Kirjoittaja Aihe: Keskikesän taikaa osa 5, K 7, vanhahtava kieliasu paikoin,  (Luettu 156 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Keskikesän taikaa osa 5
Kirjoittaja:Suosanteri
Ikäraja: k-7, aineksia kansanperinteestä, paikoin vanhahtava kieliasu
Paritus: Selviä parituksia ei ole, mutta uudelleen muotoutumista on näkyvissä.
Aika: Kesä sodan jälkeen, AU
Disclaimer: Hahmot JK Rowling, kirjojen mukaan.
Linkki osaan 4 http://vuotis.net/index.php?topic=34625.0


Jotkut uteliaiden joukosta yrittivät kurkkia Opus & Pukstaapelin  näyteikkunan läpi.
”Maineenne on huomattava, he eivät tohdi kuitenkaan tulla sisälle, ” liikkeen omistaja Pukstaapeli totesi nähdessään Hermionen vilkaisevan harmistuneena ikkunaan esittäydyttyään.
”Olen kuullut nuorten puhuvan uusista keräilykuvista heidän vieraillessaan täällä, ja nimenne on mainittu. Mutta miten voin palvella?”

Hermione selitti asiansa. Pukstaapelin  silmät syttyivät, mutta samalla hän kävi mietteliääksi.
”Muistan joitakin jästimaailmasta kirjoitettuja kirjoja. Vanhoissa oppikirjoissa voisi olla myös jotakin. Voitko palata jonkin ajan kuluttua, niin pengon hieman ? Luotan toki teihin, mutta säästyt takaisinlatomisen vaivalta,” hän lisäsi hymyillen mennessään asettamaan ”SULJETTU” kylttiä oveen.

”Ettehän te voi sulkea liikettä,” Hermione sanoi vaivaantuneena.
”Jos saan sanoa, liikkeeseeni tulee varmasti väkeä kuultuaan, että olette käyneet täällä ja luulen että tunti riittää. Se on sopiva lounastauko.”

Hermione tajusi äkkiä, ettei ollut syönyt mitään aamiaisen jälkeen.

”Kirjat ovat kiehtovia, eivätkö olekin,” Pukstaapeli naurahti Hermionen punastuessa.
”Verhon takana on huone, sen läpi pääset takaovelle. Kujaa vasemmalle niin pääset mukavan kahvilan nurkalle. Yksi tunti”

Hermione kiitti ja pujahti hiljaiselle kujalle.  Mahtoiko hän olla velho- ja jästimaailman rajalla? Hermione pysähtyi kesken kävelyn. Entä jos Nevillen kirja olikin jästimaailmasta?  Hän miltei käveli kahvilan oven ohi mutta rauhoittui sitten hetken ja astui sisään.

Kahvilassa oli vain iäkkäämpi velho, joka lyhyellä nyökkäyksellä osoitti tunnistaneensa Hermionen ja keskittyi jälleen Päivän profeettaan tarjoilijan tullessa.
”Tervetuloa, miten voin palvella?”
”Onko tuo kauimmainen loosi varattu?”
”Otamme varauksia vain illaksi. Otanko takkinne? Sauvaa varten on pöydän alla pidike. Päivällä voitte myös viedä takin ja laukun loosiin. Olkaa hyvä.”
Tarjoilija – hovimestari seurasi häntä äänettömästi.
”Tilaatteko heti vai tutustutteko listaan?”

”Mikä on tee jästityyliin?”
”Kuivattuja ja jauhettuja teenlehtiä eräänlaisessa ohuessa pussissa. Asiakkaalle tuodaan kuuma vesi ja hän itse pudottaa pussin veteen.”

Hermione sekoitteli teetään sopivaksi pienestä samovaarista. Hän yritti lukea lehteä rentoutuakseen hieman syödessään kerrosvoileipää, mutta ajatus jästikirjasta kieppui mielessä.
Huomaisiko Harry kirjan alkuperän?
”Kirje tulee luultavasti iltapäivällä,” Hermione mutisi itsekseen. Hänen pitäisi silloin olla lähdössä Weasleylle.
Tekivätkö Ron tai Ginny mitään jutun selvittämiseksi? Ainakin Ginny oli nähnyt, mitä Neville oli lukenut. Hermione vastasi hajamielisesti tarjoilijan hyvänpäivän toivotuksiin astuessaan ulos. Viistokujan hämärämmissä paikoissa luultavasti tunnettaisiin aarretarinoita, mutta juorut leviäisivät hetkessä jos hän alkaisi kysellä, joten se olisi viimeinen vaihtoehto.

