Kirjoittaja Aihe: Keskikesän taikaa osa 4 K 7 Paikoin vanhahtava kieliasu  (Luettu 140 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Keskikesän taikaa osa 4 K 7 Paikoin vanhahtava kieliasu
« : Joulukuu 20, 2015, 19:24:20 »
Keskikesän taikaa osa 4
K 7 Paikoin vanhahtava kieliasu, liukuma tarinan sisällä.

Keksin Hermionen vanhempien nimet, tutkin jonkin verran mutta en löytänyt "virallista" mainintaa niistä.
Oletin myös, että Hermione olisi kertonut sodasta ja että vanhempansa ovat yhtä teräviä ja hyvämuistisia kuin hän itse :)
Linkki 3 osaan http://vuotis.net/index.php?topic=34595.0

Osa 4

”Haluaisin tutkia sitä kirjaa ja Nevillen muistiinpanoja”
”Piilotimme ne Nevillen huoneeseen, sekretäärin salalokeroon. Emme uskaltaneet ottaa niitä ilman lupaa. Arvelimme että..” Harry kohautti hartioitaan.

”Omasta pöydästään hän ei sitä etsisi, mutta hän ei ole tyhmä” Hermione täydensi.

”Kunpa ei olisi näin myöhä, voisit hakea ne ja minä veisin Lunan ja Nevillen tavarat,” Hermione sanoi puolittain itsekseen.
”Tiedät kaiken mitä mekin ja menet Kotikoloon huomenna.”
Hermione nyökkäsi hitaasti.
Hän meni Harryn kanssa eteishalliin tämän hakiessa muiden ulkovatteet ja luudat.
”Aiotko lentää vai sittenkin ilmiintyä,” Harry kysyi saattaessaan Hermionen ulko-ovelle.
”Painoin maamerkit mieleeni. Lennän täältä torin yli Tower-silta takanani kunnes tulen väylälle. Voin ajatella matkalla ja nukkua sitten vuoteessa.”
”Kuulostat aivan Dumbledorelta,” Harry hymyili mutta vakavoitui samassa.
”Harry, vie puolestani kukkia”
Äkkiä Harry otti Hermionen lujaan halaukseen mutta jähmettyi.
”Harry, kuulin mitä Luna sanoi, olet ystävien joukossa,” Hermione kuiskasi.

Harry puhui huolellisesti estääkseen ääntään pettämästä.
”Huolehdin valot ja muun. Oljo on varmaankin jo Tylypahkassa. Sekään ei halua olla täällä enempää kuin on välttämätöntä.”
”Minä kirjoitan Augustalle. Kirjoita heti, kun palaat Hagridin luota.”
”Meidän täytyy pitää Neville irti siitä kirjasta,” Harry vastasi huolestuneena.
”Selvitämme tämän. Juttelen Ginnyn kanssa huomenna. Vienkö terveisiä?”
”Kerro Mollylle että syön hyvin,” Harry hymähti mutta hymy ei jaksanut sytyttää silmiä.
”Mutta minähän voin kertoa Augustalle,” Harry oivalsi.
”Hän pyysi vastaamaan vaikka mihin aikaan. Mutta kerron että menet sinne huomenna, iltapäivällä”
Hermione näki Harryn ymmärtävän vaikka tämä ei vastannut.
”Sano hyvää yötä puolestani Lunalle ja Nevillelle.”
”Sinulle myös,” Harry vastasi.
Hermione sulki oven huolellisesti ja tarkisti ettei kadulla ollut ketään. Hän ponkaisi ilmaan ja lensi hitaasti torin ylle. Vilkaistessaan taakseen sillan valot hohtivat siellä kuten pitikin mutta tarkasta suunnasta ei nyt vielä ollut huolta sillä näin ylhäältä hän näkisi väylän ja liittymän jonka ylle he olivat pysähtyneet hetkeksi.
”Neville on lopen uupunut vaikka halusikin olla näyttämättä sitä.”  Hermione mietti lentäessään.

Kenties häntä myös nolotti ja harmitti aiheuttamansa hämmennys. Mutta Oljon puheistakin saattoi päätellä, että Neville oli ollut jonkin vallassa, oli se sitten jästien kultakuume tai taika.

