Harry Potter > Ihmeotukset-elokuvasarja

Mielipiteesi ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvasta (SPOILAA KOKO LEFFAA)

(1/7) > >>

Lupin:
Leffan nähneet, mitä mieltä olitte?

Itselläni on hieman ongelmia suhtautua. Oli ihanaa päästä takaisin Rowlingin velhomaailaan. Leffan sijoittaminen menneisyyteen oli mielestäni hyvä ratkaisu - tuli vähän etäisyyttä Pottereihin. Se mistä pidin erityisesti oli se, että koko leffassa oli Rowlingin tuntua jotenkin... ihan eri lailla kuin kirotussa lapsessa. Mutta toisin kuin Potter-leffoissa, tätä leffaa pystyi katsomaan avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia siitä, miten asioiden "pitäisi" olla.

Liskon matkalaukku oli toteutettu hienosti. Olin aikaisemmin ajatellut sen olevan tyyliin iso huone, mutta tästä nähtiin Liskon rakkaus elukoitaan kohtaan: niillä oli hyvin tilaa, ja itselle sopiva ympäristö. Tuli kieltämättä mieleen Hagrid... Onko hän ikinä tavannut Liskon? Pidin myös siitä hellyydestä, millä Lisko vuorovaikutti olentojen kanssa. Oli kiinnostavaa nähdä erumpet (purske?) jonka sarvella oli suuri merkitys eräässä kohtauksessa Kuoleman varjeluksissa. Haisku oli ihan liian suloinen, suosikkini!

Huonot puolet taas, hmm. En oikein pitänyt koko obskuuri-Grindelwald -kuviosta. Se tuntui niin kuluneelta jotenkin. Vaikka Grindy kyllä yllätti minut.



Khallayne:
Oi, ihanaa, eilen yöllä oli pakottava tarve avautua leffasta, mutta en tajunnut tulla tänne vuotikseen kuikuilemaan.

Tykkäsin leffasta todella paljon, mikä oli suuri yllätys. Vaikka olen suuri potter-fani, niin en pystynyt innostumaan näistä leffoista etukäteen. Odotin hirmuista pettymystä, mutta se olikin tosi hyvä. Eddie Redmaynestä en etukäteen myöskään innostunut, mutta hän veti roolinsa hyvin. Erityisesti tämä kosiotanssi sille isolle ihmeotukselle (purskeko se oli?) oli niin upea, että repesin totaalisesti. Ihmeotukset oli upeasti toteutettu ja mukavan persoonallisia. Haisku ja demiguise (mikä suomeksi?) oli suurimpia lemppareita.

Suurin pettymys oli Johnny Depp. En tykkää kyseisestä näyttelijästä, enkä olisi halunnut häntä mistään hinnasta pottereihin. Onneksi hän oli valkokankaalla sen kaksi minuuttia, jonka aikana ehti ikävä kyllä lausua huonoimmin näytellyn replan koko leffassa. Ikävä, ettei hän ole kyennyt irtautumaan siitä tietystä roolista, jota on nyt vetänyt viimeiset kymmenen leffaa (vähän liioitellen). Vielä ikävämpi on, että hänellä on tulevissa neljässä leffassa iso rooli eli en voi välttyä Deppiltä jos haluan katsoa loput leffat.

Obskuuri oli ihan kiva juonikuvio ja ehdittiin jo parin ihmisen kanssa pohtia, että voisiko Rowling tällä alustaa lisäpaljastuksia Dumbledoren nuoruudesta eli sitä mitä tapahtui Arianalle.

Mab:
Tulenpa minäkin pitkästä aikaa tänne vuotikseen kuikuilemaan :)

Omat fiilikseni leffan suhteen ovat vähän kaksijakoiset. Toisaalta oli erittäin kivaa päästä taas Rowlingin taikamaailmaan - ja leffan sijoittaminen 1920-luvun New Yorkiin oli mielestäni onnistunut ratkaisu - mutta juonellisesti elokuva ei ollut aivan napakymppi. Tiivistämisen varaa olisi ollut ja elokuvan rytmitys ei ehkä ollut aivan kohdallaan. Turhan paljon oli myös tehosteilla leikkimistä ja venytettyjä toimintakohtauksia, vaikka ihmeotukset (haisku <3) sinänsä olivatkin kivoja ja/tai mielenkiintoisia.