Ruutulippalakkiin ja parhaat päivänsä nähneeseen tweed-pukuun pukeutunut velho tuli Hermionea vastaan kulkien ohi hiukan kumarassa, mitään puhumatta.
”Nuorella neidillä on kovasti kiirus,” tuttu ääni matki murretta.
Hermione pyörähti ympäri velhon nostaessa lakkinsa tervehdykseen.
”Harry!”
”Toivottavasti kukaan ei kuullut,” Hermione alensi ääntään
”Kadulla ei ole ketään,” Harry rauhoitti.
”Miten löysit tänne? Odotin kirjettä.”
”Sana kiertää, liikkeen edessä on melkoinen joukko. Menin kattoikkunasta. Onneksi kauppias on terävä eikä nostanut meteliä. Valepuku oli Hagridin ajatus, terveisiä häneltä ja Tylyahosta. Hagrid herää valtavan aikaisin, joten otettuani hormilla yhteyttä aamulla kävin siellä.  Veimme kukat yhdessä. Päätin sitten katsoa olisitko täällä.”
He olivat hetken vaiti.
”Mitä hänelle kuuluu?”
”Uusi mökki on hieno.  Hänellä on melkoisesti työtä. Kielletty metsä kartoitetaan perin pohjin ja löydetyt taikaeläimet ja kasvit luetellaan. Hagrid opastaa velhoja retkillä ja hänen pitää valmistella ne.  Mutta hän voi itse kertoa.”
Harry poimi povitaskustaan pergamenttirullan jonka sulki karkea, umpeen vahattu hamppunaru.
Vastahakoisesti Hermione laittoi kirjeen olkalaukkuunsa.
”Lupasin myyjälle palata tunnin kuluttua,” Hermione harmitteli.
”Voit sitten kirjoittaa kunnon vastauksen.”
”Mitä Hagrid tiesi kertoa?”
”Hän arveli että jästit ovat vahingossa päässeet näkemään oikeita velhomaailman olentoja ja kasveja. Tarinathan ovat ikivanhoja. Hän kertoi myös, että lähteet ja purot voivat kadota tai muuttaa paikkaa ajan kuluessa. Se selittäisi etten löytänyt paikkaa kartoista.”
”Niin, velhot ja noidat elivät aikoinaan jästien joukossa. Jos myyjä on löytänyt kirjoja, minun täytyy ottaa ne mukaan Weasleylle.”
Harry kuvitteli Ronin ilmeen kirjapinon edessä varsinkin jos hän oli ajatellut viettävänsä aikaa Hermionen kanssa.

”Anna kirjat minulle. Kirjoitan kaiken mitä löydän ja puhuimme Hagridin kanssa. Sanoin jo että aion penkoa kirjoja.”
Harry naurahti Hermionen vastahakoiselle ilmeelle. Äkkiä ilme muuttui iloiseksi.
”Mehän voimme tulla Kalmanhanaukiolle. Ginnyhan luki Nevillen muistiinpanoja Lunan kanssa.”

”En oikein tiedä. Se on vieläkin synkkä paikka kuten näit.  Aion vain etsiä kirjat sieltä ja lähteä.”
”Minkä kokoinen kirjasto  on?”
”Hyllystö on muistaakseni parin seinän kokoinen,” Harry vastasi epämääräisesti.
”Et siis ole tutkinut sitä? Siellä voi olla vaarallisia kirjoja, etenkin jos ei tiedä tarkasti mitä etsii.”
Harry ei saanut tilaisuutta vastata, sillä Hermione astui jo kirjakaupan takaovesta.

Pieni kello alkoi kilistä ilmassa. He yrittivät olla välittämättä tuijottelevista velhoista ja noidista.
”Odottakaa hieman, olkaa hyvä!” ääni kuului vaimentuneena kapeasta ovesta.
”Eikö tuo ole samanlainen kaikkari kuin mitä meillä oli? Siellä on keräilykorttejakin,” Harry osoitti suurta vitriiniä tiskin takana.
”Siellä on viirejä. Tuo on vuodelta 1851,”  Hermione totesi.
Pukstaapeli saapui tiskin taakse ja sulki näyteikkunan verhon sauvan heilautuksella.
”Teitä kiinnostaa huispaukseen liittyvä esineistö ? Kaikkarit ovat vuoden 1994 MM-kisojen muistoesineistöä.”
 Vitriinin ovi avautui ja kaikkarit lensivät pehmeästi Pukstaapelin käteen.
”Näitä tehtiin 50 kappaletta ja ne on numeroitu. Tämä on numero 17. Ole hyvä!”
Harry otti kaikkarit varovasti. Rungossa oli pieni hopealaatta, johon oli etsattu numero, sieppi ja vuosiluku.
”Serkkuni puodinpitäjä lahjoitti nämä minulle. Hän sai kahdet myytäväksi. Hyvänen aika! Anteeksi, mutta en uskonut sanaakaan. Hän kertoi käsittäneensä jälkeenpäin että oli myynyt itselleen Harry Potterille. Hän muisti sinut hyvin koska ostit kolmet ja tietenkin tunnisti sinut muutenkin.”
Äkkiä hän huomasi Hermionen ja Harryn jähmettyneet kasvot.

”Pyydän anteeksi, ymmärrän että olitte siellä, ja mitä muuta olen kuullut.”
Hän kääntyi ympäri kuljettaen nopeasti kättään erään hyllyn yli poimien  nopeasti muutamia ohuita, mutta suurikokoisia, kovakantisia kirjoja.
”Ota nämä hyvitykseksi järkytyksestä.”
”Hermione, tämä on maajoukkueiden esittely!”

”Mukana on myös karsintakaaviot seuraavaan turnaukseen, painos otettiin MM- turnauksen jälkeen.”
”Enhän minä voi ottaa näitä,” Harry sanoi hämmentyneenä.
”Vaadin, karsinnat seuraaviin mestaruuskisoihin alkavat pian.  Ja näin meidän kesken, minulla on näitä laatikollinen, konkurssipesästä.  Mutta asiaan.”
Puolisen tusinaa kirjaa leijaili varaston puolelta tiskille.

”Arvelen näiden olevan lähinnä mitä tarvitsette. Tämä  on jästin kirjoittama. Tutkin sitä hieman ja siinä on monenlaisia tarinoita ja hokemia. Suurin osa on tietenkin väärinkuultua tai jästien keksimää, mutta olkaa varovaisia, oikeiden velhojen ja noitien sanomana jotkin niistä voivat toimia.  Tämäkin on jästin kirjoittama, Kuun vaikutuksista. Monet nuoremmat virkailijat ministeriössä tutkivat aikoinaan vapaa-aikanaan jästien tapoja ja kävivät ahkerasti jästimaailmassa ja lukivat jästien teoksia. Ministeriö paheksui jästityyliin pukeutumista ja kaikkea muuta. Luulen että todellisuudessa ministeriö nolostui siitä, että velhot ja noidat sovelsivat jästien tyyliä varsin vapaasti pukeutuessaan jästimaailmaan, etenkin uimarannoilla.”


”Huomaan, että olette nähneet heitä.” Pukstaapeli virnisti Harryn ja Hermionen yrittäessä pitää ilmeensä.
”Tämä kaksiosainen kirja esittelee vanhoja matkareittejä, majataloja, pubeja ja nähtävyyksiä. Kartoista ja kuvauksista voi olla hyötyä, kirjoittajat ovat noita ja velho. Tämä oli tarkoitettu oppikirjaksi – Jästien uskomukset ja havainnot noitamaailmasta ja mitä arvoitukset tarkoittavat ja niiden vaikutus noitiin ja velhoihin kouluiässä. Ministeriö arveli nimen pelottavan oppilaat eikä suositellut sitä, mutta jästi-innostuksen aikana kirja möi varsin hyvin.”
”Noinkohan,” Harry mutisi.
Pukstaapeli hymyili.
”Olette kenties kuulleet tai nähneet jotakin jästinuorien 1960 – luvun loppupuolesta ? Noitien ja velhojen villitystä voisi verrata siihen. Monet noidat ja velhot kävivät 60 – luvulla verestämässä vanhoja muistoja nuorten innostuessa uudelleen.”
Hermione nyökkäsi hitaasti.
”On eräs elokuva, ja olen kuullut musikaalista, tarkoitatko että..”
”Juuri niin, mutta vain neuvonantajina ja nimettöminä.”

Pukstaapeli huomasi salamannopean katseiden vaihdon.
”Meidän pitää katsoa se. Sopiiko se ? Muut ? Ok, kun tämä on ohi ”
”Tyttö- ja poikaystäväparat”, Puksataapeli ajatteli.
”Selvä, kiitoksia. Paljonko nämä maksavat ?”
”1 kaljuuna ja viisi sirppiä koko pino. Kiitoksia. Aiotteko poistua samaa tietä ?”
Äkkiä antikvaarissa oli ryhtiä ja terävyyttä.
”Minulla on valepuku, ja katu takana on hiljainen. Minun ei olisi tarvinnut tulla katon kautta.”
Pukstaapeli huitaisi asian sivuun.
”Entä sinä ?”
”Osaan ilmiintyä” Hermione sanoi hieman hämmentyneenä.
”Mitä nyt ?” Harry kysyi.
Pukstaapeli rentoutui yhtä nopeasti.
”Anteeksi jälleen. Innostuin vanhoista ajoista. Osaan pitää suuni kiinni. Vaellukset jästimaailmaan täytyi salata ja meidän täytyi varoa sotkeutumasta jästien asioihin, vaikka näimme yhtä ja toista.”
Harry ja Hermione nyökkäsivät.
”Sinähän voisit kirjoittaa kirjan niistä ajoista,” Hermione sanoi.
”Olisi sääli kadottaa ne tarinat,” Harry lisäsi.
Antikvariaatin ilme muuttui etäiseksi.
”Kenties. Minulla on ystävien päiväkirjoja ja valokuvia, luonnoksia ja piirroksia.  Jotkut heistä katosivat. Kenties voisin jättää ohjeet jollekulle nuoremmalle.”
”Anteeksi, herra..” Harry aloitti.
Pukstaapeli ryhdistätyi.
”Ette voineet tietää, ja kaikesta siitä on jo kauan. Ajatus on hyvä, mutta minusta ei ole enää tarkaksi piirtäjäksi, luonnokset pitäisi piirtää puhtaaksi.  Tunnetteko ketään ?”
”Luokallamme oli hyvä piirtäjä ja tiedämme erään, joka tietää julkaisemisesta. Häntä myös kiinnostavat kaikenlaiset erikoisuudet, mutta meidän täytyy kysyä,” Hermione vastasi.

”Luonnollisesti. Minäkin  mietin vielä. Se oli melko sekainen pino kun viimeksi katsoin niitä. Saatte viestin parin päivän sisällä.”
Hermione ja Harry kiittivät vielä kerran ja poistuivat varovasti, Harryn käväistyä ullakolla hakemassa luutansa. Kadulla ei nytkään ollut ketään, vaikka hälinä kuului vaimeana poikkikatua pitkin.

”Olisit hyvä kirjoittaja,” Harry jatkoi puhetta.
”'Entä sinä itse ?”
Harry purskahti nauruun.
”Kirjoitit rullan siinä ajassa kuin mitä Ron ja minä puursimme yhtä arkkia. Sinä olet sujuvasanainen ja selkeäjärkinen. Osaat erottaa oleellisen ja kirjoittaa sen.”
”Mikä siinä oli noin hauskaa ? Osaat itsekin kirjoittaa, tiedän sen koska luin tehtäviäsi, jos muistat. Sinun ei tarvitsisi päntätä eikä muistaa asioita ulkoa, vaan koota tarinat. Tiedän, että osasit ajatella ja päätellä, kunhan Ron ei ollut pauhaamassa luudista.”
Harry katsahti Hermioneen hieman hämmentyneenä.
Hermione punastui rajusti. He kävelivät hetken.

”Miten aiot matkustaa Longbottomille ?”
”Ajattelin hormipulveria, ja lentää takaisin vaikka Lancashiresta onkin matkaa Lontooseen. Tuota, annatko nuo kirjat minulle ? Veisin ne nyt Kalmanhanaukiolle, ja ottaisin yhteyttä rouva Longbottomiin.”
Hermoinen täytyi myöntää että ajatus oli järkevä.
”Pöllö on viemässä kirjettä. Kirjoitin sen valmiiksi palattuani.”
”Voinkin sitten syödä ennenkuin lähden. Tuletko mukaan ?”
”Kiitos, olin juuri tulossa kahvilasta tavatessamme.”
”Kirjakauppias neuvoikin sen. Hän kehui sitä.”
”Ota haudutettua teetä, se on vahvaa ja hyvää. No niin, minun pitää lähteä
pakkaamaan,” Hermione totesi.
”Hagrid odottaa vastausta kirjeeseen. Sanon siksi, että varmasti muistat vastata.”
Harry virnisti, sillä hän tunsi Hermionen tarpeeksi hyvin.
Hermione näytti kieltä ja katosi tuskin kuultavan risahduksen myötä.

Linkki osaan 6 http://vuotis.net/index.php?topic=34787.msg795997#msg795997
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 24, 2016, 23:40:09 kirjoittanut suosanteri »
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?