Kirjoittaja Aihe: Lähetti (S, omia hahmoja, jatko Kohtaaminen-tarinalle)  (Luettu 152 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa suosanteri

  • Vuotislainen
Lähetti (S, omia hahmoja, jatko Kohtaaminen-tarinalle)
« : Joulukuu 20, 2011, 17:07:09 »
Tämä on jatko-osa tarinaan Kohtaaminen, ehkä vuotta myöhemmin. Jos haluat lukea oikeassa järjestyksessä niin  http://vuotis.net/index.php?topic=33135.0 vie 1. osaan :) -suosanteri niin ja palautetta kiitos :)

Nimi: Lähetti
Kirjoittaja: Suosanteri
Ikäraja: sallittu
Genre: yleinen

Lähetti

Isän käsi olkapäällä kehotti Marieta istumaan kärsivällisesti, mutta hän oli varma että oli nähnyt jonkun istuvan aivan takimmaisessa penkissä puisen tukipilarin takana vaikka ei enää nähnyt tätä vaikka yritti.

Janet huomasi Marien jatkavan vilkuiluaan olkansa yli, mutta antoi sen olla koska muut ihmiset eivät näyttäneet huomaavan. Hän arveli levottomuuden johtuvan kirjeestä, joka oli  tullut aamulla. Saate oli kertonut sen olevan voitto arpajaisista, jonka pesuaineita valmistava yhtiö oli järjestänyt juhliakseen 30. vuoden toimintaansa. Kuori oli erikoinen  melkein pahvimaisesta paksusta paperista tehty ja kirjaimet olivat hopeanväriset. Robert oli kuitannut sen mainostemppuna  mutta kirje odotti nyt kotona. Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän Marieen enempää huomiota joten Janet keskittyi kuuntelemaan papin puhetta joulun todellisesta merkityksestä.

Ollessaan jo kirkon käytävällä Robert huomasi unohtaneensa hansikkaansa.

”Minä haen ne,” Marie tarjoutui pienen jännityksen toivossa.

Robert hymyili ja kaivoi auton avaimet taskustaan.

”Janet, ota avaimet. Jään odottamaan Marieta,”

Hän heitti avaimet vaimolleen joka nappasi ne ilmasta. Jotkut miehet kohottivat kulmakarvojaan vain saadakseen tönäisyn kylkiluihinsa. Marie oli jo kadonnut penkkien selkänojien taakse.

Robert piti ilmeensä vaikka tunsi lievää ilkikurisuutta ja oli varma että myös Janet oli huomannut reaktiot.

”Kaksi Joulupukin listaan” Robert hymähti itsekseen.
Hän avasi takkinsa vetäen hansikkaansa esiin.

”Hei, Marie, löysin hansikkaat,” Robert korotti hieman ääntään.
”Etsin niitä joka paikasta,” Marie sanoi pään ilmestyessä selkänojan takaa.
”Tiedän, anteeksi vaiva,”

”Eloisa lapsi Teillä”, pappi sanoi hymyillen ystävällisesti
Hän jatkoi ennenkuin Robert ehti vastata.
”Anteeksi jos olet tungetteleva, mutta tyttärenne katseli jotakin tuolla takana, eikö niin?”

”Kyllä vain,” Robert vastasi epäröiden
Marie katsahti pappiin ensin vähän vaikeasti sitten silmät syttyivät ilosta.
Robert huomasi papin odottavan vastausta. Hän päätti luopua varovaisuudestaan, olihan hän järjestänyt Janetin pois voidakseen puhua Marielle vähän ilman Janetin käytännöllisyyttä.

”Oikeastaan näin itsekin jotakin vilaukselta, mutta en ollut varma”
”Luulen, että hän oli vähän lyhyempi kuin isä” Marie sanoi väliin

Robert naurahti väkinäisesti, mutta vaikeni sitten.
”Isä, muistatko viime vuonna?” Marie kysyi iloisesti
”Kyllä vain,” hän vastasi hitaasti
”Viime vuonna Marie teki pienen kävelyn kun me vaihdoimme kuulumisia. Hän kaatui lumeen ja joukko nuoria nosti hänet ylös ja puhdisti lumet. He olivat kohteliaita.”
”He olivat kuten hän täällä, tarkoitan hän oli heidän joukossaan,” Marie sanoi tärkeästi.
”Hän ei varmasti ollut haamu,” Marie jatkoi miltei itselleen.
”Tämä on melkoisen vanha kirkko, mutta täällä ei ole haamuja, etkä varmasti nähnyt näkyjä. Luulen että tiedätte pian enemmän. Mutta nyt, hyvää Joulua ja kiitoksia, että tulitte tänne tänään.”

”Kiitoksia, samoin teille,” Robert mumisi ehtimättä oikeastaan toipua hämmästyksestään Marien jo vetäessä häntä ovea kohti. Hän katsoi vielä kerran pylvään taakse silmät sirrillä mutta ei nähnyt ketään. Pian he olivat ulkona työntäen oven kiinni.

Velho ilmaantui näkyviin alkaen taitella jonkinlaista viittaa, joka heijasteli peilin lailla. Pappi seurasi kun hän laittoi tuskin nenäliinan kokoiseksi asettuneen vaatekappaleen taskuunsa. Velhon ikää oli vaikea päätellä. Hän oli hiukan vanttera, mutta ei voinut olla juuri lukioikäistä vanhempi.

Äkkiä pappi keksi syyn kun hän käveli kohti.  Pojan, tai nuoren miehen katse kuului paljon vanhemmalle ihmiselle. Silmät olivat rauhalliset, mutta niissä oli kokemusten tuomaa sävyä.

”Kiitoksia että päästitte minut sisälle. Tiedämme että tämä on merkittävää aikaa.” Nuori mies sanoi kohteliaasti

”Ei kestä. Herra Holder näytti melko järkyttyneeltä ja minun täytyy sanoa olevani itsekin varsin hämmentynyt.”

”Pyydän anteeksi, mutta salailu on välttämätöntä kunnes olemme varmoja heistä”

”Tämäkö odottaa, piilottelu ja salailu?” Nyt puhui kuusivuotiaan pojan äiti.

”Jos päätätte kirjeen tietojen mukaan, luoksenne tulee neuvonantajia jotka kertovat kyvyistä ja miten elää tavallista elämää.”

”Onko kotonani nyt joku?”

”Me emme tunkeudu koteihin ilman lupaa,” velho vastasi muodollisesti

”Kysymys oli epäkohtelias,” pappi totesi huokaisten.

Hiljaisuus laskeutui.  Kuorin kynttilä sihahti ja sinkautti kipinän velhon odottaessa tyynesti.

Pappi ryhdistäytyi.
”Onko sopivaa kysyä, juhlitteko te tätä aikaa?”

”Kyllä,  anname lahjoja, syömme itsemme ähkyyn ja meillä on mistelinoksia” velho vastasi tahallisen virallisella äänellä

Pappi ei voinut olla nauramatta.

”Minulla olisi paljon kysymyksiä mutta  en pidättele teitä pidempään. Teillä lienee muitakin tehtäviä?”
”Olemme saaneet raportin oudosta kuorosta, joka laulaa kummallisia Joululauluja. He lienevät jotakin kujeilijoita”
”Laulatte joululauluja? Ette sittenkään taida erota meistä kovinkaan paljoa. Mutta miten tulitte tänne? En nähnyt autoa ja olitte täällä jo ennen muita.”
”Moottoripyörällä, mutta kävelin pari kadunväliä. Hän lähti selvittämään sitä kuoroa ja tulee pian noutamaan minut.”
Ulkoa kuuluikin jo moottorin matala, jumputtava ääni joka vaimeni pois.
Kirkon ovi avautui ja varsin pitkä tuuheahiuksinen tyttö, tai nuori nainen astui sisään. Hän asettui ovipieleen nyökäten lyhyesti. Hän asetteli kaulaliinan hieman paremmin, mutta pappi ehti nähdä kaulalla riippuvat ajolasit.
Papin silmät laajenivat hieman.
”No mutta,” häneltä pääsi
”Pettynyt?”
”Ei vaan, no, me pidämme vieläkin poikkeuksellisina tyttöjä, jotka ajavat moottoripyörää.”
Velho hymyili valloittavasti saaden papin posket hieman kuumottamaan.
”Mutta eikö asunne ole sopimaton moottoripyörällä ajoon?” hän sai sanotuksi
”Minun ei pitäisi kertoa, mutta jotta ette huolehtisi turhaan niin näytän”
Velho taputti ylintä nappia, ja päällystakki alkoi venyä ja kietoutua hänen ympärilleen. Samalla se näytti keräävän täytettä.

”Tämä olisi aivan liian huomiota herättävä,” hän sanoi iloisesti korkeaksi nousseen ajohaalarin kauluksen yli samalla, kun kypärä rasahti oikeaan kokoonsa velhon kädessä.
Pappi huomasi tytön ovella myös vaihtaneen tummanpunaisen takkinsa.
Pappi nauroi ja ravisti päätään ojentaen kätensä.
”Oli hauska tavata teidät. Älkääkä huolehtiko, en aio kertoa mitään.”
”Kiitokset vielä kerran avusta ja että saimme tulla tänne.”

Ovi sulkeutui hiljaa. Pian ulkoa kuului yskähtävä ääni  joka muuttui harvaksi käynniksi. Pappi seurasi ääntä joka voimistui  vieden kaksikon kylän suuntaan.

Hän naurahti vielä alkaen sitten keräillä virsikirjoja ja sammuttaa kynttilöitä miettien, olisiko heidän ollut mahdollista lennättää kirjat sieväksi pinoksi.

LOPPU

« Viimeksi muokattu: Joulukuu 21, 2011, 16:50:00 kirjoittanut suosanteri »
Ympyrän pinta-ala neliömetreinä ?