Kirjoittaja Aihe: Entä jos en voi? (Draco/Severus \ Slash, angst \ S(?)  (Luettu 228 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Semmé

  • Sievä Sivetti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Bumtity Bumtity Bum! My life for you!
  • Tupa: Luihuinen
Entä jos en voi? (Draco/Severus \ Slash, angst \ S(?)
« : Elokuu 11, 2011, 08:54:34 »
Title: Entä jos en voi?
Author: Semmé
Rating: S(?)
Pairings: Severus Snape / Draco Malfoy
Genre: Slash, angst
Summary: Severus on vuosien varrella tukenut ja auttanut Dracoa enemmän kuin tämän isä, joten poika on hiljalleen alkanut ihastumaan professoriin..

A/N: Pitkään suunnittelin tälläistä viatonta pikkuficciä ja nyt sellaisen ehdin raapustaa (: Tuo oli kauhean vaikea aloittaa, joten alku varsinkin todella tökkivä ;o

Tästä parista en mitenkään huimasti ole kirjoituksia löytänyt..? Aina Cod ja Vessu paritetaa Potterille >< Mutta toivottavasti tällaisesta pikku parituksesta pidätte :)

Noottia saa heitttää nii paljo ku sialu sietää ;)

--------

Siellä Draco taas istui, Severuksen tunnilla. Mies selitti jotain edessä, mutta blondi ei kuunnellut sanoja. Hän keskittyi kuuntelemaan tuota ihanan pehmeää, vaarallista ääntä. Draco kuuli vieressä istuvan Pansyn selittävän hänelle jotain kirkkaalla äänellään.´
   'Pää kiinni jo.' Dracon nieli nuo sanat juuri kun ne olivat saavuttamassa hänen äänihuulensa. Hän ei kuullut Severuksen puhetta lainkaan tuon ärsyttävän kimityksen alta.   
   "Puhutaanko myöhemmin?" Blondin oli pakko vaientaa tuo variksen rääyntä keinolla millä hyvänsä, joten hän vinkkasi tytölle silmäänsä. Pansy huokaisi syvään ja vaikeni kuin muuri, kuten aina kun Draco esitti hänelle ystävällistä. Se sai pojan ärsyyntymään, mutta tämä käänsi huomionsa takaisin hitaasti puhuvaan Severukseen.
   Pieni huokaisu karkasi Dracon huulilta miehen tummien silmien käydessä kääntymässä hänen omissaan. Miksi se vaikutti häneen niin? Blondi ei halunnut myöntää pientä ihastumistaan itselleen, ei hän, kunniakas Malfoy voinut ihastua mieheen.
   ''Se on säälittävää.'' Hän kuiskasi itselleen pyöritellessään kirjankulmaa sormillaan rullalle. Mutta olisiko se edes ihme? Severushan oli ollut hänelle paljon lämpimämpi kuin hänen oma isänsä. Mies oli tukenut ja auttanut häntä noiden viiden vuoden aikana enemmään kuin kukaan muu. Draco oli elämänsä velkaa noille tummille silmille ja vaaralliselle äänelle. Ja vielä tieto, että Severus oli lupautunut suojelemaan häntä ja tekemään tuon raskaan tehtävän pojan puolesta sai Dracon sydämen hypähtämään. Kyllä, hän oli auttamattomasti ihastunut professoriin.
   "Herra Potter ei ilmeisestikkään osaa kunnioittaa tärkeitä tunteja." Severus sanoi pistävästi Harrylle ja se sai Dracon sisällä muljahtamaan. Aina tuo vei kaiken huomion. Saastainen Potter.
   "Jälki-istuntoa Potter!" Nuo sanat satuttivat blondia ja tämän oli vaikea pysyä kuoressaan. Miksi Potter sai aina lisäaikaa Severuksen kanssa? Mitä he oikeasti tekivät? Poika pakotti nuo ajatukset pois mielestään ja loi sitten varmuuden vuoksi huvittuneen mulkaisun Harryyn, joka tuntui kihisevän raivosta Severusta kohtaan.
   'Sinulla ei ole varaa vihata häntä.' Dracon ajatuksen hymähtivät, hänen olisi niin tehnyt mieli sanoa se kerrankin ääneen Potterille. Mutta ei poika uskaltanut. Se voisi paljastaa hänet.
 
