Kirjoittaja Aihe: Kaksi Puolta Kuutamossa, K-12, Sirius/Remus ja Severus/Renata, osa 2 tullut!  (Luettu 169 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa adara

  • Vuotislainen
nimi: Kaksi Puolta Kuutamossa
kirjoittaja: adara
beta: ei oo, joten virheitä voi olla..
paritus: Sirius/Remus sekä yksi puolinen Severus/Renata
ikäraja: K-12
genre: Romance, Drama, kai tää on myös AU
warning: tullaan käsittelemään hahmon kuolemaa, ainakin jossain määrin
disclaimer: Kelmien ja koko taikamaailman tekijänoikeus kuuluu J.K. Rowlingille. Ranma ½ ei myöskään kuulu mulle.. kirjotan tätä vain itseni ja (toivottavasti) muidenkin huviksi. En saa tästä rahaa.
Summary: Remuksella on salaisuus jota muut kelmitkään eivät tiedä. Sen tietää vain Dumbledore, hänen vanhempansa sekä  tietysti Matami Pomfrey.
A/N: Tää on siis eka julkaistu ficcini, joten en oo varma miten hyvä tää on. Ois kiva saaha kommentteja, myönteitä tai kielteistä, miten nyt haluat.

                                                                         
Traileri

Olipa kerran..
”Ei taas tätä!”

..pieni ihmissusi..
”Mitä minä sille voin, että minulla on näin huono tuuri?”
”En minä..”

..jolla oli eräs toinenkin salaisuus:
”Miksi et kertonut meille aikaisemmin?”

Hän muuttuu aina kylmässä vedessä tytöksi.
”Sinä olet todella kaunis.”
”Öö.. Kiitos?”

Kun salaisuus paljastuu..
”Mitä ihmettä?”
”öö.. Pitkä tarina..”
”Meillä on aikaa.”

..mitä tapahtuu ihmissuhteille?
”Voinko enää luottaa sinuun?”
”Mutta minä rakastan sinua!”
”Häivy!”

Ensimmäistä kertaa ikinä..
”Onko siitä jo niin kauan?”

..adara esittää..
”Kukas sinä kaunokainen olet?”

..Kaksi Puolta Kuutamossa!
”Arvaa kuinka paljon kiinnostaa!”

Tulossa lokakuussa 2013!
”aha.”
« Viimeksi muokattu: Marraskuu 17, 2013, 14:07:06 kirjoittanut adara »

Poissa Weasleyn Welhokaniini

  • Kynttilöiden lumo Suuressa salissa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonstoneSeeker27459
  • Tupa: Puuskupuh
Olipa kerran..
”Ei taas tätä!”
//
Ensimmäistä kertaa ikinä..
”Onko siitä jo niin kauan?”
//
..Kaksi Puolta Kuutamossa!
”Arvaa kuinka paljon kiinnostaa!”

Tulossa lokakuussa 2013!
”aha.”[/center][/center]
Eikä!! Noi poimimani kohdat ovat jotenkin hauskoja! :DD Esim. toi ensimmäinen; Olipa kerran.. Ihan kuin joku huutaisi, ettei taas näitä "Olipa kerran satuja" tms. Kai tajusit mitä meinaan? Tajusit? Hyvä :3

Jään odottamaan mielenkiinnolla tulevaa, kunhan trailerin kohdat eivät olisi heti siinä ensimmäisessä luvussa, mikä vain ärsyttäisi minua.
Welhokaniini -> Weasleyn Welhokaniini

Poissa adara

  • Vuotislainen
Welhokaniini: Kiitos kommentistasi! Mä tajusi kyllä mitä yritit sanoa, sillä noinhan mä sen suurinpiirtein tarkoitinkin. Älä huoli, ei nuo trailerin lauseet tule vielä ekaan lukuun :)

A/N. Tässä luvussa on aika vähän kuvailua, vaikka olen sitä yrittänyt lisätä. Toivoisin lisää kommentteja, vaikka sitten vain "luin", sillä ne piristävät mieltä kun tiedän, että edes joku lukee tätä. Eikä negatiivinenkaan palaute haittaa, sillä yritän kokoajan oppia paremmaksi kirjoittajaksi :D Tässä ois sitten jatkoa!

