Kirjoittaja Aihe: Viivi Hyvösen kirjat  (Luettu 2260 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Fanta Lime

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« : Marraskuu 30, 2002, 11:15:44 »
Onko joku lukenut. Niitä on kaksi: Etsijä(tai jotain sen tapaista) ja Mahlaa suonissaan. Mahlaa suonissaan on se parempi, se on niitä harvpja kirjoja, jotka saavat kyyneleet silmiin *nyyh*.
Mahlaa suonissaan kertoo Haukka-nimisestä pojasta, joka on soturimunkkiluostarissa. Sen äiti Kaiku on kuollut, isästä ei tiedä mitään, siitä ei ole saanut puhua. Entinen kulkurijoukko, johon Haukka kuului ennen äitinsä kuolemaa, on muiden kulkureiden ohella nousemassa kapinaan Velho-hallitsijaa vastaan. Haukalla on kapinassa merkittävä rooli(jota en paljasta :wink: ) ja saa kapinan kuluessa tietoa isästään. Sivuhenkilöistä on mainittava noitatyttö Kaarne, jonka kanssa Haukka ystävystyy läheisesti, ja kylmä Halla.

Muokkis: Envu, et voisi kertoa Viivi Hyvösen mailiossaa?  :wink:

Envu

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #1 : Marraskuu 30, 2002, 14:03:34 »
Minä olen lukenut sekä Etsijän että Mahlaa suonissaan.

Etsijä oli melko satutyyppinen juttu, sellainen jonka olisi voinut äidinkielen tunnilla kirjoittaa aineena, mutta silti melko hyvä saavutus että Viivi on saanut sen julkaistua.. *hymy*
Mahlaa Suonissaan onkin sitten kehittyneempi. Henkilöhahmot ovat kerrassaan ihania (Halla on ihku^^ Minulle muuten kerran sanottiin että minulla on Halla-silmät) ja juoni etenee sujuvasti. Ehkä hieman liikaa on matkaamista..

Tein tänä syksynä kirjailijaportfolion Viivistä. Sain siitä 9+.
Luultavasti numeroon vaikutti aineeni (seitsemän koneella kirjoitettua, fontilla 10, sivua^^) ja se, että kerroin mailanneeni Viiville.
Totta, löysin vahingossa sen osoitteen ja päätin olla rohkea ja häiriköidä^^


Fanta, toki^^
Odotas, etsin sen vain..

Hei, tiedätkö.. En löydä sitä:/ En pääse siihen sähköpostiin mistä lähetin koska 1) en muista käyttäjänimeä 2) salasanakin on karkuteillä.
Mutta taisi se olla jotakin..
viivi.hyvonen@helsinki.fi
Tai jotakin.

Mutta jos nyt sen mailin saa läpi, kannattaa mainita oma nimi ja olla ei-niin-ihaileva, Viivi taitaa olla ärtyisä tapaus^^ Ainakaan se ei tykännyt kun en oikeaa nimeäni mailiin laittanut.
mimmu yhisteli viestejä, hyihyi eipäs floodata*hym*

Trinity

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #2 : Joulukuu 17, 2002, 14:19:12 »
Olen lukenut Hyvösen toisen kirjan, sen Mahlaa Suonissaan. Pidin todella juonesta, ja siitä kuinka se kirja sai minut välillä nauramaan ja välillä itkemään, todella kovasti. Mutta yksi asia jonka näin ärsyttävänä oli se että kieli oli niin "palikkakieltä", luulen että ymmärrätte mitä tarkoitan. Kirjassa oli kohtia, jotka olisivat olleet mielestäni parempia hieman koukeroisemmin sanottuna. Mutta kaikenkaikkiaan, kirja oli todella hyvä, ja se poikkesi näistä ulkomaisista fantasiakirjoista sillä, että kirjaa lukiessa tuli todella mieleen että nyt ollaan jossain määrin Suomessa. Tuntui että tuolla niitä on, liiterin takana niitä menninkäisiä...Henkilöhahmot kirjassa olivat myös todella hyviä, plussaa. :) Aikamoinen saavutus saada julkaistuksi noin nuorena kirja, ja vielä fantasiakirja...mielestäni...

