Kirjoittaja Aihe: Pahuus  (Luettu 6445 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Pahuus
« Vastaus #25 : Heinäkuu 22, 2006, 14:40:00 »
Lainaus käyttäjältä: "Vela"
Millä perusteilla me määrittelemme pahuuden? Kuka sanoo, että on väärin tappaa ihmisiä, tai satuttaa toista? Tai, että on oikein auttaa ihmisiä tai että on oikein olla rehellinen?


Aivan.

Me vain jaamme kaikki mustavalkoisesti hyvään ja pahaan sen kummempia miettimättä, mikä niistä tekee juuri sellaisia. Paha=väärin, hyvä=oikein on varmaan tuo karkea jaoitteluperiaate. Mutta onko kaikki paha aina väärää ja hyvä oikeaa?
Luulen, että ihminen pitää kaikkea inhoamaansa/vastustamaansa tms. asiaa pahana ja pitämäänsä/kannattamaansa asiaa hyvänä.
Pahuutta ja hyvyyttä on olemassa vain ihmisten omissa pääkopissa. Ei muuten. Me itse keksimme, mikä (omasta mielestämme) on hyvää ja mikä pahaa.
Eipä sitä voi todeta, että murhaaminen tai toisten ihmisten satuttaminen olisi pahaa, mutta laitonta se voikin olla. Ja laki ei voi määrittää, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

Lopetan tähän, ennen kuin alan jauhamaan samaa...
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Acary

  • Ankeuttaja
Pahuus
« Vastaus #26 : Syyskuu 04, 2006, 20:49:26 »
No jaa, ... Minusta kukaan ei ole paha. Ihmiset sattuvat vain ajattelemaan eri tavalla ja joskus ne pienet vähemmistöt leimataan pahaksi. Eli yhdyn siihen, ettei ole hyvää ja pahaa.

disturbed

  • Ankeuttaja
Pahuus
« Vastaus #27 : Lokakuu 12, 2006, 18:06:04 »
"Ei ole sinänsä hyvää tai pahaa. Ihmisen asennoituminen ratkaisee sen."
-Nietzsche

Yleiset arvot ja normit määrittelevät mitä me pidämme hyvinä tai pahoina asioina. Loukatessamme toisten ihmisen (synnynnäisiä) oikeuksia teemme pahan, moraalittoman teon. Samoin silloin, jos emme huolehdi velvollisuuksistamme. Moraali ja omatunto kertovat meille mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ainakin niiden kuuluisi kertoa.

"Pahuus" on kuitenkin vaikeata määrittää sekä liukuva käsite. Esim. Olenko minä paha, jos haluan pitää omaisuutta, enkä jaa sitä muille? Vai olenko vain terveesti itsekäs? Pahuus on voimakas ja pirun vaikea käsite, joka täytyy erottaa ihmisen inhimillisyydestä. Kukaan ei voi olla täydellinen tai pelkästään hyvä. Pahuus on usein tietoinen valinta, jolloin halutaan tahanomaisesti vahingoittaa tai tavoitella omaa etuaan muiden kustannuksella. Selkeää dilemmaa pahasta ja hyvästä ei kuitenkaan voi täysin tehdä.

Mistä pahuus sitten syntyy? Alussa lainasin Nietzscheä, hänen mukaan synnytämme sen omilla suhtautumisillamme asioihin. Jos taas otetaan esimerkkiä jostain "ismistä", niin naturalismin mukaan moraalisuus on ihmisen aistitoiminta, luonnollinen piirre. Raamattu kertoo lankeamisesta ja perisynnistä. Kristinuskossa voimme kuitenkan saada syntimme anteeksi.  Voiko mikään kuitenkaan poistaa pahojen tekojen aiheuttamia seurauksia?

Myös maailmassa ja yhteiskunnassa on paljon epäkohtiä, lajitellaanko ne "pahuudeksi"? Ihminen on näihin epäkohtiin kuitenkin itse syyllinen, sillä olemme vapaita tekemään järkiperäisiä havaintoja sekä päätöksiä.  Näin ollen olemme vastuullisia kantamaan tekojemme seuraukset. Monet pahuuden siemenet voitaisin poistaa, jos me alkaisimme noudattaa teoissamme ajatusta, että teemme toisille ihmiselle vain niitä tekoja, joita haluaisimme itsellemme tehtävän ja vastaavasti emme niitä, joita emme haluisi omalle kohdallemme. Tämän pohdinnan kautta tulee ajatus siitä, että noudattaessamme tuota, teemme moraalisesti "aina" oikeita, hyviä ratkaisuja. Pahuus vähenisi, jos kykenisimme asettumaan toisten ihmisten asemiin ja tuntemaan empatiaa syvemmin.

Pahuuden merkitys on kuitenkin elämän tasapainon kannalta merkittävä. Meidän tulee oppia kestämään myös negatiiviset asiat, jotta vastaavasti mekin olisimme tasapainossa itsemme kanssa.

Täytyy kuitenkin ehkä muistaa, että mekin olemme "vain ihmisiä". Inhimillisyyteen kuuluvat myös viallisuudet, ts. pahat piirteet. Meidän kuitenkin tulisi pyrkiä hyveellisyyteen. Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa maailman pahuuteen omilla valinnoillaan.


Lainaus käyttäjältä: "Typhon"

Eikö jokaisen ihmisen olisi itse päätettävä mikä on hänelle vahingoksi ja mikä nautinnoksi?

Muiden ihmisten kustannuksellako?


Lainaus käyttäjältä: "Ramona"
Vaikka minun mielestäni esimerkiksi eläinten rääkkääminen on jotain uskomattoman PAHAA, VÄÄRÄÄ ja JULMAA, se on kuitenkin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, minun totuuteni. Mistään ei löydy universaalia lakikirjaa jossa on määritelty, onko viattomien luontokappaleiden kiduttaminen väärin, ja aina löytyy joku joka on eri mieltä asiasta.

Niinpä. Vaikka on yleinen laki siitä, että "ei saa tappaa"(tai rääkätä) ja vaikka kaikki täysijärkiset tajuavat, että se on väärin, niin mikä kuitenkaan voi aukottomasti todistaa meille, että se on väärin? Pahuudelle onkin tosin kehitetty kaikennäkösiä mittoja, joista kuitenkin melkein aina löytyy jokin epäkohta.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Pahuus
« Vastaus #28 : Joulukuu 26, 2009, 09:37:10 »
Pahuudesta ja sen olemassaolosta voidaan olla niin kahta mieltä kuin vain voidaan olla, mutta itse olen pahuuden puolestapuhuja.

Ei ole olemassa hyvää tai pahaa eikä oikeaa ja väärää.

Tästä pääsenkin selittämään omaa näkökulmaani. Hyvä ja paha linkittyvät mielestäni toisiinsa, ovat kytköksissä toisiinsa. Ei makeaa mahan täydeltä, sillä itkuhan siitä pitkästä ilosta syntyy. Ei siis pahuutta ilman hyvyyttä, sanon minä.

Pahuudeksi luokittelisin sen, mikä tuottaa jollekin terpeetonta tuskaa ja surua, joita ei vapaaehtoisesti itselleen tahdottaisi. Henkisen ja fyysisen tuhoamisen näen myös pahana.

Vaikka ajattelin jokin vuosi sitten, että osa ihmisistä on pahoja, tutustuin pariin "pahaksi" luulemaani henkilöön, ja he osoittautuivat ihan ok tyypeiksi. Pahat teot hämäsivät minut siis luulemaan heitä pahoiksi, vaikka sisimmässään he olivat jotain muuta.

Ja sitten vielä joku sana saduista/tarinoista. Tämä hyvä/paha-asetteluhan on meille kaikille tuttu, ja tämän päällehän kirjailijat luovat tarinansa. Eihän juttu toimisi, jos kaikki olisivat toistensa klooneja. Pahiksia ja pahuutta siis tarvitaan joissain tapauksissa.

Pienikin paha on sellainen, josta voi kasvaa oikein ruokittuna suuri ja mahtava pahuus.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.