Kirjoittaja Aihe: En koskaan voisi unohtaa [Ron/Lavender, angst, songfic, S]  (Luettu 198 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Samiwais

  • Tähtipölyä..
  • Vuotislainen
  • Be different.
  • Pottermore: MoonMarauder12
  • Tupa: Luihuinen
En koskaan voisi unohtaa [Ron/Lavender, angst, songfic, S]
« : Heinäkuu 24, 2011, 15:16:48 »
Nimi: En koskaan voisi unohtaa
Kirjoittaja: Minä, Samiwais
Beta: Ei ole. Edes Word ei suostunut korjaamaan vihreitä.
Raiting: S
Paring: Ron/Lavender
Genre: angst, songfic
Disclaimer: Rowlingille kuuluvat hahmot, Antti Tuiskulle biisi.
Summary: Ron muistelee Lavenderia.
A/N: Ensimmäinen kirjoittamani Ficci ihan Rowlingin hahmoilla.. Sekä ensimmäinen songficci.. :D Idea tuli tosiaan siitä, kun kuuntelin joskus viisi vuotta sitten jollekkin vanhalle mp3:lle ladattuja lauluja x) Parempaa en tästä saanut väsättyä, vaikkakin kauan yritin.




Me salaa tavattiin, uskoin mä ihmeisiin
Tunsin jotain paljon suurempaa
En odottanut kuin huomiseen, sanoin sua mä tarvitsen
Löysin viereltäin rakkauden
Kunnes tunsin haavat heikkouden


Katselin ympärilleni. Minä vihasin valkoisia seiniä. Valkoisia seiniä ja tyhjiä huoneita. Minä itkin sisäisesti. Minun sydämmeni itki. Hah. George olisi luultavasti nauranut sille, mitä päässäni juuri nyt liikkui. Mutta mitä minä siitä välitin. Minulla oli omituinen ikävä. Ihan kuin kaikki muistot olisivat heränneet jälleen henkiin. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut entisestä. Minä muistin, kuinka olit puhunut minulle. Kuinka ihanalta se olikaan kuullostanut.

Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen


Siinä se nyt oli. Ensimmäinen kyynel. En ollut koskaan uskonut, että voisin itkeä vuoksesi. Jotenkin se ei tuntunut oikealta. Minulla oli jo vaimo ja lapsia. Minun olisi kuulunut unohtaa sinut. Jos olisin rakastanut sinua, minulla olisi nyt sinut. Jos olisin ollut oikeasti rakastunut.

Kaikki muuttui niin,
Uskoin sun valheisiin
Tunsin pohjan altani katoavan
Sain kokea kaiken vääryyden,
sisällä hauraan ihmisen
Mietin yksin ikävöiden,
miksi sinua silti vain ajattelen


En ole koskaan unohtanut sinua. Tuntuu väärältä ajatella näin, mutta eihkä meidän ei olisikaan pitänyt erota. Silloin voisimme olla naimisissa, onnellisia yhdessä. Tiedän, että sinulla on jo joku muu. En välitä. Mennyttä ei voi muuttaa. Silti haluaisin.

Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen


”Isi... Miksi sinä itket?” Hugo oli tullut huoneeseen huomaamattani. Pyyhkäisin kämmenselällä kyyneleen pois silmäkulmastani.
”En minä itke. Ei aikuisten tarvitse itkeä”, sanoin hiljaa. Kumpa se olisikin onnut totta. Kuinka toivoisinkaan, ettei minun tarvitsisi itkeä vuoksesi.

Tyhjät seinät ympärilläin
Yritän jatkaa yksinäin
Toivon jonain päivänä sun kuvas haihtuu mielestäin


Minä kävelin Hugon luo ja otin poikaani kädestä. Minä rakastin Hugoa. Yritin uskotella itselleni, että voisin jatkaa elämääni muistamatta sinua. Silti tiesin, etten koskaan voisi unohtaa.

Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen


Kävelin Hugon kanssa ulos katsomatta enään taakseni. Muuttaminen teki kipeää. Muistot tuosta talosta olivat kuitenkin minun, lasteni ja vaimoni. Mutta silti olit jättänyt jälkesi taloon. Muistaisin ikuisesti ajan, jolloin kävit tuossa talossa ensi kerran. En olisi pyytänyt sinua tupaantuliaisiin, mutta kiitos vaimoni, olit tullut. Siksi se teki niin kipeää. Tiesin, etten enään palaisi tänne. Muistot sinusta seuraisivat silti mukanani minne ikinä menisinkään.

Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen

Who is the more foolish, the fool or the fool who follows him?"
- Obi-Wan Kenobi

Poissa Samiwais

  • Tähtipölyä..
  • Vuotislainen
  • Be different.
  • Pottermore: MoonMarauder12
  • Tupa: Luihuinen
Vs: En koskaan voisi unohtaa [Ron/Lavender, angst, songfic, S]
« Vastaus #1 : Elokuu 27, 2011, 11:00:22 »
Kiitokset kommentista Renefer :)

Tuosta aikamuotojutusta puheenollen, minä en oikeastaan osaa kirjoittaa sujuvasti nykymuodossa, ja siksi tämäkin on menneessä. Tai siis mennyt kuullostaa ehkä ainakin minun korvaani paremmalta :D
Who is the more foolish, the fool or the fool who follows him?"
- Obi-Wan Kenobi