Kirjoittaja Aihe: Kaukokaipuuta ja koti-ikävää (S, lievä Angst, songfic)  (Luettu 376 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Title: Kaukokaipuuta ja koti-ikävää
Author: AIV
Beta: gamma
Rating: S
Genre: lievä angst, songfic
Disclaimer: Hahmot ja maailma on Rowlingin. Kappale on Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma. Minä vain leikin niillä. En saa tästä mitään muuta kuin kirjoittamisen ilon ja hyvän mielen.

A/N: Kerran kun tät kappaletta, tuli tällainen ficci idea. Aikani sitä pohdittuani sain sitten naputeltua jotain ruudullekin. Kiitos betalle sain sen julkaisukuntoonkin. ^^ Kaikki kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Tykkäät tai et, kerro se minullekin.


Kaukokaipuuta ja koti-ikävää

Olen yksin huoneessani pakkaamassa. Lähden huomenna Egyptiin. Pääsin sinne töihin Irvetan kiroustenmurtajaksi. Vaikka pääsen vasta harjoittelijaksi, olen innoissani. Tästä tulee varmasti mahtavaa. Seison sänkyni edessä selkä ovea päin ja laitan tavaroita sängyllä olevaan matka-arkkuun – samaan jota käytin jo Tylypahkassa. Innostani huolimatta olen hermostunut, siksi pakkaan käsin enkä taikomalla. Yritän siten purkaa hermostuneisuuttani. Kuulen takaani oven suunnalta lattialankun kevyen narahduksen. Sen täytyy olla Ginny. Tuo lankku narisee  aina ja se narisee sitä kovempaa mitä painavampi siihen astuu. Tuo narahdus on niin vaisu, ettei se voi olla kukaan muu kuin Ginny. Eikä kukaan muu tähän aikaan tulisikaan huoneeseeni. Kello on jo kaksitoista. Ginnynkin pitäisi olla jo nukkumassa. Hymähdän itsekseni miettien mitä äiti ja isä sanoisivat, jos tietäsivät, että pikku-Ginny viettää usein täällä yön tunteja kanssani. Meillä on kummallinen tapa jutella huoneessani öisin. Ginny vain ilmestyy toisinaan ovelleni. Niin myös tänä yönä. Juuri nyt hän raottaa ovea ja kurkkaa sisään. Tiedän sen vaikken näe häntä. Kuulen saranan inahduksen ja näen mielessäni kuinka hän katsoo oven raosta. Olen nähnyt hänet siinä niin monta kertaa.
”Ei tänä yönä, Ginny” Sanon katsomatta taakseni. En halua katsoa, en halua nähdä hänen pettyneitä kasvoja. Ginny on aina ollut suosikki pikkusisaruksistani.
Ginnyn ääni ei kuulosta pettyneeltä vaan yllättyneeltä hänen kysyessään: ”Miksei?”
”En ehdi nyt.” Vastaan pitäen viimeistä pakattavaa esinettä kädessäni. ”Minun pitää pakata ja haluan olla yksin. Minun pitäisi nukkuakin tänä yönä. Aamulla pitää lähteä aikaisin.” Tavallaan haluaisin jutella hänen kanssaan tänä yönä, mutta en tiedä pystynkö. Sydämeni lyö todella lujaa, olen levoton ja rauhaton. Odotan liian innolla huomista. Haluan nousta omille siiville ja lentää.  Hätkähdän tuntiessani pehmeän kätesi kädessäni. En huomannut sinun tulleen sisälle. Mietin olenko hullu, kun haluan lähteä kovaan ja kylmään maailmaan, kun voisin vaihtoehtoisesti jäädä kotiin – perheeni luo.

Sisko, tahtoisin jakaa kanssas tämän yön,
Mut sydän liikaa lyö.
Maailman ääni liian voimakas on,
Olen levoton.
Tahdon nähdä tulen, jonka savua jo haistelen.
Elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa.
Olen tulessa.
Rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää,
Nousta tuulen selkään,
Vaikka sylisi on samettia
Ja maailma on asfalttia.


Ginny istuu sänkyni laidalle ja minä teen samoin.
“Et lähtisi, minun tulee ikävä sinua.” Ginny katsoo silmiini anovasti. Lapsi raukka, hän on niin pieni vielä.
“Haluaisin jäädä, mutta en voi.”
“Miksi? Etkö voisi jäädä tänne meidän luokse?”
“Minunkin tulee ikävä sinua, mutta minun on aika aikuistua ja muuttaa omilleni. Menisit nyt nukkumaan.” Ensi kertaa näen kasvoillasi pettymyksen ja jatkan. “Maailma on tällainen. Joskus on pakko lähteä. Selittäisin tarkemmin, mutta juuri nyt minun pitäisi nukkua.”
En ollut täysin rehellinen. Totta kyllä minun pitäisi ruveta nyt nukkumaan, mutta oikeasti en osaisi selittää miksi minun pitää lähteä. Maailma kutsuu minua. Janoan seikkailua. Mutta miten tuon voi selittää pikkutytölle. Varsinkin, kun meidän molempien pitäisi olla nukkumassa ja sen selittämiseen menisi kauan. Minun pitää herätä aamulla aikaisin. Huomenna kuuden aikaan Irvetasta lähtee Egyptiin porttiavain. Siitä ei sovi myöhästyä. Kukaan ei taatusti järjestä uutta ja Egyptiin on liian pitkä matka ilmiintyä. Enkä halua ensitöikseni suututtaa maahisia olemalla tulematta sovittuun aikaan. Olisi kyllä mukava jäädä tänne, mutta minkäs teet. Ainoa tuon kaltainen paikka on siellä. Enkä voi jäädä tännekään loppuiäkseni. Maailma vetää minua puoleensa. Aivan kuin se kuiskisi viekoitellen: “Tule, tule seikkailemaan. Tule niin katsokaan pärjäätkö.”

Sisko, tahtoisin jäädä,
Mutta moottoritie on kuuma.
Kaupunkien valot mulle huutaa.
Tahtoisin selittää, mutta laiva odottaa.
Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta.
On, maailma on totta, on, on.


Haluan lähteä tutustumaan suureen maailmaan. Tutkimaan egyptin ihmeitä ja ehkä omaa sisintänikin. Kokeilemaan kuinka siivet kantavat ja aikuistumaan. Jään ajatuksiini haaveilemaan Egyptin aarteista, pyramideista ja lämmöstä. Pyramidien näkeminen olisi upeaa. Onkohan ne niin hienoja ja suuria, kuin puhutaan. Uskomatonta, että saatan pian päästä itse katsomaan. Ginny palauttaa minut kotikoloon kysymällä.
“Tulethan takaisin? Ethän eksy Egyptin aavikoille tai pyramideihin?”
Omassa mielessänikin on käynyt ajatus Egyptin pyramideista, mutta eihän sinne velho eksy. Eihän niin voi käydä?
“Totta kai tulen takaisin,” vastaan. “En aio eksyä ja jos eksyn löydän kyllä aina takaisin.”
“Milloin tulet kotiin.” Ginny näyttää surulliselta. Tuntuu pahalta lähteä ja tehdä tyttö surulliseksi. Yritän piristää häntä vitsailemalla.
“Kun olen löytänyt itseni. Lupaan pyhästi tuoda itseni sinulle takaisin aikuistuneena ja parempana isoveljenä.” Ryhdistäydyn vähän ja yritän puhua vakavasti. “Ei nämä ole lopulliset hyvästit. Tulen takaisin ja joskus vielä jäädäkseni. Sitten olen koko loppu elämäsi sinun kiusana.”
Toivon etten eksy oikeasti. Voin lohduttautua sillä, että osaan ilmiintyä ja voin kaikkoontua aavikolta pois koska hyvänsä. Pyramideihin minua taas ei varmasti päästettäisikään yksin. Fyysisesti ei siis pitäisi olla ongelmia löytää itseäni. Henkisestä puolesta en sitten tiedä. Tämän omilleen muuttamisen kun pitäisi olla itsensä etsimistä. En tiedä, osaanko ja pärjäänkö suuressa maailmassa. Ginny painaa päänsä syliini. Niinkin hän on tehnyt lukemattomia kertoja kaivatessaan lohdutusta.
“Minun tulee ikävä sinua” Hän kuiskaa tuskin kuuluvasti. Vastaan samoin kuiskaten.
“Niin minunkin sinua. Tulee hirvittävän ikävä teitä kaikkia.” Silitän Ginnyn hiuksia miettien kuinka tulenkaan kaipaamaan tällaisiakin hetkiä. Kuulen pienen nyyhkäisyn. Ikävä riipaisee sydäntäni, vaikka istun vielä kotona.

Lähden maailmalle etsimään itseäni
Syvältä itsestäni.
Kun sen löydän, tuon sen sulle lahjaksi,
Ehkä ainiaaksi.
Ei ole oikein lähteä,
Mut on seurattava tähteä.
Aallot on jossain kuuskyt metrii korkeat,
Kun tuulet suuttuvat.
Kuu on kuulemma ruosteenpunainen
Ja niin surullinen.
Mä en usko mitään,
Ennen kuin näen omilla silmilläin.


Vähän ajan kuluttua. - Vai onko siitä jo tunteja? Menetin ajan tajun, kun syvennyin silittämään siskon hiuksia ja miettimään Egyptiin muuttoa ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. - Huomaan itkun vaihtuneen rauhalliseksi hengitykseksi. Ginny on nukahtanut. Siirrän varovasti, jotten herättäisi hänen päänsä sylistäni tyynylle. Laitan käteeni unohtuneen sukkaparin matka-arkkuun ja menen Ginnyn viereen nukkumaan leijutettuani arkun äänettömästi lattialle. Toivon että onnistun lähtemään herättämättä häntä. Inhoan nimittäin jäähyväisiä ja Ginnyn hyvästely aamulla olisi ylivoimaisen vaikeaa. Viimeiseksi ennen nukahtamistani mietin, että minun tosiaan pitäisi jäädä. Toisaalta haluaisinkin jäädä, toisaalta taas en.

Sisko, tahtoisin jäädä,
Mutta moottoritie on kuuma.
Kaupunkien valot mulle huutaa.
Tahtoisin selittää, mutta laiva odottaa.
Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta.
On, maailma on totta, on, on.

Sisko, tahtoisin jäädä,
Mutta moottoritie on kuuma.
Kaupunkien valot mulle huutaa.
Tahtoisin selittää, mutta laiva odottaa.
Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta.
On, maailma on totta, on, on.

Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Haltiamieli

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Photography
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kaukokaipuuta ja koti-ikävää (S, lievä Angst, songfic)
« Vastaus #1 : Toukokuu 24, 2011, 21:20:00 »
Oi, miten loistavasti olet yhdistänyt kappaleen ja tekstin! Kappaleen vaikutuksen näkee kun lukee sanat, jotka sitten tekstin mukana vain lisäävät tekstin haikeutta. Tunnelma oli oikein onnistunut, tuli oikeasti haikea mieli Ginnyn ja Billin puolesta.

Välillä oli hieman häämäävää, kun Bill puhui Ginnylle "sinusta" ja sitten taas välillä lukijalle "Ginnystä". Oli vaikea ymmärtää, kelle Bill tässä oikein kertoo tätä hetkeä. Hetket jotka hän puhui Ginnylle "sinuna" olisi voinut kursivoida tai jotain, jolloin ne olisivat olleet ikään kuin itse tekstin sisällä olevia Billin ajatuksia. En tiedä ymmärsitkö yhtään mitään. Tai sitten koko teksti olisi voinut olla "sinuna" tai "Ginnynä", näin tuota sekavuutta ei olisi tullut. Voisin hyvinkin kuvitella tätä päiväkirjamerkintänä tai kirjeenä.

Olit kirjoittanut oikein hyvin ja jos vertaa tätä ensimmäiseen ficciin, niin kyllä kehittymistä näkee. Olet kirjoittanut sen verran rohkeammin tätä, tekstissä on enemmän omanlaisuuttaan ja sinun tyyliäsi kirjoittaa, jolloin tämä todella on sinun ficcisi. Myös tämä idea ylipäätään oli hieno, harvemmin tämän kaltaisiin hyviin ficceihin törmää. Pisteet siitä!

Haltiamieli kiittää ja virnistää surullisenkuuluisan virneensä toivoen että tästä kommentista saa jotain irti.
If more of us valued food and cheer and song above hoarded gold, it would be a merrier world.

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kaukokaipuuta ja koti-ikävää (S, lievä Angst, songfic)
« Vastaus #2 : Toukokuu 24, 2011, 21:53:46 »
*hyppii innoissaan nähdessään kommentin ja vielä kivan ja rakentavan sellaisen*

Ymmärrän mitä tarkoitat. Jotenkin tuntui luonnollisemmalta, että Bill osoittaa jotkut ajatukset tavallaan Ginnylle, vaikkei niitä ääneen lausukaan ja toiset taas ajattelee tavallaan itsekseen. En tullut ajatelleeksi, että se on näin tehtynä sekava. Nyt kun lukaisin tekstiä uudestaan huomasin myös että se on aika epäloogista. (Omalle tekstille tulee helposti sokeasti niin, ettei tajua tommosia outouksia.) Toivottavasti se ei sotkenut liikaa ficciä. Hienoa, että pidit tästä ja mukava kuulla, että olen kehittynyt siitä ensimmäisestä. n__n

Suurkiitos kommentista. ^^
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Kaukokaipuuta ja koti-ikävää (S, lievä Angst, songfic)
« Vastaus #3 : Heinäkuu 07, 2011, 03:31:06 »
Todella, todella kaunis teksti.

Ja hyvin läheinen minulle, joten pystyin täydellisesti eläytymään tähän. Oma isosiskoni muutti aikoinaan pois kun oli vasta lapsi, joten oli jännittävää lukea tätä. Billin kaipuu ulkomaailmalle oli hienosti kirjoitettua ja aitoa. Pidin siitä, ettet tehnyt hänen lähtöään vastentahtoiseksi - se ei sopisi hänen hahmoonsa. Hän todella halusi lähteä, vaikka ikävöisikin varmasti ikuisesti kotiaan. Kuten nimikin paljastaa. Oli myös mukava nähdä kappaleen sanat tässä.

Kirjoittamisesi on vaivatonta ja kaunista. Toivon voivani itsekin oppia siitä jotain. Ehkä jotakin jäi puuttumaan - oma läheisyyteni hahmoon? - mutta en osaa kertoa mitä enkä oikein sinulta mitään lisää kaivannutkaan. Tämä oli ensimmäinen tämän aiheinen teksti, joten se jätti minuun syvän vaikutuksen. Kiitos tästä.

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kaukokaipuuta ja koti-ikävää (S, lievä Angst, songfic)
« Vastaus #4 : Heinäkuu 07, 2011, 17:39:00 »
Iih kommentti. ^^ Kiitos, kiitos. Kommenttisi piristi valtavasti. Ihanaa, että pidit siitä ja se tuntui läheiseltä. ^^
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta

Poissa Bolina May

  • Captain Gale
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Valitseeko tie kulkijansa vai kulkija tiensä?
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kaukokaipuuta ja koti-ikävää (S, lievä Angst, songfic)
« Vastaus #5 : Syyskuu 12, 2011, 19:14:51 »
Ihana! En huomannutkaan ensin, että tää on sun :) Tykkäsin tosi paljon ja Bill kuulosti niin aidolta. Taisin löytää hänestä hiukan itseänikin kun olen niin täpinöissä tulevasta, vaikka se samalla pelottaa, ja mietin miten pikkusisarukset sitten selviävät. Pari kirjoitusvirheen löysin:
Lainaus
Ensi kertaa näen kasvoillasi pettymyksen
-- muuten koko tekstissä Ginnystä on puhuttu yksikön kolmannessa persoonassa.
Lainaus
“Minun tulee ikävä sinua” Hän kuiskaa tuskin kuuluvasti.
-- piste tai pilkku + 'hän' pienellä :)
+ jotain pilkku- & tyylivirheitä. (Huh. Kammottavaa miten lähestyvät äikän ylppärit saavat mut neuroottiseksi ja pikkujututkin pistävät silmään...)

Tälle olisi kiva saada jatkoakin, mutta ehkä parhaat hetket on juuri niitä, jotka ovat vain satunnaisia palasia elämästä.
Kiitos!

 - nightingale
I really need to know is there a place to me

nightingale -> Bolina May

Poissa AIV-rehu

  • Lupus Tigris
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Apulannan kasvattama
  • Pottermore: FeatherProphecy121
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kaukokaipuuta ja koti-ikävää (S, lievä Angst, songfic)
« Vastaus #6 : Syyskuu 12, 2011, 19:24:26 »
*rakastaa kaikkia kommentoijia* Kiitos night. ^^ *ei osaa sanoa mitään järkevää kommenttiin vastaukseksi* Jatkoa tälle ei tule. Oneshotiksi tämän tarkoitin ja sellaiseksi se jää. Todennäköisesti vain pilaisi kivan idean jos kirjoittaisin jatkoa.
Draco dormiens numquam titillandus.
Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen.
Psykiatrisia toimia, jotka oman kokemuksen kautta täysin aukee -Apulanta