Kirjoittaja Aihe: Weasleyn vanhemmat kouluiässä  (Luettu 264 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« : Toukokuu 16, 2015, 09:33:20 »
Nimi: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
Kirjoittaja: My Name Is
Ikäraja: 12K
Varoitukset: Huono kerronta

Luku 1

Molly seisoi juna-asemalla. Hänen punaiset hiuksensa oli sidottu hätäiselle poninhännälle. Mollyn sydän oli riemua täynnä. Hän oli päässyt sittenkin Tylypahkaan! Hänen pelkonsa olivat haihtuneet savuna ilmaan siitä lähtien, kun pöllö koputti ikkunaan kynsissään kirjekuori. Molly oli pelännyt olevansa surkki, sillä hänelle ei ollut tapahtunut mitään ihmeellistä, ei kerrassaan mitään! Häntä hirvitti ajatuskin jäädä vilkuttamaan ties kuinka monetta kertaa Tylypahkan pikajunan perään, nähdä vanhempiensa pettyneet ilmeet ja syvää häpeää ilmaiseva äänensävy, kun he puhuivat hänelle. Mutta hän oli päässyt sittenkin! Hän pursui ylpeyttä työntäessään matkalaukun juuri tulleeseen junaan ja silloinkin, kun kumartui vaunun ikkunasta hyvästelemään vanhempansa. Nyt juna oli vauhdissa! Molly istui rauhallisesti vaunussa, odottaen, että joku istuisi häntä vastapäätä. Hän oli ihmeissään, kun kaikki työntyivät jo valmiiksi täpötäysiin vaunuihin, vaikka hänen vaunussaan oli tilaa vaikka millä mitalla. Molly katsoi rispaantuneita kaapujaan. Johtuiko välttely niistä? Olihan hänen sisarillaankin ollut yhtä likaiset ja rikkinäiset kaavut. Ja he olivat kuulemma saaneet monta ystävää! Mikä hänessä oli vikana? Jossain vaiheessa Molly luopui ajatuksesta että joku tulisi hänen vaunuosastoonsa. Masentuneena hän tuijotteli ulos ikkunasta, jossa maisemat vilistivät ohi ja aurinko paistoi Mollyn mielestä vain pilkatakseen häntä ja korostaakseen hänen käytettyjä tavaroitaan. Kaikki iloiset kuplat jotka vielä äsken olivat pulpunneet hänet sisällään olivat poksahtaneet pois ja jäljelle oli jäänyt vain ankeaa harmaata. Pienet kyyneleet olivat alkaneet virrata hänen poskiaan pitkin, eikä asiaa helpottanut lainkaan muiden osastojen poikien viskaamat törkeydet. Lopulta hän nukahti. Herätessään hän huomasi, että juna oli jo melkein perillä. Kiireesti hän pyyhki kuivuneet kyynelvanat poskiltaan ja yritti kovasti näyttää yhtä innostuneelta kuin kaikki muutkin. Hän oli juuri aikeissa kiivetä itsestään liikkuviin vaunuihin, kun kuuli äkkiä äänen: "Ensiluokkalaiset, tännepäin!" Molly käännähti äkisti, ja huomasi tuntemattoman miehen huutelevan ensiluokkalaisia. Kirotut isoveljet! He eivät olleet kertoneet ekaluokkalaisten menevän toista reittiä kuin muut! Molly juoksi jonon hännille, ja huomasi heti kaikkien tiivistävän hänestä poispäin kuin hän voisi missä vaiheessa tahansa räjähtää. Mikä kaikkia oikein riivasi? Molly esitti, että ei huomannut mitään ja keskittyi tuntemattomaan mieheen. Miehellä oli kihara pukinparta ja pienet, ruskeat silmät. Hänellä oli lyhyt ja pyöreä nenä ja suorat ruskeat hiukset. Miehen kasvoissa oli paljon ryppyjä, niin paljon että suuta ei ollut aluksi huomata. Mollystä tuntui, ettei hän pitänyt miehestä kovinkaan paljon. Mies johdatti heidät veneille jotka olivat järven rannassa. Hän pyysi kaikkia asettautumaan kolme tai neljä yhteen veneeseen. Molly istahti keskimmäiseen ja huomasi kaikkien kiirehtivän päästäkseen toiseen. Mies nappaili sieltä sun täältä ekaluokkalaisia keskimmäiseen veneeseen, sillä muissa veneissä oli aivan liian paljon. Kiharahiuksinen poika tai lyhyehkö lettipäinen tyttö näyttänyt oikein ilahtuvan keskimmäisessä veneessä istumisessa. Veneet lähtivät lipumaan sulavasti peilityynen järven poikki suoraan Tylypahkaan. Kun vihdoinkin uuvuttava veneretki oli mennyt ohitse, heidät tyrkittittiin kukkulan päälle linnan oville. Mies koputti mahtavasti oveen, niin lujaa, että Molly epäili, että jos ovi ei olisi lumottu, se olisi särkynyt saranoiltaan. Joku toinen mies oven toisella puolella oli avannut oven niin äkisti, että koputtanut mies (muut olivat sanoneet hänen nimensä olevan Io), oli kaatunut. "Aivan, aivan!" sanoi toinen mies kimeällä äänellä. "Tulkaa sisään, tulkaa sisään, minä näytän minne mennä!" mies jatkoi ja ohjasi heidät johonkin siivouskomeron tapaiseen. "Kun minä kutsun, te tulette jonossa minun perässäni", mies sanoi ja katosi jonnekin. Molly yritti siistiä kaapujaan, ja huomasi kaikkien töllöttävän. Hän punastui kuin kaato ja laittoi kädet selän taakse. Liian pian mies tuli ja kutsui heidät suureen saliin. Molly jättäytyi jonon viimeiseksi. Jono järjestäytyi riviin etupään korokkeelle. Kimeä-ääninen mies laittoi penkille rispaantuneen hatun. Se oli lajitteluhattu.

Siis, tämä nyt oli ensikosketus fikkeihin, ja yritin tehdä tästä nyt vasta kerronnan siitä, millainen Molly on ja miten muut häneen suhtautuvat. Kritiikki ei tietenkään ole kiellettyä :)
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 17, 2015, 18:36:05 kirjoittanut My Name Is »
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #1 : Toukokuu 16, 2015, 11:20:52 »
Hienosti kuvailtu ficinpätkä. Sen verran noihin kielioppiasioihin puutun, että tätä olisi ollut helpompi lukea, jos olisit laittanut henkilöiden puheen uudelle riville eli näin:

Joku toinen mies oven toisella puolella oli avannut oven niin äkisti, että koputtanut mies (muut olivat sanoneet hänen nimensä olevan Io), oli kaatunut.
"Aivan, aivan!" sanoi toinen mies kimeällä äänellä.

Muuten hyvä ficci ja jos et ole aiemmin paljoa kirjoitellut niin ei haittaa, kokemus kasvaa. Minäkin julkaisin ekat ficcini täällä, ja rakentavaa palautetta on aina kiva saada. (Okei, meni vähän offiksi... o_O)
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Lilla Myy

  • ei oikein ihminenkään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Nescit vox missa reverti
  • Pottermore: SnitchCharm26124
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #2 : Toukokuu 16, 2015, 12:00:13 »
Liityn samalle linjalle Chilisuklaan kanssa siinä, että ensimmäiseksi ficciksi tämä oli ihan hieno saavutus. Toivoisin kuitenkin tuon Chilisuklaan ehdottaman repliikki-jutun lisäksi, että lisäilisit aina sinne tänne kerrontaasi joko kokonaan tyhjän välin tai edes pelkän rivivaihdon, koska se helpottaisi tekstin lukemista kummasti. Nämä tällaiset kannattaa tunkea aina niihin kohtiin kun "tapahtuma vaihtuu", eli alat kertoa hieman eri asiasta kuin aikaisemmissa lauseissa. Esim. tähän:
Hän pursui ylpeyttä työntäessään matkalaukun juuri tulleeseen junaan ja silloinkin, kun kumartui vaunun ikkunasta hyvästelemään vanhempansa. Nyt juna oli vauhdissa!
väliin voisi olla hyvä laittaa jonkinlaista väliä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ikärajan merkintään puutun vielä sen verran, että tuo olisi Vuotiksen ikärajoissa K-12. Jatkossa kannattaa myös ehkä kiinnittää hieman tuohon kerrontanopeuteen huomiota, ettei kaikki tapahtumat vain vilahda ohitse yhdessä hujauksessa. (:
There's absolutely no way you could make me break
No way to wipe the smile off my face

