Kirjoittaja Aihe: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?  (Luettu 2707 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Wizardine

  • Fletkumato
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ElmWing25933
  • Tupa: Rohkelikko
Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« : Heinäkuu 03, 2013, 11:16:13 »
Mietin, että pitäisikö tämä aihe sijoittaa jonnekin muualle, mutta koska aihe on saanut "inspiraationsa" ja sivuaa muutenkin DH-elokuvia niin päätin sijoittaa sen tänne.

Eli. DH2-elokuvan ilmestyttyä en ollut ainoa joka tuli tänne aika shokissa vuodattamaan fiiliksensä siitä, kuinka tyhjältä ja lopulliselta tuntuu, että nyt ei enää ilmesty lisää Pottereita. Vaikka kirjat olivat loppuneet jo vuosia aiemmin, leffojen loppuminen oli monelle kuitenkin sellainen merkkipaalu, että nyt se on loppu.

Katsoin DH2-leffan vähän aika sitten pitkästä aikaa tajuttuani, että taidan jopa vältellä sen katsomista, vaikka se on yksi lemppari Potter-leffoistani. Pelkään kuitenkin sen aiheuttamaa surullista fiilistä. Nykyään sen katsominen ei enää aiheuta niin lopullista tyhjyysoloa mutta kyllä se kieltämättä jollain tavalla surettaa...

Leffan ilmestymisestä on kohta 2 vuotta. Kysyn erityisesti teiltä, joilla oli sen ensinäkemisen jälkeen samankaltainen tunne kun itselläni: miltä nyt tuntuu?
Mischief managed!

Poissa velhotar

  • haaveilija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Kalkaroksen kannoilla ja Kelmien jalanjäljillä
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #1 : Heinäkuu 03, 2013, 19:19:50 »
Täytyy myöntää, että muakin jokseenkin aina hirvittää katsella viimeisintä Potteria, sen jälkeen kun tuntuu aina niin tyhjältä ja lopulliselta. Ja kun viimeinen kohtaus päättyy epilogiin ja erityisesti musiikkiin, jonka aina yhdistän ensimmäisiin Potter-elokuviin. Tuntuu niin hullulta ja surulliselta kuunnella sitä tyypillistä Viisasten kivi-musiikkia viimeisen elokuvan viimeisessa kohtauksessa, nyyh. On sellaiset ristiriitaiset tuntemukset siinä mielessä, että musiikin yhdistän kaiken alkuun mutta kohtauksen kaiken loppuun. Epäselvää, kyllä, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Musta tuntuu edelleen pahalta, että uusia Pottereita ei enää tule. Nythän on kaksi vuotta kulunut edellisestä elokuvasta, joten jos kaikki jatkuisi, niin nythän ilmestyisi uusin elokuva ja sitä laahauduttaisiin leffateatteriin ihastelemaan uusinta tekelettä. Vaan kun ei jatku, kaikki on lopullisesti ohi. Mä en enää muista, miltä musta tuntui, kun katsoin KV2:sen ensimmäistä kertaa: tunsin varmasti haikeutta, mutta ei se tainnut silloin niin kova pala olla. Kun sitten katsoin leffan viime syyskuussa uudelleen, tuntui musta oikeasti tosi pahalta ja surulliselta. Samalla myös innostuin Pottereista uudestaan, välillä kun en ollut niitä niin miettinytkään, vaikka fani olenkin ollut tyyliin 10 vuotta. Syksyn ja talven mittaan olen sitten katsellut leffoja taas, vaikka olenkin muistanut ne jo ajat sitten ulkoa, ja lukenut kaikki kirjatkin uusiksi. Tavallaan mua harmittaa, että innostuin toden teolla taas miettimään Pottereita vasta nyt, kun ei oikeastaan ole enää mietittävää vaan kaikki tiedetään, kun kirjat on luettu ja leffat nähty. Ei voi enää arvuutella, mitä tapahtuu, kuka kuolee, mitä uusia juttuja paljastuu jne. It's such a shame. Tuntuu, että ihan vastahan sitä käytiin katsomassa esim. Liekehtivä pikari ja Feeniksin kilta leffateatterissa eikä huolta huomisesta ollut, kun sarja  senkun jatkui vain. Siihen niin tottui, että kohta tulee taas uusi Potter ja sai jännityksellä odottaa, että mitähän hienoa valkokankaalle nyt on luotu. Nyt ei ole enää mitä odottaa ja maailma onkin Pottereiden loppumisen myötä hivenen tyhjempi paikka, mitään muita leffoja tai kirjoja kun en sillä tavalla odota. Uskomatonta, että viimeisimmästäkin elokuvasta on jo 2 vuotta aikaa ja esimerkiksi Feeniksin killasta 6, hurjaa!
- Severus, Sirius... After all this time?
- Always <3

