Kirjoittaja Aihe: Redwallin tarut  (Luettu 5696 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

ayu

  • Ankeuttaja
Redwallin tarut
« : Elokuu 27, 2003, 16:48:27 »
Brian Jacquesin tekemät Redwall kirjat ovat aitoa eläinfantasiaa, jossa on selvää kieltä ja vähän kiroiluakin joukossa. Ensimmäisessä osassa - Soturi Matiaksen miekka kertoo, Matias hiirestä joka työskentelee Redwall luostarissa ja auttaa ystäviään sodassa, jossa Ruoska-Cluny rotta ja hänen suuri rotta-armeijansa aikoo vallata Redwallin luostarin ja tuhota kaikki Sammalkukka metsän eläimet.

Redwall kirjoja on yhteensä 14 ja suomeksi 12.

Minulla itselläni on ensimmäinen osa kokonaan omana ja luen tällä hetkellä kolmatta osaa. Kirjat ovat minusta todella hyviä ja niissä kuvataan kaikki paikat tosi hyvin.

//120307 poistettu sisällöttömiä ihkutus-viestejä. Lisätietoja voipi halutessaan kysellä Tinnalta.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 12, 2007, 10:22:37 kirjoittanut Tinna »

Mary Leathert

  • Ankeuttaja
Redwallin tarut
« Vastaus #1 : Syyskuu 05, 2003, 18:09:14 »
Minäkin olen nuo kaikki suomeksi tulleet lukenut, kirjastosta lainattuina tosin. Itse en siis yhtään omista.
Niistä tosiaankin tulee nälkä. Olisi ihanaa päästä maistamaan joitakin niistä ruoista.
Eivät ne minusta mitään hirveän pienten lasten kirjoja ole, itsekin pidän melkoisen paljon, vaikka 15 olenkin.
Parasta niissä ovat minusta ne arvoitukset ja sen sellaiset. Olen aina rakastanut niiden tapaisia juttuja.
Minulle ei hirveästi suosikkihahmoa ole, mutta Mariel/Myrsky on ihan mukava. Parempi hän oli Myrskynä.
Pidän kirjoista ja aion lukea loputkin. Eivät ne kyllä ihan suosikkejani ole, mutta voisin lukea uudestaankin.

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Redwallin tarut
« Vastaus #2 : Syyskuu 09, 2003, 13:54:25 »
Olen lukenut kaikki suomenkieliset Redwallin tarut, tai no Jänisten kaukopartio jäi hieman kesken, mutta täytyy lukea kohta loppuun. Omistan Jalokivien jäljillä -kirjan. Tein viime talvena esitelmän Brian Jacquesista.

Tykkään niistä kirjoista. On ainakin vaihtelua, välillä taistelukohtauksia ja välillä juhlia, joissa kaikki ovat iloisia... Ne pitkät listat kaikista ruuista ja juomista tuo ihan veden kielelle kun vaan ajattelee.

Suosikkikirjani on ensimmäinen osa, Soturi Matiaksen miekka. Juuri varmaan Matiaksen takia. Se oli aluksi niin söpö, sellainen kömpelö pikku metsähiiri ja lopulta siitä tulee sankari. Ja Ruiskaunokki oli myös kiva. Sen mukaan valitsin nimimerkkini.
Mattimeo on myös hyvä kirja... Ja hyvä tyyppi.

Piirretty Redwallista. Olen lukenut siitä reilu vuosi sitten. Ilmeisesti Redwall- ja Mattimeo- sarjat (oliko edes tuon nimiset) on näytetty USA:ssa ja Kanadassa. En jaksais odottaa, että ne tulisivat Suomeen. Ja jos tulevat, niin toivottavasti niitä ei sitten dupata suomeksi.

Jep jep.

