Kirjoittaja Aihe: Karin Fossum  (Luettu 699 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Kuupposen päivä

  • Vuotislainen
  • Pottermore: NightGold9667
  • Tupa: Tuvaton
Karin Fossum
« : Elokuu 17, 2013, 17:33:56 »
Huomasin, ettei täällä ole vielä topicia Karin Fossumista ja päätin korjata asian. Kyseessä on siis norjalainen dekkarikirjailija, jonka käsialaa on mm. Konrad Sejer -rikosromaanisarja. Jos joku ei tiennyt.

Eli. Karin Fossum on nero. Sain ensikosketuksen häneen jo joskus yli kymmenen vuotta sitten, kun ostin tai itse asiassa pyysin äippääni ostamaan laivalta Ken sutta pelkää -teoksen. Muistan lueskelleeni sitä kesäöinä pimeässä aitassa taskulampun valossa ja tunnelma oli ainakin kohdillaan. Kirja teki muutenkin lähtemättömän vaikutuksen, vaikka pentu olinkin. Jonkin aikaa sen jälkeen pyysin isääni ostamaan minulle Mustat sekunnit. Nämä taitavat olla yhäkin ainoat omistamani Fossumin teokset, mutta onneksi on olemassa kirjasto. Olen mielestäni lukenut kaikki suomennetut Fossumit, mutta en nyt kuitenkaan menisi valalle asiasta.

Karin Fossumin dekkarit ovat aika poikkeuksellisia siinä mielessä, että niiden ei ole kai tarkoituskaan olla huiman jännittäviä (vaikka ovathan ne välillä sitäkin) tai edes nerokkaan ennalta-arvaamattomia (vaikka sitäkin ne varsin usein ovat). Pääpaino on ennemminkin rikollisen sielunmaiseman kuvaamisessa ja motiivien valottamisessa, eikä siksi haittaa vaikka tekijä olisikin tiedossa alusta asti. Toki se tavallaan pilaa jännityksen, mutta silloin sitä tuleekin asetuttua rosmon asemaan ja jännättyä hänen puolestaan. Se onkin varsin helppoa, sillä Fossum kuvaa kaiken maailman pedofiilejä äärettömän empaattisesti ja tuo esiin sitäkin näkökulmaa, että ihmisiähän me kaikki vain olemme ja oikeastaan kuka tahansa voi oikeissa olosuhteissa sortua rikoksen tielle. Fossumin lukeminen on auttanut minua avartamaan maailmankuvaani ja oppimaan ymmärtämään myös toista puolta tästäkin asiasta, vaikkei tietenkään ole tarkoitus puolustella mitään murhareita. Saattaa kuulostaa vähän ylidramatisoinnilta, mutta Fossum on tarjonnut minulle eväät valaistukseen ja olen mielestäni oppinut jotakin olennaista ihmisyydestä hänen ansiostaan. Lukeminen yleensäkin kehittää empatiakykyä, Fossumin lukeminen vieläkin enemmän. Gösta Sundqvistilla oli muuten samanlainen taito astua toisen ihmiseen saappaisiin kuin Fossumilla, ja siksi pidän Leevi and the Leavingsistä kovasti, vaikkei se tähän millään muotoa liitykään.

Mitäs muuta? Kieli on hyvää! Minä olen yleensä pitkien virkkeiden ystävä, mutta Fossumin naseva ilmaisu sopii hänen tiivistunnelmaisiin dekkareihinsa kuin nenukki päähän. Sanavalinnat ovat myös usein varsin havainnollistavia. Jos takki on punainen, ei sanota vain että takki on punainen vaan eksaktimmin että se on nimenomaan vadelmanpunainen. Fossum osaa kuvata henkilöt ja tapahtumat tarkasti mutta tiiviisti eli liikoja jaarittelematta. Se on ihailtava taito. Mitään merkittäviä puutteita Fossumilla ei ole, mutta kappalejaon suhteen hänellä olisi vähän parantamisen varaa. Esim. Murtumassa ei oikeastaan ollut kappalejakoa juuri lainkaan, vaan kaikki tuli yhtenä silmät väsyttävänä pötkönä. Minusta sellainen ensinnäkin näyttää oksettavalta ja on myös liian raskaslukuista.

Lempikirjaa on aika vaikea valita, mutta kai se on edelleen se Ken sutta pelkää. Siinä minua viehättää erityisesti kahden keskeisimmän henkilön välinen monisyinen suhde ja toisen heistä hullu sielunmaisema. Tosi hyvin ne hänen harhansa oli kuvattu! Toisenlainen rakkaus oli myös aika valaisevaa luettavaa. Se kertoo pedofiliasta, suosittelen kaikille lämpimästi. Harriet Krohnin murha teki myös syvän vaikutuksen. Hitto kun kävi välillä sääliksi se päähenkilö. Harvoin olen myötäelänyt kenenkään fiktiivisen henkilön elämänvaiheiden mukana yhtä antaumuksella kuin hänen. Ainut lukemani huonohko Fossum oli ehkä se yksi omituisen keskeneräiseksi jäänyt (en muista sen nimeä), vaikka ei sekään muuten ollut huono, mutta mikään ei lopulta selvinnyt. Se oli aika häiritsevää. En ole varma, milloin kyseinen teos oli ilmestynyt, mutta ehkä yleisesti ottaen Fossumin kynä on vähän ruostunut viime aikoina. Ideat toistavat ehkä karvanhienosti itseään, plus että uudemmat hahmot ovat hiukan outoja ja heitä on vaikeampi ymmärtää kuin niitä alkupään tuotannossa seikkailleita. Ero ei kuitenkaan ole mitenkään merkittävä.

Noh, mutta suosittelen joka tapauksessa kaikille tätä kirjailijaa! Näin loistokkaaseen henkilökuvaukseen ei useinkaan törmää.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 13, 2018, 15:28:28 kirjoittanut Kuupposen päivä »

Poissa Mehujauhepallo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonPatronus27791
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Karin Fossum
« Vastaus #1 : Helmikuu 17, 2014, 12:25:42 »
Ihanaa että Karin Fossumista on täällä keskustelu.

Tutustuin Fossumin tuotantoon kaverini kautta ja luin kirjan Älä katso taaksesi. Suunnitelmissa on lukea muitakin kirjoja samalta kirjailijalta.

Älä katso taaksesi oli mielestäni hyvä dekkari ja pidin Fossumin tyylistä kirjoittaa eri henkilöistä. Pidin myös Fossumin kirjoitustyylistä ja koukutuin lukemaan Älä katso taaksesi -kirjaa innolla enkä kadu.

Lainaus
Fossumin lukeminen on auttanut minua avartamaan maailmankuvaani ja oppimaan ymmärtämään myös toista puolta tästäkin asiasta, vaikkei tietenkään ole tarkoitus puolustella mitään murhareita.
Voin allekirjoittaa tuon väitteen jo yhden kirjan jälkeen.