Kirjoittaja Aihe: Public Enemies  (Luettu 449 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Public Enemies
« : Syyskuu 17, 2009, 23:06:02 »
Yllätyin, kun en löytänyt täältä topicia tästä - olisi luullut, että Johnny Deppin tähdittämästä leffasta olisi jo ollut topic, kun ensi-iltakin oli yli kuukausi sitten. Pitänee korjata asia, kun leffa varmasti on kiinnostanut muitakin kuin minua.

Kävin itse tänään katsomassa kys. leffan leffamiitin kautta näin mukavasti SuperPäivänä.
Pakko muuten mainita, ettei kannata ennen elokuvan näkemistä ottaa selvää tapaus Dillingeristä, jotta onnistuu paremmin säilyttämään jännityksen loppuun saakka. Samahan se on kaikkien tositapahtumiin perustuvien elokuvien kohdalla; ei kannata etukäteen tietää liikaa kys. tapahtumista.

Lainaus elokuvan perusjuonesta Finnkinon sivuilta:
Lainaus
Johnny Depp, Christian Bale ja Oscar-voittaja Marion Cotillard ovat pääosissa arvostetun ohjaajan Michael Mannin toimintatrillerissä, joka kertoo tarinan legendaarisesta lama-ajan rikollisesta John Dillingeristä (Depp). Dillinger oli karismaattinen pankkirosvo, jonka salamannopeat ryöstöiskut tekivät hänestä J. Edgar Hooverin aloittelevan FBI:n ja sen huippuagentin Melvin Purvisin (Bale) ykköskohteen ja sorretun kansan sankarin.

Kukaan ei pystynyt pysäyttämään Dillingeriä ja hänen jengiään. Mikään vankila ei pystynyt pitämään häntä telkien takana. Hänen charminsa ja uhkarohkeat vankilapakonsa saivat melkein kaikki pitämään hänestä - niin tyttöystävän Billie Frechetten (Marion Cotillard) kuin Amerikan kansankin, jolla ei ollut lainkaan sympatiaa maan lamaan suistaneita pankkeja kohtaan.

Mutta kun Dillingerin jengin - johon myöhemmin kuuluivat sosiopaatti Baby Face Nelson (Stephen Graham) ja Alvin Karpis (Giovanni Ribisi) - seikkailut säväyttivät monia, Hoover (Billy Crudup) keksi idean käyttää hyödykseen rosvon pidätys ylentämällä tutkimuskeskuksensa valtakunnalliseksi poliisivoimaksi josta tuli FBI. Hän teki Dillingeristä Amerikan ensimmäisen Julkisen Vihollisen Numero Yksi ja lähetti hommiin Purvisin, vetävän "FBI:n Clark Gablen".


Linkki IMDb:hen, Wikipediaan sekä Finnkinoon.


Seuraava teksti spoilaa elokuvaa.

Itse tykkäsin elokuvasta, vaikka pituus (yli kaksi tuntia) alkuun vähän mietityttikin - elokuva kun ei kuitenkaan ollut mikään "must see" -tapaus. Oikeastaan missään vaiheessa ei kuitenkaan tylsistyttänyt, vaikka varmasti leffan olisikin saanut lyhyempään aikaan mahdutettua - parempi kyllä näin, ettei edetty suotta liian rivakasti.

Johnny Deppin roolisuoritus ei yllättänyt, sillä yhtään vähempää en häneltä olisi osannut odottaakaan - toisin sanoen hänen suorituksensa Dillingerinä oli minusta erinomaisen hyvä enkä oikeastaan keksi sen kummempaa valittamista.
Marion Cotillard teki myöskin mielestäni erittäin onnistuneen suorituksen Dillingerin rakastettuna. Pidin Billien roolihahmosta erittäin paljon - lojaalius Dillingeriä kohtaan sekä hahmon persoona noin yleisestikin oli mieleeni.
Kiinnitin huomiota erityisesti myös Jason Clarken rooliin John 'Red' Hamiltonina, joka siis oli sangen läheinen Dillingerin kanssa. Mukava nähdä Clarke ensimmäistä kertaa näyttelemässä hahmoa, josta oikeasti voi tykätäkin - Brotherhoodin Tommy Caffee ja Death Racen Ulrich eivät hahmoina järin ole mieleeni, mutta rooli Redinä kyllä oli. En ennen elokuvaa edes tiennyt hänen olevan mukana, kun noissa näyttelijälistoissa ei hänen nimeään mainita.

Elokuvassa minua häiritsi hieman se, että tuohon aikaan pitäisi vallita suuri lama, mutta elokuvan maisemassa sitä ei juurikaan huomaa - muutamaa jalkakäytävällä makoilevaa ihmistä lukuunottamatta, jotka nekin ovat täysin sivuseikkoja. Elokuvan teemaan olisi sopinut, että tuota lamaa olisi hieman enempi myös näytettykin.
Räiskintää löytyi sitäkin, eikä minusta yhtään liikaa siihen nähden, millainen elokuva ylipäätäänkin on kyseessä. Paikka paikoin se räiskintä kävi korville, teatterissa se voluumi kun on sangen kovalla.
Jotkut hahmot jäivät harmillisesti hieman hämärän peittoon, heitä olisi voinut hieman enempi tuoda esille, vaikka elokuva tarkoituksellisestikin keskittyi Dillingerin itsensä viimeiseen vuoteen.

Elokuva olisi tosiaankin ollut huomattavasti jännittävämpi, ellen olisi jo etukäteen tiennyt, mikä kohtalo Dillingerille koittaa - tositapahtumiin kun kerran perustuu, ja tapauksesta tiesin jo ennestään. Loppu oli minusta tehty erittäin onnistuneesti, vaikkei mikään onnellinen ollutkaan. Sympatiat Billietä kohtaan olivat valtavat, ja itse asiassa olin hivenen harmistunut siitä, ettei Dillinger yrittänyt Billien takia jäädä eloon, vaan "alistui kohtaloonsa".

Mutta joo, kokonaisuutena tykkäsin kovasti. Viidestä tähdestä voisin antaa kolme ja puoli tai neljä.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”