Kirjoittaja Aihe: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12  (Luettu 893 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« : Marraskuu 29, 2014, 08:55:53 »
Nimi: Lumikiteitä
Kirjoittaja: Minä :) eli Chilisuklaa
Beta: Charlotte
Ikäraja: k-12   //Ikäraja lisättty otsikkoon. -gamma
Varoitukset: naurettavan lyhyet luvut ja Sirius
Vastuunvapautus: Hahmot ovat J.K.Rowlingin, joskin muutaman omankin olen sinne tänne tökkinyt. En saa tästä rahallista korvausta, ainoastaan hyvän mielen ja toivon mukaan jokusen kommentinkin.
Paritukset: Lily/James, Alice/Frank, Sirius/OC
Summary: Tylypahkan noitien ja velhojen koulun valvojaoppilaat Lily ja James joutuvat partioimaan koko vuoden yhdessä. Lily on vihannut Jamesia heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien ja vihaa edelleenkin –vai vihaako?
A/N: Tällaisen pikku joulukalenterin tekaisin. :) (Älkää suuttuko, jos en niitä lukuja pysty postaamaan heti aamulla kello 3...)Ja eka lukuhan tulee eka päivä joulukuuta, toka toinen päivä joulukuuta jne. Risut ja ruusut tervetulleita. Tovottavasti tykkäätte!

               * * *
Prologi

   ”Hmph...” Lily hymähti puoliunessa. ”Joo joo, herätään herätään...” Lily nousi ylös ja avasi ikkunan, johon suuri, tumma sarvipöllö koputti. Lily irroitti kirjeen ja alkoi lukea.

Hyvä neiti Evans, kirje alkoi. ”Ahaa, se on Tylypahkasta”, Lily mumisi.
Täten minulla on kunnia ilmoittaa, että teistä on tehty koulumme Johtajatyttö. Tulkaa lukuvuoden ensimmäisenä maanantaina työhuoneeseeni, kolmanteen kerrokseen, niin opastan teidät alkuun.
Ystävällisin terveisin,

Professori Albus Percival Wulfric Brian Dumbledore, Tylypahkan noitien ja velhojen koulun rehtori
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 12, 2017, 15:54:20 kirjoittanut Chilisuklaa »
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J, 1. luukku
« Vastaus #1 : Joulukuu 01, 2014, 08:15:21 »
Luku 1: Viistokuja

Milloinkahan tytöt tulevat, Lily mietti. Hän odotti kahta parasta ystäväänsä, Alice Prewettiä ja Emmely Darkwoodia.
   Emmely, jota kaikki opettajista kotitonttuihin sanoivat Emmyksi, oli vaaleahiuksinen, sinisilmäinen ja keskipituinen tyttö. Hän oli puhdasverinen, joten kaikki jästien keksinnöt ihmetyttivät häntä suuresti. Emmyn lempiharrastuksiin lukeutuivat huispaus ja voimistelu.
   Alice oli tummatukkainen, pitkä tyttö, joka rakasti lukemista ja lämpimiä ja rauhallisia koti-iltoja – aivan kuin Lilykin. Hän oli todella puhelias. Kaikki tiesivät, että Alice oli ihastunut heidän vuosikurssinsa Frank Longbottomiin, ja pitkästytti usein ystävänsä lörpötyksellään Frankin hyvistä puolista. Lily ja Emmy kutsuivatkin Frankia leikillään Frankenstainin hirviöksi, ja tämä ärsytti Alicea. Alice piti (Frankin lisäksi) eläimistä, ja hänellä oli yksi suurikokoinen tunturipöllö, Diana.
   Pirrrrrrr... Ovikello jatkoi soimistaan ja ovelta kuului tyttöjen puhetta.
”Kummallisia nämä jästivempeleet...” Emmy manasi.
”Lopeta jo, Emmy. Kyllä yksikin kerta riittää, varmasti Lils kuulee...”
Lily ryntäsi ovelle ja avasi sen. Yhtäkkiä suuri pinkin, sinisen, tumman- ja vaaleanruskean sekä mustankirjava pyörremyrsky tuli ovesta sisään ja kaatoi Lilyn lattialle.
”Ai hei, Emmy ja Alice. Mitä kuuluu?” kysyi Lily, ja jatkoi osoittaen sanansa isälleen, joka käveli portaita alas: ”Iisäää!!! Em ja Alice tulivat! Tule, lähdetään jo!”
Tytöt lähtivät höpöttäen Lilyn huoneeseen hakemaan hänen matka-arkkuaan. Tyttöjen oli määrä yöpyä loman kome viimeistä vuorokautta Vuotavassa noidankattilassa.
”Mitäs friikki? Toitko friikkiystäviäsi sieltä friikkikoulusta? Häipykää äkkiä, tai tämän huoneen ilma saastuu!” Kiusasi Lilyn sisko Petunia tyttöjä.
”Älkää välittäkö”, Lily mumisi, kun Emmy oli jo vetämässään taikasauvaa taskustaan. ”Sillä on jäänyt tuo vaihde päälle. Jokaisen sanan eteen pitää sanoa ’friikki’.”
”Jep”, Emmy tirskahti ja otti kätensä pois sauvansa päältä. Tytöt pakenivat kikattaen Lilyn huoneeseen.
”Öö, pitäisikö meidän pakata?” kysyi Emmy, kun pahin naurukohtaus oli ohi.
”Friikkijoo”, Lily vastasi ja kaikki purskahtivat uudelleen nauruun.
”Hei friikki, mitä sinä siellä meluat niiden friikkiystäviesi kanssa!?!” Petunia ärähti.
”Friikkimitäs friikkitässä, friikkimeitä friikkivain friikkinaurattaa”, Emmy kikatti, ja kolmas naurukohtaus teki jo tuloaan.
”Pah”, Petunia tuhahti ärtyisänä.
Kun tytöt olivat vihdoin rauhoittuneet, he alkoivat pakata Lilyn tavaroita.
”Vau, Lily! Em, Lils on johtajatyttö!” Huudahti Alice huomatessaan Lilyn johtajaoppilas-merkin.
”Jep. Eikö olekin mahtavaa? Toivon totisesti, että johtajapoika olisi Remus”, Lily sanoi hymyillen.
”Entä jos se on potter? Alkaisitteko te sitten seurustelemaan?” Emmy kysyi.
”Älä kuvittelekaan”, Lily naurahti ja lisäsi: ”Jos me joskus seurustelemme, voin vaikka laulaa koko koulun edessä.”
”Hyvähän sinun on sanoa, sinulla on niin ihana ääni”, Emmy mumisi puoliääneen.
”Pöh”, Lily sanoi. Kun tytöt olivat saaneet pakattua, Lilyn isä vei heidät Lontooseen autollaan. Emmy ehti matkan aikana ihmetellä muun muassa turvavyötä, liikennevaloja ja pysäköintiautomaattia.
Päästessään vihdoin Lontooseen, tytöt ryntäsivät Vuotavan noidankattilan pubin läpi suoraan tiiliseinälle, jonka läpi pääsi Viistokujalle. Lilyn isä yritti pysyä tyttöjen perässä.
”Hei hei sitten, pidä hauskaa äläkä järjestä itseäsi hankaluuksiin”, hän sanoi ja halasi tytärtään.
”Heippa iskä, heippa äiti ja moi moi, arvon rouva Pötsyynia”, Lily sanoi ja ilveili siskolleen.
”Moi moi friikki. Ei tule ikävä. Ja muista räjäyttää kaikki friikkiystäväsi siitä friikkikoulusta”, Petunia virnuili.
”Tytöt, tytöt, nyt kunnolla”, Lilyn isä toppuutteli.
Au revoir, Lily”, Lilyn äiti sanoi, ”Prenez soin de vous.” (suom. Näkemiin, Lily. Pidä huolta itsestäsi.)
”Au revoir, maman”, vastasi Lily.
Tytöt lähtivät Viistokujalle jättäen Lilyn perheen taakseen.
”Hei, tuolla ovat Lupin, Musta, Potter ja Piskuilan. Hei pojat, tulkaa tänne!” Emmy huudahti.
”Äh, Em, oliko sinun pakko?” Lily kysyi, kun pojat näyttivät kävelevän heitä kohden.
”Sori, Lily, oli ihan pakko...” Emmy naurahti.
”Terve Lily, terve Alice, terve Emmy”, James tervehti.
”No päivää herrat Umppa Lumppa, Hullu Aivoton, Koko-Ajan-Pihalla-Olija ja Remus”, Lily vastasi.
”Miten niin Hullu Aivoton? Ja kuka on se Lumppajuttu?” Sirius ihmetteli.
”No etkös sinä ole? Ja Umppa Lumppa on Potter”
”No en minä...”
”Iho umpeen!”
”Häh?” Peter kysyi, taas vaihteeksi ihan pihalla kaikesta. Tytöt huokaisivat, veivät tavaransa omiin huoneisiinsa Vuotavassa noidankattilassa, ja lähtivät ostamaan koulutarvikkeita.
               ***
”Puuttuuko minulta vielä jotain?” Lily kysyi tarkastellessaan ostoslistaansa. Seuraavana päivänä oli määrä lähteä Tylypahkaan.
”Minulla on jo koulupuku, kirjat, kaapu, kynät ja muste, pergamentit, uusi kristallipullosarja ja noidankattila.”
”Ei kait, kyllähän siinä pitäisi olla kaikki”, Alice tokaisi. He lähtivät takaisin Vuotavaan noidankattilaan pakkaamaan matka-arkkujaan.
”Hyvää yötä, tytöt” Lily sanoi.
”Hyvää yötä Lils,”Alice ja Emmy sanoivat yhtä aikaa.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 12, 2017, 15:33:17 kirjoittanut Chilisuklaa »
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J
« Vastaus #2 : Joulukuu 02, 2014, 18:48:55 »
Luku 2: Suklaasammakoita, matka-arkkuja ja Lajitteluhattu

Lily, Emmy ja Alice istuivat vaunuosastossa, Tylypahkan pikajunassa. Lily luki, Alice harjoitteli Oppugno-loitsua ja Emmy kirjoitti liemien esseetä mussuttaen eväsleipäänsä. Pian vaunuosaston ovi aukeni.
”Moi, tytöt. Saammeko tulla tähän, muualla ei ole enää tilaa?” kysyi Sirius itsevarmasti.
”Ette”, Alice tokaisi nostamatta katsettaan linnuista, jotka oli juuri onnistunut loihtimaan.
”Jaahas, me tullaan tähän silti”, päätti James. Hän käveli Lilyn luokse ja kysyi:
”Mitä luet?” Vastaukseksi Lily näytti kirjan kantta.
Romeo et Juliette. Romeo ja Julia. Ranskaksi?” James luki kirjan kannesta. ”Meinasin kysyä, että osaatko sinäkin ranskaa, mutta varmasti osaat ja vielä hyvin, jos rupeat Shakersparea ranskaksi vääntämään.”
”Sinäkin...?” Lily ihmetteli. ”Osaako koko koulun mielisairain, kaksimielisin ja muutenkin hulluin ja omituisin olio ranskaa?”
”Ööh... Entäs vaikka Bellatrix Musta?”  Remus kysyi.
”Okei, toiseksi hulluin”, Lily myöntyi.
”Sarvihaaratin, taidat saada Chilin pian kokonaan puolellesi, näyt... AUTS!” Sirius aloitti, mutta Lily onnistui tökkäisemään häntä sulkakynällä kylkeen. Sirius voihkaisi teatraalisesti ja esitti kuollutta. Remus astui ihan Siriuksen viereen ja osoitti häntä sauvallaan. Pian Sirius oli täynnä syyliä.
”Hei, tuo ei ollut reilua!” Sirius manasi ja lisäsi perään vielä muutamia rumia sanoja.
”Lopeta jo, Kuutamo! Antaudun!” Sirius aneli, ja Remus näpäytti sauvaansa ja syylät katosivat.
”No, pitäisikö testata, että osaako tuo meidän Umppa Lumppamme oikeasti ranskaa.” Remus ehdotti.
”Hyvä idea. Comment at-vancances aller?”(suom. Kuinka lomasi meni?), Lily kysyi Jamesilta.
Trés bien, merci de demander” (suom. Ihan hyvin, kiitos kysymästä.), James vastasi.
”Älkää viitsikö puhua tuota helkutin mongerrusta.  Eihän tuota kukaan ymmärrä”, moitti Sirius.
”Pah. Kaikki tästä vaunusta paitsi sinä ymmärtävät, joten se ei todellakaan ole EI KUKAAN.”
”Remus, ymmärrätkö sinäkin tuota kurkkukieltä?” ihmetteli Sirius.
Oui”, Remus härnäsi. Pian vaunuosaston ovi avautui, ja sisään työntyi hintelä noita työntäen makeiskärryjä.
”Tahtooko joku jotain kärrystä?” kysyi makeisten kaupittelija.
”Kyllä. Pussi suklaasammakoita, kiitos”, Lily sanoi.
”Hei, minulle ensiksi! Ottaisin pussin suklaasammakoita, Drooblen parasta purkkapallopurkkaa ja Bertie Bottin jokamaunrakeita”, Alice tokaisi.
”Eipäs kun minulle. Kaikkea mitä kärrystä löytyy, mutta ilman lakutaikasauvoja”, James tilasi. Sirius rynni koko porukan läpi, kaappasi kärrystä kaiken (siis ihan kirjaimellisesti kaiken), läjäytti rahat tyhjälle kärrylle ja romahti istumaan vallaten yhden kokonaisen penkin.
”Hei, nyt meille ei jäänyt mitään”, Emmy protestoi.
”Hetki, minulla on idea”, Lily sanoi ja alkoi suputtamaan suunnitelmaansa tytöille.
”Hei, mekin tahdotaan mukaan!” James tunki Peterin ja Remuksen kanssa piiriin.
”Huoh... No okei, tämän kerran”, Lily myöntyi. Pian Lily osoitti sauvallaan Siriusta: ”Tarantellegro!” Lily huudahti. Siriuksen jalat alkoivat sätkiä hullun lailla. Sitten Remus, James, Peter ja tytöt kahmivat kaikki Siriuksen herkuista ja lähtivät pakoon. Kun he olivat jo ovella, Lily muisti: ”Ai niin, herpaannu!” Tämän jälkeen he ryntäsivät junan käytäville Sirius perässään. Juostessaan Lily mumisi: ”Taidan olla hullu, kun ryhdyin tähän...”

