Aihe: Nälkäpeli-trilogia

[Linnan kuningatar]

Ehkä paras kirjasarja Potterien ohella.
Kaverini koulussa lukivat (siis jopa koulussa) Nälkäpeliä ja ehdottivat että lukisin. Siinä kuukausi meni ja kuuntelin puhetta siitä
päivittäin kunnes kävelin kirjakauppaan ja poistuin sieltä ensimmäinen kirja mukanani.
Samana iltana jäin koukkuun sarjaan. Luettua kirja tuli reilussa kahdessa vuorokaudessa ja eikun seuraavaa kirjaa ostamaan.
Vihan Liekitkin tuli luettua neljässä päivässä ja sen jälkeen netissäkin metsästelin ficcejä ja fanisivuja.
Sain vihdoin Matkijanärhen luettua ja nyt aloittamassa sarjaa uudelleen alusta:)

Ensimmäinen kirja on suosikkini sillä kaikki on Katnissille tavallaan "uutta ja pelottavaa".
Odotin että peli tosiaan olisi alkanut melkein heti kirjan alettua mutta siinä puoleen väliin kirjaa saatiin jännitellä ennen kun se alkoi.
Alusta pidin ja rakastuin Galeen heti ensimmäisillä sivuilla. Kun elonkorjuu tuli eteen säikähdin, että Gale olisi valittu Katnissin kanssa peliin. (Siinä vaiheessa päässäni pyöri juonenkäänteitä kuinka Gale pelastaa Katnnissin ja kuolee yms.)
Onneksi se olikin Peeta. Kunnes heidän stradegiansa tuli julki. Lukiessani olin räjähtää kun ajattelin että ensimmäisen kirjan lopussa pari saisi lässynlässyn lopun. Onneksi ei niin kuitenkaan käynyt, mutta olisin halunnut että Peeta olisi heittänyt henkensä. Pidin kovasti kuitenkin kirjan tavasta kuvailla julmaa Capitolia ja epäoikeudenmukaisuutta. Julmaa että osa tribuuteista oli varta vasten halunnut mukaan Nälkäpeliin. Siinä huomasin eri vyöhykkeiden olot. Cinna oli esitelty hienosti kirjassa.

Vihan Liekit oli sinänsä mukava kirja mutta minua epäilytti uusi nälkäpeli. Peeta ja Katniss olisivat taas siellä ja olisi vain yksi voittaja. Viimeistään siinä arvasin että Peeta olisi kuollut. Johanna, Finnick ja muut kilpailijat oltiin kuvailtu omaperäisinä ja eri ikäisinä tribuutteina. Finnick oli toisaalta hieman epäilyttävän mukava ja niin. Presidentti Snow oli sopivan uhkaava mutta olisin uskonut Katnissin panevan vastaan hieman enemmän ja ajattelevan erilailla.

Matkijanärhessä sota veikin (ylläripylläri) suurimman osan kirjasta ja hieman pitkäveteisiä kohtiakin oli. Vyöhyke 13 oli sinänsä jännä jo kuvailussa. En loppuratkaisusta pitänyt ja olisin toivonut että Katniss olisi valinnut Galen ja viettänyt hänen kanssaan loppuelämänsä... Finnick oli parempi hahmo kolmannessa kirjassa ja nousi suosikkeihini. Höpsönä hän oli paras.
Haymitch oli taas kirjan alussa hieman etäinen ja liiankin ilkeä. Haymitch juoppona on parempi ajatus.

Sarjana siis todella hyvä ja erilainen :)

[Tylypahkan luuta]

Luin tänään loppuun Matkijanärhen ja täytyy sanoa, että itse en olisi sillälailla kirjaa lopettanut, mutta mitäpä siitä, hyvä se silti oli. Eniten pidin ykkösestä, sitten kakkosesta ja viimesenä kolmonen. Eka kirja oli paras, koska siinä kaikki oli uutta ja muutenki siinä oli paras juoni. Tokan kirjan areena oli hyvä ja juoniki ihan jees. Ainii, pidän parempana Katniss ja Gale paritusta tai sitte Katniss: forever alone ;)

Kolmonen oli vähän tylsä, mun mielest siin ois voinu olla se nälkäpeli niille Capitolin lapsille, mut Katniss, Peeta ja muut Voittajat ois voinu olla pelinjärjestäjii, mut ne tajuis et ne ei pystyis siihen, ku ne on ite ollu areenalla. Sit ku ne ei suostuis tekeen mitään ansoja sun muita ni Coin suuttuis niille ja vast sitte Katniss ois jotenki tappanu sen tai jotain. Mä oisin myös halunnu jättää Cinnan ja Finnickin henkiin. :(  Mutta kirjailijahan sen päättää.

Haymitch oli ensin ärsyttävä, mutta kun ryhtyikin auttamaan Katnissia ja Peetaa niin tykästyin hahmoon ja etenkin leffassa kun näyttelijä esitti osansa hyvin. Oisin halunnu että Peeta kuolis ja
oiski lyöttäytyny yhteen ammattilaisten kanssa, mut muuten kirjalle ei ois voinu tehdä kahta muuta osaa. Myös Primin oisin halunnu jäävän henkiin. En kauheasti pitänyt epilogista, ku se oli just semmonen kaikki oli hyvin ja heillä oli kaksi lasta, jotka eivät tienneet mitään niistä kauheuksista, joita heidän vanhempansa joutuivat kokemaan ja lässyti lässyti.

Muuten kirjasarja oli yksi parhaista mitä olen ikinä lukenut!! Suosittelen lämpimästi!!! Kirjahyllyni näyttää muuten aika jännälle, ku siinä on kaks ekaa pokkareina ja vika ihan kovakantisena kirjana, ku en malttanu oottaa pokkaria! :D

[Laku]

Itsekin vihdoin ja viimein sain luettua koko trilogian. Kirjekaverini suositteli sarjaa varmaan pari vuotta sitten jo ja siitä asti on pitänyt lukea. Mutta kun. Kirjastossa aina lainassa ja olen laiska varailija. Kerran sain Nälkäpelin käsiini, luin 20 sivua, mutta kun kirja ei heti tempaissut mukaansa, kiinnostus lopahti ajanpuutteen vuoksi. Siitä asti, kun leffan trailerin näin, vannoin meneväni katsomaan sen ja tietenkin kirjauskollisena lukevani kirjan ensin. Noh, läheltä piti, etten epäonnistunut, tilanteen pelasti kaverini lainaamalla oman kirjansa vain pari päivää ennen leffaan menoa. :'D Enkä katunut, todellakaan.

Nälkäpeli oli kolmesta kirjasta omasta mielestäni ehdottoman paras. Juurikin näistä samoista syistä, mitä on muutkin maininneet: kaikki oli uutta ja hienoa, pitkästä aikaa jotain kunnon kirjallisuutta, jossa on kunnon naispäähenkilö vinkuvan ja omistushaluisen Bella Swan -tyypin vastapainoksi. Tapahtumat tempaisivat mukaansa ja omakin syke on ollut leposykkeeksi varmaan nelinkertainen lukiessani Areenan tapahtumia. Hauskintahan kuitenkin on ollut, että loppuratkaisun tiesi -eihän Katniss voi kuolla päähenkilönä, ei ainakaan heti ensimmäisessä osassa, jos kyseessä on kerran trilogia. :D Ja kyllä, ensimmäistä kertaa ikuisuuteen käsissä oli kirja, jota luki periaatteella: "Tämä luku loppuun ja sitten nukkumaan." Ja me kaikkihan tiedetään just, että miten tuossa aina tahtoo käydä... :)

Vihan liekit, kuten muutkin ovat sanoneet, oli selkeästi täyteosa. Juoni toisti samaa kaavaa, melkein jopa jätin lukemisen kesken tajuttuani Katnissin ja Peetan joutuvan Areenalle taas. Tästä huolimatta suhteellisen innokkaasti kuitenkin kakkososankin lukaisin. :D
Henkilöhahmoja oli mielestäni hiukan liikaa, oli todella vaikea pysyä välillä perässä, että kukas nyt olikaan taas kuka. Omasta mielestäni vähemmälläkin olisi ehkä pärjätty aivan mainiosti. Muutenkaan kirjassa ei ollut edeltäjänsä kaltaista jännitystä. Kieltämättä kyllä odotin Peetan kuolevan, mutta onneksi näin ei käynyt, olen nimittäin aika tykästynyt hahmoon. Tämä taas siksi, koska vain yksi voittaja ja edelleen vielä yksi kirja jäljellä, joten Katnissin olisi pakko selvitä. Areenan idea oli kieltämättä kiinnostava, tykkäsin siitä enemmän kuin ykkösosan.

Matkijanärhi sitten kompensoikin taas kaikki kakkoskirjan puutteet. Olin kuullut useammalta kuin yhdeltä kirjan lopun olevan ärsyttävä, siskoni spoilasi vähän liikaakin siitä (joka sitten ei aivan edes pitänyt paikkaansa). Matkijanärhessä ei ollut Nälkäpelin kaltaista jännitystä, mutta jotenkin sekin tempaisi mukaansa noin vain. Ja tällä kertaahan en tiennyt loppuratkaisusta muuta kuin siskoni spoilaukset, hänkään ei oikein kertonut, oliko loppu onnellinen vai ei. Yksinkertaisesti kuulemma huono. :D
Gale ärsytti mua todella paljon ja kieltämättä Peetankin kohtalo nosti sykettä -tällä kertaa ei sitten jännityksestä. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani itse kirjan loppu oli todella hyvä. Mutta se epilogi. Argh. Se pilasi sen. :D Olisi kirjailija jättänyt oman mielikuvituksen varaan sen, mitä Peetalle ja Katnissille tapahtui myöhemmin!

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava sarja, suosittelen! Harmittaa, kun sain kirjat käsiini vasta nyt, kun kaikki kuvittelevat sen johtuvan vain siitä perinteisestä "kun kaikki muutkin" -efektistä. :( Varsinkin ykköskirja sai koko tunneskaalankin heräämään, välistä nauratti ja välillä sitten itkin mukana. :D Ekan kirjan jälkeen Gale oli lempihahmoni, vaikka silti pidin peukkuja Peetan puolesta Katnissin "valloittamisen" suhteen.  Ja kuten aiemmin totesin, Peetaan olen hahmona erittäin tykästynyt. Muita lempihahmoja onkin sitten vaikeampi sanoa. Muutenkin, tuohon "valloittamiseen" liittyen, romantiikannälkäisenä ihmisenä Katnissin kolmiodraama oli juuri sopiva lisä kirjasarjaan! Ei liikaa (ettei mene mihinkään Twilightiin, mihin täysin syyttä trilogiaa verrataan), mutta sen verran, että se on kiva lisä, kun pääpaino ei ole siinä vaan täysin muissa asioissa.
Lisäksi täytyy mainita, että tämän keskustelun luettuani vasta tajusin, mikä kirjan kielessä herätti toisinaan kummastusta. Juurikin tuo preesensin käyttö tuntui alussa vieraalta, mutta sen syvällisempiä pohtimatta enhän mä tajunnut asiaa! :D Muistelisin jonkun sanoneen tuosta, että suomennoksessa aikamuoto välillä vaihtui. Tässäkään en myönnä huomanneeni tietoisesti mitään, mutta pari kertaa ainakin Matkijanärhen kohdalla pysähdyin lukemaan joitakin kohtia uudelleen jostain syystä. En sitten tiedä, oliko se juuri näitä mainittuja aikamuodon muutoksia, jotka vain mun alitajunta rekisteröi vai sitten ihan jotain muuta. :D Tälläinen supertärkee offi tähän loppuun. :)

Tääläkin suunnalla siis suositellaan kirjaa jokaiselle vastaantulevalle!

[tassutöppönen]

Spoilaa.

Ensimmäisen kirjan aikana kokoajan oli yllä se ihana jännitys, eikä ikinä ollut mikään varmaa. Olin ihan kauhuissani että kumpi tässä kuolee, Katniss vai Peeta, ja päätin olla tykästymättä Peetaan ettei tule vollotus tämän kuollessa. Katniss oli alusta saakka loistava hahmo, yhtä vahva sisältä kuin ulkoa, mutta silti jollain tapaa haavoittuvainen ja samaistuttava.

Toisen kirjan edetessä huomasin pitäväni Peetasta paljon. Enää hänellä ei ollut kuolemanvaaraa ja hän oli selvä tuleva puoliso Katnissille. Galen ruoskimisen jälkeen tuli ehkä ensimmäisen kerran sellainen olo että tuon maailman pitää toden totta muuttua. Uusintapeli ei suoraan sanoen innostanut, mutta areena oli hienosti suunniteltu ja pidin kelloideasta. Tik tak, tik tak =) Finnic oli rasittava hahmo ja aivan turha siinä vaiheessa. Enobaria tuntui turhan etäiseltä.

Kolmas kirja oli kokonaisuutena raskas, eikä hirveästi herättänyt mielenkiintoani. Katniss oli alusta asti liian erilainen, ja minun piti kokoajan muistuttaa itselleni, kuka hän on. "Katniss Everdeen, liekehtivä tyttö, the girl on fire". Matkijanärhen rooli ei vain... sopinut hänelle. Lukija oli jumissa hänen päänsä sisässä ankeissa ajatuksissa. Vallankumouksen symboli vain tahtoi tappaa itsensä. En pitänyt. Enkä kunnolla ymmärtänyt miksi hänellä oli läpi kirjan pakkomielle Snow'n tappamisesta ja yhtäkkiä hän suorastaan liittoutui tämän kanssa ja tappoi Coinin. Jajaja miksi nyt piti se Prim mennä tappamaan? Ihan turha murha mielestäni. Gale oli kokoajan hieman etäinen hahmo minulle, johtuu varmaan myös siitä että Galen rooli on leffassa niin tyhjä ja ontto. Ainoa hyvä puoli kirjassa oli luultavasti sen vaikuttvuus mielialaan. Se sai aidosti vihaamaan ilmastonmuutosta ja sotia. Se sai suuttumaan Capitolilaisille kaikesta, mutta osoitti että hekin ovat pohjimmiltaan ihmisiä. Finnickin tarina oli koskettava ja viimeiset sivut siitä kun Buttercup tulee, loppuun asti olivat yhtä kyyneltulvaa. Se kirja, johon kirjattiin Finnickin silmien väri yms oli ihana idea ja viimeisen sivun viimeinen teksti

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

...joudun kertomaan heille painajaisunistani. Miksi näen niitä. Ja miksi ne tulevat aina uudestaan.
Kerron heille, kuinka siitä selviytyy -"- Se on kuin peli. Toistuva peli. -"-
Mutta huonompiakin pelejä on.

sai aikaan awww-kohtauksen. Olen eri mieltä kuin moni muu. Raskas kirja tarvitsi kevennyksen loppuun. Sanat, jotka kertovat että kaikki on muuttunut. Ihan sama minulle miten siirappinen se loppu oli.

-Tassu

[Tatti]

Jes, tästäkin aiheesta on sitten tehty topic! (:

Spoilausta.

Luin Nälkäpeli-sarjan ensimmäisen osan pari kuukautta sitten ystäväni suositeltua niitä minulle. No, niinhän siinä kävi: jäin siihen totaalisesti koukkuun ja oli pakko lukea saman tien toinenkin osa. Tällä hetkellä minua harmittaa, kun kolmas osa ei ole ilmestynyt vielä pokkarina. Satun omistan ne muut osat pokkarina ja pokkarit ovat pieniä ja mahtuvat hyvin mukaan mihin vain.

Itse kirjat ovat mielestäni juonenkäänteitä täynnä.
Ensimmäistä kirjaa lukiessani olin koko ajan ihan jännityksessä, että miksi Peetan tai Katnissin pitää kuolla. Noh, sitten kun saatiin tietää, että kaksi voisi jäädä henkiin, olin todella iloinen, koska siinä vaiheessa olin jo jotenkin kummallisesti ehtinyt samaistua Peetaan. Kirjan alku oli kylläkin melko tylsä, mutta ajattelin, että kyllä se siitä paranee ja niinhän kävikin. Mielentilani ensimmäistä kirjaa lukiessani oli suunnilleen tällainen: "Mitä! Älä nyt noin tee, höntti! Jes! Hahahaha nyt toi kuoli. Nouu, miks näin piti tapahtuu.. Mitä ihmettä? Mitäköhän noi pelinjärjestäjät nyt on ajatellu? Jos mä oisin toi en ainakaa tekis noi ja noi.." Kuitenkin kirja oli hyvä ja mukaansatempaava!

Toisen kirjan lukeneena alan sitten kommentoimaan sitäkin, kun kerran innostuin.
Ensimmäisen kirjan luettuani ajattelin, että mitä tähän voi vielä keksiä kahden kirjan verran. Kun sitten luin toisen kirjan takakannen, minun oli pakko lukea se sinä päivänä loppuun asti ja niin luinkin.
Mielestäni Katniss käyttäytyi kirjan alussa ja muutenkin turhan viileästi Peetaa kohtaan ja se välillä ärsytti minua. Kun sitten alkoi se häähössötys olin jo täysin samaistunut koko kirjaan ja sen henkilöihin. Capitolin ilmoittaessa seuraavan Nälkäpelin teemaan, istuin suu auki varmaan viisi minuuttia ja kelasin päässäni, miten sekä Katniss että Peeta voisivat selviytyä areenalla. Sen Nälkäpelin idea ja kellojuoni olivat mielestäni ovelia, mutta hyviä. Tässä kirjassa muut tribuutit jäivät kuitenkin vähän vieraiksi, ainakin minulle.. Lopetus oli tehokas ja jätti ainakin minulle sellaisen "pakko lukea kolmas kirja nyt heti" - tunteen.

Elokuvasta
Ensimmäisestä kirjasta on tehty elokuvakin. Se on myös todella hyvä, paitsi monia minulle olennaisia asioita oli jätetty pois.. :(
Mutta suosittelen katsomaan, jos ei sitä vielä ole nähnyt! (:

[augustiina]

Nälkäpeli oli heti alusta alkaen niin koukuttava, ettei kirjaa meinannut malttaa laskea hetkeksikään käsistään. Luin sen ensimmäisen kerran joku puolisen vuotta sitten erään hyvän vuotislaisystäväni vinkattua trilogian loistavuudesta. Mutta niin, nälkäpeli idea sinänsä on aivan loistava ja toteutuskin päätähuimaavan upea. Onhan se sydäntäraastavaa ja laittaa väkisinkin ajattelemaan miten karu maailman kohtalo voi olla, mutta ei tästä trilogiasta voi olla pitämättä. Oli kuitenkin todella sankarimaista, että Katniss ilmoittautui Primin tilalle suojellakseen tätä.

Toinen kirja yllätti odotukseni totaalisesti. En aluksi osannut yhtään ajatella, että siinäkin nälkäpelistä tulisi niin tärkeä osa juonta, joten reaktioni oli varmasti näkemisenarvoinen kun Katniss tajusi joutuvansa areenalle uudelleen. Areenan kelloideasta pidin myös monien muiden tapaan kovasti. Yllättävät juonenkäänteet tekivät kirjasta entistä paremman. Mieleeni jäi erityisesti se kun Gale kertoi Katnissille ettei vyöhykettä 12 enää ollut. Tuollaisen paljastuksen jälkeen kolmannen kirjan lukeminen oli aloitettava heti! Kolmas kirjakin oli loistava siinä missä kaksi ensimmäistäkin. Eniten mieleen jäi Peetan Capitolin muuntelemat ajatukset, jotka tulivat totaalisena yllätyksenä, melkein epäilin ettei Peetaa saataisi koskaan edes lähellekään entisellensä. Koko kirja oli kuitenkin loistavaa kerrontaa ja yllättäviä käänteitä oli sopivasti :>

Epilogin saralla ajatukseni ovat vähän ristiriitaisia. Toisaalta se oli ihana siirappuuksineen kaikkineen, mutta en voi kuitenkaan olla ajattelematta että kirja olisi voinut olla parempikin ilman sitä. Olisi kuitenkin ollut mukavaa jos jotain olisi saanut jättää oman mielikuvituksen varaan, sillä tuo epilogi aiheutti sen, että monet asiat jäivät vähän kaivelemaan. Ehkä jos se niin kauheasti alkaa joskus inhottamaan, niin kai se on sitten jätettävä kokonaan lukematta ja uskoteltava itselleen ettei mitään epilogia edes koskaan ollutkaan. :P

Henkilöhahmoista on pakko vielä höpötellä tähän loppuun jotain. Alusta alkaen Haymitch on ollut lempihahmojani. Hän osaa olla hyvinkin letkeä ja fiksu, ei hänestä voi olla pitämättä. Minua riipaisi sydämmessä asti sydämessä asti kun luin hänen tyttöystävänsä ja perheensä kohtalosta.  Ensimmäisen lukukerran jälkeen en pitänyt yhtään Peetasta, suorastaan inhosin häntä, mutta nyt kun olen lukenut trilogian pari kertaa, niin täytyy myöntää että olen jopa alkanut pitää hänestä. Ruesta ja Primistä pidin molemmista tosi paljon, ja heidän kuolemansa olikin suuri vääryys. Galestakin pidin heti alusta lähtien, vaikkakin Primin kuoltua tunsin piston sydämmessä kun en voinut olla ajattelematta, että Galen ja Beeteen yhdessä suunnittelema pommi tappoi tämän. Toisessa kirjassa kuvioihin tullut Finnick oli myös todella sympaattinen hahmo, vaikka aluksi olinkin hänen suhteensa hieman epäileväinen. Viimeistään hän kertomansa tarina siitä mitä Capitol tekee voittajille, mitä se teki hänelle itselleen, sai minut katumaan koko epäilyäni. On varmaan myös ilmeistä että vihasin presindentti Snowia täydestä sydämestäni. En voinut olla samaistumatta Katnissin ajatuksiin. 

[Ninzai]

Itse olen ihan koukussa tähän kirja sarjaan!! Elokuvakin oli minusta hyvä, ja roolitukset olivat loistavat!
Kirja on toki ankea,mutta Peeta tuo minusta siihen myös huumoria. Tämä kirjasarja nousi minulla heti yhdeksi lempi kirjasarjaksi. Minusta paras kirja näistä kolmesta on vihan liekit.
Muistan kun ekaksi moni meidän luokalla puhui nälkäpelistä ja ihmettelin, että mikä ihme kirja se on? Sitten joku linkkasi facebookissa kuvan nälkäpelistä. Siinä oli kuva Josh Hutcherson ja halusin nähdä sen trailerin ja se olikin ihan erinlainen,kun mitä oletin  että se on. Moni oli kehunut kirjaa joten alotin sen lukemisen. Pakko kertoa, että nälkäpeli oli eka kirja minkä olin lukenut ennen kuin olin nähnyt elokuvan :).
Itse en jaksa odottaa seuraavaa elokuvaa, koska otse en pettynyt ekaan elokuvaan!
Kävin kysymässä suomalaisesta ja he sanoivat, että matkianärhi ilmestyy vasta ensi vuonna, vaikka he sanoivat viime toukokuussa, että sen pitäisi ilmestyä tässä kuussa.

[Ninzai]

Piti kysyä vielä, että tietääkö kukaan milloin nälkäpeli ilmestyy DVD:lle? :)

[Zamira]

Tämän mukaan 18.8.2012. :)

offia...

[Helena T]

Juhannuksena aloin lukea suurin ennakkoluuloin hyllyssäni ollutta Nälkäpeliä. Mutta se oli sitä myöten menoa. Kahden päivän päästä piti käydä ostamassa Vihan liekit ja siitä kahden päivän päästä olin kirjakaupassa kyselemässä Matkijanärheä. Surukseni se oli loppu ja uuden painoksen ilmestymisestä ei siihen kauppaan saatu tarkkaa aikataulua kustantajalta. No, kirja varaukseen. Mutta onnekseni löysin kauppakeskuksesta kirjan ja 5 euroa halvemmalla, mitä se tulisi kirjakaupassa maksamaan. Intoni lukea kirjaa oli niin suuri, että puolessa päivässä sen sitten ahmin. (Eli Matkijanärhen voi löytää muista kaupoista kuin kirjakaupoista.)
Sarjassa koukuttaa ehkä  kielellinen helppolukuisuus (paitsi Matkijanärhessä oli useita lauseita, joissa oli olla-verbi vaikka sitä ei tarvittu), ehkä  sen päähenkilöiden inhimillisyys. Tai se, että diktatuuria vastaan taistellaan aina jollain tasolla. Nautin kovasti kirjoista, enkä osaa tuota edelläolevaa kummemmin asiaa perustella. Olen hehkuttanut kirjoja muillekin. Kuitenkin jos on herkästi ahdistuvaa tyyppiä, ei sarjaa varmaankaan kannata ottaa lukemistoon. Sen verran painostavaa on tunnelma useimmissa kohdin läpi sarjan.

[narri]

En ollut kuullutkaan Nälkäpelistä ennen tätä kevättä, en edes elokuvasta(missä oikein elän?), ennen kuin eräs kaveri sanoi haluavansa katsoa The hunger games- elokuvan, kunhan lukisi ensin kirjan. Hänen innoittamanaan päätin minäkin teokseen tutustua. Olin tuolloin kurssilla Amerikassa ja aikani siellä kulumassa umpeen, joten kävi niin että rikoin periaatettani vastaan ja menin ensin katsomaan elokuvan, koska halusin nähdä sen siellä. Elokuvalle on oma topic, joten ei siitä sen enempää. Kirjasta minulla on amerikkalaisversio. Koska olin katsonut elokuvan, tiesin suunnilleen mitä tulee tapahtumaan, joten samalla lailla kirja ei päässyt käänteillään yllättämään tai nostamaan jännitystä kuin sisällöltään tuntematon kirja tekee. Hyvä kirja kumminkin. En olisi sitä ostanutkaan, ellen elokuvan perusteella olisi aavistanut sen olevan makuuni.

Ajatella että teos on ollut huomaamattani olemassa jo useamman vuoden. Jatko-osia en ole vielä lukenut, joten aiempia viestejä tuli hiukan skippailtua spoilausten välttämiseksi. Luulen että luen jatko-osat suomeksi. Nälkäpelin maailma on kiinnostava. En voinut välttyä, eikä varmaan moni muukaan, ekaa kirjaa lukiessaan mielleyhtymiltä gladiaattoritaisteluihin ja nykyajan bb-meininkiin. Eikö Panem kuulostakin latinalta? Minulla on sellainen kutina että luin jostain sen olevan lainaus latinasta. Ilmiselvästi kirjat sisältävät jossain määrin yhteiskuntakritiikkiä. Lapset ovat uhreja? No joo, lukemiseni oli aika pintapuolista, kun aivot oli kytkettyinä viihteelle, joten syvemmin en kirjan sanomaa ole pohtinut tai etsinyt, kunhan puoli huolimattomasti rekisteröin lukiessani muutamia mielenkiintoisia seikkoja.

Suosittelisin.

[Lovepotion]

Spoilaa vähäsen.

Elokuvan katsottuani heräsi oma mielenkiinto kyseisiä kirjoja kohtaan. Luin ensimmäisen osan päivässä ja oli pakko saada luettua muutkin. Preesens tuntui kummalliselta alussa, mutta huomaan nyt, että omatkin tarinat kääntyvät usein siihen suuntaan, vaikka pyrinkin kiroittamaan aina imperfektissä :D

Juoni on kekseliäs ja uskottava, ja erityisplussaa nimille, jotka ovat erikoisia, mutta viittavaat jollain tapaa tulevaisuuteen (Peeta, Clove, Venia, Cinna, Cato, Gloss, ymsyms..). Tosin taas jotkut asiat tuntuvat jollain tapaa epäluonnollisilta, kuten mutantit ja jotkut kakkoskirjan nälkäpelissä esiintyneet pelinjärjestäjien "kauhut". En kiistä, etteikö teknologia voisi olla niinkin kehittynyt satojen vuosien päästä, mutta jotenkin oudolta se vähän tuntuu.

Parituksista sen verran, että Peetan ja Katnissin suhdetta lopussa en oikein ensin ymmärtänyt, koska todella luulin Katnissin valitsevan Galen. Jälkeenpäin Peeta ja Katniss on mielestäni erittäin sopiva pari, ja niinhän sen kuuluu ollakkin :) Mutta henkilökohtaisesti EN YMMÄRRÄ, miksi Finnickin täytyi kuolla? Oletin hänen selviävän hengissä tuoreen vaimonsa luo, ja tosiaan liikutuin lukiessani kohtaa, jossa hän kuoli.

Lopetus oli hyvä, ja pidin erityisesti epilogista. Kirjat olivat Pottereitten ja Twilightien ohella ehkäpä parhaimpia kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Kuvailu on mahtavaa, ja jotenkin pääsee kirjan tunnelmaan jos lukee oikein keskittyneesti. Tykkään! Eli kannattaa lukea, ja katsoa ensimmäinen elokuva (:

[Gina]

Kuulin Nälkäpeleistä jo aika pitkä aika sitten kaveriltani. Yhdessä leikimme metikössä nälkäpeliä omilla hahmoillamme. Kaverini selitti ideaksi sen, että meidät valitaan omalta vyöhykkeeltä menemme jonnekkin metsään ja tarkotuksena tappa toiset. Itse nautin leikistä, koska olimme päättäneet että emme tapa ketään kuin äärettömässä hengenvaarassa.

Muutama kuukausi sitten kun elokuva tuli teattereihin ja villitys oli hurja päätin ruveta lukemaan kirjoja. Tulimme mummiltani Joensuusta junalla kun luin ekaa kirjaa. Kirja sai minut heti koukkuun ja samana iltana oli kirja jo lopussa. Seuraavana päivänä luokkatoveri antoi kakkososan lainaksi ja se meni sitten parissa päivässä. Kolmasosan luin sitten puolessapäivässä, elikkä kirja tosiaan koukuttaa!

Oma suosikkini on ykkönen ja sen jälkeen kakkonen. Kolmonen oli hieman sekava, mutta kylläs sekin hyvä. Lempihahmoni ovat Katniss, Peeta, Prim, Finnick, Johanna ja Haymitch. Katniss on niin voimakas henkilö ja kun kirja on kirjoitettu minäkertojalla saa hahmosta enemmän irti. Viimeisen kirjan lopussa kun Peeta kysyy: "Rakastat minua, totta vai ei?" niin awwws <3 Peeta on jotenkin niin hellä ja omalla tavallaan voimakas joten...

Suosittelen kirjoja kyllä kaikille!

[Wanamo]

Nälkäpelejä oli jo pitkän aikaa hehkutettu, ja sitten minäkin viimein kirjastosta kävin ensimmäisen osan hakemassa. Muistan, kuinka luin sitä täristen loppuiltapäivän ja siinä illalla se olikin jo luettu (kaksi seuraavaa kirjaa menivät sitten myöhemmin täysin samalla meiningillä). Nälkäpeleissä on jotain koukuttavaa, johtuuko se preesenskerronnasta vaiko ylipäätään loistavasta aiheesta kirjalle. Katniss on ihan okei hahmo, kuten useimmat sanovat, hänessä ei oikein ole tunnetta. Menee eteenpäin, koska on pakko ja häneltä odotetaan sitä, mutta siihen se vähän jääkin. Peetastakaan en sitten lopulta pitänyt yhtään. Sille ei ole mitään järkevää syytä, minusta Peeta vain alusta asti vaikutti jollain tasolla tekopyhältä hahmolta, ja se vaikutti koko kirjasarjan ajan (näin ollen olin tietysti hieman pettynyt kolmannen kirjan loppuun). Ajattelin ensimmäisen kirjan alussa, että jes, Gale on hyvä hahmo, Gale on parempi kuin Peeta, jee, mutta sekin vähän hiipui viimeistään kolmannessa kirjassa. Selostan tässä oikeastaan henkilökohtaisia tunteitani kustakin hahmosta, miten tässä näin kävi? Lopetan hahmoista selittämisen mainitsemalla vielä, että Effie Trinket oli mainio.