Mä olen suhtautunut Edddie Redmayneen positiivisesti jo siitä saakka kun näin hänet Taivaan pilareissa, joten minulla ei ollut mitään ongelmia nähdä häntä leffan pääroolissa. Mielestäni hän onnistuikin hyvin, Lisko oli mukavalla tavalla nörtti ja sosiaalisesti kömpelöhkö päähenkilö. Olihan Harrykin toki sympaattinen päähenkilö, mutta Liskoon verrattuna hiukan valjunpuoleinen. Liskosta tuli jonkun verran myös mieleen Doctor Who - hänessä on samanlaista vilpitöntä elämän ihailua, ja laukkukin on isompi sisältä :D Mutta sitä yksityiskohtaa minun oli vaikea sulattaa, että Lisko olisi potkittu pois Tylypahkasta á la Hagrid - se tuntui silkalta kierrätykseltä ja lähinnä tekosyyltä mainita Dumbledoren nimi. Uusista hahmoista pidin myös Tina Goldsteinista, mutta hänen sisarensa Queenie jäi minulle etäisemmäksi ja suoraan sanottuna turhanpäiväiseksi kikattelijaksi. Ja Jacob puolestaan oli liiankin osoittelevasti tuomassa tarinaan mukaan jästin näkökulmaa (välillä hänestä ja hänen pöllämystyneistä ilmeistään tuli mieleen leffa-Ron) ja perinteistä (lue: kulunutta) komiikkaa, vaikka sinänsä ihan symppis hänkin oli.

Jaan Khallaynen varautuneisuuden Johnny Deppiin Grindelwaldina. Hän on joskus tehnyt hyviä roolisuorituksia, mutta viime vuodet hän tuntuu tosiaankin jumittaneen yhtä ja samaa roolia, eikä minulla ole suuria odotuksia sen suhteen että hän kykenisi enää uudistumaan. Niin ikään Depp on omiin silmiini enemmän julkkis kuin näyttelijä tätä nykyä: en minä nähnyt leffassa Grindelwaldia vaan Johnny Deppin yrittämässä esittää Grindelwaldia - ja vieläpä stailattuna sen näköiseksi, että hän olisi Donald Trumpin ja Kim Jong-unin lehtolapsi.

Muutenkin koko Grindelwald-kuvio jäi nyt hiukan päälleliimatun oloiseksi. Ok, sinänsä on ihan kiva, että juonessa tuotiin esille aikakauden tunnelmia ja sidottiin tarinaa Liskosta ja hänen taikaeläimistään suurempiin kuvioihin mukaan, mutta minusta toteutus olisi toiminut paremmin, jos se jenkkitaikaministeriön heppu (Graves?) olisi ollut oma itsensä eikä Grindelwald valeasussa. En minäkään osannut odottaa lopun paljastusta lähinnä sen takia, että Graves vaikutti niin hätäilevältä, hermostuneelta, epätoivoiselta ja muutenkin sellaiselta, joka ei ole aivan tilanteen tasalla. Ajattelin että hän on GG-fanboy, joka yrittää tehdä mestariinsa vaikutuksen. Ei tullut mieleenikään Gravesin toimien ja esiintymisen perusteella, että hän olisi itse se velho, joka on niin pätevä ja vaarallinen että onnistuu valloittamaan puoli Eurooppaa. Ja mitä oikealle Gravesille edes tapahtui? Oliko GG sullonut hänen matka-arkkuunsa niin kuin Barty Kyyry jr. Villisilmän?

Obskuuri oli tosiaan ihan mielenkiintoinen juonikuvio ja hyvä teoria tuo, että sitä ehkä tullaan käyttämään Arianan yhteydessä.

