Kirjoittaja Aihe: Kymmenen tikkua laudalla, K-7, Narcissa/Rabastan lapsina  (Luettu 188 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Kymmenen tikkua laudalla, K-7, Narcissa/Rabastan lapsina
« : Helmikuu 02, 2010, 22:05:50 »
Nimi: Kymmenen tikkua laudalla
Kirjoittaja: Minä, eli Giladra C.
Beta: Ei ole
Ikäraja: K-7
Genre: Drama, fluff, oneshot
Paritus: Jonkin verran Rabastan/Narcissa
Hahmot: Mustan sisarukset, Lestranget, Sirius, Regulus
Disclaim: Kaikki, jonka tunnistatte Rowlingin omaisuudeksi, myöskin hänelle kuuluu - tarina on minun omaa mielikuvitustani ja kommentit ovat ainoa palkkani tästä.
Summary: Lapset leikkivät keskenään sukujuhlissa.


A/N: Viime vuoden toukokuussa, unettoman yön tuotoksena, syntyi tämä ficci Finin Leikkihaasteeseen. En liiemmin mitään söpöstelyä kirjoita, enkä näin matalalla ikärajalla, nykyisin.



***


Päivä oli kääntymässä kohti iltaa, mutta juhlat jatkuisivat vielä useita tunteja. Kulunut päivä oli ollut sangen helteinen siihen nähden, kuinka aikainen kevät vielä oli. Hyvä sää oli mahdollistanut sen, että Lestranget olivat saaneet kunnian järjestää vuoden ensimmäiset puutarhakestit. Amalia Lestrange oli kaiketi laittanut kaikki kykynsä ja kotitonttunsa peliin yrittäessään loihtia puutarhaa edustavaan kuntoon, ja hän olikin onnistunut siinä kiitettävän hyvin; puutarha näytti kauniilta, mutta ei liian kukoistavalta vuodenaikaan nähden.


Rabastan käyskenteli puutarhassa katsellen kauempana hälisevää väkijoukkoa. Hän olisi vetäytynyt huoneeseensa ellei sitä nimenomaan oltaisi häneltä kielletty. Vanhemmat sanoivat, että hän alkoi olla siinä iässä, jossa aletaan - siis vanhemmat alkavat - etsiä tulevaa puolisoa, joten hänen olisi oltava mahdollisimman edustava. Kiitos Rodolphuksen, hänen ei tarvinnut yksinään jakaa taakkaa suvun tulevaisuudesta.


Rabastan haravoi pihaa katseellaan etsien Rodolphusta, muttei huomannut tätä missään. Mustan sisarukset olivat myös kadoksissa, samoin Sirius ja Regulus. Rabastan kohautti harteitaan ja mutisi harmistuneesti siitä, kuinka hänet aina jätetään pois kaikesta kivasta. Todellisuudessa hän useimmiten itse jättäytyi pois leikeistä, koska ne eivät yksinkertaisesti jaksaneet kiinnostaa häntä. Ehkä se johtui osittain siitä, että hän halusi miellyttää vanhempiaan, jotka olivat sitä mieltä, että hän ja Rodolphus alkoivat olla siinä iässä, jolloin on leikit leikitty ja pitäisi ruveta aikuistumaan. Pohjimmiltaan Rabastan oli eri mieltä, olihan hän vasta 10 -vuotias ja Rodolphuskin vain vuoden häntä vanhempi. Kai siinä iässä vielä oli lupa leikkiä?



***


Narcissa keskittyi laudalla makaavaan kymmeneen pieneen oksanpätkään, jotka Siriuksen oli määrä polkaista ilmaan hetkenä minä hyvänsä. Hän ei halunnut olla etsijä, joten hänen täytyi todella yrittää saada yksi tikuista kiinni, jotta Sirius joutuisi etsijäksi hänen sijastaan. Narcissa ei olisi ylipäätään halunnut olla leikissä mukana, mutta oli suostunut sisartensa painostamana. Narcissa oli pannut merkille, ettei Rabastan osallistunut. Olikohan kukaan edes huomannut kysyä tätä mukaan leikkiin?


Sirius hyppäsi liioitellusti tasajalkaa laudan päälle saaden tikut singahtamaan ilmaan. Narcissa syöksähti salamannopeasti yhtä tikkua kohden napaten sen käteensä. Hän näytti harmistuneelle Siriukselle kieltä ja pudotti tikun maahan.

"Hemmetti", Sirius manasi kerätessään tikkuja minkä ehti.

Narcissa pinkoi muiden perässä piiloon minkä jaloistaan pääsi. Lestrangeilla oli paljon parempi pihamaa piiloja ajatellen, sillä puutarhassa oli paljon kasveja eikä tilukset olleet muutoinkaan yhtä suuret ja avarat kuin heillä kotona. Narcissa päätti suunnata pientä puiden katveessa olevaa puutarhavajaa kohden, vaikka arvelikin sen olevan melko ilmeinen piilopaikka. Hän huomasi Bellatrixin tunkeutuvan läheiseen pensaikkoon ja irvisti itsekseen; Bellatrix saisi kuulla kunniansa, jos menisi likaamaan juhlamekkonsa.


Narcissa saavutti vajan ja avasi oven salvasta vilkaisten taakseen; ei merkkejä Siriuksesta. Kaiketi tämä oli kuitenkin jo saanut tikut kerättyä, vaikkei hän ollutkaan kuullut huutoa; olisi tyypillistä Siriusta jättää huutamatta ja väittää jälkikäteen, etteivät muut vain olleet kuulleet häntä. Kukaan ei kumminkaan jaksaisi ryhtyä riitelemään Siriuksen kanssa, joten asia painettaisiin mutisten ja kyräillen villaisella ja unohdettaisiin hyvin pian.
Sisällä vajassa oli puhdasta. Narcissa oli tyytyväinen, ettei hänen sininen mekkonsa pölyttyisi; hän oli saanut sen juuri viikko sitten lahjaksi isoäidiltään, joka aina tiesi, millaisista vaatteista Narcissa piti. Sininen oli hänen lempivärinsä ja mekosta oli välittömästi tullut yksi hänen suosikeistaan.


Narcissa raotti varovasti ovea ja kurkisti ulos. Hän huomasi Rabastanin kävelevän etäämpänä puiden katveessa ja yritti viittoa, jotta tämä huomaisi hänet. Rabastan vaikutti olevan muissa maailmoissa, joten Narcissa uskaltautui kutsumaan tätä nimeltä. Rabastan hätkähti rajusti ja kääntyi katsomaan Narcissaa. Narcissa heilautti kättään viitatakseen Rabastanin vajalle, mikä oli turhaa, sillä Rabastan olisi tullut muutenkin.

"Mitä te leikitte?" Rabastan kysyi hieman harmistuneena.

"Kymmenen tikkua laudalla", Narcissa vastasi. "Et voi jäädä siihen seisomaan tai paljastat piiloni!" hän jatkoi sihahtaen ja veti Rabastanin vajaan.

"Kuka on etsijänä?" Rabastan kysyi hieman punastuneena jouduttuaan Narcissan kanssa pimeään vajaan.

"Sirius", Narcissa vastasi pyöräyttäen silmiään, "joten leikki on varmasti kaukana reilusta."

Rabastan naurahti, mutta vakavoitui jälleen. Narcissaa häiritsi suunnattomasti se, että viime aikoina Rabastan oli ollut alakuloinen ja poissaoleva. Hän ei viitsinyt kysyä, koska hän muisti äidin neuvoneen häntä niin, ettei mieheltä pidä mennä kyselemään tämän ongelmista, vaan mies kertoo itse jos on kertoakseen. Narcissa halusi käyttäytyä hyvin, vaikkei Rabastan hänen mies ollutkaan; kaipa se koski kaikkia miehiä.


Narcissa oli vaiti ja vältteli Rabastanin katsetta. Hänen käytös hämmästytti häntä itseäänkin, sillä yleensä hän ei kiusaantunut poikien seurassa. Narcissa oli jo pitkään ollut hieman ihastunut Rabastaniin, mutta oli yrittänyt olla ajattelematta moista noloutta. Hän oli vasta viime talvena vannonut sisarilleen, että antaisi näille kummallekin parhaat mekkonsa, jos hän ihastuisi kehenkään poikaan ennen kuin olisi iso.


Pojat ovat tyhmiä, Narcissa tolkutti itselleen pitäen katseensa yhä maassa. Rabastan vaikutti kiusaantuneelta hänkin. Narcissaa harmitti oma käytöksensä, sillä toisaalta hän olisi halunnut kertoa Rabastanille tykkäävänsä tästä, mutta taas toisaalta hän ei halunnut kuulla sisartensa ivaa, sillä aivan varmasti he saisivat selville. Rabastan näytti siltä, kuin olisi lähdössä, joten Narcissa teki päätöksensä pikaisesti ja tarrasi poikaa kädestä. Hän ei antaisi sinistä mekkoaan sisarilleen, sillä kumminkin Meda sen häneltä haluaisi.


Sen kummempia miettimättä Narcissa moiskautti pusun Rabastanin poskelle. Pusu oli sangen kömpelö jopa pusuksi, vaikka Narcissa yrittikin tavoitella siihen arvolleen sopivaa eleganssia. Hän itse oli lopputulokseen tyytyväinen, vaikka olikin samalla hämmentynyt äskeisestä. Rabastan oli mennyt kasvoiltaan tulipunaiseksi, sen näki vajan hämärässä valossakin selvästi. Tämä yritti selvästi sanoa jotakin, muttei saanut sanaa suustaan. Narcissa hymyili vienosti, aivan kuten hän oli opaskirjastaan opetellut.

"Minä taidan ehkä tykätä sinusta, Rabastan", Narcissa totesi punastuen.

Rabastan ei ehtinyt vastata, kun vajan ovi revähti selkosen selälleen. Sirius virnuili omahyväisesti, huudahti Narcissan nimen ääneen ja pinkaisi juoksuun. Narcissa ei hetkeen tajunnut, että heillä oli ollut leikki kesken ja siinä vaiheessa kun hän singahti juoksuun, oli Sirius saanut jo roiman etumatkan. Sirius oli muutenkin häntä nopeampi, joten hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä laudalle ennen tätä. Silti hän juoksi minkä jaloistaan pääsi, kenties päästäkseen nopeasti pois hänen ja Rabastanin välisestä kiusallisesta hetkestä.


Sirius saavutti laudan paljon ennen häntä ja painoi jalkansa sen päälle. Narcissa hidasti juoksunsa ripeäksi kävelyksi ja maleksi kiinnijäädyille piirrettyyn ympyrään, jossa hänen lisäkseen seisoi jo valmiiksi Regulus ja Meda.

"Minä löysin Narcissan ja Rabastanin vajasta kahdestaan!" Sirius kailotti selvästi riemuissaan tiedosta. "Olen aivan varma, että ne pussaili siellä." Niine hyvineen Sirius säntäsi jatkamaan etsimistä.

"Onko se totta?" Meda kysyi tirskahtaen. "Pussailitko Rabastanin kanssa?"

"Entä jos pussailinkin?" Narcissa kysyi uhmakkaasti tuijottaen sisartaan. "Entä jos minulla onkin poikaystävä ja sinulla ei? Harmittaako?"

"Mistä sinä voit muka tietää, onko minulla poikaystävää vai ei?" Meda tivasi. "Mitä jos minulla onkin poikaystävä Tylypahkassa, mutten ole kertonut hänestä mitään sinulle? Harmittaisiko se sinua?"

Narcissa tuhahti tavoitellen äitinsä halveksuvaa reaktiota siihen, kun kotitonttu tekee jotain väärin. Hän ei keksinyt mitään nokkelaa vastattavaa sisarelleen, joten päätti vaieta. Rabastania ei näkynyt, mutta se ei ollut mikään suoranainen ihme äskeisen jälkeen. Narcissa odotti kauhuissaan sitä, kuinka Bella ja Meda kiusaisivat häntä Rabastanista ties kuinka kauan.


***


"Oikeasti?" Bellatrix rääkäisi. "Pussasitko Rabastania?" hän kysyi uskomatta korviaan.

Narcissa mutristi suutaan ja nyökkäsi, mitäpä sitä keksiä mitään muutakaan, kun häntä kumminkin piinattaisiin asialla, sanoipa hän mitä tahansa. Eniten häntä harmitti tällä hetkellä se, ettei hän ollut nähnyt Rabastanista vilaustakaan heidän kahdenkeskeisen hetken jälkeen. Luultavasti Rabastan oli vilahtanut jonnekin häntä, ja muita, pakoon.


Sirius oli löytänyt Medan ensin, joten tämä joutui olemaan etsijänä. Narcissan tehtäväksi koitui polkaista tikut ilmaan. Hän polkaisi oikean jalkansa napakasti laudalle saaden tikut jälleen lentämään ilmaan. Hänen suureksi harmiksi Medan onnistui napata yksi tikku kiinni, joten hän joutuisi oleman etsijä. Narcissaa harmitti, sillä hän oli salaa ajatellut etsivänsä Rabastanin käsiinsä sen sijaan, että olisi mennyt piiloon. Nyt hän sitten joutuisi etsijäksi. Parempi löytää muut nopeasti. Narcissa kumartui maahan poimimaan tikkuja niin nopeasti kuin kykeni. Hän laski ne yksi kerrallaan laudalle varmistaen, että oli tosiaan kerännyt kaikki kymmenen.


Narcissa löysi ensimmäiseksi Rodolphusin, joka oli jättänyt selvät kengänjäljet tuoreeseen multaan mennessään piiloon vastaistutettuun ikivihreään pensaikkoon. Narcissa juoksi niin lujaa kuin pystyi laudalle ja ehtikin sinne ennen Rodolphusta, joka maleksi mutisten ympyrään seisomaan ja loi ilkikurisen virneen Narcissaa kohden. Mitäköhän Rabastan saisi kestää veljensä taholta? Tuskin se kovin paljoa sen mukavampaa olisi kuin se, mitä hän saisi kahdelta sisareltaan osaksi.


Reguluksen, Medan ja Bellan löydyttyä hän ryhtyi etsimään vielä Siriusta. Ilta hämärtyi toden teolla ja häntä alkoi jo paleltaa, vaikka mekko oli melko paksua kangasta. Harmi, kun sitä ei voisi käyttää enää kesällä. Taivas oli syvänsininen, vielä taivaanrannassa näkyi heikosti laskevan auringon kajastus. Juuri sytytetyt pihavalot loivat lisää valaistusta. Suurin osa juhlaväestä oli siirtynyt sisätiloihin, mutta pihamaalla oleskeli vielä kaksi miesporukkaa.


Narcissa alkoi olla jo epätoivoinen Siriuksen löytymisen suhteen, sillä hänestä tuntui, että hän oli jo käynyt kaikki paikat läpi kahdestikin. Sirius oli kumminkin vaihtanut piiloa kesken kaiken, joten hän saattoi olla missä vain. Ei Siriusta löytäisi ikinä.

"Psst", hän kuuli sihahduksen vasemmalta puoleltaan ja näki Rabastanin seisovan varjossa. "Jos Siriusta etsit, hän on tuolla puukasan takana tällä hetkellä."

Narcissa hymyili Rabastanille leveästi ja kiiruhti kohti puukasaa, joka ei ollut järin suuri. Varmaan polttopuita tai jotakin. Hän hiipi loppumatkan niin hiljaa kuin kykeni ja kurkisti pikaisesti pinon taakse ja huomasi Siriuksen kyyristelevän siellä, aivan kuten Rabastan oli sanonutkin. Narcissa säntäsi juoksuun Sirius kannoillaan. Sirius ehtisi hänen ohitseen, joten Narcissa päätti vuorostaan pelata likaista peliä ja kampitti Siriuksen tämän yrittäessä kiriä ohitse. Sirius lensi rähmälleen maahan kiroten rankasti, kun taas Narcissa jatkoi juoksemistaan kikattaen. Ohittaessaan Rabastanin hän huomasi tämän nauravan. Narcissa heitti Rabastanille lentosuukon tietäen, että Sirius aivan varmasti näki sen.


Narcissa ehti laudalle ennen Siriusta ja päätti leikin sen erän, joka yhteistuumin päätettiin jättää viimeiseksi. Jokainen maleksi pikkuhiljaa sisälle. He päättivät siirtyä yläkerran oleskeluhuoneeseen pelaamaan jotakin lautapeliä. Eteisessä he potkaisivat yhteistuumin kengät jalasta ja riensivät pesemään kädet; sääntö, josta ei luisteta. Yläkerrassa Narcissa huomasi Rabastanin huoneen oven olevan auki ja hän päätti mennä mieluummin sinne kuin pelaamaan muiden kanssa. Rabastan seisoi ikkunan äärellä katsellen sen takana levittäytyvää pihamaata ja kaukana kimaltavaa järveä.


Narcissa käveli hiljaa Rabastanin vierelle eikä sanonut mitään. Rabastan tavoitteli hänen kättään ja tarttui siihen kevyesti. Narcissa tiukensi otettaan rutistukseksi ja tunsi Rabastanin tekevän samoin. Hetken he rutistivat toisiaan kädestä kunnes Rabastan kääntyi katsomaan Narcissaa hymyillen vienosti. Vihdoin Narcissa uskaltautui katsomaan Rabastania silmiin. Hän ei ollut huomannutkaan niiden olevan siniset.


***

A/N: Kaikenlaiset kommentit, joko tähän topiciin tai yksäreitse, ovat erittäin tervetulleita. :)
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Leeds

  • Vuotislainen
Vs: Kymmenen tikkua laudalla, K-7, Narcissa/Rabastan lapsina
« Vastaus #1 : Maaliskuu 01, 2010, 21:08:03 »
Oi, tämä oli todella todella todella piristävää vaihtelua! Kommentoin nyt todella lyhyesti, koska olen pikkuisen kiireinen, pahoittelut siitä, sillä yleensä harrastan pitkiä kommantteja:) Ei löytynyt kirj.virheitä ja tarina kulki sujuvasti. Se, miten kuvailit Siriuksen, oli omasta mielestäni yksi parhaista asioista koko ficissä:D Yleensähän nimittäin Rodolphus, Lucius, Bellatrix yms. ovat niitä, jotka eivät ole niitä reiluimpia ja Sirius on se, joka on ehkä pikkuisen kujeileva (hih, mikä sana), mutta kuitenkin paljon "parempi" kuin juuri Bellatrix & comp. Oli siis erittäin hienoa ja piristävää lukea erilaisesta Siriuksesta (johon olen muissa ficeissä jo totaalisen kyllästynyt)

Kiitos!

~Leeds~