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #3 : Toukokuu 16, 2015, 14:30:29 »
Kirjoitin vahingossa K11, aioin tietysti laittaa K12 ;). Kiitos palautteesta. Toivottavasti tästä toisesta tulee hiukan pitempi...

Luku 2

Lajitteluhattu lauloi jotain, mutta se meni Mollyltä ohi korvien. Hänen ajatuksensa harhailivat oppilaisiin. Kaikki näyttivät jotenkin niin vanhoilta ja kokeneilta! Molly etsi katseellaan sisariaan. Kun hänen silmänsä äkkäsivät yhden veljistä, hänelle tuli kumma tunne. Veli näytti jotenkin vaivaantuneelta. Tai ehkä Molly vain kuvitteli. Kimeä-ääninen mies seisoi lajitteluhatun vieressä ja luetteli nimiä. Molly havahtui mietteistään vasta kuultuaan: "Molly Prewett!" Hän hätkähti ja kiirehti penkille jolla lajitteluhattu nökötti. Molly työnsi lajitteluhatun mahdollisimman syvälle päähänsä, ettei kukaan näkisi häntä. Lajitteluhattu kuiskasi hänelle pehmeällä äänellä: "Päätökseni ei ole vaikea. Sinä olet ilmiselvä ROHKELIKKO!" Molly otti hatun päästään ja ällistyi. Kukaan (opettajia lukuunottamatta) ei taputtanut hänelle, niin kuin kaikille muille oltiin taputettu. Apeana Molly asteli tyhjälle tuolille rohkelikkopöytään ja huomasi heti vierustoverien kavahtavan häntä. Silloin rehtori piti puheen: "Tervetuloa kaikki! Minulla olisi teille ilmoitus!" Kaikkien katseet kääntyivät kiinnostuneena opettajankorokkeelle. Rehtori oli selvästi Luihuisesta. Hänellä oli vihreää ja hopeaa päällään ja kaavun rinnuksessa oli suuri käärmeen kuva. Rehtori ryki ja jatkoi: "Kuten jo sanoin, minulla on teille ilmoitusasiaa. Nimittäin, tänävuonna ensiluokkalaisista kukaan ei ole jästisyntyinen. Puoliverisiä kuitenkin on opettajakunnan enimmistön toiveesta." Kaikki näyttivät tylsistyneiltä. Sama taisi olla viimevuosiltakin tuttu. "No, nauttikaamme ruoasta!" rehtori huusi ja heilautti taikasauvaansa. Pöydät olivat yhtäkkiä pullollaan herkkuja. Haluttomasti Molly otti jotakin, ja söi sen mitä suuhun sattui. Jälkiruoka oli pääruokaakin hirveämpi. Kun kaikki vihdoinkin olivat syöneet, johdatettiin kaikki oleskeluhuoneisiin ja sieltä makuusaleihin. Molly ei edes vaivautunut riisumaan vaatteitaan, vaan lysähti sängylle ja oli sekunnissa unessa.

