Kirjoittaja Aihe: Minun Kuutamoni (Remus/OC) S  (Luettu 140 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Werewolf

  • kuolonsyöjän kasvonaamio
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 100% Death Eater
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Minun Kuutamoni (Remus/OC) S
« : Kesäkuu 15, 2014, 21:22:25 »
Nimi: Minun Kuutamoni
Kirjoittaja: shala (laitoin tän finistä tänne, finissä kirjoittajana Cassiopeia, eli minä)
Beta: SpringRose (finistä)
Ikäraja: S
Tyyli: fluffy
Paritus: Remus/Cassiopeia
Disclamer: En omista Potterita enkä mitään, mikä kuuluu Rowlingille. En saa tästä rahaa.
Summary: Minun Remukseni. Minun Kuutamoni.
A/N: Finissä nimellä Ei se näin voi mennä!. Tämä on tuon ficin prologi mutta lItoin sen nyt one-shottina tänne sillä se tuntui jotenkin hyvältä iha noinkin.


Minun Kuutamoni

"Remus?"
"Mmmh... Kysyitkö jotain?"
"En... Minä vain..."
"Mitä?"
"Minäajattelinkertoaettärakastansinua!" sanoin yhteen putkeen.
"Anteeksi, mutta en saanut selvää".
"Minä rakastan sinua", sanoin tällä kertaa hitaammin.
"Sinä mitä?"
"Rakastan sinua".
"Minä- minä-" Remus änkytti naama punaisena. Hän näytti söpöltä punastellessaan.
"Mitä?" kysyin.
En saanut vastausta. Sen sijaan tunsin, kuinka Remuksen huulet koskettivat pehmeästi omiani. Suudelma oli hellä ja täynnä rakkautta. Remus veti minut lähemmäs ja käteni eksyivät hänen hiekanvärisiin hiuksiinsa. Kun lopulta vetäydyin suudelmasta, hymyilin leveästi.
"Tuo taisi olla vastaus?" kysyin hiljaa, melkein kuiskaten.
"Kyllä", Remus vastasi aivan yhtä hiljaa, ellei jopa hiljempaa. Halasin häntä.
   Istuimme pitkälle yöhön joen varressa. Nurmikko oli kosteaa ja veden pauhu oli jollakin käsittämättömällä tavalla rauhoittavaa. Tunsin oloni turvalliseksi siinä,  Remuksen kainalossa, tutun joen varrella Godrickin notkossa. Olin väsynyt, mutta en välittänyt siitä. Sillä hetkellä, sinä yönä, Remus oli ainoa, mistä välitin.
   Mutta se yö loppui aikanaan ja tuli aamu. Auringon ensimmäiset säteet valaisivat Godrickin notkon ja värjäsivät taivaanrannan punaiseksi. Heräsin lintujem leppoisaan liverrykseen. Tunsin lämpimän käden ympärilläni. Remuksen käden.
   Eilinen ei ollutkaan unta, vaan totisinta totta. Oli Remus Lupinin tyttöystävä. Remus oli minun, vain minun.
   Joen pauhu oli korviahuumaavaa. Nousin istumaan ja noukin ruohoa vaaleista hiuksistani. Tunsin jonkun istuvan viereeni. Remus. Hän halasi minua takaapäin ja sanoi, ettei koskaan anna minulle tapahtua mitään pahaa.
   Käännyin hitaasti ympäri ja kohtasin pehmeät huulet. Suudelma maistui kesältä, kukilta ja mansikalta. Se suudelma oli täynnä rakkautta ja lupausta yhteisestä tulevaisuudesta. Se oli siihenastisen elämäni paras hetki, enkä halunnut sen hetken koskaan päättyvän. Hän oli siinä. Minun Remukseni. Minun Kuutamoni.