Kirjoittaja Aihe: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä  (Luettu 17525 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Howler

  • "Räyhääjä"
  • Vuotislainen
Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Vastaus #50 : Elokuu 20, 2016, 18:48:34 »
Sain kirjan tänään myöhäisenä syntymäpäivälahjana ja luin sen yhdeltä istumalta! Tarkoitus oli kyllä tänään tehdä koulutehtäviä, mutta oh well... Vältyin itse Hermionen työhön liittyvää spoileria lukuunottamatta kaikilta ennakkotiedoilta (voin kertoa, että vaati hieman extra panostusta pysyä erossa tietyistä internetin osista :D). Oikeastaan  veikkaan, että juuri siksi nautin kirjasta niin kovasti. Moni on valitellut sen olevan fan fic, mutta koska itse en ole fan ficcejä lukenut kuin pari joskus niin se ei näyttäytynyt sellaisena. Oikeastaan pystyin lukemaan kirjan sellaisena kuin se on: kässärinä näytelmään. Ja täytyy myöntää, että nyt olen kade kaikille näytelmän näkeville, kaikki se mitä kässärissä kuvataan olisi niiiin mahtavaa nähdä livenä. Ja vaikken itse luultavasti ikinä tule sitä näkemään, jotenkin se tieto siitä että tämä tapahtuu näyttämöllä oikeasti toi siihen uudenlaisen taiantunnun. Muutenkin kirjan parissa tuntui, kuin olisi palannut tuttuun paikkaan, tuttujen ihmisten seuraan joita on ikävöinyt vuosia. Kässäri ei ole täydellinen, mutta yllättävimmätkin käänteet jotenkin voittivat ainakin allekirjoittaneen puolelleen.

Poissa Savenvalaja

  • Vuotislainen
Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Vastaus #51 : Elokuu 21, 2016, 02:18:21 »
Käsittääkseni BBC kuvasi näytelmän myöhempää televisioesitystä varten, joten saatamme hyvinkin nähdä sen "livenä" joskus. Yritin etsiä artikkelia, jossa kerrotaan tästä tv-adaptaatiosta, uudestaan, mutta en löydä sitä. Ehkä näinkin vain unta ...
« Viimeksi muokattu: Elokuu 21, 2016, 02:31:11 kirjoittanut Savenvalaja »

Poissa Ginger

  • Tyy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Melko yksinkertainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Vastaus #52 : Elokuu 23, 2016, 15:12:33 »
*karistaa pölyt harteiltaan, häätää lepakot vintistä*

Kuten Howler, minäkin sain kirjan syntymäpäivälahjaksi. Nuorempana tuli vedettyä Pottereita yhdeltä istumalta, nyt meni kaksi päivää, kun jälkikasvu ei anna lukea silloin kun huvittaa. Näytelmä piti kuitenkin hyvin otteessaan, mutta uskon Jénaminyaa siinä, että se pitää todella nähdä.

Tarina itsessään oli, jos positiivisesta päästä lähdetään, viihdyttävä. Nauroin pariin otteeseen ääneen.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Paikoittain dialogi oli todella mukaansatempaavaa, myös helppolukuisuudesta heruu pisteitä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mutta niin. Minua ei häirinnyt, että kyseessä oli näytelmä. Minua häiritsi se, että käänteiltään tarina oli sellainen, että sen olisi voinut kirjoittaa kuka tahansa, kun Row:n kynästä on tottunut lukemaan jotain ainutlaatuista.

Tulipa tästä negatiivinen vuodatus... Tarinan parissa kuitenkin viihtyi hyvin, oli mukava tavata taas vanhoja ystäviä, vaikka asiat eivät menneet ihan tieteen ja taitojen sääntöjen mukaan.
Those who don't believe in magic will never find it.
~ Roald Dahl ~
Ikuisuusprojekti

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Vastaus #53 : Syyskuu 14, 2018, 23:01:06 »
Käsikirjoitus tuli luettua aikanaan heti ilmestymisen jälkeen ja nyt on Palace Theatressa toisen osan väliaika menossa... Syvällisempää analyysia tuonnempana, mutta tyydyn nyt sanomaan, että kyllähän tämä juonellisesti toimii näyttämöllä huomattavasti paremmin ja näyttää todella upealta. Silti, jotkut juonen elementit ovat kiusallisia ja mielestäni muutamia asioita olisi voinut miettiä pari kertaa uusiksi, mutta toisaalta tarinan perusajatus epäilemättä välittyy hienosti.

Ja toisaalta jaksan edelleen hehkuttaa sitä, että mielestäni nämä hahmojen vanhentuneet versiot ovat tosi hienoja ja varsin uskottavia, mitä nyt en vieläkään tiedä, mitä ajatella Hermionen työstä. Minervalla on pari hetkeä, jotka voisivat dialogin puolesta olla kuin suoraan kirjoista.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 15, 2018, 01:11:06 kirjoittanut Rantsu »
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Sharra

  • That girl.
  • Vuotislainen
    • Redin ja Jazzin uudet seikkailut
Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Vastaus #54 : Syyskuu 16, 2018, 12:01:15 »
Mä kävin myös katsomassa tämän näytelmän Lontoossa kesällä ja oli tarkoitus tulla kirjoittamaan tunnelmista heti sen jälkeen, mutta helle iski ja ajattelukyky suli, ja sitten unohdin. Näytelmästä jäi kyllä vähän ristiriitaiset fiilikset - siinä oli paljon hyviä puolia ja toisaalta juonellisesti jotakin juttuja, joita mun oli todella vaikea sulattaa, ja siihen kaikkeen sekoittui vaan se nostalgia, että pääsee "takaisin Potter-maailmaan" (omituisella tavalla, josta ei ole ihan varma onko se fan fictionia vai ei. Ongelmallista. Hmm.)

