Kirjoittaja Aihe: Matohäntä,Sarvihaara, Anturajalka, Kuutamo ja Tähtisilmä (K-12)  (Luettu 468 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Pälättäjä

  • ylimielinen ylimys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we made these memories for ourselves
  • Tupa: Rohkelikko
Nimi: Matohäntä, Sarvihaara, Anturajalka, Kuutamo ja Tähtisilmä
Kirjoittaja: Pälättäjä
Ikäraja: No en nyt tiiä... Laitetaan varmuuden vuoks K-12
// Ikäraja muokattu & pyöristetty sääntömuutoksen mukaiseksi. :) -R
Paritukset: Sirius/ ja monet tytöt... James/ Lily Remus/Kate ja pari muuta joita en rupea luettelemaan...
Yhteenveto: No Sirius, James, Remus ja Peter päätyvät samaan vaunuosastoon tylypahkan pikajunassa. Vaunuosaston oveen koputetaan ja sisään astuu kaunis tyttö. Hän pyytää päästä istumaan. He juttelevat matkalla Tylypahkaan ja sitten...
Huomio: Tämä on ensimmäinen ficcini joten pyytäisin kehittäviä kommentteja. Kirjoitusvirheitä saattaa tulla, mutta älkää välittäkö! Ja vielä se juttu, että kaikki henkilöt mitkä ovat rakkaalta Rowlingilta on hänen ei minun, mutta kaikki mitkä ovat minun käsialaani on minun! Kiitos ja kumarrus Rowlingille! Ja sitten se että saattaa olla rumaa kielen käyttöä ja muuta semmosta. No mutta alkakaahan lukea!


1.luku
King's cross

-Mutta, äiti! En halua mennä sinne hänen kanssaan! aneli tyttö eteisessä.
- No mutta Daisy! Mikset menisi Rogerin kanssa? kysyi nainen jolla oli kukallinen mekko yllään.
- No tuota.... Hän.... Hän huuta ja mäkättää minulle ja loukkaa isääni! Minä en salli semmoista! sanoi Daisyksi nimetty tyttö nyt rohkeammin.
Nainen katseli hetken tytärtään kysyvä ilme kasvoillaan ja totesi sitten: - Hyvä on. Minä puhun Rogerille.
Nainen lähti pois eteisestä ja Daisy katsoi hetken hänen peräänsä ja meni sitten portaita ylös yläkertaan ja sieltä omaan huoneeseensa.
Huone oli hyvin raikas. Daisylla oli oma kirjoituspöytä jossa oli kirjepapereita ja muutama kirja. Daisy käveli kirjoituspöydän ohi ja vilkaisi samalla sen yllä olevaa peiliä, josta hän näki oman kuvansa. Hänellä oli pitkät mustat hiukset ja hän oli pukeutunut aika rennosti.
Daisy otti jonkun kirjeen pöydältä ja meni sängylle istumaan. Hän luki kirjeen kymmenettä kertaa:

Hyvä neiti Wilson!
Haluan suruksenne ilmoittaa että isänne löydettiin kuolleena vuotavasta noidankattilasta.
Epäilemme että hänellä oli kinaa Tony Gelstenin kanssa. Gelsten on jo Azkabanissa, älä huoli.
Isäsi jätti sinulle holvin Irvetasta. Se on sitten yksin omaa sinun holvisi!
Toivottavasti voit hyvin.
Pahoitteluni Dilistra McKinnons
Taikaministeriö Aurorivirasto


Daisy laski kirjeen kädestään. Kyyneleet valuivat hänen kasvoiltaan. Äiti kutsui alhaalta. Hän pyyhki kyyneleet hihaansa ja lähti alas.
-Niin, äiti? Daisy kysyi alas tullessaan.
-Lähdet minun kanssani Viistokujalle ostamaan Tylypahka tarvikkeet.
- Kyllä äiti! Daisy sanoi ja hymyili.

-SIRIUS MUSTA! karjui rouva Musta alakerrasta. Hän oli kyllästynyt huutamaan nuorimmalle pojalleen joka aina vitkasteli.
- No mitä äiti? kysyi poika portaista. Pojalla oli mustat olkapäille ylettyvät hiukset.
- ETKÖ OLE OPPINUT ETTÄ RUOKA AIKA ON TASAN KELLO YKSI!! rouva Musta huusi nyt lujempaa.
- Ei tarvitse huutaa! Kuulen kyllä muutenkin ja niinkuin huomaat oli juuri laskeutumassa portaita alas ennenkuin sinä rupesit huutamaan, sanoi poika irvistäen. Poika oli tottunut äitinsä huutoon joten mitään erikoista ei ollut tapahtunut.
-Älä sinä siinä irvaile! No niin pöytään nyt. Pöydässä istui jo hänen veljensä Regulus ja isänsä Orion. Poika, Sirius istui Reguluksen viereen joka oli aina ollut äidin lellikki. Regulus oli Siriusta vuoden nuorempi.
- Äiti näköjään huus sulle taas, Regulus sanoi pilkan irve naamallaan.
- Äh, turpa tukkoon! Sirius tokaisi hiljaa niin, että äiti ei kuulisi.

Pörrö hiuksinen poika tuijotti Tylypahkasta tullutta kirjettä haltioissaan. Mahtavaa, hän ajatteli. Tylypahka on varmaan siisti paikka. Isä oli kertonut niin.
-Isä!! Isä!! poika huusi. -Isää! Poika lähti juoksemaan keittiöön.
-Mitä James? sanoi pojan isä.
- Kerro Tylypahkasta lisää! poika sanoi innoissaan.
-Noh noh.... Pysyhän pöksyissäsi! Olen kertonut sinulle ihan tarpeeksi, isä vastasi nauraen pojalleen.
- Viistokujalla oli tosi hauskaa! Voidaanko mennä sinne uudestaan? poika kysyi innoissaan.
-Ei tänään. Joskus toiste. Mennäänkö harjoittelemaan lentämistä? hänen isänsä kysyi innostuneesti.
-Joo!! Kivaa! poika huusi innoissaan.

Daisy heräsi ikkunasta tulevaan aurinkoon. Se osui hänen silmiinsä. Hän nousi istumaan. Päivä oli kaunis. Juuri sopiva päivä lähteä Tylypahkaan.
-Daisy! kuului äidin ääni alakerrasta. Daisy! Lähdetään juna-asemalle kohta! Tule syömään aamupala.
Daisy nousi sängystä kokonaan ja laittoi päällen rennot mutta hienot vaatteet. Hän oli pakannut viime iltana kaiken loppuun.
Aamiais pöydässä oli jo äiti ja äidin miesystävä Roger. Daisy mulkaisi Rogeria ja istui pöytään.
-Mitä otat aamupalaksi, kulta? äiti kysyi.
-Ai, kiitos! Ottaisin kahvia, paistettuja munia, pekonia ja ehkä... Roger aloitti mutta Daisyn äiti keskeytti.
- Herra ottaa ihan itse! Tarkoitin Daisya! Niin? äiti ärähti Rogerille.
- Otan pari paahtoleipää ja pekonia, Daisy vastasi hymyillen.

Aamupalan jälkeen he lähtivät kohti juna-asemaa. Kun he tulivat perille Dasiy kysyi äidiltään: - Missä on se laituri jolle menemme? Se laituri...,Daisy sanoi, mutta hänen äitinsä keskeytti.
- Tuolla päin tuolla päin! hän sanoi ja osoitti eteensä. He kävelivät erään kaiteen luo.
- Nyt nojaa kaiteeseen! äiti sanoi. Nojasin kaiteeseen ja se petti. Menin kaiteen läpi. Kun olin päässyt kokonaan kaiteen läpi näin ison junan.
- No niin! Hei hei nyt ja pidä huolta itsestäsi! äiti sanoi ja halasi Daisya.
- Hei hei äiti! Kirjoita minulle vaikka joka päivä! Daisy sanoi.
- Menehän nyt ennenkuin myöhästyt! sanoi äiti hymyillen.
- Moikka äiti! Daisy huusi.