Poissa Domie

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Redwallin tarut
« Vastaus #3 : Lokakuu 09, 2004, 22:31:43 »
Aluksi kun kaverini suositteli kirjoja [lue: pakotti lukemaan] niin ajattelin että mitä pienten lasten kirjoja ovatkaan. Hiiriä ja jänöjä. Sitten kun aloin lukemaan tajusin kuinka väkivaltaisia ne lopulta ovat. Lähes jokaisessa on iso taistelu jossa loukkaantuu ja kuolee monia eläimiä. Ja se hilleri-,rotta-kärppäarmeijan johtajilla on kummallinen addiktio ruoskiin,raiskauksiin ja pahoinpitelyihin. Tarut ovat siltä osin hirveän mustavalkoisia. 'Pahiksista' ei voinut mitenkään pitää millään tavalla, lähinnä ne yököttivät. Hyvikset olivat naiivisuuden ja kunnollisen perhe-elämän taitajia (paitsi natiaisina jolloin he terrorisoivat kaikkea).
Tarut ovat hyviä, sitä en kiistä. Mutta muistiin ne jäävät hyvin negatiivisina. Lempikirjojani on ehdottomasti Mariel, taistelija ja Mattimeo.
Positiivisia puolia on se, että kuvaus kuinka ystävät pitävät yhtä huonoina aikoina on loistavaa. Lojaalia.

Misha

  • Ankeuttaja
Redwallin tarut
« Vastaus #4 : Lokakuu 09, 2004, 23:24:13 »
Minuakin hämmentää Redwallin taruissa se, miten pienet, söpöt eläimet tappavat toisiaan ja ovat muutenkin kovin väkivaltaisia. En muista, mikä oli ensimmäinen lukemani Redwallin taru - kirja, mutta mieleeni jäivät juuri ruoskista tykkäävät pahikset. Se tuntui kovin oudolta.  En usko, että näitä pidettäisiin lastenkirjoina, jos henkilöt olisivat ihmisiä.

Olen luullakseni lukenut kaikki suomennetut kirjat. En kiistä, etteikö kirjojen väkivaltaisuus olisi lisännyt kiinnostustani niihin. On aina mielenkiintoisempaa, jos tietää, että henkilöille voi oikeasti tapahtua jotain kauheaa. Olen aika varma, että jos olisin lukenut kirjat 10-12-vuotiaana tai nuorempana, en olisi pitänyt väkivaltaisuutta kauheana vaan kiehtovana.

Omituista, ettei kukaan ole keksinyt huolestua Redwalleista - niissä kun ensin mussutetaan voikukkapiirakkaa tai vastaavaa ja sitten otetaan surutta raa'asti hengiltä "pahoja eläimiä". Hyvikset eivät useimmiten vaikuta edes kovin järkyttyneiltä omasta väkivaltaisuudestaan.

Pahikset ovat poikkeuksetta joko ilkeitä mielipuolia tai ilkeitä ja aivottomia. Koskaan ei ole niin, että rotta olisikin hyvä tai hiiri paha. Jos muistan oikein, kirjassa Timanttien jäljillä lumikko kasvatettiin luostarissa, mutta kun se kerran oli syntynyt lumikoksi, se oli paha. Pahikset eivät myöskään voi muuttua tai tehdä parannusta.

Ehkä kirjaa on jotenkin "turvallista" lukea, kun tietää, että henkilöistä näkee jo päältä, kuka on hyvä ja kuka paha. Mutta kun kirjat on kuitenkin kirjoitettu ihan sujuvasti, niin toivoisi, että henkilöihinkin olisi saatu hiukan monipuolisuutta. Se, että kyse on lastenkirjoista, ei ole syy mustavalkoisuudelle. Lukijalle, joka jaksaa lukea näin moniosaisen sarjan, moniulotteisemmat hahmot tuskin tuottavat vaikeuksia. Enkä minä nyt pyydä mitään kirjallisia mestarisaavututuksia, vaan edes muutamaa hyvää hilleriä tai korruptoitunutta mäyrää.

Ei niin, etten pitäisi Redwallin taruista jossain määrin. Kirjat ovat helppoa ja viihdyttävää luettavaa, eivätkä yleensä tylsiäkään, vaikka sarjan viimeisissä osissa alkaa jo olla toiston makua. Pidän eniten jäniksistä ja saukoista. Urhea Martin on luultavasti kirjoista suosikkini. Ainakin Martin on sarjan paras hiirihahmo. Myös Mariel, taistelija oli hyvä kirja.

Poissa Ing

  • Vuotislainen
Redwallin tarut
« Vastaus #5 : Lokakuu 10, 2004, 11:50:31 »
Olen lukenut ensimmäiset kymmenen ja ne olivat aivan ihania! Vaikka juoni etenee yleensä aika samalla kaavalla joka kirjassa, ei kirjailija siltikään toista itseään.

Minusta on ihana lukea eläinten syömisiä, kun kirjailija on hyvin keksinyt erilaisia ruokalajeja ja juomia x) x) Pidän myös siitä, että kirjat eivät mene järjestyksessä, vaan hahmot voi nähdä sekä natiaisina että täysikasvuisina eläiminä, eri kirjoissa tosin x)

Lempihahmosta en tiedä, kun siitä on niin kauan kun luin kirjoja viimeksi... Joka kirjassa on varmaan yksi sellainen henkilö, johon tykästyn x)

Tups

  • Ankeuttaja
Redwallin tarut
« Vastaus #6 : Lokakuu 10, 2004, 16:27:08 »
Oi sitä nostalgian paljoutta. <3 Tätä sarjaa on kiittäminen siitä, että luen nyt ahkerasti fantasiakirjoja. Soturi Matiaksen miekka nimittäin oli ensimmäinen fantasiakirja jonka luin. Olen lukenut kaikki kirjastossani olevat kirjat, on kai niitä seitsämän tai jotakin. Tottahan se on, että juoni toistaa itseään ja kieli on yksinkertaista, mutta silti kirjat ovat niin suloisia, ja kuitenkin jännittäviä. Henkilöhahmot on suunniteltu loppuun jne. Suloinen ja söpö ovat melko oikeita adjektiiveja tähän kirjasarjaan.

Poissa Leida

  • Hanhensulkakynä
  • Vuotislainen
Redwallin tarut
« Vastaus #7 : Lokakuu 15, 2004, 20:00:19 »
Aika ihania kirjoja ovat. Olen lukenut kaikki suomeksi ilmestyneet eli Jänisten kaukopartioon saakka. Monta niitä on muuten englanniksi kirjoitettu?
 Tykkäsin parista ensimmäisestä osasta tosi paljon, mutta jossain vaiheessa alkoi kyllästyttää se samankaltaisuus. Onhan se ärsyttävää, kun jokaisessa kirjassa on aivan sama kaava. Kirjassa on  pahis joukkoineen jota vastaan sitten lopussa taistellaan ja hyvikset tietysti voittaa. Ja niin on taas yksi pahis hävitetty maailmasta. Ja seuraavassa kirjassa sama homma toistuu taas. Lisäksi henkilöt on niin mustavalkoisia. Hiiret, oravat, myyrät, jänikset ym. ovat aina hyviä ja lumikot, hillerit, kärpät ja sellaiset on sitten pahoja. Ei löydy paljon petturihiirulaisia tai kilttejä lumikkoja.

Periaatteessa Redwallin tarut on kuitenkin tosi herttaista lukemista. Kaikki eläimet ovat  hauskoja ja on mukava lukea eläinten näkökulmasta. Varsinkin myyrät ovat valloittavia, niiden murre on lumoavaa. Ruokaakaan vastaan minulla ei ole mitään, kiva lukea niistä kaikista kemuista mitä siellä luostarissa vietetään, kunhan on varustautunut omillakin eväillä.
 Matias ja Mattimeo ovat varmaan suosikkiotuksiani.
"I believe you find life such a problem because you think there are the good people and the bad people", said the man. "You´re wrong, of course. There are, always and only, the bad people, but some of them are on opposite sides."
-Terry Pratchett: Guards! Guards!-

Kaikentietäjä

  • Ankeuttaja
Redwallin tarut
« Vastaus #8 : Lokakuu 23, 2004, 22:54:19 »
Minä yritin ensin lukea yhden näistä kolmannella ja totesin, että ihan tylsä on, mutta myöhemmin luin lentävän hollantilaisen ja pakkohan nämäkin oli lukea, kun saman kirjailijan olivat. Sitten tajusi, että ihaniahan nämä ovat ja luin kaikki, tosin ihan väärässä järjestyksessä, joten tiesin jo osan ratkaisuista.

Lainaus käyttäjältä: "Misha"
Pahikset ovat poikkeuksetta joko ilkeitä mielipuolia tai ilkeitä ja aivottomia. Koskaan ei ole niin, että rotta olisikin hyvä tai hiiri paha. Jos muistan oikein, kirjassa Timanttien jäljillä lumikko kasvatettiin luostarissa, mutta kun se kerran oli syntynyt lumikoksi, se oli paha. Pahikset eivät myöskään voi muuttua tai tehdä parannusta.


Tuossa Misha on kyllä väärässä. Jossain kirjassa oli se hyvä tuholainen, joka meni hyvien puolelle ja rakensi mökkinsä sinne rannalle. Se mökki mainitaan myös jossain toisessa kirjassa, joten pahasta voi tulla hyvä.

