Kirjoittaja Aihe: Persoonallisuus?  (Luettu 10021 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

marseille

  • Ankeuttaja
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #50 : Maaliskuu 03, 2007, 01:45:24 »
Jaa en nyt sanois että mulla on mitään tiettyä tyyliä. Pukeudun niinkuin siltä tuntuu. Yhtenä päivänä saattaa olla melkeen polviin asti ulottuva huppari ja toisena taas pillifarkut ja korkokengät, että se siitä tyylistä. Kaipa mie omalla tavalla pukeudun personaallisesti, en ainakaan tahdo jämähtää tiettyyn tyylisuuntaan vaan pukeutua oman mielentilan mukaan :)

Poissa Monartha

  • seitsemäs
  • Vuotislainen
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #51 : Maaliskuu 06, 2007, 20:23:37 »
Pukeutuminen ja persoonallisuus eivät kulje ihan käsi kädessä. Surullisena esimerkkinä mainitsen sisareni: koittaa niin tarmokkaasti olla erilainen juuri pukeutumalla, mutta musertuu pienimmästäkin herjauksesta ja suunnilleen itkee sitten itsensä uneen (no siskoa saa vähän parjata). Haukkuu päivät pitkät koulunsa 'pissiksiä' ja tukehtuu samalla omaan ylitiukkaan korsettiinsa. Eli kyseessä on juuri tällainen huonon itsetunnon omaava 'lolita'. Jokseenkin vastakohta näille ns. massateinipissiksille. "Olkaa rohkeasti erilaisia!" ei ole aina ihan toimiva väite, varmasti tuntuu turvalliselta näyttää kuuluvansa joukkoon, eipä tule muille syytä kiusata. Tästä päästäisiin helposti aiheeseen suositut ja epäsuositut.. Pari vuotta sitten katsoin aika kieroon koulumme pihalla notkuvia tyttölaumoja ajatellen "Hei eix noil oo elämää?" -sitä x:ää unohtamatta. Pukeutuminen virran mukaan johtuu viimeisimpien havaintojeni mukaan kuitenkin aika paljon tästä turvallisuudentunteesta.
Toisin sanoen olen samaa mieltä aikaisempien kirjoittajien kanssa. Ulkokuori ei kerro kaikkea

Karakia

  • Ankeuttaja
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #52 : Maaliskuu 10, 2007, 14:46:48 »
Minusta ihminen voi valita itse sen, miten persoonallinen on. En tarkoita, että olisi mitään muuta kuin on, että yrittäisi olla mahdollisimman erilainen kuin muut. Kaikilla on omat persoonalliset puolensa, ja jos ne osaa tuoda esiin, se persoonallisuus näkyy päällepäinkin. (Ei välttämättä pukeutumisena, vaan myös luonteena.)

Pukeutuminen ei kerro kaikkea ihmisestä, itse asiassa hyvin vähän. Joku saattaa henkisellä tasolla olla hyvinkin erilainen kuin muut, ehkä hän ei välitä ulkokuoresta niinkään.
Sama toimii toisinpäinkin. Joku saattaa ulkoisesti olla täysin erilainen kuin muut ja henkisesti samanlainen kuin muut.

Joistakin ihmisistä näkee persoonallisuuden, sen että on löytänyt ne muista erottavat asiat itsestään. Sellaiset ihmiset erottaa joukosta, vaikka kaikki muut yrittäisivät olla persoonallisia. Aidon vain tunnistaa.
Eikä siinä mitään, en tarkoita etteivätkö muut olisi myös erilaisia. Siinä on minusta tosiaan vain kyse siitä, että tietää, mikä itsessä on erilaista ja hyväksyy sen ja pystyy olemaan oma itsensä.

Kaappikellon kummitus

  • Ankeuttaja
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #53 : Maaliskuu 17, 2007, 15:01:13 »
Nimenomaan. Itselleni tämä on vaikeata koska itselläni on oikeasti masennus ja kaikki väittävät että olen teiniangstipissis. olen heti huomiota kerjäävä angstaajapissis.

Mutta näinhän se usein on - viiltelyllä kerjätään huomiota. En nyt usko että aivolävistys Tarkoitti KAIKKIEN olevan sellaisia.

Poissa Tunturipöllö

  • Tuplanolla
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • That last hand... nearly killed me.
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #54 : Maaliskuu 17, 2007, 16:06:52 »
Nimenomaan. Itselleni tämä on vaikeata koska itselläni on oikeasti masennus ja kaikki väittävät että olen teiniangstipissis. olen heti huomiota kerjäävä angstaajapissis.

