Harry Potter > Taikuuden historia

Oliko Voldemort syntyjään paha?

(1/7) > >>

Hartsa:
Mitä mieltä olette, oliko Voldemort paha olosuhteiden pakosta vai luonteestaan johtuen vaiko kenties sekä että? Olisiko Tom Valedrosta koskaan tullut maailman pelätyin pimeyden velho, jos hän olisi saanut elää normaalin lapsuuden rakastetussa perheessä?

Toisaalta, Tom Valedro vanhemman ja Meropen liitto tuskin olisi edes onnistunut kovin hyvin kun ottaa huomioon, että kaikki oli vain Meropen huijausta lemmenjuoman avulla. Kyllä tosin uskon, että hän olisi poikaansa ainakin jollain tasolla rakastanut, jos olisi saanut elää. Uskon myös, että jonkin verran myös geeneillä oli vaikutusta Voldemortin persoonallisuuteen, sillä myös hänen isoisänsä ja enonsa olivat aggressiivisia ja väkivaltaan taipuvaisia. Lisäksi suonissa virtasi itse Salazar Luihuisen veri.

Oma mielipiteeni on, että tuskin hänestä aivan niin sydämetön ja epäinhimillinen olisi tullut, mutta jonkin sortin pimeyden velho kuitenkin. En vain osaa häntä "hyvienkään" puolelle kuvitella.

Ja muutenkin vähän pohdintaa; nauttiko Voldemort alusta lähtien tappamisesta ja kiduttamisesta? Onko se milloinkaan tuottanut hänelle tuskaa? Onko hän ikinä tuntenut myötätuntoa ketään kohtaan?

Prosper:
Hyvä ja paha ovat ikuisuus kysymyksiä. Ovatko ne jotain todellista vai vain valintoja? Eli ns. valitsiko Tom Riddle tulla pahaksi vai syntyikö hän sisällään pahan siemen joka ohjasi hänet siihen suuntaan? Vaikea sanoa. Siihen voi luotettavasti vain universuminsa hahmoineen luonut J.K. Rowling vastata.

Varmasti monet asiat olisivat olleet eri tavalla jos Tom olisi saanut kasvaa "hyvässä" perheessä. Totuus kuitenkin on, että hänen äitinsä oli sisäsiittoisesta sukulinjasta, joka periytyi Salazar Luihuisesta. Tämän perheen perustajahahmon aatteet näyttävät aika vahvasti siirtyneen polvelta toiselle. Hänen isänsä oli rikkaan snobi jästisuvun vesa, joka ei rakastanut hänen äitiään yhtään vaan siitti Tomin lemmenjuoman vaikutuksen alaisena. Jo siitä saa pahan maagisen karman.

Jos Tom Riddlen olisi siitä orpokodista adoptoinut vaikkapa joku ihanteellinen jästi- tai velhoperhe olisi hänestä toki voinut tulla kovin erilainen. Olisi hän varmasti silti ollut juonitteleva ja ovela, mutta ehkäpä hänestä olisi tullut enemmänkin Barty Kyyry Seniorin tapainen kiero poliitikko kuin Lordi Voldemortin tapainen sieluton Pimeyden Lordi.

Beyond:
Voldemortin persoona on itse asiassa kiehtova: olen pohtinut samoja kysymyksiä itsekin ja päätynyt jopa jonkinlaiseen lopputulokseen.

Minusta tuntuu, että Rowling on tietoisesti tahtonut korostaa äitiyden ja äidin rakkauden merkitystä. Jos Harry Potter olisi jästi, hän olisi kaiken järjen mukaan kieroutunut: jos lapsi ei saa riittävästi rakkautta sylivaiheessa, heijastuu se muuhunkin elämään. Sitähän sanotaan, että esimerkiksi narsistisen käytöksen taustalla piilee jonkintasoinen onnettomuus. Totta kai pieni vauvakin tietää, kohdellaanko sitä hyvin vai huonosti - saako se lempeitä kosketuksia, leperrelläänkö sille ja huomataanko se. Harryhan oli vasta vuoden vanha tullessaan Dursleyn perheen taakaksi. Toisin sanoen kriittisistä varhaislapsuuden vaiheista hän vietti puolet kodissa, jossa häntä rivien välistä lukien kohdeltiin alusta asti huonosti, vaikka huolta pidettiinkin. Siitä huolimatta Harrysta kasvoi täysin tasapainoinen velho, jolla oli kyky tuntea myötätuntoa ja rakkautta. Rowling on selittänyt tämän sillä, että Lilyn antama rakkaus riitti tekemään Harrysta niin sanotusti normaalin persoonan. Voldemortin tapauksessa kyse on täysin päinvastaisesta tilanteesta: Merope-parka hädin tuskin ehätti nähdä poikaansa. Voldemort syntyi rakkaudettomasta suhteesta, mikä on velhomaailmassa ilmeisen huono asia. Ilmeisesti Meropen antama rakkaus olisi saattanut pelastaa tilanteen. Näiden faktojen puitteissa voisin todeta, että kyllä Voldu-poloinen taisi olla vain olosuhteiden uhri, joka ei ole ikinä kyennyt ymmärtämään sitä, että muutkin ihmiset tuntevat jotain päänsä sisällä. :P

On paha sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos Merope olisi ollut hengissä. Nainen tuskin olisi ainakaan kasvattanut tietoisesti pojastaan puhdasverisyyden perään intoilijaa: päin vastoin! Merope vaikutti omista kotiolosuhteistaan huolimatta suhteellisen fiksulta nuorelta naiselta, jolla oli jonkinlaista todellisuudentajua. Siksipä pitäisin aika todennäköisenä, että ainakin varhaislapsuudessaan Tom olisi muistuttanut paljon Harrya. Tom olisi ollut sellainen hyvinkäyttäytyvä pikkupoika, joka olisi ollut äidilleen aika kuuliainen.

Siitä huolimatta uskoisin, että Tomissa olisi ollut luihuismaisia ominaisuuksia tapauksessa kuin tapauksessa. Tuskin hän olisi ollut Meropen kasvattamana ainakaan tyhmempi. Tom oli ilmeisesti velhomaailman ihmelapsi. Ehkäpä hän olisi ollut kuin Kalkaros: osannut pimeyden taikoja ja ollut äärettömän kiinnostunut niistä. Itse asiassa näkisin erilaisissa olosuhteissa kasvaneen Voldemortin laimeampana versiona itsestään. Hänestä ei olisi ehkä tullut pimeyden lordia, vaan hän olisi palvellut jotakuta toista ihan vain siksi, että uteliaisuus oli yksi nuoren Tomin vahvoimmista luonteenpiirteistä. Sitähän sanotaan, että jokainen mahtava velho pitää pimeyden voimia kiehtovina, ja Tomissa olisi ollut joka tapauksessa enemmän sisua selvittää pimeyden taikuuksia todella pitkälle kuin keskiverrossa pikkuluihuisessa. :P

Pric:
Luulisin, että lapsena Tom oli vain surullinen pieni poika, vailla rakkautta ja oikeanlaisia käyttäytymismalleja. Hän kasvoi höyhäsää orpokodissa, ei saanut koskaan ystäviä muista ihmisistä, luulisin edttä hän oli pohjimmiltaan ujo. Jos Tom olisi kasvanut ns. tavallisessa velhoperheessä/jästiperheessä, luulisin että hänestä olisi tullut inhimillisempi aikuiasena. Hän olisi aina ollut ylpeä ja ns. omanarvontunteva muttei välttämättä olisi aloittanut jästien ja jästisyntyisten massamurhaamista.

En tiedä, kuvittelisin että jossakin syvällä Voldemortin sisällä oli kohta, joka janosi hyväksytyksi tulemista, arvostusta ja ystävää.

castlevania:
Muistan haastattelun jossa Rowlingilta kysyttiin tätä kysymystä ja tämä vastasi: "Kukaan ei ole syntyjään paha", mikä käy järkeen. Harmittaa vaan että sen sijaan että olisi tehnyt Voldesta moniulotteisemman hahmon kuvaamalla tämän sympaattisempana ainakin ennen lankeamistaan Rowling samantien tekee päinvastoin ja kuvaa tämän jo nuorena poikana hirttämässä kaniineja katosta etc. Sauron ja Melkorkaan eivät sentään olleet täysin läpimätiä alusta saakka.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta