Kirjoittaja Aihe: Sienestys ja marjastus  (Luettu 199 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Sienestys ja marjastus
« : Elokuu 24, 2011, 17:38:49 »
Lieneeköhän aivan poikkeavaa nykypäivänä, että terve nuori nainen on innostunut sienestyksestä (tai vaihtoehtoisesti marjastuksesta, tai peräti molemmista)? ^_^ Täältä nimittäin ainakin löytyy yksi sellainen hurahtanut.

Nyt syksyllähän sieniä ja marjoja pukkaa metsiin oikein urakalla, ja ilmaista ruokaa sieltä on helppo lähteä hakemaan ihan vaikka ämpäri pyöräntangossa. Tosin toisin kuin usein luullaan, saattaa sieniä löytyä metsistä jo loppukeväästä aina pitkälle ensimmäisiin pakkasiin ja jopa niiden jälkeenkin. Meillä Suomessa on onneksi hienot jokamiehen oikeudet, joiden perusteella sieniä ja marjoja saa jokainen omaan käyttöönsä poimia metsistä vapaasti, kunhan ei niin tehdessään liiku toisten ihmisten pihapiireissä ja muutoinkaan ei aiheuta turhaa harmia vaikkapa jättämällä eväsroskiaan luontoon... Lisäksi metsääkin riittää niin paljon, että varmasti jokaisen on sinne suhteellisen helppo löytää tiensä.

Puolukka ja mustikka nyt ovat jokaiselle takuulla tuttuja, mutta sienestys sen sijaan vaatii jo hitusen opettelua. Näin siksi, että monet sienistä eivät kelpaa syötäviksi, ja joukkoon mahtuu myös muutama hyvin myrkyllinen, jotka on syytä oppia tunnistamaan ja välttämään. Toisaalta monet parhaista ruokasienistä on suhteellisen helppo oppia tunnistamaan ja erottamaan myrkyllisistä. Parasta olisi, jos tuttavapiiristä löytyisi joku sienituntija, joka voisi lähteä kaveriksi metsään opastamaan, mutta toiseksi paras vaihtoehto on lähteä sienikurssille ja/tai perehtyä huolellisesti muutamaan hyvään sienikirjaan. Parhaat ja myrkylliset sienet opeteltuaan voi sitten pikkuhiljaa alkaa laajentaa tuntemustaan muihinkin. Missään nimessä ei kuitenkaan tule poimia eikä etenkään syödä sellaisia sieniä, joita ei tunnista!

Itse en ole koskaan ollut suuri luontoihminen, ja pitkään ajattelin, etten lapsuuden pakollisten sienireissujen jälkeen tule niihin koskemaan pitkällä tikullakaan. Toisin kävi! Kivointa sienestyksessä on minusta ehdottomasti se ilmainen, hyvä ruoka, ruuanlaitosta kun kovasti tykkään ja opiskelijana budjetti yleensä on hiukan tiukka. Mutta saapa siinä samaan syssyyn myös liikuntaa ja raitista ulkoilmaa :)
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Vilena

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Sienestys ja marjastus
« Vastaus #1 : Elokuu 24, 2011, 19:05:01 »
Täällä yksi marjastaja! Tästä saan kiittää kyllä äitiä ja isää, jotka väkisin pienestä pitäen ovat raahanneet mukulansa poimimaan vuoroin mansikoita, mustikoita, vadelmia, viinimarjoja, puolukoita... Nuorempana sitä ei niin osannut arvostaa, vaan se tuntui enemmänkin pakkopullalta. Ainut mukava asia taisi olla ne evästauot metsässä kannon päällä istuen, ja ne ovatkin yksiä parhaita lapsuusajan muistoja! Nyt kun asuu omassa asunnossa, on mukavaa käydä edes kerran kesässä mustikkametsässä hankkimassa muutama litra marjoja pakastimeen. Mustikkapiirakkahan on ehkä maailman parasta herkkua <3 Mansikoita en moneen vuoteen ole itse käynyt poimimassa, jos nyt ei lasketa niitä muutamia maistiaisia mummolan mansikkamaalta. Mutta vadelmien ja mustikoiden poimiminen kuuluu edelleen jokakesäisiin tavoitteisiin. Tänä vuonna ainakin Oulun seudulla vadelmat olivat vaan aika ruppanoita, enkä sitten loppujen lopuksi saanut niitä pakastimeen ollenkaan.

Sienestys sen sijaan on itselle vierasta, en ole koskaan ollut sienestämässä. En edes hirveästi välitä sienistä, sillä niitä ei meillä kotona juuri koskaan ole syöty. Nyttemmin olen saanut totuttautua niihin poikakaverin suvun kautta, sillä hänen vanhempansa ovat innokkaampia sienestäjiä ja poikakaverin siskonlasten ristiäisissä olen saanut maistaa mitä herkullisinta korvasienikeittoa! Myös oma mummoni sienestää jonkun verran, ja ehkä pitäisikin joskus lähteä hänen kanssaan sienimetsälle oppimaan edes jotain sienestyksen saloja.

Itse olen vaan huomannut hankalaksi löytää uusia marjamaastoja uusilta asuinseuduilta. Kotipaikkakunnalla on ne tietyt paikat, jotka pienestä pitäen olen oppinut tuntemaan. Tiedän, minne kannattaa mennä etsimään mustikoita, minne vadelmia tai puolukoita... Mut nyt kaupungissa asuessani en ole oikein keksinyt, mistä päin lähtisin marjametsiä etsimään. Olen kuullut, että Oulun tekniselta liikelaitokselta saa jonkinlaisia marjastuskarttoja, mutta onko se nyt kovin järkevää lähteä samoille apajille, joilla moni muukin käy. Ehkä kannattaisi ihan vain normaalia karttaa katsomalla miettiä, mistä päin saattaisi löytyä vähän kosteampaa metsää mustikoille, ja tehdä sitten ensin vaikka pyöräretki sinne suuntaan. Tähän asti olen kuitenkin päätynyt edelleen tuttuihin marjastusmaastoihin kotipaikkakunnalleni. Ehkä ensi kesänä saisin aikaiseksi käydä tutustumassa myös Oulun metsiin!
Humor me.

Poissa Nefgliniel

  • Puuton lehti
  • Vuotislainen
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Sienestys ja marjastus
« Vastaus #2 : Elokuu 24, 2011, 21:59:20 »
Tytär tuossa totesikin että "taas alkaa äitin hulluuskausi". Niin... Hullunkiilto silmissäni rämmin pitkin metsiä syksyisin, kantarellit, tatit, suppilovahverot ja kehnäsienet päätyvät sankoihini. Rouskuja jne. suolasieni-juttuja en oo oppinut syömään koskaan. Muutkin sienet alkoi maistua vasta n. 20-v. Mutta keräillyt olen aina ihan hupsuna pienestä pitäen. Hupsuus on muuttunut hulluudeksi...

Poissa Marygold

  • Irorua
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Sienestys ja marjastus
« Vastaus #3 : Elokuu 25, 2011, 00:40:06 »
Ehkä kannattaisi ihan vain normaalia karttaa katsomalla miettiä, mistä päin saattaisi löytyä vähän kosteampaa metsää mustikoille, ja tehdä sitten ensin vaikka pyöräretki sinne suuntaan.

Kannattaa kokeilla :) Itse suhtauduin tosi epäilevästi ajatukseen, että josko nykyiseltä kotipaikkakunnaltani Jyväskylästä mitään sieniä löytyykään. Mutta löytyihän niitä, ihan valtavat määrät tavallisten pururatojen varsia koluamalla... Ja samoissa metsissä näytti olevan kivasti tulossa myös puolukoita, joihin olen ihan hulluna.

Nefgliniel: Minä taas olen kotoisin pohjanmaalta, missä metsistä ei löyty ollenkaan suppiksia eikä kantarelleja (tai jos löytyy, ei niitä osaa kukaan kyllä poimia...), vaan olen syönyt rouskuja ja suolasieniä suunnilleen siitä asti kun opin ylipäänsä pureksimaan. Innoissani olen ollut nyt, kun keskemmäs Suomea olen viimein muutkin sienet löytänyt, vaan vähän harmittaa, kun en rouskuja mistään löydä kunnon sienisalaattia varten. Onneksi äitini lupasi vaihtaa yhden kotoisan suolasienipöntön kuivattuihin mustatorvisieniin :DD
Sadevesiämpärit, auringonkukkaniityt, saippuapalat ja raparperinvarret... Oikullisesti versoilevat lommot elämän alaviitteissä.

Poissa Nebulae

  • Kuuhullu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Sienestys ja marjastus
« Vastaus #4 : Elokuu 25, 2011, 23:41:24 »
Täällä ilmoittautuu eräs marjastaja ja sienestäjä. Ikää 23 v. eli ihan nuorta polvea, ja vieläpä ihan pääkaupunkiseudulta.

Marjoja, lähinnä mustikoita on tullut poimittua ihan pienestä pitäen mökillä. Tänä vuonna on kerätty varmaan jo lähemmäs 50 litraa mustikkaa kun sitä oli niin paljon, ja isoja! Tänä vuonna olen kerännyt myös hieman erikoisempia marjoja, nimittäin variksenmarjaa ja lillukkaa, joista molemmista olen tehnyt hilloa yhdessä mustikan kanssa. Täytyy sanoa että yllätyin itsekin kuinka herkullisia hilloja sainkaan aikaan, ja niin helpolla. Variksenmarjaa olen useana vuonna halunnut kokeilla, mutta mökillämme eteläsaaristossa on sitä yleensä ihan mitättömän vähän niin että saisi kerätä monta päivää että saisi edes jonkun litran. Lillukkaa en ole ennen edes ajatellut kerääväni, mutta jostain syystä tämä vuosi on ollut sellainen että mökillämme on ollut lillukkaa oikein kunnolla. Puolukkaa olen aikeissa kerätä myös nyt kun se alkaa olla kypsää.

Sienestämisen saloihin minut on tutustuttanut äitini joka on aivan totaalisen sienihullu. Monena syksynä hän on (minun avustuksellani) kerännyt kymmeniä kiloja suppiksia ja torvisieniä. Jälkimmäiset ovat herkkuani, mutta myös tatit, orakkaat ja suolasienet ovat erinomaisen hyviä. Kantarelleista ja suppilovahveroista en ole hirveän innostunut. Kyllähän ne ihan hyviä ovat mutta eivät niin hyviä kuin nuo toiset. Olemme maistaneet myös muun muassa yhtä haperolajiketta, mesisientä ja koivunkantosientä. Enimmäkseen ollaan pitäydytty kuitenkin niissä vakkarilajeissa.

Minulle sienestäminen ja marjastaminen on rentouttavaa ajanvietettä. Siinä saa olla luonnon helmassa raittiissa ilmassa ja miettiä omia asioita rauhassa. Onhan se saaliin saaminenkin ihan mukavaa, mutta ei se minulle ole se tärkein juttu siinä.


Ps. Tuo omien hillojen tekeminen oli kyllä aika hauskaa puuhaa. Tuli ihan sellainen alkukantainen metsästäjä-keräilijä-fiilis. :D
"Of course it is happening inside your head, Harry, but why on earth should that mean that it is not real?"
-Albus Dumbledore

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Sienestys ja marjastus
« Vastaus #5 : Syyskuu 13, 2016, 17:00:27 »
Lieneeköhän aivan poikkeavaa nykypäivänä, että terve nuori nainen on innostunut sienestyksestä (tai vaihtoehtoisesti marjastuksesta, tai peräti molemmista)?

Olen tätä kanssa miettinyt aika ajoin - kuinka paljon nykyään vanhan kansan näkökulmasta "someajan pullamössösulupolvi" viettää aikaa metsissä sienestäen tai marjastaen? Itse opiskelen luontoon vahvasti liittyvää alaa, ja meillä opiskelijaporukassa lähes kaikki lyllertävät metsään sen antimia keräämään. Koen, että ystäväni, jotka eivät ole samalla alalla, eivät tosiaankaan samanlaisella aktiivisuudella hyödynnä metsien herkkuja.

Pienestä pitäen olen ollut mukana keräämässä niin mustikoita ja kanttarelleja. Siitä olen iloinen, että olen saanut näin oppia kunnioittamaan luontoa ja sen antimia, ja varmasti tulen jatkossakin marjastamaan ja sienestämään.

Itse pidän etenkin mustikoista, nam nam! Niitä saa hyvin mustikkamaitoa, piirakkaa, tai pakkaseen talven varalle. Vadelmia tullut myös kerättyä, ja nekin ovat maukkaita! Esimerkiksi puolukoista en niin välitä, ne eivät oikein ole mieleeni maun suhteen.

Sienistä puolestaan kanttarellit ovat tuttuja, ja niitäkin on tänä vuonna monen monta kertaa tullut pannulla lämmiteltyä. Mikään sieniekspertti en ole, vaikka sienikurssilla olen ollut, ja nuo kanttarellit ovatkin ainoita sieniä joita kerään.

Minulle sienestäminen ja marjastaminen on rentouttavaa ajanvietettä. Siinä saa olla luonnon helmassa raittiissa ilmassa ja miettiä omia asioita rauhassa.

^Näin on näppylät, myös minulle marjastus ja sienestys on tapa rentoutua. Luonnossa saa tosiaan olla ihan rauhassa ja pohtia syntyjä syviä. Toisaalta luontoon voi lähteä viettämään yhteistä aikaa vaikka kaverin kanssa ja höpötellä keräilyn lomassa.
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.