Lainaus
ja kun kaikki kirjojen hyvät tyypit ovat niin iloisiajamukaviajatäydellisiä ja pahikset ovat niin pahojajarumiajapelottaviajasydämettömiä olentoja.

Tästä olen samaa mieltä, tämä alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän, mutta kyllä niitä silti lukee.

Ja se ruoka! Siinä menee niin hermot kun lukee, kuinka ne mässää kaikkea ja itse yrittää olla dietillä. Mräyh!

Poissa Citrus

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Redwallin tarut
« Vastaus #9 : Marraskuu 18, 2004, 20:41:56 »
Olen lukenut aika monta sarjan kirjaa.
Hyviä ovat.
On mukavaa, että pääosissa seikkailevatkin eläimet, joilla on vahvat uskomukset, päiväjärjestykset ja muut. Mutta he eivät kyllä liioin kavahda kunnon tappelua/sotaakaan.

Kirjoissa alkaa kyllä muutaman niistä luettuaan nyppiä se, että jok'ikisessä kirjassa joku nuori ja urhea tai nuori ja ujo lähtee matkalle pelastamaan koko luostaria.
Ja jok'ikisessä kirjassa pidetään jossain vaiheessa aivan mielettömät pippalot.
Ja kaikissa kirjoissa luostariin saapuvat vieraat ovat suurwessa osassa.
Se alkaa pikkuhiljaa nyppiä, siksi en olekaan enää lukenut noita kirjoja...

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #10 : Helmikuu 27, 2007, 11:51:07 »
Minä pidän näistä kirjoista, 10-12 vuotiaille suunnattuja? Noh, minä olen 16 ja kyllä kelpaavat, olen kyllä ehkä hieman lapsenmielinen, mutta ei kait siinä. Olen ehtinyt lukea vain neljä ensimmäistä kirjaa, kiireinen ihminen kun olen, mutta kyllähän sitä vielä ehtii.

Kirjan hyvikset ovat mielestäni erittäin söpöjä ja valloittavia, pidän eläintarinoista erittäin paljon. Pidän myös kirjan kuvailevista teksteistä. Tosiaan siinä on kyllä se mitä muutkin ovat sanoneet, että hyvät ovat tosi hyviä ja horjumattomia ja pahat tosi pahoja ja parantumattomia. 

Näitä redwallin taruja löytää nykyään tosi halvalla kirjakaupoista ja marketeista 3-6e olen maksanut niistä per kappale, ja minulla on kolme kotona.

Sattuuko kukaan tietämään uusinta uutta tietoa noista elokuvista? Tai kun puhuttiin että piirretty olisi olemassa niin mistähän sitä voisi alkaa penkomaan täältä Suomen perukoilta?

Innostuin kiertelemään taas noilla Redwall sivustoilla ja ajattelin tännekki lätkästä nuo linkit jos muut eivät ole vielä huomanneet. http://www.redwalltv.com/ Elikkä nuo taitaa olla sen piirroselokuvan sivut, sieltä löytyy pätkiä siitä elokuvasta. ^^
Ja sitten ihan kirjojen sivut http://www.redwall.org/ Nuo kuvat tuolla oli kerrassaan valloittavia! 
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 27, 2007, 12:06:53 kirjoittanut Huhutar »

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #11 : Helmikuu 27, 2007, 17:18:42 »
Minä olen lukenut ne kaikki ^^, ainakin tietääkseni.. siis kaikki suomennetut!!
Aivan ihania kirjoja, mutta juoni toistuu monissa kirjoissa.. Siis aina on joku paha sotapäällikkö joka uhkaa hyökätä Redwalliin/Salamandasrtoniin (väärin kirjotettu X)) sun muihin paikkoihin.. aina (AINA) redwallin väki voittaa rotan, hillerin, lumikon, ketun yms yms.. Mattimeossa, Marielissa ja  Jänisten kaukopartiossa juoni on hieman erilainen, ja niin muistaakseni siinä yhdessä missä on Päivänsäde Nuijamäyrä.. joku joka on lukenut suunnilleen kaikki tietää varmaan :D:D

Mutta juu, eli kirjat ovat älyttömän hyviä, täydellistä fantasiaa parhaimmillaan. Brian Jaquesin kirjoittamat Lentävä hollantilainen on myös hyvä, niitä on kaksi kappaletta (I think..)
Redwalleissa on eläimiä, vaikkakin se on aika epärealistista eläinten mittasuhteista elintapoihin. (Mäyrä on lihansyöjä) Sun muuta.. mutta jos ajattelee epärealistisesti niin kirjat ovat täydellistä fantasiaa.. Eli näin nyt sitten :D:D
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Dmezi

  • Ankeuttaja
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #12 : Helmikuu 28, 2007, 10:17:42 »
Minä uskallaudun laittamaan mielipiteeni sen yhden kirjan perusteella, jonka olen lukenut. Kaverini suositteli niitä, ja päätin sitten lainata koulun kirjastosta yhden. Huomasin heti, että a) kirjat olivat älyttömän paksuja ja b) nimet ja takakannet olivat aivan kuolettavan tylsän kuuloisia. Vain vaivoin sain tuon kirjan luettua, ja jo sadannella sivulla olin päättänyt, että enpä näitä enää lainaa. Siinä kirjassa vikana oli yksikkertaisesti se nimien ja paikkojen paljous, etten millään pysynyt siinä perässä, ja jouduin kokoajan ihmettelemään että häh, mikäs paikka tämä nyt on ja miksi joku hiivatin mäyrä asuu siellä, mitä tekemistä tuolla ja tuolla paikalla on keskenään ja kuka tuokin nyt on, eikös se vielä viime luvussa ollut kallionsisässä (nimet olivat myös jossain kohdin liian samankaltaisia, että olisin tajunnut kuka oli kuka). Pieni vaikutus saattoi tuohon sekavuuteen olla, että olin silloi noin 10 vuotias, mutta tuskinpa nytkään ne krijan kiinnostaisivat.

(Aurorit, älkää vimmoissanne kurittako minua, lisään sen kirjan nimen tähän heti kun olen käynyt kirjastossa ja tarkistanut nimen.)

Hepliitti

  • Ankeuttaja
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #13 : Syyskuu 20, 2007, 19:33:31 »
Olen lukenut kymmenen kahdestatoista suommenustetusta. Pidin kirjoista kovasti vaikka jotkut olivat huonompia kuin jotkut muut.

Eniten pidin Matiaksesta tai Martinista kertovista kirjoista. Vaikka kirjoissa voitetaan aina ilkeät sotapäälliköt, niin ei lopputulos ole aina kaikille niin mukava. 
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Tämän takia kirjat ovat välillä myös melko surullisia. Brian myös kuvaa raa'asti jotkut kuolemat.

Mutta kokonaisuudessa kirjat ovat mahtavia!! Suosittelen jokaiselle joka kestää sen eläinten koon sun muun epä-realistisyyden.

Conva

  • Ankeuttaja
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #14 : Lokakuu 10, 2007, 16:52:24 »
Tietääkseni Redwall-sarjasta on suomennettu vain 10 ensimmäistä ja loput 8 (tai 9 taitaa olla nykyisin) on kääntämättä, mutta englanniksi löytyi uusinkin ihan Helsingin keskustan Akateemisesta kirjakaupasta. Voi tietysti olla että niitä on suomennettu enemmänkin mutta minä en 10 ensimmäistä enempää ole suomeksi löytänyt. Olen siis kaikki suomeksi käännetyt omasta mielestäni lukenut (useaankin kertaan) ja olen yhtä englanninkielistä päässyt aloittelemaan.

Lempihahmoja minulla on melko paljon mutta yleensä kaikki saukot (etenkin Kipparit, ymmärtääkseni niitä on enemmänkin kuin 1?), sekä Matias, Martin ja Mattimeo.

Onhan ne "lopputaistelut" melko raakoja tai silleen mutta mielestäni ne tuovat vähän jännittävyyttä enemmän kirjoihin.
Pieni vaikutus saattoi tuohon sekavuuteen olla, että olin silloi noin 10 vuotias, mutta tuskinpa nytkään ne krijan kiinnostaisivat.
Olin n. 8 vuotias kun luin ensimmäisen Redwall- kirjan, ja rakastuin heti kirjasarjaan. Niin että tuskinpa se ikä kauheasti siihen vaikuttaa, tai sitten olin vain jotenkin "vanhempimielinen" (outo sana, toivottavasti joku ymmärsi mitä hain takaa) *hym omahyväisesti*

Ja lempikirjani sarjasta ovat varmaan Jänisten kaukopartio ja Mattimeo. Että näin.

Poissa manta

  • Kajahtanut potteristi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Tassujengi
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #15 : Maaliskuu 20, 2008, 20:33:40 »
Omaperäinen sarja, joka kiehtoo oudolla tavalla.

Olen lukenut muutaman näistä kirjoista. Kirjastossa ei ole kaikkia, niin ei voi lukea järjestyksessä. L-o-i-s-t-a-v-i-a. Tunnelma on kuvattu hyvin (juhlat, aah) ja koskaan ei voi tietää, kuka kuolee, koska kirjoissa ei ole varsinaista päähenkilöä. Nämä on melko raakoja kirjoja, mutta siksi niin hyviä, kun ne ei niitä tavallisimpia nuorten kirjoja.

Anteeksi, ajatus ei oikein kulje. Mutta siis hyviä kirjoja ja suosittelen kaikille. Paras kirja on ensimmäinen osa.

-manta
Aivojen tilalla ilmapalloja.

Poissa Cassiopeia

  • Giliathin isosisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Hei, täällä taas!
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #16 : Kesäkuu 15, 2008, 22:58:14 »
Joo, miustakin Redwallin tarut on ihania kirjoja. Siitä on muutama vuosi kun luin ne viimeksi ja ajettelin, että voisin joskus lähi tulevaisuudesa lukea ne taas uudelleen. Ahkeranan tyttönä ehkä jo tän kesän aikana ;)

Mie tykkäsin eniten Soturi Matiaksen miekasta ja Mattimeosta, ja lempihahmoni olivat Matias ja Mattimeo. Lisäksi tykkäsin saukoista sekä jäniksistä, varsinkin Basil-Hirvi Jäniksestä. Ne juhlat ja muut ruokajutut olivat parhaita, koska ne oli hauskoja, samoin oli ne kun jänikset yrittivät aina syödä koko ruoka pöydän tyhjäksi.

Eikös niitä oo suomennettu 10 ja kaksitoista on kirjotettu? Vai oonko ymmrtäny sen väärin? Jos jollain on parempaa tietoa, niin oisi kiva kuulla :) Ainakin muistelisin, että kirjojen takakansissa lukee, että se on 12-osainen kirjasarja....
Maailmassa ei ole mikään mukavampaa kuin viihtyminen, eikä mikään ole helpompaa. -Mymmeli-

Minun mielestäni on hyvin vähän sellaista, mikä on turhaa. Ehkä puuron syöminen ja itsensä peseminen. -Muumipeikko-

Poissa emwt

  • Hovisäätäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko vai Luihuinen?
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #17 : Kesäkuu 16, 2008, 14:27:38 »
Joo, kirjoja on suomennettu 10, mutta niitä on kirjoitettu jo 18! Tietääkseni loppuja ei suomenneta ollenkaan, eikä niitä meinaa Suomesta löytää englanniksi. Ainoa minkä minä olen onnistunut löytämän on yhdestoista taru "Marlfox".
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)
Kirjan lukeminen vei aikansa, vaikka se ei ole järin pitkä, koska etenkin myyrämurretta on englanniksi melkein mahdotonta lukea.

Redwallin tarut ovat ihania kirjoja, ja niissä on ihanan tarkkaa ruokakuvausta. Aina meinaa tulla nälkä kun lukee niittykermassa uivista piiraista ja sokeroiduista kastanjoista. Vähän häiritsee juonten samanlaisuus, aina on samantyyppiset sankarit matkalla...
Vaikka Redwalleja suositellaan 10-12 vuotiaille, suosittelen lämpimästi kaikille eläinystäville. Veikattiinhan joskus vuonna nakki ja muusi, että Taru Sormusten Herrasta sopisi 10 vuotiaille...
Kaiken säätämisen keskipisteessä.

Poissa Giliath

  • Cassiopeian pikkusisko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Jensen Ackles :D
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #18 : Kesäkuu 16, 2008, 15:42:30 »
Luin kirjat n. 9-10 vuotiaana. Kirjahyllystä löytyy ainakin yksi kirjoista. Pidän eniten Nuori Martin-kirjasta, ehkä sen takia kun juoni ja henkilöt ovat vieläkin ihmeen hyvin muistissa. Muistaakseni kirjoista on tehty englantilainen tv-sarja. Nykyisin en muista kuin Nuori Martin- kirjan, muista on jäljellä enää vain kansikuva muistot ja osa hahmoista.

Jossain kirjoissa oli minusta liian samankaltainen juoni, mutta sen korvasi uudet ja vanhatkin hahmot. Jänisten kaukopartio ja jänikset yleensäkin kirjoissa olivat hyviä, heidän huumori iski silloin. Eläinten väkivaltaisuus on kyllä sinänsä rakaa, en olisi kirjoja aloittaessani että söpöt eläimet kirjan kansissa tappaisivat ja murhaisivat toisiansa.

Sääli kun kirjoja ei enää suomenneta (mm. Otava on suomentanut muissa maissa suosituista kirjasarjoista
vain ensimmäiset osat.)  Ehkäpä suomentajat eivät enää jaksa suomentaa koko sarjaa, ellei sitten sarja noise suoreen suosioon Suomessa. Tietenkin me fanit joudumme pettymään aina kun käy lukemassa mm. Otavan sivuilta että "Sarjaa ei enää suomenneta." Tietenkin on mahdollista tilata kirjoja netistä, mutta siihen leikkiin vain osa rupeaa ;)

Pitääpi ruveta lukemaan uudestaan kirjoja, toivottavasti sisko on nyt älynnyt lainata kirjoja kirjastossa *Odotelee jo seuraavaa älytöntä tappelua kuka saa lukea kirjat ensimmäiseksi*
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 16, 2008, 16:05:08 kirjoittanut Giliath »
*Miettii ja lukee, mutta harvemmin kirjoittaa*

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #19 : Maaliskuu 04, 2011, 12:14:24 »
Redwallin taru - ah tuo ihana sarja! Tähän eläinfantasia-sarjaan uppouduin täysin vahingossa, sillä en ollut kuullut kenenkään puhuvan näistä kirjoista enkä ollut tutustunut kirjailijaan. Kaiketi kirjastossa seistessäni kirjojen kannet kopsahtivat niin kovaa, että minusta tuli sarjan fani :)

Olen harmitellut monet kerrat, ettei sarjan kaikkia osia ole suomennettu. Toisaalta ymmärrettävää, toisaalta sääli. Mistään kirjakaupoistakaan en ole löytänyt näitä opuksia vuosi kausiin, enkä sen pahemmin kirppiksiltäkään. Sarjaa olen kuitenkin yrittänyt kerätä itselleni, neljä opusta on kasassa.

Mikä kirjasarjassa sitten viehättää? Yksinkertaisesti, kirjat ovat hyvällä mielikuvituksella ja suurella sydämellä kirjoitettu. Monen monta kertaa olen kuin hivuttautunut tarinan henkilöiden sekaan, niin hyvin Jacques on onnistunut tarinansa kirjoittamaan. Henkilöhahmojen lisäksi ihailen kirjojen juonta – niissä on aina jotain samaa, mutta silti aina jotain erilaista. Kauniita kohtauksia, huvittavia sanailuja, pienen pieniä yksityiskohtia ja johtolankoja, muun muassa näistä kaikista minä pidän Redwallin taruissa.

Monet ovat maininneet täällä nuo ihanat ruuat, enkä minäkään niitä voi jättää mainitsematta. Vesi siinä totta vie nousee kielelle noita ihania ruokailukohtauksia lukiessa :)

Onhan ne "lopputaistelut" melko raakoja tai silleen mutta mielestäni ne tuovat vähän jännittävyyttä enemmän kirjoihin.

Näin on. Taistelukohtaukset on myös oivallisesti kirjoitettu: välillä hirvittää ja tutisuttaa oman lempparihahmon puolesta, joskus on kuin kannustaisi hyökkäämään.

Kehumista ja kehumista, tätä on viestini täynnä. Harmi vain, etten ennättänyt kirjasarjan luojalle, Brian Jacquesille, lähettää fanipostia vaikka aikeissa olikin. Vaikka kirjailija kuolikin kuukausi sitten, jäävät hänen kirjansa tarinat ja hahmot elämään.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Aurican

  • vinokas
  • Vuotislainen
  • Kirjoittaa liian pitkiä viestejä.
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #20 : Kesäkuu 01, 2011, 23:09:14 »
Mä kuulin joskus ala-asteella näistä mun kaverilta ja yhdeksi kesälomaksi lainasin kaikki mitkä kirjastosta löyty. Äiti vaan katto järkyttyneenä sitä pinoa. :D
Mun suosikkikirjoja on Mattimeo ja Pahan jälkeläinen. Mattimeossa hienoa on se miten Matti ja muutkin hahmot kasvaa matkan varrella. Pahan jälkeläisessä taas Verhon (engl. Veil eli sana evil sekoitettuna) hahmo on mielenkiintoinen, koska siinä on ainakin jonkunlainen kosketus siihen että maailma ei olisikaan mustavalkoinen. Mun mielessä Verho muistuttaa paljon Draco Malfoyta olemalla jotenkin hyvän ja pahan välimaastossa samalla tavalla.Ja se on hilleri... Ja Päivänsäde on mukava hahmo myös, rauhallinen ja ajattelevainen mukavaksi vastapainoksi monille päähenkilöille, jotka syöksyvät päätöksiin.

Nyt ku vanhempana luin ne uudestaan, sitä huomaa, että jotkut asiat tuntuu lapsellisilta. Just se hyvän ja pahan mustavalkoisuus ja ei kovinkaan yllättävät juonenkäänteet. Mutta toisaalta nostalgia oli suuri ja pienempänä sitä vaan kannusti suosikkihahmojaan. Lapsille ne kirjat kuitenki on suunnattu, joten niiden kuulunee olla sellasia. Ja mä oon aina pitäny siitä, että ne hahmot on aluks vankina tai orjana tai ties mitä ilkeää ja taistelee sit tiensä pois onnelliseen loppuun. (Kliseistä...)

Ja oi kyllä, mulle tulee myös aina nälkä. ^_^
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 30, 2012, 18:07:45 kirjoittanut Aurican »
Lily:"You're disgusting, Black -- I don't know what Remus sees in you. If you were my boyfriend I'd poison your morning pumpkinjuice."
Sirius:"If you were my girlfriend, I'd drink it"
-Casting Moonshadows, chapter 59
deviantArt | Tumblr | instagram

Poissa walesin vihreä

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ThornFlame12629
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #21 : Maaliskuu 25, 2012, 17:49:12 »
Minä kuulin Redwallin taruista ensimmäisen kerran isoveljeltäni, kun hän suositteli lukemaan nämä kirjat. Jäin heti koukkuun. Ensimmäinen kirja, minkä luin Redwallin taruista oli Salamandastronin aarre, vaikka se ei olekaan sarjan ensimmäinen kirja. Redwallin tarujen hyvä puoli onkin, että niitä ei tarvitse lukea välttämättä siinä järjestyksessä kuin ne on kirjotettu, sillä ne eivät etene kronologisesti. Itselläkin täytyy myöntää, että näitä kirjoja lukiessa tulee nälkä :D

Minä pidän eniten Mariel, taistelija -kirjasta. Tämä johtuu osittain siitä, että se on niitä harvoja kirjoja tässä sarjassa, joissa on naispuolinen päähenkilö. Marielin luonne on myös mieleenpainuva, sillä hän ei luovuta, vaikka tilanne olisi kuinka huono tahansa.

Redwallin tarujen kaikista eläinhahmoista pidän eniten jäniksistä. Ne ovat hauskoja ja rohkeita ja niiden ruokahalu on uskomaton :D

Olen lukenut kaikki suomenkieliset kirjat, mutta myös yhden englanninkielisen, nimittäin the Legend of Luke.

Poissa Noyer Lynx

  • Se pähkinä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ChestnutWolf8823
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Redwallin tarut
« Vastaus #22 : Huhtikuu 14, 2012, 20:15:02 »
Hoksasin Redwallin Tarut joskus kutosella kun kävin kirjastossa ja ne osuivat silmään - vaikea niitä oli olla huomaamatta, täyttivät (ja täyttävät edelleen) kokonaisen rivin hyllystä ja ovat nätisti siinä silmän korkeudella.
Aluksi kirjat vaikuttivat melko tylsiltä, koska se oli sitä plää plää luostaritouhua, mutta sitten strateginen sodankäynti alkoi ja voi jestas miten se tempaisi mukaansa! Välillä rupesi tympimään kun pahiksilla meni niin hyvin, mutta sitten kuitenkin alitajunnassaan tiesi, että hyviksethän ne voittaa.
Muistan kun lainasin seuraavan kirjan heti, kun sen edeltäjä oli luettu. Harmitti, kun sain ne 12 kirjaa luetuksi eikä englanninkielisiä ollut saatavilla.. Ja sitten, Jacques kuoli eikä lisää Redwalleja tule enää. Ikinä. Koskaan. Masentavaa..

Lempihahmoni ovat Päivänsäde, Constance ja Basil Hirvijänis. Basil on erityisen mahtava, koska hirvi.