Kirjoittaja Aihe: Luihuisen sisar, Hermione/Draco [K-12] drama, romance  (Luettu 399 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Miss Zora

  • nordist [nu'dist]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Luihuisen sisar, Hermione/Draco [K-12] drama, romance
« : Tammikuu 23, 2011, 17:26:24 »
Title: Luihuisen sisar
Author: Miss Zora
Beta: Ei ole
Raiting:  K-12
// Ikäraja muokattu & pyöristetty sääntömuutoksen mukaiseksi. :) -R
Genre: drama, romance,
Pairing: Hermione/Draco
Disclaimer: Lähes kaikki kuuluu Rowlingille *kumartaa* ja minä vain vähän leikittelen hahmoilla ja maailmalla.
Summary: Kesä on lopuillaan, ja Hermione odottaa innolla alkavaa kuudetta Tylypahkan-vuottaan. Kesäloman kolmanneksi viimeisellä viikolla hänen vanhempansa kuolevat, ja Hermione saa tietää olevansa Blaise Zabinin siskopuoli. Hänen täytyy opetella elämään perheessä, jonka kaikki jäsenet ovat olleet Tylypahkassa luihuisen tuvassa. Onneksi uusi kouluvuosi Tylypahkassa alkaa. Hermione viettää aikaa yhä enemmän luihuisten kanssa, ja kiinnostuu eräästä jengiin kuuluvasta vaaleatukkaisesta nuorukaisesta…
A/N: Ideasta kiitos mussuttimelle, joka ystävällisesti lähetti yksäriä ja ehdotti aihetta.
Muut huomiot: Tämän ficin juoni ei seuraa Puoliverisen prinssin juonta!



Ensimmäinen luku

Järkyttävää

Hermione

14.8.1995, kello 17.15 iltapäivällä

Ei ollut ensimmäinen kuuma päivä sinä kesänä. Aurinko korvensi nurmea joka oli muuttunut kauniin vihreästä kellanruskeaksi. Kaikki Ruusukadun varrella asuvat ihmiset olivat sisällä viileissä taloissaan. Kukaan ei kestänyt olla ulkona polttavan auringon alla.

Hermionekin oli sisällä. Hän ei kestänyt auringon paahdetta jo valmiiksi palaneella ihollaan, joten oli pysynyt visusti talon seinien sisäpuolella koko päivän. Vanhemmat olisivat valittaneet, että sisällä pysyminen ei ollut hyväksi ja käskeneet hänen mennä heti ulos, mutta he eivät olleet kotona. Hermione hallitsi taloa koko sen ajan kun hänen vanhempansa olisivat lomalla Yhdysvalloissa. He olivat voittaneet arvonnassa kahden hengen lomamatkan, ja lähteneet tietenkin yhdessä lomalle viettämään viidettätoista hääpäiväänsä.

Hermione oli jäänyt kotiin, muttei kovin mielellään. Ei hän yksin oloa pelännyt, vaan sitä, miten pärjäisi yksin. Hän ei osannut laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä. Hermionea ei oltu opetettu käynnistämään astianpesukonetta tai käyttämään muitakaan kodinkoneita. Mutta televisiota hän osasi käyttää. Niinpä Hermione oli nauttinut yksinäisyydestään ja katsellut päivät pitkät puuduttavan tylsiä saippuasarjoja, joita hänen vanhempansa eivät todellakaan antaisi hänen katsoa, ja syönyt satunnaisia ruokia aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi.

Onneksi Maya ja Austin Granger palaisivat muutaman tunnin päästä. Heidän lentonsa saapuisi Lontoon kansainväliselle lentoasemalle 19.45. Siihen oli vielä kaksi ja puoli tuntia, Hermione laskeskeli mielessään. Hän ehtisi hyvin katsoa yhden jakson Ylpeys ja ennakkoluuloa (joka tuli uusintana viidessä eri erässä) ja kokata itselleen jotain syötävää. Sitten hän lähtisi bussilla vanhempiaan vastaan lentokentälle.

Hermione istui sohvalle ja avasi television. Sieltä tuli mainoksia. Hän vaihtoi kanavaa ja päätyi katselemaan hetkeksi ennen Ylpeyttä ja ennakkoluuloa päivän uutisia. Uutistenlukija oli hänen lempiuutistenlukijansa, Mary Tenford. Hän hymyili aina ja kertoi hyviä uutisia. Vakavat, asiattomat ja surulliset uutiset hän sai kuulostamaan asiallisilta, ja hänen äänessään oli rahtusen myötätuntoa. Nyt Mary Tenford puhui vakavalla äänensävyllä, mikä kiinnitti Hermionen huomion.

- Atlantin yllä lentänyt lentoyhtiö Lufthansan lentokone on pudonnut Atlanttiin. Kone oli juuri lentämässä New Yorkista Lontooseen, kun koneessa havaittiin teknisiä ongelmia. Yksi koneen moottoreista syttyi tuleen, ja välittömästi se alkoi menettää korkeutta. Lopulta se putosi suoraan alla olevaan mereen. Lähes kaikki lennolla mukana olleet ihmiset hukkuivat, mutta joitakin henkiä saatiin pelastettua. Lentokoneen ohjaaja ja muutama muu turistiluokassa matkustanut henkilö pelastui. Nämä henkilöt on haettu turvaan merestä. Lisätietoja kymmenen uutisissa.

Ja sitten Mary Tenford antoi vuoron toiselle uutistenlukijalle.

Hermione jähmettyi kauhusta. Lontooseen saapuva lentokone oli pudonnut Atlanttiin, joka oli ollut lentämässä New Yorkista Lontooseen. Hermione tiesi, että hänen vanhempansa olivat matkustaneet sillä koneella, koska muita koneita Atlantin New Yorkista Lontooseen ei menisi enää tänään. Hänen vanhempansa olivat matkustaneet businessluokassa, sillä heillä oli sinne liput. Henkiin jääneet ihmiset olivat matkustaneet turistiluokassa. Eli sittenhän… sittenhän hänen vanhempansa…
Hermione kieltäytyi ajattelemasta sitä kamalaa totuutta, joka kalvoi hänen sisuksiaan. Hän istui sohvalla ja televisio pauhasi hänen edessään, mutta hän ei kuullut mitään.
Totuus tulisi julki vasta kun Hermione itse uskoisi sen.
Hänen vanhempansa olivat kuolleet.

Hermione ei kestänyt ajatusta, ja päätti mennä nukkumaan, vaikka kello olikin puoli neljä iltapäivällä. Hän halusi selventää ajatuksiaan, unohtaa kaiken. Ehkä nukkuminen auttaisi.
Ylpeys ja ennakkoluulo sai jäädä, kun Hermione zombin tavoin laahusti huoneeseensa ja rojahti sängylle. Hän avasi peitteen ja käpertyi sängyn pohjalle. Peiton alla hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja onnettomaksi.
Hermione yritti kauan saada unta, mutta hänen ajatuksensa eivät suostuneet rauhoittumaan. Ne pauhasivat hänen päässään kuin radio, jota soitettiin liian lujalla. Hän kuuli yhä mielessään Mary Tenfordin sanat: -…Lähes kaikki lennolla mukana olleet ihmiset hukkuivat…
Hermione purskahti itkuun. Kyyneleet valuivat poskia pitkin tyynylle joka kastui. Hermione itki niin kauan, kunnes nukahti. Uni oli rauhatonta painajaista, lähes helvettiä.

Tässä vaiheessa Hermionen elämä oli kaukana helvetistä.

A/N: Tulevat luvut ovat pidempiä!
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 04, 2012, 13:17:44 kirjoittanut Renefer »
den eneste måten å ha noe i uendelig tid, er ved å miste det

Poissa Miss Zora

  • nordist [nu'dist]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Luihuisen sisar, Hermione/Draco [K-13] drama, romance
« Vastaus #1 : Tammikuu 23, 2011, 17:28:45 »
Toinen luku

Järkytystä ja draamaa

Blaise
14.8.1995, kello 19.30 illalla

- Blaise! Heti tänne!
Äiti kiljui alakerrassa. Blaise huokaisi tuskastuneesti ja heitti Kuolonsyöjien kujeet –kirjan sängylleen. Hän nousi nojatuolistaan ja käveli kärttyisänä ovelle. Ennen sitä hän vilkaisi itseään nopeasti vaatekaapin ovessa riippuvasta peilistä. Musta tukka sojotti takaa eikä paita ollut housuissa. Äiti ei kestäisi nähdä häntä sen näköisenä.
Blaise otti pöydältään purkin, jossa luki Gilderoy Lockhartin Taianomainen takkuisen tukan taltuttaja, ja suihkutti sitä hieman sekaiseen takatukkaansa, joka oikeni heti. Hän työnsi paidan housujen sisään ja tarkasti vielä muotokuvansa peilistä. Nyt oli paljon parempi.
 Blaise meni ovelle, veti sen perässään kiinni. Sitten hän marssi alakertaan.

Äiti istui keittiön pöydän ääressä ja näytti suunnattoman hermostuneelta.
- Missä isä on? Blaise kysyi saapuessaan keittiöön ja huomattuaan isän poissaolon.
- Jossain pimeyden lordin asioilla, äiti sanoi väsyneesti, mutta hänen äänensävyssään oli silti hitunen kunnioitusta.
- Vai niin, Blaise sanoi ja istui pöydän ääreen. – No, mitä asiaa sinulla oli?
Äidin posket punehtuivat.
- Tätä on hieman vaikea selittää sinulle…, hän aloitti ja hypisteli pöytäliinan pitsireunusta. – Ja siksi toivonkin että kuuntelet loppuun asti.
Blaise nyökkäsi. Jos jotain niin kuunnella hän osasi. Eihän hän koulussa saanut useinkaan sananvaltaa
muilta tupansa pojilta.
- Tarina alkaa siitä kun tapasin isäsi. Olimme molemmat Tylypahkassa samalla vuosikurssilla, minä korpinkynnessa ja hän luihuisessa. Rakastuimme toisiimme kun jouduimme taikajuomatunneilla työskentelemään vierekkäin, äiti kertoi.

Blaisea kuvotti. Hän inhosi äitinsä muistelmia ja rakkaustarinoita joita hän joskus kertoili.
- Joka tapauksessa kun tutustuimme, isäsi ei tiennyt sitä, että minulla oli suhde Austin Grangeriin, naapurin jästiin, jota tapailin lomilla.
- Jästiin?! Blaise kysyi erittäin epäuskoisena.
- Kyllä, jästiin, äiti myönsi punastuen hieman. – No, sinä kesänä, kun minun olisi pitänyt aloittaa seitsemäs vuoteni Tylypahkassa, kävi niin että minä tulin raskaaksi. Austinille.
- Mitä? Blaise keskeytti taas.
- Shhh, lupasit kuunnella, äiti muistutti punaisena ja jatkoi:  – No, sinä syksynä palasin Tylypahkaan. En rakastanut enää Austinia, sillä hän oli pettänyt minua erään jästitytön kanssa. Tämäkin jästityttö oli raskaana. Austin oli kiero ja hän oli huijannut minua. Onneksi en ollut paljastanut hänelle olevani noita. No, me jatkoimme omaa elämäämme, ja minä uskottelin isällesi että odotan hänen lastaan, äiti sanoi ja haroi mustia pitkiä kutrejaan korvan taakse. Blaise tuijotti.
 
- Minä kävin sinun kanssasi koulun loppuun ja kun pääsin Tylypahkasta, muutin asumaan Ylä-Lipiston pikkukylään sinun ja Mattin kanssa. Elimme onnellisesti, ja parin vuoden päästä sinusta saimme yhteisen lapsemme, Bellan. Mutta sinun täytyy ymmärtää Blaise, että olet oikeasti Austin Grangerin poika. Sinulla ja Bellalla on eri isät.

Blaise ei hymyillyt. Hän oli tyrmistynyt, ihmeissään, häntä kuvotti ja inhotti, ja hän pelkäsi pyörtyvänsä.
- O-olenko minä siis oikeasti puoliverinen? hän kysyi äidiltä.
- Olet, Blaise-kulta, äiti sanoi.
- Miten minä sitten olen luihuisessa? Blaise jatkoi.
- Sitä voit kysyä lajitteluhatulta, äiti sanoi salaperäisesti.
- Miksi sinä kerrot minulle tämän kaiken, äiti? Blaise kysyi ja häntä inhotti. Hän ei todellakaan halunnut tietää lisää.
- Koska… koska kuulin juuri että Austin ja hänen vaimonsa Maya ovat kuolleet lento-onnettomuudessa, äiti sanoi eikä kuulostanut surulliselta. – Ja heidän tyttärensä… hän muuttaa meille.
- Onko hän jästi? Blaise kysyi inhon vallassa.
- Ei, mutta jästisyntyinen hän on. Kuraverinen, äiti sanoi hieman halveksien.
- Ja hänen nimensä on…?
- Se oli… erittäin outo nimi… aivan, nyt minä muistan! Hermione Granger!

Blaisen sisuksissa jysähti. Hermione? Hermione Granger? Kuraverinen rohkelikkotyttö joka liikkui pyhän Potterin seurassa? Mitä?! Blaise jähmettyi. Hänen sisuksissaan kuohui.
- K-kuraverinen, m-muuttaa meille? Blaise tuskin pystyi sanomaan sitä ääneen.
- Ikävä kyllä, äiti tuhahti.
- Ei, oikeastiko? Blaise luuli pyörtyvänsä ja hän otti tukea pöydästä ettei tipahtaisi tuolilta.
Äiti nyökkäsi.
den eneste måten å ha noe i uendelig tid, er ved å miste det

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Luihuisen sisar, Hermione/Draco [K-13] drama, romance
« Vastaus #2 : Tammikuu 23, 2011, 21:01:47 »
*hajoilee, mutta yrittää saada jotain rakentavaakin aikaiseksi*

Piristävää lukea nyt tämän tyylistä ficciä. Minulla ainakin oli hauskaa nyt nuo kaksi lukua luettuani. Idea on minun lukukokemukseni mukaan omaperäinen ja mielenkiintoinen, odotan kiinnostuneena millaisia sotkuja tästä alusta sitten syntyykään. Harmittelen vain sitä, että ainakin tällä hetkellä hahmot tuntuvat kovin omilta, ei niinkään kirjoille uskollisilta. Kuvailua oli myös melko vähän, mutta se ei nyt niinkään häirinnyt. Myös Hermionen vanhempien nimet ärsyttivät.. :''D Mutta kirjoitat tätä kuitenkin hyvin ja ainakin on jotain jännitettävää, mitä hieman omanlaisensa hahmot saavatkaan kokea. Ehkäpä tästä tulee uusi ficci, jota jaksan jopa seurata. Pidän kyllä kirjoitustyylistäsi, se on kevyttä eikä tunnu liian raskaalta lukea.