Varoitus, älä lue tätä jos varot spoilaantumista!
Ensimmäinen kirja oli huikean jännittävä, ja niin arvaamaton, että jännitin loppuun saakka kuka kuolee ja kuka ei. Katniss olisi aivan hyvin voinut vaikka kuolla, niin huikeita juonenkäänteitä siitä löytyi. Toisessa kirjassa ajattelin ensin, että Katnissin joutuminen uuteen nälkäpeliin oli hieman naurettavaa, aivan kuin kirjailija ei olisi enää keksinyt muuta ja joutui toistamaan itseään, mutta olin väärässä. Se oli sopivasti erilainen, en varmaan ikinä olisi arvannut kuinka siinä lopulta kävi. Kirja päättyikin niin jännittävästi, että oli pakko saada seuraava kirja käsiin pian. Niin, no, kolmannessa kirjassa olin sitten ihan oikeasti vähän pettynyt. Kaikki oli Katnissin elämässä ja mielessä niin sekaisin, että hänestä tuli kamalan heikko. Peetan kohtalo hämmästytti, ja sitten lopulta kun hänet tuotiin vyöhykkeelle 13, olin kaikessa hiljaisuudessa jopa vähän vahingoniloinen, kamala ihminen kun olen. Kun Katnissin porukka sitten hiippaili Capitolissa, minua häiritsi koko ajan se, että mukana oli kuvausryhmä. Se vähän latisti tunnelmaa, mutta kai niin oli ihan hyvä. Katnisshan oli matkijanärhi. Kirjan loppu oli ihan sekava. Primin kuolema/pommitus sai kyyneleet silmiin, ja sitten kaikki oli kummallista. Katniss ampuu Coinin, hänet paiskataan nääntymään moneksi päiväksi ja yhtäkkiä kaikki onkin hyvin ja palataan kotiin... Ja eletään onnellisesti elämän loppuun Peetan kanssa, mistä en luonnollisestikaan pitänyt. Mutta joka tapauksessa ja huolimatta kaikesta valituksesta, Nälkäpeli oli ihan mahtava sarja. Elokuvaa en ole nähnyt, katsotaan että näenkö ikinä.

Jaa että tällainen selostus.

[Mirrekala]

Minä luin nyt sitten ensimmäisen osan, ja olen vähän kahden vaiheilla, luenko toista ja kolmatta. Yllättävää kyllä, minä pidin Nälkäpelistä (ennakkoluuloni olivat huikeat), idea on mielenkiintoinen eikä sitä ole käsiteltykään erityisen huonosti. Ainoa vain, se, mistä joku muukin on täällä valitellut, että olisin kaivannut enemmän. En jatko-osia, vaan tavallaan enemmän lihaa luiden päälle, niin sanoakseni. Tarina on kovin rankamainen, vaikka perusasiat ovatkin kunnossa.

Se rakkaustarinapuoli minua ei oikeastaan kiinnostanut pätkääkään - Katnissin ja Galen suhde vaikuttaa alussa minusta ihan oikeasti sangen platoniselta, vaikka Gale vihjaileekin hänellä olevan Katnissia kohtaan tunteita. Vän niin kuin Ginger ensimmäisellä sivulla sanoi:

Mielestäni Katniss ehkä kokee "kuuluvansa" Galelle, vaikka kirjan alussa kieltääkin tuntevansa mitään romanttista - mikä taas kuulosti siltä, kun kaverit kiusaavat tyttöä siitä, että tämä on ihastunut ja väittää sitten "en oleee. " Ajattelen kuitenkin, että Katniss pitää myös Peetasta, mutta tuntee siitä syyllisyyttä, koska on ja Galen. [---] Katniss on kuitenkin tuntenut Galen jo kauan, eikä hänen elämässään ole ollut ns. muita miehiä.

Galenkin puolelta näen hänen karkaamisehdotuksensa vähän semmoisena ajatusleikkinä, jonka pointti on päästä pois Vyöhykkeeltä ja selvitä eikä olla ihanasti kahden Katnissin kanssa loppuelämänsä. Toisaalta he ovat kyllä niin iso osa toistensa elämää, etten yhtään ihmettele, miten Katniss ikävöi Galea pelissä. Kun taas Peeta... no, pidän siitä, miten alussa hänen motiiveillaan leikitellään ja pidetään pimennossa, onko rakastavaisjuttu vain taktiikkaa vai pohjaako se hänen todellisiin tunteisiinsa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ei ollut vaikea arvata, mihin suuntaan Collins hahmoa vei, ja olisin toivonut Collinsin hyödyntäneen tätä twistiä hahmossa myöhemminkin. Loppujen lopuksi Katnisshan on se joka heidän kulissistaan tajuaa ottaa irti enemmän pelissä ja sen takia on myös enemmän hämmennyksissä tunteidensa kanssa, mitä ne sitten oikeasti ikinä ovatkaan. Toisaalta tykkäsin kyllä, miten lopussa palatessaan arkeen Katniss etääntyy myös Peetasta. Hänen käytöksensä pelin aikanahan on hyvin laskelmoitua ja olosuhteiden sanelemaa, toisin kuin Peetan.

Loppujen lopuksi minulle oli ihan sama kuka rakastaa ja ketä oikeasti, koska Peetan ja Katnissin kulissi oli herkullinen juuri siksi, ettei heillä ollut varsinaista tilaisuutta oikeasti puhua tunteistaan.

Joo, ja sitten on kaikki ne muut hahmot. Joku hahmohan toteaa jossain vaiheessa, ettei Cato todennäköisesti ole ihan järjissään - no aijaa, Sherlock? Minusta on ihan perusteltua, että koko ikänsä tappokoneiksi valmennetut nuoret todella teurastavat säälimättä, mutta juuri Caton raivopäinen käytös oikein huutaa lisää mehustamista, sitä, että hänen hahmoaan olisi jotenkin syvennetty, koska häneen kiinnitetään koko ajan jotenkin enemmän huomiota kuin useimpiin muihin pelaajiin. Tietysti näkökulman kulkiessa näinkin vahvasti Katnissin mukana on ymmärrettävää, että suurin osa pelaajista jää vain taustatekijöiksi. En varsinaisesti kaivannut mitään suurta angstia pelaajilta, koska hahmojen maailma on raaka ja kuten sanottu, osaa heistä oli koulutettu nälkäpeliä varten koko ikänsä, joten ei siinä muillakaan ole hirveästi varaa pitää käsiään puhtaana. Ne, jotka empivät tappamista, luultavasti teurastetaan heti pelin alkuminuuteilla. Ja ehkä tässä lienee osasyy siihen, miksi pelaajien kouluttamista ennen peliä katsotaan läpi sormien, vaikka se periaatteessa laitonta onkin...? Tämä tuli mieleeni, koska huomioni kiinnittyi vahvasti itsensä Nälkäpelin rakenteeseen ja siihen, miten itse peli toimii ja miksi se toimii niin. Ja olen kyllä sitä mieltä, että Collins on hoitanut hommansa siillä puolella hyvin ja kaikesta näkee, että pelin tarkoitus on saada aikaan draamaa yleisölle.

Mutta kaikkeen kirjassa olisi voinut pureutua enemmän. En varsinaisesti ole pettynyt, miten tyngäksi Nälkäpeli jää, koska se silti ylitti odotukseni. Itse asiassa olen tyytyväinen siihen, miten paljon kirja antaa huolimatta siitä, miten epätäydellinen se on. Plussan puolella ollaan.

[Florida]

Täällä on kyllä aika paljon Meyer - dissausta, etten sanoisi. Mun mielestä sekä Twilightit että Nälkäpelit on molemmat äärettömän upea sarja.

 Sitten ihan aiheeseen. Tutustuin Nälkäpeleihin jo ennen kuin sain tietää, että siitä tehdään elokuva. Taisi olla syksy -10 tai -11 en muista. Joka tapauksessa, kaveri suositteli mulle Nälkäpelejä ja satuin ensimmäisen osan näkemään kirjastossa. Sillon en vielä tiennyt, että niitä on useampikin. No, minä lainasin Nälkäpelin ykkösosan ja luin sen ja ihastuin yli kaiken. Nälkäpeli on tosissaan tarina rakkaudesta. Tykästyin Katnissin luonteeseen ja siihen lujuuteen, joka pysy hänessä kautta koko trilogian. Ja mä myönnän, etten juuri koskaan ihastu canonparituksiin, mutta Peeta/Katniss oli poikkeus. Kerkesin tuskin kirjan loppuun asti, kun jo kuolasin tämän parin perään (krhm, myönnän, enemmän Peetan, mutta...)

