Kirjoittaja Aihe: Keskikesän taikaa K7 aineksia kansanperinteestä, paikoin vanhahtava kieliasu  (Luettu 151 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Kirjoittaja:Suosanteri
Ikäraja: k-7, aineksia kansanperinteestä, paikoin vanhahtava kieliasu
Paritus: Selviä parituksia ei ole, mutta uudelleen muotoutumista on näkyvissä. Useissa tarinoissa joita olen kirjoittanut ja on ollut täälläkin, Hermione, Neville ja Harry ovat vähintäänkin läheisiä tai enemmän mikä näkyy myös tässä.
Aika: Kesä sodan jälkeen, AU
Disclaimer: Hahmot JK Rowling, kirjojen mukaan.
Kirjoittajan huomautus: Alkuosa ollut kirjoitettuna kauan, inspis katosi, mutta yritän saada lopetuksen tarinalle aikaan :)
Linkki toiseen osaan http://vuotis.net/index.php?topic=34555.msg792280#msg792280
Toivon palautetta :)

Keskikesän taikaa

Lee Jordanin  juontama iltaohjelma peitti sulkakynän rapinan pergamentilla.  Hän teki kahta työtä alettuaan toiseksi nikkariksi ja osakkaaksi Weasleyn Welhowitseihin Georgen kanssa vaikka hän sanoikin että se oli hauskanpitoa jolla ansaitsi. Ron arveli että Lee aikoi ansaita riittävästi  perustaakseen oman langattomansa.
Harry oli vannottanut Hermionea olemaan kirjoittamatta lomaltaan vedoten että hän voisi käyttää senkin ajan paremmin. Niinpä Hermione vilkaisi silloin tällöin päiväkirjaansa pergamentin täyttyessä. Koukkujalka loikoi korissaan sillä sitä ei huvittanut lähteä jahtiin kasteiselle takapihalle.
Terävä nakutus ikkunaan havahdutti molemmat saaden Hermionen vaistomaisesti vilkaisemaan kelloa jolla oli tunti matkaa puoleenyöhön.
Pöllö ei tehnyt elettäkään tullakseen sisälle Hermionen avatessa ikkunan. Hän katsoi sitä tarkemmin ja astui sitten syrjään näyttäen kädellään  vartavasten asetettua ortta jolle  Longbottomien pöllö Lacrimosa lennähti. Se ojensi jalkansa pysytellen muutoin hyvin ryhdikkäänä pitäen katseensa tiukasti  Hermionessa, joka ymmärsi vihjeen.
Nopeasti hän napsautti sinettilangan poikki sauvallaan ja rullasi kirjeen auki. Vasta nyt pöllö otti vähän vettä mutta piti edelleen vahtia Hermionen lukiessa pitsimäistä mutta varmaa käsialaa.

Arvoisa Neiti Granger

”Olen tietoinen että ajankohta on varsin myöhäinen ja että olette tuskin palannut matkaltanne. Olen häpeämättömän itsekeskeinen mutta uskon vilpittömästi että ymmärrätte huoleni sillä asia koskee pojanpoikaani ja toivoisin että Te ystävinenne voisitte auttaa. Nykynuoriso on itsenäistä, mutta olen varma siitä että pojanpojallani on tekeillä jotakin merkillistä. Tietänette myös että hän on voimakastahtoinen. Olen pannut merkille, että hän on paljon omissa oloissaan vaikka nykyaika sallii huomattavia vapauksia vieraitten suhteen, luonnollisesti säädyllisyyden rajoissa. Hän viettää runsaasti aikaa myös  mitä oudoimpien teosten sekä vanhojen karttojen parissa. Tämä sinänsä ei tietenkään ole harmillista, mutta uskomme että hän yrittää valmistaa jonkinlaista taikasauvaa.
Niin, huomaan että kirjoitin meistä.
Neidit Lovekiva ja Weasley ottivat vieraillessan nuoriherra Potterin kanssa asiakseen hieman urkkia pojanpoikani huonetta ja he löysivät kirjallisuutta erilaisista puista ja pensaista sekä siitä miten jästit käyttävät niitä. Neiti Lovekiva tiesi kertoa että jästit pitävät joitakin puita ja pensaita taikavoimaisina. Asia tuntui vaivaavan Herra Potteria vaikka hän nuorten miesten tapaan vähätteli asiaa kätkeäkseen tämän.
Otan vapauden kertoa että Neidit ja Herra olivat varsin hämmästyneitä sekä huolestuneita. Herra Potter oli myös huomattavan kärsivällinen saamistaan epämääräisistä vastauksista huolimatta hänen tiedustellessaan hyvin tahdikkaasti asioiden laitaa muistuttaen samalla ystävyyden merkityksestä. Luulen että hän etsi merkkejä mielen synkkyydestä vaikka kätki aikeensa taitavasti.
Osoitettu huoli huojentaa mieltäni, vaikkakin se on osaltani itsekästä. Uskon vilpittömästi että ystävänne eivät halunneet huolestuttaa minua turhilla arveluilla pojanpoikani aikeista, vaikka asia vaivasi heitä. Haluan lisätä että heidän vierailunsa piristi hänen mielialaansa huomattavasti. Huomaan jopa toivovani että hän ahertaisi vähemmän kirjojensa  parissa.
Pyytäisin vastausta vielä tänään, me iäkkäät ihmiset emme tarvitse enää paljoakaan unta.
Huomaan jaarittelevani.

Kiitän kärsivällisyydestä
Teidän A.L


Hermione huolestui. Mitä oikein oli tapahtunut parin viikon aikana?  Augusta ei varmasti kirjoittaisi
turhaan ja he kaikki olivat kokeneet liikaa huolestuakseen ilman syytä.
Pöllö kahahduti siipiään.
”Haen sinulle raikasta vettä ja syötävää. Kirjoitan vastauksen heti.”

Hermione kipaisi alakerrassa varoen ollakseen herättämättä vanhempiaan. Hän nappasi palan pekonia jääkaapista sekä laski lasillisen raikasta vettä. Lacrimosa söi vasta nähtyään Hermionen kirjoittavan vastausta.

Arvoisa Rouva Longbottom

Kiitän kirjeestänne.

Kertomanne asiat ovat merkillisiä.
Haluaisin keskustella asiasta Harryn ja myös Ginevra Weasleyn ja Luna Lovekivan  kanssa.
Sallinette että otan vapauden käyttää pöllöänne viemään viestini Harry Potterille?

Teidän

Harry!

Olen palannut, kirjeeni jäi kesken mutta Longbottomien pöllö odottaa vastausta.
Augusta Longbottom kirjoitti vierailustanne ja Nevillestä.  Kuinka Neville voi? Oletteko saaneet mitään selville?

Kiireessä ystävyydellä Hermione
PS. Hormimme ei ole nyt liitettynä. Lähetä vastaus heti, pidän ikkunan avoimena.

Hermione nappasi toisen kotelon kirjoituspöydältään.
”Mutta jospa lentäisinkin itse, Lacrimosa opastaisi?” Hermione ajatteli puoliääneen.
Mutta hän oli sanonut vanhemmilleen lähtevänsä vasta seuraavana iltana.
”Sinulle tulee melkoinen lentomatka tälle illalle, mutta Harrylla on oma pöllö. Säästyt palaamasta tänne,” Hermione totesi sitoessaan koteloiden solmut kiinni. Lacrimosa huhuili tyynesti ja lehahti ikkunalle ja yöhön.
Hermione istahti kirjoituspöytään lukien Augustan kirjeen uudelleen yrittäen pitää levottomuutensa kurissa, mutta viittaus Nevillen mielialaan ja taikasauvaan vaivasi.  Mikä olisi saanut hänet yrittämään sauvan valmistamista?  Mikä jästimaailmassa  muistuttaisi taikasauvaa? Mitä se tekisi oikean noidan kädessä?  Hermione muisti Lunan äidin ja häntä kylmäsi. Hän käveli edestakasin hieroen käsivarsiaan katuen jo päätöstään olla lentämättä. Koukkujalka seurasi huolestuneena koristaan. Harry osaisi puhua Nevillelle. Mitähän Ron tuumasi? Hermione tunsi piston sillä rehellisesti Ron tuli hänen mieleensä vasta nyt.  Ron ei ollut ollut kovinkaan mielissään lomamatkasta. Riidan he sentään olivat välttäneet paljolti Harryn ja Nevillen ansiosta.
”Ron,” Harry oli sanonut heidän istuessaan iltaa Ginnyn ja Georgen kanssa.
”Welhowitseissä aika menee nopeasti.”
”Sitäpaitsi et tule viikossa tai kahdessa yhtään komeammaksi,” Neville lisäsi nopeasti pokerikasvoisena.
”Niin,” Ron mutisi ennenkuin tajusi mitä Neville oli sanonut.
Porukka oli ulvonut naurusta ja Ronkin virnisti rajusta punastumisestaan huolimatta.
Kuluttaakseen tunteja ennenkuin Harryn pöllö tulisi,  Hermione  otti kannettavan soittimensa ja pinon levyjä asettuen vuoteelle.
Musiikki virtasi ja  hän vaihtoi  mekaanisesti levyn ensimmäisen soitua loppuun havahtuen Koukkujalan tönäistessä.
Viirupöllö kökötti ikkunalla katsoen ulos ja takaisin Hermioneen.
”Borgia!” Hermione tervehti kiiruhtaen ikkunalle.
Pöllö räpäytti kerran silmiään vastaukseksi ja lensi pois.
Hermione seurasi sitä katseellaan ja näki kaksi hahmoa pihaan johtavalla liittymällä. Lyhyempi heilutti kaaressa himmeätä valoa joka näytti loistavan käden yllä. Valo katosi ja hän kätki jotakin takkinsa poveen.
Hermione kiskoi tossut jalkaansa ja nappasi sauvansa ja takkinsa ajatellen nopeasti. Lacrimosa ei voinut millään olla ehtinyt käydä siinä kylässä missä Harry toistaiseksi asui.
Olisiko hän ollut käymässä Kalmanhanaukiolla? Toivoen katsoneensa tarkemmin Hermione yritti arvailla kuka toinen oli, kenties Ginny? Jospa tämä oli ansa? Uusi ministeriö oli varoittanut kostoa hautovista Kuolonsyöjien sukulaisista ja lahjuksia ottaneista erotetuista ministeriön jäsenistä.
Hän mutisi taian ja lukko naksahti ulko - oven avautuessa. Odotettuaan hetken Hermione asteli varovasti portin luokse siirtynyttä parivaljakkoa kohti sauva valmiina. Borgia istui portin tolpassa.
”Mörkösi oli McGarmiwa,” toinen heistä sanoi.
”Mimbulus Mimbletonia,” tytön ääni kuului

