Kirjoittaja Aihe: Kesätöissä Tylypahkassa (K-7, R/Hr)  (Luettu 226 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Röhkö

  • Kasvatustieteen kandi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Kesätöissä Tylypahkassa (K-7, R/Hr)
« : Toukokuu 23, 2013, 13:53:17 »
Nimi: Kesätöissä Tylypahkassa
Kirjoittaja: Röhkö
Ikäraja: K-7
Paritus: heikohko Ron/Hermione
Pituus: 3 osainen + prologi
Genre: humour, adventure, romance
Summary: Ron joutuu/pääsee kesätöihin Tylypahkaan velhosodan jälkeen. Mitä kaikkea kummallista Ron tutussa koululinnoituksessa kohtaakaan? Tarinassa päästään kurkistamaan siihen, miten uudet ekaluokkalaiset löydetään, mitä opettajat tekevät kesälomalla ja piileekö linnassa kenties jälleen salaisuuksia.
A/N: Vaikka pidän taukoa suuremmista projekteistani (Prinssin salainen valtakunta ja Tylypahkan poikakoulu), on pakko töiden ja Gradun ohella kirjoittaa myös ficiä!

Prologi
Maailman paras kesätyö

”Minulla on maailman paras kesätyö!” julisti Ginny Weasley ylpeänä Kotikolon takapihalla, puolivalmiin terassin uudella aurinkotuolilla köllöttäen. Ginny oli hetki sitten saapunut kotiin takanaan ensimmäinen päivä uudessa kesätyöpaikassaan Weasleyn Welhowitseissä.
Ron mulkoili kädet ristissä persikkasoodaa lipittävää pikkusiskoaan. Ron olisi halunnut kesätöitä pilailupuodista myös, mutta George oli palkannut vain Ginnyn.
  ”Minä menen pian vararikkoon, jos palkkaan liikaa keltanokkia”, George oli perustellut asiaa. Tosiasiassa Georgen pilailupuoti ei ollut lähelläkään konkurssia, päinvastoin: sodan jälkeen kauppa kävi kuin siima. Sitä paitsi, kaupassa ei ollut henkilökuntaa sen enempää kuin aikaisemminkaan, mutta tähän yksityiskohtaan Ron ei viitsinyt puuttua ääneen. Jo pelkästään Fredin ajattelu tuotti tuskaa. Myös Ginnyn kepeän hymyn takaa paistoi läpi, että siskon ei ollut helppoa asettua Georgen avuksi kaksosten perustamaan liikkeeseen. Hautajaisten jälkeen Fredistä puhumisesta oli kuitenkin muodostunut tabu, joka leijaili kuin aave Kotikolon käytävillä.

Ronin äiti ilmestyi terassille villiruusupensaasta. Puutarha ei ollut aikoihin näyttänyt niin siistiltä: äiti vietti paljon aikaa menninkäisiä kitkien tai nurmikkoa ajaen. Ensimmäistä kertaa elämässään Ron näki heidän pihallaan kirsikkapuun kukkivan. Puutarhanhoito oli äidille terapiaa.
Ikävä kyllä suru vaikutti myös Molly Weasleyn holhoavaan asenteeseen: perhe tuntui olevan äidille kuin joukkue huispauskapteenille.
  ”Ettehän vain polta itseänne, kun makaatte auringossa!” Molly varoitteli ja heristeli sormeaan. ”Meillä on kaikilla niin herkkä iho.”
Ei ollut Ronin vika, että hänen molemmat vanhempansa sattuivat olemaan punapäitä.
  ”Äiti, minä palvelin tänään töissä Egyptin taikaministeriä”, Ginny kertoi ylpeänä. ”En tosin ole ihan varma, halusiko hän ostaa minut vai pikapimeyspulvelia…”
  ”Sanoiko hän mitään Billistä?” Äiti kysyi heti. ”Bill on ollut Egyptissä jo viikon, ja Fleur tarvitsisi nyt aviomiehensä tukea… Hän on oksennellut koko päivän.”
Ron halusi pikaisesti pois Kotikolosta. Hän huomautti äidilleen:
  ”Äh, älä viitsi, eivät kaikki Egyptissä tunne toisiaan ja sitä paitsi Fleurin piti saada kakara vasta puolen vuoden päästä.”
Äiti katsoi Ronia sillä tutulla tuimalla kasvatusasiantuntijan ilmeellään. Mikään ei muuttunut, vaikka Ron pelasti tavallaan maailman kuukautta aikaisemmin ja tapaili maailman fiksuinta nuorta naista.
  ”Ronald, mitä sinä olet tehnyt koko päivän?”
Ron heilautti kättään merkittävästi pitkin lepotuolia, jonka päällä retkotti.
  ”Otan rennosti. Sinunkin kannattaisi välillä kokeilla.”
Hän hörppäsi tyynesti lisää persikkasoodaa, joka oli oikeastaan liian terveellisen makuista ja pahaa, mutta oli tyydyttävää nähdä äidin otsasuonen pullistuvan. Voi, kunpa Hermione kehtaisi jo paljastaa vanhemmilleen, että hän seurusteli Ronin kanssa. Sitten Ron voisi muuttaa Grangerien luokse ja viettää siellä leppoista kesälomaa ilman, että äiti oli jatkuvasti keksimässä hänelle uusia kotitöitä. Harry oli asunut Kotikolossa pari viikkoa ja muuttanut sitten Tonksien luokse, jotta hän saattoi viettää aikaa kummipoikansa kanssa. Lisäksi Harry vieraili usein Taikaministeriössä, joka maksoi hänelle palkkaa uudistuvan aurorikoulutuksen suunnitteluavusta.

Tapojensa vastaisesti äiti ei jankannut Ronin kanssa hukkaan heitetystä päivästä, vaan marssi määrätietoisen näköisesti sisälle taloon.
  ”Sinuna pitäisin varani”, Ginny sanoi matalalla äänellä, ”saatat pian joutua Muriel-tädin kotiapulaiseksi.”
Ron nielaisi. Äiti ei voinut keksiä mitään niin alhaista. Ron oli täysi-ikäinen, ei häntä voinut pakottaa mihinkään. No, toki hän asui ilmaiseksi vanhempiensa luona ja äidin ruoat olivat suorastaan jumalaisia ikuisuuksia kestäneen telttailumuonan jälkeen. Mutta Muriel-täti… siinä vaiheessa Ron kaivaisi Perkinsin vanhan teltan uudestaan esiin ja opettelisi tekemään ruokaa. Ja se oli paljon sanottu häneltä!

Iltaan mennessä Ron unohti autuaasti Ginnyn pelottavat vihjailut. Päivällinen sujui normaalin kaaoksen vallassa (Percy selitti suu vaahdoten äidilleen uudesta kattilastaan, vihertävä Fleur ravasi vessassa, synkkäilmeinen George söi parissa minuutissa ja poistui pöydästä kaikkoontumalla, Ginny kertoi uudesta työpaikastaan isälle ja Posityyhtynen yritti napata pöydästä leipäpaloja), kun ovikello soi. Koska Ron oli ainoa, joka keskittyi pelkästään syömiseen, hän näki parhaaksi mennä tervehtimään tulijaa. Se ei olisi Charlie, Hermione tai Harry, koska kukaan heistä ei enää viitsinyt vaivautua soittamaan ovikelloa. Samassa Ron muisti keskustelun Muriel-tädistä. Hän empi, ennen kuin avasi etuoven. Ei kai täti ollut tullut hakemaan häntä? Älä ole Muriel, Ron toivoi sydämensä pohjasta, kun hän vetäisi oven selälleen.
Onneksi oven takana olikin ”vain” Professori McGarmiwa.
  ”Öh, iltaa Professori”, Ron sopersi. Oli omituista nähdä hänen entinen tuvan johtajansa kuistilla. Ron ei enää menisi Tylypahkaan, koska hänelle oli luvattu opiskelupaikka Ministeriöstä. Mitä McGarmiwa siis teki Kotikolossa? Ehkä hänellä olisi uutisia sodan aikana kadonneista kuolonsyöjistä – toki yleensä sellaiset uutiset toimitti Kingsley pöllöpostitse.
  ”Iltaa Ron”, McGarmiwa vastasi hymyillen jotenkin omituisesti. ”Hyvä, että olet kotona. Minulla on sinulle työtarjous.”
Jopas jotakin, äiti oli sittenkin päättänyt hankkia Ronille töitä.
  ”Ahaa, niin, arvelinkin että äiti laittoi tuulemaan”, Ron sanoi ja hieroi niskaansa. ”Olisi tosi mukavaa tulla Teille kotiapulaiseksi, mutta katsokaas kun minä olen jo luvannut Muriel-tädille…”
Äiti ei näin helposti riistäisi Ronilta vapaata kesälomaa aurinkotuolissa.
  ”Hmm, Mollyn puheesta sain sen käsityksen, että olet käytettävissä”, McGarmiwa sanoi rypistäen kulmiaan. ”Enkä toki tarjoa kotiapulaisen paikkaa, vaan kesätyötä Tylypahkassa. Vahtimestari Voro on virkavapaalla, joten tarvitsemme apua.”
Täh? Vahtimestarin sijainen? Kesällä Tylypahkassa ei ollut oppilaita, joten kyseessä oli maailman helpoin duuni. Suurimman osan ajasta voisi varmasti lekotella linnan pihamaalla. Ronin oli pakko saada työ.
  ”Aijaa? Tottakai! Minä peruutan Muriel-tädin homman!” Ron ilmoitti heti.
McGarmiwa hieroi käsiään mietteliäästi.
  ”Tiedän, että tätisi on jo ikääntynyt nainen, Ronald. Ei ole mukavaa noin vain jättää häntä pulaan. Ehkä voisimme harkita, että tätisi majoittuisi Tylypahkaan kesäksi”, McGarmiwa tokaisi.
Ron pudisti nopeasti päätään.
  ”Täti tulee mainiosti toimeen yksinkin!”

Ja niin, muutaman mukavan minuutin jälkeen Ronista oli leivottu Tylypahkan uusi kesätyöntekijä. Hän aloittaisi homman jo muutaman päivän päästä, 10.6. Tarkemmat työtehtävät hän kuulisi vasta Tylypahkassa, mutta ainakin oli selvää, että äiti pysyisi kaukana.

Ron pakkasi matkatavaroita iloisesti vihellellen eikä tullut ajatelleeksi, millaisia mutkia hän pian saattaisi kohdata. Eihän Tylypahka ollut nimittäin enää entisensä sen jälkeen, kun Voldemort ja hänen julmat seuraajansa taikasauvoineen olivat iskeneet sinne.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 23, 2013, 15:18:10 kirjoittanut Röhkö »
"Pants - like shorts, but longer!"

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kesätöissä Tylypahkassa (K-7, R/Hr)
« Vastaus #1 : Toukokuu 23, 2013, 14:56:15 »
Wautsi mikä idea ficciin! Ja tekstihän on sujuvaa ja mukavasti luettavaa. Jään seuraamaan!

Poissa HelenHopkin

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kesätöissä Tylypahkassa (K-7, R/Hr)
« Vastaus #2 : Tammikuu 03, 2015, 21:08:01 »
Mahtava! Jatkoa on varmaan turha kysellä kun on näin vanha aloitus.... mutta aina saa toivoa 😂😊
Tuntuuko sinusta joskus, kuin olisit kyllästynyt elämääsi?
-Kyllä varsinkin menninkäisiä kitkiessä.