               ***
”Mutta hei Lily, eikö sinun pitäisi jo mennä?” Kysyi Alice, ” Opastamaan valvojaoppilaita?”
”Ai niin, kiitos!” Lily vastasi jättäen Alicen ja Emmyn kahdestaan vaunuun. Kelmit olivat lähteneet taas jonnekin keppostelemaan. Lily käveli tyytyväisenä hyräillen valvojaoppilaiden vaunua kohti. Hän oli opetellut kaikan tarvittavan – ja myös vähän ylimääräistäkin – ulkoa. Hän avasi vaunuosaston oven. Johtajapoika ei ollut vielä paikalla, mutta valvojaoppilaat olivat. Kuitenkin opastus oli johtajaoppilaiden yhteinen työ, joten Lily päätti odottaa vielä hetken. Kun tätä ei kuulunut, hän aloitti: ”Hei. Nimeni on Lily Evans, ja olen johtajatyttö. Johtajapoikaa ei vielä näy, mutta olen varma, että hän tulee pian. Tehtävänäni on siis opastaa teitä. Jos siis näette, että joku rikkoo säätöjä-” Yhtäkkiä vaunuosaston ovi aukeni, ja sisään astui James Potter, johtajapoikamerkki kiiltävänä rinnuksessaan.
”Potter!?!”
”Lily?”
”Evans sinulle, Potter.”
”Mutta Lily...”
”Riittää. Kuten olin jo sanomassa, -”
”Mistä te puhutte?”
”Olen juuri neuvomassa näitä valvojaoppilaita tehtävissään.”
”No minäpä jatkan tästä.” James alkoi kerrata valvojaoppilaiden sääntöjä, ja Lily katseli ihmeissään. Ehkä poika oli muuttunut. Ehkä hän oli parantanut tapansa kuudennen vuoden jälkeen. Kun James oli selittänyt säännöt, ja valvojaoppilaat olivat lähteneet, Lily alkoi keräillä tavaroitaan.
”Kuule Lily-”, James aloitti.
”Evans sinulle, edelleenkin.”
”No Evans-”
”Mitä?”
”Voisitko sinä... Tai voitaisiinko me-”
”Ei, en lähde kanssasi Tylyahoon.”
”Harmi, mutta en oikeastaan ollut kysymässä sitä.”
”No mitä sitten?”
”Että kun meidän joka tapauksessa täytyy tehdä työtä yhdessä koko vuosi, niin voitaisiinko sopia rauha?”
”Eli...?”
”Eli sinä et kiljuisi minulle koko ajan tai kiroaisi minua.”
”Ja sinä et arsytä minua niillä Tylyahon-pyynnöilläsi?”
”Äh... Okei, sovittu?”, James vastasi. Lily empi hetken. Voisiko hän luottaa poikaan? Tämä oli kuitenkin roikkunut hänen kannoillaan viimeiset kuusi vuotta. Poika tuntui kuitenkin muuttuneen. Hän oli ystävällinen, ja eikö hän ollutkin opetellut koko valvojaoppilaspuheen ulkoa?
”Sovittu”, Lily vastasi. Hetken mielijohteesta James halasi Lilyä, mutta kumma kyllä Lily ei työntänyt tätä pois. Ehkä hänellä olisi vielä mahdollisuuksia.
                                                            ***
”... Zendreme Susan!” Professori McGarmiwa kuulutti, ja viimenen ekaluokkalaisista kipitti hermostuneena Lajitteluhatun luokse. Tytöllä oli todella tummat, melkein mustat hiukset, ja hän oli aika pienikokoinen. McGarmiwa asetti hatun hänen päähänsä, ja se asettui hieman tytön nenän yläpuolelle. Tyttö istui hattu päässään jakkaralla, ja puristi hermostuneena penkin laitoja. Pian vanhan ja erittäin rähjäisen lajitteluhatun suu avautui ja se karjaisi: ”ROHKELIKKO!” Tyttö veti hatun päästään, antoi sen professori Dumbledorelle ja asteli jalat vieläkin täristen Rohkelikkojen tuvan pöytään. Lily teki viereensä tilaa, ja pyysi tytön siihen istumaan.
”Hei”, tyttö sanoi arasti. ”Mikä on nimesi?” Lily hymyili ystävällisesti tytölle ja auttoi tämän istumaan korkealle, pitkulaisele penkille.
”Olen Lily Evans, ja koulun Johtajatyttö”, Lily vastasi. Tyttö katsoi yht’aikaa jännittyneenä ja haltioituneena Lilyä. Vau. olen Tylypahkan noitien ja velhojen koulun Johtajatytön ystävä!, hän ajatteli. Lily jatkoi esittelyä: ”Tämä tässä on hyvä ystäväni Alice Prewett.” Alice katsoi tyttöön, hymyili tälle ja ojensi kätensä.
”Minä olen Susan. Susan Zendreme, sano Sussuksi vaan”, tyttö sanoi ja puristi Alicen kättä.
”Hauska tutustua, Sussu”, Alice sanoi.
”Tässä on Emmy Darkwood”, Lily jatkoi ja tytöt kättelivät: ”Tässä on Remus Lupin, valvojaoppilas, tuo tuossa on James Potter, huispauskapteeni ja johtajapoika, tuo on Peter Piskuilan ja tämä on Sirius Musta, aivoton älykääpiö.” Susan naurahti edelleenkin hieman hermostuneesti, ja kysyi: ”Kuinka niin ’aivoton älykääpiö’?”
”No, sillä nyt vain ei satu olemaan aivoja”, Alice auttoi, ”Se viettää kaikki illat jälki-istunnossa meidän Johtajapoikamme kanssa.”
”Okei”, Susan hymyili. Pian rehtori Dippet oli päättänyt puheensa, ja ruuat ilmestyivät lautasille. Susan katseli haltioituneena kaikkia ruokalajeja ja jälkiruokia. Hän katsahti ympärilleen, ja näki, että se sotkutukkainen johtajapoika – olikohan hänen nimensä James tai jotain sinnepäin – ja hänen kaksi kaveriaan, toinen takkutukkainen poika ja pieni ja hintelä, hieman hiireltä näyttävä poika, ahmivat ruokaa jo täyttä häkää. Samaan aikaan se ruskeatukkainen valvojaoppilas, Remus Lupin, yritti hillitä heitä. Susan otti varovaisesti lautaselleen yhden kanankoiven ja muutaman perunan, ja alkoi syödä niitä.
”Miltä maistuu?” Alice tiedusteli Susanilta. Tähän tyttö vastasi: ”Hyvältä. Parasta, mitä minä olen ikinä maistanut!”
Kun kaikki olivat syöneet, Johtaja- ja Valvojaoppilaat johtivat tupansa oleskeluhuoneisiin. 
Tämän jälkeen Lily esitteli ekaluokkalaisille heidän makuusalinsa. Kun pienemmät olivat menneet nukkumaan, tytöt jäivät vielä oleskeluhuoneeseen.
”Mitä ihmettä sinä teet, Lils?” kysyi James. Lily luki paksua kirjaa, ja kirjoitti siitä muistiinpanoja.
” Käännän kirjaa seitsemän varmaa tapaa suojella salaisuuksiaan alkuperäisistä riimuista englanniksi.” vastasi Lily.
”Lily, mitä järkeä? Vai onko sinulla jotain salaisuuksia?” uteli James.
”Ei, minulla ei todellakaan ole mitään salattavaa, ja vaikka olisikin, niin en kertoisi sitä sinulle. Sitäpaitsi, tämä on hyödyllistä. Vai rupeaisitko sinä muka lukemaan riimukielistä kirjaa?” kiusoitteli Lily. ”Antaisitko minun olla, minulla on vielä 187 sivua jäljellä.”
”Montako sivua olet jo kääntänyt?” kysyi James.
”Tuhatseitsemänsataasitsemänkymmentäseitsemän”, Lily kertoi.
”Ja milloin aloitit tuon kääntämisen?” jatkoi James tenttaustaan.
”Eilen kello 12:17”, Lily sanoi nostamatta katsettaan kirjasta.
”Vau! En pystyisi kääntämään mitään kieltä noin nopeasti. Siis 1777 sivua kolmessakymmenessä kahdessa tunnissa ja kolmessatoista minuutissa”, järkeili James
”Kannattaisiko sinunkin harkita numerologian opiskelua?” kysyi Lily.
”Mitä ihmettä? Kuulinko omiani, vai keskustelivatko Lily ja James asiallisesti, ilman Jamesin loppumattomia treffipyyntöjä ja Lilyn ainaisia kirouksia?” kysyi Alice, ”Ja kaiken lisäksi Lily kehui Jamesia!”
”Jep, kuulit oikein. Nimittäin minä ja Lily sovimme rauhan.” James vastasi hymyillen.
”Mitäh? Miksei Lily ole tuossa vieressä karjumassa naama punaisena, ettei se ole totta?”
Lily nosti katseensa kirjasta, ja sanoi hymyillen: ”Koska se on totta.” Sitten hän kääntyi takaisin kirjansa puoleen.
”Wow”, Sirius sanooi ja vihelsi hiljaa. ”Heistähän tulee kunnon pari.” Lily ei ollut kuulevinaan, sulloi tavaransa laukkuunsa ja sanoi: ”Hyvää yötä, Em, Alice, James, Remus ja Peter.”
”Mikset toivottanut minulle hyvää yötä? Nyt näen sinusta painajaisia!” valitti Sirius leikillään, mutta Lily oli jo sulkenut makuusalin oven.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J
« Vastaus #3 : Joulukuu 03, 2014, 16:48:52 »
Luku 3: Omituinen opettaja

”Alice! Herää jo, pitää mennä aamupalalle”, Lily huudahti ja tökki ystäväänsä sulkakynällään hereille. Emmy seisoi hänen vierellään täysissä pukeissa, hiukset laitettuina ja laukku olallaan kuten Lilylläkin.
”Ai, Lils. Tuo sattui!”,  Alice vastasi puoliunessa. Hän nojasi sängynlaitaa vasten, ja oikoi väsyneitä jäseniään. Pian hän kuitenkin nousi seisomaan ja vaihtoi yöpukunsa koulukaapuun. Kun Alice oli saanut vaatteet päällensä ja hiuksensa selvitettyä, he lähtivät kohti Suurta salia.
”Mitä aineita meillä on tänään?” kysyi Alice Lilyltä.
”Historiaa, PVS:ää, loitsuja, yrttitietoa, riimuja ja liemiä. PVS ja liemet Luihuisten, hissa ja riimut Puuskupuhien ja yrtti ja loitsut Korpinkynsien kanssa”, Lily vastasi huokaisten. ”En ymmärrä, miksi meidän pitää ruveta Luihuisten kanssa yhtään mihinkään...”
”Jep”, vahvisti Emmy. Tytöt astuivat salin ovista ja kävelivät kohti Rohkelikon tupapöytää.
”Öh... Alice, ei mennäkään tuonne”, Lily sanoi äkisti.
”Miksi?”, Alice aloitti, kunnes huomasi Alexin, Emmyn entisen poikaystävän, joka istui juuri siellä, jonne he olivat menossa.”Ei kun... Okei, tule!”
Tytöt kääntyivät kannoillaan, ja menivät istumaan mahdollisimman kauas Alexista.
Alice alkoi lappaa puuroa lautaselleen, Emmy voidella leipäänsä ja Lily järsiä omenaa. Lily kaivoi laukustaan riimukirjan ja alkoi lukea. Pian hän kuitenkin havahtui mietteistään, kun suuri, tumma pöllö tökki häntä hellästi olkapäähän. Lily avasi kirjeen, ja alkoi lukea. Kirje oli hänen ranskalaiselta ystävältään, Joannalta. Lily luki pikaisesti kirjeen, tunki sen laukkuunsa, nappasi riimukirjansa ja nousi pöydästä.
”Tytöt, tulkaa jo. Tunti alkaa!”, hän hoputti. Alice ja Emmy nousivat pöydästä, nappasivat laukkunsa ja lähtivät kipittämään kohti riimuluokkaa.
”Äh, miksi suostuinkaan opiskelemaan riimuja? Muilla on nyt vapaata”, valitti Alice.
”Siksi, koska Frank opiskelee myös”, vastasi Emmy.
”Älä viitsi”, tuhahti Alice. Tytöt olivat jo tulleet luokan luo, ja asettuivat jonoon. Pian opettaja tuli, ja päästi heidät luokkaan. Tytöt istuivat vierekkäin eturiviin, ja avasivat kirjansa.
”Tänään käsittelemme Etelä-Afrikkalaisia riimuja. Olkaa hyvät, ja ottakaa kirjanne...” Professori Grey aloitti. Alice avasi kirjansa, ja alkoi sen suojassa piirtää huolellisesti sydäntä. Hän ei sitten jaksanut riimutunteja. Ainut hyvä puoli oli se, että hän pystyi keskittymään Frankin tarkkailuun. Sydämen keskelle hän kirjoitti kiehkuraisin kirjaimin ’Alice+Frank ikuisesti’.
Juuri kun hän sai sen valmiiksi, tunti loppui.
”Öh... Alice, sinulta putosi jotain.” Se oli Frank. Hän nosti paperin maasta, ja oli vilkaisemassa sitä. Apua! Se oli se paperi, jolle Alice oli piirrellyt tunnilla. Alice sieppasi paperin Frankilta ja juoksi tiehensä.
”Mikäs sille nyt tuli?” kysyi Frank ystäviltään, jotka vain pudistelivat ymmällään päitään.

            ***

Ehän Frank huomannut sitä, Alice mietti hädissään kiiruhtaessaan kohti Pimeyden voimilta suojautuisen luokkaa.
”Alice, odota!” Se oli Lily. Hän ja Emmy kävelivät nopeasti kohti Alicea.
”Mikä ihme sinulle tuli?” kysyi Emmy kun he olivat saavuttaneet Alicen. ”Miksi ihmeessä lähdit sillälailla, ihan yhtäkkiä?”
”Ei mikään”, mumisi Alice. Lily vilkaisi Emmyä ihmetellen. Emmy vain kohautti olkapaitään sen merkiksi, ettei ollut älynnyt tästä yhtään enempää kuin Lilykään.
”Hei, varo!” Lily huudahti. Alice oli mietteissään kävellyt kohti pimeyden voimilta suojautumisen luokkaa. Hän ehti pysähtyä juuri ennen puista ovea, ja välttyi yhteentörmäykseltä.
”Kiitos”, Alice sanoi. ”Mennäänkö luokkaan? Jännä nähdä, kuka meillä on tänä vuonna opettamassa PVS:ää.” Emmy avasi oven ja kaikki kolme astuivat sisään luokkaan.
   Luokka oli maalattu kokonaan oranssiksi, ikkunoiden vieressä ja keskellä luokkaa oli valtavia auringonkukkia savisissa ruukuissa. Huoneessan oli noin kolmekymmentä pientä pyöreää pöytää, ja jokaisella pöydällä oli pieni keltainen kangasliina, joka oli koristeltu kiiltelevin auringonkukin, ja tuolien istuinosassa oli keltaiset pehmusteet. Ikkunoissa oli maahan asti ulottuvat sifonkiset verhot, keltaiset sellaiset, ja verhojen alalaitaan oli kirjailtu sanat happy like the sun. Verhot oli sidottu yhteen vihreillä punoksilla, ja sama punos kiersi myös katonrajassa.  Luokan edessä oli suuri puinen pöytä, jolla oli kissantassuja muistuttavat jalat. Pöydän takana oli suuri, keltainen sintsinojatuoli, jonka selkänojaa vasten nojasivat keltaiset, lehtikuvioiset tyynyt. Seinällä oli liitutaulu, jonka laidoissa kiersi keltainen kukkaköynnös. Kaikkialla oli avaraa, valoisaa ja keltaista. Jopa sulkakynät ja musteet opettajan pöydällä, takki naulakossa ja kirjahyllyn kirjojen kannet olivat kaikki keltaisia. Kaiken tämän lisäksi opettajanpöydän yllä roikku katosta kaksi valkoista lintuhäkkiä, joissa iloiset pienet kanarianlinnut visertelivät.
”Tämä on aivan kuin jostain sadusta”, Alice huokaisi, kun he asettuivat kolmeen pulpettiin toisessa rivissä. Kaikki luokassa olevat työtö huokailivat ihastuksesta, tirskuivat ja supattelivat. Alice, Emmy ja Lily jatkoivat jutusteluaan, eivätkä huomanneet, kun nainen astui sisään luokan ovesta. Nainen oli erikoinen ilmestys. Hänellä oli päällään keltainen, hihaton kauluspaita, maata viistävä keltainen hame ja oranssi kaapu. Hänen vyötäröllään oli vihreä punos, samanlainen kuin katonrajassa ja verhoissa, pitelemässä aukinaista kaapua kiinni.
”Huomenta, oppilaat!” Nainen sanoi pirteästi. ”Nimeni on Yelena Sunflower, ja olen tullut opettamaan teitä täksi vuodeksi. No niin, aloitetaanpas nimikierroksella, jotta oppisin teidän kaikkien nimet.”
”Ellen Hollister”, vaaleatukkainen tyttö sanoi eturivissä.
”Lila Jones” sanoi tyttö, jolla oli suuret, violetit korvariipukset.
”Alice Prewett”, Alice sanoi. Hän katsahti Lilyyn, jotta tämä älyäisi sanoa nimensä. Lily havahtui ihailemasta luokkaa, hymyili kiitollisena Alicelle, ja sanoi: ”Lily Evans.”
”Emmy Darkwood”, sanoi Emmy. Heidän jälkeensä vuoro siirtyi Daniel Ronewkalle, jota seurasivat kaksostytöt Helene ja Hannah, Suzana Weldenil, Clarissa Dowenille ja Monica Wildströmille. Oppilaat sanoivat vuoron perään nimensä, ja lopulta oli kelmien vuoro.
”Anturajalka”
”Sarvihaara”
”Kuutamo”
”Matohäntä”
”Anteeksi, mutta nuo eivät taida olla oikeat nimenne. Mitä jos kertoisitte ne oikeat nimenne”, Professori Sunflower ehdotti.
”Okei. James Potter”, Sirius sanoi.
”Remus Lupin”, kuului Jamesin vastaus.
”Peter Piskuilan”, naurahti Remus.
”Sirius Musta”, Peter sanoi.
”Hyvä. Jos nyt herrat Potter ja Lupin lopettaisivat nauramisen, ja keskittyisivät opiskeluun”, sanoi professori Sunflower. Kaikki nauroivat, ja sitäkös professori ihmetteli. ”Mikä tässä nyt on niin hauskaa?”
Toinen kaksosista viittasi, ja professori antoi hänelle luvan sanoa asiansa. ”No kun tuo, joka esittäytyi James Potteriksi on Sirius musta, Remus Lupin on James Potter, Peteriksi itseään kutsuva Remus Lupin ja Sirius Musta Peter Piskuilan.”
Professori katsoi kelmejä paheksuvasti ja käveli takaisin luokan eteen.
”No niin, nyt voimme aloittaa. Taikasauvat pois, olkaa hyvä.”
Luokka kohahti, ja kaikki laittoivat sauvansa vastentahtoisesti takaisin laukkuun. Käskystä ’sauvat pois’ ei ollut ikinä seurannut mitään mukavaa.
”Tänään aloitamme tanssilla. Minä jaan parit.”, professori Sunflower sanoi ja jatkoi: ”Neiti Prewett, Herra Longbottom on parisi.” Alice hymyili ja siirtyi seisomaan Frankin viereen. Uskomatonta, että hän pääsisi tanssimaan Frank Longbottomin kanssa.
Professori Sunflower jatkoi parien jakamista. ”Neiti Darkwood ja herra Musta, neiti Evans ja herra Potter, neiti Jones ja herra Ronewka, neiti Hollister ja herra Piskuilan...”
Professori Sunflower näpäytti taikasauvaansa, ja pulpetit siirtyivät luokan reunoille, jotta luokassa olisi tarpeeksi tilaa tanssia.
”No niin, aloitetaan.” Professori sanoi, ”Menkää te loputkin parienne luokse.”
Kaikki parit asettuivat seisomaan vastatusten. Professori näpäytti sauvaansa, ja luokkaan tulvi jostain valssimusiikkia. Parit alkoivat, tosin hieman oudoksuen, tanssia hidasta valssia. James tanssii hyvin, Lily ajatteli. Miten hänestä olikin tullut näin taitava? Lily katseli, kun Alice valssasi onnessaan Frankin kanssa. Tunne taisi olla molemminpuolinen.
”Herätys, tunti loppui, kukkaseni”, James sanoi virnistellen. Lily havahtui mietteistään ja alkoi kiireesti keräillä tavaroitaan.
”Mitä mietit? Vai olenko minä niin komea, ettet saa silmiäsi irti minusta?” kiusoitteli James. Lily punastui. Olisipa James arvannut, kuinka oikeaan osui.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #4 : Joulukuu 05, 2014, 16:21:21 »
A/N: olen pahoillani, etten eilen pystynyt laittamaan tätä ficciä. Tänään tulee siis 2 lukua :)


Luku 4: Huono ajoitus

”Ollaan pullonpyöritystä! Ketkä ovat mukana?” kysyi Sirius. Oli perjantai-ilta, ja kelmit, Lily ja Alice olivat oleskeluhuoneessa. Lily makoili sohvalla lukien kirjaa nimeltä Etelä-Afrikkalaiset riimut ja niiden ääntäminen, Alice neuloi kaulahuivia, Emmy venytteli, koska hänen lihaksensa olivat kipeinä huispaustreenien takia ja kelmit lojuivat milloin missäkin päin oleskeluhuonetta.
”Minä!” kaikki Remus, Peter, James sekä Emmy huusivat yhdestä suusta.
”Lily, tule sinäkin mukaan”, mankui Emmy, ”ei se sinua tapa.”
”Enkä.”
Tule nyt.”
”En.”
”Ole niin kiltti!”
”En.”
”Miksi?”
”Siksi.”
”Kerro jokin hyvä syy.”
”En.”
”Miksi?”
”Äh, okei. Mukana.”
”Jes!” huudahti James. Kaikki seitsemän kokoontuivat rinkiin oleskeluhuoneen matolle, ja Alice otti esiin tyhjän kermakaljapullon.
”Kuka aloittaa?” hän kysyi.
”Minä voin”, sanoi Sirius, ja kaappasi  pullon. Hän pyöritti sitä, ja pullon suu osoitti kohti Peteriä.
”Totuus vai tehtävä?”
”Totuus.”
”Pöh. No, onko sinulla jalassasi eriparisukat?”
”On.”
”Haa!”
”Antura, mitä ihmettä?” Kysyi James.
”No niin, Matoinen, pyöritäpä jo sitä pulloa”, sanoi Sirius Jamesin kommentista välittämättä. Peter tönäisi pullon liikkeelle, joka vuorostaan osoitti Emmyä.
”Totuus vai tehtävä, Emmy?” kysyi Peter.
”Tehtävä.”
”Juokse keittiöön ja tuo sieltä kaikille jotain syötävää.”
”Äh, okei.” Emmy lähti hölkkäämään kohti muotokuva-aukkoa. Oliko Peterin pakko antaa hänelle tällainen tehtävä? Toisaalta, tämä kävisi hyvin iltalenkistä. Emmy hölkkäsi portaat ylös ja kääntyi oikealla, sillä tämä reitti oikaisisi hieman matkaa, vaikka hän joutuisikin ramppaamaan enemmän portaita. Hän pujahti salakäytävään, joka alkoi suuren taulun, johon oli kuvattu Tylypahkan vaakuna ja sanat ’Draco dormiens nunquam titillandus’, takaa, ja juoksi käytävää pitkin, joka vietti loivasti alaspäin. Emmy oli ylpeä tästä käytävästä, sillä hän, Lily ja Alice löysivät sen neljäntenä kouluvuotenaan. Hän oli myös varma, etteivät kelmit tienneet siitä, sillä hän oli nähnyt heidän tekemänsä kartan, joka näytti koko tunnetun Tylypahkan ja kaikki salakäytävät – tätä ja erästä toista käytävää lukuunottamatta. Toisen käytävän hän oli löytänyt, kun hän oli ollut yksinäinen, ja vaellellut ympäri linnaa. Hän oli vahingossa tönäissyt alas erään kuvakudoksen, joka esitti viisipäistä fletkumatoa, ja sen takaa löytynyt salakäytävä vei linnan tiluksille, lähelle huispauskenttää.
Pian Emmy oli saapunut kerrokseen, jossa keittiö sijaitsi. Hän sujahteli pieniin, lyhyisiin salakäytäviin, ja olikin muutaman minuutin päästä hedelmävatia esittävän taulun luona. Hän seisahtui hetkeksi puuskuttamaan sen eteen, ja kutitti sitten päärynän vatsaa. Taulu heilahti sivuun, ja paljasti suuren keitiön, jossa oli paljon kotitonttuja. Osa niistä hämmensi suuria patoja ja jotkut vahtivat uunia. Keittiössä oli mukava tunnelma. Kaikki auttoivat toisiaan, ja olivat ystäviä keskenään. Kumpa tällaiset välit olisi kaikilla Tylypahkalaisilla, Emmy tuumi. Keittiössä myös tuoksui ihanalle. Siellä sekoittuivat leivosten, makkaran, spagetin ja keksien tuoksut yhteen kermakaljan ja kurpitsamehun makeiden tuoksujen kanssa. Kun Emmy astui sisään, noin tusina kotitonttua kipitti heti hänen luokseen.
”Mitä neidille saisi olla?” ne kimittivät.
”No jos olisi mitenkään mahdollista, että saisin seitsemän pulloa kermakaljaa ja vaniljaviinerit sekä suklaasammakoita”, Emmy sanoi hymyillen. Pian hänen luokseen tuli kolme kotitonttua tarjottimet kannateltuna käsien varassa paljon pään yläpuolella. Yhdellä oli kermakaljat, yksi tarjotin pursusi viinereitä, kääretorttua, tuulihattuja ja suklaakakun palasia, ja yhdellä oli monta pussia suklaasammakoita sekä minttukarkkeja.
”Tässä, neiti”, kotitontut kimittivät.
”Voi kiitos!  Olette niin ihanan avuliaita!”, Emmy sanoi. Hän sitten rakasti noita pikkuisia, ystävällisiä otuksia. Emmy otti taikasauvansa esiin, ja leijutti tarjottimet pois kotitonttujen käsiltä.
”Olette milloin tahansa tervetullut takaisin, neiti!”, kotitontut huudahtelivat hänen peräänsä, kun hän kompuroi ulos muotokuva-aukosta. Emmy alkoi taas hölkätä pitkin salakäytäviä yhä leivoksia ja juomia leijuttaen. Kun hän vihdoin pääsi Rohkelikkotorniin sisälle herkkujen kanssa, oleskeluhuone oli jo tyhjä lukuunottamatta totuuden ja tehtävän pelaajia ja muutamaa satunnaista rohkelikkoa.
”Vihdoinkin tulit!”, Lily huudahti. Emmy laski tarjottimet läheiselle pöydälle, ja kävi istumaan Lilyn ja Siriuksen väliin. Hän pyöritti pulloa, joka pysähtyi korkki kohti Alicea.
”Totuus vai tehtävä?” Emmy kysyi.
”Totuus.”
”Jaha. Kerro, kuka on mielestäsi koko koulun hyvännäköisin poika.”
”No... Frank”, Alice vastasi ja punastui.
”Arvasin. Sinun vuorosi”, Emmy sanoi. Alice pyöräytti pulloa, joka vinhan pyörimisen jälkeen osoitti Remusta.
”Totuus vai tehtävä?”
”Totuus.”
”Oletko jo lukenut S.U.P.E.Reihin?”
”Olen.”
”Mitä ihmettä? Olemme olleet koulussa noin kuukauden, ja tämä herra tässä lukee kokeisiin, jotka pidetään yli puolen vuoden kuluttua!”, Sirius puuttui keskusteluun.
”Antaa olla”, Remus sanoi ja pyöritti pulloa. Pullo pysähtyi osoittamaan Jamesia.
”Totuus vai tehtävä?” Remus kysyi.
”Tehtävä”, James vastasi.
”Suutele Lilyä”, Remus kehoitti.
”Remus! Luulin, että me olemme ystäviä”, Lily sanoi harmistuneena.
”Niinhän me olemmekin, mutta satun olemaan myös noiden kolmen ystävä”, Remus vastasi tyynesti.
”Jes! Noin kunnon kelmi puhuu”, Sirius huudahti, ja iski nyrkillään ilmaa.
”Äh...” Lily sanoi. Vaikka hän tiesi, että tämä tehtävä tulisi Jamesille jossain vaiheessa, ja oli hassusti jotenkin odottanutkin sitä, niin olisihan tämä ollut vähemmän kiusallista, jos muut kelmit ja kaksi hänen parasta ystäväänsä eivät olisi ympäröineet heitä.
”Hei, te kyllä näette, että mitä mieltä Lily on tästä. Entä jos tekisimme niin, että minulla olisi lupa suudella häntä silloin, kun olemme kahden, ja nyt vain jatkaisimme tästä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan”, ehdotti James. Lily katsoi häntä, osin kummastellen, osin kiitollisena. Kuinka tuo poika oli osannut lukea hänen ajatuksensa?
”Mutta, eihän se käy”, Lily sanoi, ”Tai siis meidän kahden on mentävä partioimaan, kellohan on jo viisitoista minuuttia yli kymmenen.”
”No menkääpä te kaksi kiertämään tähtitorni ja luutakomerot kaikessa rauhassa, niin minä jatkan tästä”, sanoi Sirius pilkallisesti.
”Siitä vain”, James sanoi. Hän seurasi Lilyä, joka oli jo muotokuva-aukon luona. Lily odotti, kunnes James oli tullut hänen vierelleen, ja he astuivat yhdessä ulos käytävälle. Molemmat olivat hiljaa, kun he kävivät tarkastamassa keittiön ja alakerrokset. Kun he saapuivat Tähtitorniin, Lily vihdoin avasi suunsa.
”James...”
”Niin?”
”Kiitos”, Lily sai sanotuksi. Hän katsoi Jamesia, joka otti muutaman askelen lähemmäs. James tarttui Lilyä kädestä kiini, ja veti tämän lempeästi itseensä kiinni. James otti Lilyn syleilyynsä. Lily painoi päänsä Jamesin rintakehää vasten. James silitti Lilyn hiuksia, ja tämä kohotti katseensa. James huomasi pienen häiveen toiveikkuutta Lilyn katseessa. James painoi huulensa Lilyn huulille, ja huomasi ilokseen, että tämä ei vastustellut. Sitten...
”Vai täällä te kyyhkyläiset vietättekin aikaa”, kuului pisteliäs ääni heidän takaansa. He erkanivat nopeasti, ja kääntyivät katsomaan. Tulija oli Severus Kalkaros.
”Sev, ei tämä ole sitä miltä näyttää”, Lily sanoi ja käveli kohti Kalkarosta. ”Katsos oleskeluhuoneessa me pelasimme totuutta ja teh-”
”Pyh”, Kalkaros keskeytti, ”Luulin, että osaisit valita seurasi paremmin.” Hän kääntyi kannoillaan, ja käveli pois.
”Sev!”, Lily huusi hänen peräänsä.
”Lily, anna olla”, James sanoi.
”Enkä. Minä lähden nyt hänen peräänsä, yksin”, Lily sanoi kiivaasti. Hän juoksi ulos tähtitornista, ja jätti Jamesin yksin keskelle tähtitornia.

Luku 5: Kamala ilta

Alice heräsi aikaisin aamulla. Aah, sunnuntai, tänään ei tarvitse mennä minnekään, hän ajatteli. Hän katsoi ympärilleen. Muut tytöt nukkuivat syvään. Emmy tuhisi ja Diana, heidän huonetoverinsa, nukkui pienellä kerällä peitto lattialla. Alicen katse siirtyi Lilyn sänkyyn. Se oli tyhjä. Minne ihmeeseen Lily lähtisi näin aikaisin aamusta? Hänen oli täytynyt lähteä ennen seitsemää, sillä sen jälkeen Alice olisi huomannut, jos joku olisi avannut oven, hän kun nukkui aivan oven vieressä. Eilen illalla Lily oli aika omituinen, Alice muisti. Hän oli ollut vähäpuheinen tullessaan partioinnilta, ja mennyt suoraan nukkumaan. Kun Emmy oli kysynyt tältä, että mikä hänellä oli, Lily oli vain mutissut jotain epäselvää ja mennyt suihkuun. Alice ponkaisi nopeasti pois sängystään. Hän alkoi hätääntyä. Lily ei lähtisi minnekään kertomatta siitä ensin heille. Jos he kumpikin nukkuisivat, Lily jättäisi jomman kumman pöydälle kirjelapun. Alice vilkaisi pöytäänsä. Ei, ei pergamentinpalasta, jossa lukisi viesti Lilyn tutulla käsialalla. Alice käveli ripeästi Emmyn vuoteen luokse, ja tarkasti hänen pöytänsä. Kaaoksen seasta ei löytynyt muuta kiinnostavaa kuin viikon vanha kotitehtävä ja muutama suklaasammakko. Alice ravisteli Emmyn hereille ja kysyi:
”Oletko nähnyt Lilyä?”
Emmy hieroi silmiään, nousi istumaan ja vastasi: ”En, kuinka niin.”
Tähän Alice vastasi tuohtuneena: ”Häntä ei ole näkynyt.”
Emmy katsoi Alicea hieman huvittuneena ja sanoi: ”Hän voi ihan hyvin olla kirjastossa tai jo aamupalalla. Rauhoitu.” Alice hengitti syvään ja yritti rauhoittua. Tottahan se oli, Lily oli saattanut lähteä aamupalalla. Tai kirjastoon lukemaan S.U.P.E.R –kokeisiin, sehän olisi aivan hänen tapaistaan. Alice rauhottui, ja päätti, ettei hänen tarvitsisi hätäillä. Silti pieni tunne siitä, että jotain ikävää tapahtuisi tai – pahimmassa tapauksessa - olisi jo tapahtunut, jäi, eikä se hellittänyt, vaikka hän kuinka yritti. Samalla hänen mielessään kummitteli ääni, joka toisti lausetta: Lily Evans ei ikinä unohtaisi mitään.
                      ***
”Missä Lily on?”, Alice kysyi Jamesilta.
”Mitä? Eikö hän olekaan sinun kanssasi?” ihmetteli James.
”Pitäisikö hänen olla?”
”No ei, mutta minä luulin, kun... Aivan sama, etkö siis ole nähnyt häntä?”
”No mitä luulisit?”
”Eli et?”
”En. Enhän minä muuten kysyisi, vai? Joka tapauksessa, missä hän voi olla?”
”En tiedä. Missä näit hänet viimeksi?”
”Puoli kolmelta meidän makuusalissamme. Sinä?”
”Lounaalla.”
”Tietäisiköhän Emmy tästä jotain? Hän on keittiössä.”
”Mennään kysymään. Tule!” James ja Alice juoksivat kohti Lihavan Leidin muotokuvaa, ja hyppäsivät siitä ulos. He juoksivat portaita ylös ja alas ja kääntyilivät mutkista välillä oikealle, välillä vasemmalle. Vähän ajan päästä he olivat keittiön edessä. James kutitti taulussa olevan päärynän vatsaa, ja se heilahti sivuun.
”Emmy! Oletko nähnyt Lilyä?” Alice kysyi kompuroidessaan keittiöön.
”En lounaan jälkeen. Miksi kysyt?”
”Koska hän on hukassa”, James vastasi Alicen puolesta,”hän ei ollut makuusaleissa tai oleskeluhuoneessa, eikä täällä tai suuressa salissa, emmekä myöskään törmänneet häneen matkalla.”
”No lähdetään etsimään häntä! Pyydetään mahdollisimman monta mukaan”, Emmy ehdotti. Hän oli hyvä organisoimaan asioita. ”James, sinä juokset oleskeluhuoneeseen, ja komennat mukaan muut kelmit ja muitakin, vaikka Frankin ja hänen kaverinsa.”
”Ei tarvitse juosta”, hän sanoi, ja kaivoi taskustaan peilinkappaleen. ”Sirius Musta”, hän sanoi peilille, ja Siriuksen kasvot ilmaantuivat peiliin. ”Antura, kokoa kelmit, ja ota mukaasi myös Longbottom ja kaverit, ja tulkaa nopeasti ala-aulaan suuren salin eteen. Lily on hukassa, joten te saatte luvan tulla auttamaan etsinnöissä.”
”Okei”, Sirius vastasi. Muutaman minuutin kuluttua kelmit, mukanaan Frank, tämän ystävät, Diana ja joitakin satunnaisia kuudes- ja seitsemäsluokkalaisia Rohkelikkoja, saapuivat aulaan, jossa Alice, Emmy ja James jo odottelivat.
”Okei. Johtajatyttösemme Lily on siis kateissa. Toivon, että autatte meitä etsimään hänet. Ovatko kaikki mukana?” kysyi Emmy. Vastaukseksi kuului yhdenmielistä muminaa, ja muutamat nyökkäsivät.
”Hyvä. No niin, meidän on parasta hajaantua etsimään häntä. Sirius ja Peter. Te etsitte ylimmät kerrokset yhdessä Remuksen kanssa. Te kolme”, Emmy sanoi osoittaen kolmea kuudesluokkalaista, ”te käytte keskimmäiset kerrokset yhdessä Frankin ja hänen ystäviensä kanssa. Kellariin ja alakerroksiin menevät Diana ja hänen ystävänsä Melina ja Jasmine.  Te kaksi, Elisa ja Jemina, juoksette kertomaan professori McGarmiwalle ja Pomfreylle. Minä, Alice ja James tutkimme pihan. Onko kysymyksiä?”
”On. Mitä jos löydämme hänet?” kysyi eräs Frankin ystävistä.
”Silloin yksi teistä lähtee nopeasti kertomaan lähimmille professoreille. Jos näette aaveita, pyytäkää heitä toimittamaan viesti. Ja muutenkin, pyytäkää aaveet apuun etsinnöissä jos satutte törmäämään niihin.”
”Mutta entä jos kohtaamme jonkin, joka tahtoo tehdä meille pahaa? Tai jos joku vaikka kidnappaa jonkun meistä?” Kysyi Melina.
”Tuo on totta. Hei, Nick!”, huudahti James melkein päättömälle Nickille, joka juuri lipui heidän ohitseen.
”Niin?” kysyi Nick.
”Kuuntele tarkkaan. Kokoa kaikki aaveet ja tulkaa sitten tänne. Tämä on todella tärkeää.”
”Hyvä on”, Nick sanoi ja lipui pois.
”Ja nopeasti sitten!”, James huusi tämän perään. ”No niin”, hän jatkoi, ”Jokainen ryhmä saa mukaansa ainakin yhden aaveen. Ne voivat tarvittaessa viedä viestejä.”
”Hei, tuohan oli viisasta!”, Alice sanoi ilahtuneena. Pian osa aaveista lipuivat paikalle.
”Paroni ei tahtonut tulla mukaan”, selitti Nick.
”Ei se haittaa. Se olikin ehkä ihan hyvä. No niin. Lily, johtajatyttö, on kadonnut. Auttakaa meitä etsimään häntä”, James sanoi, ” Nick, sinä menet Dianan, Melinan ja Jasminen mukaan, Harmaa leidi Frankin ryhmän turvaksi ja Elisan ja Jeminan mukaan lähtee Munkki. Sirius, meillä on peilit. Ne riittävät”, James sanoi. Aaveet lipuivat oikeiden ryhmien luo. Elisa ja Jemina kiiruhtivat Munkin kanssa kohti yhtä ovista. Toisesta ovesta lähtivät Diana, Melina, Jasmine ja Nick. Frank ja hänen muu ryhmänsä katosivat Harmaan Leidin kanssa ulos ovesta, joka johti kapeaan ja matalaan, hieman matkaa lyhentävään salakäytävään, ja Sirius, Remus ja Peter lähtivät kohti ylimpiä kerroksia. Kun kaikki muut olivat lähteneet, Alice, Emmy ja James katsoivat toisiinsa. Jokaisen silmissä kuulsi häivä pelkoa. Mitä Lilylle oli käynyt, oliko hän hengissä ja missä hän oli? Entä kuka oli houkutellut hänet pois? Kaikki kolme kävelivät yhtä aikaa kohti ulko-ovia. Alice ja Emmy tarttuivat yhdessä oven kahvaan, ja työnsivät sen auki. James astui heidän edellänsä pihalle, ja Alice ja Emmy seurasivat häntä pelokkaina. Kaikki sytyttivät sauvoihinsa valon, ja kuin äänettömästä päätöksestä he kääntyivät kohti pimeän metsän laitaa. He kulkivat äänettöminä, tiiviissä rivissä, ja haravoivat kävellessään katseellaan pihaa. Hagridin mökin kohdalla he alkoivat turhaantua. Pian sen jälkeen, kun he olivat ohittaneet Suuren tammen, joka oli noin kahdenkymmenen metrin päässä Hagridin mökistä, Peilinsirpale Jamesin taskussa alkoi kuumeta. Hän kaivoi sen kiireesti esille, ja kaikki kolme kerääntyivät sen ympärille. Peiliin ilmestyivät Siriuksen hätääntyneet kasvot.
”Mitä tapahtui?” James kysyi ennen kuin Sirius oli edes ehtinyt avata suutaan.
”Lily...” Sirius huohotti.
”Lily!?! Mitä Lilystä? Vastaa!” James huudahti hätääntyneenä.
”James, hän... Hän... Lily on...”
”Mitä?”
”James, löysimme Lilyn. Hän on pyörtynyt, yltä päältä veressä, hengittää vaivalloisesti, kylkiluut saattavat olla murtuneet. Tapasimme Frankin ryhmän ja Harmaan Leidin, he ovat nyt täällä. Paitsi tietenkin Harmaa Leidi, hän lähti hakemaan opettajia.”
”Me tulemme heti. Missä siellä siis olette?”
”Lähellä tähtitornin portaikkoa.”
”Okei, olemme matkalla.” Tytöt ja James lähtivät juoksemaan kohti ovia. He tempaisivat ne auki ja juoksivat sisään. He rynnivät portaita ylös, hyppäsivät kylki edellä salakäytävään, kompuroivat sieltä pois ja jatkoivat suoraan käytävää eteenpäin, ja lopulta pääsivät perille. Ensiksi he näkivät Siriuksen, Peterin, Remuksen ja Frankin ryhmän, jotka olivat kerääntyneet jonkin verisen ja raadellun ympärille. Se oli Lily. James ja Alice polvistuivat Lilyn viereen ja katsoivat tätä murkeellisena. Emmy nyyhkytti hillittömästi, eikä pystynyt liikkumaan. Frank, ja hänen ystävänsä olivat kauhuissaan, Remus ja Peter katsoivat silmät selällään Lilyä, ja Sirius. Siriuksen kasvoilla oli kauhistunut ilme, mutta kaikkien hämmästykseksi hän käveli kohti Emmyä ja sulki tämän valtavaan karhunhalaukseen. Emmy painoi päänsä Siriusta vastan ja nyyhkytti hiljaa. Sirius silitti tytön hiuksia, ja katsoi samalla tämän olan yli Lilyyn. Yhtäkkiä käytävän päästä kuului askelten kopinaa, ja paikalle ilmestyivät professorit McGarmiwa ja Dumbledore, sekä matami Pomfrey. Opettajat pysähtyivät äkisti katsomaan kauhistuneina Lilyä. Sitten professori Dumbledore loihti tyhjästä paarit, ja matami Pomfrey leijutti Lilyn niille. Sitten he lähtivät kiireesti kohti sairaalasiipeä. Pieneksi hetkeksi kaikki muut jäivät paikoilleen lamaantuneina.
”Meidän varmaan pitäisi mennä oleskeluhuoneeseen”, sanoi Remus lopulta. Muut myöntelivät vaiteliaina, ja niinpä kaikki lähtivät kohti Rohkelikkotornia. Kun he olivat saapuneet perille, he jäivät sanattomiksi. Emmy istui sohvalle Siriuksen syliin, ja nyyhkytti edelleen. James meni takan ääreen, ja kun Remus tuli hänen luokseen, ja laski kätensä tämän olkapäälle, James ravisti sen pois. Hän halusi olla yksin. Miksi juuri Lily? Miksen vaikka minä, tai... Tai Ruikuli, sen hän olisi ansainnut. Paitsi että... Entä jos juuri Ruikuli oli tehnyt tämän Lilylle, kostoksi siitä, kun tämä oli suudellut Jamesia. Tai, jos nyt oltiin tarkkoja, niin James oli suudellut Lilyä, mutta Lilyhän ei ollut vastustellut. Miksi nyt, kun kaikki oli alkanut sujua hyvin hänen ja Lilyn välillä. Miksi Ruikulin piti tulla ja pilata heidän ensisuudelmansa? Tai noh, olihan James suudellut Lilyä viidennellä luokalla, ja Lily oli lyönyt häntä Historian taikakausilla päähän. Nyt kun tarkemmin ajatteli, James oli lähes varma, että Ruikuli oli tämän kaiken takana. Pian he valuivat makuusaliin. James heittäytyi sängylleen, ja kieltäytyi puhumasta. Hänen mielessään kummitteli kuvajainen Lilystä revittynä ja raadeltuna siihen asti, kun hän viimein vaipui rauhattomaan uneen.
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 12, 2017, 15:38:08 kirjoittanut Chilisuklaa »
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #5 : Joulukuu 06, 2014, 10:21:43 »
Luku 6: Parannusloitsu

