Kirjoittaja Aihe: Keskikesän taikaa osa 3, K 7 paikoin vanhahtava kieliasu  (Luettu 149 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Keskikesän taikaa osa 3
K 7 paikoin vanhahtava kieliasu
Linkki osaan 4, samat varoitukset :)
http://vuotis.net/index.php?topic=34625.0

 Viileä yö kantoi Lunan äänen vaivattomasti.
”On luonnollista että olet iloisempi. Hermione on paras ystäväsi. Kävelet kevyesti.”
Harry oli varma että hänen korvansa hehkuivat pimeässä. Hän käveli portille, jolla Borgia jo odotti, ja vilkaisi tyhjälle kadulle.
”Hän palaa takaisin aamuksi. Hän kysyi sinusta ja Nevillestä.  En taida olla kummoinenkaan salaliittolainen,” Harry lopetti vaisusti
”Olen ystävien seurassa,” Luna vastasi tyynesti.
”Juuri nyt halaus tuntuisi mukavalta, Harry.”
Hermione saapui äänettömästi heidän vierelleen paksussa takissa luutaa kantaen.
”Anteeksi Luna, että sait odottaa,”

Luna nosti kasvonsa Harryn olalta ja ryhdistäytyi.
”Kiitos, kenties osa tästä menee Nevillelle, hän tarvitsee sitä,” hän hengähti syvään.
Pieni hymy ilmaantui hänen kasvoilleen heidän ottaessaan luudat.
”Olemme kuin jästimoottoripyöräilijöitä,”
 ”Suojalasit olisivat mukavat, nahkatakki ja lippalakki takaperin. En osaa kuvitella teitä..”
”Niin, Harry?”
Harry nieli virnistyksensä salamannopeasti.
”Sivuvaunussa, olen nähnyt kuvia,” hän pelasti mitenkuten nahkansa.
”Totta, 1920-luvulta luultavasti,” Hermione sanoi tuikeasti merkitsevän hetken jälkeen.
”Ehkä sellainen pitkä nahkatakki olisi hyvä lentoasu. Ronaldin, Harryn ja Nevillen pitäisi kokeilla jotta näkisimme ovatko he hyvännäköisiä niissä,” Luna mietti ääneen.
Harry ei ollut kuulevinaan asetellessaan suuntaa kompassiin vaikka heillä olikin nyt opas. Harry käänteli luutaa yrittäen saada kompassin näkymään kunnolla katuvalojen himmeässä kajossa.
”Valois,” Hermione kuiskasi sytyttäen sauvansa.
Tuntien itsensä typeräksi Harry virnisti itselleen.
”Eipä kestä, ” Hermione väläytti hymyn.

Harry avasi nahkaisen lenkin joka piti kompassia luudanvarressa ojentaen sen Hermionelle.

”Pysähdymme maamerkeillä niin tunnistat ne palatessasi. Kultainen merkki on tulosuunta”
Hermione käänsi kehää jo Harryn puhuessa.
Harry ojensi kätensä jolle Borgia lennähti.
”Palaisimme Kalmanhanaukiolle, jos sopii”
Borgia nousi ja alkoi lentää pientä ympyrää kunnes kolmikko nousi leijumaan sen vierelle.
Pian he kiitivät tihenevien valojen peittämänä kohti Lontoon kaupunkia ja Kalmanhanaukiota.
 
He lensivät väljästi rinnakkain joten Hermionen oli helppo seurata silmäkulmastaan missä Harry tai Luna olivat vaikka pitikin silmällä kompassia.  He eivät näköjään olleet paljonkaan piitanneet näkivätkö jästit heidät. He lensivät huolettomasti sisääntuloväylän sivulla vaikkakin korkealla. Sitäpaitsi liikennevalot antoivat tiellä liikkuville muuta katsottavaa eteensä. Hän huomasi jännittynenä heidän ohittavan autoja. Harry nosti kätensä.
”Pihkura!”
Hermionen huudahdus haihtui hänen lentäessään hyvän matkaa Harryn ja Lunan ohi näiden hiljentäessä.
Borgia laskeutui Harryn luudalle naksauttaen nokkaansa hänen sytyttäessään sauvan.
Harry seurasi sen katsetta ja saattoi erottaa valojen rikkoman hahmon lentävän heitä kohti hieman alempana edessä.
Hermione kaarsi huolellisesti Harryn ja Lunan vierelle.
”Hukkasin aikaa”, hän puuskahti ärtyneenä.
”Saimme kiinni tuon moottoripyöräilijän, joka on nyt noissa kolmivärivaloissa,” Luna osoitti  alas sammuttaessaan sauvansa.
”Näetkö tuolla?” Harry osoitti Tower-sillan sinertävänä kajastavaa yövalaistusta.
”Lennämme sitä kohti kunnes tulemme pienen torin päälle. Aukion reunassa on kiinalainen pikaruokala ja numero 12 on samassa kohdassa korttelin toisella puolella. Saavumme lähes oven eteen. Pysymme korkealla niin kaupungin ilmavirrat eivät häiritse. Olemme pian perillä.”
Hermione rauhoittui mutta tarkisti suunnan vielä kerran.
Pian pikaruokalan kultaa ja punaista hohtava kyltti jäi heidän taakseen. Yllätyksekseen Hermione saattoi nähdä kartanon katon muiden asuinrakennusten välissä heidän leijuessaan hetken kadun yllä.
Borgia istahti jälleen Harryn luudalle.
”Kartano näkyy kaikille jotka kutsun tai jos annan jollekulle luvan kutsua. Mennään, ei tuolla näy ketään. Hermione, haluatko Borgian oppaaksi paluumatkalle?”
”Jos eksyn, voin ilmiintyä kotiportille.”
”Tule Savenvalajantielle,” Harry sanoi pöllölle.
Tämä kiersi heidät kerran ja lähti etsimään jahtipaikkaa.
”Hän onnistui kerran sulkemaan kartanon erittäin hyvin,” Luna totesi heidän saapuessaan ovelle.
Harry kaivoi avaimen taskustaan mulkaisten Lunaa.
”Oliko se sittenkin salaisuus?”
Harry kosketti avaimella takorautaista kolkutinta. Ovi avautui äänettömästi.
”Eläköön öljy, enkä minä yrittänyt sulkea mitään, tai siis yritin.”
Harry huomasi olevansa pinteessä Hermionen katseen alla.
”Yrittäessäni taikoa tätä avainta ja ovea lukitsin kerran kartanon kaikki ovet ylimmästä komerosta kellariin. Kesti tunteja ennenkuin löysin ratkaisun,” Harry selitti ja astui kiireesti sisään.
Hermione katsoi kysyvästi Lunaan heidän tullessaan muutaman lampun valaisemaan eteishalliin.

”Hän pääsi sisälle vain takan savupiipun kautta. Oljo huomautti hänelle että olohuoneen suuri takka vetää hyvin. Se on totta, minäkin saan tulen syttymään siinä,” Luna jatkoi Harryn keskittyessä huolellisesti riisumaan ulkovaatteitaan.
Hermione hyrskähti ja uudelleen kuvitellen Harryn suuressa viitassa lentämässä luudalla savupiipusta mutta vaimensi naurunsa nopeasti muistaessaan maalauksen.
”Se kamala noita-akka ei kuule meitä, mutta suo anteeksi,” Luna sanoi tavallisella äänellä osoittaen seinälle samalla kun jatkoi matkaansa.
”Taulun päällä on laudoitus. Lunan isä tiesi kertoa että jästiarkeologit ovat sahanneet irti kiveen tehtyjä maalauksia. Ehkä tämänkin voisi irroittaa siten,” Harry selitti mutta lopetti äkkiä.
”Mennään”
”Mitä nyt?” Hermione pysäytti hänet.
Harry rypisti otsaansa.
”Et tullut tänne kuulemaan tylsistä korjauksista”
”Harry, olet ehkä muuttamassa asumaan valtavaan kaupunkiasuntoon. Se on kaikkea muuta kuin tylsää. Mutta puhumme siitä myöhemmin kunhan saamme tämän selväksi, ja Neville mukana?”
Harry nyökkäsi kääntyessään ovea kohti, mutta ei puhunut enempää.