***

Aamu valkeni ikkunasta. Mollyä olisi haluttanut jäädä vielä nukkumaan, mutta hän tiesi aamiaisen olevan siihen aikaan ja nousi istumaan pylvässängylleen. Unenpöpperöisenä hän haparoi matkalaukustaan peilin, ja pakottautui katsomaan itseään. Hän ei ollut eilisestä nähnyt lainkaan kasvojaan. Oli hyvä ettei hän pyörtynyt. Sillä peilistä ei katsonut tavallinen Molly. Olihan hänellä tallessa punaiset hiuket, mutta mistä lähtien hänellä oli ollut luonnottoman pulleat posket ja pienet vetistävät silmät? Molly inhosi peilikuvaansa. Missä olivat hänen terävät piirteensä ja pähkinänruskeat silmänsä? Vihaisena Molly marssi oleskeluhuoneeseen. Mikä onnenpotku! Hänen kaksi veljeään pelasivat siellä räjähtävää näpäystä! Molly kaatoi korttitalon ja kysyi ääni vihasta täristen: "Mitä tämä tarkoittaa?" ja osoitti kasvojaan. Veljet punastuivat. "Me ajattelimme että se olisi hyvä vitsi", toinen heistä puolustautui. "Mutta miksi äiti tai isä ei kertonut tästä?" Molly tivasi. "No... me sanoimme äidille että sinulla oli yön aikana tullut piimärokko. Se on sellainen kasvonpiirteitä muuttava, mutta ei tarttuva rokko", veli nimeltä John sanoi. "Lopettakaa se heti paikalla!" Molly karjaisi. "Selvä, selvä, älä hikeenny", veli nimeltä Tim sanoi ja heilautti taikasauvaansa. Molly vilkaisi peiliä. Hän oli taas oma itsensä. Vatsa äkkiä muistutti aamiaisesta. Ai niin! Niin nopeasti kuin pystyi Molly etsi tiensä suureen saliin, eksyen useita kertoja. Suurin osa oppilaista olivat jo lähteneet, mutta osa oli vielä syömässä. Molly istui tuolille. Hän näki punahiuksisen, luultavasti toisluokkalaisen pojan töksäyttävän hänelle: "Kukas sinä olet?" "Minä olen Molly Perewell" Molly sanoi ja punastui. Poika kallisti päätään ja totesi: "Eilen näytit erilaiselta." Molly tuhahti ja vastasi: "Veljien pila. Kukas sinä muuten olet?" "Minä olen Arthur Weasley" poika naurahti. Molly nyökkäsi ja otti lautaselleen pekonia ja kananmunaa. Syötyään hän huomasi, että pöydällä oli hänen lukujärjestyksensä. Ensimmäinen tunti olisi vartin kuluttua. Molly katsoi ja luki sen olevan loitsuja. Mollyä halutti tietää oliko eilisen välttelyn syy "piimärokossa".

Pyydän anteeksi tämän luvun lyhyyttä. Antakaa kaikin mokomin lisää rakentavaa palautetta, kaikilla on parannettavaa ;)
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #4 : Toukokuu 16, 2015, 14:44:01 »
Ja yritän muuttaa kerrontaani seuraavissa luvuissa :)
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #5 : Toukokuu 17, 2015, 18:24:34 »
Luku 3