 Peeta sitten! Täällä on aika paljon Peetankin dissausta, mutta mun mielestä Peeta oli upea hahmo, ehdottomasti parhaimpia. Mua hieman ihmetyttää, et miks Katnissia ja Bellaa verrattaan koko ajan toisiinsa, mutta Peetaa ja Edwardia ei kuitenkaan verrata. Tosin, Peetalla ja Edwardilla on hirveän vähän samaa luonnetta. Nälkäpeleissä Katniss on aina se, joka pelastaa Peetan. Twilighteissa Edward on se, joka pelastaa Bellan, kunnes Bellasta tulee se supervampyyri. Mutta Katniss pysyy omana itsenään koko trilogian ajan, mikä on todellakin suuri plussa Suzanne Collinssille.

 Nyt kun hahmoja olen alkanut analysoida, analysoin sitten loputkin tärkeät. Rue on minunkin lempihahmojani, mutta toisin kuin joitain nimeltämainitsemattomia, niin minua ei haittaa, se että Katniss tutustui Ruehen (taivutetaankohan se noin?) vain sen takia, että Rue muistutti häntä Primistä. Olihan Ruella ja Primillä loppujen lopuks paljon samanlaista. Ruelta vain puuttui se Katnissin tapanen suojeleva isosisko. Katnisshan toteaa Vihan liekeissä voittajakiertueella jotakin sentyylistä, kun että: "Mutta kaikista eniten näen Ruen pikkusiskossani Primissä". Rue oli lumoava hahmo ja kyyneleet tirautin, kun luin hänen kuolemastaan.

 Onhan Nälkäpeleissä toki virheitäkin, mikään sarja ei ole vielä ollut täydellinen. (ei edes Potterit, anteeksi nyt vain.) Jossain vaiheessa kakkoskirjaa mua rupes ärsyttää suuresti se, että kaikki hahmot tuntu kuolevan, mut ei mikään erittäin tärkeä hahmo. Okei, mennään kolmoskirjaan, Katniss on melkein mielisairas, Peeta Capitolissa. Mä oisin ehkä halunnu, et Katniss olis ollu se, joka olis joutunu Capitoliin ja että kolmas kirja olis kirjotettu kokonaan Peetan mielikuvista. Katniss oli liian kylmä sen jälkeen, kun Peeta tuli takasin, mutta ei omana itsenään. Mutta muutenkin olis ollu hauskaa sukeltaa Peetankin mieleen, tutustua häneen kunnolla, kun vaikka Peeta oli yksi päähenkilöistä häntä ei paljoakaan trilogiassa ollut. Jotenkin Peetasta jäi epäselväks niin moni asia, johon olisin halunnut varmuuden. Peetan perheestä ei ollu paljoa mitään, kun taas esim Galen perhe tuli kokonaan esille trilogiassa. Katnissin perhe myös, onhan hän päähenkilö, joo.

 Kaikista virheistä huolimatta rakastan tätä sarjaa ja kiitän Suzanne Collinssia sarjan kirjoittamisesta <3 Juoni oli ainakin täydellinen.

[Elenna]

Tunnustan, että luin Nälkäpelin vasta katsottuani elokuvan (mitä useimmissa tapauksissa pyrin välttämään). Pyhä tarkoitukseni oli kylläkin lukea kirja ensin, mutta se jäi, koska kirjaston varausjono ulottui maapallon ympäri... Noh, joka tapauksessa siirryn asiaan.

Nälkäpeliä kuvaavin sana, joka tulee mieleeni, on koukuttava. Ensimmäisen osan luin kahdessa illassa, toisen taas yhdeltä istumalta. Kolmannen osan ahmin luultavasti samaa vauhtia, jahka saan sen käsiini. Olen sitä mieltä, että Nälkäpeli jos mikä pitää lukijan otteessaan! Myös tarinan lähtökohdat ovat kiinnostavat: Panemin kieroutunut valtio ja vyöhykkeitä orjuuttava Capitol, Nälkäpeli rangaistuksena vuosikymmenten takaisesta kapinasta, inhimillinen tragedia...

Mutta juuri siihen inhimilliseen tragediaan liittyykin Nälkäpelin suurin heikkous. Eettistä ja moraalista pohdintaa ei edes rivien välistä löytynyt järin paljoa, vaikka juuri sitä olin odottanut yhdeksi mielenkiintoisimmista teemoista. Nimenomaan hahmojen omantunnonkysymykset ja ahdistus Nälkäpelin veriroiskeiden keskellä jäivät harmillisen vähän käsitellyiksi. Muutenkin jollakin tapaa koko juttu tuntui jäävän hiukan rangaksi.

Näistä huolimatta Nälkäpeli oli hieno ja vaikuttava lukukokemus, ainakin nuo kaksi ensimmäistä osaa jotka olen tähän mennessä lukenut. Pidin monista hahmoista, kuten Peetasta, Cinnasta ja Haymitchista. Myös Katniss oli ihan hyvä hahmo, vaikka jäi mielestäni jollain tasolla vähän vajaaksi. Tällaiset tuntemukset minulle jää usein kirjojen päähenkilöistä, syytä en tiedä. Ehkä päähenkilöissä on usein liikaa joko täydellisyyttä tai korostettua rosoisuutta, tässä tapauksessa varmaankin edellistä. Kuvaukset Panemista ja Capitolista olivat vaikuttavia. Kontrasti rikkaiden ja etuoikeutettujen elämän sekä köyhien vyöhykeläisten kurjuuden välillä oli järkyttävä. Tässä ketjussa on aikaisemmin puhuttu siitä, että Collins on ottanut Nälkäpelissä kantaa nykypäivän maailmanmenoon, ja sen väitteen voin uskoa todeksi varsinkin yhteiskunnan osalta... Tosi-tv onkin sitten ihan oma lukunsa.

Odotan Nälkäpelin kolmososan lukemista innolla. Saa nähdä, odotanko suomenkielisen pokkariversion ilmestymistä myyntiin, vai lainaanko kirjan kirjastosta. Englanniksi en rupea lukemaan, se tuntuisi tyhmältä kesken sarjan. Toivottavasti sarjan päätös täyttää odotukseni, liialliselta spoilaantumiselta olen onneksi onnistunut välttymään.

[Varjoton]

En oikein tiedä, miten tämä Nälkäpeli-juttu omalta osaltani lähti.. Taisi olla tuossa loppukeväästä kut suurin kohkaus oli leffan myötä omassa koulussanikin käynnissä, kun jotenkin eksyin lainaamaan kirjastosta ensimmäisen kirjan. No, sehän olikin siinä, ja seuraavaa etsiskelin kirjastosta jo seuraavana päivänä. Varausjono sattui olemaan yli 20 henkilön mittainen, mutta onneksi meidän kirjastossa on sellaisiakin kappaleita, joita ei voi varata. No, olin onnekas ja jo toista kertaa käydessäni löysin sen sieltä hyllystä.. Ja kolmannen kun kävin seuraavalla kerralla. Kerrankin tällä tytöllä kävi tuuri! Olin sitten niin myyty, että suuntasin kauppaan kolmosen lopetettuani ja ostin koko sarjan.. Tuttu myyjä naureskeli innostukselleni. Omat versioni olen lukenut vielä kahdesti ja elokuvan kävin katsomassa teatterissa ja ostin heti ilmestymisen jälkeen DVD:llä.

Nälkäpeli koukutti minut totaallisesti. Kouluhommat jäivät, kun iltaisin en voinut olla hautautumatta sohvannurkkaan kirjan ja suklaalevyn kanssa. Vaikka kirja onkin hieman brutaali joiltain kohdin, se ei ollut liian painostava ja trillerimäinen minun makuuni. Tykkäsin hirveästi.

[Bellex]

Itse katsoin leffassa ekan osan, ja rakastuin. Nyt luen kyseistä kirjaa enkä malta odottaa että saan seuraavat osat käsiini!
Pelottaa vaan jo valmiiksi, koska leffa oli vähän raaka (olen erittäin herkkä) että miten ne kohdat on kuvailtu kirjassa... :D Olen myös varma että itken useammin kuin kerran tämän kirjan aikana

[Mirrekala]

Joulun kunniaksi tuli nyt sitten luettua myös Vihan liekit ja Matkijanärhi. Ja vaikka olen yleensä perin pihi ostelemaan kirjoja kirjakauppahintaan, jokin mielenhäiriö vei ja ostatti koko trilogian yhteisniteenä. Matkijanärhi kun oli (yllättäin) lainattu viimeiseen niteeseen kirjastostamme, kirjasto oli menossa remonttiin ja Vihan liekit päättyi tietysti maailman häpeämättömimpään cliffhangeriin, joten menin ja ostin sitten tiiliskivipainoksen, jonka hinta on suunnilleen samaa luokkaa kuin yhden kovakantisen osan yksinään. Tiedättekö sen tunteen, kun kirjakaupan hyllyn äärellä yrittää vakuuttaa itselleen, ettei todellisuudessa halua isoa möhkälettä köykäisesti kirjoitettua väkivaltaviihdettä hyllyynsä, marssii silti kassalle ja maksaa hyvillä mielin... Silloin on aika myöntää jotain.

Nälkäpeli on koukuttava. Kaikki kolme kirjaa lukee kunkin helposti yhdeltä tai kahdelta istumalta. Sehän täällä on sanottukin. Vahvistanpa vaan. Lisäksi Nälkäpeli kyllä antaa ajateltavaa. Hyvässä ja pahassa. Siinä on paljon puutteita ja turhauttavan valtava määrä hukattua potentiaalia. Mutta jokin siinä on kyllin viehättävää, että sille haluaa antaa ansiota. Siksipä seuraava essee, joka on melkein yhtä pitkä kuin itse romaanit:

Vihan liekit oli ensimmäistä osaa kummallisempi lukukokemus. Se oli kuin kaksi eri tarinaa: alkupuoliskolla kuvailtiin Katnissin elämää Nälkäpelin jälkeen ja vyöhykkeillä kytevää kapinaa. Siitä osasta pidin. Siinä sivuttiin paljon Panemin yhteiskuntaa ja minäkin olen sitä mieltä, että Panem ja sen valtasuhteet ovat ehdottomasti Nälkäpelien kiintoisinta antia. Pidän siitä, miten merkittävistä tapahtumista vain vihjaillaan, miten kaikki tapahtuu lukijasta sivussa ja jättää paljon arvailtavaa. Kirjan nälkäpeli-osuudesta olin jo tietysti spoilaantunut, joten se ei tullut yllätyksenä. Ja siihen keskittyvät Vihan liekkien suurimmat uskottavuusongelmat. Yhtäkkiä Katniss on yksinkertaisesti tyhmä. Ensimmäisen osan kylmäkiskoisuuden ja hämmentyneisyyden voin hyvinkin sulattaa. Samoin jatkuvan koti-ikävän.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Mutta miten kauan voi neidiltä mennä älytä matkijanärhi-symbolin merkitys, kun hän ensimmäisessä kirjassa janoon kuolemaisillaankin osaa lukea Haymitchin ajatuksia pelkistä sponsorilahjoista tai niiden puutteesta? Miten kauan voi mennä tajuta, että hajanaisten kansannousujen sijaan toiminnassa on järjestäytynyt kapinaliike, jonka ikoni hän itse on? Vallankin, kun muut hahmot tuntuvat jatkuvasti kertovan hänelle, miten hän lietsoo ihmisiä. Se kellovinkki ärsytti minua suunnattomasti - ymmärrän, ettei Katniss tajunnut sen viittaavan areenan muotoon, mutta kelloon kätketyn symbolin tarkoituksen olisi luullut kolahtavan sen siunaamalla hetkellä.

Peeta käy minun silmiini aika tylsäksi, koska hänestä puuttuu se ensimmäinen osan mysteeriosuus: nyt on jo ihan selvää, mitkä ovat hänen vaikuttimensa ja tavoitteensa, sanoipa hän Katnissille mitä tahansa. Nälkäpeli ei alkun alkaenkaan ole mikään vahvasti hahmovetoinen tarina, mutta Vihan liekeissä esitellyt uudet hahmot ovat silläkin mittaapuulla tylsiä. Finnickin sokeripalakohtauksessa rakensin leikilläni kuvan kuoren alla piilevästä haavoitetusta sielusta, kah, kukas se siellä? Johanna Masonissa on särmää, hän on kiinnostava, mutta hänessä on sama vika kuin Catossa ensimmäisessä kirjassa: häneen ei pääse käsiksi tarpeeksi hyvin. Beeteellä oli onneksi hetkensä. Hahmojen littaisuus ei ärsyttäisi minua niin paljon, mutta kun Vihan liekkien jälkipuoliskossa tuntuu olevan muutenkin aika vähän kannattimia. Nälkäpeli käydään läpi aika häthätää.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Kädestäpitokohtauksen jälkeen vähän odotin suunnilleen kaikkien tribuuttien haistattavan pitkät koko Nälkäpelille ja lyövän koko homman tavalla tai toisella pilkanteoksi Capitolia kohtaan. Olisin todella toivonut heiltä jonkinlaista isompaa keskisormennnäyttöä pelinjärjestäjille jo Runsaudensarvella. Jännä kyllä, minä jäin tässä osassa kaipaamaan juuri sitä, mitä moni muu kaipasi ensimmäisessä osassa: moraalista, psykologista ja tunteellista ulottuvuutta. Toki kaikki Nälkäpelin voittaneet ovat jo karaistuneita tappajia ja ainakin jokunen tribuuteista taisi olla innokaskin osallistumaan uudestaan. Mutta suurin osa heistä taisi, koettuaan Nälkäpelin, pitää Capitolia ja sen "hajota ja hallitse" -valtaa alhaisena. Näin niin paljon mahdollisuuksia siinä kohdassa... ja sitten kaikki juoksevat suin päin verilöylyyn ja aloittavat tutun taktiikkapelin. Eikä kukaan tietysti voinut kertoa kapinallisten aikeista Katnissille, koska...?

Ihmissuhteiden kehityksestäkään Vihan liekeissä ei juuri voi mielestäni puhua. Hahmot vain törmäilevät toisiinsa ja voimakenttiin.

Mielestäni Vihan liekit on, etenkin jälkipuoliskoltaan, trilogian heikointa antia, paikoitellen erittäin heikko. Mutta jälleen kerran sille antaa anteeksi yllättävän paljon. Teksti on sentään edelleen nopealukuista ja viihdyttävää.

Matkijanärhi onkin Vihan liekeille niin suoraa jatkoa, että olisin voinut itse niputtaa ne vaikka yhdeksi kirjaksi. Itse asiassa yksiin kansiin sidottu Nälkäpeli-trilogia ei edes tunnu kolmelta kirjalta, vaikka se sivumäärältään aika jykevä onkin. Mutta Matkijanärhi on mielestäni taas Vihan liekkejä parempi. Se kärsii edelleen uskottavuusongelmista esim. sodankäynnin kuvauksessa, taktiikassa ja aseissa, mutta hahmopuolella alkaa taas mennä ihan mukavasti. Finnick ei vieläkään saa minua haukkomaan henkeäni yllätyksistä nyyhkytarinallaan, mutta hän ja Annie ovat kyllä suloisia.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ja hänen henkinen luhistumisensa herätti mielenkiintoa, mutta jälleen kerran... jää ohueksi. Hänen tapattamisensa sivulausessa oli kyllä yllätys.

Kun tarinan romanssiosuus ei romanssina kiinnostanut ensimmäisessä osassa, ei se alkanut kamalasti kiinnostaa nytkään. Minulle oli herttaisen yhdentekevää, miten kolmiodraama päättyy, halusin vain tietää kuinka se päättyy. Toisin sanoen minulle oli yksi lysti, kumman kanssa Katniss lyö hynttyyt yhteen, jos kummankaan, halusin vain nähdä, miten Collins toteuttaisi sen. Viimeistään Matkijanärhen edetessä kilpailu poikien välillä alkaa mielestäni olla aika selvä,

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

vaikka leikittelinkin ajatuksella, että Collins ehkä tapattaisi Peetan Capitoliin,

mutta halusin vain nähdä, miten maaliin päästäisiin. Galen kiiltävä haarniska saa vihdoinkin vähän lommoja ja hän on hiukan inhimillempi ja virheellisempi Matkijanärhessä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tavallaan se minusta kuvaa aika hyvin sitä, miksei Katniss syty Galelle: Gale on enemmän huolehtiva isoveli, se luotettava mies elämässä, joka häneltä jäi isän kuollessa puuttumaan. Hänen luotettavuutensa kärsii, kun hänen kaunansa muuttuu kostonhimoksi. Minusta heidän väliensä tulehtuminen on ihan hyvin kuvattu: ihmiset muuttuvat ja oppivat uutta toisistaan uusissa tilanteissa, eikä se ole aina mieluisaa. He kasvavat ulos toisistaan samalla kun Katniss ja Peeta tavallaan kasvavat toisiinsa kiinni yhteisten kokemusten kautta. En usko, että Primin räjäyttäminen oli tarpeellista lopullisen loven tekemiseen heidän välilleen, mutta ainakin se teki asian selväksi. Primin tappamisen syy taisi tosin ollakin motivoida Katniss ampumaan Coin. Pidin siitäkin kohdasta, niin teatraalinen kuin se olikin.

Nälkäpelien maailma on kiehtova. Sen kuvas, Capitolin hullu ylellisyys ja Vyöhykkeiden keskenäänkin eriarvoiset asemat, se miten paljon Panem muistuttaa omaa maailmaamme pienoiskoossa. Se miten monessa kohtaa sitä lukiessaan voi katsoa itseensä: median riepottelu, julkkisten PR-hallinta, median sensuuri, capitolilaisten ylettömät juhlat ja turhamaiset ajanvietteet toisten ihmisten raataessa koko elämänsä ja kuollessa silti nälkään. Turhamaisuus. Identiteetti. Yksilönvapaus. Mitä ihminen tekee maailmalle ja ennen kaikkea toiselle ihmiselle. Näitähän riittää. Collins on kyllä pakannut teoksensa täyteen raskaita (ja aina muodikkaita) teemoja, joita yleisö rakastaa. Harmi vaan, että paketti on paikoitellen turhan kevyt. Toisaalta sen viihdyttävyys tekee siitä ehkä vielä osoittelevamman.

[Eriya]

On tullut luettua:) Luin ne joskus viime keväänä tai kesällä tai syksyllä (kenellä muka huono muisti?) joten en ihan tarkkaan kaikkea muista (krhm...) mutta hämärien muistikuvien pohjalta mennään ;)
Kun luin ensimmäistä kirjaa, niin etenkin alussa järkytyin aika pahasti siitä kun lapset niin "innokkaasti" tappavat toisiaan. Se oli jotenkin kamalaa ja soti mun maailmankuvaani vastaan. Taisinpa nähdä jotain painajaisia tai muuten vaan ahdistavia uniakin. Pikkuhiljaa se alkoi muuttua -no, ei nyt luonnollisemmaksi, mutta vähemmän häiritseväksi. Ja tarinaan pystyi keskittymään paremmin. Mun lempihenkilö oli Rue, ja kun se kuoli olin hyvin surullinen. Katniss on semmonen ookoo-tyyppi, ei mitenkään kovin säkenöivä-loistokas mutta kyllä sitä sietää, ja toivoin että se jää henkiin. Tosin välillä se ärsytti mua ihan sairaasti ja teki mieli alkaa kiljuun sille.

Tykkäsin myös Beeteestä(Menikö nimi oikein?) ja kakkoskirjan areenasta, se vesialku oli kiva. Myös se holkki oli jännä, ja ylipäänsä rakastin hopeisia laskuvarjoja! Oli aina jännää kun semmonen näky.
Kolmoskirjan loppua en nyt muista, mutta oon ilonen että

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Peeta ja Katniss sai toisensa. Mun mielestä se oli parempi kuin Gale-Katniss yhdistelmä, vaikka Galesta tykkäsinkin.

Kirjotetaanko se muuten Gale vai Gael?

Leffakin oli mun mielestä hyvä, mutta se jäi harmittamaan että se Rue's Lullaby tai se että sitä ei laulettu mitenkään melodian kanssa. Mutta muuten kyllä tykkäsin siitä:)

[Gil]

Luin sarjan tänä syksynä. Sarja itsessään ei ollut minulle mikään maailmaa mullistava kokemus ja luin vähän väärässä järjestyksellä sillä luin tokan kirjan ennen ekaa, mutta se ei haitannut. Sarjan asetelmasta olisi voinut saada erilaisella toteutuksella minusta paremman, sillä tälläisenaan se ei ole kauhean syvällinen.

Twilightin ja Nälkäpelin vertaileminen keskenään ontuu aika pahoin sillä ainut yhdistävä tekijä on kolmiodraama joka kumminkin on esitetty kirjoissa eritavalla.

Nälkäpelin kolmiodraama tuntui väkisin väännetyltä sillä Katnisilla ei ollut mitään oikeita romanttisia tunteita Peetaa tai Gaelia kohtaan. Kolmosen loppu oli ok. Katniksen huume houreet kolmannen kirjan lopussa oli vähän väkisen väännetyn oloinen pakko rohmahdus. Okei tollasten tapausten jälkeen varmasti tulee jotain ongelmia mutta tollanen käytös Katnisilta tuntui väärältä.

[anji]

Kirjotetaanko se muuten Gale vai Gael?

Gale.

Twilightin ja Nälkäpelin vertaileminen keskenään ontuu aika pahoin sillä ainut yhdistävä tekijä on kolmiodraama joka kumminkin on esitetty kirjoissa eritavalla.

Kyllä mun mielestä näitä voi verrata, vähintään samoin kuin lähes kaikkia kirjoja keskenään. Nälkäpelillä ja Twilightillä sitä paitsi on nähtävissä useampikin yhteinen tekijä, vaikka maailmat ovatkin todella erilaiset ja myös eri teemojen painotuksissa on eroja, esim. tähän tyyliin:
Kummatkin ovat a) nuorille suunnattuja, b) aina vetoavista aiheista kirjoitettuja, c) pintapuolisia (sis. hahmot) ja d) kirjalliseen tasoonsa nähden ylihehkutettuja. Varsinaisesti aiheellista tai ei, sellainen tuppaa herättämään vastareaktion, joka myös yhdistänee. ;)

~anji~

Ai niin, olen etsinyt Matkijanärheä pokkariversiona nyt liki vuoden, mutta sitä ei enää tunnu löytyvän. Harmi, sillä kun sain lahjaksi kaksi ensimmäistä osaa, en missään tapauksessa haluaisi kolmatta erilaisena versiona - ja kuitenkin kokonainen sarja olisi kivempi omistaa kuin kaksi kolmasosaa.

[Suru]

Ai niin, olen etsinyt Matkijanärheä pokkariversiona nyt liki vuoden, mutta sitä ei enää tunnu löytyvän. Harmi, sillä kun sain lahjaksi kaksi ensimmäistä osaa, en missään tapauksessa haluaisi kolmatta erilaisena versiona - ja kuitenkin kokonainen sarja olisi kivempi omistaa kuin kaksi kolmasosaa.

Kirja ilmestyy pokkarina 4.3.2013, sen saa ennakkotilata esim. täältä.

[anji]

Ai niin, olen etsinyt Matkijanärheä pokkariversiona nyt liki vuoden, mutta sitä ei enää tunnu löytyvän. Harmi, sillä kun sain lahjaksi kaksi ensimmäistä osaa, en missään tapauksessa haluaisi kolmatta erilaisena versiona - ja kuitenkin kokonainen sarja olisi kivempi omistaa kuin kaksi kolmasosaa.

Kirja ilmestyy pokkarina 4.3.2013, sen saa ennakkotilata esim. täältä.

Hmm kummallista, olin melko varmasti näkevinäni sen jo joskus aiemmin :---D Mutta toivotaan parasta, kiitos tiedosta!

~anji~