Kirjoittaja Aihe: Mahdutte molemmat sydämeeni [K-12, S/J/R, slash, fikletsarja 5/?]  (Luettu 187 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Kirjoittaja: Rantsake
Nimi: Mahdutte molemmat sydämeeni
Ikäraja: K-12
Genre: Draama, romantiikka, slash, kolmisuhde
Paritus: Sirius/James/Remus
Varoitukset: Runsas alkoholin käyttö
Vastuunvapautus: HP-maailma ja sen kaikki hahmot kuuluvat J.K.Rowlingille, joten kaikki kunnia hänelle. En saa tästä rahaa.
Tiivistelmä: Asetelma on hieman AU: Vuosi tästä takaperin Voldemort on hyökännyt ja tappanut Lilyn, mutta Harry ja James ovat edelleen hengissä. James ei ole sen jälkeen ollut aivan entisensä. Lilyn poismeno järkytti häntä syvästi, eikä isyys ja elämänhallinta oikein suju. Niinpä Sirius ja Remus päättävät ottaa hänet ja Harryn luokseen asumaan, jotta tilanne parantuisi.


                                                                             
1. luku


Kun Harry oli rauhoittunut vierashuoneen lastensängylle unileluaan puristaen, Sirius uskalsi nousta varovasti ylös lattialta. Hän hiipi hiljaa huoneen ovelle, sammutti valot ja astui sitten ulos huoneesta sulkien oven perässään. Lopultakin poika oli nukahtanut. Tänä iltana se oli ollut työn ja tuskan takana, Harrylla oli nimittäin kova ikävä isäänsä. Onneksi Sirius oli aikansa hyssyteltyään saanut lapsen rauhoittumaan.

Remus seisoi olohuoneen valtavan ikkunan äärellä ja katseli ulos pimeään. Kuullessaan Siriuksen tulevan hän vilkaisi pikaisesti olkansa yli, mutta ei kääntynyt.

”Poika taisi nukahtaa?” hän kysäisi.

”Joo”, Sirius vastasi ja tuli seisomaan Remuksen vierelle. ”Sillä oli taas Jamesia ikävä.”

Remus huokaisi.

”Onneksi olit kotona”, hän sanoi. ”En tiedä, olisinko itse saanut häntä rauhoittumaan.”

”En minäkään ole mikään ihmeidentekijä”, Sirius totesi. ”Hitto, Jamesin pitäisi itse hoitaa lapsensa, mutta…”

Valitettavasti James ei aina ollut siihen kykenevä. Kyllä hän parhaansa yritti, mutta suru oli kerta kaikkiaan suistanut miehen raiteiltaan. Lilyn menetys oli ollut hänelle valtava isku. James vajosi aika ajoin synkkyyteen, ja silloin hän ei ollut kykenevä huolehtimaan pienestä lapsesta. Harry oli pakko viedä välillä kummisedän ja tämän miesystävän luokse hoitoon. Mutta Lilyn kuolemasta oli jo reilusti yli puoli vuotta, eikä James näyttänyt juuri tokenevan. Harry oli hoidossa vähintään kerran viikossa, yleensä kahdesti.

Järjestely oli välttämätön, mutta siinä oli ehdottomasti ongelmansa. Harry oli äidin menetettyään takertunut isäänsä kahta tiukemmin, eikä hänelle tehnyt hyvää joutua niin usein eroon tästä. Sitä paitsi, Sirius oli todella huolissaan Jamesin jaksamisesta. Hänen ystävänsä vietti ison osan päivistään yksin isossa talossaan, jossa ennen oli asunut kolme ihmistä.

”Sirius”, Remus sanoi yhtäkkiä. ”Olen miettinyt.”

”Ai mitä?”

”Olisikohan viisainta ottaa Harry ja James meille asumaan?” Remus kysyi ja kääntyi vihdoin katsomaan Siriusta silmiin. ”Tällainen rumba ei ole kenellekään hyväksi. Ja jos James asuisi meidän kanssamme… Ehkä se auttaisi häntä toipumaan?

Remuksen ehdotus ei tullut Siriukselle yllätyksenä. He olivat pohtineet asiaa jo pidemmän aikaa, sekä itsekseen että yhdessä. Heidän asuntonsa ei ollut mikään suurensuuri, mutta jos Harrylle toisi sängyn kotoa vierashuoneeseen, hän ja James kyllä mahtuisivat hyvin sinne nukkumaan. Sitten kun James alkaisi taas saada elämäänsä hallintaan, he voisivat halutessaan lähteä, mutta ainakin toistaiseksi heidän olisi paras majailla täällä.