   "..totuusseerumia.." Severus tuntui korottavan ääntään tuossa kohtaa ja vilkaisi kulmiensa alta Dracoon, joka herätti itsensä sättimästä Harryä mielessään ja rupesi kuuntelemaan kunnolla.
   "Ihmettelette varmaan, miksi Pimeydenvoimilta suojautumisen tunnilla käsitellään totuusseerumia." Tumma ääni tunkeutui Dracon läpi aiheuttaen kylmänväreitä, mutta tämä sivuutti ne kuunteli mielenkiinnolla mitä mies selitti totuusseerumista.
   "Tänään saatte kokeilla miltä tuntuu vastata kysymykseen totuusseerumin pakottamana." Severuksen ääni mateli ja oppilaiden aloittaessa pienen supattuleun tämä nosti kättään mikä riitti mainiosti vaientaman kaikki.
   "Jaan teidät nyt pareihin," miehen huulille karkasi sadasosasekuntiksi pieni hymy, "Toinen juo seerumia ja vastaa toisen esittämään harmittomaan kysymykseen." Dracon into senkuin nousi, hän pääsisi maistamaan totuusseerumia.
   Se into tosin laski Severuksen jakaessa parit. Kaikki muut saivat mahdollisimman epämieluisat parit ja hänelle mies laittoi Pansyn. Severus oli pitkään luullut kaksikkoa pariksi, joten hän ei tiennyt kuinka Draco olisi ollut kenen tahansa muun kanssa mieluummin.
   "Juo sinä ensin!" Pansyn rääyntä vihloi blondin korvia niin ikävästi, että tämä irvisti pienesti.
   "Naiset ensin." Draco sanoi sitten, poika ei millään olisi halunnut Pansyn kysyvän mitään kun hän ei pystyisi valehtelemaan. Draco tiesi kyllä mitä tämä aikoi kysyä.
   "Ei, sinä!"
   Miksi tuon piti huutaa? Draco irvisti uudestaan ja nyppäisi sitten pienen pullon tytön kädestä. Hän tutkiskeli sinimustaa lientä hetken kunnes Pansy tuntui käyvän kärsimättömäksi. Hieman epäröiden Draco otti hörpyn lasipullosta, se maistui kaamealta.
   "Joko joit sen? Joko se vaikuttaa?" Pansyn yli-innokas kysely alkoi jo käymään pojan hermoille, mutta tämä ei näyttänyt sitä.
   "Totuusseerumi vaikuttaa heti kun tikkasin putoaa suuhun." Severus sanoi taustalta katsoen heitä pienesti hymyillen.
   "Hyvä," Pansy katsoi Dracoa hymyillen ja tämä odotti pahinta.
   "Kehen olet ihastunut?" Tytön huulien muodostaessa nuo sanat blondi henkäisi hieman kauhistuneeksi. Ei tuota, mitä tahansa muuta. Hän tunsi pian pientä pistelyä kurkussa, joka yltyi pian poltteluksi ja hänen huulensa alkoivat liikkua vaikka poika yritti käskeä niitä lopettamaan.
   "Severukseen." Dracon huulet sanoivat ehkä turhankin kovaa. Poika tunsi heti kaikken muiden hiljentyvän, ja hän loi varoittavan mulkkauksen muihin oppilaisiin. Ainoa, johon Draco ei uskaltanut vilkaistakkaan oli Severus. Hän tunsi tämän katseen selässään, kuuli ihmetyksen.
   "Mi-mitä?"
   Blondi nosti katseensa Pansyyn joka oli valahtanut valkoisemmaksi, jos se nyt oli mahdollista.
   "Kuulit kyllä." Draco sihahti ja yritti kuulostaa tyyneltä vaikka hänen sisällään leiskui. Poika pystyi siihen yleensä, miksi hänen äänensä värähteli nyt niin paljon?
   Muutaman minuutin ahdistavan hiljaisuuden jälkeen Severus ajatteli ilmeisesti oppilaiden olevan valmiita sillä hän jatkoi puhumista ja kaikki kääntyivät katsomaan miestä.
    "Kuten huomasitte, totuusseerumia vastaan ei pysty taistelemaaan." Tumma ääni kaikui suuressa luokkahuoneessa. "Mutta jos teidät napataan kuulusteluihin, voitte yrittää kääntää kysymyksen päälaelleen ja vastata miten asia ei ainakaan ole. SIihen tarvitaan paljon keskittymistä.'' Severuksen kulkiessa oppilaiden joukossa Draco tunsi tämän hiljentävän askeltaan hänen kohdallaan.
   "Silloin kyselijät tietenkin siirtyvät kiduttamaan, mutta te olette tarpeeksi vahvoja kestämään sen niinkuin pitääkin." Mies hymähti ja jatkoi verkkaista kävelyään.
   "Nyt teette samoin kuin äsken, mutta yritätte kääntää vastausta." Mies käveli sitten takaisin eteen ja antoi oppilaille merkin työskennellä. Pansy tarjosi hieman toiveikkaannäköisenä Dracolle seerumia uudestaan ja tälläkertaa tämä ei mukissut yhtään vastaan vaan joi taas pienen kulauksen.
   "Kehen olet ihastunut?" Tyttö sanoi hieman arastellen, pieni hehku silmissään. Draco tunsi taas samaa pistelyään, mutta hän sulki silmän ja yritti keskittyä.
   "En ainakaan sinuun." Poika sihahti sitten seerumin poltellessa ilkeästi. Pansyn silmät laajenivat nyt enemmän kuin edellisellä kerralla ja tämä kääntyi pois Dracosta päin.
   'Draamakuningatar.' Poika hymähti mielessään ja siirsi sitten katseensa varovasti pöytänsä takana istuvaan Severukseen. Blondi jäätyi paikoilleen huomatessa tämän tuijottavan häntä mustilla silmillään. Draco käänsi äkkiä katseensa pois, jottei rikkoisi kylmää ulkokuortaan.
   Tunnin viimein loputtua Draco olisi kerrankin halunnut vain juosta ulos ovesta. Mutta ei hän voinut tehdä niin, hänen piti säilyttää kunniansa.
    "Vai olet ihastunut Severukseen." Potterin ivallisen äänen kantautuessa Dracon korviin tämä melkei ulvahti. Voi ei.
    "Kuka niin väittää?" Poika pakotti kasvoilleen ivallisen hymyn ja kääntyi sitten mustatukkaista poikaa kohti.
    "Juuri itse myönsit!" Harry sanoi voitokkaasti. Draco mietti keinoa livahtaa tuosta ahdistavasta tilanteesta.
    "Näytin vain, että me Malfoyt omaamme niin paljon tahdonvoimaa, että pystymme vastustamaan totuusseerumia." Pojan ääni pysyi vakaana ja varmana ja hän odotti muiden reaktiota. Suurinosa nieli sen, mutta poika tunsi taustalla olevan Severuksen tietävän pojan puheet merkityksettömiksi.
   "Tiesin sen!" Pansy heittäytyi Dracon käsivarteen.
   "Ei se ole mahdollista." Blondi irvisti Hermionen tunkiessa Harryn takaa, tuo ylimielinen kuraverinen.
   "Kukaan ei pysty vast-"
   "Kuraveriset eivät pysty." Draco keskeytti tytön puheen paheksuvalla äänella saaden Ronin astumaan vihaisesti tyttöystävänsä viereen.
   "Älä puhu noi-" Verenpetturi vaahtosi, mutta Severus tuli sopivasti paikalle lopettamaan tuon sanaharkan.
   "Rohkelikkojen pisteet ovat hyvin huteralla pohjalla, jos tuo häiriköinti jatkuu." Mies sanoi kylmästi kolmikolle jotka lähtivät mutisten pois paikalta. Dracokin yritti livahtaa ystäviensä kanssa, mutta Severus otti häntä olkapäästä kiinni.
   "Herra Malfoy jää hetkeksi keskustelemaan." Mies sanoi vaarallisesti ja blondi tasasi itsensä normaaliksi kääntyessään ympäri.
   "Kyllä, professori." Hän sanoi tyynesti ja käveli takaisin luokkaan Severuksen sulkiessa oven.
   "Olen huomannut sinun katselevan minua hieman luvattomasti viime aikoina." Severuksen ääni oli yhtä kylmä kuin aina ja se sai pojan hieman epätoivoiseksi.
   "Mitä sitten?" Poika sihahti, mutta huomasi sen olevan väärä siirto. Kirjojen kimpussa häärännyt mies kääntyi hitaasti häneen päin ja huokaisi.
    "Draco," tämä aloitti ääni hieman värähdellen. Poika siirsi siniset silmänsä väkisin tämän tummaan, väsyneeseen katseeseen.
    "Sinun täytyy ymmärtää, että se mitä tunnet on vain aukrioteetin kunnioitusta." Severus sanoi hitaasti, eikä Draco ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti. Hänkö ei itse tiennyt milloin kunnioitti ja milloin tunsi jotain suurempaa? Pojan katse hieman säreili ja tämä joutui kääntämään sen jalkoihinsa. Siitä seurasi pitkä hiljaisuus ja Draco tunsi tuon väsyneen katseen edelleen itsessään. Hän pakotti itsensä kasaan.
   "Mistä sinä siitä mitään tiedät?" Hän sähähti nyt varmemmin, pistävämmin. Miten mies pystyisi tietämään puoliakaan hänen tunteistaan? Poikahan peitti ne niin taitavasti kuorensa alle, kuten hänen isänsä oli pienestä asti käskenyt. Jos itki, sai raippaniskuja, jos näytti välittävänsä joutui yöksi ulos. Maailmassa pitää olla kylmä, jotta selviää, niin mies oli hänelle sanonut paiskatessaan viisivuotiaan poikansa pakkasella ulos.
   "Kyllä minä tiedän." Severus huokaisi nyt todella pehmeällä äänellä ja astui aivan uhmakkaasti tuijottavan pojan eteen. Dracon sydän alkoi lyödä lujempaa ja kyyneleet polttivat silmien takana.
   "Minä lupaan unohtaa kokonaan tämän asian, herra Malfoy" Mies sanoi sitten tyynesti ja hymyili pienesti. Se sai Dracon päässä naksahtamaan lopullisesti. Hänkö voisi unohtaa?
   "Entä jos minä en voi unohtaa?" Draco sihahti kyyneleet silmissä ja lähti sitten vauhdilla pois tuolta tunkkaisesta luokasta. Hän ei edes yrittänyt kylmettää itseään kävellessään Pansyn ohi, mutta ei tämä ehtinyt huomata pojan kyyneliä.
   Päästessään ulos pieni kylmänväristys vavisutti blondia, mutta tämä sivuutti sen ja nautti vain saadessaan itseään hieman rauhotetuksi. Ajatellessaan Severuksen sanoja Draco huokasi syvään ja käänsi katseensa kirkkaansiniselle taivaalle.
   'Entä jos en voi?'
”Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha.  Niitähän minun pitikin ampua.”
-Homsantuu

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Entä jos en voi? (Draco/Severus \ Slash, angst \ S(?)
« Vastaus #1 : Lokakuu 20, 2011, 20:26:42 »
Ensimmäinen !
Todella hyvä ficci, ja todella hyvä idea parittaa Severus ja Draco.
Ei mikään yleinen pari, mutta erilaisuus on plussaa ! +
Kirjoitusvirheitä ei paljon näkynyt tätä lukiessani.
Huomasin tätä lukiessani sitä huumoria mitä sanoit että ehkä saattaa löytyä. (:
Onko jatkoa tulossa? Odotan innolla. (:
Todella rakentava palaute
Muoks//

« Viimeksi muokattu: Elokuu 07, 2012, 14:08:35 kirjoittanut Ales »
Hey! You just lost The Game.

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Entä jos en voi? (Draco/Severus \ Slash, angst \ S(?)
« Vastaus #2 : Lokakuu 20, 2011, 22:41:27 »
Voi ei, oliko tämä oneshot? :( missään ei ainakaan lukenut mainintaa siitä, mutta ei myöskään prologista tai 1. Luvusta... Mutta aivan ihana ficci:) tykkäsin todella paljon ja jotenkin tuntui niin lupaavalta pitkän ficin alulta, että olisin jo ihan innolla odottamassa jatkoa :D
Thank you!

 - nightingale


 // Niin joo se vielä, että vähän häiritsi tuo totuusseerumin kuvailu, koska senhän pitäisi olla paljon vahvempaa ja hajutonta, väritöntä sekä mautonta, eikä sitä pitäisi pystyä vastustamaan millään tavalla, ihminen ikäänkuin kadottaa tahtonsa (puhumattakaan, jos juo kokonaisen kulauksen, kun kolme tippaa jo riittää siihen, että saa toisen lavertelemaan kaikki salaisuutensa!).
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 05, 2011, 16:58:08 kirjoittanut nightingale »
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa Semmé

  • Sievä Sivetti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Bumtity Bumtity Bum! My life for you!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Entä jos en voi? (Draco/Severus \ Slash, angst \ S(?)
« Vastaus #3 : Marraskuu 05, 2011, 13:29:56 »
Oijjoi, täältähän löytyi pari pikkuruista kommentoijjaa{:

Kiitos Camillaah ja nightingale, todella ihana jos piditte tästä pikkuruisesta pätkästä!(: ja tosiaan, tätä kirjoittaessani olin vähän kahden välillä jätänkö oneshotiksi, mutta en ole vielä ainakaan jatkanut. Mutta kenties kiinostus nostaa päätään ja alan raapustaa tähän jatkoa;)

-<-Semme->-
”Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha.  Niitähän minun pitikin ampua.”
-Homsantuu