Molly istui jännittyneenä loitsuluokassa. Hän tunsi kuinka katseet kääntyivät tuijottamaan häntä, eikä hän ihmetellyt lainkaan. Melkoisen nuori mutta intoa pursuava professori Lipetit astui luokkaan ja nopeasti se oli hiljentynyt.
"Tervetuloa ensimmäiselle loitsutunnillenne!" Hän ilmoitti ja jatkoi:
"Tänään opettelemme loitsun nimeltä Siipiirdium Lentiusa. Toistakaa perässä: Siipiirdium Lentiusa!"
"Siipiirdium Lentiusa!" luokka kajautti.
"Oikein hyvä", Lipetit kehui. "Tässä loitsussa on hyvin tärkeää..."
Molly kuunteli kiinnostuneena Lipetitin selostusta ja unohti kaiken muun. Vasta lopputunnista he pääsivät harjoittelemaan loitsua käytännössä, sillä sitä ennen heidän piti tehdä useita monimutkaisia muistiinpanoja. Molly yritti parhaansa, mutta ei saanut sulkakynää kuin hieman kohoamaan. Molly lohduttautui sillä, että jotkut eivät saaneet sitä liikkumaan senkään vertaa. Kello pirahti soimaan tunnin päättymisen merkiksi ja kaikki ryntäsivät ovelle kuin kahjot. Loitsujen jälkeen oli yrttitietoa. Yrttitiedon tunti meni siihen, kun professori intoili pollomuhkuja ja käski heidän tehdä muistiinpanoja siitä. Kukaan ei saanut muistiinpanoja valmiiksi, joten professori antoi läksyksi tehdä se loppuun. Molly kiirehti lounaalle, sillä hänellä oli nälkä. Hän soi ruoan pikavauhtia ja sen syötyään kiirehti kirjastoon kirjoittamaan muistiinpanot loppuun. Molly ehti hädin tuskin kirjoittaa yhtä sanaa, kun kuuli jonkun kysyvän:
"Saanko tulla viereesi?"
Molly käännähti ja näki lettipäisen tytön katsovan häntä silmälasiensa takaa.
"Tule vain", Molly sanoi ja teki tilaa tytölle. Tyttö hymyili ja istuutui.
"Mikä sinun nimesi on?" Molly kysyi.
"Rowena Brown."
"Selvä."
"Entä sinun?"
"Molly Prewett."
"Okei."
Molly katsoi Rowenaa. Hän näytti pidättelevän naurua.
"Mikä nyt naurattaa?"
"Eilen näytit varsin... kiehtovalta", Rowena pärskähti.
"Ai se", Molly hymyili. Häntäkin alkoi naurattaa. Pian he nauroivat haljetakseen. Kirjastonhoitaja hääti heidät pois.
"Voi ei! Tunti alkaa!" Molly muisti ja tytöt juoksivat tyrmiin. Kuhnusarvio astui luokkaan yhtä aikaa tyttöjen kanssa.
"Tervetuloa taikajuomatunnille. Ottakaa kirjat esiin sivulta 5", Kuhnusarvio sanoi. Molly kaiveli laukkuaan. Taikajuomakirja oli jäänyt oleskeluhuoneeseen! Molly viittasi.
"Niin, neiti...?" Kuhnusarvio kysyi.
"Prewett. Sitä vain, että minulla jäi taikajuomakirja oleskeluhuoneeseen."
"Jaahas. No, luepa sitten vierustoverin kirjasta", Kuhnusarvio hoputti. Molly vilkaisi Rowenan kirjaa. Siinä kerrottiin jostain naurujuomasta.
"Tänään teemme riemujuoman. Sen valmistamiseen tarvitaan...", Kuhnusarvio höpötti. Molly valmisti kohtalaisen riemujuoman ja ehti juuri ja juuri tuoda sen opettajanpöydälle kun kello soi. Mollyä ei harmittanut, vaikka koulua olisi vielä kaksi tuntia. Hänellähän oli ystävä!

Tiedetään, tiedetään, mitään jännittävää ei ole vielä tapahtunut. Yritän saada jotain aikaan seuraavassa luvussa.
Ja yritän muuttaa kerrontaani seuraavissa luvuissa :)
[/quote]
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #6 : Toukokuu 17, 2015, 18:28:59 »
Mistä tuo loppupää tuohon tuli? En sanonut äskeisessä että yritän muuttaa kerrontaani, vaikka voinhan minä sitä vielä muuttaa, jos teistä on vaikeaa lukea tätä.
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #7 : Toukokuu 18, 2015, 08:26:26 »
Vau. Tätä oli paljon helpompi lukea, eikä teksti 'takkuillut' ollenkaan. Edelleenkin tarina vilahti nopeasti ohi, mutta jos se on sinun tyyliäsi niin enpä voi valittaa. (Omakin kerrontani kulkee aika nopeasti ja olen saanut siitä palautetta joten samassa veneessä ollaan.) Monella tavalla teksti oli luettavampaa ja kerronta sujuvampaa. Edistystä! :) Ja vielä tuosta sinun kommentistasi, ei se haittaa, ettei joka luvussa tapahdu mitään jännittävää, eikai oikeakaan elämä sellaista ole... :) Ihanaa, että Molly sai ystävän!
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #8 : Toukokuu 18, 2015, 19:27:53 »
Kiitos :3 yritän nyt saada tuon neljännen luvun valmiiksi.