”Minä puhun tästä Jamesille, kun käyn hänen luonaan huomenna”, Sirius lupasi.

Enempää ei puhuttu. Molemmat miehet jäivät seisomaan ikkunan ääreen, tismalleen samassa asennossa. He katselivat öistä tähtitaivasta, mutta olivat liian syvällä ajatustensa syövereissä, eivätkä siis nähneet sitä. Sodan loppumisesta oli nyt seitsemän kuukautta, mutta sen jättämät jäljet näkyivät vielä selvästi. James oli aivan romuna menetettyään vaimonsa, mutta heitä kaikkia painoi lisäksi se, ettei heidänkään ryhmänsä ollut enää ehjä. Yksi neljästä oli menehtynyt rajussa kaksintaistelussa. Peterin poissaolo tuntui edelleen raskaalta painolta rinnassa, mutta sen kanssa oli vain opittava elämään.


« Viimeksi muokattu: Helmikuu 21, 2016, 23:05:52 kirjoittanut Rantsake »
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Isfet

  • Haahuilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Mahdutte molemmat sydämeeni [K-12, S/J/R, slash, fikletsarja 1/?]
« Vastaus #1 : Tammikuu 14, 2016, 16:23:00 »
Isfet kommailee taas...
 Ensimmäinen osa oli hyvä (vaikkakin vähän lyhyt) asetelma on mielenkiintoinen, olen lukenut ehkä yhden fikkin jossa James selvisi. James parka.
 Tykkään R/S parituksesta, katsotaan miten James siihen sopii... Jatkoa siis jo odottelen :P :)
Ajattelen, siis olen.

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mahdutte molemmat sydämeeni [K-12, S/J/R, slash, fikletsarja 1/?]
« Vastaus #2 : Tammikuu 16, 2016, 00:07:20 »
Isfet: Oi, ihana kun joku kommentoi tätä, kiitos! : ) Itsekin tykkään S/R-parituksesta, mut koska mun headcanon sanoo, että Sirius rakastaa Jamesia, en ole osannut Sirremusta kirjoittaa. Miten ratkaisen tämän yhtälön? Lyön ne kaikki kolmisuhteeseen! : D Joo, kaikki osat tulevat olemaan lyhyitä, mutta tämähän onkin fiklet-sarja. Ja Fikletin maksimipituus on 500-sanaa...


                                                                               
2.luku


James tiesi, että hänen pitäisi nyt kestää krapula ilman tasoittavaa. Harry tulisi illalla takaisin kotiin, ja silloin isän oli oltava siinä kunnossa, että lapsen voisi jättää hänen luokseen. Siitä huolimatta James löysi itsensä tuon tuosta viinakaapin luota, käsi ovenkahvalla. Mutta hän piti silti pintansa. Harrya vain pelottasi, jos isä taas haisisi oudolta. Eikä James tietenkään halunnut poikansa pelkäävän. Hän oli ollut viime aikoina surkea isä, kyllä hän sen tiesi. Hän oli turvautunut ystäviensä lastenhoitoapuun jokaisen tilaisuuden tullen, vaikka tiesi pojan tarvitsevan häntä. Mutta hän ei kyennyt olemaan isä, ei nyt. Hänellä oli kerta kaikkiaan niin paha olo.

Tietysti hän tunsi syyllisyyttä. Mutta sen sijaan, että syyllisyys olisi saanut hänet toimimaan toisin, se ainoastaan pahensi hänen oloaan. Ja kun olo paheni, hän tarvitsi lisää viinaa. Se oli loputon kierre, josta ei päässyt irti. Mitä Lilykin siitä sanoisi, jos näkisi, miten James eli?

Yhtäkkiä ovelta kuuluva koputus havahdutti Jamesin ajatuksistaan. Hän nousi vaivalloisesti ylös keittiön pöydän äärestä, oikaisi silmälasinsa ja suunnisti sitten ovea kohti. Hän tiesi olevansa epäsiisti, likainen ja viinanhajuinen ilmestys, mutta tuskin kukaan mitään muuta odottikaan.

”Kas, Sirius”, James murahti saatuaan ulko-oven auki. Hän astui syrjään päästääkseen ystävänsä peremmälle. ”Luulin, että tulet vasta illalla Harryn kanssa.”

”Niin oli alun perin tarkoitus”, Sirius sanoi synkästi ja vetäisi oven kiinni. ”Mutta nyt tuli muutos suunnitelmiin.”

James kuuli Siriuksen äänestä, ettei tämä ”muutos” välttämättä miellyttäisi häntä. Sirius näytti vakavalta, joskin päättäväiseltä. Musta tukka oli päässyt kasvamaan ylipitkäksi ja valui jo silmille, jotka katsoivat kulmien alta tuimasti. Niistä näkyi aavistus paheksuntaa, mutta ennen kaikkea huolta.

”Mitä nyt?” James kysyi epäluuloisesti.

”Sinun ja Harryn olisi paras muuttaa meille asumaan”, Sirius täräytti suoraan. ”Ei tämä voi jatkua näin. Kyllä sinäkin sen tiedät.”

”Älä nyt hulluja puhu”, James sanoi heti. ”Meillähän on omakin koti. Kyllä me pärjätään kahdestaan täällä.”

”Älä jauha paskaa”, Sirius sanoi. ”Etkö käsitä? Katso nyt itseäsi. Harrykin on puolet ajasta meillä, eikä se tee hänelle hyvää. Näkisitpä, miten kovasti hän ikävöi sinua. Puhuttiin tästä eilen Remuksen kanssa. On kaikkien kannalta paras, että asutte ainakin jonkin aikaa meillä.”

James kääntyi selin Siriukseen ja lähti kävelemään takaisin keittiötä kohti. Hän ei olisi jaksanut ajatella nyt yhtään mitään, päätäkin jomotti ikävästi. Mutta pakko kai se oli myöntää, että Sirius oli oikeassa. Hän tarvitsi apua. Sitä ei vain ollut helppo myöntää.

”Minulla ei vissiin ole vaihtoehtoja?” hän kysyi sitten tympääntyneenä.

”No ei kovin montaa”, Sirius totesi.


"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Arianna Black

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Mahdutte molemmat sydämeeni [K-12, S/J/R, slash, fikletsarja 2/?]
« Vastaus #3 : Tammikuu 16, 2016, 10:47:39 »
Tämä on hyvin kirjoitettu, vaikka en itse pidä siitä mielikuvasta, että Lily on kuollut, mutta Harry ja James ovat elossa. En löytänyt kirjoitusvirheitä (ainakaan en huomannut xD)
All I want to do right now is cry and scream and let it all out because it's killing me inside.

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mahdutte molemmat sydämeeni [K-12, S/J/R, slash, fikletsarja 2/?]
« Vastaus #4 : Tammikuu 18, 2016, 20:50:49 »
Arianna Black: Kiitän kommentista! Kieltämättä asetelma on vähän canonin vastainen, mutta eiköhän tästä hyvä tarina kehkeydy.


3.luku


Remus oli yksin lapsenvahtivuorossa Siriuksen käydessä Jamesin luona. Harrylla oli onneksi hyvä päivä tänään. Hän oli liihotellut leluluudanvarrellaan pitkin taloa, mutta myös leikkinyt pehmoeläimillä Remuksen kanssa. Päiväunien ja välipalan jälkeen Remus oli yrittänyt muistella niitä lastenloruja, joita Lily oli osannut roppakaupalla. Kaiken kaikkiaan lapsenhoito alkoi luonnistua, kun kokemus karttui.

Kun ovi kävi, Remus oli jo aivan poikki. Hän nousi huokaisten ylös lattialta, jossa oli istunut rakentelemassa palikoista tornia Harryn kanssa. Sirius oli palannut James mukanaan, ja ilmeisesti viimeksi mainittu oli pakotettu suihkuun ennen lähtöä. Remus ei muistanut, milloin oli viimeksi nähnyt Jamesin niin puhtaana ja siististi pukeutuneena.

”Hei, mukava kun tulit”, Remus sanoi hymyillen. ”Onko nälkä? Laitoin keittoa.”

”Kiitos, en ole vielä syönyt”, James sanoi. ”Missä Harry on?”

Remus kääntyi katsomaan olkansa yli.

”Harry, tulepa kastomaan, kuka tuli”, hän huikkasi olohuoneeseen.

Samassa kuului ilonkiljahdus ja pienten jalkojen töminää lattiaa vasten. Harry tuli juosten eteiseen. James kyykistyi, levitti kätensä ja otti pojan vastaan. Poika kietoi käsivartensa tiukasti isänsä kaulan ympärille Jamesin noustessa seisomaan. Eikä hän siitä irrottanut. Kun miehet istuivat pöydän ääreen syömään illallista, hän ei suostunut istuutumaan omaan tuoliin, vaan tahtoi välttämättä istua isän sylissä. James katsoi parhaaksi suostua; hän oli aivan liian väsynyt taistellakseen niin pienestä asiasta.

