Aihe: Vanhanaikaisuus

[Salainen Agentti]

En tiedä onko tästä aihetta, mutta en ainakaan löytänyt.
 Niin. Vanhanaikaisuus. Mitä se merkitsee sinulle? Hyvää vai huonoa? Pahaa vai hyvää? Pukeudutko mielelläsi vanhanaikaisesti (mm. pitkään hameeseen ja sukkiksiin tai mekkoon ja esiliinaan) vai pidätkö mielummin pillifarkkuja ja sitä parasta huppariasi?
 Minä rakastan vanhanaikaisuutta. Luen sitä, kirjoitan sitä ja joskus jopa pukeudun siihen.
 Kerran ala-asteella meillä oli koulussa vanhanaikaisuusviikko ja kaikkien piti pukeutua vanhanaikaisesti, minun mielestäni se oli hauskaa. Nyt meillä on ylä-asteella käsittellä historiassa elämää sata vuotta sitten ja olemme ns. vanhanaikaisessa koulussa. Sitten on aina ihan outoa kun on tunnin kutsuttu sukunimellä ja "neiti"telty niin tuntuu kuin astuisi sata vuotta eteenpäin.
 Mitä mieltä TE olette vanhanaikaisuudesta? Onko se kivaa vai typerää? Tylsää vai mielenkiinotoista?

//Aurorit lukittavat ja poistavat tarpeettomat aiheet kyllä ilman kehoitustakin. Sitä ei siis tarvitse erikseen pyytää. ;) -Suru

[Mansikka]

 Mun mielestä vanhanaikaisuus on kivaa, erikoista, omalaatuista. Rakastan vanhanaikaisia laivoja, erityisesti Titanicia, ja mielestäni Titanicin matkustajien vaatteetkin olivat hienoja. Itsekin saatan pukeutua vanhanaikaisesti. Olen erittäin kiinnostunut läheisemmästä historiasta, vanhoista käytännöistä ja Titanicista. Eikä vanhanaikaisuus ole yhtään typerää. Meillä oli muuten kerran enkussa sijainen, joka kutsui meitä sukunimillä: Miss Sekalainen, shut the door, please. Hah. Se oli hauskaa.

[Rosecliff]

Mie tykkään kaikesta vanhanaikaisista jutuista, vaatteista, musiikista, elokuvista, autoista jne.
50-, 60-, 70-, 80- ja 90-luvut ovat mielenkiintoisia ja joskus toivon, että olisin elänyt 60-luvulla. Tykkään myös 1700-1900-lukuihin perustuvista elokuvista. Olisi ihanaa jos tytöt vielä käyttäisivät aina hameita ja mekkoja ja miehet olisi herrasmiehiä...

Tietysti vanhanaikaisuuteen liittyy myös negatiivisia asioita, kuten rotuerottelu, homofobiat, naisen huonompi asema sun muuta.

[Rosecliff]

Vanhanaikaisuudesta tulee miulle ensimmäiseksi mieleen joku 1700-1900-luvut.
Mutta voihan 1990-lukukin olla nykyään jo vanhanaikaista, ajat kun muuttuu niin nopeasti.

[Millat]

Itselleni sana vanhanaikaisuus nostaa mieleen ensiksi negatiivisia mielleyhtymiä – ei siis niinkään historiallisia tapahtumia, muotia tai mitään muutakaan vaan lähinnä kyvyttömyyden mukautua nyky-yhteiskuntaan, korostuneen konservatiivisuuden myös ajatusmaailmassa ja kymmenen muuta mukavaa. Eihän se tosiaan pelkkää sitä ole, mutta minulle tuo vanhanaikaisuus, josta tässä keskustelussa lähinnä on puhuttu liittyy enemmän sanoihin historia(/llisuus), menneisyys, retro, nostalgia ja erilaisiin käsitteisiin kuten vanhan ajan muoti/elokuvat tai eri vuosikymmenten villitykset ja muotivirtaukset ja muuta vastaavaa. Itse tuo vanhanaikaisuus sanana todellakin viestii minulle vain konservatiivisuutta ja muita asioita, jotka itse näen enemmän negatiivisina kuin positiivisina.

Jos nyt mietin, mitä tuollaisella "vanhanaikaisuudella" sitten on sijaa elämässäni, josta ensimmäisessä viestissä puhutaan – vaatteissa, tavoissa ja muissa. No, eipä sillä kovin ole. Koen edustavani aika hyvin kuluvaa aikaa niin ulkonäöltäni kuin aatteiltanikin, joiden perusteella itse asiassa moni on määritellyt minut melkoiseksi ultraliberalistiksi (ja ehkä juuri siksi sana vanhanaikaisuus nostaakin mieleen ensimmäiseksi negatiivisia mielleyhtymiä).

On tiettyjä suuntauksia, muotivirtauksia ja asioita menneiltä vuosikymmeniltä, jotka toki viehättävät minua ja pidän lähihistoriaa etenkin erittäin mielenkiintoisena, mutta eipä esimerkiksi kuluneiden vuosikymmenten muotivirtauksilla tai muilla ole kovin suurta jalansijaa elämässäni – loppujen lopuksi vaikka inspirtaatiota vaatetukseen voi tulla muualtakin edustan kuitenkin vahvasti omaa aikaani tyylillisestikin. Joka tapauksessa nuo jo menneiden vuosikymmenten muotivirtaukset palaavat aina takaisin myöhemmin muodossa tai toisessa – oli sitten kyseessä kellohameet, puhvihihat tai pillifarkut, mikä milloinkin – joten tietenkin myös aiempien vuosikymmenten muotivillityksiä saattaa esiintyä myös minun pukeutumisessani, mutta en kuitenkaan mitenkään erityisesti retroile.

En tiedä, mikä sitten on niin vanhaa, että voidaan puhua sen olevan jo vanhanaikaista. Olennaista sen määrittelyssä on mielestäni myös se, että missä kontekstissa tietty asia esiintyy, mikä sen painoarvo on nykyään ja millaisessa muodossa se nykyään esiintyy. Kyllä mielestäni 1990-luvusta voi löytää jo tiettyä "vanhanaikaisuutta" – itse asiassa ainut retroilu mitä ehkä jossain määrin harrastelen on retropelaaminen ja kyllähän tuolta ajalta klassikkoja löytyy ja voidaan todella puhua retropelaamisesta. Kuitenkaan en menisi merkitsemään mitään rajaa mihinkään, se raja olisi kuitenkin kuin veteen piirretty viiva.

[koipen]

En tiedä, mikä sitten on niin vanhaa, että voidaan puhua sen olevan jo vanhanaikaista. Olennaista sen määrittelyssä on mielestäni myös se, että missä kontekstissa tietty asia esiintyy, mikä sen painoarvo on nykyään ja millaisessa muodossa se nykyään esiintyy. Kyllä mielestäni 1990-luvusta voi löytää jo tiettyä "vanhanaikaisuutta" – itse asiassa ainut retroilu mitä ehkä jossain määrin harrastelen on retropelaaminen ja kyllähän tuolta ajalta klassikkoja löytyy ja voidaan todella puhua retropelaamisesta. Kuitenkaan en menisi merkitsemään mitään rajaa mihinkään, se raja olisi kuitenkin kuin veteen piirretty viiva.

Komppaan Milattia. Retropelaamista harrastelen aktiivisesti. Muuten en oikein ole minkään vanhanaikaisen kanssa tekemisessä, paitsi saatan lukea joitakin 1900-luvun alun kirjoituksia.

E: Unohtui tästä muuten myös toinen suuri asia: Musiikki. Vaikka musiikkiperinteet ulottuvat tuhansienkin vuosien päähän, niin itse esim. pidän 1700-luvun klassista vielä vanhanaikaisena (joskin, vanhanaikainen ja klassinen eivät sovi yhteeen - klassikko on ajaton asia). Pienemmissä määrin myös 1950-luvulta jazzia.

[Seireeni]

Usein sanaa vanhanaikainen käytetään negatiivisessa merkityksessä ja suorastaan solvauksena. "Älä ole noin vanhanaikainen!" Ikään kuin muutos, uusin teknologia sekä aikojen ja tapojen muuttuminen olisi yksin hyvästä. En sentään väitä, että ennen kaikki oli paremmin, mutta soisin etenkin joidenkin käytöstapojen ja kanssaihmisistä välittämisen kestäneen paremmin ajan hammasta. Tai kenties se on kuluttanut vain Suomea ja suomalaisia?

Minussa asuu jonkinlainen ikuinen nostalgikko, joka vähän väliä haikailee menneisyyteen ja toisenlaisiin aikoihin. Vanhat elokuvat viehättävät minua - niissä todella on tyyliä ja kauneutta - ja alan pikkuhiljaa innostua myös populaarimusiikin helmistä toden teolla, kuten esimerkiksi The Beatles, The Rolling Stones, Animals, The Mamas And The Papas, Simon & Garfunkel jne. Minua myös kiinnostaa aivan mielettömästi kulttuurihistoria. En voisi vähempää välittää poliittisista suhteista ja siitä, kuka on sotinut ketäkin vastaan. Sen sijaan haluan tietää, miten ihmiset ovat eläneet ammoisina aikoina, mitä he ovat syöneet, mitä he ovat tehneet, kuulleet ja nähneet, miten kaupungit ovat muuttuneet, mikä on säilynyt ennallaan ja mitkä asiat ovat universaaleja. Tämä viehätys on jotakin sellaista, mitä en oikein osaa kunnolla edes selittää.

En kuitenkaan sanoisi olevani vanhanaikainen kuin muutamissa asioissa. Minusta esimerkiksi on ihanaa, että nuorimies pyytää treffeille ja tekee aloitteet minun sijastani, mutta treffeillä molemmat voivat minun puolestani aivan hyvin maksaa oman osuutensa. En myöskään kaipaa niihin aikoihin, kun nainen oli lähinnä kauppatavara eikä heillä ollut oikeutta kouluttautua tai tehdä oikeastaan mitään muutakaan. Seuraan siis aikaani, mutta tunnustaudun eskapistiksi. Välillä tekee mieli ottaa etäisyyttä maailmaan, jossa asiat muuttuvat hengästyttävää tahtia jopa näin parikymppisen vinkkelistä. Jos jopa minulla on vaikeuksia pysyä nykykehityksen tahdissa, millaistahan sitten on vanhuksilla?

[Taru]

Apua, Anan tekstistä tuli sellainen olo, että olenko minä jotenkin vanha vai mitä ihmettä. :D Minkä ikäinen oikein olet?

Peruskoulussa ja lukiossa oli liitutaulut ja piirtoheittimet käytössä, kotona meillä oli dia-kuvaheitin ja kasettisoitin huoneessa. Joskus siskoni sai kannettavan CD-soittimen ja se olikin hieno. Tietokoneella pelattiin PC-pelejä, ei meillä mitään pleikkareita ollut (eikä noita pelejäkään nyt hirveästi). Lautapelit ja palapelit olivat pop. Lankapuhelin oli pöydällä, tosin sellainen missä oli nappulat - mummullani oli pyöriteltävä malli.  Keräilin kiiltokuvia, siskoni kävi kirjeenvaihtoa monien eri ihmisten kanssa ja joidenkin kanssa hän kirjoittaa yhä edelleen.

En osaa pitää mitään noista asioista vanhanaikaisena, koska ei minun lapsuudestani nyt NIIN pitkä aika ole. :D

[Kynttiläkäärme]

Taru, olet selvästi viettänyt lapsuutesi/nuorutesi 90-luvulla. :D

Kyllä kait 90-lukua voi jo kutsua vanhanaikaiseksi. Olen itse nykyään ysärinostalgikko. Oikein hamuan takaisin just tuohon Tarun kuvailemaan aikaan. Kun kaverille soitettiin lankapuhelimesta ja piahlle mentiin leikkimään, ennen jäätelöauton tuloa ja Bumtsibumia.
En tiedä miksi kaipaan sitä aivan äärettömästi. kun oli millenium (vuosituhannen vaihde eli alkoi vuosi 2000) olin 9-vuotias. Monet sanoo, ettei he edes muista lapsuuttaan niin nuorelta iältä, mutta ittelleni on jäänyt sieltä kamalasti selkeitä muistikuvia, jotka ruokkivat tätä nostalgisuuttani. Tämä on sellaista "kaunisteltua" vanhaa aikaa mihin kaipaan.
Historiallisesta näkökulmasta ajateltuna "vanhoissa ajoissa" on oma vihätyksensä, mutta minulla tulee kanssa niiltä ajoilta enemmän mieleen sodat, sairaudet, kuolemat, uskontojen levitykset, rotuerottelut jne.
Vanha maatilaispoikakulttuuri on 90-luvun lisäksi sellainen aikakausi, joka minua kiehtoo. Aikaa ennen uskontojen tulemista suomeen ja silloin kun jokainen ite viljeli maatilkuillansa omat eväänsä. Se semmonen on mielenkiintoista.

[samettiina]

Menneen havina, historia, vanhanaikaisuus. Näistä teemoista voidaan ammentaa paljon kultturellisia asioita, joita ilman emme olisi nykyään sitä mitä olemme. Moni asia on kehittynyt ja kulkenut eteenpäin, ja jopa "vasta" kymmenen vuotta vanhoista asioista voi nähdä viittauksia vanhanaikaisuudesta.

Olen erittäin kiinnostunut läheisemmästä historiasta, vanhoista käytännöistä ja Titanicista.

^Itseänikin kiinnostaa tietyt historian käännekohdat, ja erityisesti Suomen historia on vähitellen alkanut kiinnostamaan. Varsinkin vanhat tavat ja elämäntyyli ovat kiinnostaneet: osa sukulaisista alkaa olemaan jo niin vanhoja, että olisi mukava kuulla heiltä tarinoita heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Omiin havaintoihin perustuen sanon, että ainakin osa nuoresta sukupolvesta ei edes ole kiinnostunut "vanhuksien turinoista", mikä on harmi sinällään: näin moni lähihistorian asia ja kenties oman suvun mielenkiintoiset tarinat jäävät kuulematta. Joku voisi sanoa, että kyllähän näitä historian havinoita kuulee historian tunneilla tai että mitä sitä historiasta kun nyt on nyt ja tulevaisuus on edessä, mutta moni tarina on varmasti kuulemisen arvoinen ja historian vähäinenkin tunteminen auttaa ymmärtämään joitain nykyajan asioita.

Vanhojen tapojen ja elämäntyylin lisäksi pidän erityisesti vanhojen mustavalkoisten kuvien katselemisesta. Niissä on jotain sen ajan taikaa! Lisäksi pidän "vanhasta sisustuksesta" eli esimerkiksi vanhoista arkuista ja senkeistä.

Mitä tulee puolestaan tuohon pukeutumiseen, niin ai että :D Kun katselee noita vanhoja valokuvia, niin näkee kyllä miten vaatetus on muuttunut ajan saatossa. Itse en niin perusta vanhoista muotijutuista, vaan pukeudun suht normaalisti nykyaikaisesti.

Ja kyllä, tuo Tarun viesti sai paljon muistoja aikaan täälläkin!