Kirjoittaja Aihe: NaNoWriMo  (Luettu 658 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
NaNoWriMo
« : Lokakuu 28, 2018, 22:26:58 »
Taas se tulee, kuka aikoo osallistua? Eli jos kuulit asiasta vasta nyt niin kyseessä on joka marraskuinen haaste kirjoittaa 50 000 sanaa kuukaudessa. Mielellään samaa tarinaa, mutta muunkaanlaista osallistumista ei katsota pahalla, onhan kyse ennen kaikkea itsensä haastamisesta. :) Tuolla Nanosivusto.

Minä en ole ihan päättänyt osallistunko tänä vuonna vai enkö (ehkä pitäisi jo päättää!) Jonkinlainen halu kirjoittaa elää ja tavallaan haluan osallistua. Mutta en tiedä riittääkö voimavarani siihen tänä vuonna. Osallistuin tähän ensimmäisen kerran vuonna 2011 ja olen siitä lähtien voittanut viime vuotta lukuun ottamatta joka kerta. Ehkä viime vuoden tappio saa osaltaan nyt epäröimään.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Zaira

  • 42
  • Valvojaoppilas
  • *
  • ^o^
    • Ei mitään nähtävää täällä
  • Pottermore: LumosDragon46
  • Tupa: Luihuinen
Vs: NaNoWriMo
« Vastaus #1 : Lokakuu 28, 2018, 23:08:08 »
Osallistun, kuten aina. Tässä jokunen hetki sitten jopa vihdoin päätin mistä kirjoittaa. Demoneja ja muuta hauskaa jälleen luvassa.

Mie oon osallistunu tähän koitokseen vuodesta 2004, eli aivan liian kauan, enkä vaan osaa lopettaa. Ei sillä, että ees haluaisin. Ensimmäinen voitto tuli 2010, kun tajusin antaa potkut sisäiselle kriitikolleni, ja sen vuoden jälkeen onkin voittoja kertyny. Tosin se sisäinen kriitikko palasi kaikessa hiljaisuudessa, mutta ollaan päästy sopuun siitä, että marraskuussa saa pitää mietteensä itsellään.

AIV, ei kannata lannistua viime vuoden tappiosta, kyse on, sanojasi lainataksesi, itsensä haastamisesta, ja jos ottaa huomioon kaiken tapahtuneen, niin se, että ylipäätään sait kirjoitetuksi jotain, on paljon se. Aina ei tarvitse voittaa, joskus vaan pitää todeta, että se mitä on saanut aikaan, on riittävästi. Vielä kun itse sisäistäisin tämän hienon viisauden. Säästyisin itekin paljolta tuskalta.
"When I lead the big patient rebellion, Voldemort here is the first to go."
[The pessimist sees difficulty in every opportunity.
The optimist sees the opportunity in every difficulty. -Winston Churchill]

Poissa Stargazer

  • astrum metallum
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we were here
  • Pottermore: CrimsonScale68
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: NaNoWriMo
« Vastaus #2 : Lokakuu 29, 2018, 00:21:17 »
Eipä tästä mihinkään enää pääse, sen verran syvälle on jo vajottu :'D

Kaheksas kerta ja seittemäs voitto hakusessa. Tällä kertaa menee kyllä aika vahvasti housuilun puolelle siinä mielessä, etten oo valmistautunut juuri millään tavalla kun on ollut koulun ja kaiken muun kanssa niin paljon tekemistä. Onneks mulla on kuitenkin tällä(kin) kertaa ikuisuusprojekti työn alla, joten käytännössä tiiän pääpiirteittäin mitä pitäisi marraskuun aikana kirjoittaa, siinä on vain välissä vähän kaikenlaisia mustia aukkoja, jotka pitäisi jotenkin jossain vaiheessa yrittää täyttää.
To be rich is to seek, to relive the memory

Poissa Lupin

  • Äitiyslomalla
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Vuotis
  • Pottermore: MoonstoneMarauder79
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: NaNoWriMo
« Vastaus #3 : Lokakuu 29, 2018, 08:16:43 »
Pakko se on myöntää: ajattelin kokeilla taas kerran, huolimatta siitä, että tämä osuu pahasti marraskuulle (ja vielä joka vuosi!), joka on töissä ihan mielettömän kiireistä aikaa. Ehkäpä tänä vuonna pääsisin loppuun saakka. Olen vakaasti päättänyt, että pystyn varaamaan projektiin korkeintaan tunnin päivässä, joten kaikki itsekriittiset ajatukset on heitettävä romukoppaan, ja kirjoitettava menemään vaan.