Mutta näinhän se usein on - viiltelyllä kerjätään huomiota. En nyt usko että aivolävistys Tarkoitti KAIKKIEN olevan sellaisia.

Itse en harrasta viiltelemistä(En itse asiassa edes huomannut että quotaamassani tekstissä käsiteltiin viiltelyä. Itse puhun ylipäätään masennuksesta.) enkä muutenkaan ole itsetuhoinen. Mutta jos olen koko päivän hiljaa ja allapäin, ei kiinnosta jutella ihmisten kanssa jne. yhdistettynä kieltämättä vähän tuollaiseen wannabemasentuneen pukeutumiseen aiheuttaa sen että kukaan ei usko sitä että minulla on oikeasti masennusta. "Hyvässä" lykyssä aiheuttavat vain pahemman olon.

Nyt taisi mennä viesti jo ohi aiheen. Jääkööt tähän. Halusin vain etten tule väärin ymmärretyksi.
Shaken, not stirred.

Poissa Jessie

  • Sanomaton
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #55 : Lokakuu 07, 2007, 21:59:28 »
Itse pidän persoonallisista ihmisistä, viihdyn ihmisten kanssa joilla on kohtalaisen vahva persoonallisuus. Yksi parhaimmista ystävistäni on kovin persoonaton ja valehtelisin jos väittäisin että se ei häiritsisi minua. Uskon että hänessäkin olisi enemmän persoonallisuutta, mutta ehkä jo ihan kasvatuksesta riippuen hän on laimentanut persoonallisuuttaan ja pitää nyt "normaaleista" ihmisistä, asuista, tavoista, tyyleistä ja on kovin massan mukana liikkuva. Sitten taas toinen ystäväni on hyvinkin persoonallinen ja välillä jopa kummallinen, mutta se on vain plussaa.
En ole itse koskaan liikkunut massan mukana ja olen omasta mielestäni ollut persoonallinen. Ystäväni joskus sanoivat että se johtuu aika pitkälti Potter-hömpötyksestäni, jolle jaksoin aina nauraa, koska ei se minusta tehnyt minusta persoonallista, mutta ilmeisesti miitit/ja jonotukset olivat heille jotain kummallista ja siksi minä olin kovin persoonallinen.

Onko teillä muuten yhtään kaveri jolla olisi todeeeellla vahva persoonallisuus? Nimittäin minulla on- tai pikemminkin oli. Naispuolinen henkilö, jonka persoona/persoonallisuus oli vertaansa vailla. Kun hän oli huoneessa, hän oli äänessä_koko_ajan. Oli mahdotonta saada puheenvuoroa, koska hän määräsi mistä puhuttiin ja yleensä hänestä puhuttiin. Kun hänellä oli paha olla, oli meillä kaikilla. Hän vaati täyden huomion jokaiseen olotilaansa- oli hän sitten onnellinen tai surullinen. Kukaan ei koskaan sanonut hänelle mitään vastaan, koska ei hänelle yksinkertaisesti pystynyt sanomaan mitään, hän oli niin vahva persoona että jyräsi kaiken alleen. Sitä on vaikea selittää, millainen ihminen on kun on "liian" persoonallinen, varmaan monella on kyllä kokemusta. Kaikesta huolimatta rakastin ja rakastan tätä ihmistä todella paljon ja ikävöin häntä suunnattomasti- mutta se onkin sitten toinen tarina:)
♥ Pottereita vuodesta 1999 ♥
“Dumbledore's man through and through, aren't you Potter?"
"Yeah I am," said Harry. "Glad we straightened that out.”

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #56 : Toukokuu 13, 2009, 17:05:50 »
Minun mielestäni persoonallisuus on nykyaikoina aliarvostettua.