Luku 4

Ensimmäinen viikko Tylypahkassa oli sujunut kommelluksitta, lukuunottamatta tapausta jolloin joku viidesluokkalainen oli taikonut koulutoverinsa parsakaaliksi. Molly yritti keskittyä koulunkäyntiin ja läksyjentekoon, mutta jotenkin tuntui paremmalta etsiä Rowenan kanssa uusi salakäytävä. Läksyt jäivätkin turhan usein tekemättä, mutta Molly ei jaksanut välittää sellaisesta "pikkuseikasta". Päivät kuluivat valtavin harppauksin ja pian Molly huomasi, että talvi alkoi pikkuhiljaa lähestyä. Taikajuomatunnit kävivät entistä kurjemmiksi, kun lämpöasteita alkoi olla vain yksi. Molly ja kaikki muutkin käyttivät jo pipoa tyrmissä, mutta onneksi muualla linnassa oli lämpimämpää. Molly helpotuksekseen selviytyi kohtalaisesti kokeista, joten syytä huoleen ei ollut. Lämpötila kuitenkin laski huolestuttavaa vauhtia, eikä linnan lämmityksistä enää ollut pahempaa apua. Tai sitten lämmitysloitsu oli yksinkertaisesti vain purettu. Olihan Molly kuullut puhuttavan pimeän velho Lordi Voldemortista, mutta ei kai hän nyt Tylypahkan sisälle pääse? Kun Mollyn päähän pongahti tällainen ajatus, alkoi häntä pelottaa kuljeskella kylmillä käytävillä. Ja miksi opettajat tai rehtori eivät laittaneet enemmän loitsuja lämmittämään linnaa? Vastaus kysymykseen löytyi eräänä päivänä kun koulun oppilaat kutsuttiin suureen saliin kurpitsajuhlaa viettämään. Talvi oli tullut aivan liian aikaisin, ja pihoja peittikin jo kapea lumikerros. Rehtori pyysi oppilaita hiljentymään ja kuulutti:
"Koulun lämmitysloitsut on poistettu, ja tilalle on laitettu loitsu, joka estää uusien lämmitysloitsujen laittamisen. Loitsu on toistaiseksi tuntematon, eikä opettajakunnalla ole tietoa sen vastaloitsusta. Sen vuoksi oppilaat on lähetettävä kotiinsa siksi ajaksi, kunnes vastaloitsu löytyy, tai tulee riittävän lämmintä että opiskelu on mahdollista ilman viittoja, pipoja ja hansikkaita."
Rehtori katseli oppilaisiin joilla oli nytkin kaapujen alla villapuserot, vaikka hän ei sitä tiennytkään. Oppilaat katsoivat toisiaan kauhistuneina ja hermostunut supina täytti pian salin.
"Hiljaa!" rehtori karjaisi ja kaikki hiljenivät äkisti.
"Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien oppilaiden on mentävä kotiin jouluksi, sillä emme usko että löydämme vastausta kovin nopeasti." rehtori puhisi. Osalle oppilaista se oli järkytys, osa taas ei reagoinut mitenkään, sillä osa oli suunnitellut viettävänsä joulun Tylypahkassa kun taas osa lähtevänsä kotiin. Molly oli aikonut jäädä linnaan, ja sen vuoksi häntä masensi lähteä jouluksi kotiin, sillä isoveljet olivat kertoneet kuinka hauskoja Tylypahkan joululomat olivat ja Molly halusi kiihkeästi tietää millaista se oikeasti on.
"Koteihinne lähetetään viesti, että tulette ja myös silloin, kun palaatte", rehtori sanoi.
Molly oli apea. Hänen ensimmäinen kouluvuotensa oli jäänyt tuskastuttavan lyhyeksi.
"No, aloitetaanpas kurpitsajuhla!" rehtori sanoi muka innokkaasti ja heilautti sauvaansa.
Herkut täyttivät pöydät. Mollya ärsytti se, että kaikki koulun juhlat olivat olleet tähän mennessä aika masentavia.

Taas tosi lyhyt luku, mutta antakaa armoa! Olen tottunut kirjoittamaan vain lyhyitä rimpsuja ja olen vasta kirjoittajan alkutaipaleella.

Jatkuu...
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 19, 2015, 14:21:04 kirjoittanut My Name Is »
Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.

Poissa My Name Is

  • V.I.P-tasoa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Weasleyn vanhemmat kouluiässä
« Vastaus #9 : Heinäkuu 08, 2015, 16:03:37 »
Luku 5

Molly pakkasi vaatteitaan arkkuunsa, eikä edes huomannut tekevänsä taukoja vähän väliä. Villapusero, taikasauva, tauko, varaviitta, tauko... Mollya piristi vain Rowena, joka itseasiassa ei enää piristänyt, koska heillä sattui pieni... tai no, suuri tiedät-kyllä-mikä. Nyt kun Mollylla ei ollut ketään, olo oli lohduton. Hänen sormensa olivat jäätyä kun hän yritti pakata, sillä hän oli erheessä onnistunut hukata sormikkaansa. Hän suorastaan sinersi, kun viimein lopetti. Mollyn hampaat kalisivat enemmän kuin koskaan, ja häntä pyörrytti. Molly hoiperteli pylvässängylleen ja vaipui uupuneena leottomaan uneen. Unessa Molly juoksi kiinni noidankattilaa, joka hoilotti:
"Joulu on taas, joulu on taas, noidankattilat täynnä ruokaa!"
Molly oli juuri saamassa kattilan kiinni, kun suuri kotka nappasi sen kynsiinsä, ja Molly kuuli Rowenan äänen sen nokasta:
"Sinä lupasit, Molly, enkä minä siedä valehtelijoita!"
Kotka syöksi tulta nokastaan Mollyn päälle, ja Molly tunsi vihlaisevan kivun jostain päästään.
"En ole tehnyt mitään!" Molly huusi.
"Etkö? Miksi sitten lupasit rakentaa minulle jääveistoksen?"
Molly jäi sanattomaksi. Mitä hän oli luvannut? Molly tunsi taas kipua päässään ja kaikki pimeni.
"Molly-neiti? MOLLY-NEITI!"
Molly raotti silmiään. Hän ei nähnyt ketään. Hän oli vain kuvitellut jonkun huutavan...
"Neiti!"
Molly nousi istumaan ja tähyili ympärilleen.
"Neiti..."
Molly kuuli piipittävän äänen jaloistaan ja kallisti päätään. Luppakorvainen ja perunanenäinen otus jonkin sortin pyyhe ympärille kääräisty tuijotti Mollya vetistävin silmin, ja Molly tunnisti sen heti kotitontuksi.
"Mitä asiaa?" Molly kysyi ontolla äänensävyllä.
"Voi, Froggy pelasti nuoren neidin", tonttu kimitti. " Olisi loppu tullut neidille ellei Froggy olisi tullut."
Molly huomasi samassa, että hänen ympärilleen oltiin kietaistu paksu fleecepeitto.
"Molly-neiti paleli kylmästä, ja Froggy antoi neidille lämpöä!" Froggy sanoi hilpeästi ja hymyili hampaatonta hymyä.
"Öh... kiitos", Molly sanoi vaimeasti, ja tunsi siinä samassa korviensa punehtuvan.
Froggy töllötteli Mollya, kunnes näytti havahtuvan, ja juoksi jonnekin.
Molly oli jäykistynyt. Hän puheli itselleen jotain päätöntä, kunnes huomasi kellon näyttävän illallista. Viimeinen illallinen Tylypahkassa...

En tosiaan osaa kirjoittaa pitkiä lukuja, joten anteeksi!

Toistaiseksi epäsäännöllisen säännöllisesti täällä käyvä, en vastaa poissaoloista.