Kirjoittaja Aihe: Rakastin kuolemaani asti | K-7  (Luettu 161 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Werewolf

  • kuolonsyöjän kasvonaamio
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 100% Death Eater
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Rakastin kuolemaani asti | K-7
« : Heinäkuu 29, 2014, 19:25:39 »
Nimi: Rakastin kuolemaani asti
Kirjoittaja: Werewolf
Ikäraja: K-7
Tyyli: angst, (fluff:D)
Paritus: yksipuolinen Keira/Harry
Vastuunvapautus: Kaikki minkä tunnistatte kuuluvan Rowlingille, kuuluu Rowlingille. Vain Keira on oma luomukseni.



Kun ensimmäisen kerran astuin laiturille 9 ja kolme neljännestä, näin hänet heti. Sydämeni läpätti ja hymyilin hölmösti kävellessäni junaan. En huomannut mitään ympärillä tapahtuvaa. Muutaman sattuman kautta päädyin hänen kanssaan samaan vaunuosastoon. Kuulin punahiuksisen pojan kutsuvan häntä Harryksi. Suloinen nimi.

Tylypahkassa hänet lajiteltiin Rohkelikkoon. Ihana Harry oli rohkelikko. Minut lajiteltiin Puuskupuhiin. Istuin juhlan erään kolmasluokkalaisen vieressä ja katselin Harryyn päin. Kerran Harry vilkaisi minua. Hymyilin koko illan onnellisena, eikä se hymy ollut sammunut vielä seuraavana päivänäkään.

Toisena lukuvuotena Harry oli myöhästynyt junasta. Näin hänet vasta seuraavana päivänä. Hänellä oli hiukset pörrössä, niinkuin aina. Vihreät silmät loistivat kirkkaasti pyöreiden lasien takaa. Tervehdin häntä käytävällä. Hän hymyili minulle. Olin onnellinen.

Kolmantena lukuvuotenani Harry oli tavannut Sirius Mustan. Olin kauhuissani kuultuani siitä. Harrylle ei ollut kuitenkaan käynyt mitään.


Neljännellä luokalla ollessani järjestettiin joulutanssiaiset. Kävin kysymässä Harrya parikseni, mutta hän kieltäytyi. Olin pettynyt. Menin erään tupalaiseni pojan, Cedricin kanssa.

Kuudentena vuotena, kun Dumbledore kuoli ja koulussa oli kuolonsyöjiä, minä jouduin kaksintaistelemaan Fenririn kanssa.

 Fenrir hyökkäsi ja raateli minua. Kiljuin tuskasta. Keltaiset hampaat painuivat kylkeeni. Punainen veri oli tahrannut ihmissuden turkin. Hän kohotti taikasauvansa ja näin silmäkulmastani Harryn. Harry oli kohottanut taikasauvansa ja huusi:
"Karkotaseet!"
Samaan aikaan Fenrir lausui eniten pelkäämäni sanat:
"Avada Kedavra!"
Juuri ennen kuin loitsu iskeytyi minuun huusin:
 "Rakastan sinua, Harry!"
Vajosin ikuiseen pimeyteen. Pimeyteen, josta en koskaan pääsisi pois.