Kun katselen esimerkiksi koulussa ympärilleni, saatan joskus ihmetellä, miten jotkut saattavat olla niin samanlaisia. Hämmästyttää joskus, että käyttävätkö he kaikki samanlaisia kenkiä ja nahkatakkia tosiaan siksi, että he haluavat näyttää samanlaisilta? Usein samanlaisuutta käytetään apuna pukeutumisessa mm. silloin, kun ei uskalleta erottua joukosta ja pelätään, että tullaan sorsituksi erottumisen vuoksi. Joskus yritetään pukeutua samalla lailla kun kaverit, koska halutaan julistaa sitä, että ollaan niin bestiksiä. Mietityttää kuitenkin välillä hieman se, että nauttivatko nuo toistensa kloonit tosiaan tuollaisesta kopioinnista? Jos kaikki olisivat samanlaisia, emme osaisi erottaa, millaisia ihmiset ovat oikeasti. Ei tarvitse välttämättä olla samanlainen sillä tavoin, että vaatekaappi on suoraan kuin toiselta kopioitu, vaan voi ottaa askeleen eteenpäin ja ostaa eriväriset kengät kuin kaverilla tai sitten vaikka kokonaan erilaiset sellaiset, sillä kyllä sitä kavereina muutenkin pysytään. Itse ainakin ihailen enemmän rohkeita ja persoonallisia ihmisiä, vaikka en voi väittää ketään persoonattomaksi - usein koulussakin pidetään muotivaatteita vain siksi, ettei haluta tulla kiusatuksi, ja kotona sitten aletaan mitä persoonallisimmaksi ihmiseksi. Minusta jokainen ihminen on persoonallinen.

Minusta persoona koostuu paljosta muusta kuin omasta vaatemausta. Useita ihmisiä tuomitaan sen vuoksi, että siinä ympäristössä missä näkee heidän käyttäytyvän, he eivät ole itselleen mieleisiä. En voi myöntää, etten koskaan olisi minäkään ajatellut etukäteen ihmisestä jotakin, mutta jälkikäteen huomannut että asia on aivan päinvastoin, mutta tuollainen on lähes välttämätöntä. Henkilö, jota pitää omana sydänystävänään, voi oikeasti ajatella asioista täysin eri tavalla kuin luulee, ja eivät usein ne henkilöt joista on saanut huonon mielikuvan ole oikeasti sellaisia. Minä tunnen ainakin erään tytön, joka vaikuttaa hyvin "kovismaiselta" ja massateiniltä, mutta olen häntä hieman stalkkaillut ja huomannut, että tämä ottaa erittäin hyviä valokuvia. Yllätyin myös kerran kuullessani eräältä ilkeänä ja häiriintyneenä pitämältäni tytöltä hyvin vakuuttavan tekstin tupakkaa vastaan. Voisivatpa vain kaikki ihmiset olla sellaisia, että he näkisivät ihmisistä nekin piirteet, joita ei huomaa ulkoapäin!

Minä itse pidän itseäni melko persoonallisena ihmisenä. Voisin sanoa, että minulla on jonkinlainen 'oma tyyli' pukeutumisen suhteen, sillä se poikkeaa massasta, mutta ihailen yhä vielä persoonallisemminkin pukeutuvia ihmisiä, ja kenties minäkin joskus rohkeutta kerättyäni opin persoonallisemmaksi. Minä pidän itseäni ajatusmaailmaltani paljon persoonallisempana kuin vaatemaulta, ja koen, että vasta kotona uskallan olla niin persoonallinen kuin olenkin. Minusta ei kuitenkaan tarvitse erottua joukosta niin, että jos joku kopioisi tyylisi, häntä heti sanottaisi juuri tämän henkilön kopioijaksi, sillä aina maailmasta löytyy joku, joka on samanlainen. Pienetkin asiat ja vaikkapa se, että uskaltaa ottaa välillä pieniä riskejä ilman, että niiden takia liimataan heti teinikanaksi tai sensellaiseksi, voivat auttaa siinä, että muut oppivat hahmottamaan omaa persoonaansa. Jos on itse vaikeuksia oman persoonan löytämisessä, kannattaa tehdä ajatuskartta itsestä, tai kenties niin pitkä esittely, kuin vain jaksaa tehdä. Itse pidän itseäni persoonallisena, koska en osaa kuvailla itseäni vain kolmella sanalla, vaan tarvitsen siihen paljon enemmän.

Kuten jo kerran sanoin, jokaisella ihmisellä on oma persoonansa. Kannattaa vain uskaltaa näyttää se!
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa yökukkuja

  • Tuleva muurahaiserakko
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #57 : Toukokuu 13, 2009, 19:11:05 »
No, mä olen ehkä tämmöinen "wannabe-erilainen". Vai miksi työ nyt mua kutsuisitte. Tai en mä tiedä, joskus käytän kaiken maailman pillifarkkuja ja ne on pakko ostaa mutta jooh ^^''

Tykkään lökäreistä, sillä tavalla olen erilainen. Siis niistä tämänhetkisen muodin käyttäjistä. Mutta muista hoppareista en sitten kovin erotu. Ja hiukset on semmoiset... Tämänhetkinen väri on - ootas - räikeen oranssinpunainen. Et kaupassa kyllä supistaan ja silleen mutta koulussa kaikki tulee toimeen mun kanssa ja on niin kavereita, niin kavereita. Ja matkimistakin on esiintynyt.. Äärimmäisen rasittavaa.

Ja nyt taas aiheeseen. Mullon paljo erilaisia persoonallisia kavereita, jotku wannabeitä ja jotku vaan ERILAISIA. Mutta kaikkien kanssa ollaan hyvin tultu toimeen ja voin sanoo että on edelleenkin persoonallisia ihmisiä. Mä vaan vihaan niitä, jotka roikkuu perässä ja ON NIIN KAVEREITA heti jonku muodikkaan kanssa ja kiusaa erilaisia. Mä en mene välkällä poikien syliin istuu vaan syvennyn jonnekkin lukemaan tai muuten vaan. Ja puolustan niitä harvoja, jotka uskaltaa olla oma ittesä. Mä olen oma itteni, vaikka ehkä näytänkin suunnilleen joltain nuorisorikolliselta. No en... Mä pukeudun silleen ku haluan. Ja koruja saattaa olla pari. Mutta ei ole muilla valittamista! Olkaa ihmeessä persoonallisia. Ei se maailma siitä nyt niin hirveesti muutu. Kertokaa jollekin jos teitä kiusataan. Mä olen sujut persoonani kanssa ja niin pitäis muittenkin olla.

Menenpäs kiertämään maailmaa ja etsimään persoonallisuuksia. Ciao.
Rupeen muurahaiserakoks.
Ja tsekkaa myös kuvaukseni =)
ynnig rettop -> yökukkuja

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Persoonallisuus?
« Vastaus #58 : Toukokuu 15, 2009, 18:58:08 »
Persoonallisuus taitaa olla varsinaisesti psykologinen termi, jolla ei erityisemmin ole tekemistä pukeutumisen kanssa. Persoonallisuushan koostuu ihmisen henkisistä ominaisuuksista ja käytöksestä, joten tavallaan jokainen ihminen on persoonallinen. Mutta kun keskustelussa nyt keskitytään siihen arkielämän persoonallisuuskäsitykseen, jolla tarkoitetaan lähinnä massata poikkeavuutta, niin puhutaanpa siitä sitten.

Omien havaintojeni mukaan erikoisuuden tavoittelu on nykyään muotia: kaupungilla hiippailee vastaan kaiken maailman ernuja, lolitoja, hippejä ja muotifriikkejä, jotka jaksavat päivästä toiseen nalkuttaa siitä, miten joku kieltämättä tylsästi farkkuihin ja huppariin pukeutuva on persoonaton. Tietysti on ihana asia, että on olemassa erilaisia tyylejä, ja että jokainen saa pukeutua sillä tavoin, kun haluaa, mutta ei "persoonattomassa" pukeutumisessakaan mitään vikaa ole - jos joku haluaa ilmaista itseään pukeutumalla perusvaatteisiin, hänellä pitäisi olla täysi oikeus tehdä niin ilman, että teinit ruikuttavat. Itse en kuitenkaan voisi kuvitella pukeutuvani täysin samalla tavalla kuin muut, sillä ilmaisen persoonallisuuttani pukeutumisen kautta :) Ja kyllä varmasti jokainen meistä tekee päätelmiä toisten persoonallisuudesta ulkonäön ja pukeutumistyylin perusteella, ja varsinkin ensivaikutelmassa pukeutumisella on todella suuri rooli  - joidenkin ystävieni viljelemä väite siitä, että vaatteilla ei ole mitään merkitystä, ei siis mitenkään voi pitää paikkaansa.

Ja puhuitte ihmisistä, joilla on niin sanotusti "vahva persoonallisuus". Pidän ihan järjettömänä koko käsitettä, sillä sillähän viitataan yleensä äänekkäisiin ja sanavalmiisiin ihmisiin, jotka osaavat tuoda itseään esille tilanteessa kuin tilanteessa. Mikä heistä tekee vahvemmin persoonallisia kuin ne, joiden päässä saattaa liikkua huomattavasti monipuolisempia ja omalaatuisempia ideoita mutta jotka eivät katso tarpeelliseksi tuoda niitä kärkkäästi julki?
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.