Kirjoittaja Aihe: Täydellinen levy  (Luettu 9929 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Ruiskaunokki

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Luihuinen
Täydellinen levy
« Vastaus #25 : Joulukuu 14, 2004, 17:34:50 »
Täydellistä levyä ei välttämättä ole. Siis kaikin puolin täysin täydellistä. Mutta hyvin läheltä liippaavia on kyllä. Käytän nyt kuitenkin täydellinen-ilmaisua.

Itse pidän Vangeliksen Aleksanteri-leffaan sävellettyä soundtrackia täydellisenä. Viimeisen kolmen päivän aikana se on tullut kuunneltua varmasti kymmenen kertaa läpi. Muutenkin pidän soundtrackeista, mutta tämä on ensimmäinen laatuaan, jossa pidän kaikista kappaleista paljon. Kaikki kappaleet eivät ole "perinteisiä" sinfoniaorkesterikappaleita, vaan myös muuta on, ja vaikutteita tulee idästä. Esmes Roxane's Dance kuulostaa oudolta vaikka Across The Mountains -kipaleen jälkeen, mutta hieno biisi on.

Itse Aleksanteri-elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta varmasti musiikki sopii sinne oikein hienosti. Toisaalta en uskaltaisi välttämättä mennä katsomaan leffaa, sillä olen kehitellyt soundtrackiin oman tarinan siltä osin, mitä Aleksanteri Suuresta ja hänen "seikkailuistaan" tiedän. Elokuvan nähtyäni voi olla, että kuulen biisit aivan toisella tavalla...

Jos ketään kiinnostaa, netissä voi kuunnella pätkiä kaikista levyn biiseistä osoitteessa http://alexandersoundtrack.com/.

*muoks*
Jep, uusi tarina tuli kun leffan näin :)

Xeemu

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #26 : Joulukuu 14, 2004, 18:02:23 »
In Flamesin Reroute to Remain menee melko lähelle täydellistä. Muutama hiukan huonompi kappale, mutta loput ovat kyllä niin kovia kappaleita, että täydellisyyttä hipoo. Tosin kaikki In Flames fanit eivät tätä levyä sulata.

Xaphania

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #27 : Joulukuu 14, 2004, 23:24:07 »
A Perfect Circle - Thirteenth Step

Kun kuulin tätä ensimmäisen kerran vähän aikaa sitten, täytyi vain maata sängyllä ja kuunnella... ja kuunnella... uskomattoman hypnoottista ja kaunista, ja Pet on ehkä paras biisi koskaan.

Monet pitävät APC:tä vain "vara-Toolina", mutta itse pidän kyllä APC:stä enemmän (ei sillä, että Toolissa jotain vikaa olisi!). APC:n musa on jotenkin helpommin omaksuttavaa, olkoonkin sitten yksinkertaisempaa tai enemmän hittikaavan mukaan tehtyä, vaikka mainstreamista onkin turha puhua...

Hommatkaa nyt ihmeessä kaikki vähän vaihtoehtoisemman rockin ystävät tämä levy, ette pety.

Beah

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #28 : Joulukuu 15, 2004, 15:03:35 »
Placebo-singels 1996-2004

Ekalla kuuntelukerralla se ei tunnu missään. (Mutta laulut jotka aukeavat vähän jälkikäteen, niitä jaksaa kuunnellakkin kauemmin) Tokalla kuuntelukerralla sieltä löytää jo monta hyvää laulua, niistä kauniita välisointuja tai Brian Molkon mahtavaa äänenkäyttöä tms.. Kolmannella kuuntelukerralla rakastaa jo kaikkia lauluja ja jokaisesta laulusta kuulee jotain hyvää.

Niin.