      Luku 1

Remus käveli pitkin Tylypahkan pikajunan käytävää yrittäen löytää tyhjää vaunuosastoa. Hän ei voinut olla ennen Tylypahkaa muiden kelmien  kanssa, koska ei halunnut riskeerata salaisuutensa paljastumista. Eikä poika tarkoittanut tällä ihmissuteuttaan, sillä senhän muut kelmit jo tiesivät.
Sillä Remuksella oli salaisuus, jota muut kelmitkään eivät tienneet. Nimittäin se, että hän putosi  vahingossa taikalähteeseen ollessaan vanhempiensa kanssa käymässä  viime kesänä Kiinassa. Tämän takia hän, sen lisäksi, että hänestä tulee täydellä kuulla verenhimoinen susi, muuttuu aina kylmään veteen joutuessaan tytöksi ja  takaisin pojaksi menemällä kuumaan veteen.

Remuksella oli niin huono tuuri, että hän oli kaatunut juuri ennen King´s Crossin rautatieasemaa kylmään vesilätäkköön ja nyt  näyttää tytöltä. Hän ei muuttuisi takaisin ennen kuin pääsisi Tylypahkaan Matami Pomfreyn luokse ja kuumaan veteen. Oli hän saanut vaatteensa sentään kuivaksi, mutta ei se paljoa auttanut.

Remuksen tyttömuoto oli aika kaunis hänen itsensäkin mielestä. Se oli melko pitkä, saman pituinen kuin Remuksen poikamuotokin, sillä oli pitkät hiekanruskeat hiukset sekä aika... uhm... täyteläiset... muodot. Se näytti juuri sellaiselta kauniilta 16-vuotiaalta tytöltä, miltä Remuksen voisi kuvitellakkin näyttävän tyttönä. Hän kutsui tyttömuotoaan  Renataksi.
Remus oli poikana muita poikia hieman lyhyempi, mutta useimpia tyttöjä pidempi, hänellä oli lyhyet hiekanruskeat hiukset, sekä hän oli aika laiha.

Kun Remus viimein löysi tyhjän vaunosaston ja pääsi istumaan, juna lähti liikkeelle ja hän kaivoi matka-arkustaan vanhan jästi dekkarin jota alkoi lukemaan.
Yhtäkkiä osaston ovi aukesi ja sisään katsoi Siriuksen, Jamesin ja Peterin virnuilevat kasvot. Remuksen silmät laajenivat ja sydän alkoi tykyttää nopeampaa. Toivottavasti he eivät tunnista minua, hän ajatteli levottomana.

”Kukas sinä kaunokainen olet? Minä komistus olen Sirius ja tämä rillipää tässä on James ja tämä on Peter”, Sirius esitteli heidät juuri sillä äänellä, joka saa lähes kaikki tytöt huokailemaan tai jopa pyörtymään.
”Öö... mnn... Olen Renata. Olen uusi täällä”, Remus vastasi hermostuneesti.
”Ai, okei. Saammeko istua täällä, kun kaikki muut vaunut ovat täynnä?” kysyi James ystävällisesti.
Remus mietti hetken aikaa, myöntyi sitten ja jatkoi lukemista, kun loput kelmit istuivat vaunusaston pehmeille penkeille ja alkoivat puhelemaan jostain hiljaisella äänellä.

”Et sattuisi olemaan mitään sukua Remus Lupinille?” Peter kysyi yllättäen.
”Olen hänen serkkunsa”, Remus vastasi hieman vältellen.
Pojat nyökkäsivät ja James kysyi: ”No, satutko tietämään missä hän on, sillä emme läytäneet häntä mistään?”
”Hänen kai piti jostain syystä mennä Tylypahkaan jo eilen. En tiedä enempää, joten älkää minulta kysykö”, Remus naurahti hieman huvittuneena. Tässä he vain puhuivat hänestä kuin hän olisi jossain kaukana. No, eiväthän he tiedä, että olen heidän edessään...

Remus keskittyi kirjaan, kun hänet jonkin ajan kuluttua taas keskeytettiin.
”Miksi tulet Tylypahkaan vasta nyt?” Kysyi Sirius pirteästi.
”Öö... Olin ensimmäiset vuoteni Beauxbatonissa, kun asuimme perheeni kanssa Ranskassa. Muutimme viime kesänä Lontooseen, joten vaihdoin Tylypahkaan”, valehteli Remus nopeasti.
Kelmit olivat yllättävän kiinnostuneita uudesta tulokkaasta heidän jutellessaan loppumatkalla Tylypahkaan.

”Olette yllättävän samanlaisia Remuksen kanssa, molemmat pidätte kirjoista, olette hyviä koulussa sekä melko hiljaisia ja ystävällisiä, mutta huumorintajuisia”, sanoi tarkkanäköinen Peter, kun he kävelivät kohti Suurta Salia.
”Et ole ensimmäinen joka noin sanoo. Me olimme parhaat ystävät pienenä”, Remus naurahti hermostuneena. ”Mutta minun pitää mennä rehtorin luokse, että minut voidaan lajitella tupaan”, hän jatkoi ja lähti kohti Sairaalasiipeä, jotta voisi muuttua takaisin pojaksi.

Tultuaan Sairaalasiipeen Remus kutsui Matami Pomfreyn luokseen, jolla oli ainoastaan sopivan kuumaa vettä. Remuksen muututtua takaisin pojaksi ja vaihdettua poikien koulupuku päälleen, hän meni rehtorin kansliaan kertomaan ongelmastaan Dumbledorelle.

”Johan olet liemen itsellesi keittänyt”, sanoi rehtori pilke silmäkulmassaan kuullessaan Remuksen ongelman. ”Eli siis haluat saada myös Renatalle tuvan, jottei muut oppilaat tajuaisi sinun olevan puoliksi tyttö? Kyllä, voin järjestää asian, mutta sinä olet itse vastuussa asian salailusta.”
”Kyllä, rehtori”, Remus vastasi huojentuneena.
”Voisimme käyttää lajitteluhattua, mutta sinun pitäisi olla sitä varten tyttönä”, Dumbledore lisäsi vielä huvittuneena. ”joten mennäänpä takaisin Sairaalasiipeen.”

Remus nyökkäsi ja he lähtivät takaisin Matami Pomfreyn luokse. Sairaalasiipeen päästyään Dumbledore huikkasi: ”Poppy, tuo kylmää ja kuumaa vettä.”
”Kyllä kyllä, täältä tulee!” Pomfrey ilmoitti leijuttaessaan vesiastioita heidän luokseen.

Dumbledore kaatoi kylmät vedet Remuksen päälle, joka muuttui siinä silmänräpäyksessä tytöksi, ja laittoi hänen päähänsä lajitteluhatun.
Sinäpä olet vaikeasti lajiteltava... Olet rohkea, mutta myös älykäs ja ystävällinenkin... Remus on Rohkelikossa, mutta sinä Renata... Olet omalaatuinen, joten sanon...
”...KORPINKYNSI!”
”Vai niin, vai niin... ” rehtori myhäili. ”Olet siis erilanen myös mieleltäsi ollessasi tyttönä. Mielenkiintoista, totta tosiaan.”

Matami Pomfrey kaatoi kuumaa vettä Renatan niskaan, jolloin hän palasi takaisin Remukseksi.
”Me taisimme juuri sivuuttaa uusien oppilaiden lajittelun”, sanoi Dumbledore ja jatkoi: ”joten menkäämme nyt Suureensaliin, sillä minulla on vielä puhe pitämättä.”