A/N: Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

”Herää jo, Alice, meidän on mentävä katsomaan Lilyä sairaalasiipeen!”, Emmy huusi aikaisin aamulla. Hän oli jo sitonut hiuksensa poninhännälle ja pukenut vaatteet.
”Äh... Ai niin, tulen heti”, Alice sanoi. Hän oli ollut kuolemanväsynyt, mutta yhtäkkiä hän olikin täynnä energiaa. Hän veti farkut jalkaansa ja villapaidan päällensä, ja harjasi sitten hiuksensa. Sitten tytöt lähtivät kävelemään kohti sairaalasiipeä. Kun he pääsivät sairaalasiiven eteen, matami Pomfrey oli jo heitä vastassa.
”Miten Lily voi?” Alice kysyi.
”No... En ole varma, tuleeko hän entiselleen”, vastasi matami Pomfrey.
”Kuinka niin?” Emmy kysyi hätääntyneenä.
”Neiti Evans on vielä tajuton, hänellä on edelleen pahoja vammoja, solisluu murtunut niin pahasti, etten uskalla alkaa korjata sitä ennen kuin hän herää, ja hän on myös kolauttanut päänsä aika pahasti”, matami Pomfrey kertoi.
”Saammehan mennä katsomaan häntä?” Alice rukoili.
”Siellä on jo Potterin poika, mutta menkää vain”, kuului vastaus. Emmy ja Alice kävelivät pikavauhtia sisään sairaalasiiven ovesta. Lilyn sänky oli aivan perällä, ja sen verhot olivat puoliksi kiinni niin, ettei ovelta näkynyt sänkyyn. James oli polvistuneena sängyn viereen, jossa Lily makasi, ja näytti murheelliselta.
”James... Tahdotko olla yksin?” Alice kysyi rikkoen hiljaisuuden. James kääntyi nopeasti katsomaan.
”E-en. Olinkin tästä juuri lähdössä”, hän vastasi.
”Äh, ei sinun meidän takiamme pidä lähteä”, Emmy sanoi.
”Ei kun... Minulla on vielä läksyjä tekemättä-”, James sanoi ja hiljeni. Hän nousi ylös Lilyn sängyn luota, ja käveli pois. Alice ja Emmy kiirehtivät Lilyn luo, ja Alice otti tämän käden omaansa. Käsi tuntui jääkylmältä, Lilyn iho näytti hieman sinertävältä ja hänen hiuksensa olivat menettäneet tutun punaisen hehkuvan kiiltonsa, ja muistuttivat enemmän harmaata kuin punaista.
”Häneen on loitsittu loitsu, joka jäädyttää hänen koko kehonsa, ja hidastaa paranemista”, matami Pomfrey, joka oli pyyhältänyt paikalle mukanaan tarjottimellinen erilaisia liemiä, sanoi. Matami kaatoi kaikki liemet yksitellen Lilyn hieman avonaiseen suuhun.
”Luulisin, että eräs vanha loitsu voisi nopeuttaa neiti Evansin parantumista”, hän sanoi työskennellessään Lilyn haavojen ja solisluun kanssa.
”Kerro! Millainen se on?” kysyi Alice.
”Se voi olla hieman haastavaa toteuttaa”, matami sanoi epäröivänä.
”Kerrothan silti? Ainahan voi yrittää”, Emmy sanoi kiihtyneenä.
”No. Jos vähintään kymmenen neiti Evansille tuttua ihmistä, jotka välittävät tästä, kerääntyvät tasan kello seitsemän illalla tämän ympärille pitäen toisiaan käsistä kiinni muodostaen piirin, ja pysyvät tässä asennossa tunnin ja seitsemän minuuttia, kokovartalojää voi sulaa”, selosti matami Pomfrey.
”Hyvä, sitten me toteutamme tuon”, Alice sanoi, ” Kerromme kun olemme saaneet kymmenen henkilöä kootuksi. Pitääkö kaikkien olla velhoja?”
”Joukossa saa olla myös jästejä, kunhan vähintään puolet näistä henkilöistä ovat taikavoimaisia”, matami Pomfrey vastasi.
”Hyvä”, Emmy sanoi, ja tytöt ryntäsivät ulos sairaalasiivestä. Pian he törmäsivät Remukseen, ja kertoivat tälle matami Pomfreyn selittämästä loitsusta, ja pyysivät tältä apua ihmisten, jotka välittävät Lilystä, listaamisessa. Kaikki kolme juoksivat Rohkelikon oleskeluhuoneeseen, ja Alice kaivoi sulkakynän, mustepullon ja pergamentinpalasen esille.
”Öh... Aloitetaanko?” Alice kysyi.
”Okei. Ainakin me kolme, James ja Diana”, Emmy sanoi, ja Alice kirjoitti nämä nimet listaan.
”Sitten Peter ja Sirius”, Remus sanoi, ”Kyllä hekin välittävät Lilystä.”
”Okei”, Alice kuittasi kirjoittaessaan listaa.
”Sitten on Lilyn vanhemmat”, Emmy hoksasi.
”Totta. Nyt täällä listassa ovat me kolme, Diana, James, Peter, Lilyn vanhemmat ja Sirius. Vielä yksi puuttuu”, Alice luetteli.
”Entä Frank? Hänhän auttoi Lilyn etsimisessä”, Remus sanoi.
”Jep, hän saa luvan kelvata”, Emmy sanoi, ”Mennään nyt kertomaan kaikille listassa oleville loitsusta.” Remus, Emmy ja Alice lähtivät kiiresti hankkimaan loitsijoita, ja katosivat ovesta.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #6 : Joulukuu 07, 2014, 08:27:34 »
Luku 7: Erikoinen uni

A/N: Anteeksi, luvut lyhenevät tästä lähtien... :(

James kulki koko viikon allapäin. Toivottavasti se vanha loitsu onnistuisi, hän mietti. Tätä keinoa piti kokeilla seuraavana päivänä, perjantaina ja samana, jona Lilyn vanhemmat tulisivat. Hän ei käsittänyt, miksi ei olisi helpompia keinoja, kuin tunnin ja seitsemän minuutin seisominen tai istuminen piirissä Lilyn ympärillä.
”James! Lilyn vanhemmat tulivat, ja kello on jo puoli seitsemän!” huusi Remus. James kiirehti äänen suuntaan. Remus, Peter ja Sirius odottivat Jamesia eteishallissa. Yhdessä he kiirehtivät sairaalasiiven eteen, jossa kaikki muut jo odottivat. Matami Pomfrey päästi heidät sisään. Lilyn sänky oli siirretty keskelle huonetta, ja sen ympärille oli kerätty kymmenen tuolia. Kaikki asettuivat istumaan tuoleille, ja liittivät kätensä yhteen, Remuksen ja Alicen käsiä lukuunottamatta. He tekisivät piiristä täydellisen vasta tasan seitsemältä.
”Vielä minuutti”, matami Pomfrey sanoi. Viidenkymmenen sekunnin päästä hän alkoi laskea sekunteja: ”Kymmenen, yhdeksän, kahdeksan...” Remus ja Alice kohottivat kätensä vaakatasoon. ”Seitsemän, kuusi, viisi...” He kurottivat kätensä niin, että yltäisivät toisiinsa. ”Neljä, kolme...” Rouva Evans katsoi jännittyneenä Remusta ja Alicea. Kaikki olisi nyt kiinni heistä. ”Kaksi, yksi, KIINNI!” Remus ja Alice ottivat äkkiä toistensa käsistä kiinni, ja piiristä tuli tällainen: Lilyn sängynpäädyn takana istui James, jonka vasemmalla puolelle Peter. Peterin vieressä olivat Lilyn vanhemmat ja heidän jälkeensä Diana, joka puolestaan istui Frankin oikealla puolella. Sitten tulivat Alice, Remus, Sirius ja viimeisenä Emmy. Nyt oli enää jaksettava vähän yli tunti. James vajosi hitaasti uneen...

Hän oli suuren lehtimetsän laidalla. Hänen edessään oli joki. Joen rannalla oli penkki, jossa istui punatukkainen tyttö. James käveli tytön luo, ja tyttö kääntää katseensa häneen.
”Lily?”
”Itseasiassa en”, tyttö vastasi.
”No kuka sitten? Tai etkö sinä...”
”En ole Lily. Olen hänen alitajuntansa ja mielensä.”
”Öh... Okei. Voisitko siis kertoa minulle jotain mielestäsi? Tai siis Lilyn mielestä? Mitä sinä – tai siis hän- ajattelee minusta? ”
”Lily kuvittelee, ettei pidä sinusta. Oikeasti, sano minun sanoneen, hän rakastaa sinua täydestä sydämestään.”
”Onko tuo siis totta?”
”On, katso vaikka.”, Lilyn alitajunta sanoi. Yht’äkkiä Jamesin eteen ilmestyi pieni ruutu. Kun hän kurottautui lähemmäs, se imaisi Jamesin sisäänsä. Hän näki Rohkelikon oleskeluhuoneen. Ikkunasta näkyi lunta, paljon lunta. Ihmisten pienestä määrästä, lahjapakettien kääreistä, glögistä ja pipareista päätellen oli joululoma.  Sitten Jamesin katse kiinnittyi yhteen sohvista. Siellä istui hän itse, ja Lily hänen sylissään. Lily suikkasi pienen suukon hänen - tai toisen itsensä – poskelle, ja avasi yhden paketeista. Sitten James tunsi, kun maisemat alkoivat vaihtua, ja hän oli taas takaisin joenrannassa.
”Uskotko nyt?” kysyi Lilyn alitajunta.
”Kyllä, uskon. Mutta miten tuo kaikki on mahdollista?”
”En minä tiedä. Se vain on.” Yhtäkkiä James kuuli, kun joku huusi hänen nimeään. Sitten...

”James, oletko hereillä?” Sirius kysyi.
”Ai, öh, olen”, James vastasi, ja katsoi kelloa. Piiri olisi purettava kahden minuutin kuluttua. James katsoi Lilyä. Hän oli aivan yhtä jäässä kuin aikaisemminkin. Tai ei sittenkään. Hänen asentonsa oli jotenkin rennompi.
”Vielä puoli minuuttia”, matami Pomfrey sanoi, ” kaksikymmentä sekuntia... Kymmenen...” Kaikki valmistautuivat irroittamaan kätensä.
”Nyt!” matami Pomfrey huusi, ja kaikki irroittivat kätensä. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten Lilyn iho alkoi muuttua normaalinväriseksi. Hänen hiuksensa saivat takaisin tavallisen punaisen kiiltonsa, ja pian Lily avasi silmänsä.
”No niin, neiti Evansin vanhemmat saavat jäädä tänne, muut nukkumaan”, matami Pomfrey sanoi. James meni muiden mukana makuusaliin, ja nukahti pian. Eikä hän ollut nukkunut näin hyvin moneen viikkoon.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 07, 2014, 08:30:39 kirjoittanut Chilisuklaa »
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Koruto Rini

  • Suklaan suurkuluttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Anna hali!
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #7 : Joulukuu 07, 2014, 22:53:15 »
Mulla on huomenna 4 koetta ja kuntotesti. Silti mä ootan huomista. Arvaa miks? Et pääsisin lukee seuraavan luvun.
Tokio Hotel <3<3<3

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #8 : Joulukuu 08, 2014, 08:40:17 »
Koruto Rini: kiitos! Ihanaa saada kommentteja! :) Ja mahtavaa, että joku tykkää... Ja sivumennen sanoen, tuo tittelisi on ihana, sopisi minullekin kuin nenä päähän. :) No, tässä sitten 8. luku.

Luku 8: Ongelmia

James käveli aikaisin aamulla kohti sairaalasiipeä. Hän halusi tietää, kuinka Lily voi. Häntä ei oltu aikaisemmin päästetty sairaalasiipeen katsomaan Lilyä, mutta nyt hän aikoi pujahtaa sinne näkymättömyysviitan avulla. Hyvä - ovi oli hieman raollaan. Hän raotti ovea, ja hipsi sisään. Sitten hän langetti vaiennous -loitsun matami Pomfreyn työhuoneen suunnalle, ja kiiruhti Lilyn vuoteen luo. Tyttö oli vielä sikeässä unessa. Hänen oikea kätensä oli sidottu, ja kylkiluiden kohdalla oli tuet, jotka ylettyivät solisluihin saakka. James polvistui Lilyn sängyn viereen, ja kosketti varovasti hänen poskeaan.
”Lily”, James kuiskasi. Lily avasi hitaasti silmänsä.
”James?” hän kuiskasi.
”Oletko kunnossa?”
”Olen, muuten vain makoilen täällä sairaalasiivessä käsi ja kylkiluut paketissa”, Lily vastasi sarkastisesti.
”Huumori sentään ei ole kadonnut. Muistatko, kuka teki tämän sinulle?”
”En, eikä se sitäpaitsi sinulle kuulu.”
”Äh, älä viitsi.”
”Viitsinpäs, helposti.” Sitten Lily käänsi vaivalloisesti selkänsä Jamesille.
”Jaaha, ei sitten. Itseasiassa minun piti kertoa, että meidän kahden on suunniteltava joulutanssiaiset. Meidän myös pitää olla pari juhlissa, joten parane pian, jotta voimme hoitaa velvollisuutemme.” Tämän sanottuaan James kääntyi kannoillaan ja lähti pois. Lily jäi miettimään Jamesin sanoja. Heidän pitäisi suunnitella tanssiaiset yhdessä? Ja olla siellä pari? Ei tule kuuloonkaan!

                                                          ***
Alice söi aamupalaa. Hän oli melkein ainut, koska oli niin aikainen aamu. Emmykään ei tullut, koska hän jäi roikkumaan Siriuksen kannoillla. Alicen lisäksi salissa oli muutama kolmasluokkalainen Rohkelikkopoika, muutama Puuskupuh ja yksinäinen, hajamielisen näköinen ja punertavahiuksinen Korpinkynsityttö, joka luki lehteä. Alice käveli Korpinkynsien pöytään tytön luo, ja kysyi: ”Hei! Kuka olet?” Alicen mielestä oli mukava tutustua uusiin ihmisiin.
”Ai, hei. Olen Paprica Fields”, tyttö sanoi ja hymyili hajamielisesti, ”Miksi tulit puhumaan minulle? Tai siis se oli aika erikoista, koska yleensä olen yksin.””Öh... ”Mikä lehti tuo on?”
”Muotilehti. Tässä on myös mahtava horoskooppeja!” Paprica sanoi.
”Okei.”
”Mikset ole niiden kavereidesi kanssa? Punatukkaisen, ja sen toisen, jolla on vaaleat hiukset?”
”Lily – hän on se punatukkainen – on sairaalasiivessä, ja Emmy – siis se toinen – roikkuu Sirius Mustan kannoilla.”
”Ai. Harmi. Toivottavasti Lila paranee pian. Kiva, kun tulit juttelemaan. Ihan kun minulla olisi oikea ystävä.”
”Lily, eli Lila. Lily. Ja eikö sinulla sitten ole?”
”No jaa, eipä oikeastaan. Kukaan ei tahdo jutella kanssani.”
”Höh, sepä ikävää.”
”Ei oikeastaan, olen tottunut tähän.”
”Mutta ei ihminen saisi tottua tuollaiseen, tai siis, kaikillahan pitäisi olla joku ystävä. Ja meillähän on tulossa ne Liemien kokeet, luetaanko niihin yhdessä?”
”Vaikka, se olisi mukavaa. Mennäänkö heti kirjastoon? Minulla on kirjat mukana?”
”Mennään vain. Käyn vain hakemassa laukkuni.” Alice kipitti Rohkelikkojen pöydän luo, nappasi laukkunsa ja kiiruhti Suuren salin ovelle, jossa Paprica jo odottikin. Yhdessä he kävelivät kirjastoon, ja valtasivat yhden nurkkauksen. Paprica kaivoi Liemien kirjan laukustaan sillä välin, kun Alice kävi etsimässä lisää tietokirjoja. Sitten he istuivat pöytään, ja alkoivat lukea. Välillä he kyselivät toisiltaan kysymyksiä, ja kirjoittivat muistiinpanoja. He istuivat kirjastossa iltaan asti, kävivät vain välillä syömässä, ja päivän lopussa sopivat, että seuraavana päivänä, sunnuntaina, he jatkaisivat lukemista. Sitten Alice kiiruhti kuolemanväsyneenä Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.
”Missä olet ollut koko päivän?” Emmy kysyi, kun Alice romahti hänen viereensä sohvalle.
”Kirjastossa. Miten Siriuksen kanssa sujui?” vastasi Alice
”Hyvin”, Emmy sanoi innokkaana, ja alkoi selittämään kaikkea, mitä Sirius oli sanonut ja tehnyt. Alice kuunteli väsyneenä Emmyn hölötystä, ja ilmoitti sitten menevänsä nukkumaan. Makuusalissa Alice vaihtoi pyjamansa päälle ja kapusi sänkyynsä. Hän ei kuitenkaan saanut unta, koska hänen päässään pyöri paljon kysymyksiä: Selviäisikö hän liemien kokeesta kunnialla? Miksi James oli ollut niin allapäin? Ja ennenkaikkea eikö Emmy välittänyt Alicesta tai Lilystä ollenkaan? Hän ei ollut käynyt katsomassa Lilyä sairaalasiivessä, häntä ei kiinnostanut, mussä Emmy oli ollut, hän ei ollut tehnyt läksyjään, eikä myöskään lukenut kokeisiin. Johtuiko tämä kaikki Siriuksesta? Jonkin ajan kuluttua Alice nukahti rauhattomaan uneen.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Koruto Rini

  • Suklaan suurkuluttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Anna hali!
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #9 : Joulukuu 08, 2014, 20:31:46 »
Odotan jo huomista :) Milloin Lily ja James alkaa seurustelemaan? :)
Tokio Hotel <3<3<3

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #10 : Joulukuu 09, 2014, 18:47:05 »
Koruto Rini: Kiitti taas kommentista! :) Ja, eipäs udella!

Luku 9: Lisää ongelmia

Alice juoksi kirjastoon. Hän oli jo myöhässä Paprican kanssa sovitusta ajasta. Onneks ei ole enää pitkä matka, hän ajatteli. Hän oli aivan lähellä kirjastoa.
”Hei, Alice!”, hän kuuli, ja kääntyi katsomaan. Hän näki Emmyn. Tai ei pelkästään Emmyn, myös Siriuksen. Alice kääntyi kannoillaan, eikä sanonut mitään. Hän käveli tyynesti kirjaston ovesta sisään. Omapahan on ongelmansa, Emmyn ja Siriuksen. Ei häntä kiinnostanut, mitä Emmy teki.
”Alice, täällä!” Paprica huusi. Hän oli heidän vakionurkkauksessaan. Alice kiirehti Paprican luo.
”Hei, Rica! Miten menee? Anteeksi kun olin myöhässä.”
”Ihan hyvin. Ja ei se mitään, tulin itsekin vasta juuri äsken.” Alice istuutui Paprican viereen. Hän huomasi kirjaston ovelle tutun hahmon. Emmy. Eikö tämä osannut jättää häntä rauhaan?
”Aloitetaan”, Alice sanoi, eikä enää katsonut Emmyyn päin. Silmänurkastaan hän huomasi Emmyn kävelevän heitä kohti.
”No, aloitetaanko kyselemällä koealuetta?” Paprica kysyi.
”Joo, sopii. Sinähän olet fiksu, Rica, on ihanaa olla ystäväsi”, Alice sanoi niin kovalla äänellä, että Emmy varmasti kuuli. Emmy oli jo aivan pöydän vieressä.
”Muuten, Rica, kuulitko siitä ylimääräisestä Tylyahon -viikonlopusta? Menisimmekö sinne shoppailemaan? Pyydetään Lilykin mukaan, hänhän pääsee pian pois sairaalasiivestä.”
”Pääseekö? Sehän on mukava! No mennään vaan.”
”Öh, Alice?” Emmy sanoi.
”Hei Rica, kuulitko sinä jotain?” Paprica oli heti juonessa mukana, ja vastasi: ”En, entä sinä?”
”Jaa-a, se saattoi tietenkin olla vain kärpäsen surinaa tai jotain muuta vataavaa.”
”Alice, ihan oikeasti”, Emmy sanoi hermostuneena.
”Öh... Ai Hei, Emmy, oletko ollut siinä jo kauan? Katsos, minulla ja Ricalla on ollut tässä oikein hauskaa, niin hauskaa, ettemme edes huomanneet sinua. Oliko sinulla jotain asiaakin? Kun meillä on tässä vähän kiireitä, kun pitää lukea
liemien kokeeseen ja miettiä asuja Discoon. Ja ai niin, menemme nyt katsomaan Lilyä”, Alice vastasi teennäisellä äänellä, ja Paprica naureskeli hänen vieressään.
”Tule, mennään. Toivottavasti Lily on hereillä, kun menemme”, Alice sanoi Papricalle. He jättivät kirjansa ja muut tavaransa pöydälle, loitsivat niihin loitsun, jonka avulla muut eivät voisi koskea niihin, ja kävelivät ulos ovesta. Kun he olivat päässeet Emmyn kuulomatkan ulkopuolelle, Paprica sanoi: ”Toivottavasti Emmy ei suuttunut.” He kiiruhtivat sairaalasiipeen Lilyn luo. Yllätykseksi he näkivät Lilyn jalkeilla, päivävaatteissa ja kaikki tavarat kasassa.
”Hei, Lily, joko pääset pois?” Alice kysyi.
”Kyllä. Ja kuka tämä toinen tyttö sitten on?”Lily kysyi kiinnostuneena.
”Hei. Minä olen Paprica, Alicen uusi ystävä. Sano Ricaksi vain”, Paprica sanoi.
”Hei, Paprica – tai siis Rica”, Lily sanoi.
”Muuten, Lils, onko Emmy käynyt täällä katsomassa sinua?” Alice kysyi.
”Ei ole, ja itseasiassa ihmettelinkin sitä.”
”No, hän ei ole kysynyt minultakaan miten minä voin tai miten sinä voit, hän vain roikkuu Siriuksen kannoilla. Hän ei myöskään ole tehnyt läksyjä.”
”Jaahas, vai sellaista peliä, olet kai jo kostanut samalla mitalla”, Lily sanoi suivaantuneena. Eikö heidän pitänyt olla parhaat ystävät?
”Suurin piirtein. Mutta tuletko nyt lukemaan kanssamme liemien kokeeseen?” Alice sanoi hymyillen.
”Kyllä, totta kai”, Lily vastasi. Kaikki kolme lähtivät kävelemään kohti kirjastoa.
”Muuten. Lily, mitä oikein teit Jamesille? Hän tuli katsomaan sinua, ja on ollut pahalla päällä siitä asti”, Alice kysyi.
”Hän tuli tapansa mukaan ärsyttämään minua ja kyselemään kaikkea turhaa, ja käännytin hänet pois”, Lily sanoi.
”Niin sitä pitää. Girl Power!” Paprica huudahti ja tytöt iskivät nyrkkinsä yhteen.

« Viimeksi muokattu: Joulukuu 09, 2014, 18:51:14 kirjoittanut Chilisuklaa »
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #11 : Joulukuu 10, 2014, 18:01:53 »
Luku 10: Liemien koe

”Herää, Alice, meidän pitää mennä aamupalalle! Etkai tahdo myöhästyä liemien kokeesta?” oli ensimmäinen asia, jonka Alice kuuli aamulla herättyään. Lily kiskoi häntä hereille.
”Äh... Tullaan”, Alice sanoi. Hän kiskoi koulupuvun päällensä, ja letitti pikaisesti hiuksensa samalla lailla kuin Lilyllä; löysä, ranskalainen letti pään vasemmalta puolelta oikealle. Sitten hän nappasi laukkunsa, ja he kiirehtivät aamupalalle. Kun he olivat istuneet pöytään ja aloittaneet ruokailun, he huomasivat Paprican, joka kiirehti heidän luokseen.
”Hei, arvatkaa mitä? Meillä onkin se koe samaan aikaan, koska tuvanjohtajat päättivät, ettei Rohkelikkojen ja Luihuisten kannata olla yhtä aikaa tekemässä koetta! Eikö olekin mahtavaa?” Paprica suorastaan kiljui into piukkana.
”Jes! Mahtavaa”, Lily sanoi. Paprica istuutui heidän viereensä.
”Paprica, saanko letittää hiuksesi?” Alice kysyi.
”Ilman muuta”, vastasi Paprica. Alice alkoi letittää paprican pitkiä, paksuja, punaruskeita hiuksia ranskalaiselle letille. Kun hän sai sen valmiiksi, kaikki kolme nousivat pöydästä, ja lähtivät kohti liemiluokkaa. Pian professori Kuhnusarvio tuli päästämään heidät luokkaansa.
”No niin, ovathan kaikki valmiina? Tämän päivän koe onkin hieman erikoinen, sillä saatte tehdä sen kuuden hengen ryhmissä, hiljaa kuiskaamalla. Minä jaan ryhmät... Katsotaanpa, Neiti Evans. Sinun kanssasi samaan ryhmään tulevat neiti Prewett, neiti Fields ja herrat Lupin, Musta ja Potter. Neiti Darkwoodin kanssa lienten koetta tulevat tekemään neiti Hollister, Neiti Chang ja herrat Ronewka, Piskuilan ja Stetward, Herra Wyethin ryhmään herrat Romil ja Nireis, ja neidit Cribble, Joden ja McFensy...” Kuhnusarvio luetteli. Lily, Alice ja Paprica löivät nyrkkinsä yhteen, ja menivät istumaan samaan pöytään Jamesin, Siriuksen ja Remuksen kanssa. Lily huomasi, että Remuksen posket punehtuivat Paprican istuessa hänen viereensä. Lily istui niin kauas Jamesista kuin mahdollista, eikä jäänyt miettimään tilannetta sen enempää. Pian he saivat eteensä seitsemänkymmentäseitsemänsivuisen paperinivaskan.
”Teillä on kaksi tuntia aikaa. Aika alkaa NYT!”, Kuhnusarvio julisti.
”Okei”, Lily sanoi hetken kuluttua. Hän oli selannut kokeen läpi.
”Tämä vaikuttaa suhteellisen helpolta, ja tiedän, että ryhmässämme on kahden naisia tuijottelevan älykääpiön - se oli varoitus, Musta – lisäksi neljä ihmistä, jotka ovat lukeneet kokeisiin, niin että aloitetaan”, Lily sanoi. He alkoivat tehdä koetta nopeaan tahtiin. Tunnin päästä Lilykävi palauttamassa kokeen Kuhnusarvion pöydälle.
”Joko te teitte sen? Mahtoipa olla helppo. No, saatte vapaata lopputunnin”, Kunhnusarvio sanoi, ”Ja ai niin, Rohkelikolle viisikymmentä pistettä ja Korpinkynnelle kymmenen.” Lily, Alice ja Paprica poistuivat luokasta poikien vanavedessä.
”Mitä luulet, Remus, tehtävän 57 vastauksesta, unohdimmekohan jotain?” Lily kysyi.
”Äh, ihan hyvinhän se kai meni. Tehtävästä 29 en taas ole niin varma...” Muut pyörittelivät silmiään Lilyn ja Remuksen läpikäydessä kokeen kysymyksiä.
”Mutta hei, Kiitos Lily - ja Kuutamo -, mehän saimme tunnin vapaata”, James sanoi.
”Olisit lukenut, niin olisit osannut vastata edes yhteen kysymykseen oikein”, Lily vastasi piikikkäästi, ”Muistatko, Rica, kun hän tarjosi myrkkyjen parhaaksi vastalääkkeeksi chiliä?” Tytöt nauroivat, ja hento puna kohosi Jamesin poskille. Tämän illan partiointi tulisi sujumaan aika hiljaisissa merkeissä.

                                                             ***

”Alice? Mitä meinaat antaa muille joululahjaksi? Jouluunhan ei enää ole pitkä aika, vain kolmisen viikkoa”, Lily kysyi.
”Äh, en tiedä. Ehkä... Mutta hei, minulla on loistava idea!” Alice innostui.
”No?”
”Pyydetään opettajilta lupa mennä keittiöön, ja tehdään kaikille jotain herkkuja.”
”Mahtavaa! Tule!”
”Hei, minne menet?”
”No katsos, voimme aloittaa jo nyt. Onhan tässä vielä muutama viikko, mutta meillähän on kokeita, paljon läksyjä ja kaikkea muuta, ja sitäpaitsi esimerkiksi karkkimassanhan pitää antaa jähmettyä aika kauan.”
”Totta. Mennään sitten!” Alice ja Lily kiiruhtivat kohti opettajanhuonetta. Pian he olivat sen edessä, ja huomasivat professori McGarmiwan.
”Hei, professori!” Alice huudahti, ja professoriMcGarmiwa kääntyi katsomaan.
”No mutta neidit Evans ja Prewett, mikäs teidät tänne tuo?” McGarmiwa kysyi.
”Olisiko mitenkään mahdollista, että saisimme mennä keittiöön? Katsos, tekisimme ystävillemme lahjaksi kinuskikarkkeja ja suklaakonvehteja ja...” Alice intoili.
”Jaa-a, voisihan tuo olla mahdollista. Mutta yhdellä ehdolla”, McGarmiwa sanoi.
”Niin?” Lily kysyi.
”Jos tuotte minulle maistiaisia”, professori McGarmiwa sanoi hymyillen.
”Totta kai, professori!” tytöt vastasivat kuorossa. Heille oli tulossa oikein hauska kolmiviikkoinen.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Koruto Rini

  • Suklaan suurkuluttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Anna hali!
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #12 : Joulukuu 10, 2014, 21:55:02 »
No höh :< enkö mä sais tietää? :) Mut joo... Huominen on kolmen tunnin päästä! Pitääkin heti koulun jälkeen tulla tsekkaan josko ois seuraava luku tullu :)
Tokio Hotel <3<3<3

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #13 : Joulukuu 11, 2014, 17:33:43 »
Luku 11: Joulunodotusta

”Alice, ojentaisitko fariinisokerin?” Lily kysyi. Jouluun ei ollut enää pitkä aika, vain puolitoista viikkoa, ja Lily ja Alice olivat keittiössä valmistamassa karkkeja joululahjaksi ystävilleen. Lily parhaillaan keitti kinuskia ja Alice teki suklaakonvehteja.
”Pitää myös muistaa paketoida nämä hyvin”, Lily muistutti.
”Ai niin kuin Sirius paketoi sen lahjansa sinulle?” Alice kysyi ja kummatkin purskahtivat nauruun.
                                                           ***
Oli joulu. Kelmit, Lily, Alice ja Emmy olivat oleskeluhuoneessa jakamassa lahjoja toisilleen.
”Voi, Alice, tämä on ihana!” Lily huudahti avattuaan Alicen paketin. Sisällä oli kirja Numerologian salat ja pussi suklaasammakoita. Sen jälkeen Lily otti käteensä valtavan paketin.
”Jaa-a, tämä on Siriukselta, mitähän täällä on?” hän mietti ääneen. Hän alkoi kääriä pakettia auki.
”Kuinka hyvin olet oikein pakannut tämän?” Lily ihmetteli noin kymmenen minuutin ja valtavan lahjapaperikasan, joka kasvoi kasvamistaan, jälkeen.
”Hyvin”, Sirius sanoi. Hän ylitti säilyttää pokerinaamansa, mutta virne alkoi pyrkiä hänen kasvoilleen. Viimein, pitkän ajan kuluttua Lily repäisi viimeisen paperin pois, ja hänen käsissään oli laatikko. Hän avasi sen, ja siellä oli – mitäpä muutakaan, kuin – yksi suklaasammakko.
”Vai tämän takia minä kulutin melkein puoli tuntia? Tämän minä vielä kostan!”

                                                             ***
”Ehkä, mutta teen sen vielä tiukemmin”, Lily sanoi hihitysten lomasta.
”Sopii minulle”, Alice virnisti. Lily valutti valmiin, paksun ja makean kinuskimassan leivinpaperilla vuoratuille pelleille. Karkit oli mahdollista tehdä myös kehittyneemmin velhokeinoin, mutta Lilyn mielestä oli mukava leipoa jästikeinoin. Kun hän muuttaisi omaan kotiin, siellä olisi varmasti jästiuuni.
”Lily, meillähän ei ole enää kauaa aikaa leipoa? Etkö voisi vain jähmettää nuo karkit loitsuilla?” Alice kysyi.
”Äh, olet oikeassa”, Lily sanoi ja kaivoi sauvansa taskustaan. Hän osoitti sillä karkkipeltejä, ja karkit jähmettyivät. Sitten Lily otti esiin veitsen, ja viipaloi ne pieniksi, neliön muotoisiksi karkeiksi. Sillä välin Alice oli tehnyt paljon suklaakonvehteja. Tytöt olivat tehneet jo kovia hedelmäkarkkeja, pipareita ja pienenpieniä kuppikakkuja.
”Eiköhän mennä?” Lily sanoi.
”Mennään vain”, Alice vastasi.

                                                   ***
”Lily, eikö meidän pitäisi suunnitella niitä joulutanssiaisia? Meinaan kun ne ovat jo viikon päästä”, James kysyi arasti. Lily oli vihoitellut hänelle jo jonkin aikaa, mutta näytti siltä, että hän oli jo leppynyt. Ainakin vähän.
”Varmaan. Mennäänkö kirjastoon?” Lily kysyi jopa omituisen rauhallisella äänellä.
”Mennään vain.” Lily ja James kiiruhtivat kirjastoon, ja linnoittautuivat yhteen nurkkapöytään. Lily kaivoi esille pergamentin ja sulkakynän, ja asetti ne päydälle mustepullon viereen.
”No. Ainakin juhla-asut. Sekä tytöillä että pojilla”, Lily aloitti.
”Äh, miksi pojilla? Tai no okei. Ja olisiko niin, että ikäraja olisi vaikka neljäsluokkalaiset ja sitä vanhemmat?”
”Eikö se olisi sitten epäreilua niitä pienenpiä kohtaan?”
”No sopiiko, että neljäsluokkalaiset ja sitä vanhemmat, mutta nuorempia saa pyytää halutessaan tanssiparikseen?”
”Sopii. Ja muista sanoa Siriukselle ettei terästä juomia – ainakaan ennen yhtätoista. Sääntöhän on, että kuudes- ja seitsemäsluokkalaiset saavat jäädä vielä juhlien päättymisajankohtaan asti, mutta nuorempien on lähdettävä.”
”Sanon, sanon. Entä ruuat ja koristeet?”
”Hoidettu on.”
”Hyvä. Sitten on enää...”
”Ei mitään. Ja muista sitten pukeutua siististi, en tahdo, että joudun tanssimaan sellaisen kanssa, jolla on pelkät kalsarit jalassaan.”
”Tarkoitatko, että-”
”Totta kai, miedänhän on oltava pari, sehän on määrätty.”
”Mutta... Siis se tanssi...”
”Niin. Meidän on avattava tanssiaiset, etkö tiennyt?”
”Ai niin.”
”Ja kyllä aion muutenkin tanssia parini kanssa, mitä oikein kuvittelit”, Lily totesi, kasasi tavaransa ja lähti.
”Jaahas?” James sanoi itsekseen, korjasi tavaransa ja lähti sitten.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #14 : Joulukuu 12, 2014, 15:13:57 »
Luku 12: Taas ystävät

”Lily ja Alice, voitteko kuunnella? Minulla olisi asiaa”, Emmy sanoi. Tytöt olivat tyttöjen makuusalissa. Oli perjantai-ilta, Lily luki tapansa mukaan kirjaa, ja Alice söi pipareita.
”No?” Lily sanoi vähän turhankin epäkohteliaasti.
”Niin että saanko anteeksi? Tiedän, että olin tosi ääliömäinen ja kaikkea, mutta...”
”Äh, totta kai”, Lily heltyi, ja kaikki kolme halasivat.
”Mutta hei, voidaanko ottaa Rica mukaan? Hän on tosi kiva.”
”Tietenkin! Olisi mukavaa tutustua häneen,” Emmy sanoi. Alice huomasi, kuinka innostuneelta Emmy näytti, ja kysyi: ”Öh, Emmy, miksi olet noin innoissasi? Tai siis...”
”En kerro”, Emmy sanoi, mutta näytti siltä, että saattaisi kiljua asian pihalle minä hetkenä hyvänsä.
”Kerrothan. Olen varma, ettet alta odottaa sitä, että saat kertoa.”
”Olet oikeassa.”
”No, kerro!” yllytti Lily.
”Okei, MINÄJASIRIUSSEURUSTELLAAN!” Emmy kiljui
”Anteeksi kuinka?” Alice kysyi.
”Niin”, Emmy sanoi, ja yritti rauhoittua, ”Siis, minä ja Sirius seurustelemme.”
”Oikeasti, ihanaa!” Lily huudahti.
”Niin on. Entä sinä ja Jamie?” Emmy kysyi uteliaana.
”No, siis, me emme seurustele, mutta emme ole myöskään riidoissa”, Lily totesi.
”Mutta tahtoisit seurustella hänen kanssaan?” Emmy jatkoi utelua.
”No, siis-”
”Kerro!”
”No, ehkä...”
”Lily, kuule. Jos rakastat Jamesia, niin menet vain sanomaan sen suoraan hänelle, tiedät kyllä, mitä mieltä hän on.”
”Äh... Katsotaan. En kyllä kerro sitä vielä. Ja, tytöt, kiroan teidät, jos te menette kertomaan hänelle.”
”Höh, okei.”
”Alice, lupaatko?”
”Joo, totta kai”, Alice vastasi.
”No niin, hyvä”, Lily sanoi.
”Hei, entä Alice? Ja Frank? Mitä hänelle kuuluu?” Emmy kysyi.
”Äh, sinä olet toivoton, Emmy”, Lily naurahti.
”Kuinka niin?” Emmy kysyi muka viattomana, ”Alice, vastaa!”
”Äh, joo joo. Siis, en ole vieläkään ole saanut kerrotuksi hänelle siitä, että pidän hänestä”, Alice sanoi hieman nolona.
”Hei, minulla on idea!” Emmy kiljahti yhtäkkiä.
”No?” Lily kysyi kiinnostuneena. Emmyn suunnitelmat olivat yleensä pähkähulluja mutta toimivia.
”Nyt ehdotetaan, että pelataan totuutta ja tehtävää, ja varmistetaan, että kelmit ja Frank ovat mukana. Aluksi peukaloidaan pulloa. Sitten pidetään huoli, että se osoittaa minun jälkeeni Frankia, ja kysyn, mitä mieltä, Alice, Frank on sinusta. Sitten myöhemmin Lily pyörittää pulloa, joka luonnollisesti osoittaa sinua, Alice, ja Lily käskee kertomaan Frankille siitä, mitä mieltä olet hänestä. Näin voit kertoa sen ikäänkuin ’pakon alaisena’, eikä sinun tarvitse nolostella kamalan paljoa”, Emmy selitti innoissaan.
”Hyvä idea. Tässä on pullo” Lily sanoi, ja heitti tyhjän kermakaljapullon Emmylle.
”No enpä nyt oikein tiedä-” Alice aloitti, mutta Emmy keskeytti hänet.
”Totta kai suostut. Ideahan on hyvä –totta kai, kun se on minun.” Lily naurahti Emmyn itsevarmalle kommentille.
”Lily, sinä varmasti osaat loitsia pullon niin, että se tottelee minua, siis ajatuksiani”, Emmy sanoi.
”Osaan, anna se pullo tänne”, Lily sanoi. Emmy heitti pullon takaisin hänelle, ja Lily otti sen kiinni. Hän kaivoi taikasauvansa esille, ja kosketti sillä pullon pintaa. Hän odoti tässä asennossa hetken ja näytti todella keskittyneeltä. Sitten hän ojensi pullon Emmylle, ja sanoi: ”Noin, nyt sen pitäisi totella sinua.”
”Kokeillaan”, Emmy sanoi, pyöräytti pulloa ja toivoi mielessään sen osoittavan Lilyä. Pian pullo pysähtyi, ja sen korkki osoitti Lilyä.
”Hienoa”, Emmy sanoi, ”Nyt mennään!”
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #15 : Joulukuu 13, 2014, 11:40:03 »
Luku 13: Totuus vai tehtävä?

”Ketkä kaikki tulevat pelaamaan pullonpyöritystä?” Emmy kysyi. Pian hänen ympärillään oli Lilyn ja Alicen lisäksi Sirius, James, Remus, Peter, Diana ja Frank. He asettuivat piiriin, ja Emmy pyöräytti pulloa, joka pysähtyessään osoitti Frankia.
”Totuus vai tehtävä?”
”Totuus.”
”No, Frankenstain, mitäs sinä tykkäät tästä meidän Alicestamme?” Emmy kysyi.
”Öh... No, minä- minä rakastan häntä”, Frank sanoi hieman nolona.
”Oi, ihanaa. Pyöritäppä jo sitä pulloa”, Emmy sanoi, ja Frank pyöräytti pullon liikkeelle. Se osoitti Dianaa.
”Totuus vai tehtävä?”
”Öh... Totuus.”
”Osaatko neuloa?”
”Osaan”, Diana vastasi, ja pyöritti pulloa.
”Emmy, totuus vai tehtävä?”
”Totuus.”
”Onko sinulla poikaystävää?”
”On, Sirius”, Emmy sanoi ja hymyyili Siriukselle, joka vastasi hymyyn iskemällä silmäänsä. Tämän jälkeen Emmy pyöräytti pulloa, joka osoitti Lilyä.
”Totuus vai tehtävä?” Emmy kysyi.
”Öö... Tehtävä.”
”Suutele sitä poikaa, josta pidät eniten tässä piirissä”, Emmy käski, ja Lily katsoi tätä murhaavasti. Tästä ei ollut mitään puhetta. Sitten Lily nousi ylös, käveli Jamesin luo, ja suikkasi pienen suukon tämän huulille. Tämän jälkeen hän käveli takaisin omalle paikalleen aivan kuin mitään kummempaa ei olisi tapahtunut. Sirius katsoi Lilyä kuin järkensä menettänyttä, ja Remus hymyili tietäväisesti –ilmeisesti tämä tiesi Lilyn tunteista. James oli sanaton. Hän ei tiennyt, miten päin olisi. Lilyn tunteet näyttivät vaihtelevan koko ajan; Ensin hän on vihainen Jamesille, pian hän jo rakastaakin häntä, ja seuraavassa hetkessä taas vihaa. En ymmärrä naisia, James ajatteli. Hän katseli, kun Lily pyöritti pulloa, joka pysähtyi kaula kohti Alicea.
”Totuus vai tehtävä?” Lily kysyi Alicelta hymyillen tietäväisesti.
”Hmm”, Alice oli miettivinään, ”Otan varmaan... Tehtävän.”
”Okei, sama tehtävä kuin minulle, koska en keksi muutakaan. Eli suutele sitä poikaa, josta pidät eniten tässä piirissä”, Lily sanoi. Alice kääntyi kohti Frankia, joka istui hänen vierellään, ja suuteli tätä.
”Jaahas”, Sirius sanoi, ”Näyttää siltä, että kaikilla tässä piirissä on tyttö- tai poikaystävä, lukuunottamatta tietenkin Peteriä ja Remusta.
”Mitä? Onko Dianalla poikaystävä?” Alice ihmetteli.
”On on, se puuskupuhlainen Amos Diggory. Emmekä sitäpaitsi minä ja James seurustele”, Lily sanoi.
”Ai ette vai?” Sirius kiusoitteli.
”Emme. Alice, pyöritä pulloa”; Lily sanoi tyynesti.
”Okei”, Alice sanoi, ja pullon pysähtyessä Remusin kohdalle hän jatkoi: ”Totuus vai tehtävä?”
”Totuus”, Remus vastasi.
”No, kerro meille, ketä rakastat”, Alice käski.
”No kun...” Remus aloitti.
”Ei mitään muttia”, Sirius sanoi, ”Minä odotan.”
”Äh, kun...”
”Niin?”
”Tuota...”
”Odotan.”
”Siis...”
”Pidäpä kiirettä, meillä olisi parempaakin tekemistä.”
”No siis, kaikki varmaan tietävät sen Lilyn ja Alicen ystävän, Paprican...”
”Hänkö? Onhan hän ihan hyvännäköinen, sinulla on ihan hyvä maku tyttöjen suhteen, Kuupää.”
”Niin”, Remus sanoi lyhyesti, ja pyöräytti pulloa.
”Totuus vai tehtävä, Emmy?”
”Totuus.”
”Haluaisitko seurustella Jamesin kanssa?”
”En, hän on varattu Lilylle. Sitä paitsi olen jo yhdessä Siriuksen kanssa. Ja Sirius, en todellakaan tahdo päätyä vain viivaksi upeaan, viilleltyyn sängynpäätyysi.”
”Mistä puhut?” Sirius kysyi muka viattomasti.
”Tiedät kyllä”, Alice sanoi ja pyöräytti pulloa, joka osoitti Jamesia.
”Totuus vai tehtävä?”
”Totuus.”
”Mistä ne teidän oudot lempinimenne tulevat? Niinkuin Kuutamo?”
”En voi kertoa. Kysy jotain muuta.”
”Enkä, vastaa!”
”En vastaa. Minä menen nyt nukkumaan.” Kun James ja muut kelmit olivat poistuneet, Lily totesi: ”Sehän lähti nopeasti.”
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #16 : Joulukuu 14, 2014, 16:36:42 »
Luku 14: Suuria paljastuksia

Lily ja James istuivat järven rannalla. Paikalla ei ollut muita, koska ulkona oli aika kylmä, ja kaikki viettivät viikonloppunsa mielummin sisällä lämpimässä oleskeluhuoneessa kuin pakkasen armoilla kylmässä talvi-ilmassa.
”Lily”, James sanoi rikkoen hiljaisuuden.
”Niin?” Lily kysyi.
”Tarkoititko sitä siinä totuudessa ja tehtävässä? Että olen kivoin poika siitä joukosta? Luulin, että se olisi ollut Remus.”
”Remus on hyvää seuraa, ja hänen kanssaan on hauska jutella, mutta en pidä hänestä sillä tavalla, vain ystävänä. Ja tarkoitin sitä, että olet oikeasti mukavin.”
”Oikeasti?”
”Oikeasti.
”Tiedätkö muuten, että miten Emmyllä ja Siriuksella sujuu?” James kysyi.
”No jaa, en ole varma” Lily vastasi, ”Luulen, että heidän suhteensa saattaa kestää kauemmin kuin muiden, koska Emmy on aika lailla saman lainen kuin Sirius.”
”Totta. Montako poikaystävää Emmyllä on ollut? Meinaan, että Siriuksella on ollut niin paljon, että en enää jaksa edes laskea niitä.”
”En ole pysynyt laskuissa, mutta kuitenkin alle neljäkymmentä.”
”Aika monta siis.”
”Jep. Muuten, voitko kertoa minulle, että mistä ne teidän lempinimenne tulevat?”
”En oikein tiedä, katsos en saisi välttämättä kertoa.”
”Miksi et? Kerro, ole kiltti.”
”Äh, okei. Mutta sinun täytyy luvata, ettet kerro kenellekkään.”
”Hyvä on, lupaan.”
”Oletko varma? Et saa kertoa sitä, tai me kaikki neljä – siis minä, Sirius, Remus ja Peter – olemme pahassa pulassa.” Nyt Lilyn mielenkiinto alkoi herätä.
”Lupaan.”
”Hyvä. Tule”, James sanoi, ja lähti kävelemään kohti Kiellettyä metsää.
”Hei, minne menet? Kielletty metsä on kielletty, sehän seisoo siinä nimessäkin.”
”Tule vain. Emme me mene syvälle, vain sen verran, ettei kukaan voi nähdä meitä.”
”Hyvä on”, Lily myöntyi, ja otti Jamesin kiinni. Kun he olivat kävelleet vähän matkaa, ja saapuneet metsän laitaan, James pysähtyi.
”Muista, ettet saa kertoa”, hän vielä sanoi.
”En kerro, en.” Sitten, aivan yhtäkkiä James katosi, ja hänen tilalleen ilmestyi kookas uroshirvi. Lily henkäisi ihmetyksestä. Sitten James muuttui takaisin ihmiseksi.
”Mitä? Oletko sinä animaagi?”
”Olen.”
”Nyt tiedän. Te kaikki olette. Sinä olet hirvi, siitä tulee sarvihaara. Remus, siis Kuutamo, onko hän susi? Sirius... Anturajalka, onko hän kissa tai koira? Ja Peter, siis Matohäntä, onko hän jonkin sortin hiiri tai rotta?”
”Kolme oikein neljästä. Sirius on koira, minä hirvi ja Peter rotta. Mutta Remus ei ole susi, hän ei ole animaagi ensinkään.”
”Eikö? Miksi?”
”Hän on... Remus on ihmissusi.”
”Ei kai, kauheaa. Miten hän kestää sen? Nyt kun tarkemmin ajattelee, miksi en keksinyt sitä heti? Hänhän on pahalla tuulella aina täysikuun aikaan.”
”Eikö sinua yhtään pelota olla hänen seurassaan?”
”Ei tietenkään. Eihän hän ole vaarallinen kuin ainoastaan täysikuulla.”
”Joko nyt ymmärrät, miksi et saa kertoa kenellekkään?”
”Ymmärrän.” Lily ja James lähtivät kävelemään takaisin kohti Tylypahkaa. Lumi narskui jalkojen alla, ja sitä satoi koko ajan lisää pilvettömältä taivaalta. Tylypahkan valot näyttivät houkuttelevilta, ja yhtäkkiä Lily huomasi, että hänellä oli kylmä. Hän tärisi hieman heidän kävellessään kohti suuria, ala-aulaan johtavia ovia. Jameskin huomasi tämän, ja kysyi: ”Onko sinun kylmä?”
”Vähän”, Lily sanoi totuudenmukaisesti.
”Ota tämä”, James sanoi tarjoten omaa toppatakkiaan Lilylle, ”Eihän tuolla ohuella takilla pärjää.”
”Mutta sittenhän sinulle tulee kylmä”, Lily vastusti.
”Eikä tule. Sitäpaitsi ei se haittaa.”
”Haittaapas.”
”Eikä haittaa.”
”Okei”, Lily myöntyi, otti vastaan Jamesin lämpimän toppatakin, ja ojensi oman takkinsa Jamesille. Jamesin takki tuntui ihanan lämpimältä. He jatkoivat matkaansa, ja olivat pian aulassa.
”Minä menen vielä kirjastoon”, Lily sanoi.
”Okei. Nähdään!” James sanoi.
”Nähdään!”
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa katjuska

  • ainoa laatuaan
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #17 : Joulukuu 14, 2014, 21:54:23 »
päätin minäkin kommentoida kun olen tätä melkein koko joulukuun lukenut. fikki on ihan hyvä hyvä, mutta kirjoituksesi "töksähtely" ja nopeasti eteneminen ärsyttää minua (en kuitenkaan syytä sinua siitä jos se on sinun tavallinen tavallinen kirjoitus tyylisi).minnulle tuli myös mieleen, että joulu jo fikissä mennyt? se on jäänyt minulle hieman epäselväksi.
"In 900 years of time and space I’ve never met anyone who wasn’t important"- The Doctor

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #18 : Joulukuu 15, 2014, 17:04:40 »
Katjuska: Kiitos kommentista! Ja tuo nopeasti eteneminen on minulle aikas tavallista. Anteeksi, jos tuo joulujuttu on jäänyt epäselväksi, mutta siis joulu ei ole vielä mennyt.


Luku 15: Kurkkupurkin kootut pahat teot

A/N: Älkää ihmetelkö tuota otsikkoa... :) Se tuli minun ja kaverini Kaistapään yhdestä jutusta...
       