Ginny oli ollut Nevillen huoneessa.  Oliko Ron epäillyt sitä ja siksi melunnut yrteistä osoittaakseen turhaksi Ginnyn käynnin siellä? Ei, Ron oli puhunut aikaisemmin.  Harryn hymyntapainen vaivasi Hermionea.  Äkkiä hän muisti Ginnyn löytämän, hirnyrkiksi muutetun päiväkirjan.
 
”Se oli vain väsymystä ja huolta, tai kenties Molly oli ollut hieman rasittava, ” Hermione sanoi itsekseen, mutta ei pystynyt vakuuttamaan itseään.

Hermione tunsi halua kääntyä takaisin, mutta Harry oli varmasti jo mennyt.

”Välitöntä vaaraa ei enää ole. Sitäpaitsi Luna ja Harry kyllä pärjäävät,” Hermione järkeili lisätessään vastahakoisesti vauhtia.

Aikaisia työntekijöitä ei näkynyt joten Hermione laskeutui pihaan. Huoneesensa päästyään hän kiidätti sulkaa kirjoittaen kaiken minkä suinkin keksi voivan liittyä juttuun ja vielä kirjeen Augustalle.

”Viistokujalta pitäisi löytyä ainakin jotakin vihjeitä käytettyjen kirjojen myyjiltä,” Hermione tuumi itsekseen pyöritellen sulkaa sormissaan.

Kävin katsomassa pojanpoikaanne Nevilleä Harry Potterin ja Luna Lovekivan kanssa. Kaikki kolme olivat Lontoossa saadessaan kirjeeni. Herra Potter ja neiti Lovekiva noutivat minut pojanpoikanne vakuutettua olonsa paremmaksi ja kotitontun vahtiessa häntä.

Sekä herra Potter että neiti Lovekiva ja myös kotitonttu olivat sitä mieltä, että Neville voi nyt paremmin, mutta hän on väsynyt.  Saimme kokoon muutamia johtolankoja. Osa niistä liittyy kasveihin ja jästitarinoihin.

Herra Potter haluaisi käydä noutamassa kirjat jotka ovat vaivanneet pojanpoikaanne voidaksemme tutkia niitä. Hän ja neiti Lovekiva piilottivat ne varmuuden vuoksi.

Hän käy myös professori Rubeus Hagridin luona sillä hänhän on nähnyt Kielletyssä Metsässä monenlaista outoa.

Minä menen Viistokujalle ja yritän kerätä tietoja vanhoista teoksista, kenties saan vihjeitä mistä kirjat ovat peräisin.

Neiti Lovekiva pitää pojanpoikaanne silmällä Savenvalajantiellä.

Teidän

Hermione koputti huoneen oveen, joka avautui hitaasti. Pöydän ääressä istui poika tai nuori mies jonka kasvot laaja huppu peitti.
Hermionen hymy ja tervehdys sammuivat täydelliseen välinpitämättömyyteen. Hän lähestyi pöytää varovasti. Mies näytti lukevan jotakin. Hermione pidätti hengitystään.
”Ei vieläkään, ei vieläkään”
Jotakin leijaili pöydältä lattialle. Mies tai poika ei näyttänyt huomanneen mitään joten Hermione poimi sen ja hän tajusi tuijottavansa karamellipaperia. Hän huomasi liikettä silmäkulmastaan mutta ei voinut irrottaa katsettaan muistojen tulviessa.
Mies tarttui häntä käsivarresta puristaen kipeästi katse karamellipaperisssa. Hermione yritti vapautua ja miehen huppu valahti niskaan paljastaen hieman vantteran pojan  jonka hiukset olivat korpinmustat ja silmät kirkkaan vihreät.

Hermione säpsähti hereille kohdaten Koukkujalan tutkivan katseen. Se veti tassunsa takaisn taputettuaan Hermionea nenänpäähän kunnes tämä heräsi. Se katseli kun  Hermione hämmentyneenä oikaisi itsensä hitaasti hieroen puutunutta kättään. Hän kiitti Koukkujalkaa ja sulki mustepullon. Koukkujalka piti Hermionen vuodetta vielä silmällä valon sammuttua kunnes vuoteen kahahtelu viimein loppui.

