no... Olkoot nyt noin.

Ja Halbarad on tosiaan hieno hahmo. Imrahilin tapaan hahmoja, joista ei hirveästi tekstiä ole, mutta jotka kuitenkin tekevät lähtemättömän vaikutuksen.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 12, 2012, 13:38:21 kirjoittanut Rantsu »
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #247 : Tammikuu 06, 2012, 21:09:39 »
Olen niin samaa mieltä. Haltiat ovat toki siistejä, mutta Helmin syvänteeseen he eivät kuulu ja kaiken lisäksi he vieläpä katoavat sieltä mystisesti. Linnakkeeseen perääntyi aika kasa porukkaa, mutta sitten ne vain kaikki katosivat... Olisi ollut ovelampaa käyttää pohjoisen samoojia ja Eldorind poikia haltioiden sijaan tuossa. Tällöin he olisivat voineet olla Kuninkaan paluussa korvaamassa elokuvasta pois jätettyjen hahmojen pelottavan suurta kasaa. Tosin heidän mukanaolonsa ei olisi sopinut Kahteen torniin kirjauskollisuuden nimissä, joten no... Olkoot nyt noin.

Paremmin olisi kirjauskollisuuden mukana mennyt mielestäni, jos samoojat oltaisi tuotu tähän, eikä jätetty kokonaan pois.. Haltiat eivät sopineet mukaan minkään kirjauskollisuuden mukaan. Ja tuo haltioiden katoamistemppu oli kyllä mielenkiintoinen.. Taisivat kaikki sitten vain kuolla taistelussa, kun yht'äkkiä katosivat jälkiä jättämättä.
Ja käsikirjoittaja raivostutti minut myös tässä kohdassa, kun menivät tappamaan Haldirin...

Imrahil on kunnoitusta herättävä hahmo, jota mielellään seuraisi vaikka taisteluun, mutta mielestäni hän on kuitenkin sopivan nöyrä, ei liian ylpeä asemastaan.
Olen huomannut, että usein juuri ne pienet hahmot, joista ei kerrota paljon, ja joilla ei loppujen lopuksi ole suurta merkitystä juonen kannalta, ovat kaikkein mieleenpainuvimpia, koska he liittyvät usein johonkin tiettyyn suurempaan tapahtumaan, ja heille tulee sen tapahtuman myötä suuri merkitys ja ovat vaikuttavia aikaansaamansa takia, esimerkiksi Imrahil tuli viimeisenä Gondoriin apujoukkojen mukana, ja kohdan tunnelma oli niin mahtava kansan parissa, hänestä tuli suuri ja vaikuttava hahmo.
Halbarad taas on samoojien kakkosmies, tyytyväinen osaansa, ja läheinen Aragornille (josta myös pidän, en tainnut aiemmassa saarnassani mainita) kunnioittaen tätä. Kirjoissa samoojien saapuminen teki myös melkoisen vaikutuksen, joten tässä ehkä suu ikuiseen Halbarad-rakkauteeni. Hän on mielessäni hahmo, joka tekee kaikkensa suojellakseen johtajaansa, muttei kuitenkaan ns. nuole tämän kenkiä tai palvele sokeasti..
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."

Poissa nominal

  • Kuriositeetti
  • Vuotislainen
  • Pottermore: FireboltLumos114
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #248 : Tammikuu 10, 2012, 20:05:56 »
Luin Tarun piiiiiitkästä aikaa uudestaan hetki sitten. Oli aika kokemus, kun monet yksityiskohdista olivat päässeet unohtumaan! No, muistin, että samoojat olivat mahtavia - siihen ei nyt paljon vaadita. Mutta muistin myös, että siellä oli joku ylitse muiden, en vain muistanut hänen nimeään. Halbaradhan se tietenkin oli - ja järkytyin lukiessani, kuinka vähän hänestä kerrottiinkaan, hän kun tosiaan oli jäänyt niin mielettömän vahvasti mieleen (vaikken nimeä muistanutkaan).

Pakko sanoa  vielä elokuvista, että eikö kukaan muu tosiaan tunne tarvetta oksentaa siinä vaiheessa, kun Aragorn on kuolevinaan ja hänen hevosensa pelastaa hänet jostain vai miten se nyt ikinä menikään... En ihan tarkalleen muista, ehkä syystä että olen kovasti yrittänyt unohtaa, mutta minusta se on vain maailman kamalin yritys lisätä draamaa.
Peitetty liekki on tulisin ~ Entä jos Voldemort olisikin valinnut toisin? ~ Taikalaiva Titanic

Poissa pilvenpiirtäjä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Words of pages
  • Pottermore: FeatherMarauder23566
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: J.R.R.Tolkien Taru sormusten herrasta
« Vastaus #249 : Tammikuu 10, 2012, 20:18:19 »
Lainaus
Pakko sanoa  vielä elokuvista, että eikö kukaan muu tosiaan tunne tarvetta oksentaa siinä vaiheessa, kun Aragorn on kuolevinaan ja hänen hevosensa pelastaa hänet jostain vai miten se nyt ikinä menikään... En ihan tarkalleen muista, ehkä syystä että olen kovasti yrittänyt unohtaa, mutta minusta se on vain maailman kamalin yritys lisätä draamaa.

Sehän on oikein mielenkiintoinen kohtaus, upeaa näyttelijätyötä, vahvoja ja rohkeita hevosia, aivan loistavasti toteutettua hallusinaatiota Arwenista.. Not. Kohtaus on ainakin minun mielestäni täysin turha, kuten en kauheasti välitä koko hukka-taistelusta, kun ei kuulu kirjaan (vaikka Legolas onkin kohtauksessa mahtava, mutta hänhän on tosin aina mahtava jousineen...) Olisivat siinä kohdassa seuranneet kirjaa, joskaan en ihan tarkkaan muista, miten kirja siinä kohtaa meni, taisivat Theoden ja saattueen jäsenet lähteä auttamaan taistelussa, eivät suinkaan pelkästään pakoon kansan kanssa syvänteeseen.

Tunnen suurta häpeää, muistan elokuvien tapahtumat, viimeisen käytännössä repliikki repliikiltä, mutten muista kirjan tapahtumia sivu sivulta.. Kirjoja ei kyllä ole tullut luettua kuin ehkä joku kolme-neljä kertaa, elokuvat taas ovat tulleet katsottua yli kaksikymmentä kertaa kaikki...
"What about a side by side with a friend?"
"Aye, I could do that.."