Millaisia tarinoita muilla on tiedossa? Itse ajattelin kirjoittaa hieman steampunkahtavan tarinan, joka sijoittuu 1820-luvun Turkuun, tarkemmin sanoen loppukesään 1827. Historiaa tuntevat taitavat jo arvata, mihin tarina tulee huipentumaan. Nyt pitäisi enää päättää, onko tuhon takana jättimäinen robottikalmari vai mikä. Ideoita? Hullu tiedemies tarinasta löytyy jo.

Päähenkilöni tulee olemaan aika perinteiseen tapaan nuori nainen, joka asuu muutaman muun tytön ja parin opettajan kanssa paikallisessa pienessä tyttökoulussa. Hän ja hänen ystävänsä eivät ehkä ole aivan perinteisiä nuoria neitosia, kuten genreen kuuluu. Mukana menossa ovat myös jo mainitsemani hullu tiedemies sekä Kuninkaallisen Turun Akatemian pojat, jotka ovat innostuneet lentämisestä. Jonkun puun takaa saattaa kurkkia myös kruununtavoittelija, sekä hänen kunninahimoinen äitinsä. Tarkoitus olisi kirjoittaa vähän lennokkaampaa, eikä aivan vakavastiotettavaa tarinaa, mikä on minulle melko suuri haaste, koska yleensä kirjoitan enimmäkseen varsin byrokraattisia tekstejä.

Onko teillä muuten vinkkejä siihen, miten voisi hieman tasata kielten välistä epäsuhtaa? Tarkoitan siis sitä, että suomeksi kirjoittaville 50 000 sanaa on hyvin paljon pidempi tarina kuin vaikkapa englanniksi kirjoittaville (prepositiot, erikseen kirjoitetut yhdyssanat jne...). Maaliin asti kerran päässyt kollegani vinkkasi, että hän oli avustanut asiaa hieman antamalla päähenkilölleen kaksiosaisen nimen, tyyliä Mary Sue, mikä tarkoitti sitä että laskuriin kilahti kaksi sanaa yhden sijasta joka kerta kun hahmon nimi mainittiin. Muita vinkkejä? Ja mitä mieltä olette muuten tällaisesta kikkailusta, reilua vai ei? Minun mielestäni asia on ok, koska jokainen kirjoittaa omaksi ilokseen, ja toisaalta myös suomen kieli tuo hurjasti lisähaastetta.
Äitiyslomalla! Hoidan (hitaalla aikataululla) HP-faneihin ja Vuotiksen Facebook-sivuihin tai Facebook-ryhmään liittyviä asioita.

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: NaNoWriMo
« Vastaus #4 : Lokakuu 29, 2018, 11:18:24 »
Mua on nanoilu kiehtonut siitä asti, kun ensimmäisen kerran siitä kuulin. Vielä koskaan en ole virallisesti osallistunut, sanotaanko, että olen itsekseni varjonanoillut :D Tykkään kauheasti kirjoitella erilaisia asioita, mutta en vain ikinä pääse kauhean pitkälle, kun ajatukset menee solmuun enkä millään pääse tarinassa sinne, minne olin aikonut meneväni.

Älä lannistu AIV, kirjoita ihmeessä, jos vain suinkin jaksat! Musta tuntuu, että kirjoittaminen voisi tehdä sulle hyvää ja auttaa rentoutumaan vähän eri tavalla, kun pääset hukuttautumaan omaan maailmaasi hetkeksi, vaikka kotona oletkin :) En myöskään itse koe, että vaikka joskus laskisi tuota sanatavoitetta vaikka puoleen, se olisi mitenkään väärin, koska kuten täällä on jo pariin kertaan sanottu, itseähän tässä haastetaan, ja pääasia on se, että saadaan jotain kirjoitettua marraskuun aikana.

Olen itse joskus aiemmin miettinyt tuota Lupinin pohtimaa asiaa, eli miten ratkaistaan se, että toisilla kielillä on paljon hitaampaa kirjoittaa kuin toisilla, koska sanoja ei kerry samalla tavalla. Millä kielillä te muuten mieluiten kirjoitatte? Tai kirjoitatteko yleensä yhdellä kielellä, mutta nanoa toisella?

Itse kirjoitan tarinoita mieluiten englanniksi, vaikka suomeksikin kirjoittamisella on puolensa. Muut kielet eivät luonnistu niin hyvin, että viitsisi mitään pidempää niillä edes yrittää kirjoittaa.
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa Sharra

  • That girl.
  • Vuotislainen
    • Redin ja Jazzin uudet seikkailut
Vs: NaNoWriMo
« Vastaus #5 : Lokakuu 29, 2018, 13:53:56 »
Täälläkin ollaan mukana Nanossa, joskin olen jo etukäteen ihan ahdistunut siitä, miten on tarkoitus mahduttaa Nano kaikkien muiden velvollisuuksien joukkoon. Onneksi marraskuussa on lähinnä vapaita, ohjelmattomia viikonloppuja, jolloin voi linnoittautua kotiin lisävarusteiden (köhpunaviiniglögiköh) kanssa ja kirjoittaa tavoitetta kiinni, jos viikolla ei riitä aikaa kirjoittaa. Viime vuonna jäin aina arkena pahasti jälkeen kirjoittamisessa ja jouduin kirimään viikonloppuisin paperille jonkun 8 000-10 000 sanaa. Tämänkin vuoden Nanoon lähden sillä meiningillä, että 50 000 sanaa tulee täyteen vaikka yöt valvomalla ja itkemällä, mutta jos ei onnistu niin sitten ei - tärkeintä itselleni on, että Nano auttaa pitämään edes jonkinlaista kirjoittamisrytmiä yllä ja laittamaan kirjoittamista vähän enemmän etusijalle elämässä yhden kuukauden ajaksi vuodesta.

Olen vielä vähän pimennossa sen suhteen, mitä aion kirjoittaa Nanossa, tai lähinnä pallottelen parin vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen vaihtoehto olisi lähteä kirjoittamaan puhtaalta pöydältä fikkijatkista, jonka kirjoitin viime vuoden Nanossa. Siinä oli kyllä hyvä idea, potentiaalia ja toimiviakin kohtauksia, mutta lähdin viime vuonna kirjoittamaan sitä juuri etukäteen suunnittelematta ja pitkän kirjoitustauon jäljeltä tosi ruosteessa, joten lopulta teksti päätyi kategoriaan "tekstit, jotka odottelevat täydellistä uudelleenkirjoittamista pöytälaatikossa". Nyt olen hionut juonta päässä vähän toimivampaan suuntaan ja houkuttelisi palauttaa se pöytälaatikosta ja kirjoittaa tässä Nanossa uudelleen. Toinen vaihtoehto olisi edistää keskeneräistä jatkistani, joka on päivittynyt viime aikoina ihan liian hitaasti ja johon on siihenkin ideoita tonnikaupalla. Yksi idea olisi yrittää edistää molempia, mutta luulen, että se ei onnistuisi käytännössä, kun molemmissa seikkailee osittain samoja henkilöitä, mutta ihan eri maailmoissa, ja tyylikin on aika erilainen. Päädyn varmaan heittämään ylihuomenna keskiyöllä kolikkoa, ja sitten katsotaan, meneekö marraskuu murhien vai supersankarikelmien parissa :)

Lainaus
Onko teillä muuten vinkkejä siihen, miten voisi hieman tasata kielten välistä epäsuhtaa?

Pitkän proosan kirjoittajana oon itse ollut aina lähinnä onnellinen siitä, että suomessa ei mene sanoja "hukkaan" artikkeleihin ja prepositioihin ja muuhun - tarinani eivät muutenkaan koskaan valmistu tuohon 50 000 sanan rajaan mennessä, joten jos joutuisi käyttäytymään prepositioita, pääsisin tekstissä ehkä ensimmäisen viiden luvun kohdalle ennen kuin sanamäärä tulisi täyteen :D välillä kuitenkin iskee epätoivo ja tarvitsee lisää sanoja, jolloin kieroista keinoista on hyötyä. Tuo kaksiosainen nimi on yksi hyvä vaihtoehto, ja omasta mielestäni täysin reilua! Itse olen joskus myös kirjoittanut tarinaan huonokuuloisen mummon tai humalassa olevan hahmon, jolle kaikki pitää toistaa kahdesti, ja muistaakseni luin jostakin myös sellaisen vinkin, että kannattaa sijoittaa kohtaus vaikka meluisaan konserttiin, että kukaan ei kuule mitään ja kaikki pitää toistaa kahdesti ;) Joskus olen käyttänyt myös kauppalistoja, pistänyt hahmot käymään pitkiä väittelyitä itsensä kanssa oman päänsä sisässä tai ihan vaan kuvaillut kaikkea tosi yksityiskohtaisesti, mutta nämä keinot puolestaan vähän harmittavat, koska tiedän, että joudun editoimaan nämä kohdat pois valmiista tekstistä.