Rattlesnake

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #29 : Joulukuu 21, 2004, 18:54:48 »
Lisäystä edelliseen:

Children Of Bodom -  Hatecrew Deathroll

Loistavaa. On kunnon mättöä, nopeita "ralleja", melodista ja punkahtavaa kamaa. Kaikkia mitä CoB tuotannossa on aikaisemmin ollut, tälle levylle on niinkuin ympätty kaikki. Mahtavaa. Paras biisi on Your Better of Death ja Sixpounder liippaa lähelle. Myös erinomaisen loistavia ovat: Bodom Beach Terror, Needled 24/7, Chokehold (Cocked 'n Loaded), nimikkobiisi ja Triple Corpse Hammerblow. Loputkin ovat ihan kiitettävää kamaa.

Rammstein - Sehnsucht & Mutter

Mahtavaa. Kertakaikkiaan. Putosin suunnilleen tuolilta kun Sehnsucht alkoi soimaan. Mykistävää. Engel jatkaa loistavasti, naislaulua harwwemmin Rammsteinilta kuulee, ja tähän biisin se sopii loistavasti.
Tier jatkaa mahtavuutta, loistava riffi. Bestrafe Mich ja Du Hast jatkaa mahtavuutta, mutta jäävät pikkiriikkisen edeltäjiään heikommiksi, siis hyvinhyvin vähän. Buck Dich & Spiel Mit Mir nousevat ensimmäisten kappaleiden tasolle. Buck Dichin öh mielenkiintoiset sanat ja kerrassaan mahtavuutta edustava riffi. Spiel Mit Mir, erinomainen kertsi ja riffi. Klavier on ainoa väliinputoaja, jonka olisi voinut vaikka jättää kokonaan pois. Alter Mann jatkaa loistavien riffien sarjaa. Samoin Eiftersucht. Kuss Mich on toinen melko kohtalainen kappale, jonka olisi voinut poiskin jättää.

Mahtavaa. Todellakin. Mein Hertz Brennt potkaisee levyn mallikkaasti käyntiin. Links 2 3 4 ei jätä ketään kylmäksi. Loistava marssialoitus, sanat ja riffit edustavat myöskin mahtavuutta. Sonne, Ich Will, Feuer Frei & Mutter. Ovat myöskin mahtavaa riffittelyä, myös kunnon konesaundit ovat päässeet hieman esille. Spieluhr mikä kertosäe ja riffi. Mahtavata! Zwitter mitä olisi Rammstein levy ilman pervohkoa kappaletta. Kuin joulukuusi ilman tähteä. Loistavat riffittelyt ja kertosäkeessä se "hälytyssireenimäinen" Zwitter huuto. Rein Raus, Nebel ja Adios ovat edeltäjiään hieman heikompia, mutta toimii kuitenkin melkoisen hyvin.

Kummallekin levylle antaisen arvosanan erinomainen eli 10 !

Xeemu

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #30 : Joulukuu 21, 2004, 22:56:45 »
Lainaus käyttäjältä: "sJugge"
Links 2 3 4 ei jätä ketään kylmäksi. Loistava marssialoitus, sanat ja riffit edustavat myöskin mahtavuutta.


Minut kyllä jättää kylmäksi ja usein tämän kappaleen skippaan kokonaan. Ärsyttävä luritus. Muuten kyllä Mutter- levyn kanssa melko samoilla linjoilla kanssasi. Eri mieltä olen myös Nebelin kohdalla, joka on kertakaikkiaan kaunis. Adiosissa on mahtava kitarasoolo, muuten hieman heikompi. Ja kun pervohkosta kappaleesta puhuit, niin kyllä Mutterin pervoin kappale on Rein Raus.