Poissa Rantsu

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #2 : Heinäkuu 03, 2013, 22:41:55 »
Kirjasarjan päättyessä oli aika haikea fiilis, mutta toisaalta oli myös hienoa saada vastaukset moniin kysymyksiin. Se, että sarja on nyt kokonainen myös selkeyttää sen fiilistelyä näin jälkeenpäin ja toisaalta tarjoaa hyvät puitteet erilaisille faniprojekteille, olivat ne sitten tarinoita tai vaikkapa joskus fanielokuvia. Totta puhuen ajatusleikki Potter-fanielokuvista on kiehtonut minua jo jonkin aikaa. Joka tapauksessa se, että sarja on nyt kokonaisuutena nautittavissa, kirjoina tai leffoina, on omalla tavallaan hienokin juttu. Kirjasarja on tyylikkäästi paketissa ja leffat ovat valmiina, mutta tarinan viehätys ei ole kadonnut ja mm. Pottermoren ansiosta uusia tiedonmurusia putoilee pikkuhiljaa täydentämään tarinaa ilman, että menestysjuttua yritetään mitenkään keinotekoisesti laajentaa rahastuksella ja niin poispäin.

Leffoihin tunnesiteeni on ehkä edelleen vähän ristiriitainen; osasta pidän, osasta vähemmän, osasta en ollenkaan. Kokonaiskuva on kuitenkin sen verran positiivinen, että kyllä KV2:sen näkeminen pistää vähän haikeaksi. Siinäkin on kyllä asioita joita tykkään jälkikäteen kirota – joskus jopa elokuvan aikana,  vaikka olen siitä tavasta eroon pääsemässäkin. On noissa elokuvissa kuitenkin sen verran hyvää ja tunnelatausta, että pystyn suurimmasta osasta, erityisesti tietyistä jutuista kolmessa viimeisessä, nauttimaan. Elokuvasarjan päättyminen ei kuitenkaan ollut minulle tilanteena mikään suuri "pysähdys". Lähinnä odotin, miten kelvollinen, parhaimmillaan loistava elokuvasaaga päätetään ja Harry Potterin tarinan elokuvaversio saadaan päätökseen, mutta se suurin Potter-odotus kuitenkin päättyi kirjojen myötä ja olenkin palannut niiden (ja toki leffojenkin, mutta huomattavasti valikoivammin) pariin aina säännöllisesti.

Ajan saatossa tarinakokonaisuutta on oppinut arvostamaan aina vain enemmän. Lumoava juttuhan se on edelleen.  Jatkuva odotus ja sen fiilistely ovat toki mennyttä ja on sääli, ettei uusia tapahtumia ja käänteitä saa enää odottaa, mutta toisaalta valmiin kokonaisuuden fiilistely on melkein, jos nyt ei aivan, yhtä hienoa.
"Yet pity is of two kinds: one is of kinship recognised, and is near to love; the other is of difference of fortune perceived, and is near to pride."
*Tumblr
Instagram

Poissa Mehujauhepallo

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonPatronus27791
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #3 : Heinäkuu 04, 2013, 07:21:59 »
On hienoa, että nyt on koko sarja kasassa, mutta on se toisaalta harmi, kun ei tule enää jatkoa. Kun sarja päättyi, siitä tuli selkeämpi kokonaisuus ja silti Harry Potter koukuttaa edelleen.

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #4 : Heinäkuu 19, 2013, 22:34:28 »
Uskomatonta, että viimeisimmästäkin elokuvasta on jo 2 vuotta aikaa ja esimerkiksi Feeniksin killasta 6, hurjaa!

On käsittämätöntä miten nopeasti aika kuluu, sitten taas kun miettii taaksepäin niin DH 2 ilmestymisestä voisi olla enemmänkin aikaa. Toisaalta tulee ajateltua että onko siitä vasta kaksi vuotta aikaa kun istuin siellä leffassa katsomassa viimeistä osaa ja tavallaan sinetöin koko tarinan kasaan, se kaikki tuntuu niin kaukaiselta. DH ilmestymisestä kirjana sitten taas onkin jo se 6 vuotta aikaa, mikä tuntuu aika realistiseltä ajalta, vaikka onhan siitäkin aikaa. Sitten taas luin viisasten kiven ensimmäisen kerran -99, josta on 14 vuotta! Se tuntuu jotenkin niin käsittämättömältä. 14 vuotta, mitä kaikkea siinä ajassa on tapahtunut ja miten sinä aikana olen kasvanut niiden kirjojen kanssa yhdessä, myöhemmin leffojenkin kanssa. Moni asia olisi niiin eritavalla jos en olisi silloin 11- vuotiaana avannut Viisasten kiveä.

Kaikkeen kyllä tottuu, ja kyllähän siihen ajatukseen on jo jollain tavalla sopeutunut että kirjasarja on päätöksessä. ( Näköjään olen käynyt sen henkisen taistelun jo tuolla leffateatterissa, senverran olen itkenyt DH:ta katsellessa). Toki aina sitä kantaa sellaista tietynlaista kaipuuta ja ikävääkin kun muistelee miten mahtavia tunnetiloja ne olivat kun sai sen uuden Potterin käteensä. Ei sellaista asiaa koe kun hakee kirjastosta jonkun uusimman dekkarin, tai alkaa lauantai- iltana katsoa jotain jännäriä telkkarista. Vasta jälkeenpäin sitä on tajunnut miten suurista asioista sitä loppu peleissä olikaan kysymys, kyllähän ne silloin aikalailla maailmaa järkyttivät kun uuden kirjan sai käteensä ja kaikki se odottaminen palkittiin. Ja mitkä spekuloinnit! Niitäkin on usein ikävä.

Olen kyllä monesti jälkeenpäin ollut niin äärimmäisen iloinen että ne Potterit on tuolla hyllyssä. Yhä edelleen. Kun oli nuori ne pelastivat monet ajat, jolloin olisin halunnut vain sukeltaa kirjojen sivujen läpi, mutta edelleen näin aikuisiälläkin ne ovat monta kertaa tarjonneet sellaista tietynlaista turvaa. Aina kun ahdistaa niin voi napata ne Potterit ja sukeltaa taas taikamaailmaan mikä antaa ainakin hetkeksi mahdollisuuden poistua siitä arjesta. En varmaan koskaan ole liian vanha taikuudelle :) Toki suhtautuminen on hivenen maltillisempaa kuin sillä 15- vuotiaalla minulla, joka ei kestänyt mitään kritiikkiä kohdistuen kirjoihin tai leffoihin...tai omaan fanitukseen ylipäätänsä. Edelleen suhtaudun aika suojelevasti kirjoja kohtaan, mutta olen jotenkin myös oppinut sen että minä olen niiin kasvanut tarinaan kiinni ettei kannata kauheasti vauhkoilla niiden kanssa jotka eivät koe samanlaista sidettä kirjasarjaan.

Mutta J.K : n sanoin : The stories we love best do live in us forever. ( Tuon voisi vaikka tatuoida itseensä...)
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Poissa Keira

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: PurpleCastle1263
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #5 : Syyskuu 17, 2013, 20:29:45 »
Menin kaverin kanssa katsomaan KV osa 2:sta ja isä tuli hakemaan meitä elokuvista. Autossa isäni kysyi jotain sen tapaista, että nytkö ne loppuivat. Ja sitten hän kysyi, että mitäs sitten? Se tarkoitti sitä, että mitä nyt näiden Pottereiden jälkeen. Vastasin huolettomasti, että en tiedä, mutta tosiasiassa en tosiaankaan tiennyt, että mistä muusta voisinkaan kiinnostua.

Silloinen oli jotenkin ontto olo. Ja äsken sain luettua (ties miten monetta kertaa xD) Kuoleman varjelukset, niin samanlainen tyhjä ja haikea olo tuli. En halunnut irrottaa otettani kirjasta ja aloittaa lukemaan uutta kirjaa. Tosin silloin elokuvan jälkeen tämä olotla kesti paljon pidempään, jotain viikon tai enemmän. :D

Eli kyllähän nämä Potterit merkitsevät minulle todella paljon.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 17, 2013, 20:50:28 kirjoittanut Keira »

Poissa unknow

  • lukematon lehti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ErisedElm16162
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #6 : Syyskuu 17, 2013, 23:00:44 »
"Twelve years it's been, and yet, here I stand as if it were only yesterday."

Henkilökohtaisesti nämä pari viime vuotta "ilman Harry Potteria" ovat olleet vaikeammat kuin olisin koskaan kuvitellut. Älkää käsittäkö väärin. Deathly Hallows Part 2 jälkeen odotin sitä, että vihdoin uusi luku elämässäni voi alkaa. Kirjasarjan loputtua vuonna 2008 en osannut vielä kuvitella, miltä loppu voisi tuntua. Tietenkin itkin suljettuani viimeisen sivun, mutta minua aina lohdutti, että vielä oli elokuvia tulossa. Näiden kirjojen ja elokuvien läpi kasvoin lapsesta teini-ikäiseksi ja teini-ikäisestä nuoreksi aikuiseksi. Lapsena ne olivat pako- ja hengähdyspaikka, teini-iässä ne olivat suunnan näyttäjiä, arvomaailman muokkaajia ja tukeni. Nyt ne ovat niin iso osa minua ja identiteettiäni, että sille ei vain voi kääntää selkää.

Vuoden 2011 heinäkuun jälkeen kuvittelin, että sanoisin hyvästit tuolle aikakaudelle, aloittaisin uuden luvun elämässäni ja jatkaisin eteenpäin. Se ei ollutkaan niin helppoa. Sitten tuli Pottermore, Leavesden Studiot avattiin ja netti sekä uutiset muistuttavat yhä Harry Potterin mahtavuudesta. Tietenkin olen iloinen siitä, että tarina on nyt kokonainen ja olen erittäin tyytyväinen kirjoihin että elokuviin. Mutta Harry Potterin suosiossa oli kyse muustakin kuin pelkästä kirjoen menestyksestä. Muistan spekuloinnit kirjojen nimistä, tulevista juonenkäänteistä, näyttelijä valinnoista ja trailereista. Ehkä vaikeinta näiden kahden vuoden aikana on ollut juuri tuon säännöllisen spekuloinnin ja odotuksen puuttuminen.

Kaikkien näiden vuosien jälkeen Kuoleman varjelukset kirjan lukeminen ei ole ollut minulle vaikeaa, mutta edelleen katsoessani Deathly hallows 2 kaikki se kahden vuoden takainen suru palaa mieleeni. Siitä surusta haluaisin päästä eroon. Muuten koen olevani jo lähestulkoon "kunnossa".

"No matter how old you grow. No matter how much things change. You will always have this place to come back home."
I'm going to do what I want to do. I'm going to be who I really am. I'm going to figure out what that is. -Emma Watson

Poissa DJ

  • DJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • DJ-Voldemort XD
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #7 : Joulukuu 09, 2013, 14:57:25 »
Oon ite kyl ihan haikeena :(
Välillä mietin, että se on nyt ohi. Lopetan fanittamisen! Mutta aina tajuan HARRY POTTER=MY LIFE
Lainaa jos sul on samallain ;)
DJ-Voldemort XD

Poissa Réwier

  • Tähtisilmä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HazelIce27503
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #8 : Joulukuu 16, 2013, 23:02:35 »
Mun piti rehellisesti sanottuna muutama päivä miettiä, että mitkä on fiilikset nykyään.

Tottakai muiden tavoin on tosi haikeat fiilikset tälläkin hetkellä, mutteivat kuitenkaan niin kamalat kuin silloin, kun käänsin Kuoleman varjeluksien viimeisen sivun. Välillä tulee aikoja, jolloin en edes oikein muista koko Harry Potteria ja sen loppumista, mutta välillä, kuten esimerkiksi nyt, on todella haikea olo ja kaipuu takaisin nuoruuteen ja siihen aikaan, kun kaikki Potterit eivät olleet vielä ilmestyneet.

Monen muun tavoin mäkin olen kasvanut Potterien parissa ja olen rakastanut sitä kirjasarjaa julmetun paljon. Rakastan edelleen. Mä olen itkenyt, nauranut, ollut hämmentynyt, suuttunut ja jännittänyt Harryn kanssa. Kirjasarja on jotain, joka on mun sydämessä aina. Se ei lähde sieltä pois. Uskon, että musta olisi tullut aivan erilainen ihminen, jos en silloin pienempänä olisi Viisasten kiveen tarttunut. Toki olin aina ollut melkoinen lukutoukka, mutta tuskinpa olisin samanlainen ihminen nyt. Myös mulle oli vaikeaa kirjasarjan loppuminen. Ei ollut enää mitään mitä odottaa, ja uuden sivun oli pakkokin kääntyä elämässä.

Joka tapauksessa oon todella kiitollinen erityisesti Rowlingille siitä, että loi tällaisen maailman, joka tempaa edelleen nuoria mukaansa. Mulle se oli henkireikä, maailma johon uppoutua, kun oikea elämä potki rajusti päähän.

Noh, en mä sen muutaman päivän miettimisenkään jälkeen saanut ajatuksia kovin kiitettävästi kasaan. :D

"Sheldon ymmärtää futista?!"
"Niinpä näkyy."
"Huispaus ei hämmästytä, mutta futis!"

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Fiilikset "kaiken loppumisesta" nykyään?
« Vastaus #9 : Toukokuu 05, 2015, 20:00:46 »
On hienoa, että nyt on koko sarja kasassa, mutta on se toisaalta harmi, kun ei tule enää jatkoa. Kun sarja päättyi, siitä tuli selkeämpi kokonaisuus ja silti Harry Potter koukuttaa edelleen.
Mut hei hetkinen, ei se oo niin varmaa, etteikö jatkoa voisi  tulla. :D
En nyt sano kuinka todennäköistä tuo olisi, mutta ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu.

Oma fiilikseni oli lähinnä "Mitäh! Nytkö se jo loppui :( ".
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina