Kirjoittaja Aihe: Täydellinen levy  (Luettu 9913 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Villi Lohi

  • Pasi
  • Hirnyrkki
  • Sukupuoli: Noita
  • Morning is working.
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #50 : Kesäkuu 30, 2007, 15:31:28 »
Oijoi Luftalarm puhu Reise,Reisestä ^^
Meinasin itekki tulla ylistään, että parempaa levyä ei löydy mistään! :) se on kyl niin paras ja eniten tykkään Links 2 3 4 kappaleesta.

Links 2 3 4:hän löytyy muuten Mutterilta :)

Poissa Liberty

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • http://liberty.vuodatus.net
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #51 : Syyskuu 03, 2007, 20:33:13 »
Luulen löytäneeni täydellisen levyn. Siinä ei ole lainkaan virhelyöntejä, vaikka aluksi niin luulinkin. Kyseessä on The Usedin Lies Fot The Liars. Loppujen lopuksi huomaan pitäväni jokaikisestä kappaleesta, jopa Wake The Dead:sta, vaikka aluksi inhosinkin sitä. Rakastan joka ikisen kappaleen joka ikistä säveltä ja kaikki biisit onnistuvat koskettamaan minua tavalla tai toisella. Earthquake, joka on ehdoton suosikkini, saa minut lähes joka kerta lähelle itkua samoin kuin levyn herkkä loputus biisi Smother Me. Pehmoilun lisäksi levyssä on myös särmää ja menevämpiä biisejä. Pretty Handsome Awkward esimerkiksi tuntuu siltä kuin olisin itse kirjoittanut sen eräälle henkilölle, jolle olen aika katkera ja loukkaantunut erinäisistä syistä. Koko tunneskaala siis käydään läpi.

Herääkin kysymys, menettääkö levy arvoaan kokonaisuutena, kun sen pystyy luokittelemaan täydelliseksi? Henkilökohtaisesti nimittäin pidän kuitenkin enemmän My Chemical Romancen Three Cheers For Sweet Revenge -levystä, joka on kaukana täydellisestä. Hassuako? Minusta ei. Se, että levy on hieman rosoinen ja kokonaisuus hallitsematon lisää kummasti levyn kiinnostavuutta. Vaikka Pidänkin The Usedin uusimman levyn biiseistä erillisinä teoksina, en välttämättä vanno virheettömän suorituksen nimeen. Minä nostan yllätyksellisen ja rikkonaisen (ei kyllä ihan se sana, jota haen) kokonaisuuden ylitse täydellisyyden. Täydellinen voi pidemmän päälle käydä rasittavaksi ja tylsäksi. Ihmisetkin ilman ärsyttäviä piirteitä jäävät hieman etäisiksi. Heistä puuttuu inhimmillinen osa, erehtyväisyys. Heistä ei tule niin läheisiä, koska he eivät tee virheitä, joita antaa anteeksi ja joita oppia rakastamaan. Sama juttu levyillä.

Toivottavasti joku nappasi pointtini, koska ei ole ihme, jos kukaan ei saa kiinni siitä ajatuksesta, joka piilee tässä viestissä.
You are everything I want 'cause you are everything I'm not.

Poissa Asoalian

  • : W
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #52 : Syyskuu 05, 2007, 21:38:48 »
Se, että levy on hieman rosoinen ja kokonaisuus hallitsematon lisää kummasti levyn kiinnostavuutta.

Totta puhut. Täydellinen ("täydellinen") levy on aikamoinen saavutus, mutta jaksaako sitä kuunnella kovinkaan paljoa? Ei, minäkni olen ehdottomasti sitä mieltä että levystä tekee kuunneltavamman, helposti lähestyttävämmän ja kiinnostavamman se että se ei ole ihan loppuun saakka hiottu. Liian täydellinen musiikki on liian luotaantyöntävää niinsanotusti arkikäyttöön, se sopii lähinnä siihen jos haluaa ihmetellä monttu auki että miten tälläisen levyn on joku osannut tehdä.

Mutta niin. Minulle se täydellisin levy on Pirates of the Caribbean 3:sen soundtrack. Siinä vain on kaikki täysin kohdallaan - ei yhtään hetkeä, jota ei kestäisi kuunnella tai edes sellaisia hetkiä, joita ei haluaisi kuunnella. Tämä ei tosin ole lempilevyni, se vain on täydellinen. Elämää suurempi.
"You think that's hard? Try auditioning for Baywatch
and being told they're going in another direction."

Bellerina

  • Ankeuttaja
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #53 : Syyskuu 14, 2007, 18:51:26 »
Kwan - Love Beyond This World

Se vain palaa soittimeen uudestaan, kerta toisensa jälkeen. Välillä tulee pitkiäkin katkoja kun olen kuuntelematta tuota CD:tä, mutta jossain vaiheessa eksyn taas sen pariin.
Niissä kappaleissa on samalla jotain leikkisiä sekä järkyttävän tummia sävyjä. Se koko albumi on kuin matka sellaisessa vuoristoradassa, jonka lopussa odottaa häkellyttävän kaunis Dreaming Of, joka melkein nollaa muista kappaleista tulleet tunnelmat ja saa itkun partaalle tai vallatomalle tuulelle täysin mielialasta riippuen. Viimeiseksi kappaleeksi se on myös kymmpivalinta, koska olen aina ollut suunnattoman rakastunut kauniisiin, pianosäesteisiin kappaleisiin.

Mielenkiintoista tässä on se, että minulla on monia levyjä, joilta yksittäiset kappaleet ovat lähes (niin, lähes mutta ei ihan) parempia kuin tämän levyn sisältö. Tässä kuitenkin kaikki toimii kokonaisuutena loistavasti, joten ei mitään muttia.

En myöskään ole järin kiinnostunut hiphopista; kyllä, onhan se ihan hauskaa ja silleen, mutta musiikkityylinä olen aina pitänyt sitä vähän turhan yksipuolisena. No, tämä levy meni ja muutti kaikki sellaisetkin tunteet. Ja tietysti tähän väliin on lisättävä se, että tietenkään Kwan ei ole ainut hiphop-bändi josta pidän. On myös poikkeuksia, kuten kaikissa muissakin musiikkilajeissa.

Flamich

  • Ankeuttaja
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #54 : Syyskuu 28, 2007, 20:14:46 »
Sonata Arctica- Unia
Unia on nimensä mukaisesti unenomaisen kaunis, kekseliäs ja joskus täysin käsittämätön ("I'm skating with a seal.."), niin kuin unet ovat. Sitä jaksaa kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan ja pian huomaa, että on koukussa.

Jossakin levyarvostelussa Uniaa oli sanottu hankalaksi. Ensikuuntelulla se saattaa ollakin, ehkä juuri siinä on syy, miksi se jaksaa kiehtoa, ihmetyttää, ihastuttaa ja ehkä myös vihastuttaa jokaisella kuuntelukerralla aina vain enemmän. Sonata Arctica on todellakin ylittänyt itsensä, taitavaa soittoa ja laulua on tarjolla läpi levyn.

Vaikka Unia onkin melko rankasti erilainen, kuin yhtyeen aikaisemmat levyt, siinäkin on sama vanha "Sonata-fiilis", jonka selittämiseen ei ole sanoja. Paitsi nyt tuo "Sonata-fiilis". Sama arktinen tunnelma, ei masentunut, ei iloinen. Sitä ei pysty kuvaamaan, se pitää kuulla ja kokea.

Unia sopii joka tilanteeseen. Sitä voi kuunnella iloisena, surullisena, vihaisena... missä mielentilassa tahansa. Surun voi purkaa yhdessä vaikkapa Under Your Treen kanssa, vihaan taas auttaa aggressiivisempi It Won't Fade. My Dream's But a Drop of Fuel for a Nightmare ansaitsee myös tulla mainituksi (eikä pelkästään pitkän nimensä takia), sillä siinä yhdistyy täysin käsittämätön ja täysin upea sanoitustyö. Samaa voi sanoa The Vicesta, joka muistuttaa hiukkasen Reckoning Nightin Wildfireä.

Miksi aina selitän Uniasta liikaa juuri silloin, kun ei pitäisi, mutta nyt taas ei synny mitään järkevää.

Poissa Ibiza

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #55 : Lokakuu 01, 2007, 18:43:36 »
Täydellinen levy. Tässäpä mielenkiintoinen aihe. Monta kertaa olen ihastunut levyihin ja ne ovat jääneet rakkaiksi, mutta täydellisessä levyssä täytyy olla tiettyä ikuisuutta, sen täytyy kestää vuodesta toiseen, sen täytyy olla kokonaisuus. Eri aikoina olen kuunnellut hyvin erilaista musiikkia, suuri osa levyistä voi olla minulle täydellisiä tiettyjen ajanjaksojen takia. Sama pätee tietysti ehkä enemmän yksittäisiin biiseihin. Mutta joistakin levyistä on tullut tietyn mielentilan levyjä. Minä pidän levyissä eheydestä. Täydellisessä tai täydellisyyteen pyrkivässä levyssä ei saisi olla niitä täytebiisejä. Sen takia en voikaan tässä topicissa tuoda esille monia äärimmäisen hyviä levyjä tai kuuntelemiani artisteja/bändejä. En lähellekään kaikkia suosikkikappaleitani, koska monet niistä ovat uskomattoman hyvillä levyillä, mutteivät täydellisillä levyillä.
Voisin antaa seuraavaksi muutaman esimerkin levyistä, jotka ovat vuosien aikana osoittautuneet minulle hyvinkin täydellisiksi:

David Bowie - Ziggy Stardust
Uskomaton kokonaisuus, jota voi kuunnella tuntikaupalla repeatilla kyllästymättä. Biiseistä löytyy uusia uskomattomia tasoja. Ja tämä levy on vain niin legenda, että se on pakko mainita.

Kate Bush - Aerial
Tämä oli (hieman ironista kyllä) minulle ensimmäinen Kate Bushin levy. Ehkä siitä syystä se on niin rakas. Aerial ei edes auennut ensimmäisillä kuuntelukerroilla, mutta myöhemmin se on ollut yksi täydellisyys. Etenkin A Sea of Honey on hieno kokonaisuus.
Kate Bushin Never for Ever on myös täydellisyyttä hipova levy, mutta ei siitä enempää.

Pink Floyd - The Wall
Aina niin uskomaton. Tämäkin on vain sellainen kokonaisuus, joka pysyy kasassa vuodesta toiseen. Nam!

Ritchie Blackmore's Rainbow
Rainbown debyytti, joka ensimmäisistä kitarariffeistä alkaen vaan on uskomaton. Tämä on paras Rainbown levyistä ainakin minun mielestäni. Tässä on voimaa ja innostusta. Ihan ehdoton.

Näin olen päätynyt neljään levyyn, jotka ovat minulle täydellisiä. Sellaisia, joissa ei ole mitään huonoa. Edelleen haluaisin luetella muitakin levyjä, mutta ne eivät olisi näin hyviä kuin nämä. Ja toivon todellakin törmääväni vielä muihin täydellisiin levyihin! Se olisi erittäin suotavaa :)

Poissa Malakai

  • metafora
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Entäs nyt?
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #56 : Lokakuu 05, 2007, 13:08:53 »
Täydellistä levyä ei ole olemassakaan. On vain aivan hiton hyviä, muttei täydellistä. Ja sitten on täydellisyyttä hipovia. (minä olen taas innostunut filosofiantunnilla...)

Mutta jos nyt sitten pitäisi tällainen täydellinen levy nostaa esiin, niin on minulla yksi kandidaatti. Mew täällä on jo ennenkin mainittu. Minä itse olen tätä bändiä kuunnellut vain yhden levyn verran, joten en osaa sanoa, kuinka täydellinen tuo aikaisemmin mainittu Frengers on, mutta minusta And the glass handed kites on jotain niin nerokasta, etten osaa verrata sitä mihinkään. Se on todellakin kokonaisuus! Ja hyvin taitava sellainen, jätkät osaavat ihan tosissaan soittaa ja tehdä musaa! Pitäisi kuunnella tätä bändiä enemmänkin...

~mals~

Gluubori

  • Ankeuttaja
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #57 : Lokakuu 05, 2007, 23:15:02 »
Minusta Täydellisen levyn pitää olla tasainen ja monipuolinen. Pitää olla raskaita biisejä, Nopeita biisejä ja vähän hitaita. Levyn pitää myös olla helppo kuunneltava mutta sellainen että sitä jaksaa kuunnella monta kertaa. Tässä onnisttuu (ehkä) parhaiten Sonata Arctica levyllään Silence. (joka on muuten mielestäni paras levy kyseiseltä bändiltä). Levyllä on pari huonoa biisiä, mutta silti ne ovat kuunneltavia. Myös Mokoman Kurimus hipoo täydellisyyttä. Mielestäni Mokoman koko uusi tuotanto on yhtä hyvää. mutta Kurimuksessa on vaan kokonaisuus parenpi. Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi levy on myös kokonaisuudessaan hyvä mutta pari heikkoa raitaa laittavat Kurimuksen parenmaksi. Mokoman uusin, Kuoleman Laulukunnaat on myös erinomainen levy ja on tasoissa TMRH:n kanssa. Children of Bodomin Hate Crew Deathroll on melkeimpä täydellinen levyn. Levyllä ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä. Vaikka levyllä on vain yksi hidas niin Hate Crew Deathroll, Needled 24/7, Bodom Beach Terror ja levyn paras biisi Sixpounder Tekevät levystä MELKEIN täydellisen. Myös Stam1nan ensimäinen levy on LÄHES täydellinen. Ainoa huono biisi on ylikuuntelussa ollut Koirapoika, joka on alkanut kyllästyttämään pelkästään ylikuuntelun takia.

Top 5 levyt: (5.11.2007)
  • Mokoma - Kurimus
    Children Of Bodom - Hate Crew Deathroll
    Sonata Arctica - Silence
    Stam1na - Stam1na
    Mokoma - Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi

Gluubori

  • Ankeuttaja
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #58 : Lokakuu 23, 2008, 19:09:43 »
Mielipiteet tykkää muuttua vuoden saatossa. Joten tullaanpas tänne taas postailemaan. Olen näköjään ihan kelpo levyjä hyviltä bändeiltä vuosi sitten, Tällä hetkellä tulee mieleen oikeastaan vain yksi todella täydellinen levy. Tai no oikeastaan kaksi. Toiseen niistä tutustuin pari viikkoa edellisen postin jälkeen toiseen tämän vuoden heinäkuussa. Molemmat levyt on tehnyt suomalainen tanssiorkesteri. Toinen niistä on Insomnium johon tutustuin sattumalta kun luin raporttia FME 2007:sta ja heti perään menin kuuntelemaan Mortal Share biisin youtubesta. Se oli sitä rakkautta ensi silmäyksellä. Above the Weeping World tuli ostettua Levyn muut kappaleet osoittautuivat yhtä timanteiksi timanteiksi. Levy on täydellinen joka osa alueelta, aina alkutahdeista loppusointuihin.

Toinen täydellisyyttä hipova levy on Moonsorrowin V: Hävitetty. Levyllähän on "vain" kaksi raitaa joista molemmat ylittävät kumminkin sen 25 minuutin rajan toinen myös 30. Moonsorrowiakin aluksi vierastin, mutta tykästyin sitten. Hävitetyn melankolinen musiikki yhdistettynä hyviin lyriikoihin ja melodiaan tekee siitä täydellisen. Omasta mielestä myös musiikki sopii parhaiten tällähetkellä aurinkoiseen lokakuu päivään. En tiedä miksi mutta jotenkin silloin tulee oikeanlainen fiilis...

Eli siis täydelliset levyt from Glub

Insomnium - Above the Weeping World (2006)
Moonsorrow - V:Hävitetty (2007)



Minyaww

  • Ankeuttaja
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #59 : Elokuu 08, 2009, 23:18:46 »
Oasis - (What's the Story) Morning Glory?
Tämän levyn löysin vasta tänä keväänä ja lumouduin heti. Joka kuuntelukerralla löydän pieniä yksityiskohtia, jotka saavat pitämään levystä yhä enemmän. Muuta Oasiksen tuotantoa en ole kuunnellut, enkä tiedä uskallanko. Tuottaisiko se pettymyksen?
Albumin kappaleet ovat mielestäni täydellisiä sekä kokonaisuutena että erillisinä. Minun on kuitenkin mahdotonta päättää suosikkiani levyltä. Joko ei mikään tai kaikki.

Sitä en tiedä, tulenko kyllästymään tähän albumiin. Toivottavasti vielä viiden, kymmenen, jopa kahdenkymmenen vuoden kuluttua pidän sitä täydellisenä.

Poissa Lorainne

  • glottaaliklusiili
  • Hämykeiju
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MoonMist
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #60 : Huhtikuu 11, 2011, 09:53:18 »
Aivan täydellinen levy on Coldplay - A Rush Of Blood To The Head. Biisit rullaa eteenpäin loistavasti, enkä löydä yhtään huonoa puolta ko. levystä. Chris Martinin ääni on rauhoittava ja erikoisen ihana. Olen kuunnellut sitä jo melkein pari vuotta enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen. Pitäisiköhän alkaa kuunnella muutakin musiikkia..

Juuri näin. Minäkin olen kuunnellut lähinnä pelkkää Coldplayta vuoden putkeen, eikä vieläkään kyllästytä. A Rush Of Blood To The Head on täynnä hienoja kappaleita, eikä yhtään täytebiisiä löydy. Jokaiseen mielialaan löytyy sopiva biisi; väsyneisiin hetkiin nimikappale, kesäisen aurinkoisiin vaikkapa Clocks tai Daylight. Green Eyes on yksi parhaista koskaan kuulemistani kappaleista.

Toinen liki täydellinen levy on saman bändin Parachutes. Yhtä loistava kuin Rush (enkä tällä tarkoita Abreuta). Kuuntelin viime kesänä muutaman viikon melkein pelkkää Shiveriä, joka on mielestäni yksi Coldplayn parhaista kappaleista, ja muita ihanuuksia ovat esimerkiksi We Never Change, Everything's Not Lost, sekä nimikappale Parachutes, joka tosin on aivan liian lyhyt.

Ei voi kuin ihmetellä, miten jollain on taito luoda niin täydellistä musiikkia.
Using the "are we", are we?

Sab

  • Ankeuttaja
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #61 : Huhtikuu 11, 2011, 17:14:28 »
Noitalinna Huraa! - Riittäähän noita linnassa
Lyriikat ovat kuin toisesta maailmasta ja äänimaailma jotenkin niin ihunan rosoinen. Etenkin kappaleet Puujalkaiset, Onkija ja Kalpeanaama ovat mieleeni.

My Chemical Romance - Danger Days
Tätä ei voi sanoin kuvata ja lyriikkalainaukset ovat pannassa.

Zen Café - Idiootti
Rakkaimmat.

Muuta kokonaista levyä ei tule mieleen, muoksin tarpeen vaatiessa.

//Päivitetty 16.7.2011
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 16, 2011, 22:40:05 kirjoittanut Sab »

Poissa Nomoni

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #62 : Huhtikuu 15, 2011, 07:15:28 »
Justjust....suoraan aiheeseen.
Heti tulee mieleen yksi täydellinen levy, tai ehkä yhtä/kahta vaille täydellinen. Ostin jonkun aikaa sitten Green Day -21st Century Breakdown<3...Mainio on...aluksi rullasin läpi ja löytyi parhaimmat kappaleet ja sitten jotkut toisetkin kappaleet alkoivat rullata tosi hyvin. Pari kappaletta on tosin vähän huonompia.(:

Sitten toinen on Judas Priest - Essential. Siinä vasta on kaikki soitetuimmat kappaleet kaikki ne ovat aivan matavia. Toki siihen olisi ollut hyvä jos olisi ollut pari muutakin hyvää kappaletta, mutta ne eivät ole niii'iiin suosittuja :/ Toki ne muutkin Priestin levyt ovat hyviä <'2

Olisiko myös Sabaton - Attero Dominatus seeee on ihan hyvä. 9 kappaletta mutta nekin ovat määränsä parempia.

Poissa koipen

  • Scififisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #63 : Huhtikuu 27, 2011, 20:20:46 »
Ensi kertaa tutustuani Pink Floydiin minulla on yksi valinta - Dark side of the Moon

Kyseinen levy osoittaa kuinka levy voi olla enemmän kuin osiensa summa. Kukin kappale on loistava, ja ne täydentävät upeasti toisiansa. Levy on erittäin menevä ja kepeä mutta ei ylipirteä. Lyriikat sekä soitto hienoa. Ehkä jotain kertoo sekin, että levyä on myyty 45 miljoona kappaletta, tehden siitä kolmanneksi myydyimmän levyn kautta aikojen. Levy ei ole yhtään liian pitkä eikä lyhyt. Harvoin en löydä mitään vikaa, mutta nyt on onneksikin käynyt niin.
nr: Douglas Adams / Linnunradan käsikirja liftareille