Kirjoittaja Aihe: Suojelius jouluaamuna (S, het, oneshot)  (Luettu 158 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Katherine C

  • animaagi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Katherine Casandra
Suojelius jouluaamuna (S, het, oneshot)
« : Joulukuu 04, 2013, 22:28:31 »
Suojelius jouluaamuna

Pairing: Severus/Lily
Summary: After all this time? Always.
A/N: Inspiraationa varpunen jouluaamuna


Oli jouluaamu ja valkoinen lumihuntu  oli kietonut Tylypahkan aution pihamaan syleilyynsä. Tuuli keinutti kevyesti puiden oksia saaden valkoiset hiutaleet leijailemaan kirpeässä pakkasilmassa. Mustanjärven jäätynyttä kantta peittävän lumikerroksen läpi kuulsi kauniisti auringossa kimmeltäviä jääkiteitä ja maisema oli kuin postikortista.

Järven rannalla seisoi yksinäinen tummanpuhuva hahmo. Valkeat hiutaleet leikkivät miehen mustilla hiuksilla ja hän yritti huolimattomalla käsiliikkeellä pudistella niitä päältään. Mies tuijotti lasittunein katsein vastarantaa; Jouluaamu tuntui yksinäiseltä ja surumieliseltä.

Miehen samettisen pehmeä kuiskaus leikkasi ilmaa ja kaksi sanaa: odotum suojelius, jäivät hiutaleiden tavoin leijailemaan tuulen mukana.

Vastarannalle ilmestyi kaunis naarashirvi, joka heilautti uljaasti päätään kuin tervehdyksen merkiksi. Hirvi kirmasi puuterilumessa, puikkelehti järveä ympäröivien puiden väleissä ja teki nopeita suunnanvaihdoksia ja käännöksiä.

Varoittamatta hirvi yhtäkkiä pysähtyi ja jäi tuijottamaan vastarantaa. Mies kääntyi varovasti nähdäkseen mitä hirvi oli havainnut.

Kosketusetäisyyden päässä hänestä seisoi toinen naarashirven muotoinen suojelius, joka sekin heilautti päätään lempeään tervehdykseen. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt heidän ympärillään. Hirvi lähti liikkeelle juosten vastapäisellä rannalla odottavan  kumppaninsa kiinni. Nuo kaksi kaunista eläintä juoksivat nyt rinnakkain selkeästi nauttien jokaisesta yhteisestä askeleesta, jonka ne ottivat tismalleen samassa tahdissa. Suojeliukset kieppuivat toistensa ympärillä ja muodostivat lopulta yhden, kahdesta naarashirvestä muodostuneen suojeliuksen, joka katosi lumisen metsän siimekseen.

Kaihoisa onnentunne läikähti miehen rinnassa ja hän pyyhkäisi kevyesti maahan satanutta pehmeää lumikerrosta. Lumi tuntui kylmältä paljasta ihoa vasten muuttaen sen kylmästä valkeaksi. Lumen paljastamaan maahan kasvoi kaunis, herkkä valkoinen kukka, joka uhmasi pakkasta kurkottamalla hentoja terälehtiään kohti aurinkoa.
Hyvää joulua Lily”, mies kuiskasi ja loi viimeisen silmäyksen metsän reunaan, jonne suojeliukset olivat hetkeä aiemmin kadonneet.
After all this time? - Always.

Tähtiin Kirjoitettu