Hermione seurasi Harrya korkeaan olohuoneeseen jota takkatuli ja muutama kynttilä valaisivat.
 Hermione muisti Harryn sanat miettien josko päivänvalo olisi saanut huoneen tuntumaan vähemmän salamyhkäiseltä.
Totuttuaan häilyvään valoon hän erotti parin suuria nojatuoleja takan edessä. Tyhjä lasi kimalteli  leikkauksin koristellulla tarjoilupöydällä niiden välissä. Iäkäs kotitonttu käveli hieman huojuen heidän eteensä.
”Oljo on hyvin pahoillaan ettei ollut vastaanottamassa nuori neiti Grangeria,”
”Tiedän että Oljolla oli tärkeä tehtävä täällä koskien nuoriherra Longbottomia,” Hermione vastasi  samalla vanhahtavalla puheella, jota Oljo vuosikymmenien tottumuksesta käytti.
”Mikäli uskallan sanoa,” Oljo jatkoi pitäen muodollisen tauon.
”Tehtävä oli varsin helppo sillä herra Longbottom lienee väsynyt aina hajamielisyyteen saakka. Mutta tietenkin teette omat päätelmänne. Hän halusi välttämättä odottaa teitä täällä.”
Tonttu alensi äkkiä ääntään katsoen olkansa yli.
”Herra sanoi että hänestä tuntuu kuin korkea kuume olisi mennyt ohi.”
”Kiitos. Tiedämme kuinka voimakastahtoinen Neville on. Voit mennä,” Harry sanoi korottaen ääntään huomatessaan liikettä nojatuolin luona. Oljo ymmärsi ja katosi kevyen räsähdyksen myötä.
Takan luoma siluetti nousi ja jakautui kahtia.
”Iltaa, nuoriherra,” Hermione tervehti.
”Iltaa, arvon nuori neiti, mikä suo tämän ilon?” Neville vastasi hillitysti.
Kaikki ratkesivat nauruun. Hermione rutisti Nevilleä huomattavan epämuodollisesti.

Hän huomasi tutkivan katseeen.
”Olen paremmassa kunnossa, onneksi he saivat minut jättämään huoneen.”
”Saitko levätyksi?” Harry kysyi.
”Hänet oli oikein mukava herättää,” Luna puhui Hermionelle aivan kuin poikia ei olisi ollutkaan.
Hermione ei voinut estää pientä kikatusta.
”Lähdetään, Harry” Neville tokaisi ottaen pari kiivasta askelta.

Harry tarttui hänen hihaansa lujasti mutta pehmeästi.
Neville pysähtyi ja hänen ryhtinsä lysähti.
 Luna tuli hänen viereensä.

”Anteeksi, Neville”
”Ei mitään, Hermione,”
”Et taida olla sittenkään oikein kunnossa,” Harry totesi.
”Tässä paikassa muistot elävät. Voimmeko mennä mökillesi?” Luna kysyi.
”Tottakai, tuon tavaranne perässä.”

”Savenvalajantie, viimeinen mökki!”
Hermione ja Harry katselivat Lunan ja Nevillen hävitessä liekkien mukana.

Kiitos :) Palautetta vastaanotetaan :)
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 02, 2016, 01:49:30 kirjoittanut suosanteri »
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?

Poissa Hermoinen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Keskikesän taikaa osa 3, K 7 paikoin vanhahtava kieliasu
« Vastaus #1 : Lokakuu 17, 2015, 23:07:16 »
Tosi hyvä, jatka
Aa' menle nauva calen ar' ta hwesta e' ale'quenle

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Vs: Keskikesän taikaa osa 3, K 7 paikoin vanhahtava kieliasu
« Vastaus #2 : Lokakuu 20, 2015, 13:19:46 »
Kiitoksia, pikkuhiljaa :)
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?