                                              ***

”Senkin... Senkin ulompi vino vatsalihas!” Emmyn ääni kaikui Rohkelikon oleskeluhuoneessa. Hänen sanansa oli osoitettu Sirius Mustalle. Lily ja Alice kiirehtivät tyttöjen makuusalista katsomaan, mitä oli tekeillä.
”Emmy, mitä ihmettä sinä täällä meluat?”Alice kysyi saavuttuaan oleskeluhuoneeseen.
”Tuo hiivatin kurkkupurkki varasti minun paitani!” Emmy vastasi.
”Mitä ihmettä? Ja hiivatin kurkkupurkki?” Lily ihmetteli.
”Kyllä. Musta varasti minun ainoan mustan teepaitani”, Emmy sanoi.
”Niin ja mitenkäs hän olisi saanut sen käsiinsä? Ettet vain sinä olisi unohtanut sitä sinne viettäessäsi ’laatuaikaa’ Siriuksen kanssa?”
”Enkä! Tai siis-”
”Eli joo. No niin, voisitko olla hiljaa, sillä minä luulen, että olet herättänyt ainakin puolet Rohkelikoista?”
”Äh, okei. Mutta sinä saat luvan antaa paitani takaisin!”
”Joo joo”, Sirius sanoi.
”Mutta minä ainakin menen aamupalalle, en usko, että saan enää unta”, Lily sanoi, ”Ketkä kaikki muut tulevat?”
”Minä ainakin, laitan vain jotain päälleni”, Emmy sanoi ja katosi ylös tyttöjen makuusaliin.
”Minäkin voin tulla”, Alice sanoi, ja käveli Lilyn viereen.
”Minäkin tulen, jos siis puhutte aamupalasta”, sanoi Remus, joka oli juuri tullut alas poikien makuusalista.
”Okei, odotetaan vielä Emmyä, hän on vaihtamassa vaatteita”, Lily sanoi. Pian Emmy tuli oleskeluhuoneeseen, ja hän, Lily, Alice ja Remus lähtivät kohti Suurta salia. Pian he saapuivatkin sen oville, ja huomasivat, että ne oli koristeltu jäisellä huurteella. Samaa huurretta oli myös Suuren salin sisällä; tupapöydissä, opettajien pöydässä, verhoissa, ikkunanpielissä, katon rajalla... Näytti kuin koko sali olisi jäässä. Pieniä ikijääpuikkoja roikkui kaikkialta, ikkunoissa oli pieniä jääkiteitä, kuin kristalleja ja kaikki astiat näyttivät jäästä vuolluilta. Silti kaikkialla oli lämmintä ja ihanan kotoisaa.
”Vau!” Alice henkäisi.
”Niinpä”, Lily sanoi. Myös Emmy ja Remus näyttivät olevan haltioissaan. He olivat jäänet suuren salin ovelle, mutta älysivät pian jatkaa matkaansa.
”Tällaiset talvikoristeet sitten, aika mukavat”, Remus sanoi lopulta. He istuutuivat Rohkelikon tupapöytään, ja alkoivat syödä aamupalaa.
”Milloin meidän joululomamme alkaa?” Emmy kysyi vähän ajan jälkeen.
”Enää vähän aikaa. Perjantaina on tanssiaiset, torstaina saa käydä Tylyahossa... Näyttää siltä, että viimeinen kokonainen koulupäivä olisi keskiviikko eli ylihuominen”, Lily sanoi.
”Oikeasti?” Alice kysyi, ”Siis että tämän päivän lisäksi on enää kaksi koulupäivää?”
”Kyllä, niin se taitaa mennä.”
”Mutta sittenhän meillä alkaa olla kiire, Lily, tiedäthän...” Alice viittasi näillä sanoillaan joululahjaleipomuksiin, heidän piti vielä saada minttutangot ja kanelipikkuleivät valmiiksi.
”Tiedän. Tänä iltana koulun jälkeen, käykö?”
”Sopii.”
”Mikä sopii tänään koulun jälkeen?” Emmy kysyi uteliaana.
”Öö, läksyt”, Lily mumisi epämääräisesti.
”Öh, okei? En kyllä taida uskoa sinua”, Emmy sano, mutta jätti asian sikseen. Kuitenkin hän yritti päivän aikana saada Lilyä paljastamaan suunnitelmansa muun muassa kysymyksillä ”Pelataanko tänä iltana lumisotaa?” ja ”Ai miksi ei, eikö sinulle käy, mitä sitten teet?” , mutta Lily ei paljastanut, eikä Alicekaan. Illalla Lily ja Alice kiirehtivät keittiöön. Lily otti jääkaapista minttutankomassan, ja Alice alkoi pyöritellä kanelipikkuleipiä. Myöhään illalla he olivat viimein saaneet kaikki valmiiksi.
”Enää pitää paketoida nämä. Oletko valmis?” Lily kysyi.
”Olen”, Alice sanoi. Lily kaivoi esiin eri kokoisia sellofaanipussukoita. He jakoivat kaikki herkut pusseihin. Tämän jälkeen he kiinnittivät niihin jo valmiiksi askartelemansa kortit, ja lopuksi kähersivät lahjanauhaa niiden suun ympärille. Paketeista tuli kauniita, ja varmasti myös herkullisia.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #19 : Joulukuu 18, 2014, 16:07:11 »
A/N: Anteeksi, kun en ole ehtinyt kirjoittelemaan... Joulujuhla ja -valmistelut veivät aikaa, ja tulevat viemään tästä eteenpäinkin. Mutta tässä sitten luvut 16-18.

Luku 16: Hääkutsu

Hei, Lily!

Terveisiä kotoa. Petunia meni kihloihin Vernonin kanssa, ja minun tehtävänäni onkin siis ilmoittaa, että heidän hääjuhlansa ovat 21. joulukuuta. Tervetuloa mukaan. (Tuo siis tarkoitti, että tiedän, että et halua tulla, mutta tulet silti.) Voit ottaa mukaasi seuralaisen. (Hei friikki, älä missään nimessä tuo lisää friikkejä! Terv. Petunia) Äläkä välitä tuosta Petunian viestistä. Hän tahtoo sinut morsiusneidokseen. Kävivikö kermanvalkoinen puku? Tätisi olisi tahtonut vaaleanpunaisen, mutta tiedän, ettet pidä siitä.
Sitten muihin asioihin. Isällä menee hyvin, niin kuin minullakin. Ostimme tyttökoiran, labradorinnoutajan. Olisiko sinulla ehdotusta sen nimeksi?

Toivoisin, että vastaat pian!

Rakkaudella,
                 Äiti, isä ja Petunia.


”Jaahas”, Lily mumisi itsekseen. Hän oli löytänyt kirjeen lipastonsa päältä, varmaan joku kotitontuista oli sen tuonut. Niinpä Lily otti esiin sulkakynän, mustetta ja pergamenttirullan, ja alkoi kirjoittaa;

Hei äiti!

Kiitos terveisistä, ja terveisiä myös isälle. Mahtavaa, että saan pilata joulunodotukseni raahautumalla arvon rouva Dursleyn hautajaisiin –eikun siis häihin, anteeksi. Ja kermanvalkoinen puku sopii. Ihanaa, että ostitte koiran, sopisiko sen nimeksi vaikka Rose tai Orvokki? Ei ainakaan mitään Petunia II :ta tai Suklaakakkua, osuinko oikeaan Petunian ehdotuksissa? Kerron, jos aion ottaa jonkun seuralaisekseni myöhemmin. Nyt on kiire Taikaeläintenhoidon tunnille!

Lily


Lily kääri pergamentin rullalle ja sitoi sen pöllönsä jalkaan. Sitten hän avasi ikkunan, ja pöllö lähti viemään kirjettä.

                                                 ***

”Miksi olet noin pahalla päällä?” James kysyi Lilyltä.
”Siksi, että minun pitää pilata joulunodotukseni.”
”Miten ja miksi?”
”Katsos sisareni Petunian ja hänen kihlattunsa häät ovat 22. joulukuuta, ja minun on pakko mennä sinne morsiusneidoksi.”
”Äh, harmi. Saatko muuten ottaa sinne mukaan seuralaisen?”
”Äidin ja isän mielestä saan, Petunian mielestä en.”
”No, meinaatko ottaa?”
”Tiedän mitä yrität. Itseasiassa aioinkin pyytää sinua. Olisi mahtavaa nähdä hänen ilmeensä.”
”Totta.”
”Mutta etkö mene oman perheesi luo jouluksi?”
”En. Heillä on töitä. Ja sitäpaitsi Peter ja Remus joutuvat kuitenkin jäämään tänne, joten minä ja Siriuskin jäämme.”
”Ai, okei. No tuletko sitten parikseni?”
”Voin vaikka tullakin.”
”Hienoa, sitten en joudu olemaan siellä yksin, tai siis meidän sukulaisemme ovat lähes yhtä ärsyttäviä  kuin Petunia...”
”Harmi.”
”Mutta et sitten saa taikoa siellä, sinne on tulossa varmaan ainakin 200 jästivierasta...”
”Mahtavaa.” Lily mulkaisi Jamesia.
”Joo joo, en taio.”
”Hyvä.”

Luku 17: Riita

Lily, Alice, Emmy ja Paprica kävelivät pihalla. Oli viimeinen koulupäivä ennen lomaa ja lunta oli tuiskuttanut jo muutaman päivän. Tämän seurauksena kaikkialla Tylypahkan tiluksilla oli melkein puolen metrin korkuiset lumikinokset. Yhtäkkiä Emmyn selkään lensi kylmä lumipallo.
”Hei, kuka sen heitti?!?” hän huusi raivostuneena. Sitten hänen katseensa osui Sirius Mustaan, joka virnisteli pahaenteisesti.
”Mitä? Sehän oli vain ystävämielinen kutsu lumisotaan viimeisen koulupäivän kunniaksi, arvon leidit”, Sirius sanoi muka viattomana.
”Minä vielä näytän sinulle ystävämielisen kutsun lumisotaan”, Emmy manasi.
”No, tuletteko?” James kysyi.
”Emmekai me voisi vastustaa kiusausta rökittää teidät?” Lily sanoi.
”Hyvä, asia on siis sillä selvä. Aiotteko tehdä itsellenne suojalinnoituksen vai aloitetaanko heti?”
”Ehkä se linna olisi hyvä idea. Mitä mieltä olette, tytöt?” Alice sanoi.
”Okei, ryhdytään hommiin” , Paprica vastasi
”Rakennatteko tekin?”Emmy kysyi.
”Jep”, Remus vastasi.
”Okei, mutta taikaa ei saa käyttää”, Lily sanoi.
”Äh, olkoon menneeksi”, Sirius tuhahti, ja kaikki ryhtyivät töihin. Noin puolen tunnin kuluttua kummillakin oli kasassa hienot linnoitukset. Tai, noh, Lilyn tiimillä oli valtava mutta kestävä lumilinnoitus, ja he olivat tehneet pallojakin valmiiksi, ja kelmeillä... Heillä oli suuri lumikasa, johon he olivat tehneet muutaman kurkistusaukon.
”Taikaahan ei saanut käyttää”, Sirius sanoi tytöille.
”Ei niin, emmekä me käyttäneetkään”, Lily vastasi.
”Varmasti käytitte”, Sirius intti.
”Ei käytetty”, Emmy sanoi, ”Lilyhän on jästisyntyinen, hän on pienempänä rakentanut siskonsa ja vanhempiensa kanssa tosi hienoja linnoja, olin kerran mukana.”
”Väitättekö te siis, että ette käyttäneet yhtään taikaa?” James varmisti.
”Kyllä, emme käyttäneet”, Paprica vahvisti.
”Okei, aloitetaan”, Sirius sanoi.
”Mutta hei, entäs joukkueiden nimet?” James kysyi.
”Ai niin”, Sirius muisti. Kummatkin joukkueet kerääntyivät piiriin miettimään nimeä.
”Miten olisi ’kaistapäiset perunat’?” Emmy ehdotti.
”Aika outo. Mutta se ’kaistapää’ –juttu oli hyvä”, Lily vastasi,
”Entä ’kaistapäiset hillerit’?” Alice ehdotti.
”Niin vai otetaanko pelkkä ’kaistapäät’?” Paprica kysyi.
”Sopii”, Lily sanoi ja muutkin myöntelivät. Sitten Lily otti kaulahuivinsa ja monisti sen. Hän sitoi toisen huivin kaulaansa ja toisen Emmyn löytämään oksaan. Sitten hän osoitti sitä sauvallaan ja kirjaili siihen nimen ’Kaistapäät’. Samaan aikaan kelmit olivat miettimässä omaa nimeänsä.
”Entä ’Hermoheikot hillerit’?” Sirius kysyi non kymmenen muun ehdotuksen jälkeen.
”Okei, otetaan se, se on hyvä”, James sanoi.
”Oletteko te valmiita?” Alice huusi.
”Ollaan”, James vastasi.
”No, mikä teidän nimenne on?”
”Me olemme ’Hermoheikot hillerit’, entä te?” Vastaukseksi Alice osoitti heidän viiriään, joka oli pystytetty linnan turnn huipulle.
”Oletteko te ’Maisaräät’?” Sirius kysyi yrittäessään saada selville, mitä huivissa luki.
”Ei kun ’Kaistapäät’, tomppeli!” Emmy vastasi.
”Oho, aloitetaanko?”
”Jep!”
”No niin, kolme...” James aloitti laskemaan takaperin, ”Kaksi... Yksi... TAISTOON!” Lumipallot viuhuivat ilmassa ympäriinsä, ja pian kaikki olivat litimärkiä, ja ’Hermoheikkojen hillereiden’ linnoitus – tai siis lumikasa – oli aivan tuusan nuuskana.
”Oletteko te niin lapsellisia, että leikitte lumisotaa? Seitsemäsluokkalaiset?” kuului pahaenteinen ääni eidän takaansa. Se oli Severus Kalkaros.
”Ruikuli”, Sirius sylkäisi sanan suustaan.
”Minäpä minä”, Kalkaros sanoi. James osoitti sauvallansa Kalkarosta, ja pian hän oli ilmassa vain nilkkansa varassa.
”Päästäkää alas!” Kalkaros huusi.
”James, olisitko ystävällinen ja päästäisit hänet alas?” Lily kysyi.
”Äh, okei”, James sanoi.
”Nimittäin, minulla olisi kana kynittävänä hänen kanssaan, ja se olisi paljon helpompaa, jos hän olisi maassa”, Lily jatkoi.
”Oho”, Jamesin suusta pääsi, ja hän pudotti Kalkaroksin lumikasaan.
”Sinä”, Lily sähähti, ”Miten sinä kehtaat edes näyttää naamaasi täällä? Luulin, että olisit edes niin järkevä, että pysyisit kaukana minusta – sinähän tiedät, että sain U:n sekä loitsuista että pimeyden voimilta suojautumisessa.”
”Mistäs päin nyt tuulee?” Sirius kysyi ihmeissään.
”Hän haukkui minua kuraveriseksi, ja yritti uskotella minulle, että kaikki muut Rohkelikot olisivat pohjasakkaa”, Lily sanoi ja jatkoi osoittaen sanansa Kalkarokselle:
”Ruikuli, miten sinä kehtaat?”
”Minä...” Kalkaros aloitti.
”Hiljaa”, Lily sanoi.
”Sektumsemp-” Kalkaros aloitti, mutta Lily ehti torjua kirouksen. Sitten hän osoitti Kalkarosta sauvallaan. Näytti siltä kun jokin olisi liimannut hänen kielensä kitalakeen, eikä hän ilmeisesti voinut puhua.
”Vangitsous!” Lily huusi, ja tiukat köydet sitoivat Kalkaroksen pieneksi paketiksi.
”Noim”, Lily sanoi, ”Solmitaanko vielä oikein kiva rusetti päälle ja lähetetään äidillesi, Ruikuli, valtava lohikäärmeensontaläjä joululahjaksi?”
”Vau, Lily”, Emmy sanoi.
”Ai niin, viisisataa pistettä pois Luihuiselta ja jälki-istuntoa sinulle, Ruikuli, ja kahdelle ystävällesi, jotka seisovat vieressäsi”, Lily sanoi vielä ohimennen.
”Oho?” Sirius ihmetteli. Lily oli toden totta muuttunut.

Luku 18: Pukua mä metsästän, pukua mä metsästän...

”Emmy, Alice, herätkää! Tänään pääsemme Tylyahoon!” Lily sanoi innoissaan ja ravisteli tyttöjä hreille.
”Ai niin” vastaherännyt Alice muisti. Kun Emmykin oli herännyt ja kaikki olivat pukeneet päivävaatteensa, he kiiruhtivat aamupalalle. Aamiaisen jälkeen he palasivat makuusaliin laittamaan hiuksensa, meikkaamaan ja keräämään tavaransa joita he tarvitsisivat Tylyahossa.
”Oletteko valmiita?” Emmy kysyi myöhemmin.
”Joo, mennään”, Lily vastasi. He juoksivat alakertaan ja asettuivat pitkään jonoon, joka koostui enimmäkseen viides-, kuudes- ja seitsemäsluokkalaisista, odottamaan sitä, että Voro tarkistaisi heidän lupalappunsa. Jonkin ajan kuluttua he pääsivät ulos tielle, joka vei Tylyahoon.
”Käydäänkö ensimmäisenä Malkinilla, sitten Toimikas & Sukkulapitsissä, sen jälkeen Dorean Kullassa ja lopuksi Velhovaatehtimo Hepeneessä?” Alice ehdotti.
”Sopii”, Lily sanoi, ja he suunnistivat kohti matami Malkinin kaapukauppaa.
”Entä tämä?” Alice kysyi noin puolen tunnin mekkojen sovittelun jälkeen näyttäen metallinkuultavaa mekkoa, jonka olkaimet olivat selän takana ristissä.
”En tiedä, tuo väri on kyllä aika erikoinen, jotenkin vihertävänsinisenliila”, Emmy tuomaroi.
”Taidat olla oikeassa”, Alice sanoi, asetti mekon takaisin vaaterekkiin ja jatkoi niiden läpikäymistä.
”Mnkä väristä mekkoa sinä oikein etsit, Emmy?” Lilyn ääni kuului kaupan toiselta puolelta.
”En tiedä, ehkä jokin sinisen tyylinen, tai sitten valko-hopea.”
”Okei, täällä nimittäin olisi sekä yksi sininen että kaksi valkoista mekkoa, tosin nuo valkoiset näyttävät hieman hääpuvuilta.”
”Odota, tulen katsomaan.” Emmy kiirehti Lilyn luokse, joka piteli kolmea mekkoa, yhtä sinistä olkaimetonta, jossa oli tekojalokiviä, yhtä kermanvalkoista hörselökoristeista ja yhtä lumivalkoista mekkoa, jossa oli paljon hopeakoristeita.
”Tuo kermanvalkoinen ei ole hyvä”, Emmy päätti heti, ”Mutta jompikumpi noista kahdesta muusta voisi ollakin. Käydäänkö nyt muualla, ja tullaan myöhemmin takaisin?”
”Sopii”, Lily vastasi. He kävelivät Alicen luo, joka näytti hieman turhautuneelta.
”Mennäänkö muualle?” Lily kysyi.
”Mennään vain, ei täältä löydy mitään”, Alice vastasi, ja he astuivat kaupan ovesta ulos jäätävään viimaan. He lähtivät kohti Toimikas & Sukkulapitsiä.
”Millaista mekkoa sinä etsit, Lilyseni?” Emmy kysyi.
”Vihreä voisi olla kiva. Vaaleanpunainenhan ei sovi hiuksiini, joten ei sellaista, eikä ehkä sinistäkään, joten valkoinen ja vihreä, jompi kumpi niistä. Toisaalta, joudun pukeutumaan valkoiseen Petunian häissä, eli aion ostaa vihreän”, Lily selitti.
”Okei, minkä laista vihreää? Sinulle sopisi ehkä parhaiten olkaimeton tai sitten spagettiolkaiminen. Entä minkä pituinen? Olisiko kokopitkä hyvä? Sellainen, jossa on paljon erilaisia silkkejä ja sifonkeja päällekkäin? Näin sellaisen Hepeneen näyteikkunassa.”
”No käydään Sukkulapitsin jälkeen Hepeneessä, ja metsästetään korut myöhemmin”, Alice ehdotti.
”Okei”, Emmy sanoi, ja he astuivat Toimikas & Sukkulapitsin ovesta sisään lämpimään tilaan. Heti, vaaterekissä oven edessä, he näkivät kauniin, punaisen mekon, joka oli kuin tehty Alicelle.
”Tuon sinä otat!” Emmy päätti Alicen puolesta.
”Varmaan, sovitan sitä ensin”, Alice vastasi ja meni puvun kanssa sovituskoppiin. vähän ajan päästä hän tuli sieltä pois mekko päällään. Se oli punainen, kokopitkä mekko, jossa oli kultaisia koristeita. Siinä oli ohuet olkaimet, ja selkä oli kokonaan paljaana lukuunottamatta ohuita kultahelmirihmoja, jotka kiersivät pukua ympäri.
”Ihana”, Lily henkäisi.
”Totta, minä otan tämän”, Alice sanoi ja kävi vaihtamassa päivävaattensa takaisin päällensä. Sitten hän vei puvun kassalle.
”Kolmetoista kaljuunaa”, kassaneiti sanoi. Alice kaivoi rahat lompakostaan, ja laski ne kassalle. Sitten kassaneiti pakkasi puvun kassiin ja ojensi sen Alicelle. Sitten tytöt kävelivät viereiseen Velhovaatehtimo Hepeneeseen, ja sen näyteikkunassa komeili juuri sellainen puku, mistä Emmy oli kertonut.
”Saanko sovittaa tuota ikkunassa olevaa pukua?” Lily kysyi, ja se tuotiin hänelle. Lily kävi vaihtamassa sen päällensä, ja astui sitten Emmyn ja Alicen eteen tuomaroitavaksi.
”Ihana!” Emmy sanoi, ”Tuo on täydellinen sinulle.”
”Hyvä, sitten otan tämän”, Lily sanoi hymyillen.
”Kuulkaa, jos te maksatte tässä kaikessa rauhassa ja menette sitten Dorean Kultaan, niin minä käyn ostamassa sen sinisen mekon, käykö?” Emmy kysyi.
”Sopii”, Alice vastasi. Lily vaihtoi takaisin tavallisiin vaatteisiinsa, ja kävi maksamassa puvun.
”Lily, eivätkö nämä kengät olisi täydelliset siihen asuusi?” Alice kysyi, ja näytti paria vihreitä korkokenkiä.
”Kyllä, nuo ovat mahtavat, otan myös ne. Ja eivätkö nuo sopisi sinun asuusi?” Lily osoitti kultaisia avokkaita, joissa oli punaiset ruusut.
”Totta”, Alice vastasi ja he kävivät maksamassa myös kengän, ja lähtivät Dorean Kultaan, jossa Emmy jo odottelikin. He valitsivat vielä korut asuunsa, ja lähtivät sitten takaisin Tylypahkaan. Seuraavan päivän tanssiaisiin oli kaikki valmista.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 20, 2014, 14:07:06 kirjoittanut Chilisuklaa »
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Jenna Glent

  • Täydellisten virheiden tekijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Suklaahullu
  • Tupa: Luihuinen
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #20 : Joulukuu 18, 2014, 19:24:20 »

”Mutta et sitten saa taikoa siellä, sinne on tulossa varmaan ainakin 200 jästivierasta...”
”Mahtavaa.” Lily mulkaisi Jamesia.