Komppailen myös lollypopia sen suhteen, että tapahtumat kulkivat nopeasti. Teksti kulki ylipäätään nopeasti eteenpäin, mutta se teki sen aika sujuvasti. :)

Blaisen sisuksissa jysähti. Hermione? Hermione Granger? Kuraverinen rohkelikkotyttö joka liikkui pyhän Potterin seurassa? Mitä?! Blaise jähmettyi. Hänen sisuksissaan kuohui.
- K-kuraverinen, m-muuttaa meille? Blaise tuskin pystyi sanomaan sitä ääneen.
- Ikävä kyllä, äiti tuhahti.
- Ei, oikeastiko? Blaise luuli pyörtyvänsä ja hän otti tukea pöydästä ettei tipahtaisi tuolilta.
Äiti nyökkäsi.

Aivan mahtava kohta, pystyin kuvittelemaan järkyttyneen Blaisen sieluni silmin... :'D Tässä suhteessa onnistuit Blaisen hahmon suhteen ja muutenkin olen tällä pienellä hipaisulla tyytyväinen tähän hahmoon. Hermione on vain se, joka jäi hieman tylsäksi ja pinnalliseksi... Toisen luvun alku oli hyvä syventämään edes hieman Blaisea. x)

Muttamutta. Tiivistettynä varmaan kommenttini olisi jotakuinkin tälläinen: kepeää tekstiä, hieman pinnallista mutta silti hyvin tapahtumia eteenpäin vievää. Olen aika varma että tulen lukemaan tätä jatkossakin. Jatkoa siis vain odotellen. ^^
Haltiamieli kiittää ja virnistää surullisenkuuluisan virneensä.
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa Miss Zora

  • nordist [nu'dist]
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • As cold as the night
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Luihuisen sisar, Hermione/Draco [K-13] drama, romance
« Vastaus #3 : Tammikuu 30, 2011, 17:56:53 »
A/N: Kiitos kommenteista! Ihanaa, että on lukijoita! :) Mutta tässä, olkaa hyvä, kolmas luku!


Kolmas luku

Kyllä fiksut pärjää

Hermione
15.8.1995, kello 07.20 aamulla[/i]

Hermione heräsi. Hän nosti päänsä tyynyltä ja katsoi yöpöydällä olevaa herätyskelloa. Se näytti olevan kaksikymmentä yli seitsemän aamulla. Hermione oli siis nukkunut lähes kolmetoista tuntia putkeen. Hänen vatsansa kurisi nälästä ja hänen päätään särki. Hän nousi istumaan sängylleen ja haroi hiuksiaan. Miksi hän oli ollut nukkunut kolmetoista tuntia putkeen, miksi hän oli nukkunut täysissä pukeissa? Miksi tyynyliina oli kostea, miksi ihmeessä hänen huoneessaan oli valot päällä?

Eilisiltapäivän tapahtumat palasivat väkisin mieleen. Hermione pidätteli itkua ja vetäytyi takaisin peiton alle. Hän ei halunnut elää, hän halusi kuolla. Hermione sulki silmänsä ja nukahti vielä hetkeksi.

Hän heräsi uudestaan puoli yhdentoista aikaan, ja päätti tehdä jotain järkevää. Hermione nousi sängystään mennäkseen kylpyhuoneeseen. Haparoivin askelin hän saapui kylpyhuoneen ovelle, ja vapisevin käsin hän avasi oven.

Hermione teki aamutoimet ja pukeutui konemaisesti mitään tuntematta. Hän söi aamupalaksi muroja ja maitoa ja joi vähän mehua. Syötyään hän laahusti olohuoneeseen ja lysähti sohvalle. Mitä hän nyt tekisi? Miten hän eläisi kolme viikkoa vailla ruokaa, puhtaita vaatteita, ja ennen kaikkea, vailla huoltajaa?
Pohjimmiltaan Hermione oli kuitenkin reipas tyttö. Hän ei jaksanut koskaan murjottaa tai surra asioita paria päivää pidempään.
Hermione nousi sohvalta ja meni takaisin keittiöön. Siellä, samassa paikassa missä ennenkin, jääkaapin ovessa oli lista töistä joita pitäisi tehdä. Pyykin pesu, ruuan laitto, astianpesukoneen tyhjennys, aidan maalaaminen, portin uudistaminen ja monta muuta työtä komeilivat listassa ylimpänä. Alempana oli sitten vähäpätöisempiä tehtäviä kuten tietokoneen ruudun pyyhkiminen ja mummin antamien posliinikuppien kiillotus.

Hermione pysähtyi. Hänen sydämensä takoi lujasti, ja sitten hän keksi ratkaisun huoltajaongelmaansa; hän muuttaisi mummon ja vaarin luokse Nottinghamiin! He ottaisivat hänet ilomielin vastaan! Hermione huokaisi helpotuksesta ja otti tuolista tukea. Hän yritti muistella, millaista mummin ja vaarin luona Nottinghamissa oli. He asuivat kaupungin keskiosassa, korkeassa talossa ja heillä oli kissoja… Sitten Hermione muisti. Mummi ja vaari asuivat keskellä kaupunkia, pienessä kerrostaloasunnossa. Vaarilla oli dementia ja kaikenlisäksi hän oli pyörätuolissa, ja mummi… pieni vilkas täti joka huolehti liikaa… ja kasvatti kissoja. Nyt Hermione muisti syyn, mikseivät he koskaan olleet vierailleet mummon ja vaarin luona. Mummilla oli laumallinen kissoja talossa. Niitä oli ainakin kymmenen, ehkä enemmän. Ja kaikkia niitä mummi kasvatti pienessä kolmen huoneen kerrostaloasunnossa.
Äiti oli ollut allerginen kissoille, ja siksi Grangerit eivät olleet koskaan vierailleet mummin ja vaarin luona, vaan mummi ja vaari olivat tulleet heille pariksi päiväksi.

Hermione huokaisi ja istui keittiön pöydän päälle. Hän oli hyvin turhautunut, sillä ei voisikaan mennä mummin ja vaarin luokse asumaan. Eihän heillä olisi tilaa! Mitä hän nyt tekisi?
Ensimmäinen ajatus oli, että Hermione eläisi tavallisesti kolme kesäloman viimeistä viikkoa. Hän lusmuilisi kotona, söisi leipää ja mitä nyt kaapista löytäisikään, ja lähtisi Tylypahkaan matka-arkku täynnä likaisia ja ryppyisiä vaatteita. Ei. Se ei kävisi. Hermione tarvitsi toimintaa.
Toinen vaihtoehto olisi, että Hermione yrittäisi itse tehdä kaikki kotityöt, mutta siitä ei tulisi mitään. Eihän hän osannut!
Kolmas, ja paras vaihtoehto oli, että hän pyytäisi naapurin rouva Sirchlesonin apua ruuanlaitossa, pyykkien pesussa ja muissa kotiaskareissa. Se olisi fiksuin ja turvallisin vaihtoehto.

Hermione pomppasi pois pöydän päältä, ja meni kylpyhuoneeseen. Hän katsoi itseään peilistä, ja huomasi näyttävänsä aivan räjähtäneeltä. Hiukset sojottivat ja naamassa oli yhä painaumia, jotka olivat jääneet tyynystä.
Hermione tarttui hiusharjaan, ja harjasi rivakasti hiuksia niin että ne suoristuivat hitusen. Hän pesi kasvonsa ja hampaansa uudelleen, ja laittoi huuliinsa varmuuden vuoksi hieman huulipunaa. Sitten hän meni huoneeseensa ja vaihtoi ylleen keltaisen kesämekon ja valkoiset legginsit. Hän hyppelehti riemuissaan eteiseen, laittoi kumitossut jalkaansa, ja astui ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen.

Hermione oli eilisen päivän tapahtumien jälkeen unohtanut, miten ihana ilma ulkona oli. Tietenkin aurinko paahtoi kuumasti, mutta muuten ilma oli lempeän kesäinen. Silti ilmasta huomasi, että syksy oli tuloillaan, mutta kukaan ei näyttänyt kiinnittäneen siihen huomiota. Vastapäisen talon herra ja rouva Collins olivat laittaneet aurinkotuolit etupihalleen ja nyt molemmat makasivat uimapukuisillaan paahtavan auringon alla. Naapurin Ivy Kingsfordin nelivuotiaan kaksostytöt Meredith ja Mercedes leikkivät nukeilla viltin päällä, ja toisella puolella asuvien Sirchlesonien kolme vanhinta lasta kinastelivat kovaäänisesti takapihallaan.

Hermione käveli pois pihastaan ja suuntasi askeleensa kohti Sirchlesonien taloa.
Sirchlesonit asuivat suuressa vanhanaikaisessa talossa Hermionen kotikadun päässä. Louise ja  Brandon Sirchlesonilla oli kahdeksan lasta. Lapset olivat kaikki vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä, ja Hermione oli välillä kesälomalla toiminut neljän nuorimmaisen lapsenvahtina.

Hermione käveli Sirchlesonien portille ja avasi sen. Hän käveli polkua pitkin ovelle, ja koputti siihen. Hän kuuli, miten monta jalkaparia iskeytyi lattiaan, kun kaikki lapset halusivat tulla avaamaan hänelle oven. Lopulta ovi avautui ja Hermionen edessä seisoi neljä pientä vaaleatukkaista Sirchlesonia. Emily, Florence, George ja Hayley hyppivät Hermionea kohti ja puhua pälpättivät kaikki yhteen ääneen.
- Päivää, Hermione sanoi naurua pidätellen.
- Päivää Hermione!
- Moi!
- Moi Hermione!
- Päivää!
- Nyt pois tieltä!

Rouva Sirchleson oli saapunut eteiseen. Hän hätisteli lapsiaan pois tieltä ja puikkelehti heidän välistään suoraan Hermionen eteen.
- Päivää Hermione, rouva Sirchleson sanoi lempeästi ja hymyili Hermionelle.
- Päivää, rouva Sirchleson, Hermione sanoi reippaasti.
- Mikä tuo sinut tänne tänään? Tähän aikaan? rouva Sirchleson kysyi.
- No, se on aika pitkä tarina… mutta tulin kysymään, haluaisitteko auttaa minua, Hermione sanoi vältellen rouva Sirchlesonin katsetta.
- Tulisitko sisään, voimme puhua rauhassa, rouva Sirchleson ehdotti. Hermione nyökkäsi, astui sisään, ja käveli rouva Sirchlesonin perässä olohuoneeseen.

Olohuone oli talon toisessa kerroksessa. Kaikkiaan kerroksia oli kolme, mutta oli perheessä monta jäsentäkin. Kerrokset oli jaettu iän mukaan. perheen vanhimmat lapset, neljätoistavuotiaat kaksoset Adrienne ja Brian asuivat ylimmässä kerroksessa vuotta nuoremman siskonsa Caitlinin kanssa.
Toisessa kerroksessa asui yksitoistavuotias Dominic, sekä neloset Emily, Florence, George ja Hayley, joilla oli yhteinen iso huone. Alimmassa kerroksessa asuivat herra ja rouva Sirchleson, sekä kahden kuukauden päästä perheen yhdeksäs lapsi, pieni tyttövauva, jonka nimeksi oltiin antamassa Isabel.

Hermione oli ennekin vieraillut Sirchlesonien luona, mutta aina hän jaksoi päivitellä mielessään talon laajuutta ja hienostuneisuutta. Hän aina jaksoi ihastella talon koriste-esineitä ja sisustusta. Hermione olisi mielellään muuttanut Sirchlesoneille asumaan, mutta tiesi, ettei se käynyt päinsä.

Rouva Sirchleson johdatti Hermionen olohuoneeseen istumaan vanhanaikaiselle sohvalle. Hän jätti Hermionen yksin sillä välin kun haki teetä keittiöstä. Hermione ei vaivaantunut vaan vaipui ajatuksiinsa. Miten hän kertoisi rouva Sirchlesonille kaiken purskahtamatta itkuun?
Hermionen ajatukset keskeytyivät kun perheen toisiksi vanhin, Dominic pujahti huoneeseen ovesta, joka johti ilmeisesti hänen huoneeseensa.
- Hei Dominic, Hermione sanoi pojalle, joka säpsähti huomatessaan vieraan.
- Hei, poika sanoi ujosti ja katsoi poispäin. Hän liikkui kohti rappusia.
- Onko kiva loma? Hermione kysyi ystävällisesti.
- No joo, Dominic sanoi hermostuneesti. – Minä… tästä, tuota noin, menen, hän jatkoi hiljaa, lehahti punaiseksi ja poistui portaisiin. Samassa rouva Sirchleson nousi portaat ylös teetarjotin sylissään. Hän laski tarjottimen pöydälle ja kaatoi kahteen teekuppiin höyryän kuumaa teetä.
- Otatko sokeria? rouva Sirchleson kysyi. Hermione pudisti päätään. Rouva Sirchleson ojensi hänelle teekuppia. Hermione tarttui siihen, mutta laski sen kuitenkin heti takaisin pöydälle.
- Sinulla oli jotain kerrottavaa.
- Niin oli…
- Kerro huolesi.
- No, tuota, tiesithän, että vanhempani lähtivät kaksi viikkoa sitten lomalle New Yorkiin? Hermione aloitti vaisusti.
- Tiesin.
- No, minä katselin eilen televisiosta iltauutisia. Siellä kerrottiin, että New Yorkista Lontooseen tuleva lentokone putosi mereen, Hermione sanoi hiljaa.
Rouva Sirchleson katsoi häntä huolestuneesti.
- Äiti ja isä olivat siinä koneessa.
- Ei, rouva Sirchleson henkäisi. – Maya, ja, ja, Austin, hukkuivat?
Hermione nyökkäsi. Kyyneleet pyrkivät hänen silmiinsä, ja hän tarttui teekuppiin piilottaakseen kyyneleet.
- Voi ei, rouva Sirchleson sanoi ja siirtyi nojatuolista istumaan Hermionen viereen. Hermione nyyhkäisi ja pyyhki kyyneleitä hihaansa. Rouva Sirchleson rutisti häntä lujasti ja siirtyi takaisin istumaan nojatuoliin. Hän kaivoi pöydän alta nenäliinapakkauksen (kukaan ei tiennyt miksi rouva Sirchleson säilytti nenäliinoja pöydän alla) ja tarjosi sitä Hermionelle. Hermione tarttui nenäliinaan ilomielin ja pyyhki kasvojaan siihen.
- Hermione, miten voin mitenkään auttaa sinua? Rouva Sirchleson kysyi myötätuntoisesti.
- No… minä, tuota, ajattelin, että ennen kuin lähden takaisin Tyly- eikun tarkoitan takaisin sisäoppilaitokseen, niin, tuota, ajattelin että voisittekohan te auttaa minua hieman? Hermione selitti vaivaantuneena.
- Tietysti voin auttaa sinua, kun kerrot vain miten.
- No, mietin tässä että pystyisitteköhän te, tuota, auttamaan minua kotitöissä, Hermione takelteli. – Siis että vain opettaisitte minua käyttämään pyykinpesukonetta ja laittamaan jotain ruokaa…, kun, tuota, minä en oikein osaa…
- Voi, tietysti voin, rouva Sirchleson sanoi, eikä yhtään arvostellut Hermionea sen takia, ettei hän osannut tehdä kotitöitä.
- Kiitos, Hermione sanoi tukahtuneella äänellä silmät yhä kyynelissä.
- Ei mitään kiittelemistä, rouva Sirchleson sanoi ja joi hiukan teekupistaan. – Vanhempasi varmasti toivoisivat että auttaisin sinua tällaisessa tilanteessa.
- Niin, Hermione myönteli ja joi teekupistaan jäähtynyttä teetä.
- Tarvitsetko apua heti? rouva Sirchleson kysyi.
- Kyllä kiitos, Hermione sanoi ja nosti katseensa. Kun hän katsoi rouva Sirchlesonin lämpimänruskeisiin silmiin, hän tiesi vihdoin, ettei hän olisi yksin.