Luin myös aikoinaan käsikirjoituksen heti sen ilmestymisen jälkeen ja nyt uudelleen ennen näytelmän katsomista, ja oli kyllä mielenkiintoinen kokemus kokea koko juttu näin päin, eli lukea ensin käsis ja sitten katsoa näytelmä. Tietyllä tapaa toivon, että olisin nähnyt näytelmän ennen käsikirjoituksen lukemista, koska nyt en saanut samalla tavalla nauttia juonenkäänteistä kun tiesin koko ajan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäksi niin aukkoinen luettava kuin käsikirjoitus onkin, ehdin sitä lukiessa muodostaa jo tietynlaisia mielikuvia siitä, mihin sävyyn joku repliikki vaikka kuuluu sanoa, ja sitten olin vähän möh, kun sitä ei sanottukaan sillä hienolla dramaattisella tavalla kuin olin päässäni kuvitellut.

Onnistuin tuurilla saamaan näytelmään peruutuspaikan just kun olin menossa Lontooseen, ja paikkani oli halpispaikka siellä jossain ihan ylimmillä riveillä. Kyllähän sieltäkin näki (vaikka joutuikin kurkottelemaan vähän epämukavassa asennossa, mikä on vähän auts kun näytelmä kestää niin monta tuntia), mutta veikkaan, että näytelmä oli kuitenkin visuaalisesti vielä vaikuttavampi paremmilta paikoilta ja vähän alempaa katsottuna - tuolta ylhäältä nimittäin näki välillä vähän turhan hyvin, miten jotkut temput tehtiin, ja se söi sitä maagisuuden kokemusta jonkin verran. Kaikkia temppuja ei kuitenkaan onneksi yläriviltäkään nähnyt ja osa niistä olikin tosi vaikuttavia, melkein kuin taikuutta :)

Sitten sisältöön. Ensin hyvät asiat:
Joissakin kohdissa näytelmä oli onnistunut tavoittamaan tosi hyvin alkuperäisten kirjojen ja alkuperäisten hahmojen hengen - nimenomaan McGarmiwa oli oikein hyvä ja mcgarmiwamainen niin kuin Rantsukin sanoi. Muita mainioita hahmoja oli Ron ja Hermione, Draco, joiden välinen vuorovaikutus oli tosi nautittavaa katsottavaa. Pidin etenkin siitä, miten näytelmä valotti Dracon hahmoa tavalla joka tuntui uskottavalta, ja jotkut Dracon ja Hermionen väliset dialogit ja Ronin ja Hermionen väliset dialogit... *reps* Suosikkini oli silti Scorpius, jonka lausahdukset naurattivat moneen kertaan ja jonka rakkaus kirjoja kohtaan sai mut toivomaan, että mulla olisi elämässäni yhtä paljon kirjoja ja oppimista rakastava ystävä :D myös Kalkaros oli todella hyvä ja monet sen repliikit naurattivat, mutta toisaalta mua ärsytti näytelmän jotenkin fanityttömäinen suhtautuminen Kalkarokseen. Kalkaroksesta rakennettiin tässä näytelmässä pyyteetöntä sankaria unohtamalla kokonaan sen huonot puolet, jotka kuitenkin mun mielestä on oleellinen osa kyseistä hahmoa.

Kaiken kaikkiaan näytelmää oli kiva seurata, siinä oli monia kohtia, jotka sai repeämään naurusta. Lisäksi se oli toteutettu tosi hienosti visuaalisesti kaikkine loitsuineen ja ajan kulumisineen ja yleisesti ottaen tuli sellainen olo, kuin olisi tullut "kotiin".

Sitten niitä huonoja puolia (laitan varulta spoilerin taakse, koska näissä käsitellään keskeisiä kohtia juonesta):
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Toisaalta pari kohtaa oli sen verran koskettavia, että silmät kostui:
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tiivistettynä tykkään näytelmästä, monista sen elementeistä ja dialogista ja nostalgiafiiliksistä, mutta koska juonessa on mun näkökulmasta muutamia perustavanlaatuisia ongelmia, en tule koskaan hyväksymään niitä elementtejä osaksi mun omaa headcanonia. Sen sijaan jotain muita elementtejä näytelmästä hyväksyn mielellään omaan headcanoniin, niin kuin vaikka Albuksen ja Scorpiuksen bromancen.

Jos on mahdollisuus mennä katsomaan näytelmä paikan päälle Lontooseen tai jonnekin muualle, suosittelen kyllä vahvasti! Vaikka en kaikkeen tarinassa tyytyväinen ollutkaan, olin kuitenkin tosi iloinen, että tuli tämäkin etappi potterhöperyyden matkalla suoritettua ja kävelin ulos teatterista sillä fiiliksellä, että tosiystävyys voittaa kaiken <3

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä
« Vastaus #55 : Syyskuu 19, 2018, 11:29:55 »

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suurelta osin samaa mieltä.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram