Kirjoittaja Aihe: Another day, another time and place (Sev/Lily, K-7, songfic, angst/drama)  (Luettu 185 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Chisa

  • Angstisieni
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mugiwara no Ichimi
  • Pottermore: DragonSky115
  • Tupa: Korpinkynsi
Title: Another day, another time and place
Author: mie, eli Chisa
Beta: Annoy
Rating: K-7
Pairing: Severus/Lily, (James/Lily)
Genre: angst, drama, romance, luulisin… songfic
Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat Rowlingille
Summary: Mutta me yritimme olla päästämättä toisistamme irti.
A/N: Viimeinkin, kahden vuoden jälkeen idean saamisesta kirjoitin tämän yhdessä päivässä illassa! x) Tämä on omistettu eräälle rakkaalle Severus-fanille, Bloody Princessille. ^^
Kappaleena Amy Diamondin Another day.




Another day, another time and place

Päivän viimeinen oppitunti oli vasta loppunut Tylypahkassa. Kouluvuotta ei ollut kulunut vielä kuukauttakaan, joten varsinkin ensiluokkalaisille se kaikki oli vielä niin uutta ja jännittävää. Kesälomalla oli sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, niitä seikkailuja sai kuunnella kaikkien neljän tuvan oleskeluhuoneissa vieläkin. Asiat voivat muuttua paljonkin kahden kuukauden aikana, mutta silti oli niitä, joista tuntui, kuin mikään ei olisi muuttunut. Ei ainakaan parempaan suuntaan.

”Lily, hei Lily!” eräs kuudesluokkalainen poika huudahti nähdessään punahiuksisen rohkelikkotytön kiiruhtavan loitsukäytävää pitkin eteenpäin.

Tyttö pysähtyi ja käännähti ympäri, mutta nähdessään puhujan häneen ilmeensä valahti. ”Kalkaros. Mitä asiaa, minulla on kiire.” Tytön eleistä näki, ettei hän olisi halunnut jäädä juttelemaan pojan kanssa.

Severus käveli lähemmäs näyttäen kädessään olevaa esinettä, jonka oli vasta poiminut lattialta. ”Sulkakynäsi, se tipahti sinulta.”

Lily vilkaisi hätkähtäen käsissään olevaa tavarapaljoutta kuin ei olisi uskonut tämän puhuvan totta.

”Ai, kiitos”, hän hymähti ottaessaan vastaan luihuisen ojentaman kynän. Hän kääntyi jatkaakseen matkaansa, mutta ei päässyt kahta askelta pidemmälle, kun jälleen kuuli Severuksen äänen takanaan.

”Tuota, Lily..? Minun pitäisi kertoa…”

Ääni kuulosti oudon epävarmalta, joten rohkelikko käänsi katseensa huokaisten takaisin puhujan suuntaan. Mutta Severus ei jatkanut lausettaan vaan vilkuili ympärilleen epäröiden.

”Oikeasti, onko se tärkeää? Minun pitäisi tosiaan mennä” Lily sihahti hetken kuluttua.

Severus hätkähti, mutta silmänräpäyksessä hän oli jo oma tyyni itsensä, jonka tunteet eivät näyttäneet heijastuvan ulospäin.

”Ei, ei se ole.”

Lily nyökkäsi ja lähti sanaakaan sanomatta kiiruhtamaan puolijuoksua pois käytävältä. Anteeksi, minun olisi pitänyt uskaltaa kertoa sinulle... Mutta nyt on ehkä jo liian myöhäistä.


I'm sorry
For all the words I didn't say
It's too late
Cause now you're gone so far away
I feel like I'm lost
With nothing left but shattered dreams
I'm so lonely
I'm holding on to memories


Jästimaailmassa, viimeiset kuukaudet ennen Tylypahkaan menoa me vietimme tiiviisti yhdessä. Keskustelimme, nauroimme, seikkailimme. Ehkä joskus teimme hieman taikoja kun siihen vielä oli mahdollisuus, mutta vain silloin, kun kukaan ei ollut näkemässä.

Mitään sen kaltaista en kuluneen elämäni aikana ollut kokenut. Jo silloin, nauravia kasvojasi vilkuillessani tiesin, että halusin pitää sinut lähelläni aina.

Kaiken piti muuttua vielä paremmaksi Tylypahkaan päästyämme, mutta ei se muuttunut.

Koko linna, jokainen siellä asuva, kaikki tuntui olevan ystävyyttämme vastaan. Lajittelu kilpaileviin tupiin, uusien ystävien halveksuvat katseet ja sanat. Esteitä suorastaan tulvi tiellemme.

Mutta me yritimme olla päästämättä toisistamme irti.


But then I feel your love surrounding me
And it takes away the pain inside of me
I believe
I believe we'll be together


Severus katseli Lilyn perään, kunnes tytön selkä lopulta katosi näkyvistä. Vasta silloin hän havahtui itse ja lähti kävelemään suuntaan, josta tyttö oli tullut, aikomuksenaan siirtyä tyrmiin ja Luihuisen oleskeluhuoneeseen. Mutta hän ei muistanut, että rohkelikkojen tunti oli vasta päättynyt, ja vain hyvällä tuurilla hän onnistuisi välttämään Kelmien kohtaamisen. Ja hyvää tuuria hänellä ei vieläkään vain ollut. Nelikon nähdessään hän tiesi jo näiden olemuksesta, että he olivat kuulleet äskeisen keskustelun.

”Hoi, Snivellus! Enkö minä ole käskenyt sinua pysymään kaukana Lilystä?” huudahti James ensitöikseen.

Severus tarttui tiukasti taikasauvaansa vetämättä sitä kuitenkaan vielä esille.

”Minä en sinulta ota käskyjä vastaan”, hän tuhahti. ”Jos jollain on oikeus päättää, kenen kanssa hän juttelee, niin hänellä itsellään.”

Sivusilmällä luihuinen näki Siriuksen nappaavan taikasauvansa ja heilauttavan sitä, ja hän taikoi kilpiloitsun lähes vaistonvaraisesti. Kirous kimposi viime tipassa toiseen suuntaan.

Vaikka hän ei sitä ulospäin näyttänytkään, Severuksen sisällä kyti pieni vihan liekki. Mikä oikeus heillä on esittää olevansa parempia kuin muut, parempia kuin minä? Miten he pystyvät tekemään mitä haluavat, ilman, että kukaan tai mikään asettuu poikkiteloin? Kuka määräsi heille täydellisen elämän?

Ennen kuin Severus ehti toista kertaa harkita, hänen suustaan livahti ivaavalla äänellä:
”Eikö hän useammankin kerran jo käskenyt sinua pysymään kaukana itsestään? Et taida kunnioittaa häntä ollenkaan, jos et ole vieläkään ottanut opiksesi.”

Seuraavaa kirousta Severus ei ehtinyt torjua, vaan sen voimasta hän paiskautui kovaa vauhtia seinää päin. Hän yritti vetää henkeä, päässä pyöri. Taikasauva oli lennähtänyt käden ulottumattomiin. Hän yritti nousta ylös, valmistautua toiseen iskuun, mutta kuulikin Remuksen tokaisevan: ”Tämä riittää jo, Lipetit on tulossa tännepäin.”

Ja pian Kelmit olivat poissa. Mutta vain hetkeksi.


Another day
Another time and place
Somewhere, someway
We'll meet another day
Another day
Belongs to you and me
Somewhere, someway
Another day


Me ajauduimme vähitellen yhä kauemmaksi toisistamme. Jotenkin se yhteinen aika, joka meillä oli joskus ollut, tuntui unohtuneen kokonaan. Aivan kuin olisimme, aivan kuin olisimme aina olleet toistemme vastakohtia.

Kurkkua kuristi ja sydän tuntui tukahtuvan joka ainoa kerta, kun näin sinut Potterin kanssa. Miten sinä onnistuit päätymään juuri hänen syliinsä, vaikka joskus vakuutit vihaavasi häntä? Miksi hän, enkä minä?

Mutta elämä on kuin merimatka, me voimme yrittää meloa haluamaamme suuntaan, mutta joskus virta on vain liian voimakas, emmekä me mahda asioille mitään.

Minäkin ajauduin, toiseen suuntaan vain. Ystävieni kautta, yhä syvemmälle pimeyden voimiin. Ne kiehtoivat, kietoivat minut salaisuuksiinsa. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin aivan sen keskuksessa, kuolonsyöjänä.

Mutta minä en unohtanut sinua.


Oh darling
We may be so far apart
But I know that
You'll always stay inside my heart
Forever
Cause you're the only love I known
Together
I'll never have to be alone


Monta vuotta myöhemmin, kun pimeän piirto poltti, oli pakko ilmiintyä. Musta kaapu ja kuolonsyöjänaamio eivät suojanneet Voldemortin pistävältä katseelta.

Mutta Severus osasi peittää tunteensa, oli aina osannut. Selkä suorana hän seisoi muiden joukossa, joille hänen rakkaansa kuolema olisi ollut pelkkää nautintoa.

Oli pakko esittää vahvaa, Lilyn takia.

Lily…
Kuollut, mutta ei koskaan poissa. Ainainen paikka sydämessä.


Your spirit gives me hope to carry on
Now I understand that even though you're gone
Life goes on
Life goes on without you baby


Luulin, että pystyisin suojelemaan sinua. Mutta olin väärässä.

Jos jokin pienikin asia olisi mennyt toisin, olisitko sinä yhä elossa? Kenen syytä tämä kaikki on, minunko? Vai onko jokaisella pieni syyllisyys kannettavanaan?

Minulla on sinua ikävä. Olen miettinyt, muistellut, itkenyt itseni joskus uneenkin. Voisin yrittää unohtaa, mutta en halua.

Mutta joskus tämä kaikki loppuu, tavalla tai toisella. On vain yritettävä jaksaa elää.


Another day
Another time and place
Somewhere, someway
We'll meet another day
Another day
Belongs to you and me
somewhere, someway

Haluan suudella sinua, haluan tuntea sinut jälleen lähelläni. Mutta se ei ole enää mahdollista. Ei tässä elämässä.

Mutta ehkä joskus, jossain muualla, me voimme olla yhdessä.

Me tapaamme vielä.


Another day
Another time and place
Somewhere, someway
We'll meet another day
Another day
Belongs to you and me
Somewhere, someway
Another day


"So many books, so little time."
"Who will tell the story of your life?"
*****
R.I.P. Jatkis vol. 3 (11.8.2009-2.7.2011) ♥

Poissa Bloody Princess

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Ensinnäkin, kiitos aivan mielettömästi siitä, että omistit tämän minulle. <2 :') En osannut aavistella tällaista sitten yhtään. Itse parituskin tuli yllätyksenä, mutta entäs omistus sitten... Kiitos. Olet ihana. <2 *haliruttaus*

Ficci itsessään on todella koskettava, tekstin pystyy sisäistämään hyvin etenkin kun kuuntelee tuota Another Day -kappaletta samalla. Hahmot pysyivät IC:inä, varsinkin Severuksen epävarmuus oli uskottavaa ja surullistakin. Kelmit (eli lähinnä James ja Sirius) olivat juuri siinä määrin rasittavia kuin heidän kuuluu tällaisissa ficeissä ollakin.

Lainaus
”Tuota, Lily..? Minun pitäisi kertoa…”

Ääni kuulosti oudon epävarmalta, joten rohkelikko käänsi katseensa huokaisten takaisin puhujan suuntaan. Mutta Severus ei jatkanut lausettaan vaan vilkuili ympärilleen epäröiden.

”Oikeasti, onko se tärkeää? Minun pitäisi tosiaan mennä” Lily sihahti hetken kuluttua.

Severus hätkähti, mutta silmänräpäyksessä hän oli jo oma tyyni itsensä, jonka tunteet eivät näyttäneet heijastuvan ulospäin.

”Ei, ei se ole.”

Lily nyökkäsi ja lähti sanaakaan sanomatta kiiruhtamaan puolijuoksua pois käytävältä. Anteeksi, minun olisi pitänyt uskaltaa kertoa sinulle... Mutta nyt on ehkä jo liian myöhäistä.

Aww, ihana kohta. Monet muutkin pätkät saivat aikaan henkistä itkua, mutta en tahdo hukuttaa koko kommenttia lainausten alle. Ihana idea, ihania repliikkejä, ihana kappale.

Turhaan murehdit, paritus toimii hyvin eli sinulla on selvästi lahjoja myös Sev/Lily -ficcien kirjoittamiseen. Hienoa työtä. :3 Kiitos vielä ja anteeksi siitä, etten saa tällä hetkellä aikaan mitään syvällisempää.

Kiitellen & kumartaen,
Bloodie