Kirjoittaja Aihe: Keskikesän taikaa osa 2 K 7 kansanperinnettä, vanhahtava kieliasu paikoin  (Luettu 145 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Kirjoittaja:Suosanteri
Ikäraja: k-7, aineksia kansanperinteestä, paikoin vanhahtava kieliasu
Paritus: Selviä parituksia ei ole, mutta uudelleen muotoutumista on näkyvissä.
Disclaimer: Hahmot JK Rowling, kirjojen mukaan.
Ensimmäiseen osaan :) http://vuotis.net/index.php?topic=34554.0
Osaan kolme http://vuotis.net/index.php?topic=34595.0

Keskikesän taikaa osa 2

Hermione kertoi Augustan kirjeen sisällön

”Kirjat seuraavat häntä kaikkialle. Olen kyllä kuullut jästien kirjakeijuista. Ehkä ne istuvat hänen olkapäillään kuiskuttelemassa ja hän kuuntelee niitä,” Luna jatkoi.
Hermione katsoi Lunaa tarkasti.
”Ginny ja Luna lukivat taikasauvasta ja he löysivät myös vanhan kylän ja niityn kartan. Niinhän se oli?” Harry kysäisi Lunalta piristääkseen tätä.
”Hm, kyllä.  Harry sekoitti Nevillen niin että hän käveli kahdesti huoneen ohi ja ehdimme pois. Ehdin kyllä katsoa sen paikan nimen,  Silmänniitty.  Luulen että se taika kuiskutteli korvaan vaikka en tiedä mitä Neville kuuli. Kenties Ginny tietää, hänellä oli hauskaa.”
”Varmaankin,” Harry napsautti ennen kuin huomasi ettei Luna yrittänyt hauskuuttaa jutulla.
”Uusissa kartoissa sellaista nimeä ei ole,” Harry lopetti nolostuneena Hermionen katsoessa soimaavasti.
”Entä Ron? Hän tai Ginny olisivat voineet kysyä Arthurilta tai Billiltä apua. Varmasti ministeriössä on arkisto. Sovimme ettemme kirjoita,” Hermione lisäsi Lunalle.
”Halusin hänelle oikean loman.”
 Harry vilkaisi epäröiden Hermionea.
 ”Ron piti muutama päivä sitten Weasleyllä kovan metelin siitä, että Ginny pitää yrttitietoa tylsänä.  Onneksi Neville ei ollut vielä saapunut,” Harry mutisi pyöritellen lusikkaa sormissaan.
”Mutta Ronaldilla on tapa yhdistellä oikeat sanat väärissä paikoissa,” Luna sanoi kuin itselleen.
”Hän houkuttelee niillä sekoittavia henkiä mutta en vain keksi mitä tämä oli. Nevillellä oli muistiinpanoja kukkivista saniaisista, joita jästit näkevät. Se on kiehtovaa.”
”Eiväthän ne kuki”, Hermione hämmästyi.
”Nyt tiedät kaiken mitä mekin. Jos joku muu kuin Neville tutkisi niitä kasveja,” Harry huitaisi kädellään.
”Nevillen silmänaluset näyttivät samalta kuin silloin käytyänne illalla jästimaailmassa Hermionen lähdettyä.  En tiennyt että jästimusiikki tekee sellaista ja aiheuttaa valonarkuutta”, Luna sanoi viattomasti.
”Äh, arvelin tai siis luultavasti liioittelin..”
Luna poimi sauvan hiastaan muotoillen pari äänetöntä sanaa.
”että viinimme kestäisi pullon, tai siis pullo meidät pyh,”
 Harry lopetti harmistuneena Hermionen purskahtaessa nauruun.
”Luulen että keksin Harryn taian,” Luna totesi asettaessaan sauvansa takaisin hihaansa.
”Erittäin hauskaa,” Harry murahti.
Hermione tarttui yli pöydän hänen käteensä vakavoituen.
”Kuten sanoit, Neville jos kukaan tuntee kasvit ja yrtit.”
Harry rentoutui.
”Hermoni taitavat olla kireämmällä kuin luulin,” hän mutisi anteeksipyytävästi.
”Neville oli merkinnyt muistiin että jästit käyttävät pähkinäpensaan oksia,” Luna sanoi.
”Voisiko olla,” Hermione aloitti hitaasti.
”Jotkut jästit sanovat voivansa etsiä vettä oksan avulla, kaivonkatsoja?”
”Olisinpa tiennyt. Olisimme säästäneet aikaa,” Harry turhautui taas.
”Harvat uskovat siihen,” Hermione rauhoitti Harrya.