”Heräsin merkilliseen tunteeseen yöllä, talossa oli liian hiljaista.” Hermionen äiti Mary sanoi kaataessaan tälle teetä. Paul nukkui vielä.
”Harry Potter ja Luna Lovekiva kävivät täällä. Asetin hiljennysloitsun alakertaan jotta emme olisi häirinneet.”
”Eikö Potter ollutkin ystäväsi koulusta?” Mary kysyi äänensävyn tuodessa monta muuta kysymystä.
”Kirjoitin hänelle. Hän sattui olemaan Lontoossa Lunan kanssa ja he päättivät käydä vaikka oli myöhä. Pyysin häntä vastaamaan mahdollisimman pian.”
Mary aavisti Hermionen miettivän miten paljon hänen pitäisi kertoa ja huokaisi. Hermione oli heidän paluunsa jälkeen selittänyt velhomaailmassa käytyä sotaa ja miten se kietoutui tämän Potterin elämään. Oli tuntunut epätodelliselta kuvitella joukkoa koululaisia taistelemassa tai yrittämässä selvittää murhia ja juonia joilla kaadettiin ministereitä tai saatettiin viattomia vankeuteen.
”Ystävämme Longbottomin isoäiti on pyytänyt meiltä apua. Hän on huolestunut Nevillestä.”
”Neville? Vanhaa sukua, kerroit heistä” Mary yllätti Hermionen ja huomasi miten tämän kasvot kirkastuivat.
”Kävin tapaamassa Nevilleä yöllä Harryn ja Lunan kanssa,” Hermione vastasi huolen palatessa kasvoille.
”Emme tiedä vielä paljoakaan, vain vihjeitä.  Mutta hän voi paremmin. Harry on ottamassa selvää asioista.”
”Olisitko halunnut mennä heidän mukaansa?” Mary kysyi mutkattomasti.
Paul saapui parahiksi keittiöön kuullakseen kysymyksen.
”Ketkä ovat he?” Paul puolestaan kysyi.
”Harry Potter ja Luna Lovekiva,” Hermione vastasi.
”Onko jotakin tekeillä?”
”Odotan Harrylta kirjettä jo tänään ja minun pitäisi katsoa mitä otan mukaan,”
”Mene toki,” Paul vastasi.
Hermione kiitti ja katosi nopeasti huoneeseensa.
”Hän on kahden välissä, eikö niin?” Paul totesi Maryn kaataessa hänelle teetä.
”Hän kävi heidän kanssaan Lontoossa katsomassa velhoystäväänsä Longbottomia, Potterin asunnolla.”
Mary piti tauon.
”Hermione ei ole puhunut paljoakaan menostaan Weasleylle,”

”Näithän hänet. Hän lähti heti pöydästä. Eihän hän silti ole enää pikkutyttö joka oli innoissaan aina ennen lukukautta,” Paul hymyili.
”Hän haluaa olla tämän jutun kimpussa,” Mary vastasi värittömästi.
”Tarkoitatko että hän haluaisi olla poikien kanssa?”  Paul kysyi tarkkaillen Marya teekupin reunan yli.
”Minä olisin kertonut lomamatkastani jo yhtä ja toista.”
Paul vaikeni. Mary oli ehkä oikeassa. Nuoren olisi luullut olevan innoissaan ja täynnä elämyksiä. Mutta eikö velhomaailman sota ollut päättynyt vasta äsken ?
”Emme ehkä koskaan tajua mitä he kokivat. Sota ja juonittelu kestivät vuosia,” Paul sanoi hitaasti.
”Ja silti hän palasi aina Tylypahkaan, ja nyt yöllä hän lähti epäröimättä matkaan,” Mary huokaisi.
Paul ei vastannut.
Linkki osaan 5
http://vuotis.net/index.php?topic=34715.new#new
« Viimeksi muokattu: Huhtikuu 25, 2016, 02:18:07 kirjoittanut suosanteri »
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?