Hermione ja rouva Sirchleson lähtivät melkein heti Hermionen kotiin. Hermione johdatti hänet ovesta sisään ja näytti, missä mikäkin oli. Rouva Sirchleson halusi ensin aloittaa pyykkien pesusta, joten Hermione vei hänet pesuhuoneeseen, jossa pyykinpesukone oli. Rouva Sirchleson käski Hermionen tuoda kaikki pyykit alakertaan. Hermione kantoi suuren pyykkikopan alakertaan ja rouva Sirchleson alkoi opettaa, miten pyykinpesukonetta käytetään, miten pyykit laitetaan kuivumaan ja miten ne silitetään.
Hermione oppi nopeasti, ja pisti heti koneeseen monta mustaa kaapua. Rouva Sirchlesonia kaavut kummastuttivat.
- Missä sinä tällaisia käytät? hän kysyi oudoksuen.
- Niitä, ööh, käytetään erilaisissa koulun tapahtumissa, Hermione selitti ontuvasti.
- Vai niin, rouva Sirchleson tuumasi, ja Hermione oli onnellinen ettei pelannut huispausta. Pelikaapu olisi ollut jo liian vaikea selittää.

Pyykin jälkeen he siirtyivät keittiöön ja Hermione pyysi rouva Sirchlesonia näyttämään, miten joitakin ruokia valmistetaan.
- Eikä teidän sisäoppilaitoksessanne opeteta kotitaloutta? rouva Sirchleson kysyi kun Hermione poltti jo kolmannen kerran perunat pohjaan.
- Opeteta mitä? Hermione kysyi unohtaen,  että opiskeli taikuutta Noitien ja Velhojen sisäoppilaitoksessa.
- Kotitaloutta. Ruuanlaittoa, pyykinpesua ja sen sellaista.
- Ei, ei opeteta, Hermione sanoi.
- Outoa, rouva Sirchleson tuhahti, mutta antoi asian olla. Hän oli hyvin kärsivällinen ja opetti Hermionea kädestä pitäen, miten perunamuusi vatkattiin sähkövatkaimella, tai miten lihakastike suurustettiin vehnäjauholla.
.
Kello oli yli kolme kun rouva Sirchleson sai opetuksensa päätökseen. Nyt Hermione osasi pestä pyykkiä. Hän osasi tehdä itselleen viittä eri ruokalajia ja pestä astiat astianpesukoneessa.
- Voi kiitos, Hermione kiitteli kun rouva Sirchleson oli lähdössä. – Miten voin ikinä hyvittää tämän?
- Ei sinun tarvitse hyvittää tätä, rouva Sirchleson sanoi hymyillen. – Mutta jos välillä viitsisit vahtia nelosia, olisin hyvin kiitollinen.
- Tietysti, Hermione sanoi. Hän oli valmis tekemään mitä tahansa sen eteen, että rouva Sirchleson oli pelastanut hänen kolme viimeistä kesäloman viikkoaan.
- Kiitos vielä kerran, Hermione sanoi sadannen kerran.
- Mitäs tuosta, rouva Sirchleson vastasi sadannen kerran. – Mutta, jos sinä nyt pärjäät niin minä menen. Brandonin kokkaustaidot eivät taida olla ihan parhaimmasta päästä, hän naurahti kuullessaan omasta kodistaan päin tulevia kiukkuisia huutoja.
- Mene vain, Hermione sanoi hymyillen leveästi. Hänen päivänsä oli pelastunut.
- Hei hei, rouva Sirchleson sanoi astuessaan ulos ovesta.
- Hei vain, hyvää päivänjatkoa, Hermione toivotti ovella. Hän katseli hetken isomahaisen rouva Sirchlesonin pontevaa kävelyä kotiaan kohti, ja meni sitten sisälle aikomuksenaan katsoa elokuvaa Tuulen viemää. Hän meni keittiöön hakeakseen popcorneja evääksi.
Hermione ei huomannut läsnäolijaa, ennen kuin katsoi ympärilleen. Hän oli kuullut ihmisen hengitystä.
Hermione katsahti ympärilleen, ja säikähti. Keittiön pöydän päällä istui mustatukkainen nainen, joka osoitti häntä taikasauvalla.
den eneste måten å ha noe i uendelig tid, er ved å miste det

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Luihuisen sisar, Hermione/Draco [K-13] drama, romance
« Vastaus #4 : Tammikuu 30, 2011, 18:40:35 »
Ihunaa. Hermionen toiminta oli mielestäni melko hyvin kuvailtua. Hän ei ole vielä panikoinut kunnolla vanhempiensa kuolemaa, on vähän kuin sysännyt sen väliaikaisesti syrjempään. Ajatellut ensin käytännön asioita. Hyvin luonteista hänelle.

Asiat ovat hyvin kuvattuja, tekevät tekstisi lukemisesta sujuvaa ja jännittävää. Mutta toisaalta jotkut sanat pomppaavat silmille kirvelemään. Kuten naapurin rouvan kuvaaminen "isomahaiseksi" kolmannen luvun lopussa, kun hän poistuu kohti omaa kotiaan. Tämmöisissä kohdissa kuvailua voisi joko karsia tai vähän lisätä. Onko hän raskaana, tukeva vai ylipainoinen? Ehkä vaan tyksin nussia pilkkua, mutta jotenkin vaan näkyvät tekstissäsi niin voimakkaasti.

Odotan kovasti jatkoa! Miten käy Hermionen, jos hän joutuu vieraaseen velhotalouteen asumaan? Mitä Blaise tykkää uudesta siskostaan? Ovatko Hermyn vanhemmat kuolleet kaikella varmuudella? Mitä Grangerien talolle ja irtaimelle omaisuudelle tapahtuu? Miksi mä teen näin käytännöllisiä kysymyksiä, kun hölmömpiäkin olisi? Argh, jatkoa. :D

Poissa blindside

  • sokotettu
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • AKTIVISTI
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Luihuisen sisar, Hermione/Draco [K-13] drama, romance
« Vastaus #5 : Tammikuu 30, 2011, 20:37:36 »
Aivan mainiota tekstiä :)

Hermione on hermionemainen, suri hetken vanhempiaan ennen nukahtamistaan, mutta sitten työnsi asian hieman taka-alalle, koska käytännönasiat odottivat hoitamista. En sano, että Hermione on tunteeton, mutta sanoisin, että hän on vähän niin kuin minäkin, eli tunteet siirretään (tai ainakin yritetään :p) taka-alalle, kunnes niiden käsittelyyn on aikaa.

Se minua tosin ihmetyttää, ettei Hermionen vanhempien kuolemasta tullut kukaan viranomainen ilmoittelemaan! Tai siis, Hermione kuuli asian katsoessaan uutisia. Tokihan joku saattoi käydä ovella kolkuttelemassa Hermionen nukkuessa, mutta sekin on hassua, ettei seuraavana päivänä tehty uusintayritystä, jotta Grangerien kuolemasta saataisiin kerrottua henkilökohtaisesti.

Jatkoa odotan minäkin innolla.
Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta

- Stam1na - Eloonjäänyt

Poissa Jjaams

  • Vuotislainen
Vs: Luihuisen sisar, Hermione/Draco [K-12] drama, romance
« Vastaus #6 : Toukokuu 03, 2014, 11:39:22 »
Apua mihin kohtaan jätit!
Hermionen vanhempien kuolemasta oli kyllä tosi vähän kerrottu. Siis Hermione bongas vaa uutisista että sen vanhemmat on kuolleet ja siinä se.
Lainaus
Se minua tosin ihmetyttää, ettei Hermionen vanhempien kuolemasta tullut kukaan viranomainen ilmoittelemaan! Tai siis, Hermione kuuli asian katsoessaan uutisia. Tokihan joku saattoi käydä ovella kolkuttelemassa Hermionen nukkuessa, mutta sekin on hassua, ettei seuraavana päivänä tehty uusintayritystä, jotta Grangerien kuolemasta saataisiin kerrottua henkilökohtaisesti.
Komppaan
Muuten hyvä ficci ja apua todellakin mihin kohtaan sä sen jätit!!! Aika mielenkiintosta, että Hermione olisi niiku Blaisen sisarpuoli.
Ja jos tahot viel joskus jatkaa tätä, niin mä tääl oottelen innol jatkoa :D