Millä nimimerkeillä muuten seikkailette Nanofoorumilla? Hukkasin itse aiemmat tunnukseni ja jouduin aloittamaan viime vuonna puhtaalta pöydältä, Nano-nickini on siis sharras :) olisi kiva saada vuotislaisista writing buddyja koitokseen!

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: NaNoWriMo
« Vastaus #6 : Lokakuu 29, 2018, 21:07:39 »
No kun se juuri kun en tiedä jaksanko. Tilanne on kyllä monessa suhteessa parempi kuin viime vuonna. Mies ei esimerkiksi ole sairaalassa. Mutta pääni ei ole kovinkaan hyvässä kuosissa ja terapiakin väsyttää. Toisaalta taas saatat olla Zenz oikeassa siinä että kirjoittaminen voisi tehdä hyvää. Eikä se häviäminen nyt kuitenkaan maailmanloppu olisi. Tiedän vain itse että jos projektin luon niin petyn itseeni jos epäonnistun. Äh, yrittänyttä ei laiteta eikös?

Mulla on kesken kaksi tarinaa ja jos tähän leikkiin ryhdyn kirjoitan varmaan kapinallisesti kumpaakin niistä sen mukaan kumpi tuntuu sujuvan paremmin.

Toisen niistä aloitin 2012 (voi kyllä) ja se on pitkä kuin nälkävuosi. Se alkoi siitä kun Astoria "Asta" Rider meni taikakouluun. Nyt hän käy siellä viimeistä (viidettä) vuottaan ja hänen opettajansa Elias Howe on varastanut shown (ja seurustelee parhaillaan yhden aika vastikään koulusta valmistuneen tytön kanssa, mistä rehtori ei sanottavammin riemastunut). Mukana menossa yksi pahisjoukko (Pimeyden veljeskunta), joka suunnittelee öh, jotain. Ehkä kuninkaan linnan valtaamista. Ja toisaalta hyvisten oma pieni joukko (verrattavissa Feeniksin kiltaan) joka laittaa parhaansa mukaan kapuloita pahisten rattaisiin.

Toinen on jatko-osa tarinalle, jonka aloitin vuonna 2013 ja ihme kyllä saatin loppuun. Ehkä tämä jatko-osakin joskus... Ensimmäisessä osassa erään paronin tyttäret Lumi ja Aurora jäävät orvoiksi, päätyvät susilauman huomaan ja huomaavat osaavansa puhua susien kanssa. Tämä kielitaito siitä että tarinassani sudet ja ihmiset voivat lisääntyä keskenään -> ihmissusia. Ja näillä tytöillä siis on vähän susien geenejä vaikka sitä ei muuten huomaa. Tarinan aikana he etsivät shamaaneja susien ja yhden vähän sekopäisen "noidan" kanssa (miespuolinen), löytävät isosetänsä Taavetin (shamaani joka aikoinaan esitti perheen palvelijaa) ja pelastavat maailman. Tässä toisessa osassa he opiskelivat shamaaneiksi ja toinen tytöistä pariutui sen aiemman osan noidan kanssa (no oikeastaan he pariutuivat jo ensimmäisessä osassa Taavetin vastustuksesta huolimatta) ja toinen pariutui yhden suden kanssa. Kukaan ei tajunnut kertoa hänelle ajoissa miten lapset saa alkunsa, joten nyt meillä on tarinassa yksi ihmissusilapsi. On tässä nähty yksi kokkolintukin ja etsitty sen varastettua munaa. Tarkoitus olisi nyt perustaa shamaanikoulu.

Hmm... Onko muiden tarinoiden hahmoilla taipumus lähteä sekottamaan tarinaa ja luomaan ties mitä sivupolkuja ja suunnittelemattomia ihmissuhteita?

// Ai niin piti Sharralle vastata että olen Nanofoorumilla Wolf sister. Taidankin mennä lisäämään sut buddyksi. :)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 29, 2018, 21:56:44 kirjoittanut AIV-rehu »
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta