Kirjoittaja Aihe: Valottoman päivän maa / Kelmit / Adventure, humor / 4/? S/OC  (Luettu 222 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Nimi: Valottoman päivän maa
Ikäraja: K7
Tyylilaji: Adventure, humor
Paritus/päähenkilöt: Kelmit ja Sirius/OC
Varoitukset: Kiroilua ja huonoa Savon murteen taitoa
Summary: "Ja nyt professori Dumbledore päätti, että seitsemäsluokkalaiset lähtisivät sinne tutustumaan paikallisiin noitiin ja velhoihin."



By; Raitakarkki


Luku 1

Ruotsi. Se kylmä, ankea ja harmaa maa siellä kaukana pohjoisessa. Ja nyt professori Dumbledore päätti, että seitsemäsluokkalaiset lähtisivät sinne tutustumaan paikallisiin noitiin ja velhoihin. Dumbledore oli ilmoittanut, että oli olemassa vielä yksi taikakoulu, joka sijaitsi Suomen ja Ruotsin rajalla. Kelmit, eli Sirius Musta, Remus Lupin, James Potter ja Peter Piskuilan, olivat enemmän kuin innoissaan retkestä. Dumbledore oli järjestänyt Remukselle omat oltavat, kun täysikuu koittaisi, mutta siihen oli vielä aikaa. Nyt seitsemäsluokkalaiset kuitenkin jonottivat oman tuvanjohtajansa työhuoneeseen, josta he siirtyivät hormiverkoston kautta toiseen taikakouluun.
__

Sirius ilmestyi isoon työhuoneeseen, jossa seisoi lyhyt ja pullea mies.
''Tervetuloa'', tämä sanoi ja viittoi Siriuksen menemään muiden oppilaiden jatkoksi. Pian takasta ilmestyi nuhjuinen Remus. Hän hymyili miehelle ja siirtyi Siriuksen viereen. Kohta James ja Peter tulivat takasta ja kävelivät seinän vierustalle Siriuksen luokse. Pojat tönivät toisiaan ja naureskelivat, kunnes myös Minerva McGarmiwa, Rohkelikon tuvanjohtaja, ilmestyi takasta. Professori meni kättelemään lyhyenläntää miestä ja vaihtoi muutaman sanasen, kunnes siirtyi sivummalle. Lyhyempi mies astui keskelle huonetta.
''Hei, ja tervetuloa tänne Ruotsin ja Suomen rajalle, meidän ihanaan taikakouluumme Figukseen! Minun nimeni on Jarno Åstenberg'', mies sanoi hymyillen.
''Ja sitten vähän koulustamme. Meidän koulumme on erittäin vanha, ja sen perusti kaksi henkilöä. Toinen perustajista oli suomalainen Jaakko Korpimaa, joka oli näin sivumennen sanoen todella vahva ja hyvä velho, ja toinen oli ruotsalainen Camilla Strombärg.''
Siriusta rupesi naurattamaan nuo nimet, kuulostivatpa ne typeriltä. Poika hytkyi naurusta ja tönäisi Jamesia, jolla oli myöskin todella hauskaa. Lupin kuunteli miestä, Jarnoa, vakavalla ilmeellä.
''MARRY ME BEIBE! YEAH, TEAM DINGDONG!''
Kaikki kääntyivät katsomaan, kun avonaisen oven takaa kulki iso kasa tyttöjä ja poikia, jotka puhuivat jotain outoa kieltä. Ruotsia se ei ainakaan ollut, koska sitä Sirius oli ennenkin kuullut. Mahtoiko se olla suomea?
''Krista kusee! Robin Stjernberg on paljon parempi!'' Kuului huuto heti perään.
McGarmiwa katsoi silmät pyöreinä käytävään, mutta Jarno huokaisi. Mies kaivoi taskustaan sauvansa ja näpäytti sitä niin, että ovi sulkeutui.
''Anteeksi tuo keskeytys... Meillä on Euroviisut meneillään, ja se nostattaa paljon tunteita meissä jokaisessa.'' Jarno sanoi hymyillen ''Itse olen suomenruotsalainen ja tykkään molemmista kappaleista paljon. Toisaalta, Ruotsi voitti juuri jääkiekon maailmanmestaruuden, ehkä se olisi Suomen voitto sitten tässä.''
Sirius katsoi ympärilleen ja näki muitakin ihmetteleviä katseita. Pian väen keskellä nousi käsi ilmaan.
''Ole hyvä'', Jarno sanoi hymyillen.
''Mitkä onEuroviisut?'' Kysyi puuskupuhin tyttö aralla äänellä.
''Mitä? Että mitkäkö ovat Euroviisut? Et voi olla tosissasi! Kai täällä edes joku tietää, mistä on kyse?'' Jarno pudisti päätään oudoksuva ilme naamallaan. ''Eikö kukaan?''
Oppilaat ja myös professori McGarmiwa pudistivat päätään. Jarno huokaisi.
''Euroviisut ovat iso laulukilpailu, johon eri maat osallistuvat. Maasta valitaan paras lauluehdokas, joka sitten edustaa maataan laulamalla kisojen läpi.''
Jarno nyökkäsi hymyillen kaikille, ja ryhtyi laulamaan;

"Hey, do you remember
How we would stay up all night
Talking ´bout a destiny
And I play the piano, and you would strum on your guitar
Those were the days

If only you could see me now, I live my dream; I owe it all to you
I owe it to you ooo
Isn’t it crazy, yeah Isn’t it crazy
It’s all because of you ooo, all because of you ooo!"


Laulun lopetettuaan Jarno kumarsi pienesti. Kohteliaasti ainakin professori McGarmiwa rupesi taputtamaan. Pian siihen yhtyivät myös oppilaat. Siriuksen mielestä suoritus oli ihan hyvä, mutta tuo biisivalinta yhdistettynä miehen ääneen... Ei.
''Ja tuossa oli tämän kyseisen Robinin kappaleesta pieni näyte. Haluatteko Suomenkin kappaleesta?'' Jarno kysyi virnistäen. McGarmiwa yritti estellä, mutta oli liian myöhäistä.

"I’ll play your game, I’ll change my last name
I’ll walk the walk of shame
I’ll do it for you, for you, for you
Yeah, I do it for you
Marry me baby!"


Sirius tunki sormet korviin, koska tuo oli jo hirveää kidutusta. Hän katsoi ympärilleen ja huomasi, että James nauraa räkätti, tälläkin sormet korvissa.
''Kiitos Jarno, näistä hienoista näytteistä, mutta voisimmeko me pikkuhiljaa jo jatkaa?'' McGarmiwa sanoi peittäen kärsimättömyyden äänessään.
''Aivan niin, aivan. Mihin minä jäinkään?'' Jarno kysyi hapuillen ja vilkaisi McGarmiwaa. Professori rykäisi paheksuvasti.
''Muistaakseni, kerroit juuri koulun perustajista ennen, kuin keskeytys tuli.''
''Aivan, kyllä kyllä. Niin, koulumme perusti kaksi ihmistä, Jaakko ja Camilla. Koulussamme on kaksi tupaa. Toinen tuvista perustuu ruotsalaiseen jumaltarustoon. Uskotaan, että Camilla olisi ollut sukua jumalille, koska hän oli mahtava noita. Toinen tupa perustuu suomalaiseen kansantarustoon, Kalevalaan. Kalevalan merkittävin henkilö oli Väinämöinen, jolla oli taikavoimia, hän muunmuuassa lauloi vastustajansa suohon. Sanotaan, että Jaakko polveutuu hänestä. Ruotsalaisen tuvan nimi on Mirakel ja suomalaisen Taekoo.'' Jarno selosti iloisesti.
''Nyt lähdette kierrokselle kouluumme. Teidät jaetaan pieniin ryhmiin, ja luotto-oppilaani opastavat teidät linnan saloihin.'' Tämän sanottuaan Jarno astui taaksepäin ja takaseinästä alkoi putkahdella oppilaita huoneeseen. McGarmiwa ja Jarno kiertelivät luokassa jakamassa oppilaat ryhmiin.
''Sirius, kato tonne!'' James sanoi virnistäen ja tönäisi poikaa kylkeen. Sirius kääntyi katsomaan Jamesin osoittamaan suuntaan. Kaksi tyttöä kuiskuttivat keskenään ja vilkuilivat heidän suuntaansa. Sirius tiiraili heitä hetken.
''Niin, mitä Sarvihaara?''
''Älä viitsi Sirius mä tiedän, et sua kiinnostaa kuitenkin.''
''Mikä Anturajalkaa kiinnostaa?'' kysyi Remus hetken kuunneltuaan poikien keskustelua.
''No katsoppa tonne, tytöt eivät saa katseitaan irti Siriuksesta, eikä häntä muka kiinnosta.''
Sirius oli jo aukaisemassa suutaan, mutta professori McGarmiwa ja Jarno ehättivät heidän luokseen.
''Remus ja Peter menevät tuohon ryhmään'', McGarmiwa sanoi ja osoitti heidän vieressään olevaa porukkaa. Remus vilkaisi harmistuksissaan Siriusta ja Jamesia ja lähti kohti ryhmäänsä Peter vanavedessään.
''Te loput olette yksi ryhmä. Ja Sirius ja James... Minä en halua kuulla, että te olette menneet tekemään jotain pahuuksia ja kepposia. Osoittakaa kunnioitusta toisia kohtaan.'' McGarmiwa sanoi tiukalla äänellä. ''Vaikkakin se saattaa olla teille vaikeaa.'' McGarmiwa käänsi selkänsä heille ja jätti hölmistyneet pojat seisomaan. Sirius katseli ympärilleen ja huomasi, että heidän porukkaansa kuului muutama Korpinkynsi ja pari Puuskupuhia. James tönäisi taas Siriusta ja osoitti heidän opastaan. Hän oli noin 17-vuotias tyttö, pitkä ja hoikka. Hänellä oli lyhyet punaiset hiukset ja vaalean vihreät silmät.
''No tereve! Ootte kaikki terevetulheita tänne meitän kouluumme, tänne kaukas pohjooseen. Mie oon Maija Impivaara. Mie opastan teitä tänä päivänä'', tyttö esitteli itsensä. Sirius kuunteli tytön puhetta tietämättä pitäisikö itkeä vai nauraa. Maija puhui todella vahvaa murretta, ja välillä oli vaikeaa saada siitä selkoa. James päätyi nauruun. Tyttö vilkaisi häntä ilmeellä ''jos katse voisi tappaa.''
''Nyt myö lähretään kiertämähän, tulkaahan!'' Maija sanoi vielä ja lähti johdattamaan porukkaa pois huoneesta.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 14, 2013, 22:42:21 kirjoittanut Ales »
Hey! You just lost The Game.

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Valottoman päivän maa / Kelmit / Adventure, humor
« Vastaus #1 : Heinäkuu 07, 2013, 19:08:34 »
Luku 2

Sirius Ja James jättäytyivät porukan perälle, kun he lähtivät kiertelemään linnaa. Maija selosti edellä eri asioita linnasta ja sen historiasta. He kiertelivät ympäriinsä, katsoivat luokkahuoneisiin, joissa oli opetus käynnissä, keittiöön, jossa ''apurit'' eli jonkinlaiset tontuntapaiset tekivät ruokaa taian avulla, ja kaikkea muuta.
''Nää meirän apurit on ihtensä joulupukin eli Suomen mahtavimman velhon apureita'', Maija sanoi ja viittoi kohti tonttuja. Samainen puuskupuh, joka oli aikaisemmin kysynyt, että mitkä olivat Euroviisut, nosti kätensä.
''Kerroha."
''Miksette te käytä kotitonttuja näissä hommissa?''
''Kotitonttuja? Mitä ne on?'' Maija kysyi ihmeissään. Sirius vilkaisi Jamesia, jolla oli epäuskoinen ilme naamallaan.
''No tiedäthän sä, sellasia pikkuotuksia jotka on ihan helvetin rumia ja ryppysiä ja ne pukeutuu ryysyihin. Ne on ikäänkuin meidän palvelijoita'', sanoi James pilkallisesti. Maija vetäisi kauhuissaan henkeä.
"Palvelijoota? Nyt sie kyllä juksaat!"
"No en. Se on Siriuksen homma. Mitä nuo'', James nyökkäsi Joulupukin apureihin päin, ''sitten on? Vapaaehtoisia?"
"Juuri niin. Hyö ovat tiällä ihan omasta tahostaan'', Tämä lausahdus sai aikaan supatuksia ja hämmästyneitä katseita Tylypahkalaisten keskuudessa. Sirius huomasi Maijan katsovan porukkaa, eritoten Jamesia, arvioivalla ilmeellä.
''Jatketahan.''
Oppilaat ilmestyivät Maijan johdolla isoon saliin, jossa oli monta pientä pöytää ympäri salia ja isompi pöytä opettajille.
"Tää on meirän ruokasali. Meil on tääl kaks ruokailuu, ruottalaisten ja
suomalaasten erikseen. Työ syötte joka toine päevä suomalaasten kanssa ja joka
toine ruottalaisten. Tänään syötte meirän suomalaasten kanssa. Myö syödään tänää
suomalaasta perinneruokaa, veripalttua ja puolukkahilloo'', Maija selosti ovella
iloisesti. Kuultuaan sanan ''veripalttu'', monet oppilaista menivät epäluuloisiksi. Sirius katsoi Jamesia epäröiden, joka vastasi katseeseen. Maija ilmoitti, että he saisivat itse valita paikkansa. Oppilaat hajaantuivat eri pöytiin. Sirius yritti pälyillä, näkyikö Remusta ja Peteriä missään, mutta he eivät olleet tulleet vielä paikalle. James meni lähimpään neljän hengen pöytään ja istuutui. Sirius istui häntä vastapäätä ja samalla hetkellä hänen eteensä ilmestyi lautanen. Lautasella oli pieni punertava mötikkä, joka näytti jästien murekkeelta, mutta oli punaista ja ällöttävämpää. Sen vieressä oli kasa hilloa. Pöytään ilmestyi myös tummaa leipää ja molemmille mukillinen kermakaljaa. Sirius nappasi innoissaan lasin käteensä ja otti ison huikan, mutta huomasi, että juoma ei ollutkaan sitä mitä hän odotti. Pahaa ei se ollut, hieman erikoista kylläkin. Sirius nosti katseensa Jamesiin ja huomasi, että tämä oli muuttunut vihreäksi kasvoiltaan maistettuaan palan paltusta. Nyt Siriusta rupesi todella huolettamaan, sillä James oli todellinen rautamaha.
"Onko se oikeesti noin pahaa?'' Sirius kysyi peitellen hymyään. James ei pystynyt vastaamaan ja tyytyi nyökkäykseen.
''Ota tuota... Juotavaa. Se oli ihan hyvää."
''Hyvää? Miksi en usko tuota?'' Kuului Remuksen ääni Siriuksen takaa. Nuhjuinen Remus käveli Peterin kanssa Siriuksen ja Jamesin luo.
''Tuo ällöttävä paska ei voi olla edes ihan okei'', Peter myönteli ja osoitti palttua.
''En mä sitä tarkoittanut, puhuin tuosta juotavasta. En vaan tiedä, et mitä se on.''
''Se on kotikaljaa'', Remus sanoi ja istuutui. Hänen ja Peterin eteen ilmestyi lautanen tuoden inhottavan hajun mukanaan. Remus otti huikan kotikaljastaan ja maistoi pienen palan palttua. Ilmekkään ei värähtänyt.
''Nojaa, ei tää nyt niin pahaa ollutkaan. En välttämättä mieluiten tätä ekaksi söisi, mutta kuitenkin'', Remus sanoi nielaistuaan. James vilkaisi toisia epäluuloisesti ja otti huikan lasistaan. Peter tökki palttuaan haarukalla.
''Ootsä ihan tärähtänyt?'' Sirius kysyi Remukselta esittäen huolestunutta.
''Et voi olla tosissasi'', mutisi Peter.
''En oo tärähtänyt, ja olen tosissani. Ja tuo tumma leipä on ruisleipää. Sitä kannattaa kuulemma maistaa voin kera'', Remus vastasi ja nappasi leivän käteensä. Poika levitti hieman voita päälle ja haukkasi palasen.
"No, millasta se on?'' Sirius kysyi nopeasti.
''Maista.''
''Hei, kerro nyt.''
''Maista itse.''
Sirius mulkaisi vihaisesti Lupinia ja nappasi leivän hänen kädestään. Remus vastusteli, mutta Sirius repäsi pienen palasen ja tunki sen suuhunsa.
"No? Anna tulla Anturajalka'', James hoputti.
"Tää on hyvää."
"Oikeesti?"
Sirius nyökkäsi Jamesille ja kehotti tätä maistamaan edes pikkuisen.

Kun ruoka oli syöty (tai jätetty lautaselle lojumaan, kuten pojat tekivät), lautaset katosivat ja niiden paikalle ilmestyi jälkiruokalautanen, joka oli kukkuroillaan pannukakkua. Pöydän keskelle ilmestyi kaksi hillopurkkia, mansikkaa ja vadelmaa. Sirius maistoi varovaisesti ja rakastui pannukakun makuun. Se oli pehmeää ja täyteläistä ja hillo tasapainoitti makua. Pojat söivät lautaset tyhjiksi hujauksessa. Ruokailun päätyttyä pojat menivät takaisin omiin ryhmiinsä, Maija ja muut odottivat jo Siriusta ja Jamesia ovella.
''No maastuko ruoka?'' Maija kysyi hymyillen. Oppilaat menivät hiljaisiksi eikä kukaan katsonutkaan Maijaan päin.
''Nii mie arvelinki. Ei se mitää, ei moni suomalaanenkaa siitä tykkää. Entä jälkkäri?" Maija sanoi edelleen hymy huulillaan. Hän katsoi oppilaita, jotka rupesivat nyökkäilemään hyväksymisen merkiksi.
"Selevä. Nyt ku ootte tässä, jatketahan matkaa'', Maija sanoi ja lähti johdattamaan oppilaita pois salista.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 03, 2013, 19:55:08 kirjoittanut Ales »
Hey! You just lost The Game.

Poissa Tuulihaukka

  • pikku punkkarihinttari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Valottoman päivän maa / Kelmit / Humour
« Vastaus #2 : Elokuu 02, 2013, 18:15:42 »
Ihan sikahyvä ficci! Itte olen ihan niin suomalainen kuin mahdollista on (paitsi että inhoan suomea, kieltä ja kaikkea ja osaan kohta paremmin enkkua kuin suomea xD), mut en oo ikinä maistanu veripalttua enkä haluu maistaakaan. xD
Percy ei tajuaisi vitsiä, vaikka se tanssisi hänen edessään ilkosillaan Dobbyn pannumyssy päässään.

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Valottoman päivän maa / Kelmit / Adventure, humor / 3 / ? S/OC
« Vastaus #3 : Joulukuu 14, 2013, 22:38:05 »
Hei Tuulihaukka ja kiitoksia kommentista ! :)

Luku 3

''Nyt myö mennään kiertelee tonne pihaalle. Käydään lävihte piha-alue, jossa saa aikaansa viehtää, ja urheilukenttä'', Maija selosti edessä ja johdatti ryhmää pihalle. Porukka saapui portaisiin, ja Sirius huomasi toisen ryhmän, joka tuli juuri sisälle pihalta. Porukkaan kuului mm. Severus Kalkaros, Ruikuli, kuten kelmit häntä kutsuivat, ja Lily Evans. Sirius vilkaisi vihjailevasti kulma koholla Jamesia, joka ei ollut huomaavinaankaan Siriuksen aikeita. James rykäisi ja heilautti kättään Lilylle, mutta tämä ei huomannut, koska jutteli Severuksen kanssa. Ruikuli vilkaisi poikia pieni omahyväinen hymy kasvoillaan, kun he kulkivat heidän ohitseen. James pui nyrkkiään, mutta lopetti samantien, kun Maija avasi ulko-oven. Sieltä avautui kaunis näkymä järven rantaan, jota reunustivat kuuset ja männyt. Maija vei heidät rannalle, metsään, puisto alueelle ja kaiken tämän jälkeen urheilukentälle. Sirius ja James odottivat näkevänsä huispauskentän, mutta enempää he eivät olisivat voineet mennä vikaan.
''Tällä kentäl myö pelataa suopotkupalloo.'' Maija sanoi ja viittoi kohti kenttää.
''Mitä te pelaatte?'' Kysyi tummahiuksinen poika Korpinkynnestä.
''Suopotkupalloo. Joukkueesee kuulluu viis pelaajaa ja maalivahti, sitte vaan juostaan. Mie kuuluin ennen joukkueesee, mutta tänä vuonna mie jätin vällii.'' Maija huiskutti kohti kenttää ja lähti kävelemään sitä kohti. Sirius ja James katselivat ympärilleen mielenkiinto kiiluen silmistä.
''Ettekö te pelaa ollenkaan Huispausta?'' James kysäisi, kun he pysähtyivät kentän reunalle. Maija katsoi heitä tuttu kysyvä ilme naamallaan.
''Että mitä?''
''Huispausta. Tiiätsä, sellasta, että istutaan luudilla, lennetään ja heitellään palloa sellasista rinkuloista läpi? Jahdataan sieppiä ja varotaan ryhmyjä?'' James selitti hitaasti, kuin pienelle, tyhmälle lapselle ikään.
''Mie en oo koskaa kuullukkaa'', Maija sanoi ja käänsi selkänsä heille. He lähtivät kävelemään takaisin kohti puistoa ja sieltä kohti linnaa.
''Mitä luulet, valehteleeko toi Huispauksesta?'' Sirius kysyi hiljaa Jamesilta.
''En tosiaan tiedä. Mutta miksi?''
''En tiedä...''
''Toisaalta, oletko koskaan nähnyt suomea tai ruotsia Huispauksen MM kisoissa? Minä en ainakaan.''
''Hyvä pointti.''

Pian Sirius ja muut saapuivat takaisin samaan huoneeseen, johon he tulivat hormiverkon kautta. Nyt Sirius kiinnitti tarkemmin huomiota huoneen sisustukseen. Seinät olivat valkoiset, ja ne olivat täynnä velhovalokuvia. Ilmeisesti edellisiä rehtoreita, sillä olihan tämä rehtorin kanslia. Seiniä reunustivat isot korkeat kirjahyllyt jotka notkuivat kirjojen painosta. Lattialla oli musta karvamatto, joka oli melkein koko huoneen kokoinen. Siriuksella tuli suuri tarve koskettaa ja tunnustella mattoa, mutta ei voinut tehdä sitä kaikkien edessä. Jarnon pöytä, (jonka ääressä mies istui parhaillaan) oli täynnä papereita, kyniä, pieniä kuvakehyksiä, kirjoja, kansioita ja kaikkea muuta erilaista sälää.
Vähitellen huone täyttyi taas Tylypahkalaisista ja heidän oppaistaan, myös McGarmiwa ilmestyi paikalle hyvissä ajoin. Pian Jarno nousikin ylös ja käveli pois pöytänsä takaa hymy kasvoillaan.
''No, mitäs piditte linnastamme?'' Mies kysyi ja katseli oppilaita iloisesti. ''Onhan se varmasti vaatimaton teidän oppilaitostanne ajatellen, olen nähnyt kuvia siitä ja kuullut kaikkea hyvää. Ehkä voisin tulla joskus vastavierailulle?'' Jarno kysyi ja käänsi katseensa McGarmiwaan. Professori rupesi hymyilemään.
''Sitä pitää kysyä rehtori Dumbledorelta, mutta uskon, että se käy oikein hyvin.'' McGarmiwa sanoi hymyillen. Sirius pani merkille katseen, jonka professori loi tämän koulun rehtoriin. Olikohan McGarmiwa kenties ihastunut? Sirius nipisti Jamesia käsivarresta ja hihitti hiljaa.
''Au!''
''Sarvihaara, kato McGarmiwan ilmettä!''
''Mitä...? Oho!''
McGarmiwa käänsi katseensa tuimasti Jamesiin ja Siriukseen. James vakavoitui pian, mutta Sirius ei meinannut millään pystyä lopettamaan hihitystään. James tönäisi toista kovasti kylkeen ja viimein Sirius vaikeni.
''Nyt kun olette saaneet tutustua linnaamme, saatte kulkea vapaasti iltapalaan asti. Menette syömään sen, kuten aikaisemminkin, Suomalaisten kanssa. Sen jälkeen tutut oppaanne ilmestyvät luoksenne ja johdattavat teidät makuusaleihinne. Onko jollain jotain kysyttävää?''Jarno katseli ympärilleen käsiään yhteen hieroen.
''No alkakaahan mennä!''

Sirius, James, Peter ja Remus kävelivät ympäri linnaa katsellen tarkemmin ympärilleen. Pojat päättivät mennä tutustumaan paremmin ulkona sijaitsevaan pelikenttään.
''Nii mihin tää kenttä olikaan tarkotettu?'' James kysyi, kun nelikko saapui kentän reunalle. Kentällä maa oli pehmeää ja näytti erittäin upottavalta.
''Suopotkupalloon. Jästit pelaavat sitä, siinä juostaan suokentällä ja potkitaan pallo maaliin.'' Remus sanoi.
''Pelaavatko he jästien peliä?'' Peter piipitti kauhuissaan ja katseli silmät ammollaan ympärilleen. Poika ei ollut uskoa sitä todeksi.
''Niin Remus, pelaavatko?'' Sirius kysyi pitäen katseensa kentässä. Aika alkeellista pelata jotain jästipelejä, eihän sellaisesta ole mihinkään! Muutama lentävä pallo pitää ainakin olla, luudanvarsia unohtamatta. Nämä vain rämpisivät jossain suossa, iljettävää.
Remus ei vastannut mitään, mutta pian heidän takaataan kuului kaunis hento ääni.
''Huomenna näette, mitä suopotkupallo oikeasti on.'' Pojat kääntyivät katsomaan ja näkivät lyhyen tytön jolla oli lyhyet mustat hiukset. Sirius tiiraili tyttöä tarkoin ja tuli siihen tulokseen, että tämä oli hyvännäköinen.
''Ai näemme? Minä olen Remus Lupin'', poika sanoi ja meni kättelemään tyttöä. Siriuksen katse oli jumittunut, mutta kun Remuksen käsi kosketti tytön kättä, hän havahtui. Poika ryntäsi tytön luokse ja työnsi Remuksen pois tieltään.
''Ja minä olen Sirius. Oletko kenties pudonnut taivaalta, kun silmäsi loistavat kuin pienet tähdet'', tämä sanoi hirmuisella vauhdilla saade tytön hämilleen. James köhäisi pienesti ja käveli heidän luokseen.
''Älä välitä Siriuksesta, se vain yrittää olla hurmaava, jos tiiät mitä tarkoitan'', James sanoi ja työnsi Siriuksen sivummalle. Tytön katse seurasi Siriusta, mutta pian hän katsoi Jamesiin.
''Tuo on ihan normaalia teidän ikäisiltänne pojilta. Ei se mitään.'' Hän sanoi ja vilkaisi Siriusta pieni hymy huulillaan.
''Minä olen Heidi Långström, ruotsin puolelta. Ja tosiaan, huomenna on suopotkupallo-ottelu, ja te pääsette, tai joudutte, seuraamaan sitä. Minä olen mukana joukkueessa, olen maalivahtina.''
''Mikä on maalivahti'', kysyi Peter hiljaa ja ilmestyi Jamesin viereen.
''Häh?''
''Mikä on maalivahti?'' Peter kysäisi uudestaan typerä ilme kasvoillaan. Sirius ei kuunnellut heidän puheitaan vaan katseli edelleen tyttöä, Heidiä. Hän oli kaunis, todella kaunis. Pian pieni tuulenpuuska leyhäytti hänen hiuksiaan, joka sai melkein Siriuksen haukkomaan happea.

*Naps*
''Sirius camoon nyt hei ihan oikeesti'', James sanoi ja napsautti uudestaan sormiaan Siriuksen naaman edessä. Sirius ei reagoinut ja pian hän tunsi kuinka Jamesin käsi läsähti hänen poskelleen.
''AI SAATANA'', Sirius karjaisi ja hypähti kauemmas muista. ''Miks sä noin teit?''
''Et ollu ihan maan pinnalla niin päätin tuoda sut takaisin.'' James sanoi mukamas vakava ilme naamallaan.
''Kusipää...'' Sirius mutisi ja hieroi poskeaan. Hän lähti kävelemään takaisin linnaan kiroten yksikseen.
''Tykkäsit kuitenkin!'' James huusi ja loput kolme poikaa juoksi hänen peräänsä.
''No en'', Sirius tiuskaisi.
''James, anna Siriuksen olla.'' Remus puuttui kiistaan. James aukoi hetken suutaan, mutta oli kuitenkin hiljaa.

*Iltapalan jälkeen

McGarmiwa käveli topakoin askelin johdattaen rohkelikon oppilaita heille tarkoitettuihin makuuhuoneisiin, jotka sijaitsivat linnan kellarikerroksessa. He laskeutuivat tiukat kierrerappuset alas ja saapuivat makuusalien oville.
''Pojat nukkuvat vasemalla olevassa huoneessa, tytöt oikealla. Eikä sitten valvota koko yötä, huomenna on aikainen herätys'', McGarmiwa sanoi ja käski oppilaat huoneisiinsa. Sirius, James, Remus ja Peter valitsivat kaikista kaukaisimmat sängyt, jotta saisivat olla rauhassa. He kävivät maaten ja keskustelivat menneestä päivästä, kunnes yksikerrallaan he nukahtivat.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 14, 2013, 22:41:18 kirjoittanut Ales »
Hey! You just lost The Game.

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Valottoman päivän maa / Kelmit / Adventure, humor / 4/? S/OC
« Vastaus #4 : Joulukuu 14, 2013, 22:42:56 »
Luku 4

Sirius heräsi kummalliseen hälinään ja aukaisi silmänsä. Hän huomasi, että muut pojat, jotka nukkuivat samassa makuuhuoneessa kuin hän, valmistautuivat aamiaiselle. Ovella seisoi professori McGarmiwa vahtimassa, että kaikki varmasti heräisivät.
''Aamupalaan on viisitoista minuuttia! Nyt kaikki ylös, aamupesulle ja vaatteet päälle! Tänään syömme ruokailumme ruotsalaisten kanssa, varautukaa siihen.'' Niine hyvineen professori poistui ovelta ja meni herättelemään tyttöjä, vaikka siihen ei ollut juuri tarvetta. Melkein kaikki heistä olivat heränneet jo tuntia aikaisemmin suihkuun, jonka jälkeen piti valmistella meikit ja kampaukset ja katsoa puhtaat vaatteet... Pojilla oli paljon helpompaa.

Sirius nousi istumaan sängyllään ja katsoi, kun Peter yritti epätoivoisesti onkia sukkiaan sängyn alta, jonne ne olivat jostain kumman syystä yön aikana menneet. Jamesilla oli hiukset pörrössä ja silmälasit vinossa nenän päällä. Remus istui sängyllä lukemassa kirjaa, kuten aina. Sirius tuhahti, nousi ylös ja rupesi vetämään paitaa päälle. Poika vilkaisi Peteriin ja huokaisi.
''Peter, sulla on taikasauva sitä varten, että sitä käytetään.''
Pojan kasvoille levisi ymmärrys ja hän kaivoi sauvansa esiin. Peter kutsui sukat sängyn alta ja pääsi jatkamaan pukeutumista.

''Seuratkaa minua'', McGarmiwa sanoi ja lähti johdattamaan tylypahkalaisia ylös portaita kohti sitä isoa salia, jossa he olivat ruokailleet aiemminkin. Käytävillä oli muutama väsynyt oppilas ja opettaja, mutta muuten he eivät nähneet ketään. Pienen hetken kuluttua he saapuivatkin jo saliin, jossa oli paikallisia oppilaita syömässä. Tylypahkalaiset hajaantuivat McGarmiwan käskystä pöytiin syömään. Sirius, Remus, James ja Peter menivät kauimpaiseen nurkkaan neljän hengen pöytään istumaan. Samassa pöytään ilmestyi tuoretta leipää (Remus kertoi sen olevan rieskaa), puuroa, maitoa ja vettä. Sirius nappasi pari rieskaa ja katseli lautasella olevaa mössöä epäluuloisesti.
''Toi näyttää pahalta'', Peter sanoi, tuoden samalla Siriuksenkin ajatukset julki. Peter pyöritteli lusikkaa puuron seassa, mutta ei suostunut maistamaan. Remus ja James taasen söivät sitä hyvällä halulla.
''En malta odottaa, että me päästään kattoo sitä urheilumatsia tänään.'' James mussutti suu täynnä rieskaa.
''En minäkään.'' Sirius vastasi. ''Onkohan Heidi hyvä maalivahti vaimikäsenytolikaan?'' Ja samassa Siriuksen katse eksyi etsimään tummaa tyttöä salista ja pian hän löysikin kohteensa.
''Mitä sä siinä edes näet? Katsoisit Lilyä. Siinä on kaunis tyttö, jos jossain'', James sanoi ja vilkaisi punapään suuntaan, joka sattui juuri katsomaan heitä. James vilkutti suurieleisesti tytölle, joka vain käänsi katseensa pois.
''Kyllä se siitä Sarvihaara, mutta kannattaa pitää kiirettä.'' Sirius sanoi ja katseli nyt Lilyn suuntaan. ''Katsoppa kenen kanssa Lily istuu parhaillaan.'' Jameskin kääntyi katsomaan ja huomasi harmikseen ihastuksensa istuvan ällöttävimmän pojan kanssa, jonka James tiesi. Ruikuli.
James jupisi yksikseen koko loppuruokailun ajan, Remus keskittyi syömiseen. Siriuksen katse harhaili Heidiin ja Peter pyöritteli lusikkaa puurossa.

Aamiaisen jälkeen McGarmiwa jakoi kaikille tylypahkalaisille lukujärjestykset ja poistui sitten salista. Sirius katseli lappusta ja huomasi, että täällä oli samoja aineita kuin tylypahkassakin, mutta myös vieraita mahtui mukaan. Heillä olisi heti ensimmäisenä päivänä kaksoistunti loitsuja, tunti muodonmuutoksia, tunti taikakotitaloutta (mitäköhän sekin mahtaa olla, Sirius tuumi ihmeissään) ja jästitiedon kaksoistunti.

Pojat lähtivät kävelemään kohti luokkaa. Remus ei malttanut odottaa opiskelemaan pääsyä, Peterille iski teiniangsti, Sirius ja James vain naureskelivat.
''Millaista se taikakotitalous mahtaa olla... '' Remus pohti poikien tultua luokan oven eteen.
''Mitä kotitalous edes on?'' Peter kysyi puristaessaan finniä pois leuastaan. Sirius pudisti päätään.
''No nimestä päätellen se varmaan liittyy jotenkin kotiin ja talouteen'', James sanoi ja katseli taas Lilyä, joka seisoi Kalkaroksen kanssa sivummalla.
''Annatko Ruikulin tosissaankin viedä tyttösi James'', Sirius kysyi pilkallisesti, kun hän huomasi, mitä James jäi katsomaan. Toinen vain pudisti päätään.
''En oikein tiedä mitä minä teen.''
''No et ainakaan anna Lilyä Ruikulille'', Sirius sanoi.
''Mene puhumaan hänelle'', Peter ehdotti väliin. James vilkaisi toisia ja Sirius nosti peukut kannustavasti pystyyn. James oli juuri astumassa askelta heitä kohti, kun vanhempi miesopettaja saapui paikalle ja päästi oppilaat luokkaan. Sirius virnuili Jamesille, joka näytti samalla helpottuneelta ja pettyneeltä. Nelikko meni viimeisenä luokkaan ja he joutuivat eturiviin istumaan. Sirius katseli ympärilleen ja huomasi muutaman pienen olennon opettajan vieressä. Ne olivat lyhyitä ja hoikkia, ihmisen näköisiä. Niillä oli kimaltavat siivet ja lyhyet mustat hiukset. Mies ryhtyi puhumaan suomeksi oppilaille, ja poikien kummastukseksi pienet olennot tulkkasivat miehen puheen heille.

''Hyvää aamupäivää, oppilaat. Kuten varmaan moni teistä tietääkin, meillä on ulkomaisia vieraita täällä tänään'', mies sanoi ja kääntyi katsomaan tylypahkalaisia. ''Minä olen Toni Järvinen ja tulen Etelä-Suomesta. Täällä meidän koulussamme oppitunnit pidetään vuorottelevasti suomeksi ja ruotsiksi, mutta teille on hankittu tulkit oppitunteja varten'', mies jatkoi ja viittoi pieniin otuksiin. ''Tänään opiskelemme loitsuja. Olkaa hyvät ja valitkaa itsellenne parit.''
Oppilaat ryhtyivät liikkumaan ja valitsemaan pareja. Sirius oli juuri kysymässä Jamesia, kun Heidi tuli tämän viereen.
''Haluaisitko olla minun parini?'' Tyttö kysyi hymyillen Jamesilta. Poika katsoi epävarmasti ensin Siriusta ja sitten tyttöä. Sirius tunsi pienen mustasukkaisuuden pistoksen sisimmässään. Miksi Heidi kysyi Jamesia, kun Siriuskin olisi ollut vapaana? James nyökkäsi ja siirtyi Heidin kanssa luokan takaosaan. Sirius vilkaisi toiveikkaasti Remukseen päin ja huomasi tämän olevan vielä ilman paria, Peter oli siirtynyt jonkin toisen luokse, ihme kyllä.
Sirius pomppasi ylös ja meni Remuksen viereen istumaan.
''Ollaanko me pari?'' Sirius kysyi muka anelevasti Remukselta. Toinen vilkaisi häntä hymyillen.
''No jos ei muutakaan vaihtoehtoa ole'', Remus sanoi vitsillään ja siirsi tavaroitaan sivummalle. Opettaja antoi ohjeistuksensa oppilaille, heidän tulisi harjoitella harhautusloitsua toisiinsa. Toni meni istumaan työpöytänsä ääreen ja otti kasan papereitaan eteensä ja ryhtyi täyttämään niitä, kun oppilaat ryhtyivät hommiin.

''Katso Remus, mä olen läpinäkyvä'', Sirius kikatti ja katseli itseään. Remus huokaisi hymyssä suin.
''Idiootti, tottakai sä olet läpinäkyvä. Se on tämän loitsun idea.''
''No kyllä mä sen tiedän, mutta kato kuinka siistiä'', Sirius sanoi ja irvisti toiselle pojalle. Remus hymähti ja poisti loitsun Siriuksesta.
''Sinun vuorosi'', Remus sanoi ja laski sauvansa pöydälleen. Sirius kääntyi ottamaan taikasauvansa ja huomasi, että se ei ollut enää pöydällä.
''Hehheh Remus, tosi hauskaa'', Sirius sanoi ja kääntyi katsomaan toista, joka katsoi häntä kummissaan.
''Mikä on hauskaa? Mitä sä horiset?''
''Jos nyt vaan antaisit sen mun sauvan takaisin.''
''En minä sitä ottanut.''
''No jos sä et ottanut sitä, niin kuka sitten?'' Sirius kysyi ja katseli ympärilleen. Pian poika huomasi sauvansa olevan toisella pienistä olennoista. Sirius asteli kiukkuisesti niiden luokse ottaakseen sauvansa, mutta ne pötkivät pakoon. Poika kirosi yksinään ja käveli opettajan pöydän luokse.

''Anteeksi.''
''Niin'', Toni kysyi ja kohotti katseensa Siriukseen.
''Nuo örkit, mitä lienevätkään, veivät minun sauvani. Eivätkä ne anna sitä takaisin.'' Sirius sanoi mahdollisimman hillitysti ja mulkaisi pikkuisia olentoja.
''Ah, tarkoitat keijujamme. Kyllä, ne ovat viheliäisiä ja tykkäävät tutkia erilaisia asioita, kannattaa katsoa mihin tavarat jättää.'' Tämän sanottuaan Toni kääntyi katsomaan keijuja ja päästi suustaan pientä sirkuttavaa ja säksättävää ääntä. Keijut tulivat nöyrästi miehen pöydän luokse ja toinen ojensi sauvan takaisin Siriukselle. Toni hymyili anteeksipyytävästi ja viittoi Siriuksen takaisin Remuksen luo.

''Älä naura.''
''Nauranko mä? Enhän mä nyt sellasta tekisi'', James sanoi hihittäen poikien kävellessä pitkin linnan käytäviä kohti pihaa. Jamesista oli todella hauskaa, että keijut veivät Siriuksen sauvan. Sirius katseli nyrpeänä ympärilleen. Seinillä roikkui tauluja, jotka ilmeisesti esittivät paikallisia suuria noitia ja velhoja. Yhdessä suuressa taulussa oli vanha mies, joka istui ränsistyneessä paksussa nojatuolissa lukemassa lehteä. Hänen hiuksensa olivat lyhyet ja harmaat. Taulun alla luki isolla ''Jaakko Korpimaa.'' Mies laski lehden käsistään ja katsoi suoraan Siriukseen. Hänen silmänsä olivat kirkkaan vihreät, hänellä oli harmaat viikset ja parta.
''Hei Remus, katso'', Sirius sanoi arvellen, että toista varmaan kiinnostaisi. ''Tässä on toinen tämän koulun perustajista.''
Remus asteli lähemmäs taulua ja katsoi sitä mielenkiinnolla. Poika vilkuili ympärilleen ja siirtyi pian toisen suuren taulun luokse, joka esitti Camilla Strombärgiä, toista koulun perustajista.
''Kumpi heistä olikaan suomalainen?'' Peter kysyi Siriuksen vierestä.
''Jaakko.'' James sanoi. ''Jatketaanko?''
''Joo.''

Pojat lähtivät jatkamaan matkaansa iloisesti jutellen. Pian he olivatkin jo ulkona puistossa, Sirius istahti penkille, joka oli suuren männyn kupeessa. Pojat hengittelivät raitista ilmaa kaikessa hiljaisuudessa, kunnes tuli aika mennä seuraavalle tunnille.
Nelikko nousi ylös ja lähti ihmisjoukon mukana sisälle. Sirius huomasi kauempana Heidin, eikä saanut katsettaan irti tytöstä. James teräväsilmäisenä poikana huomasi heti, mihin Sirius katseli ja tönäisi häntä kylkeen.
''Sirree...'' James naureskeli.
''Älä edes aloita.''
''James, nyt annat Siriuksen olla'', Remus sanoi huokaisten ja astui poikien väliin.
''No kato Siriusta nyt! Ei siitä tule mitään, jos Sirius vaan haaveilee. Se on ällöttävää.''
''James, katso peiliin. Jos vaikka näyttäisit mallia'', Sirius tiuskaisi.
''Mitä tuo oli tarkoittavinaan?''
''Luulen, että tiedät.'' Pojat hiljenivät ja pitivät mykkäkoulua.

Sirius huomasi Remuksen pudistavan pienesti päätään, kunnes he kuulivat jonkun kirkuvan. Koko linna tärisi.
Hey! You just lost The Game.

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Valottoman päivän maa / Kelmit / Adventure, humor / 4/? S/OC
« Vastaus #5 : Joulukuu 17, 2013, 18:13:24 »
Luku 5

''Mikä se oli?'' James kysyi silmät suurina. Peter astui askeleen taaksepäin.
''En tosiaan tiedä.'' Sirius vastasi unohtaen mykkäkoulun. Hän vilkaisi Remukseen päin, joka katsoi ympärilleen otsassaan syviä juonteita. Sirius sukaisi hiussuortuvan korvan taa ja katseli hänkin ympärilleen. Käytävällä seisoi oppilaita tyynesti juttelemassa ja nauramassa. Heidi seisoi yhdessä porukassa.

''Kysytään Heidiltä, ehkä hän osaa sanoa.''
Pojat lähtivät yhdessä kävelemään tyttöjoukkiota kohti. Tummahiuksinen Heidi kääntyi ja huomasi heidät. Heidi hymyili ja tuli heidän luokseen.

''Moi pojat.'' Heidi sanoi hymyillen ja laittoi pitelemänsä kirjan laukkuunsa. Sirius katsoi tyttöä pieni hymynkare huulillaan, mutta vakavoitui sitten, kun muisti miksi he olivat Heidin luona.

''Mikä toi kirkaisu oli, joka kuului vähän aikaa sitten? Te kaikki olette niin tyyniä, kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan.'' Sirius ihmetteli ja katsoi kulmat kurtussa tyttöä.
''Ja miksi tämä linna tärisi?'' Remus kysyi täydentävästi. Heidi katsoi heitä hetken hiljaa ja purskahti sitten kikattavaan nauruun. Siriusta rupesi pakostakin hymyilyttämään, sillä Heidin nauru oli todella suloinen.
''Se oli vain meidän oma kiusanhenki. Se on tylsistynyt ja se tärisyttelee linnaa, kirkuu, huutaa ja rikkoo tavaroita.'' Tyttö selitti.
''Vähän kuin Riesu.'' James mutisi hiljaa. Sirius vilkaisi häneen ja naurahti.
''Triplana.''
''Mikä on Riesu?'' kysyi Heidi ymmällään.
''Meidän koulun räyhänhenki.'' Peter selitti hiljaa ja hieroi päätään.
''Selvä. Mutta hei, nyt minun pitää kiiruhtaa tunnille, nähdään myöhemmin!'' Tämän sanottuaan tyttö lähti takaisin ystäviensä luokse. Sirius jäi tuijottamaan tytön menoa ja havahtui siihen, kun James pukkasi häntä kylkeen.
"Meidänkin pitää mennä tunnille."

Luokassa pojat istuivat isoon nelistään luokan takaosaan ja laskivat sauvat pöydälle. Samanlaiset keijut joita he olivat aikaisemmin nähneet pörräsivät heidän ympärilleen. Sirius oli keskittynyt kuuntelemaan paikallisten keskustelua, vaikkei siitä mitään ymmärtänytkään, eikä huomannut, että hänen taikasauvansa vietiin taas.
"Öh, Sirius..." James sanoi hiljaa ja tönäisi häntä. "Noi keijut vei sun taikasauvan."
"Mitä? TAAS?" Sirius huusi ja pomppasi pystyyn saaden luokan hiljenemään. Kaikki kääntyivät katsomaan Siriusta ja muita, jotka katsoivat keijuja. James kohotti sauvansa ja loitsi keijuun aseistariisuntaloitsun saaden Siriuksen sauvan takaisin. Opettaja vilkaisi poikia ja jatkoi sitten opetusta saaden luokan taas hiljenemään. Sirius laittoi sauvan talteen ja mulkoili vihaisesti keijuja koko lopputunnin.
"Ärsyttävät otukset koskevat luvatta toisten omaisuuteen..." Sirius mutisi yksinään.


"Vihdoinkin! Tätä on odotettu." James sanoi innoissaan. He olivat matkalla kohti suopotkupallokenttää. Sirius nyökkäsi hymyillen. Poika ei malttanut odottaa, että näkisi Heidin kentällä muiden seassa.
Pojat suuntasivat yläkatsomoihin istumaan. Katsomoita ei eroteltu suomalaisille ja ruotsalaisille erikseen, kaikki istuivat sekaisin. Sirius ja muut istuivat melko keskelle ja heidän vieressään, edessään ja takanaan oli porukkaa. Osalla oli sinikeltaisia viirejä, osalla sinivalkoisia. Siellä oli myös kaulahuiveja ja isoja lakanoita, joissa kannustettiin oman tuvan joukkuetta. Sirius pani merkille, että oppilaat eivät käyttäneet juurikaan tupien nimiä, vaan jakoivat kylmästi kahtia; suomalaiset ja ruotsalaiset. Eräässäkin isossa lakanassakin luki sinisillä kirjaimilla: "Suomalaiset voittoon, hurrit maanpakoon!" Peter kysyi, että mitä kyseinen teksti tarkoitti ja Heidin ystävä selvensi asian pojille.

Ottelu alkoi. Kentällä oli sinikeltaisiin ja sinivalkoisiin pukeutuneita pelaajia. Heidi seisoi ruotsalaisten kentän päädyssä ison maalin edessä. Kentällä oli molemmista joukkueista viisi ja maalivahti.
"Ja ruotsalais-... Anteeksi, Mirakelin hyökkääjä Katarina Andersson saa pallon ja syöttää sen Johan Lindströmille. Johan potkaisee, mutta Taekoon Antti Virtanen ehtii väliin ja potkaisee pallon pois kohti Mirakelin kenttäpuoliskoa."
 Sirius huomasi ymmärtävänsä selostuksen mutkattomasti ja huomasi samassa tulkkikeijut, jotka leijuivat nelikon ympärillä.
"Ja Mirakel puolustaa hyvin, Antti Virtanen potkaisee pallon kohti maalia, mutta Heidi Långström nappaa pallon kiinni. Långström laittaa pallon takaisin peliin, Mirakelin Henrik Berg ottaa pallon. Oho! Kentän laidalla nähtiin juuri iso taklaus!"
Sirius oli myös huomannut saman. Ruotsalainen hyppäsi monen metrin korkeuteen, suomalainen hyppäsi perässä ja he törmäsivät toisiinsa ilmassa kesken lennon. He tippuivat molemmat takaisin kentälle ja jatkoivat peliä nälvien toisiaan.
"Mitä tuo oli?" Sirius kysyi hämillään. Heidin ystävä kääntyi katsomaan häntä nauraen.
"Se oli superhyppy."
"MIKÄ se oli?" James kysyi väliin ja katsoi tyttöä ihmeissään.
"Superhyppy."
"Ja se on...?" Sirius sanoi ymmällään.
"Eikö teille ole opetettu sitä? Ei voi olla totta." Heidin ystävä sanoi ja pudisti päätään. Sirius vilkaisi Jamesia kulmat koholla. James kohautti olkiaan.
"Se velhojen perusjuttu, se opetettiin meille tyyliin kolmannella luokalla", Heidin ystävä sanoi, "Siinä hypätään taikuuden avulla monien metrien korkeuteen. Meillä sitä käytetään erityisesti juuri näissä otteluissa." Sirius ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta, kuin superhyppy. Nyt pitäisi puhua McGarmiwalle.

"Ja Mirakelin Rita Wiktröm tekee maalin! 1-0 Mirakelille!" Kuului kuuluttajan kopista. Suomalaiset buuasivat kovaan ääneen ja ruotsalaiset hurrasivat.
Peli jatkui. Suomalaiset ryhtyivät taklaamaan superhypyillä entistä enemmän, mikä aiheutti kränää katsomossa.

"Helvetin juntit! Aina, ihan aina te kusetatte matseissa! Opetelkaa pelaamaan!" Joku ruotsalaisista huusi ja nousi seisomaan.
"Tollasella sokerikakkupojalla ei oo kauheen paljon varaa huudella saatana." vastasi suomalainen ja nousi tämäkin seisomaan.
"Juntti."
"Sokerikakkupoika."
"Länsiryssä!"
"Homo!"
"Haluutko tapella?"
"Antaa tulla vaan."

Pojat katselivat sivusta tappelua ja keijut tulkkasivat puheen heille. Sirius vilkaisia Jamesia, josta näkyi, että tätä nauratti. Remus pudisti päätään ja keskittyi jälleen peliin. Sirius katseli edelleen kahta paikallista poikaa, jotka parasta aikaa harrastivat jonkinkaltaista pystypainia. Suomalainen huitaisi nyrkillään ruotsalaista silmään ja ruotsalainen potkaisi polvellaan suomalaista haaroväliin. Pian kuitenkin paikalle saapui opettaja, joka vei pojat pois paikalta ja katsomo rauhoittui. Tappelun aikana ruotsalaiset olivat tehneet toisen maalin ja ottelua ei ollut enää kauan jäljellä.

"Antti Virtanen ottaa pallon haltuun, syöttää Kari Penttiselle joka potkaisee pallon Mari Paasikivelle. Paasikivi juoksee kohti Mirakelin maalia, väistää Bergin ja laukoo - Ja se on maali! Tilanne on 2-1 ja peliaikaa on jäljellä enää minuutti. Långström laittaa pallon liikkeelle, Tomas Eklund ottaa pallon, juoksee kohti Taekoon kenttäpäätyä - auts! Taekoon Kalle Leppävirta taklasi tämän aika rajusti, tuleeko rangaistusta? Ei tule, peli jatkuu." Ja samassa pilli vihelsi pelin päättyneeksi. Ruotsalaiset juoksivat kaikki toisiaan kohti, hyppäsivät korkealle ja törmäsivät ilmassa. Maahan tiputtuaan he halasivat ja hyppivät innoissaan. Katsomo sekosi, kuului sekä kovia hurraa huutoja, että kovia buuauksia.
Tuomari käski joukkueet kättelemään ja kiittämään toisiaan hyvästä pelistä ja sitten pukuhuoneisiin. Katsomosta alkoi porukkaa nousta ylös ja virrata takaisin koululle. Sirius ja muut nousivat myös ylös ja lähtivät ihmisvirran mukana.

"Remus, tiedätkö sinä noista superhypyistä jotakin?" James kysyi.
"Olen mielestäni joskus lukenut siitä, mutta en minä sitten sen tarkemmin..." Remus vastasi ja pudisti päätään.
"Kysytään McGarmiwalta", Sirius ehdotti, "Minä ainakin haluan tietää, miksei meille ole opetettu niitä."
"Joo, miettikää kuinka siistiä toi ois osata." James sanoi. Peter nyökytti päätään hiljaisesti vieressä, muttei sanonut mitään.

Sirius huomasi heidän edellään kävelevien suomalaisten olevan erittäin pettyneen oloisia. He juttelivat jotain ärsyyntyneellä äänensävyllä.
 Hehän ottavat tämän pelin ihan tosissaan, Sirius ajatteli. 
"Hei Anturajalka, näitkö sä miten Heidi pelasi? Ei ollut yhtään hullumpi." James sanoi.
"Kiitos", kuului Heidin ääni poikien takaa. "Minä kuulin tuon."
Kelmit pysähtyivät ja katsoivat Heidiä ja muita hänen joukkueensa jäseniä, jotka tulivat kuraisina, mutta tyytyväisinä Heidin perässä.
"Kiinnostaisiko teitä tulla huomenna meidän voitonjuhliin? Ne pidetään meidän tuvassa." Henrik Berg kysyi hymyillen. Sirius vilkaisi muita ja nyökkäsi sitten.
"Me tullaan."
"Hienoa, huomenna illalla, nähdään kello kuusi ruokasalin oven edessä. Mennään siitä sitten meidän tuvalle."
"Selvä."
"Nähdään."
Hey! You just lost The Game.