He matkasivat hiljaisina saliin, jossa Remus meni suoraa muiden kelmien luokse.
”Missäs sinä olet ollut?” Sirius kysyi heti Remuksen istuuduttua alas Suurensalin kovalle puupenkille.
”Olin juttelemassa Dumbledoren kanssa”, hän vastasi vältellen.
”Mutta Renatakin sanoi menevänsä sinne”, Peter ihmetteli.
”Joo, kyllä hän siellä kävi. Hänet lajiteltiin Korpinkynteen. Miten te hänet tunnette?” Remus sanoi muka ihmetellen.
”Tapasimme junassa. Miksi hän ei muuten ole salissa?” Sirius kysyi Korpinkynnen pöytään vilkuillen.
”En tiedä”, vastasi Remus pahoittelevasti.
Tuli hetken hiljaisuus, kun rehtori piti normaalin lukuvuoden alkajaispuheensa ja he alkoivat syömään.

”Miksi sinä muuten tulit jo eilen tänne?” James kysäisi ja jatkoi nähtyään Remuksen kysyvän ilmeen: ”Kuulimme Renatalta.”
”Öö... Se on pitkä juttu enkä tiedä saisinko kertoa sitä teille..” Remus mutisi kiertelevästi.
”Ainahan sinä olet kertonut meille kaiken!” huomautti Sirius ja pyysi poikaa kertomaan.
”En ole. Enhän minä kertonut teille olevani ihmissusi”, Remus sanoi hiljentäen äänensä kuiskaukseksi viimeisen sanan kohdalla ja jatkoi: ”Tehän arvasitte sen itse.”
”Niin, mutta miten se tähän liittyy?” ihmetteli nyt vuorostaan Peter.
”Ei mitenkään, mutta kuten sanottu, en voi kertoa teille”, sanoi Remus painokkaasti ilmoittaen näin tämän keskustelun päättyneen.

Kelmit söivät lopun ruokansa keskustellen kaikenlaista ja lähtivät muiden Rohkelikkojen kanssa Rohkelikkotorniin.

Poissa adara

  • Vuotislainen
A/N: Joo... Eli tässä luvussa on kestänyt aivan liian kauan. Oon pahoillani että tässä kesti, mutta on ollu kaikenlisia kiireitä, enkä oo vaan kerennyt kirjottaa. Mä en itse ole yhtään tyytyväinen tähän lukuun, joten sekin on saattanut vaikuttaa jatkon viivästymiseen. Tää on myös vähän tällänen väliluku, jossa ei tapahdu paljoa mitään. Mutta tässä tulee luku 2! ( ja mähän sit elän kommenteissa, et niitä vaan tänne! Vaikka vaan että tyyliin "Luin!")

Luku 2

”Anturajalka.”
”Mnh..”
”Anturajalka!”
”Ei vielä...”
”ANTURAJALKA!”
Sirius pomppasi hätkähtäen istumaan.
”Missä palaa? Hei, Sarvihaara, mitä sinä meuhkaat?” Sirius kysyi unisesti ja hieroi silmiään.
”Meillä alkaa tunti tasan tarkkaan puolentunnin kuluttua, joten jos haluat syödä jotain ja saada lukujärjestyksesi nouse ylös NYT!” James huudahti ärsyyntyneenä ja viskasi kasan vaatteita Siriukselle, joka alkoi pukea niitä nopeasti ylleen.
”Missä Kuutamo ja Matohäntä ovat?” Hän kysyi saatuaan vaatteet päälleen ja hiuksensa hyvin.
”Kuutamo oli mennyt jo ennen kuin heräsin ja Matohäntä lähti kun sinä vielä vedit sikeitä.”
James vastasi ja he lähtivät aamupalalle.

Pojat saapuivat Suureen saliin, jossa McGarmiwa jakoi heille lukujärjestykset.
”Mihä meihhä on hänään?” Sirius kysyi suu täynnä ruokaa.
”Ensin on taikajuomia Luihuisten kanssa ja sitten loitsuja Korpinkynsien kanssa ja pimeyden voimilta suojautumista taas luihuisten kanssa”, James vastasi ystävälleen ja kehotti kiirehtimään, ellei toinen poika haluaisi saada heti ensimmäisenä päivänä jälki-istuntoa.
”Kukakohan muuten on meidän uusi PVS-opettajamme? En muista että Dumbledore olisi esitellyt häntä eilen.”
”Ei hän esitellyt ketään, mutta näemme sen varmaan tunnilla.”

Sirius ja James kävelivät tyrmiin taikajuomien tunnille, Jamesin virnuillessa Siriukselle jostain käsittämättömästä syystä, jossa Remus ja Peter jo odottivatkin heitä. Pojat tervehtivät toisiaan ja menivät luokkaan Kuhnusarvion saapuessa paikalle. Remus ihmetteli Jamesin virnuilua, mutta vilkaistessaan Siriusta hänkin repesi nauramaan.
"Mitä sinä naurat?” Sirius ihmetteli selvästi ymmällään.
”Hahaha... Sulla on... Hahaha... Marmeladia suupielessä... Hahaha...” ruskeahiuksinen nauroi katketakseen.
”Mitä? Missä?” Sirius pyyhki suutaan Peterin ja Jamesin yhtyessä Remuksen ilonpitoon.

”Herrat Musta, Potter, Lupin ja Piskuilan, voisitteko toistaa mitä juuri sanoin vai oletteko liian keskittyneitä häiritsemään tuntia?” keskeytti Kuhnusarvio.
”Anteeksi, professori”, Remus mutisi kun kääntyi seuraamaan oppituntia Siriuksen vilkuillessa Jamesia vihaisesti, koska tämä ei ollut maininnut marmaladista mitään.
”Eli tänään teemme nukkulientä, joka vaivuttaa juojansa syvään horrokseen, josta ei herää ennen kuin juoma on haihtunut pois elimistöstä. Ottakaa oppikirjasta sivu 259”, Kuhnusarvio toisti sen, mitä oli juuri sanonut.
Kaikki  käänsivät kirjasta oikean sivun esille ja rupesivat hommiin.

Siriuksen juoma näytti tunnin lopussa aika epäilyttävästi oksennukselta. Hän vilkaisi nopeasti miltä muiden juomat näyttivät ja huomasi muiden jo pullottavan teoksiaan opettajalle jätettäväksi. Niiden värit vaihtelivat todella paljon, mutta lähimmäs oikeaa väriä olivat päässeet Lily, Remus sekä Kalkaros, joita Kuhnusarvio onnittelikin hyvästä saavutuksesta. James taas ei ollut onnistunut  paljoa Siriusta paremmin, sillä hänen keitoksensa lähenteli enemmän pollomuhkun väriä kuin narsissin keltaista, jollaista sen olisi pitänyt olla. Huonoiten heistä kuitenkin oli onnistunut Peter, joka oli saanut juomastaan peikon räkämäistä sotkua. Taikajuomat ei olleet Peterin vahvin aine, ja Sirius ihmettelikin usein, miten Peter oli selvinnyt VIP-kokeista läpi.

***

”Eikös Renatan pitäisi olla meidän kanssamme samalla tunnilla?” Sirius kysyi Remukselta, joka värähti ja sanoi: ”Hän on meitä vuotta nuorempi eli hän on vasta viidennellä luokalla.”
Sirius oli kuulevinaan Remuksen äänessä epävarman sävyn, mutta jätti sen vain huomiotta.
”Aijaa... Minä luulin että hän olisi vuosikurssillamme, sillä hän näyttää meidän ikäiseltä”, Sirius huokasi ja lakkasi vilkuilemasta luokan toisella puolella olevien Korpinkynsi tyttöjen joukkoa.
”Miksi sinua muuten kiinnostaa Renata niin paljon? Ei siis muuten, mutta hänhän on serkkuni...” Remus kysyi tavoitellen rentoa äänensävyä, mutta näytti vähän hermostuneena.
”En tiedä... No, onhan hän kaunis ja niin poispäin, mutta minusta tuntuu kuin hänellä olisi jokin salaisuus, ja olen päättänyt saada sen selville,” Sirius sanoi määrätietoisesti.
Remus nielaisi ja näytti nyt selvästi hermostuneelta. Sirius oli juuri aikeissa kysyä, mikä hänellä oli, kun Lipetit saapui luokkaan ja keskeytti näin poikien jutustelun.

He harjoittelivat pareittain Tainnutu ja Herpaannu loitsuja. Sirius ja Remus olivat päätyneet pariksi  ja James oli Peterin pari. Kaikilla kelmeistä loitsut näyttivät menevän ihan hyvin, mutta Jamesin keskittyminen herpaantui vähän väliä hänen katsellessaan Lilyn rauhallista työskentelyä. Siriusta taas häiritsi vieläkin Remuksen selittämätön hermostuneisuus, joka näytti tulevan aina, kun joku edes mainitsi Renatan.
”Kuule Kuutamo... Mikä sinua vaivasi, kun puhuimme Renatasta? Näytit hermostuneelta”, Sirius kysäisi, kuin ohimennen loitsujen huutelun seassa.
”Miten niin? Ei minua mikaan vaivaa”, remus mutisi ja huudahti: ”Tainnutu!”
”Olet vain niin välttelevä, kuin tietäisit jotain mitä me muut emme”, Sirius sanoi Remuksen herätettyä hänet tainnutuksesta.
”Aha.”
”Hei, liittyykö tämä jotenkin Renatan salaisuuteen? Tiedätkö sinä sen?” Sirius huudahti, kuin olisi juuri tajunnut, miten läpäistä Super-kokeet lukematta ollenkaan.
”Mitä? Ei, ei liity! Ja vaikka tietäisinkin jotain, en minä voisi sitä kertoa”, Remus sanoi painokkaasti kuin kertoakseen, että asia oli nyt lopuun käsitelty, Mutta Sirius ei ollut kuulevinaankaan vaan anoi:
”Kuutamooo... Kertoisit nyt. Sinä selvästi tiedät jotain.”
”En kommentoi” Remus vastasi ja piti suunsa itsepäisesti kiinni Siriuksen jatkaessa utelujaan.

***

Kelmit kiirehtivät kohti pimeyden voimilta suojautumisen luokkaa. He olivat jo autamattoman myöhässä tunnilta käytyään hakemassa kirjat makuusalista lounaan jälkeen. Remus juoksi joukon etunenässä Siriuksen udellessa vieläkin Renatan salaisuudesta.
”Minä sanoin jo, etten kerro mitään!” Remus ärähti heidän saapuessaan luokan ovelle. Hän koputti oveen rauhallisesti ja astui sisään luokkaan. Luokassa oli hämärää, vain pienen kynttilöiden valaistessa tilaa.
”Te olette varmaan ne kuuluisat Kelmit, joista muut professorit ovat varoitelleet.”
Pojat kääntyivät katsomaan pitkää, nuorta miestä, jonka iholla näytti tanssivan varjoja kynttilöiden lepattaessa hänen vieressään.
”Kuten jo muille kerroin, olen Mikael Bloodware, mutta sanokaa minua Mikeksi, ei siis Professoriksi, vaan pelkästään Mikeksi. Olen teidän tämänvuotinen pimeyden voimilta suojautumisen opettaja. Tänään voisimme tutustua toisiimme, sillä minähän en tiedä teistä mitään", hän sanoi lopun koko luokalle, joka alkoikin jo siirrellä tuolejaan piiriin.

Oppilaat tekivät ringin ja alkoivat kertoa jokainen vuorollaan jotain itsestään. Muiden esitellessä itseään, Remusksen katse siirtyi automaattisesti Siriukseen, ja hän tajusi pojan muttuneen paljon kesän aikana, eikä lainkaan huonompaan suuntaan. Siriuksen vartalosta oli tullut lihaksikkaampi, hänen mustat hiuksensa oli leikatti paremman malliseksi, mutta jätetty silti pitkiksi, ja hän oli kasvanut kesän aikana monta senttiä ollen nyt Remusta noin puolipäätä pidempi. Hän oli muuttunut kesällä ulkoisesti luisevasta pojasta lihaksikkaaksi mieheksi. Remus tajusi kauhistuneena pitävänsä Siriuksen ulkomuodosta, enemmän kuin kaverillisesti. Hän siirsi katseensa nopeasti pois ja tajusi seuraavaksi olevan hänen vuoronsa kertoa jotain itsestään.