Kirjoittaja Aihe: Kahvilassa, K7  (Luettu 169 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Rantsake

  • Ei mikään surkkimus
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: SparksWolf20852
  • Tupa: Puuskupuh
Kahvilassa, K7
« : Tammikuu 05, 2015, 14:28:27 »
Kirjoittaja: Rantsake
Ikäraja: K7
Varoitukset: Dialogissa pari kuolemaan liittyvää mainintaa
Hahmot/Paritus: Harry ja Draco, mutta heitä ei ole paritettu tässä
Vastuunvapautus: En omista hahmoja enkä miljöötä, enkä mitään muutakaan minkä tunnistat Potter-kirjoista. Kaikki kunnia itse mestarille, J.K.Rowlingille. En hyödy tästä rahallisesti tai muutenkaan, saan vain hyvää mieltä kirjoittamisesta.

A/N: Tätä ei ole oikoluettu, enkä ole saanut tästä mitään muutakaan palautetta missään vaiheessa. Tämä on vain tämmöinen pieni dialogi, kun halusin kirjoittaa näistä hahmoista ilman sen suurempaa romanttista latausta.



                                                                                       
Kahvilassa

 
Harry oli hämmästynyt suuresti saadessaan Draco Malfoylta pöllön. Vielä hämmästyneempi hän oli siitä, että Malfoy tahtoi tavata hänet. Kuitenkin kaikkein merkillisin seikka tässä kuviossa oli se, että Malfoy oli ehdottanut tapaamispaikaksi jästien kahvilaa Tottenham Court Roadilla.
     Astuessaan sisälle kahvilaan Harry ei voinut olla muistelematta sitä, kun oli edellisen kerran siinä nimenomaisessa kahvilassa käynyt. Siitä oli vierähtänyt jo vähän reilu vuosi. Se reissu oli melkein koitunut hänen kohtalokseen.
     Harry katsahti ympärilleen lähes tyhjässä kahvilassa ja huomasi Malfoyn eräässä nurkkapöydässä. Nuori mies oli pukeutunut jästien vaatteisiin ja oli jopa onnistunut siinä yllättävän uskottavasti. Harryn tuntemista puhdasverisistä vain harvat osasivat sen taidon. Nyt hän nyökkäsi tyytyväisenä ja pani merkille, että Malfoy oli itse asiassa varsin hyvännäköinen mustissa farkuissaan ja kauluspaidassa, josta pari ylintä nappia oli jätetty auki.
     Malfoy vaistosi hänen katseensa, nyökkäsi lyhyesti ja viittasi vapaaseen penkkiin pöydän toisella puolella. Harry istuutui Malfoyta vastapäätä.
     ”Mitä juomaa sinä tahdot?” Malfoy kysyi ennen kuin Harry ehti avata suutaan.
     ”Mitä?” Harry hämmästeli. ”Et kai sinä aio ostaa minulle juomaa?”
     ”No aion, aion!” Malfoy tiuskaisi vihaisesti, mutta veti sitten henkeä. ”Sinä pelastit minun henkeni.”
     ”Ja sinä haluat kiittää”, Harry sanoi ja odotti, että Malfoy nyökkäsi. ”Kahvia sitten. Onko sinulla jästirahaa?”
     ”En minä nyt ihan idiootti ole!” Malfoy mulkaisi häntä vihaisesti, kääntyi tarjoilijan puoleen ja sanoi: ”Tuo kaksi kahvia. Minulle mustana ja hänelle…?”
     ”Maidon kanssa”, Harry sanoi, kun Malfoy katsoi häntä kysyvästi. ”Mistä sinä olet hankkinut jästirahaa?”
     ”Sitä voi vaihtaa Irvetassa”, Malfoy katsoi häntä kuin hän olisi ollut ääliö. ”Kai sinun nyt se pitäisi tietää, kun olet jästien luona kasvanut.”
     ”Minulla ei ole koskaan ollut jästirahaa”, Harry kertoi. Hänen tätinsä ja setänsä olivat pitäneet siitä huolen.
     Malfoy nyökkäsi yrmeä ilme kasvoillaan. Hänestä näki, että hän olisi ollut mieluummin missä tahansa muualla.
     ”Tässä olisi nämä kahvit”, tarjoilijatyttö keskeytti heidät ja laski kupit pöytään. ”Se tekee neljä puntaa.”
     Malfoy nakkasi kourallisen kolikoita pöytään vilkaisemattakaan tarjoilijaa. Tämä laski rahat, otti tarvitsemansa määrän ja poistui.
     ”Miksi sinä halusit tavata täällä?” Harry kysyi ja vilkaisi ympärilleen. Tarjoilija ilmeisesti kuuli sen ja mulkaisi häntä murhaavasti.
     ”Täällä ei ole meikäläisiä”, Malfoy selitti ja siemaisi kahviaan.
     ”Etkä sinä tahdo kenenkään näkevän sinua minun seurassani”, Harry arvasi.
     ”No mieluummin en”, Malfoy myönsi. ”Miksi sinä pelastit minut?”
     Harry vain tuijotti. Tuota kysymystä hän ei ollut odottanut kuulevansa.
     ”No”, hän aloitti yllättyneenä. ”Eikö kuka tahansa olisi tehnyt niin?”
     Malfoy kohautti olkapäitään.
     ”Minä en ymmärrä sinua”, hän sanoi. ”En olisi ansainnut sitä. Minä en ole mikään hyvä mies.”
     ”Ai, sinäkö tiedät sen?” Harry kohotti kysyvästi kulmiaan.
     ”Ja sinä todella ajattelet niin”, Malfoy totesi. ”Jos kerta ajattelet niin, mikä sinut sai tekemään sen?”
     Harry oli hetken hiljaa. Hän mietti, miten muotoilisi vastauksen parhaiten. Hörpättyään kahvia hän laski kupin pöydälle ja katsoi Malfoyta silmiin.
     ”Minä tiedän, ettet sinä ole paha”, hän sanoi sitten. ”Sinä et olisi tappanut Dumbledorea.”
     Malfoy avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta Harry kohotti kätensä vaientaakseen hänet.
     ”Anna minun jatkaa”, Harry sanoi. ”Sinä muistat meidän kuudennen vuotemme. Minä seurasin aika tarkkaan sinun tekemisiäsi. Olin koko ajan varma, että juuri sinä olit sen kaulakorun ja myrkytetyn siman takana. Minua ei kyllä kukaan uskonut, mutta minä tiesin, että se olit sinä. Lisäksi olin näkymättömyysviitan alla tähtitornissa sinä iltana, kun Dumbledore kuoli.”
     Malfoy katsoi häntä nyt ensimmäistä kertaa ilman, että inho tai viha vääristi hänen kasvojaan.
     ”Sinä et olisi tehnyt sitä Dumbledorelle”, Harry toisti. ”Minä halveksin sinua edelleen, koska olet niin kiintynyt pimeän voimiin ja koska olet kauhean rasistinen, mutta minä tiedän, ettet sinä ole syvimmältä luonnoltasi paha. Lisäksi minä tiedän, että nähtyäsi Voldemortin todellisen luonnon, sinä et enää niin kovasti halunnut olla kuolonsyöjä.”
     Malfoy joi kahvinsa loppuun.
     ”Minäkin halveksin sinua”, Malfoy sanoi kylmästi. ”Osittain, koska olet koko ajan ollut oikeassa ja minä väärässä. Lisäksi inhoan sinua, koska et malta olla työntämättä nokkaasi joka paikkaan. Et malta olla leikkimättä sankaria. Sen vuoksi sinä aina olet se, joka kerää kehut ja kiitokset. Oikein paistattelet suuren yleisön palvovien katseiden edessä. Sinulla oli parempia kamppeita kuin minulla.”
     Viimaisen huomautuksen kohdalla Harry ei voinut olla naurahtamatta. Totta, hänellä oli lähes aina ollut esimerkiksi hienompi kilpaluuta kuin Malfoylla.
     ”Mutta siitä huolimatta”, Malfoy jatkoi nyt vastentahtoisesti ja katsoi kaikkialle muualle paitsi Harryyn, ”myönnän, että osa vihasta saattoi kimmota kateudesta. Ja minä olen sinulle kaikesta huolimatta henkeni velkaa, niin vastenmielistä kuin se onkin.”
     Malfoy otti jäljelle jääneet kolikot pöydältä, nousi ylös ja marssi äkkiä ulos kahvilasta. Harry katseli hänen peräänsä ja virnisti itsekseen. Malfoy ei loppujen lopuksi kuitenkaan ollut saanut ulos kurkustaan sanaa ”kiitos”.
     Kuitenkin, hän ei voinut olla ajattelematta, tämä oli ensimmäinen suurin piirtein ystävällisissä merkeissä käyty keskustelu heidän välillään. Jäisiköhän se viimeiseksi?

« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 15, 2016, 16:38:44 kirjoittanut Rantsake »
"Tuntematonta me pelkäämme, kun katsomme kuolemaa ja pimeyttä, siinä kaikki."
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi

Poissa toffeetuulihattu

  • Vuotislainen
Vs: Kahvilassa, K7
« Vastaus #1 : Heinäkuu 15, 2016, 00:52:33 »
Musta tää oli todella hyvä, ja oli kiva lukea Harrysta ja Dracosta ilman paritusta. :) Dialogi oli realistisen tuntuista ja repliikit hyvin hahmoille sopivia. :)