Itselleni sana vanhanaikaisuus nostaa mieleen ensiksi negatiivisia mielleyhtymiä – ei siis niinkään historiallisia tapahtumia, muotia tai mitään muutakaan vaan lähinnä kyvyttömyyden mukautua nyky-yhteiskuntaan, korostuneen konservatiivisuuden myös ajatusmaailmassa ja kymmenen muuta mukavaa. Eihän se tosiaan pelkkää sitä ole, mutta minulle tuo vanhanaikaisuus, josta tässä keskustelussa lähinnä on puhuttu liittyy enemmän sanoihin historia(/llisuus), menneisyys, retro, nostalgia ja erilaisiin käsitteisiin kuten vanhan ajan muoti/elokuvat tai eri vuosikymmenten villitykset ja muotivirtaukset ja muuta vastaavaa. Itse tuo vanhanaikaisuus sanana todellakin viestii minulle vain konservatiivisuutta ja muita asioita, jotka itse näen enemmän negatiivisina kuin positiivisina.
Jos nyt mietin, mitä tuollaisella "vanhanaikaisuudella" sitten on sijaa elämässäni, josta ensimmäisessä viestissä puhutaan – vaatteissa, tavoissa ja muissa. No, eipä sillä kovin ole. Koen edustavani aika hyvin kuluvaa aikaa niin ulkonäöltäni kuin aatteiltanikin, joiden perusteella itse asiassa moni on määritellyt minut melkoiseksi ultraliberalistiksi (ja ehkä juuri siksi sana vanhanaikaisuus nostaakin mieleen ensimmäiseksi negatiivisia mielleyhtymiä).
On tiettyjä suuntauksia, muotivirtauksia ja asioita menneiltä vuosikymmeniltä, jotka toki viehättävät minua ja pidän lähihistoriaa etenkin erittäin mielenkiintoisena, mutta eipä esimerkiksi kuluneiden vuosikymmenten muotivirtauksilla tai muilla ole kovin suurta jalansijaa elämässäni – loppujen lopuksi vaikka inspirtaatiota vaatetukseen voi tulla muualtakin edustan kuitenkin vahvasti omaa aikaani tyylillisestikin. Joka tapauksessa nuo jo menneiden vuosikymmenten muotivirtaukset palaavat aina takaisin myöhemmin muodossa tai toisessa – oli sitten kyseessä kellohameet, puhvihihat tai pillifarkut, mikä milloinkin – joten tietenkin myös aiempien vuosikymmenten muotivillityksiä saattaa esiintyä myös minun pukeutumisessani, mutta en kuitenkaan mitenkään erityisesti retroile.
En tiedä, mikä sitten on niin vanhaa, että voidaan puhua sen olevan jo vanhanaikaista. Olennaista sen määrittelyssä on mielestäni myös se, että missä kontekstissa tietty asia esiintyy, mikä sen painoarvo on nykyään ja millaisessa muodossa se nykyään esiintyy. Kyllä mielestäni 1990-luvusta voi löytää jo tiettyä "vanhanaikaisuutta" – itse asiassa ainut retroilu mitä ehkä jossain määrin harrastelen on retropelaaminen ja kyllähän tuolta ajalta klassikkoja löytyy ja voidaan todella puhua retropelaamisesta. Kuitenkaan en menisi merkitsemään mitään rajaa mihinkään, se raja olisi kuitenkin kuin veteen piirretty viiva.