Coriana

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #3 : Helmikuu 11, 2003, 17:22:58 »
Olen lukenut molemmat. Pidin molemmista. Se kyllä pitää paikkaansa että Etsijä on vähän sellainen ainemainen, mutta ei kuitenkaan yhdellä äikäntunnilla tehty. Ja kuvat olivat plussaa ^^ Mutta kun siinä lopussa oli se yksi paha naikkonen, josta oli oikein kuva, niin sitä minä vähän ihmettelin, että mistä tuollainen pöllähti, eikös pahis jo kuollut?

Mahlaa suonissaan jättää kyllä komeasti etsijän varjoonsa, mutta eipä siinä mitään. Mökötän ainoastaan kirjan surullisesta lopusta, sillä nyt se on tarttunut minuun; minulla on hirveä hinku kirjoittaa tarina, jossa on vakava alku, onnellinen keskikohta ja kauhean surkea loppu. Mutta, surullinen loppu tuo ainakin vähän vaihtelua.

Pidin kyllä molemmista, mutta niitä on näin jälkikäteen hankala arvioida, siitä kun on virähtänyt jo paikin vuotta, kun nuo lukaisin. Etsijästä en enää edes tiedä, mitkä muistoistani oikeasti löytyvät kirjasta ja mitkä ovat omaa mielikuvitustani. Mwaah. ^.^

Poissa Zhenoa

  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
    • http://r2.missalie.net
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #4 : Helmikuu 12, 2003, 11:00:47 »
Minä käsittelin aikoinaan Hyvösen kirjoja nykyfantasian rappioitumisen kannalta yhdeksännen luokan äidinkielen lopputyössäni (juu, kymppi tuli ^^).
 Etsijä on niin kova kliseepakkaus, että. Luin sen ensimmäisen kerran läpi ainoastaan tyylikkään kuvituksen vuoksi. Njaa.
 Mahlaa suonissaan oli jo hiukan parempi teos, mutta teinifantasiaa karsastavana koin suuria epäluuloja sitä kohtaan, ja ne kenties osaltaan estivätkin minua nauttimasta siitä täysillä. Mitään suurempia mokia ei siinäkään ollut, lukuunottamatta taas muutamia häiritseviä kliseitä, mikä onkin karmean nykyfantasian bane.

Hohka

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #5 : Helmikuu 25, 2003, 20:19:27 »
Kas kummaa: koulussa saimme tehtäväksemme tehdä tutkielma kirjasta (useammasta, jos yksi on ohut) ja sen kirjoittajasta. Valitsin Viivi Hyvösen.

Olen lukenut vasta Etsijän ja Mahlaa suonissaan lepäilee kirjoituspöydälläni. Luin nopeasti ensimmäiset kaksi sivua ja kyllä heti huomaa, kuinka tyyli on vaihtunut parempaan. ^^

Minusta tuntuu upealta, kuinka Viivi sai 12-13 -vuotiaana kirjoitettua Etsijän ja 14-vuotiaana julkaisi sen. Etsijä voisi olla pidemmänpuoleinen kouluaine. Ja se julkaistiin.

En osaa nyt kommentoida Etsijää kun lukemisesta on kuitenkin aikaa.

Tietäisikö joku, mistä Hyvösestä löytyisi tietoa, materiaalia? Koulussa käytin tunnin etsintään, mutten löytänyt mitään merkittävää (paitsi Helsingin Sanomien Verkkoliitteen artikkelin, jossa Hyvöstä sanottiin J. R. R. Tolkienin perilliseksi o__O).

..Kunpa saisin sen sähköpostiosoitteen käsiini. ~__~ *huokaus* Jatkan etsimistä.

Muoks. Heei, antamasi osoite viivi.hyvonen@helsinki.fi on oikein. Se löytyi hänen roolipeliyhdistyksensä sivuilta. ^^

SilverChanteur

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #6 : Elokuu 31, 2003, 22:43:39 »
Hummum. Olen lukenut Etsijän kerran, Mahlaa suonissaan... neljästi...

Etsijä on tismalleen sitä kliseistä, tönkösti kirjoitettua fantasiaa, mitä senikäiseltä sopi odottaakin. Ajattelen sen julkaisun olevan hyvä asia, koska ellei Etsijää olisi julkaistu, Hyvönen ei kenties koskaan olisi kirjoittanut ja julkaissut Mahlaa suonissaan...?

Mahlaa suonissaan on hyvä kirja. Se on hyvä siksi, että se ei, kuten monet suomalaiset fantasiatuotokset, jäljittele amerikkalaista fantasiaa. Mahlaa suonissaan on rehellinen, metsäntuoksuinen, suomalainen fantasiakirja. Pidän sen tunnelmasta. Hahmoista. Etenkin tunnelmasta.

Ja en voi kuin ihailla: tämä kirja ei pääty onnellisesti, ja voi luojan kiitos siitä. Jumaloin sanoja, joihin Mahlaa suonissaan loppuu. Hyvin suuri osa minusta toivoo, että Harry Potterille käy samalla tavoin, että seitsemäs kirja loppuu samaan tunnelmaan.

"Jylhä oli ollut oikeassa: Haukasta oli varttunut hyvin katkera mies."

Karolane Fireball

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #7 : Syyskuu 04, 2003, 09:47:25 »
Spoiler vaara!

Minä sain juuri eilen illalla Mahlaa suonissa päätökseen. Olen lukenut myös Etsijänkin. Koulussakun pitää tehdä esitelmä' suomalaisesta kirjailijasta ja tämä sattui kirjastossa pistämään silmään.

Paljastan kyllä, että Etisjän luettuani ei tehnyt mieli enää avata Mahlaa suonissaan kirjaan, koska en itse arvostanut Etsijää. Siinä vain  juoni sujahti ja kaikki oli päivän selvää. Loppuratkaisu tuli kuin hatusta vedettynä viidessä sekunnissa ja sitten kaikki olikin jo hyvin. Liian nopeasti kirjoitettu oli minun mielipiteeni.

Kuitenkin päätin myös lukea Mahlaa suonissa ja sitä minä rakastin. Itkin viimeiset sivut kokoajan sen surullisuudesta ja lopussa en enää tiennyt itkinkö Haukan, suden, Kokon vai jonkun muun kohtaloa... vai itkinkö kaikkia.
Halla oli täydellinen hahmo mahtavine piikittelyineen ja en voinut olla nauramatta kun Kokko sanoi: "ja Halla on tietenkin tehnyt vaitoololupauksen" tai vastaavaa.

Joihinkin kohtiin olisin ehkä kuitenkin tahtonut lisää selittämistä, esim. niihin kohtiin kun Haukka yhtäkkiä tajusi asian, mutta lukija ei. Takakansi ei kyllä yhtään mielestäni liioittele sanoessaan kirjan olevan suomalaisen fantasian parhaimmistoa. Minulle jäi vain haikea tunne lopusta ja olisin toivonut jotain onnellista, esim. Haukka olisi huomannut Kaarnen antamissa siivissä olevan voimaa ja muuttunut haukaksu ja lentänyt metsinkäisten perään tai jotain. Se loppu oli vain niin kaunis täydellisyydessään ja surullisuudessaan, että voisin anella siihen jatkoa vain jos haluaisin pilata viimeiset sanat.

Ja pitäähän minun vielä hiukan ylistää mahtavia henkilöitä ja tietenkin ihania runoja ja lauluja. nyt tuntuu koko ajan että pitää etsiä joku niistä ja lukea se kohta uudestaa ja uudestaan.

Miinusta kuitenkin kirja saa siitä, että joidenkin tärkeiden henkilöiden kuolema esim.(Kokon) oli vain sivulauseessa. Se oli vain kuin olisi sanottu, että oli aamu. Ja velhon ja noidan taistelu oli minusta taas hätiköilty kohtaus, mutta kirja pysyy kuitenkin todella hyvänä, pienistä miinuksista huolimataa.

Poissa Malvien

  • ympäripyöreä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • deviantART
  • Tupa: Luihuinen
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #8 : Syyskuu 05, 2003, 13:39:27 »
Whiii. Minä olen lukenut Etsijän yhdesti ja Mahlaa suonissaan kaksi ja puoli kertaa. Minulla on omana Mahlaa suonissaan, sain sen joululahjaksi joskus...

Etsijä on aika... kliseinen juttu. Ei ollut minusta mitenkään järisyttävän hyvä... Ehkäpä siksi, että olin jo lukenut Mahlaa suonissaan kun aloitin Etsijän. Naaa. Aika hyvin kun Etsijä edes julkaistiin.

Mahlaa suonissaan on ihan hyvä. Päättyy aika surullisesti... Kun ensi kertaa sitä luin niin aloin melkein itkeä... Juup.
Lempihahmojani kirjoissa ovat Halla, Kaarne ja ennen kaikkea Kaiku. Arvatkaa huviksenne mistä olen nimenikin repäissyt...
Halla on pelottava, kylmä, julma... Muta silti jotenkin niin... No kuitenkin.
Kaarne... Oi, minusta Kaarne on niin mukava. Niin rauhallinen, niin surullinen... Hän on... no, noita.
Kaiku! Kaiku on niin pelottava. Tai ainakin hän kuulostaa pelottavalta, mutta kuitenkin mukavalta ihmiseltä. Hehhee, Kaiku on Kaiku.
Haukasta en ikinä pitänyt. Tai luultavasti pidin, mutta hän on päähenkilö ja päähenkilöt eivät ikinä ole lempihahmojani. Ottakaa minunkin ajatuksistani selvää niin olette hyviä...

Wheee, Mahlaa suonissaan on niin hyvä kirja...
We're all in the gutter, but some of us are looking at the stars.

BlackWolf

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #9 : Syyskuu 14, 2005, 17:44:55 »
Anteeksi tämä on hiukan off-topiccia, mutta meidän kirjallisuuden tunnilla seiskalla Viivi Hyvönen kävi kertomassa kirjoistaan ja kirjoittamisestaan. Hän käy kai nyt tämänkin vuoden seiskojen kirjallisuuden ryhmässä kertomassa.

Itse taas yritin lukea Etsijää, mutta kyllästyin kirjan kliseyteen. Ihan täynnä klisee-juttuja ja ei oikein kiinnostanut. Minun pitää etsiä tuo Mahlaa suonissaan käteeni. Etsijä kirjan sisäkannen piirroksista (jos se nyt oli Etsijä kirja) sen verran että ne olviat ihan kuin Taru Sormusten Herrasta -kirjasta. Se kartta siis. Ja Viivi kertoikin että sen "kartan" tekemiseen meni kauan aikaa ;].

Mutta kirjoittelen enemmän kun olen saanut käsiini tuon Mahlaa suonissaan kirjan.

Poissa Elosäde

  • Wanhus
  • Vuotislainen
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #10 : Syyskuu 14, 2005, 18:47:06 »
Etsijä oli ensimmäinen fantasiakirja, jonka olen koskaan lukenut joten sillä on aina paikka sydämessäni :) En ole kyllä lukenut sitä moneen vuoteen, mutta silloin aikoinaan se minut hurmasi ja sai fantasian pariin (ja tällä tiellä taidetaan osittain vielä olla). Se on lyhyt ja oikeastaan siinä ei ole luettavaa kuin yhdeksi kerraksi, vaikka sen useamman kerran ole lukenut.

Mahlaa suonissaan on parempi, ja se loppu oli vaan niin... surullinen. Semmoista loppua ei olisi toivonut, vaikka onnellinen loppu vasta tuosta kliseen olisi tehnyt. Tämänkin lukemisesta on aikaa, mutta Hallan minä muistan. Muutenkin kirjassa oli kiehtovia ja erilaisia hahmoja, ja nimetkin jotenkin.. suomalaisia kai sitten. Mikä sen Jylhän pojan nimi oli? Olisiko ollut tekemistä tulen kanssa, eikös sillä ollut punaiset hiukset? Hänenkin kohtalonsa oli koskettava. Mahlaa suonissaan oli myös tunteikas, siinä oli koko tunteiden kirjo jotenkin mukana. Ja ne faunit olivat ihania!
"Insinööri on ihmisenä osaamistaan suurempi ihme" -Esa Saarinen

Rime

  • Ankeuttaja
Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #11 : Elokuu 02, 2006, 11:00:01 »
Minä en ole Etsijää lukenut (pitääkin näköjään lähteä sitä kirjastosta etsimään :D), mutta Mahlan kyllä. Aloitin sen oikeastaan kahdesti, ensimmäisellä kerralla kyllästyin jo siihen kun Halla tuli, mutta sitten toisella kerralla luinkin koko helahoidon yhdellä kertaa. Minä rakastan koko kirjaa edelleenkin, siinä oli niin monia hienoja hahmoja ja tapahtumia. Kirjoitustapakin oli elävä ja niin rakastettavan suomalainen. Aluksi se häiritsi, koska olen tottunut lukemaan käännettyä kirjallisuutta, mutta sitten tajusin miten upea asia se oli.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

//Tinna muoksi spoiler -varoituksen toimivaksi.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 24, 2008, 05:28:31 kirjoittanut Tinna »

Poissa Mirrekala

  • Suklaamurmeli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Viivi Hyvösen kirjat
« Vastaus #12 : Heinäkuu 20, 2011, 19:21:34 »
Haluan nostaa tämän topikin kuolleista, sillä luin toissapäivänä loppuun Hyvösen uusimman, vuonna 2008 ilmestyneen teoksen Apina ja uusikuu. Ja haluan puhua siitä. Olen lukenut myös Hyvösen kaksi aiempaa teosta. Etsijän haluaisin lähinnä unohtaa koskaan lukeneenikaan, koska en pitänyt edes kuvitusta niin laadukkaana kuin kehujen perusteella olisi odottanut. Mahlaa suonissaan on jo nautittava, joskin kliseinen ja paikoitellen kerronnaltaan todella laahaava ja ennalta-arvattava, mutta palaan siihen uudestaan vuosittain (toisinaan hyvinkin ristiriitaisin tuntein). Siinä on paljon potentiaalia, joskin se hukkaa siitä leijonan osan. Siinä on kauneutta. Mahlan ehdoton juttu on sen loppu - se on niitä kirjoja, joita lukiessa on pahimmanlaatuinen erehdys tarkistaa sivumäärä ja lukea viimeinen lause kesken tarinaa. Sen viimeinen lause on vain niin klisee, niin korni, mutta olen silti sitä mieltä, että päättäessään Mahlan tarinan se toimii ja osuu kuin nyrkki silmään. Heikkouksistaan huolimatta Mahlaa suonissaan on ja tulee kaiketi vielä pitkään olemaan minulle melko erityinen ja rakas kirja.

Mutta Apina ja uusikuuhun verrattuna Mahlaa suonissaan on harjoitustyö. Jos tyylillinen, kerronnalinen ja juonekehityksellinen loikka onkin kahden ensimmäisen kirjan välillä valtava (varmasti johtuen myös kirjailijan iästä ja ikävaiheista), niin vähintään sitä se on kyllä jälleen. Myöhemmillä lukukerroilla olen Mahlan kanssa jo joskus sortunut harmittelemaan, miten paljon parempi kirja se olisi voinut olla hiukan kypsempänä. Apina ja uusikuu taas ei ainakaan minulle jätä harmin aihetta. Hyvösen kerronta on keventynyt, ja vaikka lauseet ovat yhä pitkiä ja kuvailevia, niistä puuttuu Mahlan puisevuus. Mahlan hahmot olivat jo jopa mielenkiintoisia tai vähintäänkin niissä oli hyvää ainesta, mutta jälleen, Apina ja uusikuu panee paremmaksi. Juonenkehittely on aivan eri maailmasta, ja niin on muuten maailmakin ihan eri, sillä eeppisestä metsäfantasiasta ei ole enää tietoakaan. Tässä pimeässä kaupunkimiljöössä tulee esiin se, mistä Mahlassakin pidin; ei niinkään kauniit luontokuvaukset, ei rauha, ei metsän tuoksu, vaan tarinan ja maailman karuus. Sen kuvailussa Hyvönen on minusta omimmillaan.

Apina ja uusikuu on kaikin tavoin kypsempi kirja kuin edeltäjänsä, mikä ei tietysti liene yllätys. Mutta synkän tarinan ja, ah, niin sujuvan kielen lisäksi se sisältää myös paljon intertekstuaalisia viittauksia, enkä oikein usko, että siitä paljon iloa onkaan sellaiselle, joka ei muuten kirjojen maailmassa viihdy. Näin harrastelijakirjoittajana haluan ilmaista ihastukseni siihen, miten helppo tekstiä on lukea, vaikka sen kirjoittaminen on kaikkinen taustatietoineen ja salaisuuksien kutomisineen mahtanut olla työlästä. Tarina ripottelee vihjeitä tulevasta kitsaasti - ensimmäiset kaksi kolmasosaa kirjasta olin vielä aivan ulalla siitä, mitä on kaiken takana - mutta mielenkiintoa pidetään kyllä yllä. Apina ja uusikuusta puuttuu ainakin minun nähdäkseni sellainen suvantovaihe, jolloin odotellaan vain mitä seuraavaksi tapahtuu eikä oikein päästä tarinassa eteenpäin, siis se vaihe, joka Mahlassa käsitti keskimmäiset sata sivua jollei enemmänkin.

En muuten tiedä, johtuuko se vain minusta, vai naureskeleeko Apina ja uusikuun kerronta välillä jopa Hyvösen omalle aikaisemmalle kömpelyydelle? Mene ja tiedä. Mutta Hyvösessä näkyy hyvin se kehitys, jonka uskon kaikkien kirjoittajien käyvän läpi (useimmiten niitä aikaisimpia töitä ei vain saa julkaistua). Minun on tietysti vaikea olla näkemättä tätä kehitystä ja olla vertaamatta teoksia keskenään. Silti uskon, että ilman vertailua aiempaankin Apina ja uusikuu on erittäin hyvä kirja ja ansaitsisi tulla luetuksi. Joten, niin te Hyvöseen aiemmin tutustuneet kuin tekin, jotka ette ole hänen kirjojaan lukeneet, suosittelen. Erityisesti kirjoittamista itse harrastavat ja paljon kirjallisuutta lukevat saanevat paljon irti tästä teoksesta. Toivottavasti joku muukin tämän lukaisee ja käy sitten tänne kommentoimassa.
« Viimeksi muokattu: Toukokuu 06, 2012, 01:09:37 kirjoittanut Mirrekala »
"Paras tapa toimia on ystäville kostaa
jos päältä kauniin hevosen saa silmiin tuijottaa
Mut takaisin ei käytettyä sieluaan voi ostaa
kun kalpein kauppamiehistä ovelle kolkuttaa
" -Viikate: Tie