Sirius etsi istumapaikkaa. Hän oli nähnyt että kaikkialla on täynnä joten koputti nyt yhteen vaunuosaston oveen ja avasi sen. Siellä oli kaksi poikaa. Toisella oli nuhjuisen näköinen kaapu ja lyhet ruskeat hiukset. Poika nukkui mutta näytti ystävälliseltä. Toisella oli pyöret posket hiukan vaaleammat hiukset kuin toisella pojalla.
- Hei! Ööm... Olen Sirius... Sirius Musta! Muualla oli täyttä joten saisinko tulla tänne? Sirius kysyi varoen.
- Minulle kyllä käy! Uskon että se käy hänellekkin, sanoi pyöreä poskinen poika nyökäten kohti nukkuvaa poikaa.  - Nimeni on Peter Piskuilan.
Vähän ajan päästä oveen koputettiin taas. Sisään astui musta hiuksinen poika raskaan näköistä matka-arkkua kantaen.
- Pääsenkö istumaan? Muualla oli täyttä, poika sanoi vaivaantuneesti.
- Toki! Tule vain itumaan! Sirius ja Peter sanooivat ystävällisesti.
- Nimeni on James Potter, sanoi poika.
- Olen Sirius Mustaja tässä on Peter..., Sirius aloitti.
-Peter Piskuilan! Peter jatkoi.
- H-hei! olen Remus Lupin! Taisin torkahtaa, sanoi poika joka oli nukkunut.
he juttelivat pitkään kunnes ovelta kuului taas koputus.
Ovi avautui ja sisälle tuli tyttö.
- Anteeksi mutta saanko istua tänne? Muualla oli täyttä...


Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 04, 2012, 13:37:29 kirjoittanut Renefer »
- and if you hurt me, that's okay baby only words bleed, Inside these pages you just hold me and I won't ever let you go -

Poissa Pälättäjä

  • ylimielinen ylimys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we made these memories for ourselves
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Matohäntä,Sarvihaara, Anturajalka, Kuutamo ja Tähtisilmä (K-13?)
« Vastaus #1 : Heinäkuu 24, 2011, 22:15:26 »
2.luku
Lajittelu

Pojat katsoivat hölmistyneenä tulijaa. Kaikista hölmistynen oli Sirius joka tuijotteli tyttöä haltioituneena.
-Ööm.... Toki! Sirius sanoi ja raivasi tilaa vierestään. - Tässä on paikka! Nimeni on Sirius Musta!
- Kiitos paljon! Muualla oli aivan täyttä. Luulin että en löytäisi paikkaa ollenkaan..., sanoi tyttö ja istui nyt Siriuksen viereen. - Olen muuten Daisy Wilson! Menen ensimäiselle luokalle! Ja niin varmaan tekin, vai? Daisy puhua papatti.
- Ollaan kaikki! Minä ainakin haluisin Rohkelikkoon! Joo, se olis mahtavaa! sanoi James joka istui Siriuksen toisella puolella.
- Mäkin haluisin Rohkelikkoon, vaikka mun koko suku on ollu Luihusessa! Sirius sanoi tylsistyneesti.
- Niin... Rohkelikko ois kyllä siisti tupa..., sanoi Peter vaimeasti.

Matka Tylypahkaan meni rattoisasti jutellessa tulevista vuosista, huispauksesta ja kaikesta muusta mikä päähän vain pälkähti. Kohta juna jo pysähtyikin ja he astuivat siitä pois. Heidän ympärillään oli paljon ihmisiä, jotka suunnistivat ympäri asemaa.
- Ekaluokkalaiset tänne! Ekaluokkalaiset tänne! kuului ääni jostain keskeltä sadetta. Voi ei... On alkanut sataa! Eikä mulla oo sateenvarjoa, ajatteli Daisy.
Pojat ja Daisy suunnistivat rankassa sateessa kohti tuota ääntä joka huuteli ekaluokkalaisia. Kun he pääsivät perille he kohtasivat oudon ja hiukan pelottavan näyn.
- Oho..., huokaisi Daisy nähdessään valtavan miehen jolla oli ruskeat takkuiset hiukset ja parta. Pojatkin kummastelivat näkyä.
- No niin! Tehkääs jono mun taakke,nii lähetään veneille! sanoi iso mies. He lähtivät vaeltamaan rankkasateessa kohti niita veneitä joista mies puhui.
- Mennäänkö me Tylypahkaan veneillä? kysyi James. - Isä ei sitä kertonutkaan meille. Mutta missä ovat muut oppilaat? Tässä ovat vain ykköset!
- Ehkä he eivät menekkään veneellä! sanoi Remus viisaasti. - Olen kuullut että muut menevät vaunuilla, mutta en ole varma.

Kun he vihdoi olivat veneiden kyydissä, niin puheen sorina hiipui vähitellen sateen alle. Allot olivat aika korkeat ja vesi synkän näköistä. Moni ajatteli, että vain hullu menisi tälläisesta läpi hengissä. Tylypahkaa tuskin näkikään sateen läpi, niin rankka se oli.
- Isäni kertoi, että järvessä asuu jättliäiskalmari! huudahti joku poika jostain kaukaa. Kaikki rupesivat heti peloissaan katselemaan järveen.
- Vai että kalmari! Sehän on hauskaa! sanoi Sirius innoisaan. Aika pian he jo näkivät Tylypahkan paremmin.
- Se on kaunis! huudahti Daisy ja moni muu. Heidän yllään avautui iso linna, jonka monista ikkunoista pilkisti valoa.

Pian he jo astuivatkin suurista ovista sisälle linnaan. Litimärät ykköset laahustivat vähän matkaa, kunnes vastaan tuli nainen. Nainen katsoi heitä nenänvarttaan pitkin hetken, käveli lähemmäs ja pysähtyi.
- Tervetuloa Tylypahkaan! Minun nimeni on Minerva McGarmiwa tämän koulun vararehtori, Muodonmuutosten opettaja ja Rohkelikon tuvanjohtaja, sanoi nainen. - Kohta alkaa lajittelu joten muodostakaa aakkosjärjestys jono! No niin! Seuratkaa minua.
McGarmiwa meni toisista ovista. Ovien takana oli valtava sali jossa oli neljä isoa pöytää vierekkäin ja yksi pöytä joka oli selväti opettajien. Kaikki kääntyivät katsomaan märkiä ekaluokkalaisia. He menivät salin päähän jossa oli jakkara, jonka päällä oli vaha ja nuhjuinen hattu.
- Kun sanon nimenne istukaa jakkaralle ja laittakaa hattu päähänne. Kun hattu sanoo tuvan menette istumaan tupa pöytiin! Aloitetaan... Bob Abbot!
Pieni poika marssi pelokkaan näköisenä tuolille ja laittoi hatun päähänsä. Aivan kohta hattu jo huusikin: - Puuskupuh! Kaikki rupesivat taputtamaan ja poika meni istumaan Puuskupuhin pöytään. Ja siitä se lajittelu lähti. Ja kohta kuuluikin huuto: - Lily Evans! Ja punatukkainen tyttö meni istumaan jakkaralle ja laittoi hatun päähänsä. Hetken mietinnän jälkeen hattu huusi: - Rohkelikko!

-Voi ei! Remus ajatteli. -Kohta on mun vuoro... Toivottavasti pääsen hyvään tupaan!
-Remus Lupin! kuului McGarmiwan ääni. Remus asteli jakkaralle. Hän istui ja laittoi hatun päähänsä.
- Jahas... Mihinkäs sinut laittaisin? Sinulle opiva voisi olla Korpinkynsi... Mutta ehkä ei... Tästä voi olla hyötyä... Rohkelikko! huuhdahti hattu. Remus huokaisi helpotuksesta, nousi ja lähti aplodien saattelemana kohti Rohkelikkojen pöytää.
-Sirius Musta! McGarmiwa sanoi ja Sirius hätkähti keskusteltuaan Daisyn kanssa. Hän lähti urheasti kohti hattua. Hän istui ja laittoi hatun päähänsä. Hetken hattu oli hiljaa ja Sirius ehti jo säikähtää, että hattu olisi mennyt rikki.
-Jaa... Vai että Musta? hattu sanoi viimein. - Koko sukusi on luihusessa, joten mikset sinäkin.
- Vaikka perheeni olisi Luihusessa mitä väliä sillä on? Sirius kuiskasi itselleen hiljaa.
- Ei siis Luihuseen... Oletko varma? Koko perheesihän oli Luihuisessa. Oletko erityinen?
- Ei Luihuiseen! En vaan sovi sinne..., Sirius tuskaili. Hattu tosiaan osasi ärsyttää. Eikö se voinut tajuta ettei Luihuiseen!
- Rohkelikko sitten! hattu sanoi lopulta. Sirius oli tyytyväinen ja hän hymyili Daisylle, Jamesille ja Peterille.

Kului vähän aikaa kun taas huudettiin: - Peter Piskuilan! Peter tuli hyvin nolona jakkaran luo ja laittoi hatun päähänsä.
Hetken mietityään hattu huudahti: -Rohkelikko! Peter asteli Rohkelikkojen pöytään Siriuksen ja Remuksen luo.
-James Potter! McGarmiwa huudahti ja James lähti hatun luo. Hän istui jännityneenä jakkaralle ja laittoi hatun päähänsä.
- Rohkelikko! hattu huudahti epäröimättä. James asteli tyytyväinen ilme kasvoillaan Rohkelikkoje pöytään.
Daisy odotti vuoroaan jännittyneenä. Hän oli listan loppu päässä muttei aivan viimeinen.
Aivan pian kuului McGarmiwan ääni sanovan: -Daisy Wilson! Daisy hätkähti hiemän, mutta ryhdistäytyi ja meni jakkaran luo ja laittoi hatun päähänsä. Häntä jännitti niin paljon, että melkein kangistui paikalleen.
-Rohkelikko! Hattu sanoi vihdoin ja Daisyn olo helpottui. Hän lähti Rohkelikkojen pöytään. Siellä istui Remuksen ja Siriuksen viereen. He tapputtelivat häntä selkään ja onnittelivat. Daisy vain hymyili. Pian lajittelu olikin jo ohi.

Kohta nousi ylös vanha ja kirkas silmäinen mies. Hänellä oli valkoinen ja aika pitkä parta.
Tuo on rehtori Dumbledore! joku tyttö sanoi. Daisy, James,Sirius, Peter ja Remus kääntyivät katsomaan miestä.
- Tervetuloa Tylypahkaan! Tulossa on taas tärkeä kouluvuosi. Ensinnäkin vahtimestari Voro on pyytänyt muistuttamaan, että taikominen käytävillä on ehdottomasti kiellettyä! Ja kaiken muun kielletyn voi tarkistaa ilmoitus tauluilta ja Voron huoneen ovesta. Myös koulun mailla siaitseva metsä on kiellettyä aluetta koululaisilta, samoin kun myös Tylyahon kylä alle kolmasluokkalaisilta.
Huispaus karsinta ajoista voi kysyä tuvanjohtajalta tai huispaus joukkueen johtajalta, Dumbledore puhui. Ystävykset eivät jaksaneet oikein kuunnella kaikkea. Kun Dumbledore oli puhunut loppuun he huomasivat että pöydille oli ilmestynyt ruokaa tyhjästä. He söivät ja joivat kunnes eivät enää jaksaneet muruakaan.

He lähtivät kohti oleskeluhuonetta. Kun he olivat pääseet erään maalauksen eteen eräs valvojaoppilas sanoi: - Torakka pulveri! ja maalaus aukesi ja sieltä paljastui oleskeluhuone. James, Sirius, Peter, Remus ja Daisy olivat niin väsyneitä,että lähtivät makuusaleihin!
- Hyvää yötä! sanoi Daisy ja lähti tyttöjen makuusalin portaisiin.

Jatkoa tulossa!
« Viimeksi muokattu: Elokuu 21, 2011, 00:34:44 kirjoittanut Pälättäjä »
- and if you hurt me, that's okay baby only words bleed, Inside these pages you just hold me and I won't ever let you go -

Poissa Pälättäjä

  • ylimielinen ylimys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we made these memories for ourselves
  • Tupa: Rohkelikko
3.luku
Kiusaajia ja kiusattuja

Daisy avasi tyttöjen makuusalin oven. Siellä oli punahiuksinen tyttö muiden piirittämänä. He ryhtyivät supattamaan heti Daisyn astuttua sisään. Daisylle tuli hiukan kiusaantunut olo.
- Ööm... Hei! Olen Daisy Wilson, Daisy sanoi ja käveli vapaalle sängylle. Punahiuksinen tyttö katsoi häntä arvioiden.
- Se on muuten Rebekan sänky! Tuolla on vapaa. Siellä roskiksen vieressä, sanoi tyttö ilkeään sävyyn. Muut rupesivat tirskumaan, mutta Daisy käveli muina miehinä sängyn luo. Muut tytöt katsoivat häntä halveksuen.
-Olen Lily Evans. Sinä taidat olla se tyttö joka hengaili niiden poikien kanssa  vai? Lilyksi esittäytynyt tyttö sanoi.
- Mitä siitä vaikka olisin? Mitä se sinua liikuttaa? sanoi vuorostaan Daisy aika törkeästi.
- Älä puhu minulle tuohon sävyyn, Wilson! huudahti Lily ja veti sauvan esiin. Daisy hätkähti. Lily naurahti.
- Taisit säikähtää! Vai? No mutta... Häivy! Et kuulu tänne! Eikö sana kuulu? Häivy! Lily sanoi tuimasti!
Daisy otti tavaransa ja marssi ulos. Hän meni alas tyhjään oleskeluhuoneeseen, istui isoon nojatuoliin ja purskahti itkuun.

- Hei pojat! Multa unohtu yks laukku alas. Mä tuun kohta! sanoi Remus ja lähti portaita alas.
- Ai siinähän se on! Mitä ihm..? Remus aloitti kun näki Daisyn nukkumassa tuolissa.
- Daisy?? Daisy herää! Mitä sinä siinä nukut? Remus ihmetteli. Daisy avasi silmänsä ja näki Remuksen.
- M-muut t-tytöt häätivät m-mut ulos.., Daisy mutisi. Remus katsoi häntä hämmästyneenä.
- Ei sun silti tarvii täällä nukkua. Tuu poikien makuusaliin. Eikohän muut hyväsy sen, poika sanoi lopulta hymyillen.
- Okei. Mutta kunhan saan toisen kylppärin omaks! Daisy sanoi vastateen hymyyn. He lähtivät ylös.
- Hei pojat! Arvatkaas kuka tulee yöks tänne? Neiti Wilson! sanoi Remus muille.
-Daisy mitä ihmettä sä täällä teet? kysyi Sirius. Kaikki tulivat hänen luokseen.
- Nokun tytöt häätivät mut pois niiden makuusalista. Ja sit Remus löys mut ja toi mut tänne, Daisy selitti.
Vähän aikaa oli kiusaantunut hiljaisuus, kunnes Remus rykäisi ja näytti Daisylle vapaan sängyn.
-Kiitti oikeesti ihan tosi paljon, sanoi Daisy. - Mä olisin joutunut nukkuu koko ajan siinä tuolissa...
Pian pojat ja Daisy kävivät nukkumaan. Sirius mutisi Jamesin kanssa jotain mistä Daisy ei saanut selvää.

Aamulla, kun Daisy heräsi Sirius ja James olivat lähteneet jo jonnekkin.
- Minne James ja Sirius menivät näin aikaisin? kysyi Daisy.
- Kostamaan tytöille, sanoi Remus hiljaa. Daisy jähmettyi.
-MITÄ!? hän huudahti. - EI VOI OLLA TOTTA!? hän huusi perään jä lähti juoksemaan alas.

- ÄLÄ KOSKE MINUUN, MUSTA!! kuului Lilyn ääni. - IIK!
Kuului Siriuksen naurua. Daisy näki,että Lilylle kasvoi valtavia paiseita. Hän tirskahti. Pian hän näki Jamesin kauhistuneen ilmeen. Sirius vain nauroi ja Lily purskati itkuun ja juoksi kohti makuusaleja.
- Mitä ihmettä sä teit, Sirius? Daisy raivosi.- Ei sun olis tarvinnu tehdä tuota sille!
- Ai ei vai? Se ansaitsi sen! Ja mikä sulla on James? Sä kaipaat aamupalaa mennään!


Kommentteja?? Tuli muuten vähän lyhyt...
- and if you hurt me, that's okay baby only words bleed, Inside these pages you just hold me and I won't ever let you go -

Poissa Pälättäjä

  • ylimielinen ylimys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we made these memories for ourselves
  • Tupa: Rohkelikko
4.luku
Salaisuuksia ja
särkyneitä sydämmiä.


                                          Vuoden kuluttua


-Minne Remus aina menee iltaisin? Nytkin hän lähti professori McGarmiwan kanssa jonnekkin, eikä palaa vasta kuin huomenna aamulla. Eikö se ole teistäkin vähän outoa? kysyi Sirius vaimeasti. Kuului muminaa ja hyväksyviä ääniä.
- Mutta kai Remus olisi meille kertonut? Miksi ei olisi.., jatkoi Daisy. Pojat katsoivat häneen.
- Tähän on yksinkertainen ratkaisu, James sanoi päättäväisesti.
-Mikä? kaikki kysyivät yhteen ääneen kiinnostuneesti.
- Kysytään Remukselta itseltään.

Remus käveli riutuneena kohti oleskeluhuonetta. Se oli tyhjä niinkuin hän oli arvellutkin. Jokin oli nyt vinossa. Jamesin luuta oli nojaamassa pöytää vasten. Ei James luutansa jättäisi yksin hetkeksikään.
- Hei kaverit! Te paljastuitte! sanoi Remus irve naamallaan. Mutta kaverit eivät säikäyttäneetkään häntä. Remus meni ja otti luudan ja lähti makuusaleihin. Siellä hän näki Siriuksen, Jamesin, Peterin ja Daisyn istumassa sängyillään.
- Moi! James sulta jäi tää, Remus sanoi ojentaessaan luutaa. - Mitäs olette tehneet?
- Remus.., Daisy aloitti. - Haluamme kysyä sinulta mitä sinä olet tehnyt?
Remus näytti säikähtäneeltä. Hänen vähäinen kasvojen värinsä valahti pois kasvoilta. Hän istui sängylle ja huokaisi.
- No miettikää... Olen poissa aina tähän aikaan kuukaudest.., aloitti poika.
- Remus! O-oletko...? Daisy aloitti. - Ihmissusi?
Remus nyökkäsi vaimeasti. Muut katsoivat häntä kauhuissaan. James katsoi häntä ensin hämmästyneesti ja sitten irvisti.
- No nyt me tiedämme sinun pienestä karvaisesta ongelmastasi, hän sanoi ja kaikki rupesivat nauramaan, jopa Remus.

                                            Vuosi myöhemmin

-Häivy Potter! Mua ei kiinnosta! Usko jo! kuului tytön huuto.
- Mutta Lily.., James aloitti.
- Häivy jo! Tule Severus mennään, Lily sanoi tylysti ja käänsi selkänsä Jamesille.
- Joo! Mene vaan sen Ruikulis kanssa pussailemaan nurkan taakse! huudahti James tytön perään ja lähti marssimaan pois.

- Tää on ihan sun vikas, James tiuskahti Siriukselle. - Miks sun piti tehä sille niin ykkösellä?
- No miks sun piti mennä anelemaan siltä anteeks? Sitä paitsi muistat kai mitä se teki Daisylle? vastasi Sirius tylsistyneesti.
- Hei Sirius... Älä kerro kellekkään mutta oon hiukkasen ihastunu Lilyyn, James sanoi nolosti.
- Kaikkihan sen huomaa, Sirius tirskahti.- Mutta en kerro jos sä haluut niin, hän lisäsi nopeasti nähtyään Jamesin ilmeen.

- Hei pojat! Te myöhästytte liemistä! Mä meen jo! sanoi Daisy iloisesti. Hän lähti kohti liemiluokkaa. Hän sai odotella poikia hetken. Lopulta he tulivat hengästyninä, juostuaan koko matkan.
- Ette sentään myöhästyneet tällä kertaa! Daisy irvaili. He lukivat taululta ohjeita ja tekivät niiden mukaisesti liemiään.
- Varo Peter! Daisy huudahti mutta liian myöhään. Peter oli puristanut sammakon sydäntä liian lujaa ja se oli mennyt rikki.
-Äh... Ei se mitään. Mutta taisit juuri särkeä sammakon sydämmen, Daisy naurahti.

Daisy käveli koulun pihamaalla. Pian häntä vastaan tuli Lucius Malfoy. Hänellä oli pieni irve naamallaan.
- Daisy... Kiva nähdä. Tulisitko mun kanssa ulos. Tulisit nyt.., hän sanoi sama irve naamallaan.
- Tuun sun kanssa ulos vasta sitten kun helvetti jäätyy! Häipyisitko pilaamasta maiseman! sanoi Daisy vihaisesti.
- Älä nyt suutu... En hän pahaa tarkoita, Malfoy sanoi teko-hvällä äänellä ja otti Daisyn käsistä kiinni.
- Päästä irti! Daisy huudahti ja potkaisi Malfoyta kovasti jalkaan. - Se oli sinulle oikein.
Daisy käänsi selkänsä ja lähti pois päin, mutta Malfoy sai hänen toisesta kädestään lujan otteen. Daisy katsoi heken Malfoyn irvettä ja teki nopean päätöksen. Hän katsoi vapaata kättään ja iski sen suoraan Malfoyn kasvoihin, kääntyi ja lähti juoksemaan. Hän hymyili itsekseen. Hän oli satuttanut Malfoyta.

-Hei Daisy! Arvaa mitä! Malfoylla on musta silmä, mutta se ei suostu kertoo mistä se sai sen. Tuu katomaan, James huusi.
Daisy meni Jamesin luo ja hänen kanssaan suureensaliin. Ja niin Malfoylla oli mustasilmä. Hän oli lyönyt tarpeeksi kovaa.
Daisy irvisti Malfoylle ja meni sitten Rohkelikkojen pöytään.
-Psst... Daisy! Siriuksella on uus tyttöystävä. Sen nimi on Rebekka, James kuiskasi hänelle. Daisy purskautti mehun, jota oli juonut pois suustaan, nousi pöydästä, otti laukkunsa ja marssi pois. Rebekka oli ollut yksi niistä tytöistä jotka olivat kiusanneet häntä. Hän meni suoraan oleskeluhuoneeseen, mutta näkikin siellä Siriksen ja Rebekan.
- Vai että täällä se lemmenpari kuhertelee, Daisy sanoi ivallisesti. -Joo! James kerto että oot ton kanssa, hän jatkoi osoittaen Rebekkaa. Rebbekka hätkähti. Hän katsoi halveksuen Daisya.
- No Sirre. Nähään myöhemmin, Rebekka sanoi lopulta. Hän meni tyttöjen makuusaliin.
-Mitä tämä on Daisy!? Sirius kysyi ihmeissään. Daisy katsoi Siriusta hetken ja sanoi sitten.
- Toi Rebekka oli yks mun kiusaaja... Mutta se on mulle ihan sama, Daisy sanoi ja lähti pois oleskeluhuoneesta.

Daisy juoksi käytäviä pitkin. Pian hän näki jotain mitä hän ei olisi halunnut nähdä. Suuren luihusjengin. Siinä oli mukana Lucius Malfoy.
-Katsokaas kuka tuolla on. Onko se pikku-Daisy? Malfoy sanoi teko-lepertelevällä äänellä. - Oliko hauskaa lyödä mua?
- Oli! Se oli tosi hauskaa! Saanko ottaa uudestaan? Daisy kysyi virne naamallaan.
- Tainnuttakaa se ja tunkekaa tohon luutakomeroon, Malfoy sanoi. -Heippa Daisy-rakas.
Sitten Daisy tunsi jalkojensa pettävän ja kaiken pimenevän. Oli aivan hiljaista.

-Missäköhän Daisy on? kysyi Remus huolestuneesti. Pojat olivat oleskeluhuoneessa pohtimassa minne Daisy oikein meni.
- Lähdetään etsimään sitä Jamesin viitan varjossa, ehdotti Peter.
- Mulla on huispaus-treenit! Käykö yöllä jos se ei oo tullu jo takas? James sanoi.
- Okei, mutta me mennään jo, Remus sanoi.

Sirius ei tullut mukaan ja hän päätti mennä lentämään. Hänellä ei ollut omaa luutaa, joten hän joutui käyttämään koulun luutia. Kun hän meni hakemaan luutaa hän näki jotain outoa. Daisyn huivi oli lattialla. Hän käveli eteen päin ja näki Daisyn retkottamassa lattialla. Hänet on tainnutettu, Sirius ajatteli. Hän otti Daisyn käsi varsilleen. Hän oli aivan veltto. Sirius kantoi hänet oleskeluhuoneeseen, otti sauvan esiin ja lausui: -Herpaannu! ja Daisy alkoi liikkua.

-M-mitä ihm.., Daisy sanoi kun näki Siriuksen. Hetken päästä Daisy oli jo Siriuksen rutistuksessa.
Juuri silloin astui sisään Rebekka. Hän katsoi kauhuissaan Siriusta ja Daisya.
- Jahas! Vai että niin... Tää on sitten ohi vissiin..., hän sanoi ja juoksi pois.
-Rebekka! Odota! Sirius huusi tytön perään, mutta hän oli jo mennyt.
- Olen pahoillani..., sanoi Daisy, vaikka ei ollut tippaakaan pahoillaan.
- Äh ei se mitään. Mitä sinulle kävi? kysyi Sirius nyt.
- Malfoy...


- and if you hurt me, that's okay baby only words bleed, Inside these pages you just hold me and I won't ever let you go -

Poissa Pälättäjä

  • ylimielinen ylimys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we made these memories for ourselves
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Matohäntä,Sarvihaara, Anturajalka, Kuutamo ja Tähtisilmä (K-13?)
« Vastaus #4 : Syyskuu 23, 2011, 21:50:41 »
5.luku
Lemmenjuomaa




Seuraavana päivänä, kuinkas ollakkaan, Malfoylla oli taas mustasilmä. Sirius oli mennyt antamaan Malfoylle turpaan heti kuultuaan Daisylta Malfoyn aiheuttaneen hänen katoamisensa. Daisy ei ollut vahingoittunut sen pahemmin. Vain pieniä naarmuja oli tullut siitä, kun luihuiset raahasivat häntä komeroon. Muut pojat helpottuvat kuullessaan Daisyn olevan kunnossa. Siriuksella taas oli ongelmia Rebekan kanssa...

- Tämä on ohi nyt Musta! Häivy mun elämästä! kuului Rebekan huuto. Sirius katsoi Rebekkaa inhoten. Eihän halunnutkaan olla tuollaisen kanssa. Eihän Rebekka voinut olla paras tyttö maan päällä.
- Haista paska.., Sirius mutisi niin ettei Rebekka kuullut. James pähkäili muodonmuutosten läksyjä Peterin kanssa, kun taas Remus istui nojatuolissaan pää kiinni kirjassa. Daisy astui muotokuvasta sisälle ja matkallaan mulkaisi Rebekkaa.
- Te vissiin sitten erositte vai? kysyi Daisy hiljaa Siriukselta. Sirius katsoi Daisya.
- No siltä vähän näyttää.., vastasi Sirius. Syntyi kiusaantunut hiljaisuus. Daisy katsoi vaivaantuneesti Siriusta.
- Se on aivan minun vikani! kuiskasi Daisy ja halasi Siriusta. - Minun piti halata sinua juuri kun hän tuli sisälle... Anna anteeksi.
Sirius katsoi hölmistyneenä eteensä ja taputti Daisya selkään. Daisy kuulosti itkuiselta ja se säälitti Siriusta.
- Eihän se sinun syysi ollut. Sitä paitisi Minähän se sinua halasin! Eikä minua yhtään haittaa Rebekka. Hyvä vain että pääsin eroon hänestä. Hän oli aikamoinen kiusan kappale. Ja itseppähän minusta erosi! En syytä tästä sinua, kuiskasi Sirius hellästi Daisyn korvaan.

Daisy päästi Siriuksen halauksestaan ja hymyili hänelle. Oli hyvä että Sirius pystyi antamaan anteeksi.
- Ööm... Voisitko auttaa mua mujodon muutosten läksyissä? Sirius kysyi vaivaantuneesti. Daisy naurahti.
- No totta kai! Annahan se pergamentti tänne niin mä vähän korjaan. Mutta... mutta ethän sä oo edes alottanu! mitä ihmettä sä oot oikein viikonlopun tehnyt!? Juonu vai? Ai niin... Se Rebekka.., Daisy sanoi  Siriukselle nauraen.

- Jätä minut rauhaan Potter! Jooko!? Mikset voi vain häipyä!? kuului Lily Evansin ääni räyhäämässä Jamesille.
- No mutta Lily! Ole niin kiltti äläkä huuda!  Kaikki kuulevat ja heräävät.., soperteli hermostunut James.
- Sinulle olen edelleen Evans! Ja minä en välitä heräävätkö kaikki! Jos heräävät se on sinun syytäsi, hän huudahti.
- Lily.., James aloitti.
- Evans! Lily huudahti.
- Tulisitko kanssani Tylyahoon? Ihan vain hetkeksi? kysyi James.
- En ikinä! Lily sanoi kylmästi, kääntyi ja lähti pois.

Siriuksella oli taas uusi tyttöystävä. Se oli blondi korpinkynsiläinen, jota Sirius oli haukkunut vasta viime viikolla. Nyt Sirius oli hulluna häneen. Ihme jos edes suostui Daisylle puhumaan. Hän meni joskus istumaan korpinkynsien pöytäänkin Cecilyn viereen. Yhtenä päivänä Sirius kulki käytävällä Cecilyn kanssa Daisyn ohi ja mulkaisi häntä. Daisy alkoi jo epäillä jotain.
- Ei Sirius ole ennen käyttäytynyt noin. nytkin hän mulkoilee mua käytävillä eikä edes puhu mulle, Daisy kertoi pojille.
- Olen miettinyt... Että ehkä se olisi lemmenjuoma.., Remus sanoi. Kaikki katsoivat Remusta suu auki.
- Miks me ei keksitty tuota!? huudahtivat kaikki yhteen äänen. - Remus olet nero!
- Olen alkanut jo valmistaa vasta ainetta, mutta siinä kestää vielä hetken. Kestäkää sen aikaa, jatkoi Remus.
-Olet ihana Remus! huudahti Daisy ja antoi pojalle suukon poskelle. Remus punastui.

Seuraavana aamuna Daisy heräsi myöhään. Kun käveli makuusaleista alas hän näki Remuksen tulevan häntä kohti.
- Sain sen valmiiksi tänä aamuna. Laitoin sen suklaan muotoon ja kirjoitin kortiin Cecilyltä. Eiköhän Sirius sen syö, Remus sanoi.
- Voi kiitos Remus! Saadan se Siriuskin takasin omaksi itsekseen! sanoi Daisy.
Siriuksen heräämistä saikin odottaa. Hä oli valvonut Cecilyn kanssa myöhään lukien läksyjä. Cecily oli hulluna kahteen asiaan: läksyihin ja Siriukseen. Siksi hän viisaana ihmisenä valmisti lemmenjuomaa. Hän halusi niin saada poikaystäväkseen koulun söpöimmän pojan.

Odoteltuaan tarpeeksi pitkään Sirius viimein heräsi. Hän tuli unen pöppöröisenä alas makuusaleista ja mulkaisi Daisya.
- Odotahan Sirius! huudahti James. - Cecily antoi sinulle jotain.
Remus  ojensi suklaalevyn Siriukselle ja sanoi: - Syö suklaa! Se helpottaa oloasi.
Sirius haukkasi levystä palasen ja istahti sohvalle. Kun hän oli syönyt koko levyn hän lähti kohti muotokuva aukkoa.
- Remus toimiikohan tämä? kysyi James epäilevasti. Remus vilkaisi nopeasti Jamesiin ja käänsi sitten päänsä taas Siriukseen.
- Hetkonen... Miusta tuntuu nyt tosi oudolle... Hei mitäää? Sirius sanoi yhtäkkiä. Remus hymyili.
- Tule tänne Sirius niin selitämme, Remus sanoi kun Sirius istahti sohvalle .-Se korpinkynnen Cecily antoi sulle lemmenjuomaa...
- Voi hemmetti! Taas niitä tyttöjä. Mitäköhän Cecily sanoo.., Sirius pohti.

- Sirius tuu tänne istumaan! huudahti Cecily korpinkynnen pöydästä. Sirius katsoi Cecilyä inhoten.
- Miks ihmeessä? Istun mielummin mun kamujen kanssa! huusi Sirius takaisin.
- Mutta Sirius! Minähän se tässä! Ceci.., tyttö aloitti.
- Pidä se turpas kiinni! Mähän en sun kanssa oo ollu koskaan! Unohda ne ajat! sanoi Sirius kylmästi ja käänsi selkänsä.

Kommentteja??
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 24, 2011, 13:20:54 kirjoittanut Pälättäjä »
- and if you hurt me, that's okay baby only words bleed, Inside these pages you just hold me and I won't ever let you go -

Poissa Pälättäjä

  • ylimielinen ylimys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we made these memories for ourselves
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Matohäntä,Sarvihaara, Anturajalka, Kuutamo ja Tähtisilmä (K-13?)
« Vastaus #5 : Syyskuu 24, 2011, 15:15:46 »
6.luku
Tyttöhuolia


Remus teki läksyjä kirjastossa. Muut olivat varmaan joko kiusamassa luihuisia tai istumassa ja ottamassa rennosti. Remus oli juuri saanut tehtyä loitsujen läksyt kun äänekäs tyttö joukko asteli kirjastoon. Matami Prilli tuli räyhäämään heille äänekkyydestä.
Remus tuhahti. Taas niitä äänekkäitä tyttöjä, jotka tulivat häiritsemään kirjaston rauhaa. Hän oli nähnyt heidät useasti. Tyttöjen seassa oli eräs Korpinkynsi, joka kävi erityisen useasti kirjastossa. Hänellä oli tummanruskeat ja pitkät hiukset. Mennessään Remuksen ohi tyttö hymyili hänelle. Remus katsoi sivusilmällä tyttöjen menoa. Ruskeahiuksinen tyttö tuoksui aivan tulenpunaisille ruusuille. Remus ravisteli nuo ajatukset mielestään, pakkasi kirjat ja lähti kohti oleskeluhuonetta. Hänen päässänsä pyöri vieläkin sen kiraston tytön tuoksu. Hän heräsi vasta kun joku tönäisi häntä kovaa kylkeen. Hän katsoi kuka se oli ollut, mutta ei enää erottanut tekijää väkijoukosta. Remus jatkoi kulkuaan. Hän näki edessään suuren oppilaiden muodostaman ringin. Ringissä oli kauhea meteli, joten remus päätti mennä katsomaan mitä on tekeillä. Kun hän meni ringin luo niin hän näki mitä oli tekeillä. Siellä tappelivat Sirius ja Malfoy. Remus päätti etsiä jonkun ystävistään. Hän kiersi rinkiä ja lupulta löysi Daisyn kauhusta kankeana.
- Mitä on tapahtunut? Miksi Sirius on tuolla tappelemassa Malfoyn kanssa? kysyi Remus huolestuneesti.
- N-nokun... Malfoy tuli kovistelemaan mulle ja Sirius sattu näkemään kun se yritti jotain. Sirius päätti sitten vetää tappeluks, Daisy vastasi vilkaisemattkaan Remusta. Remus katsoi miten Sirius ja Malfoy saivat turpaan vuorotellen.

- Mitä täällä oikein tapahtuu? kuului professori McGarmiwan ääni. - Malfoy ja Mustako tappelevat?
Sirius ja Malfoy pysähtyivät ja katsoivat toisiaan ja sitten McGarmiwaa.
- Viisikymmentä pistettä pois molemmilta tuvilta. Ja jälki-istuntoa molemmille huomenna kello kahdeksalta! Minun huonessani! hän sanoi tuimasti. - No niin! Täällä ei ole enää mitään nähtävää. Menkää omiin tupiinne kaikki!

Daisy katsoi kyynel poskea pitkin vierien Siriusta. Kaikki tämä oli hänen syytään. Taas. Ensin Rebekka ja sitten tämä. Hän ei kestänyt Siriuksen läsnä oloa joten juoksi ulos. Hän pysähtyi järven rantaan ja istahti. Hän otti kengät pois ja heitti sukat jalastaan. Hän upotti jalkansa viileään veteen. Sitten hän purskahti itkuun. Hän itki ja itki eikä pystynyt lopettamaan. Hän lopetti vasta kun kyyneleet loppuivat. Sitten hän nukahti siihen pehmeälle nurmikolle. Hän heräsi jonkin ajan kuluttua kuiskailuun. Hän avasi silmänsä ja näki Siriuksen. Vain Siriuksen. Ei ketään muuta. Sirius oli kuiskallut hänelle. Tai itselleen. Daisy nousi, mutta ei katsonut Siriukseen.
- Anteeksi.., hän kuiskasi. - Anteeksi kaikesta mitä olen sulle tehnyt.
- Sun ei tarvii pyydellä multa anteeks... Mun pitäis pyytää sulta anteeks. Oon ollu tosi tyhmä, kuiskasi Sirius takaisin.
Daisy katsoi Siriusta kyynel poskella. Siriuksella oli mustasilmä ja naarmuja ympäri kehoa.
- Voi Sirius! Näytät aivan kauhealta! Daisy huudahti. Sirius katsoi Daisya ja naurahti.
- Voi kiitos kohteliaisuudesta, hän sanoi ja hymyili. Daisy hymyili hiukan, mutta täyttä hymyä hän ei saanut aikaiseksi.
Sirius halasi Daisya ja silloin se tapahtui. Se kiehautti veret varpaisiin asti. Se tuntui hellältä ja lämpimältä. Suudelma oli mitä ihanin.
Ja sen Daisy oli saanut Sirius Mustalta. Pitkän ja ihanan suudelman.

Remus oli taas kirjastossa. Hän etsi kirjaa luettavaksi. Juuri kun hän oli ottanut suuren, vanhan ja painavan kirjan hyllystä, astui sisään se sama Korpinkynsi tyttö, jonka Remus oli nähnyt useasti kirjastossa. Tyttö hymyili Remukselle ja Remus hymyili takaisin. Remus meni istumaa pöydän ääreen selaillen vanhaa kirjaa. Jonki ajan kuluttua hän tunsi voimakkaan ruusun tuoksun valtaavan hänet.
- Hei! Olen Kate! Ja sinähän olet Remus Lupin vai mitä? kysyi tytön ääni hänen vierestään. Remus katsoi tyttöä.
- Ööm... Joo! Olen minä.., Remus vastasi. Tyttö katsoi ensin Remusta ja sitten kirjaa jota Remus luki.
- Pidätkö sinäkin vanhoista kirjoista? Ne ovat aivan mahtavia. Varsinkin kaikki historialliset kirjat, tyttö jatkoi pälättämistä.
- Joo... Ne on mahtavia! Oletko lukenut Tylypahkan historiikin? kysyi Remus innostuen aiheesta.
- Kyllä! Seitsämän kertaa, tyttö vastasi. Hän katsoi nyt kiinnostuneena Remusta silmiin.
- Minä olen vain viisi kertaa, mutta olen lukemassa kuudetta kertaa. Ehkä siksi, että aina kun olen lainaamassa sitä se on varattu, Remus sanoi nauraen. -Sinä varmaan olet aina lainannut sen ennen minua.
-Saattaa olla. Mutta entäs tuo kirja! Se on aina varattu kun tulen lainaamaan sitä. Nytkin! hän vastasi ilkikurisesti.
- No saattaa johtua että tämä on kymmenes kerta kun lainaan tämän, Remus sanoi huolettomasti. Hän vilkaisi kelloa. - Voi ei... minun pitää mennä. Lupasin auttaa kavereita läksyissä. No nähdäänkö me vielä?
- Uskon niin. Varmaan viimeistään huomenna kirjastossa. No mutta nähdään, Lupin! tyttö sanoi ja lähti pois kirjastosta.

James oli taas Lilyn luona kysymässä häntä ulos epätoivoisesti. Lily oli kyllästynyt Jamesin roikkumiseen. Kalkaros oli hieman kauempana ja mulkoili Jamesia. Kalkaros vihasi Jamesia vielä enemmän kuin Lily.
- Etkö usko! En lähde sun kanssa ulos! En vaikka miten tulisit sitä joka päivä jankuttamaan, hän raivosi.
- Mutta Lily! Edes yhden kerran! Vain yhden kerran.., James aneli. Lily katsoi Jamesi hetken.
- Lupaa ettet kerro tästä kellekkään! Tai en enää ikinä puhu sulle. En edes katso sua! sanoi Lily lopulta. James mietti hetken.
- Hyvä on. En tietenkään kerro tästä kellekkään, sanoi James lopulta ja hymyili.
- Hyvä niin. Muista siis lupaus. Kättä päälle, Lily sanoi. James ojensi kätensä ja hymyili Lilylle. Heti kun hän oli päästänyt Lilyn kädestä irti hänen hymynsä hyytyi. Hän tunsi kipua kasvoissaan. Ja sydämmessään. Lily Evans oli lyönyt häntä.
- Muista ettet saa kertoa tästä kellekkään, hän sanoi ja marssi Kalkaroksen luo.

- Kuka sinua löi James? kysyi Daisy huolestuneena. He olivat oleskelu huoneessan rauhassa, koska kaikki muut olivat nukkumassa.
- Joku luihuinenko? kysyi puolestaan Peter. Kaikki katsoivat huolissaan Jamesia.
- Ei... Tämä ei ollut luihuinen...

Kommentteja??
- and if you hurt me, that's okay baby only words bleed, Inside these pages you just hold me and I won't ever let you go -

Poissa Pälättäjä

  • ylimielinen ylimys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we made these memories for ourselves
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Matohäntä,Sarvihaara, Anturajalka, Kuutamo ja Tähtisilmä (K-13?)
« Vastaus #6 : Syyskuu 25, 2011, 13:13:41 »
7.luku
Iloja ja suruja


Aamiaisella luihuset naureskelivat Jamesin silmälle. James ei ollut hetä huomaavinaan, mutta oli silti nolona.
- Katsokaa nyt sen silmää! Tuota mustempaa ei ole varmaan kellään ollut, naureskelivat luihuiset. -Kuka sen sulle teki Potter!?
James ei vastannut. Hän oli ihan hiljaa koko aamiaisen aja. Hän ei kestänyt katsoa edes Lilyyn. Kun James oli syönyt loppuun, hän nousi pöydästä ja käveli ripeästi pois salista. Pojat ja Daisy katsoivat ihmeissään Jamesia. Ei hän yleensä ollut noin hiljainen.
- Mikä Jamesilla oikein on? kysyi Daisy. Pojat hymähtelivät vastaukseksi. Daisy katsoi Siriusta kysyvästi.
- Niin. En tiedä. Yleensä hän kertoo minulle huolensa, mutta ei tällä kertaa.., hän vastasi hiljaa. Sitten Sirius nousi pöydästä jaa lähti Jamesin perään. Daisy katsoi hetken Siriuksen perään, mutta jatkoi lopulta syömistä.

-Hei, James! Odota! huusi Sirius Jamesin perään. James käännähti ja näki Siriuksen huolestuneen katseen.
- Niin? Mitä nyt? Onko jokin hätänä? kysyi James. Sirius katsoi hetken poikaa.
-Niin James. Onko jokin hätänä? Sitä aioin sinulta kysyä, Sirius sanoi lopulta. James katsoi vaivaantuneena ytäväänsä.
- Ei tässä mitään hätää. Miksi muka olisi? hän naurahti. Mutta se oli vähän liiakin huoletonta naurua.
- No... Jos ei ole mitään niin meen hakemaan laukkuni, Sirius vastasi. - Nähään kasvihuoneilla!
- Joo... Nähdään, James huikkasi ja lähti kohti oleskeluhuonetta. Hän ei halunnut kertoa Siriukselle sitä, että Lily oli lyönyt häntä turpaan, koska silloin Lily ei suostuisi puhumaan Jamesille. Ja Sirius saattaisi mennä ja lyödä Lilya turpaan.

Sirius meni takaisin saliin. Daisy katsoi häntä kiinnostuneesti, mutta kun näki Siriuksen ilmeen kiinnostus katosi.
- Hän ei suostunut kertomaan mikä hänellä on. Luultavasti vain vatsa kipeä, Sirius sanoi. Remus katsahti Siriukseen.
- Tai sitten hän on riidellyt Lilyn kanssa.., hän sanoi hiljaa. Kaikki katsoivat Remusta kummastuneesti.
- Ja Lilykö ois sitten lyöny Jamesii turpaan vai? kysyi Sirius. Remus kohautti olkiaan.
- Mistäs sitä ikinä tietää. Tai sitten se on vain se maha kipu ja luihuset on lyöny sitä turpaan, Remus sanoi ja haukkasi leivästään.
- Mä meen jo kasvihuoneille päin, sanoi Sirius ja lähti pois salista. Daisy katsoi tyhjää lautastaan ja sitten Siriusta.
- Mä tuun mukaan! hän huudahti ja lähti Siriuksen perään.

Ulkona oli viileää. Olihan syksy jo tulossa. Daisy painautui Siriuksen kylkeen. Siinä oli lämmin ja hyvä olla. Sirius näytti huolestuneelta.
- Mikä on? Mietitkö Jamesia? kysyi Daisy. Sirius hymähti. Hän pysähty ja katsoi Daisya. Hän antoi Daisylle suudelman.
- James on kai kunnossa. Kyllä hän muuten meille kertoisi, hän sanoi ja hymyili. Daisy hymyili myös. He lähtivät kävelemään käsi kädessä kohti kasvihuoneita. Mutta heidän takanaan oli Rebekka. Hän katsoi inhoten Daisya. Hän oli vielä kipesti ihastunut Siriukseen. Olihan Sirius ennen ollut hänen poikaystävänsä. Ja Sirius oli koulun söpöin ja tavotetuin poika. Rebekka ei aikonut luovuttaa Siriuksen suhteen vielä. Olihan niitä tilaisuuksia vaikka kuinka monta.

James oli koko päivän hyvin vaisu. Aina kun Lily kulki ohi hän jäykistyi. Yleensä hän moikkasi Lilylle iloisesti, mutta ei enää.
- Hei Potter! Keltä sait turpaas? Lilyn kaverit huutelivat pilkaten. James hätkähti. Lily ei ollut kertonut heille. James päätti mennä Lilyn puheille. Hän marssi kohti tyttö joukkoa. Tytöt katsoivat häntä säikähtäen. Mutta Lilylla oli hämmästynyt katse kasvoillaan.
- Lily minulla on sinulle asiaa, James sanoi. Lily katsoi Jamesia ja tuhahti.
- No sehän ei ollut ensimmäinen kerta.., hän sanoi kyllästyneesti. James otti Lilyä kädestä, mutta Lily veti kätensä nopeasti pois.
James katsoi Lilyä silmiin, otti tyttöä käsi varresta ja veti sivummalle. Lily tuli hyvin vahten tahtoisesti.
- No mitä asiaa sulla oli, Potter? hän kysyi. Lily katsoi Jamesia syvästi inhoten.
- Nokun mun kaverit on huomannu mun oudosta käytöksestä, että nyt on joku vikana. Voisitko lähtee mun kanssa ulos niin ne epäilykset lähtisivät. Muuten koko koulu saa tietää. Jopa opettajat saavat tietää että Lily Evans löi James Potteria, James vastasi.
Lily mietti ankarasti. Hän ei halunnut Jamesin kanssa ulos. Mutta toisaalta hän ei halunnut, että koko koulu saa tietää.
- Mutta kertoisit siitä kuitenkin koko koululle. Tunnen sinut sen verran hyvin, Potter. Mutta jos me päästään sopimukseen.., Lily aloitti.
- Tietenkin! Sovitaan, että kerron vain kvereilleni. He eivät kerro kellekkään, sanoi James innostuneesti. Lily katsoi Jamesia pitkään.
- No hyvä on. tulen ulos kanssasi vai yhden kerran. Mennään huomenna illalla kävelylle linnan maille, sanoi Lily ja kääntyi pois.
James oli hyvin onnellinen.  Nyt hänä ei enää vaivannut mustasilmä. Hän pääsisi Lily Evansin kanssa kävelylle myöhään illalla.

Remus oli tekemässä tavalliseen tapaan läksyjä kirjastossa. Hän toivoi näkevänsä siellä Katen. Hän oli tehnyt jo kaikki läksyt, mutta Kate ei ollut vielä ilmestynyt kirjastoon. Remus lähti etsimään uutta kirjaa. Kun hän oli kulkenut hetken hän kuuli nyyhkytystä salaistenkirjojen-osastolta. Hän lähti kukemaan kohti ääntä ja näki lopulta itkevän Katien nurkassa. Remus meni tytön luo.
- Kate... Mikä on? Remus kysyi hulestuneesti. Kate nosti katsensa. Hänen itkuiset silmänsä olivat turvonneet.
- Eräs poika kovisteli minua. Hän otti minulta äitini antaman kirjan jossa on valokuvia perheestäni. Hän otti sen kostoksi siitä kun en antanut hänelle tätä medaljonkia, hän sanoi itku kurkussa ja näytti kaulassaan olevaa korua. - Hän halusi myydä sen eräälle kaverilleen ja saada siitä rahaa. Hän oli luihuinen.
Remus katsoi tyttöä säälien. Hän arveli tietävänsä juuri oikean luihuisen, joka tekisi näin.
- Oliko Se Lucius Malfoy? Minne hän meni? kysyi Remus kun tyttö oli nyökännyt. Tyttö osoitti sormellaan sinne suuntaan. Remus ryntäsi Katen osoittamaan suuntaan ja otti sauvan esiin. Käytävällä hän näkikin jo malfoyn kavereineen. Malfoylla oli kädessään mustakantinen kirja. Remus puristi sauvaa kädessään yhä lujemmin.
- Ekö sinun pitäisi palauttaa tuo kirja oikealle omistajalleen, Malfoy? kysyi Remus. Malfoy kohotti katseensa.
- Lupinhan se siinä! Mikä sinut tänne tuo? kysyi Malfoy ivallisesti. Muut luihuiset katsoivat Remusta odottavasti.
- No itse asiassa... Tuo kirja ei ole sinun! Eikö sinun pitäisi palauttaa se? Remus sanoi nyt kovempaa. Malfoy vetäisi sauvansa esiin.
- Äh... Ei hän sitä varmaan kaipaa.., Malfoy sanoi ja vilkaisi kirjaa. Remus purusti taikasauvaa vieläkin kovemmin.
- Jaa... Vai ei sinusta? Siirpiidium lentiusa! huudahti Remus ja kirja lähti Mafoyn kädestä suoraan Remuksen käteen. Remus lähti juoksemaan kirja kainalossa ja Malfoy jä jälkeen.

- Tuossa kirjasi, sanoi Remus ja antoi kirjan Katelle. Kate hymyili ja antoi otti Remuksen syleilyynsä.
- Kiitos Remus! Olet niin kiltti, hän sanoi ja antoi Remukselle suukon poskelle. Remus punastui syvästi.

Kommentteja odottelen??
- and if you hurt me, that's okay baby only words bleed, Inside these pages you just hold me and I won't ever let you go -

Poissa Pälättäjä

  • ylimielinen ylimys
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • we made these memories for ourselves
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Matohäntä,Sarvihaara, Anturajalka, Kuutamo ja Tähtisilmä (K-13?)
« Vastaus #7 : Lokakuu 31, 2011, 22:50:44 »
8.luku
Treffejä ja tuliviskiä

- Sirius! SIRIUS! Odota hetki! Asiaa.., kantautui Jamesin huuto pihamaalla. Sirius katsoi taakseen ja näki Jamesin juoksevan häntä päin. Daisy katsoi ensin Siriusta ja sitten Jamesia. Hän kohautti olkapäitään ja meni sivummalle.
- No mitäs nyt on tapahtunut, kun kerta noin ryntäillään? kysyi Sirius virne naamallaan. James rykäisi.
-Arvaa kolme kertaa kuka tulee mun kanssa treffeille, sanoi James hymyillen. Sirius katsoi ystäväänsä hämmästyen.
-Ööö... Nyt pistit pahan... Se Puuskupuhin tyttö se kikkara pää? Eikö? No sitten Myrtti? Murjottava Myrtti? arvaili Sirius.
-Etkö sä muka oikeesti arvaa?? On vielä kolmas yritys.., sanoi James vaivaantuneesti. Sirius mietti.
- Ööm... Mä oon nyt kyllä sen puuskupuhin kannalla, mutta jos ei niin sitten... Joku Korpinkynsi? sanoi Sirius lopulta.
- Ootko oikeesti niin tyhmä miltä sä näytät? Mä pääsen treffeille Lily Evansin kanssa! hehkutti James ylpeänä.
- Siis täh!? Oikeestikko? Älä huijaa... Ehkä se tykkää susta ton silmän takii... Mennäänkö? Meillä on kiire, Sirius sanoi ja he lähtivät kävelemään kasvihuoneita kohti. Daisy liittyi heidän seuraansa. James kertoi Daisyllekkin tämän uutisen.
Daisy onnitteli Jamesia, mutta hän ei vieläkään pitänyt Lilystä ja tämän kauheista kavereistaan. Kohta he joutuivat juoksemaan etteivät myöhästyisi tunnilta.

Tunnin jälkeen Remus lähti (yllätys yllätys) kirjastoon. Siellä häntä odotti jo Kate. Kate hymyili Remukselle.
- Moi, Remus! Mites päivä on mennyt? hän kysyi. Remus hymyili.
- No ihan kivasti. Tossa oli just yrttitiedon tunti, hän vastasi. Vastauksen jälkeen syntyi kiusaantunut hiljaisuus.
- Ai.. Mä tulin äsken taikahistorian tunnilta. Ja luihuset katsoivat mua kosto mielessä. Eivät uskaltaneet tehdä mitään, koska McGarmiwa oli vieressä. Minun tuurini, Kate sanoi vaisusti. Hän vilautti taas pienen hymyn.
- Ööm.. Tuota haluaisitko lähteä tänään pienelle kävelylle? Vaikkapa Tylyahon suuntaan? kysyi Remus nopeasti.
- Oikeastikko? Sinun kanssasiko? kysyi Kate hämmästyneesti. -Tylyahoon?
- No ymmärrän, jos et halua rikkoa sääntöjä tai lähteä kanssan.., aloitti Remus.
-No totta kai mä tuun! Miks en tulis kun on noin kivaa seuraakin, Kate huudahti ja halasi tulipunaista poikaa.
- Kiva että seura kelpasi.., sanoi Remus hiljaa.

Daisy istui veden ääressä. Hän odotti Siriusta, jonka piti tulla noin viisi minuuttia sitten.Daisy lui taikahistorian kirjaa.Se oli tylsä ja kertoi jättiläisten sodista. Vähän ajan kuluttua hän tunsi kädet olkapäillään. Pian hänen viereensä istahti Sirius. Hän suuteli Daisya. Daisy katsoi Siriusta tuimasti. Sirius vastasi katseeseen anteeksipyytävästi.
- Anteeksi kun olen myöhässä, muru. Luihuiset kiusasivat taas ekaluokkalaisia. Oli pakko auttaa.., hän sanoi.
- No saat tämän kerran anteeksi. Mutta varokkin jos myöhästyt ensikin kerralla! sanoi Daisy ja antoi suukon pojalle.
He lähtivät kävelemään kohi Tylyahoa. Kyllä vain. Hekin lähtevät Tylyahoon. HE juoksivat melkein koko matkan kilpaa.
- Mutta eikös tuo ole Remus? Mitä se täällä tekee? kysyi Daisy osoitten varjoa yössä. He jatkoivat matkaansa, mutta Remus oli menossa samaan suuntaan. Kun he sitten vihdoin olivat Tylyahon kylässä he näkivät Remuksen tapaavan jonkun tytön.

- Moi! Olet upea, sanoi Remus Katelle. Kate hymyilee pojalle ja saakin Remuksen hymyilemaan takaisin.
- Kiitos. Onneksi pääsin tänne. Kaverit kyllä vähän ihmettelivät, Kate sanoo hiukan punaisena.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 28, 2012, 21:59:50 kirjoittanut Pälättäjä »
- and if you hurt me, that's okay baby only words bleed, Inside these pages you just hold me and I won't ever let you go -

Poissa Mililala

  • Salainen agentti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Anna hali!
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Matohäntä,Sarvihaara, Anturajalka, Kuutamo ja Tähtisilmä (K-12)
« Vastaus #8 : Syyskuu 14, 2014, 01:09:57 »
Kirjotusvirheitä löytyy, mutta laitatko jatkoa?
Onhan niitä kaikenlaisia halauksia... Ei vain oman nallekarhun halaamisen veroisia..

Eweliina ->Mililala