Hernekeitto syötiin juttelematta sen kummemmin, mitä nyt Harry piti jonkin verran hovia. Hän söi kyllä itsenäisesti, mutta ei osannut olla hiljaa ja paikallaan ruokapöydässä. Jamesin oma ruokailuhetki oli kaikkea muuta kuin rauhallinen, mutta eiköhän hän taaperon isänä ollut siihen jo tottunut. Sirius ja Remus seurasivat heitä sivummalta ja vilkuilivat välillä huvittuneena toisiaan.

”Tuota noin”, Remus sanoi, kun ateria oli syöty. ”Sirius, puhuitko sinä Jamesille siitä… asiasta?”

Sirius hörppäsi maitolasinsa tyhjäksi ja nyökkäsi.

”Ja mitä sinä olet tästä mieltä?” Remus kääntyi Jamesin puoleen.

”Ai, minultako kysytään jopa mielipidettä?” mies kysyi happamasti ja kohotti toista kulmaansa. ”Ei, en oikein pidä ajatuksesta. Mutta Sirius on ihan oikeassa siinä, että ei tämä näin voi jatkua. Suostun, mutta lähinnä Harryn takia. Ettei häntä tarvitsisi enää pompotella edestakaisin tämän talon ja Godrickin notkon välillä.”

”Sovittiin, että James nukkuu täällä ensi yön”, Sirius sanoi. ”Voidaan hoitaa huomenna muuttojärjestelyt.”

"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mahdutte molemmat sydämeeni [K-12, S/J/R, slash, fikletsarja 3/?]
« Vastaus #5 : Tammikuu 25, 2016, 19:58:16 »
A/N: Pikkaisen slash-flyffya tarjolla tänään, toivottavasti kelpaa. : )


4.luku


Myöhään illalla Sirius ja Remus käpertyivät rättiväsyneinä vuoteeseensa. Tottuneesti Sirius kaappasi puolisonsa lusikkaan ja painautui aivan tämän selkään kiinni. Näin heillä oli tapana nukahtaa, vaikka toki he yön aikana kierisivät erilleen toisistaan. Toisen läheisyydellä vain oli rauhoittava vaikutus. Sekään ei tänä yönä tuntunut riittävän, sillä väsymyksestä huolimatta uni ei kerta kaikkiaan tullut silmään. Molemmat pohtivat Jamesin ja Harryn muuttoa ja sen mukanaan tuomaa elämänmuutosta.

Sirius oli vajonnut ajatuksissaan takaisin kouluvuosiin, tarkemmin sanottuna neljänteen ja viidenteen kouluvuoteen. Remus ei ollut ainoa mies, jonka kanssa Sirius oli elämänsä aikana seurustellut. Juttu oli nimittäin niin, että nuoruusvuosinaan hän oli mennyt rakastumaan päätä pahkaa parhaaseen ystäväänsä.

Sitä ei moni tiennyt, mutta kouluaikoinaan Sirius ja James olivat päätyneet joksikin aikaa salasuhteeseen. Pieniä yhteisiä suutelutuokioita luutakomeroissa, muutama yhteinen yö tarvehuoneessa. Toisten kuullen siitä oltiin hissun kissun. Se vain, ettei homma ollut toiminut, koska James oli samalla haikaillut Lilyn perään. Kyllä Sirius oli sen tiennyt, ettei voisi koskaan oikeasti saada Jamesia, mutta salasuhteen päättyminen oli joka tapauksessa sattunut enemmän kuin juuri mikään muu siihen mennessä.

Ainoastaan Remus ja Peter olivat tienneet, mitä tapahtui. Remus oli toiminut Siriukselle olkapäänä, ollut hyvä ystävä, kunnes sekin oli lopulta syventynyt. Tämä suhde oli avoin, toimiva, ja ennen kaikkea se perustui oikeasti molemminpuolisiin tunteisiin. Sirius tiesi, ettei James ollut koskaan rakastanut häntä, ainakaan yhtä paljon kuin Sirius Jamesia. Remuksen kanssa hän oli kaikin puolin onnellisempi, eikä kummankaan tarvinnut epäillä mitään.

Hetken mielijohteesta Sirius painoi suudelman Remuksen niskaan.

”Ai, etkö sinäkään nuku?” Remus kuiskasi.

”Ei oikein pysty”, Sirius vastasi. ”Onhan tämä… iso muutos.”

Remus kääntyi Siriuksen sylissä niin, että pystyi katsomaan tätä silmiin.

”James suostui yllättävän helposti”, hän totesi. ”Olisin kuvitellut, että häntä täytyy suostutella pitkään.”

”Niin”, Sirius mutisi ja kaivautui lähemmäs Remusta. ”Mutta ei nyt mietitä Jamesia.”

Jos kerran kumpaakaan ei väsyttänyt, miksi tuhlata kahdenkeskinen hetki pelkkään makoilemiseen? Siriuksen huulet löysivät pian tiensä Remuksen kaulalle. Hän viljeli suudelmia kulkien samalla vähitellen ylöspäin, kohti leukaa ja suuta. Remus murahti hiljaa ennen kuin huulet kohtasivat toisensa.

Suudelma muuttui nälkäisemmäksi, kehot kietoutuivat toisiaan vasten. Onneksi Harry ja James nukkuivat toisella puolella asuntoa, joten heidän ei tarvinnut olla niin kamalan varovaisia. Siitä oli vähän aikaa, kun miehet olivat viimeksi hakeutuneet tällä tavalla toistensa iholle, mutta tarve ei ollut kadonnut mihinkään.   

"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Mahdutte molemmat sydämeeni [K-12, S/J/R, slash, fikletsarja 3/?]
« Vastaus #6 : Helmikuu 21, 2016, 23:05:22 »
 

                                                                                 
5.luku


Kotiutuminen Siriuksen ja Remuksen luokse sujui loppupeleissä varsin kivuttomasti. James vei vain tärkeimmät tavaransa uuteen väliaikaiseen kotiinsa, sillä eihän hänellä tietenkään ollut enää yhtä paljon tilaa käytössään. Ensimmäisten päivien aikana James oli pirteämpi kuin pitkään aikaan. Ehkä siksi, kun sai viettää aikaa parhaiden ystäviensä kanssa, tai siksi, ettei mikään muistuttanut Lilystä. Godrickin notkon asunnossa jokainen huone, jokainen esine, oli tuonut Lilyn mieleen.

Mutta sitten ensihuuma karisi. Tai siis selkokielellä sanottuna: viinahammasta alkoi kolottaa. James tiesi, että hänen pitäisi rajoittaa juomista. Sirius ja varsinkin Remus olivat pitäneet jo useamman puheen liiallisesta ryyppäämisestä. Mutta kun koko ajan teki mieli juoda! Ja Jamesista tuli koko ajan kiukkuisempi, kun hän pidättäytyi tuliviskistä.

”James, oletko miettinyt, että voisit ottaa Sekolta lisää työvuoroja?” Remus kysyi eräänä päivänä, kun Harry oli juuri saatu nukkumaan.

Miehet istuivat keittiön pyöreän pöydän ääressä teetä siemaillen. Siitä oli jo ehtinyt muodostua rutiini, että Harryn nukahdettua juotiin teetä. James kääntyi katsomaan Remusta hämmentyneenä.

”Minulla on riittävästi rahaa”, hän sanoi. ”Minun ei periaatteessa ole pakko käydä töissä ollenkaan.”

”Tiedän, mutta käythän sinä nytkin töissä lähinnä rytmittääksesi elämää”, Remus huomautti. ”Jos ottaisit lisää työvuoroja, sinulla olisi enemmän tekemistä. Silloin et ehtisi koko ajan miettiä ikäviä asioita.” 

”Voi helvetti, mistä lähtien minä olen tarvinnut sinua terapeutikseni?” James ärähti, tarttui teemukinsa korvasta kiinni ja nousi ylös. ”Ei minua kenenkään tarvitse hyysätä!”

”No vähän näyttää siltä, että tarvitsee”, puuttui puheeseen Sirius, joka oli tähän asti ollut keskittyneempi Päivän Profeettaan kuin käynnissä olevaan keskusteluun. ”Ei me olla sinua tänne hetken mielijohteesta haettu. Sinä et ole yli puoleen vuoteen tehnyt muuta kuin maannut kotona murheissasi ja ryypännyt! Et ole kyennyt edes Harrysta huolehtimaan. Totta hitossa tähän tilanteeseen oli pakko puuttua!”

Sirius puhui tietysti järkeä, mutta James oli liian kiukkuinen. Mielenosoituksellisesti hän hörppäsi teensä loppuun yhdellä kulauksella, iski kupin pöytään ja lähti. Hän ei sanonut sanaakaan astellessaan keittiöstä eteiseen, eikä kumpikaan miehistä lähtenyt hänen peräänsä.

James kaikkoontui saman tien päästyään ulos ovesta. Hän halusi takaisin omaan kotiinsa, siellä oli rauhaa ja hiljaisuutta. Ja ennen kaikkea kotona odotti täysi pullollinen tuliviskiä.
                                                                           

"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi