Kirjoittaja Aihe: Keskikesän taikaa osa 6 K 7 liukumia menneeseen  (Luettu 179 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Keskikesän taikaa osa 6 K 7 liukumia menneeseen
« : Marraskuu 23, 2016, 23:23:18 »
Kirjoittaja:Suosanteri
Ikäraja: k-7,  liukumia nykyisen ja menneen välillä, aikaisemmissa paikoin vanhahtava kieliasu, aineksia kansanperinteestä
Paritus: Selviä parituksia ei ole, mutta uudelleen muotoutumista on näkyvissä.
Aika: Kesä sodan jälkeen, AU
Disclaimer: Hahmot JK Rowling, kirjojen mukaan.
Arvioita kiitos ! :)
Linkki osaan 5 http://vuotis.net/index.php?topic=34715.0
Keskikesän taikaa osa 6

Hermione jätti kirjeen keittiön pöydälle, palasi eteiseen ja nosti rinkkansa. Koukkujalka naukaisi kuljetuslaatikossaan.
”Älä huoli, muistan kyllä ottaa sinut mukaan. Ron on antanut sinulle anteeksi.”
Hermione kohotti häkkiä katsoen, että luukku oli kunnolla suljettu. Koukkujalka katsoi takaisin hyvin jäykässti.
”Sinä et ole antanut anteeksi hänelle ? Olithan oikeassa.”
Koukujalka vain räpäytti silmiään. Hermione hymyili, sillä Ron oli yhtä itsepäinen.
”Kunhan et liioittele keppostesi kanssa.”
Koukkujalka ei ollut kuulevinaan. Hermione painoi ulko-oven huolellisesti lukkoon ja sulki piha-aidan portin yhtä huolellisesti.
Hän kohotti sauvansa, ja pienen hetken kuluttua kulunut kaksikerroksinen bussi ilmaantui renkaat kirskuen tyhjästä ja pysähtyi valtavan suhahduksen myötä.
Tummansinisiin housuihin, liiviin, paitaan ja solmioon pukeutunut velho loikkasi ulos.
”Seamus !”
”Terve, Hermione !”
”Hei, rahastaja ei saa halata asiakkaita !” Ernie Rysky huudahti.
”Minä halasin häntä !” Hermione vastasi.
”Nuoret.” Rysky murahti.

Seamus lennätti Hermionen rinkan etumaisten penkkirivien väliin.
”Ja minne neiti on matkalla ?”
”Saukkonummen kylä”
Seamus mainitsi hinnan ja antoi vaihtorahan.
Hermionen lisäksi bussissa oli yksi noita sekä velho.

” Melutus. Seuraava pysähdyspaikka  on Heath and Reach,
jonka jälkeen Wootton  ja sitten Saukkonummi. Lopetiloitsimes. Pidä kiinni !” Seamus sanoi hätäisesti Hermionelle.
Bussin jarrut suhahtivat ja se loikkasi matkaan. Velho katosi näkyvistä. Seamus auttoi hänet takaisin penkille ja palasi vaihtamaan kuulumisia.
”Olen harjoittelijana ja Rysky valvoo sitä.”
Bussi syöksyi liikenneympyrään ja oikaisi puolittain läpi pohjoiseen.
”Olen myös kuljettajaharjoittelija, ja saan ajaa  valvottuna. Hetkinen, ilmoitan noidalle.”
Seamus kävi noidan puheilla.
”Heath and Reach.  Matka jatkuu välittömästi Woottoniin.”
Bussi singahti jälleen matkaan.

”Yriän saada kuljettajanpaikan vuodenvaihteessa. Olen ajanut muiden kuljettajien kanssa  myös yövuoroja, ja he sanovat että opin nopeasti. Mutta se minusta, entä sinä ?”
”Haluan todistuksen Tylypahkasta, sen voi muuntaa soveltuvin osin jästitodistukseksi, jos jatkan yliopistoon.”
”Puheet kertovat, että sitä korjataan vauhdilla. Sanotaan, että siellä on jästikoneita ja rakennusmiehiä ja taiat lisätään rakentamisen yhteydessä,” Seamus vastasi.
”Harry kertoi, että Hagridin uusi mökki on valmis.”
”Anteeksi, pysähdyspaikka Wootton !”
Rysky ajoi kylän merkin ohitse kadun päähän. Seamus auttoi noidan tavaroineen ulos.
He pääsivät hädin tuskin ulos kun ovi pamahti kiinni ja bussi lennähti matkaan.
”Unohdit rahastajan !” Hermione huusi.
”Mitä ? Minne ?”
”Käänny suoraan takaisin !”
Rysky teki hurjan U- käännöksen.
”Tuolla hän on !”
Seamus näytti kalpealta kavutessaan autoon.
Rysky näytti odottavan äärettömän kärsivällisesti.
”Miksi emme liiku ?” Hermione sanoi suunliikkeillä.
”Seuraava pysähdys Saukkokylä”
Hermione katsoi Seamusta sanattomana bussin jatkaessa.
”Ikävä sanoa, mutta hän on ajanut monesti pieleen ja unohtelee matkustajia. Toiset kuljettajat ovat varmoja, että saan paikan.”
”Olen ollut Ryskyn kyydissä, mutta tämä on rajua menoa. Saat paikan jos selviät hengissä”
Seamus hymähti
”Hagridin tunnit olivat siinä hyviä. Sanoit jotakin Harrysta,” Seamus jatkoi silmäkulmassa pilke, joka sai Hermionen hieman kiemurtelemaan.
”Tapasin hänet Viistokujalla. Hän ja Hagridhan ovat ystäviä.”
Seamus hymyili itsekseen.
”Saavumme pian Saukkokylään. Sinähän olet menossa Weasleylle ?”
Seamus meni Ryskyn puheille  ja näytti tälle sitten jonkin maamerkin.
Bussi hiljensi ja pysähtyi tällä kertaa pehmeästi. Hermione huomasi heidän pysähtyneen tienhaaraan. Kiviaidassa oli viitta Saukkokylään. Sitä vastapäätä oli kapea tie, jonne osoitti säänpieksemä lautaviitta, jossa oli erotettavissa K-k–-lo.
”Bussit alkavat olla vanhoja, ja taiat eivät enää pidä kovin hyvin. Emme saa enää ajaa edes velhoperheiden talojen pihoihin päiväsaikaan. Joskus teemme niin, että ajamme jästibussin aikataululla ja laitamme bussiin jästimainoksia. Siten voimme ajaa kyliin kuten äsken. Noitien ja velhojen ei hyväksytä näkevän mainoksia. Saamme uusia autoja kunhan Sotku saadaan siivottua, kuten ministeriössä sanotaan. Mutta kerro terveisiä !”
Samus loikkasi autoon heilauttaen kättään.
”Kiitos, menevät perille !”
Hermione synkkeni hetkeksi ajatellessaan Seamusin sanoja. Kauanko sodan jäljet näkyisivät ?
Sitten hän reipastui ja katsoi kulunutta viittaa. Harmaa pinta hävisi ja lisää kirjaimia ilmestyi kiiltäväksi lakattuun, takorautaisten koukkujen varassa riippuvaan kylttiin.
Hermione kohensi reppuaan ja lähti  taittamaan matkaa Kotikoloon.

**

Ron pinosi  käsivarreltaan hyllyyn juuri valmistuneiden Myös sateessa palavien, savuttomien pienoiskokkojen pakkauksia Welhowitsien varastohuoneessa. Ajatus oli saatu jästien kertakäyttöisestä hiiligrillistä. Hän pudotti yhden lattialle ja kumartuessaan nostamaan sitä pudotti  toisenkin. Tuhahtaen hän laski loputkin lattialle kootakseen ne paremmin. Väliovi kolahti kevyesti.
”Hei Ron, Lee sanoi että olet täällä,” Ginny tervehti.
”Joo, mitä sinä täällä ?”
”Hermione saapui, mutta hän lähti saman tien tervehdittyään äitä, sanoi käyvänsä  ministeriössä. Hänhän olisi voinut odottaa isän paluuta.”

Ovi avautui.
”Hei, antaisitko erilaisia pilailusauvoja,” Lee huikkasi.
Ron valikoi nopeasti sarjan.
”Kiitti !”
Ron jatkoi työtään puhuen samalla.
”Koska hän sanoi palaavansa ?”
”Hän saonoi käyvänsä nopeasti.”
”Jospa hän meni kysymään talon liittämistä hormiverkostoon, siitä on ollut puhetta. Isä ei hoida niitä asioita.”
”Kenties”
Ron huokaisi.
”Tiedät hyvin, että Hermione oli matkoilla. Sain kortin, enempää en tiedä ennen kuin näen hänet.”
Ginny näytti tyytymättömältä, mutta lähti sitten.

Ron aavisti mistä oli kysymys. Harrya ei ollut näkynyt vähään aikaan, ja viimeisin käyntikin oli ollut Neville Longbottomin kanssa. Ilta oli  ollut täynnä puhetta isän kanssa talon omistamisesta, korjauksesta ja muusta sellaisesta. Viimein,vielä yhden  teekupin jälkeen Harry ja Neville olivat olleet lähdössä.
”Kiitoksia oikein paljon tästä kaikesta.”
” Tämä oli hauskaa. Älkää epäröikö kysyä. Kartano ja Mustan suku ja sinun, Neville, sukusi ja kartano ovat vanhoja ja kummallisia asioita voi tulla esiin.” Arthur vastasi.
Molly ilmestyi keittiöstä mukanaan kaksi tiukasti käärittyä kangaspakettia. Ne tuntuivat lämpimiltä käsiin.
”Näin, että piditte tästä leivästä,” Molly hymyili.
Harry että Neville mumisivat kasvot punaisina jotakin kiitokseksi.
”Tiedätte, että voitte tulla käymään koska tahansa. Hyvää yötä.”
Pojat siirtyivät eteiseen Arthurin ja Mollyn alkaessa tyhjentää pöytää.
”Menen  edeltä, jos sopii,” Harry sanoi sitten.
Neville ja Ron kyllä olivat kyllä huomanneet Ginnyn menneen ulos vähän aiemmin.
”Selvä, yritän laittaa takin päälle ja lakin päähän  mahdollisimman hitaasti,” Neville virnisti.

”Harvoin käy niin, että talo vie voiton  tytöstä,” Molly totesi lennättäessään tarjotinta.
Ulko-ovi paukahti kiinni.
”Ginny kyllä tiesi millainen tämä vierailu olisi,” Arthur vastasi.
”Miehet ! Harryn olisi pitänyt kirjoittaa Ginnylle eikä meille, Ginny olisi kertonut.”

Ron tuli keittiöön.
”Hän olisi luultavasti näyttänyt hapanta naamaa.”
Ronin äänessä ei ollut ilveilyn häivääkään.
”Hän paineli yläkertaan. Korjasin ulko-oven ikkunaa joten en saanut selvää, mitä Harry ja Neville puhuivat ennenkuin lähtivät luudilla.”
Ron vaihtoi jalkaa. Molly ja Arthur olivat jatkavinaan mutta odottivat mitä Ronilla oli sanottavana.
”Kai se on niin, että heillä, tarkoitan Harrylla ja Nevillellä, on kädet täynnä. Jos yhtään tunnen heitä, he pärjäävät varmasti siinä. Emme tietenkään tapaa jatkuvasti kuten koulussa.”
Ron etsi hetken sanoja.
”Aivan kuin kaikesta olisi jo iäisyys, vaikka Ginny menee Tylypahkaan, ja meilläkin on vielä vuosi jäljellä.”
Arthur ja Molly vaihtoivat katseen.
”Ron, istuisitko ?”
”Tiedät että ministeriöstä erotettiin suuri joukko väkeä.”
”Joo. Kyllä tiedän,” Ron korjasi Arthurin pitäessä katseensa hänessä.
 ”Hyvä. On hyvin mahdollista, että sinun, Harryn, Nevillen, Hermionen ja muiden ei tarvitse käydä viimeistä kouluvuotta. Mutta sinun täytyy vaieta vielä asiasta.”
Ron nyökkäsi hitaasti.
”Mutta eikö sitten, tarkoitan onhan entisiä oppilaita,  Bill on ministeriössä ja Percy.”
Arthur hymyili kuivasti.
”Luulisi, että koulun loppuminen ilahduttaisi enemmän. Tehtävää on valtavasti ja asioita täytyy neuvotella ja järjestää. Toffee yritti pitää kaiken väkisin entisellään.Tarvitsemme esimerkiksi lähettejä  opettamaan jästisyntyisiä velhoja ennenkuin he tulevat Tylypahkaan. He ovat luultavasti aurorin kaltaisia,  jotka osaavat pukeutua ja liikkua jästimaailmassa. Meidän pitää miettiä opetuksen sisältö, myös Tylypahka tarvitsee uudistuksia. Tarvitsemme myös velhoja tai noitia jotka tuntevat Tylypahkan paremmin kuin kukaan. Tiedätkö ketään sopivia ?”
Ron veti hitaasti henkeä, tuijottaen pöytää.
”Mihin Tylypahkan tuntemista tarvitaan ? Sehän rakennetaan melkein uudelleen.”
Molly puristi Arthurin käsivartta, ja tämä laski kätensä Mollyn kädelle.
”Olet oikeassa, Molly.  Nyt on myöhä.”
”Koska voin kertoa siitä koulujutusta ?”
”Luotan harkintaasi ja uskon että osaatte kaikki pitää suunne kiinni. Tästä eivät vielä tiedä kuin Tylypahkan  professorit, rehtori McGarmiwa, me tässä ja Kingsley Kahlesalpa.”
”Tuota, miksi et kertonut Harrylle ja Nevillelle äsken ?”
Arthur ei sanonut mitään, mutta vilkaisi yläkertaan.
”Kuten sanoit, heillä on paljon ajateltavaa.  Te neljä saatte pian kirjeen, jossa on lisäksi vastaus kysymykseesi Tylypahkasta. Näin minä en ole rikkonut vaitioloa siinä asiassa.”

Väliovi avautui havahduttaen Ronin.
”Ron, tulisitko hetkeksi tälle puolelle ?”
Melkoinen joukko lapsia ja  vanhempi oli tullut sisään. He ojensivat paperipalan, jolla oli listattuna yhtä ja toista. George taikoi kopion  Ronille.

”Aiomme pitää juhlat,” yksi velholapsista sanoi kirkkaalla äänellä.

Ron huomasi  vanhemman  epävarman katseen ja hiukan kuluneen viitan.
”Annamme paljousalennusta, mutta etsi vaihtoehtoja.” George mumisi Ronille ohimennen.
”Kiitos, katsotaan, näyttää olevan monenlaista, mutta teemme parhaamme.” Ron aloitti nyökäten vanhemmalle.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 24, 2016, 23:38:30 kirjoittanut suosanteri »
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?