Onko tuon "Mahtavaa." Repliikin oikeasti tarkoitus sanoa Lily vai James? Olisi outoa jos sen olisi sanonut Lily ja mulkaissut Jamesia.

Anyway, kuitenkin, ihan hyvä joulukalenterifiikki ja lukujen nimet ovat hyviä.
If you want it, work for it. It's that simple.

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #21 : Joulukuu 19, 2014, 08:59:17 »
Jenna Glent: sen vuorosanan sanoi James, anteeksi, jos olen kirjoittanut epäselvästi... :)


Luku 19: Tanssiaiset

Oli aamu - todella aikainen aamu. Lily vilkaisi kelloa. Se näytti kymmentä yli viittä. Tänään, tänään ne olisivat. Joulutanssiaiset. Lilyllä oli asu valmiina henkarilla, joka roikkui pylvässängyn verhotangosta. Meikit – siis ne, joita hän tarvitsisi – hän oli nostanut lipaston päälle. Korut olivat lipaston ylimmässä laatikossa, jonne Lily oli ne edellisenä iltana järjestänyt, yhdessä hiuskoristeiden kanssa. Korkokengät hän oli sijoittanut kauniiseen kenkälaatikkoon sängyn viereen. Kaikki oli valmista illan juhlia varten. Lily hipsi kylpyhuoneeseen, hiljaa, jotta ei herättäisi muita makuusalissa olevia. Suihkussa hän antoi lämpimän veden valua päälleen. Pian hän kääriytyi pehmeään, valkoiseen pyyhkeeseen ja hissutteli takaisin. Hän puki päälleen löysän villaneuleen ja farkut, ja veti jalkaansa eripariset villasukat. Kello oli viisitoista minuuttia vaille kuusi. Vielä oli odotettava jonkin aikaa, ja sitten voisi mennä aamupalalle. Lily nappasi hiusharjan yöpöytänsä päältä, avasi hiljaa makuusalin oven ja käveli portaat alas oleskeluhuoneeseen. Sitten hän istui sohvalle, joka oli takan lähellä, ja alkoi selvittää pitkiä, paksuja, punaisia hiuksiaan. Pian Lily kuuli ääniä makuusalien portaikosta, ja hän kääntyi katsomaan. Siellä oli James.
”Mitä ihmettä? Oletko sinä hereillä tähän aikaan?” Lily ihmetteli.
”Olen, ikävä kyllä. Tuolla ei vain saa nukutuksi, Sirius kuorsaa.”
”Onneksi olkoon. Paljonko kello muuten on?”
”Tasan kuusi. Kuinka niin? Kauanko olet ollut jo hereillä?”
”Noin puolitoista tuntia.”
”Oho. Mitä kaikkea olet jo tehnyt?”
”Tarkastin, että kaikki oli valmista iltaa varten, kävin suihkussa ja olen nyt selvittämässä hiuksiani.”
”Mahtavaa. No kuule-”
”Minä ainakin menen aamupalalle, tuletko sinä?”
”Joo, voin tulla.” Lily ja James lähtivät kohti suurta salia.
”Tiesitkö muuten, että meidän on tänään oltava koristelemassa salia, McGarmiwa kertoi?” Lily kysyi.
”En, mutta kiitos kun kerroit. Moneltako?”
”Varmaan kolmelta, luulisin. Onneksi tänään ei ole koulua, en millään ehtisi kaikkea, varsinkin, kun ne Peto- anteeksi, siis Petunian häät ovat jo ylihuomenna, ja meidän on matkattava sinne jo huomenna.”
”Ai niin, joko muuten kerroit äidillesi, että tulen kanssasi?”
”Oho, kiitos, kun muistutit, kirjoitan kirjeen heti kun pääsemme istumaan, täällä taitaa olla hieman tungosta.” Lily ja James olivat saapuneet Suureen saliin. Sali oli jo lähes täynnä, sillä varsinkin tyttöjä neljäsluokkalaisista aina kuudensiin asti oli paljon aamiaisella. Pian he kuitenkin pääsivät istumaan, ja Lily kaivoi laukustaan sulkakynän, musteen ja pergamenttia, ja alkoi kirjoittaa Jamesin kuikuillessaan koko ajan hänen olkansa yli.

Hei äiti!

Terveisiä täältä Tylypahkasta! Minulla menee hyvin, tänään on Joulutanssiaiset. Minun pitikin kertoa, että James, myös tämänpäiväinen tanssiparini ja Tylypahkan johtajapoika, tulee kanssani Petunian häihin.

Nähdään huomenna!
Lily

PS. Ei kai sen koiran nimeksi tullut Petunia II?

”Minun täytyy mennä lähettämään tämä, tuletko mukaan?” Lily kysyi.
”Voin tulla”, James vastasi. Lily keräsi tavaransa Jamesin odotellessa vieressä, ja pian he lähtivät yhtä matkaa kohti pöllölässä. Noin kahdenkymmenen minuutin päästä Lilyn oma pöllö oli lähtenyt viemään kirjettä perille.

                                                          ***

”Näytänkö hyvältä?” Alice tuskaili. Frank oli lupautunut hänen parikseen, ja hän oli aivan hermona.
”Näytät, Alice, sinä näytät upealta, mutta samaa ei voi sanoa minusta”, Emmy harmitteli.
”Äh, te molemmat näytätte upeilta, mennäänkö?” Lily kysyi. Kaikilla tytöistä oli jo juhlavaatteet päällään, ja juhlat alkaisivat pian.
”Mennään vain”, Emmy vastasi, ja he kävelivät portaat alas oleskeluhuoneeseen, jossa heidän parinsa jo odottelivat.
”Vau, Lily,sinä näytät upealta!” James ihaili, kun Lily tarttui hänen käteensä. Sitten he kävelivät Suuren salin oven eteen. Heidän lisäkseen paikalla oli paljon Tylypahkalaisia juhlijoita. Tismalleen silloin, kun juhlien kuului alkaa, salin ovet avautuivat paljastaen upeasti koristellun, jouluisen näkymän. Kaikki saliin astuvat henkäilivät ihastuksesta. Pian professori McGarmiwa rykäisi, ja ilmoitti juhlat alkaneeksi. Hän myös kertoi, että ensimmäisen tanssin aika olisi nyt, ja sen avaisivat johtajaoppilaat. Tämän kuulutuksen kuultuaan Lily ja James astuivat keskelle salia, ja kun saliin alkoi tulvia musiikkia, he alkoivat tanssia. Pian kuitenkin kaikki muutkin yhtyivät tanssiin. Pitkän ajan kuluttua Lily ja James kävelivät kohti läheistä pöytää. Kaikki muut olivat vielä tanssimassa, mutta he alkoivat jutella kaikesta päähän pälkähtävästä.
”Muuten, mistä olet oppinut tanssimaan noin hyvin, James?” Lily kysyi.
”Meidän sukujuhlissa, ne vanhat mummot ovat kyllä kovia vastuksia. Jos et mene tanssimaan, ne hutkaisevat sinua laukulla takaraivoon. Jos menet, mutta et osaa tanssia, ne hutkaisevat sinua laukulla takaraivoon, joten on vähän pakko osata”, James virnisti, ”Entä sinä, sinäkin tanssit todella hyvin.”
”Olimme Petunian kanssa yhdellä kansantanssikurssilla, mutta se oli kyllä pelkkää painajaista.” Pian Alice ja Frank, Sirius ja Emmy, Remus ja Paprica ja Peter ja eräs viidesluokkalainen Lilja liittyivät heidän seuraansa. Jonkin ajan kuluttua prof. McGarmiwa ilmoitti, että alle kuudesluokkalaisten oli poistuttava salista. Suurin osa opettajistakin lähti, vain professori Dumbledore jäi. Lily ja James jäivät vielä pöytään lepäämään, kun muut menivät tanssimaan tai juomaan – suurimman osan juomista Sirius oli kyllä terästänyt niin, ettei salissa ollut kohta melkein yhtään täysjärkistä. Yht’äkkiä Lilyn ja Jamesin ylle leijui mistelinoksa. Sen kummemmin ajattelematta James suuteli Lilyä. Lily vilkaisi Jamesia, ja suuteli tätä pikaisesti. Tästä joulusta tulisi mahtava – siis, jos Petunian ja Vernonin häitä ei laskettaisi.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Chilisuklaa

  • Moony Cullen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I ᒪOᐯᕮ ᗪᗩYᔕ ᗯᕼᕮᑎ ᗰY OᑎᒪY ᑭᖇOᗷᒪᕮᗰ Iᔕ Tᕮᗩ Oᖇ ᑕOᖴᖴᕮᕮ
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #22 : Joulukuu 20, 2014, 13:47:24 »
Luku 20: Häävalmisteluja

A/N: Tohtisinko pyydellä jo vaikka etukäteisjoululahjaksi kommentteja?


Hei, Lily!

Se käy hyvin, että James tulee mukaan. Oliko teillä tanssiaisissa hauskaa? Tulettehan jo ennen kello kolmea, sinun täytyy sovittaa pukuasi!

Nähdään pian!

Rakkaudella,
                     äiti


Kirje oli saapunut ennen kuin Lily oli herännyt. Toden näköisesti joku kotitontuista oli tuonut sen, tai sitten Lilyn pöllö oli jättänyt sen hänen vuoteelleen, mutta joka tapauksessa tieto oli tullut perille. Kello oli kahdeksan aamulla, ja Lily ja James odottivat Tylypahkan pikajunaa, joka veisi heidät Lontooseen. Yht’äkkiä kuului pillin vislaus, ja juna porhalsi mutkan taakaa. Kun se oli pysähtynyt, he kapusivat noin puolen koulun kanssa kyytiin. Loput kotiinlähtijät lähtisivät 23.12. Rohkelikosta paikalle jäisi kelmien, Lilyn, Alicen, Emmyn ja Frankin lisäksi vain kolme oppilasta. Pian junamatka alkoi. He olisivat perillä seitsemää minuuttia vaille kaksi, eli matka tulisi kestämään noin kuusi tuntia. Lily otti esille historian kirjan, ja alkoi lukea, ja James vain tuijotteli ikkunasta ulos.

                                                        ***

”Hei, Lily!” rouva Evans tervehti, kun Lily ja James saapuivat Lilyn talon kotiovelle.
”Hei, äiti!” Lily vastasi, ”Tässä on James.”
”No mutta hei, James, mukavaa nähdä sinua”, rouva Evans sanoi hymyillen.
”Hei”, James vastasi.
”Tulkaa sisälle. Lily, käyttäydythän kunnioittavasti siskoasi kohtaan, en tahdo, että hänen juhlansa pilataan. Marge on kylässä, ja hän nukkuu olohuoneessa, te voitte kummatkin mennä Lilyn huoneeseen”, rouva Evans selosti samalla kun johdatti Lilyn ja Jamesin sisään, ”Lily, minun täytyy mennä leipomaan. Isäsi on olohuoneessa. Viekää ensin tavaranne yläkertaan, ja jos sitten voisit, Lily, tulla auttamaan minua leipomisessa ja koristelussa, pukusi tulee noin tunnin päästä.”
”Okei”, Lily sanoi, ja he lähtivät  raahaamaan matka-arkkujaan ylös kohti Lilyn huonetta.
”Tämä on huoneeni”, Lily sanoi, kun he olivat päässeet perille.
”Aika iso”, James sanoi.
”Minun mielestän se on ihan normaali, mutta näkisitpä Emmyn huoneen! Hän on ainut lapsi, joten hänen huoneensa on miltei puolet heidän talostaan.”
”Oho.”
”Niinpä. Mutta mennään nyt tervehtimään isääni, tule!” Lily ja James kiirehtivät portaat alas, ja menivät olohuoneeseen.
”Hei isä!” Lily huudahti.
”Hei Lily! Ja onko tämä se sinun sulhosi?”
”Äh, ei James ole minun sulhoni. Äiti käski minut leipomaan. James, jäisitkö tähän isän kanssa? Luulen, ettet halua olla paikalla, kun äiti kyselee minulta kaikkea mahdollista ja mahdotontakin.”
”Sopii”, James vastasi. Lily käveli keittiöön, jossa hänen äitinsä jo odotti.
”No, Lily, kerrohan minulle vähän tuosta Jamesista”, rva Evans kehotti samalla, kun vatkasi keksitaikinaa.
”No James on johtajapoika, ja...” Lily aloitti. Tästä leipomistuokiosta tulisi pitkästyttävä.
 
                                       ***

”Liilyy, asusi tuli!” Lilyn serkku, Cecilia, huusi.
”Hei, Ceci, mitä kuuluu?” Lily kysyi. Cecilia oli vuotta Lilyä vanhempi. Hänellä oli punertavanruskeat hiukset ja vihreät silmät. Cecilia oli pitkä, hoikka ja urheilullinen. Hän oli hyvin kaunis, ja monet pojat ihailivat häntä.
”Hyvää, kiitos vain kysymästä. Entä sinulle?”
”Ihan hyvää. Tulimme juuri Jamesin kanssa koulusta, ja-” Cecilia oli ainut Lilyn jästiystävistä, joka tiesi Tylypahkasta.
”Jamesin? Kuka James on?” Cecilia kysyi kiinnostuneena.
”Odota, Ceci. James, tue tänne, serkkuni Cecilia tahtoo tavata sinut!” Lily huusi ja jatkoi: ”James on varmaan pelaamassa räjähtävää näpäystä isän kanssa.
”Onko James poikaystäväsi?” Cecilia uteli.
”No tuota...”
”Eli on. Onko hän hyvän näköinen?”
”Koko koulun parhaan näköisin. Muidenkin kuin minun mielestä, siis.”
”Niin kuka on koulun hyvännäköisin?” James, joka oli tullut Lilyn taakse, kysyi.
”Ei kukaan. James, tässä on serkkuni Cecilia.”
”Hei. Minä olen James”, James vastasi itsevarmana.
”Hei. Ja voit sanoa ihan Ceciksi vain, niin kaikki tekevät”, Cecilia sanoi. Hän katsoi ihastuneena Jamesia.
”James, minä sain juuri pukuni. Käyn nopeasti pukemassa sen päälleni, niin voit sitten sanoa mielipiteesi siitä. Ceci, vaihdatko sinäkin pukusi päälle?” Lily sanoi.
”Okei, odotan tässä”, James sanoi, ja Lily ja Cecilia juoksivat Lilyn huoneeseen.
”Vau, hän on toden totta hyvännäköinen”, Cecilia sanoi, kun he pukivat mekkojaan päälleen.
”Niin on, mutta hän on minun, muista se”, Lily sanoi leikillään.
”Joo joo”, Cecilia vastasi. Kun he olivat saaneet mekot päälleen, he kävelivät varovaisesti portaat alas Jamesin luo.
”Vau, Lily, näytät upealta! Ja sinä kanssa, Ceci”, James sanoi. Lilyn ja Cecilian mekot olivat lähes samanlaiset, Cecilian mekossa oli vain vaaleanpunainen vivahde, ja yksityiskohdat eivät olleet täysyn samanlaiset. Mekot olivat olkaimettomia, ja ne jättivät selän kokonaan paljaaksi. Ne olivat kermakakkumaisia, kokopitkiä, ja niissä oli paljon eri kankaita päällekkäin.
”No, nyt olemme valmiita huomista varten”, Cecilia sanoi iloisena.
”Totta”, Lily vastasi.
Live your dream, before the nightmares come!

Poissa Koruto Rini

  • Suklaan suurkuluttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Anna hali!
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #23 : Joulukuu 20, 2014, 20:49:57 »
Jatkoajatkoajatkoajatkoajatkoa....

Tää on ihan paras!
Tokio Hotel <3<3<3

Poissa Ampiainen

  • Kotitonttu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: CHILISUKLAAN JOULUKALENTERI; Lumikiteitä L/J; K-12
« Vastaus #24 : Joulukuu 21, 2014, 10:03:44 »
Ounou, nyt mä jäin koukkuun! Tää on aivan ihana! Lily ja James parina <3 Välillä juoni on hieman epäselvä. Kirjoitusvirheitä ei ollut kuin muutama (jos sitäkään). Voisitko jatkaa tätä vielä joulun jälkeen? :) Ihana ficci!
"Honestly, don't you two read?"
-Hermione Granger