”Sanotaan että he voivat löytää aarteita ja vanhoja kulta- ja hopeakätköjä todella on löytynyt pelloista,” Hermione sanoi.
”Olisiko hänellä kultakuume?” Harry sanoi virnistäen puoliksi.
”Se on jästien nimitys kullanhimolle, joka ylittää kaiken muun ja sekoittaa pään,” Harry selitti Lunalle.
”Harvinainen kasvi voisi olla Nevillelle yhtä jännittävä kuin luuta Ronaldille. Ehkä hän löytäisi sieltä kukkivan saniaisen,” Luna sanoi jännittyneenä.
”Eivätkö lehdot ja niityt ole reheviä, siis todennäköinen paikka etsiä vettä?” Harrylla sytytti mutta hänen intonsa sammui äkkiä.
”Miksi hän etsisi vettä?”
”Rannoilla asustelee menninkäisiä,” Luna sanoi niin vakaasti, että sekä Harry että Hermione katsoivat häneen.
”Se lupaa aarteen jos jästi pystyy pitämään katseensa siinä. Ne eivät voi silloin paeta.”
Harry nieli hymynsä nähdessään Hermionen mietteliään ilmeen.
”Oletko keksinyt jotakin?” Harry kysyi.
”Siellä niityllä voisi olla lähde, ehkäpä puro.”
”On parempi että sinä selität, tunnet jästien tarinat paremmin,” Luna totesi kuin lukien Harryn ajatukset.
”Voisinkohan kutsua luudat? Löydän ovelle, mutta Nevillen luuta on sittenkin aika nopea.”
Hermionen silmäys kuumotti Harryn poskia Lunan noustessa.
Luna poistui äänettömästi. Vain vähäinen kilahdus ilmoitti oven sulkeutuvan.
”Möhläsin,” Harry huokaisi.
”Harry, harvat jästitkään uskovat, ne ovat enää tarinoita ja satuja.”
Harry ei vastannut joten Hermione jatkoi.
”Jästisaduissa aarteita on kätketty lähteisiin ja kaivoihin. Menninkäiset vartioivat niitä. Joskus aarre
voi tulla näkyviin Kuun paistaessa lähteeseen. Kukkivan saniaisen on sanottu näyttävän aarteen paikkaa.”
”Kaksi johtolankaa ja paikan nimi, minun pitäisi pyytää anteeksi Lunalta. Hagrid kirjoitti ja pyysi käymään. Voisin hoitaa kaksi asiaa kerralla. Hänen uusi mökkinsä on melkein valmis. Käyn hänen luonaan ja kysyn samalla tietääkö hän mitään tarinoita lähteistä tai niityistä.”
Harry mutisi kävellen edestakaisin.
”Harry” Hermione pyysi pysäyttäen hänet.
”Mitä, huh.”
Harry oikaisi itsensä ja antoi hartioidensa rentoutua.
”Lähden mukaanne,” Hermione sanoi napakasti.

”Entä vanhempasi? Kai he haluavat kuulla lomastasi palattuasi? Tiedämme jo enemmän kuin tullessamme.”
”Voin palata aamiaiselle,” Hermione sanoi yksinkertaisesti.
Nopeasti mutta pehmeästi Hermione lennätti astiat tiskipöydälle, taikoi ne putipuhtaiksi ja takaisin kaappiin ja purki loitsun.
”Harry, seurustelevatko Luna ja Neville ?”
Harry vilkaisi vaistomaisesti ympärilleen kuin jästit omenavarkaissa.
”He ovat yöpyneet yhdessä. He osaavat käyttäytyä”, Harry jatkoi yks'kantaan.
”Tottakai, mutta en ole 1880-luvulta.”
Harry kiermurteli.
”Niin ?”
”Olen surkea tässä.”
Hermione laski kätensä Harryn olkapäille.
”He asettivat loitsun. Keskiajan nuoret jästit asettivat miekan väliinsä.”
”Viis lupauksesta, sinun olisi pitänyt kirjoittaa!”

”Miksi ihmeessä ?” Harry yritti mahdollisimman ilmeettömästi.
Hermione huomasi ansan näyttäen Harrylle kieltä.

”Kysyn Ronilta onko hän huomannut mitään ja Ginnyltä, mitä mieltä hän on siitä kirjasta ja mitä hän muistaa. Menen Weasleyille huomenna iltapäivällä. Ehdin käydä aamulla Viistokujalla ja lähettää sieltä kirjeen Augustalle.”

”Aion penkoa Kalmanhanaukion kirjahyllyjä. Kenties löydän jotakin, joka muistuttaisi jästien tarinoita.”
Harry näytti äkkiä vaivaantuneelta.
”Mitä nyt?”
”Hermione, en yrittänyt öh, vetää sinua mukaan,”
”Harry, mutta nyt meidän pitää lähteä, luuta on vaatteideni takana. Vai aiotko kieltää?”
Hermione sanoi asettaen kätensä lanteille ja nostaen leukansa ylös.
”Löydän ulos,” Harry vastasi hyvin tavallisella äänellä.

Kiitos ! Palautetta :)
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 18, 2015, 21:45:04 kirjoittanut suosanteri »
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?