Näin yhden katsomisen perusteella sanoisin, että leffana tämä kyllä peittoaa kirkkaasti ainakin huonoimmat Potter-leffat, mutta jää silti selvästi HP-kirjojen taakse. Vähän liikaa kierrätettyjä elementtejä HP-tarinoista eikä niin raikkaita ideoita tai ajatuksia herättäviä teemoja. Vaikka en sanoisi juonta ennalta-arvattavaksi, niin ei se varsinaisesti yllättäväkään ollut. Siltikin Ihmeotukset oli viihdyttävä seikkailu, jonka katsoi mielellään. Jos nyt verrataan muihin elokuvamaailman saagojen esiosiin, niin oli tämä selvästi parempi kuin Jacksonin Hobitit tai Lucasin prequel-Star Warsit. 

Khallayne:

--- Lainaus ---Muutenkin koko Grindelwald-kuvio jäi nyt hiukan päälleliimatun oloiseksi. Ok, sinänsä on ihan kiva, että juonessa tuotiin esille aikakauden tunnelmia ja sidottiin tarinaa Liskosta ja hänen taikaeläimistään suurempiin kuvioihin mukaan, mutta minusta toteutus olisi toiminut paremmin, jos se jenkkitaikaministeriön heppu (Graves?) olisi ollut oma itsensä eikä Grindelwald valeasussa. En minäkään osannut odottaa lopun paljastusta lähinnä sen takia, että Graves vaikutti niin hätäilevältä, hermostuneelta, epätoivoiselta ja muutenkin sellaiselta, joka ei ole aivan tilanteen tasalla. Ajattelin että hän on GG-fanboy, joka yrittää tehdä mestariinsa vaikutuksen. Ei tullut mieleenikään Gravesin toimien ja esiintymisen perusteella, että hän olisi itse se velho, joka on niin pätevä ja vaarallinen että onnistuu valloittamaan puoli Eurooppaa.
--- Lainaus päättyy ---

Mitenkäs Grindelwaldin elämä meni? Oon nimittäin samaa mieltä siitä, että olisi ollut parempi jos Graves olisi ollut vaan Grindelwaldin seuraaja. Niin kuin sanoit Gravesista ei tullut sellaista "mahtava pimeyden velho" fiilistä, vaan vähän harkitsematon ja yli-innokas fiilis, mutta jos nyt on meneillään 20-luku ja Grindelwald on vielä nuori, eikä vielä niin harkitsevainen. Osaako joku heittää minkä ikäinen se nyt on? Dumbledorehan kukisti Grindelwaldin muistaakseni 1945. (Toki jos nyt kyseessä on nuori Grindelwald, niin siltä hän ei leffassa kuitenkaan näyttänyt. Arvet ja muut maskeeraukset + toki se ettei Johnny Depp ole enää 30 v. saivat Grindelwaldin näyttämään kyllä aika vanhalta.)

Mab:
^ Mmmääh, häpeäkseni täytyy tunnustaa, että hirveästi olen ehtinyt Pottereista unohtaa, mutta muistaakseni sekä Grindelwald että Dumbledore syntyivät 1880-luvulla, joten tässä leffassa GG olisi noin nelikymppinen.

Kyllähän Grindelwald oli jonkun verran villi tapaus ja varmaan harkitsematonkin, mutta kyllä mä silti yhdistän häneen tietyn sellaisen vakavasti otettavuuden, mitä Gravesin hahmolta ei nyt irronnut. En siis tarkoita, että GG:n pitäisi olla kuin joku seipään niellyt tärkeilijä, mutta mä odotan häneltä itsevarmuutta ja pätevyyttä. Olen ajatellut hänet hiukan samantyyppiseksi hahmoksi kuin mitä Master on Doctor Whossa (se John Simmin versio) - voi tietysti olla, että Rowlingilla ja kumppaneilla on aivan toisenlaiset mielikuvat hänestä, eihän Grindelwaldista loppujen lopuksi ole paljoakaan kerrottu pottereissa ja siitäkin suuri osa on ns. toisen käden tietoa :P

Ai niin, tuli vielä mieleen Grindystä, että mikäköhän se juttu oli, että hän oli nähnyt ennalta Credencen ja obskuurin (vaikka hän tulkitsikin näkynsä hiukan pieleen)... tarkoittaako se, että Grindelwaldilla oli vastaavia ennustamisen lahjoja kuin Punurmiolla?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta