Kirjoittaja Aihe: Purukumi  (Luettu 202 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Purukumi
« : Toukokuu 07, 2012, 21:34:12 »
Tuttavallisemmin purkka. Jonkinlaisia purukumeja on ollut jo tuhansia vuosia eripuolilla maailmaa. Tuolloin niissä ei ollut vielä mielestäni tärkeintä ainesosaa xylitolia. Ei tosin vieläkään kaikissa, mutta taitaapa ainakin Suomessa suurimmassa osassa olla. Purkka on kuin karkkia. Paitsi että sitä ei (pitäisi) niellä ja se on hampaille terveellistä, jos se on valikoitu hampaita ajatellen. Nieltynä se jää kuulemma vuosikausiksi umpisuoleen.

Kuinka intoutuneita purkan pureskelijoita täältä löytyy? Inhoatko sitä, oletko koukussa siihen vai jotain siltä väliltä? Kertokaa kaikki purkansyönti tavoistanne.

Minä taidan kuulua siihen koukussa oleviin. Pöydälläni on aina vähintään yksi purkkapussi. Mutustan purkkaa aina syömisen jälkeen kotona ollessani. Mukanani en sitä kuitenkaan kanna. Osasyynä lienee koululaisten ja opiskelijoiden 'jos on purkkaa, pitää antaa koko luokalle' -kulttuuri, joka on vallinnut ainakin kaikissa kouluissa joissa olen opiskellut. Ostan aina Jenkin täysxylitolipurkkaa. Se on makeutettu vain xylitolilla ja on näin huomattavasti parempaa hampaille kuin tavalliset purukumit. Käsittääkseni sellaisten purukumien pureskelu, joissa on alle puolet xylitolia makeutusaineista on hampaiden hoidon kannalta yhtä tyhjän kanssa. Purkka maistuu hyvältä ja sitä on kiva pureskella ja pyöritellä suussa. Siitä on myös kiva puhaltaa purkkapalloja. Usein pureskelen purkkaa kauan sen maun katoamisenkin jälkeen. Joskus jopa tuntikausia. Harmikseni kaikkia hyviä makuja ei ainakaan vielä ole täysksylitolipurukumina.

On purkassa sitten ne huonotkin puolet. Se ei hajoa luonnossa, miksi onkin raivostuttavaa, kun jotkut ei osaa heittää sitä roskiin. On myös todella ärsyttävää puhua jollekin, joka jauhaa kokoajan purkkaa suu auki ja kovaäänisesti. Varsinkin asiakaspalvelijoiden purkansyönnin pitäisi olla itsestäänselvästi kiellettyjen asioiden listalla (töissä, vapaa aikana saavat syödä sitä vaikka kokoajan).
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Craza

  • välikappale
  • Vuotislainen
Vs: Purukumi
« Vastaus #1 : Toukokuu 07, 2012, 22:28:06 »
Paitsi että sitä ei (pitäisi) niellä ja se on hampaille terveellistä, jos se on valikoitu hampaita ajatellen. Nieltynä se jää kuulemma vuosikausiksi umpisuoleen.


Tämä taitaa olla enemmänkin aika urbaani juttu. Tuskin jos joskus vahingossa purkan tai parikin nielaisee se heti jää umpisuoleen lojumaan. Eiköhän se aika samalla tavalla tule ulos kuin muutkin niellyt kappaleet. Toki sitä ei urakalla kannata niellä sitten saattaa jo jotain tapahtuakin.

Mutta liityn purkkailijoihin. Joku vuosi sitten olin aika pahastikin koukussa, meillä oli kaapissa aina iso pussi purkkaa ja aina ruuan jälkeen niitä suuhuni heitin, joskus muuten vainkin. Ja kanniskelin niitä mukananikin, jos en koko pussia niin taskussa muutama x) 
Tuntui vain niin hirveän epämukavalta jos ei saanutkaan sitä raikastavaa purkkaa suuhun syönnin jälkeen. Heti hammaspeikot jylläämässä, ja ihan kamalaa jos se sitten unohtuikin :P

Nykyään en ole niin koukussa, vaikka aika usein sitä kaipaankin. En ole oikein raskinut päivittäiseksi tavaraksi sitä ostella, on se sen verran kallista kun opiskelijabudjetilla elelee. Mutta kotiin kun menee niin sieltä yleensä saa pussillisen mukaan.

Itsekin kannatan ehdottomasti xylitolipurkkia, yäk sokeripurkista tulee vain ällö olo. Joskus todellatodella harvoin voi ostaa hubba bubbaa ja tehdä megapalloja mutta se on harvinaista huvia.

Itsekin ostan lähes aina Jenkkiä. Piparminttu, salmiakki ja se sininen minttu on yleisin ostokseni. Joskus oli sitä karamelli purkkaa, josta tykkäsin harmi kun sitä ei enää saa :/  Ja se vaaleanpunainen marjakin oli ihan hyvää. Minusta on kiva kun tulee kaikkia erilaisia makuja, tosin pakko myöntää että melkein aina nämä perusmaut ovat kuitenkin parhaita. Jotkut maistuvat vähän väkinäisiltä.

Purkkahan on tavallaan vähän karkin korvikekin, ja on sitä mukava ajatella että on siinä jotakin terveellistä sentään : D

Poissa annips

  • siipienrepijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • But I'm just a ghost
  • Pottermore: DawnNewt14590
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Purukumi
« Vastaus #2 : Toukokuu 08, 2012, 17:03:36 »
Olen todellakin addiktoitunut (vaimitensenytkirjoitetaankaanO_o) purkkaan.
Kyllä järkytti tuo umpisuolijuttu, koska olen nielaissut yhteensä varmaan n.200-300 purkkaa...? :D

Purkkaa on kiva mussuttaa, koska se on terveellistä (täysxylitolipurukumi kunniaan!) hampaille ja maistuu hyvältä. Vieläkään en tosin osaa sitä taitoa, että puhaltelisin muusta kuin Hubba Bubasta purkkakuplia... : ( Yleensä syön jotain näitä Fazerin täysxylitolipurkkia (koska niissä on parhaat maut), tai sitten Jenkin samanlaisia... Joskus harvoin saatan ostaa jotain Airwawesia edullisemman hinnan vuoksi. Niin kuin vaikka nyt... Kröhöm. Hubba Bubba on minulle ns. "fiilistelypurkkaa", joka ei - kylmää totuutta mukaillen - auta ei sitten ollenkaan millään lailla.

Harmikseni minulta löytyy aivan liian harvoin purkkaa. Olkoon syynä sitten jatkuva köyhyys, saamattomuus, tai kenties se, että syön purkkapussillisen liian nopeaan. Jokainen saa sen itse päätellä.   

// Niin, ja purkan tositosi hyviä puolia on se, että se saa pahan maun pois suusta :D

-annipsi-
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 08, 2012, 17:08:55 kirjoittanut annips »

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Purukumi
« Vastaus #3 : Toukokuu 08, 2012, 17:48:51 »
Purkkaaa! :D Mie rakastan purkkaa, on se niin ihana keksintö tuo!

Päivittäin napostelen kyllä varmaan parin tunnin välein aina kaks purkkaa kerralla, jenkin täysksylitolipurkkaa suosin ehdottomasti. Mitään lempimakua mulla ei ole, mutta jos oon pitkään ostanu samaa makua, se on pakko sit vaihtaa johonki toiseen, mutta lähestulkoon kaikki menee. Näistä kohtuu uusista "kahden maun" -tsydeemeistä en oikein tykkää, esim. se joku-hedelmä ja salmiakki -yhdistelmä oli aika kaamea, mut kyllä sitäki paremman puutteessa pureskeli :D

Itse kannan purkkaa yleensä myös mukana, tosin etenkin yläasteella juuri tuo AIV:n mainitsema kulttuuri otti päähän, kun siinä meni yhden välitunnin aikana puoli pussia purkkaa ja ei se mitään ihan halpaakaan ole. Siinäpä sitä oppi sitten olemaan kertomatta, että purkkaa on, perusvastaus oli "söin ite just viimisen" :DD

Tuo hampaiden-hoitopuoli on kyllä jenkkipurkassa niin mahtava juttu, koska mie oon muutenki ollu aina vähän laiskanpuoleinen mitä hampaiden pesuun tulee ja usein mulla jää pesu yhteen kertaan päivässä kun illalla ei sitte jaksakaan enää raahautua pesemään niitä. Sinänsä jännä, kun eihän se nyt kauaa vie eikä siinä mitään ihmeempiä voimia tarvita :'D

Vaikka Jenkki onkin ykkönen, kyllä mie muitaki purkkia tykkään syödä. Muumipurkat on ihanan makusia ja Airwaves ihanan raikasta! Ehdottomasti parasta purkkaa ikinä on kuitenkin ne sellaiset jättipallerot joita täytyy ensin imeskellä muutama tunti ennen kuin purkka paljastuu sisältä. Näitä ei tietääkseni edes saa enää Suomesta (sellaisia kunnollisia siis, ei niitä surkimuksia jotka voi purra heti rikki ja joita nykyään saa esim. irtokarkkihyllyistä) itse ostin viimeksi näitä ihanuuksia norjasta <3 En tiedä onko niillä mitään tekemistä hampaiden hoidon kanssa, mutta ihan sama, mahtavia ovat silti, vaikka Norjasta ostettuna semmosissa 5kpl paketeissa tulee kyllä aika tyyriiksi jos meinaa enemmänki niitä hamstrata :D Mulla tais mennä niihin joku yli 100 kruunua kun viimeksi Norjassa kävin, eh hups? :D

Yhdyn AIV:n kommenttiin myös siitä, että äänekkäät purkanpurijat, etenkin sellaiset joilla on joku 20 purkkaa suussa yhtäaikaa niin ettei suu mene edes kiinni, on kyllä ärsyttäviä. Ei sitä purkkaa tarvi maiskuttaa niin että naapurin kuuro mummonkin kuulee, etenkään jos keskustelee toisen kanssa.

Ja purkan nielemisestä: pienenä tuota tuli tehtyä aika paljonkin, etenkin kun oli purkkaa tunnilla ja opettaja katsoi vihaisesti ja sanoi että vie purkka pois, ja sitä sitten fiksuna nielaisi sen ja kysyi pokkana että ai mikä purkka xD Oi niitä aikoja.
"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Purukumi
« Vastaus #4 : Lokakuu 03, 2016, 21:49:59 »
Heh, juuri tuossa viime viikolla yksi kaveri kysyi tuota, että juuttuuko nielty purkka todella suolistoon! :D Kyllä tuo ruuansulatuskanava on kuitenkin sen verran vänkä kokonaisuus, että kyllä ne purkat muun hyödyntämättömän ja sulamattoman tavaran kera poistuu kehosta ihan luonnollista tietä myöten. Tosin, varmaan hyvin monelle lapselle tätä tarinaa on kerrottu siinäkin toivossa, etteivät he nyt ihan turhaan purkkaa menisi nielemään.

Mukanani en sitä kuitenkaan kanna. Osasyynä lienee koululaisten ja opiskelijoiden 'jos on purkkaa, pitää antaa koko luokalle' -kulttuuri, joka on vallinnut ainakin kaikissa kouluissa joissa olen opiskellut.

^Tuo on myös varsinkin lapsuusajan tosiseikka. Ruokailun jälkeen koulussa oli aina suuri virhe kertoa jollekin, että repusta löytyisi Hubba Bubbaa. Käsi ojossa siinä sitten koko luokka! Enää ei sentään yliopistolla näe moista, vaan toisin päin: ihmiset jopa tarjoavat purkkaa yhteisten ruokailuiden jälkeen!

Itselleni ksylitolipurkat on se ykkösvaihtoehto. Jos vain mahdollista, niin makuna voisi olla salmiakki, sillä liian kirpsakat purukumit vain "polttavat" suuta ja tuntuvat jopa nenässä asti liian voimakkailta. Tosin nykyään purkan jauhamiseni on vähentynyt, sillä hammaslääkäri kehotti minua lopettamaan (kyllä, luit oikein, kehotti lopettamaan) purkan syönnin kokonaan. Syynä liian löysät leuat. Onko täällä muita kohtalontovereita?
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.