Hermione tervehti Lunaa ja litisti Harryn lujaan halaukseen.
”Millä te saavuitte?”
”Varmistimme herra Weasleyltä ettemme rikkoisi lakeja lentämällä tänne Kalmanhanaukiolta. Borgia opasti meitä,” Harry vastasi hiukan vaivalloisesti, sillä hän joutui kääntämään päätään sivuun ollakseen puhumatta Hermionen nenään.
”Laskeuduimme  leikkikentälle. Luudat ovat liukumäen alla,”  Luna jatkoi hieroen ranteitaan.
”Miksi otit Nevillen ostaman vanhan luudan? Se lentää kuin pölkky.”
”Olisi ollut epäkohteliasta ottaa hänen isoäitinsä luuta. Muuten Harry, olisit hävinnyt vedon, mutta luulen että tuo silti korjaisi asian.  Nevillekin tarvitsisi, ehkä lähden takaisin,” Luna hymyili.
”Harmi ettei Neville lyönyt vetoa, ehkä voitto olisi piristänyt häntä,” Harry huokaisi.
”Mitä ihmettä te puhutte?” Hermione harmiintui pitäen silti kiinni Harryn käsivarresta.
”Neville sanoi ettet kiljuisi ihanaa  keskellä yötä. Mutta minä sanoisin että tasapeli sillä te loistatte ihanuutta joka suuntaan,” Luna jatkoi.
”Ja sinä, Harry, arvelit että kiljuisin?” Hermione aloitti mutta huomasi Lunan katselevan hyvin kiinnostuneena ja päästi nopeasti irti.
”Tuota, miksi Neville   ei tullut?” Hermione kysäisi hämillään Harryn oikoessa takkiaan.
”Siksi juuri olemme nyt täällä,” Luna vastasi.
”Onko Neville kunnossa? Mitä on tapahtunut?”
”Neville lukitsee kaiken eikä siten myöskään puhu etteivät salaisuudet karkaisi eivätkä silmät paljastaisi. Hän lupasi olla Harrylla tai Aukiolla kun palaamme,” Luna jatkoi.
Harry rykäisi varmuuden vuoksi saadakseen äänensä selväksi.
”Hän jäi Kalmanhanaukiolle. Olimme käymässä siellä ja Lacrimosa saapui sinne. Mahtoikohan  se olla hyvä ajatus, paikka on vieläkin synkkä.”
”Hän oli rauhallisella mielellä eikä hän ole kovin rasittunut nyt,” Luna rauhoitti.
Harry nyökkäsi. Hermione tuijotti heitä silmät suurina.
”Emme halunneet kertoa edes Augustalle epäilyistämme, mutta hän on terävä ja nähnyt monia ihmisiä,” Harry vastasi katsoen jonnekin.
”Harry, emme olisi muutoin saaneet selville mitään,” Luna sanoi pehmeästi.
”Harry ei pitänyt siitä että Ginny ja minä katsoimme hieman Nevillen kirjoja ja muistiinpanoja. Kenties sinun, Hermione, olisi pitänyt tehdä se,” Luna jatkoi hajamieliseen mutta osuvaan tapaansa.
Harry sulki huolellisesti suunsa viivaksi.
”Tulkaa sisälle ja kertokaa koko juttu.”
Verannalla Harry epäröi.
 ”Tämä oli huono ajatus, tarkoitan käykö tämä päinsä? Emme ole käyneet täällä aiemmin ja nyt aamuyö lähestyy jo.”
”Oikea aika noitien lentää,” Hermione totesi hymyillen.
”Olet hädintuskin palannut matkaltasi,” Harry yritti.
Hermione katsoi Harryyn totisena.
”Jos olisin kuullut tästä viikon kuluttua, en olisi puhunut sinulle vuoteen. Miltei lähdin itse lentämään luoksenne. Näyttää aivankuin  Neville olisi kuten sinä aikoinaan.” Hermione puraisi huultaan.
Luna katsoi ensin Hermioneen ja sitten Harryyn.
”Kun Voldemort sai yhteyden arpeni kautta sulkeuduin joululomalla huoneeseen Kalmanhanaukiolla. Hermione puhui minut ulos,” Harry selitti lyhyesti.
”Ne tekstit ovat kiehtovia, kuin täyteen ahdettuja. Ne ovat korukielisiä ja oli vaikea  malttaa lopettaa ja kuitenkin ne tuntuivat sanovan kovin vähän,”
 ”Sinä ja Ginny  jäitte melkein kiinni, enkä varmasti pitänyt Nevillen harhauttamisesta taialla” Harry kiristyi.
”Ehkä olisin tarvinnut Mimbuluksen ja  neulan,” Luna vastasi alakuloisesti.
Hermione huomasi ettei kumpikaan hymyillyt vanhalle muistolle.

”Olen typerä. Anteeksi, et sinäkään pitänyt vakoilusta.”
”Mennään keittiöön, niin haudutan meille teetä.”
Koukkujalka tarkkaili kolmikkoa Hermionen kattaessa.
”Mitä nyt?” Hermione kysyi huomatessaan Harryn hymyilevän jollekin.
”Setä olisi saanut kohtauksen jos sinä ja Luna olisitte tulleet tällä tavalla vierailulle.”
”Saisin puolestani  kuulla siitä jos en tarjoaisi mitään,” Hermione totesi ja asetti hiljennysloitsun.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 13, 2015, 13:09:58 kirjoittanut suosanteri »
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?