Annúnqúerewen

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #31 : Joulukuu 22, 2004, 10:58:39 »
Huomasin viimeksi mainostaneeni täällä levyhyllyäni pääsiäisen aikoihin, ja nyt onkin aika levittää uuden supersuosikkini ilosanomaa! :D
 Christian Walzin Christian Walz on kertakaikkinen namu levyksi. Sisareni mielestä, kun hän kuuli levyä ensimmäisen kerran, se ei ollut ollenkaan miun musiikkiani. Ja siltä se päällepäin vaikuttaakin. En yleensä suosi minkäänlaista ärsyttävää pophömppää paria päivää kauempaa, mutta hurahdin eräänä yönä kolmen aikaan Walzin Wonderchild-kappaleen videoon MTV:llä täysin. Iloinen happyhappy-meininki, energia ja loistava poprallatus vain veivät jalat alta. Sitten jouluostoksilla törmäsin Stockalla midpricenä Walzin debyyttiin ja se lähti mukanani ulos kaupasta.

 Levy ei ole Wonderchild-henkinen, ei lähimainkaan. Levy on hauska ja paikoin jumalaisen kaunis, ja siihen rakastuu hyvin nopeasti. Pojalla on lahjoja (ja minun ruotsalaisuuskielteisyyteni alkaa olla muisto vain ^^). Tätä on ihanaa fiilistellä myöhään illalla omassa rauhassa, tai luukuttaa heti aamusta niin, etä unihiekka karisee lopullisesti silmistä.  Levyllä ei ole oikeastaan yhtään heikkoa kappaletta. Suosikkeja on vaikea valita, mutta esimerkiksi  Records&Amour, Midday, Friday, Payday... ja EP saavat miut aina hyvälle tuulelle ja hymisemään onneani:

 "Loneliness is no friend of mine,/it's wrong to sacrifise the feeling/that's been going for so long/So, let's not break it up/ let's kiss and make it up now..."

 Eihän tätä poikaa voi olla rakastamatta... ^^

Poissa jenan

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Täydellinen levy
« Vastaus #32 : Joulukuu 23, 2004, 22:56:35 »
On pari levyä, joiden kohdalla kaikki natsaa ja kaikki toimii. Välttämättä ei yksittäiset kappaleet, jotkut voivat olla jopa rasittavia, mutta kokonaisuutena kaikki toimii.

Ultra Bra: Vesireittejä
Tämän levyn mahtavuus on paljon, ellei kokonaan, sidoksissa ensimmäisten kuuntelukertojen tunteisiin ja niihin liittyviin muistoihin. 2.10 tapahtui muutakin kuin ostosreissuni Tuuriin [mukaan lähti tämä levy] ja jotenkin kaikkea tuota voi muistaa kuunnellessaan tätä levyä. Ei kaikki ole positiivista, mutta silti kumman tyydyttävää.
Levyllä on pari kappaletta, joista en oikeastaan pidä [Vesireittejä ja Siili], enkä niitä varmaan niin paljon kuuntelisi erillään. Silti tällä levyllä ne kuuluvat kokonaisuuteen aivan ehdottomasti.
Kokonaisuudesta erottuu lisäksi muutamia kappelepareja. Heikkoa valoa ja Kuiskausta ei vain voi samalla tavalla kuunnella erilleen - ne täydentävät toisiaan mahtavasti. Sama, joskaan ei yhtä voimakas efekti, on kappaleilla Kun näen sinut kaukaa ja Poika vuoden takaa.

Melody Club: Face the Music
Olkoonkin, että lähes kaikki tuttuni, jotka Melody Clubia ovat kuulleet, haukkuvat sitä, minä en pysty löytämään mitään haukuttavaa. Ensimmäisellä levyllä oli joitakin heikompia kappaleita, tällä niitäkään ei enää ole.
Levy, jossa jokainen kappale on mainio. Ehkä kovin moni ei ole maailmaa mullistava ja ainutlaatuinen, mutta kaikki ovat kauniita kappaleita. Yksi ainoista levyistä hyllyssäni, jonka kaikista kappaleista pidän todella paljon. Toisin kuin tuolla UB:n levyllä, kaikki kappaleet toimivat hyvin myös yksinään [vaikkakin parhaiten levyllä].
Jos levystä voi löytää epäkohdan, se on ehkä sen pituus. Nimittäin levy on lyhyt. Tätä voisi kuunnella loppuelämänsä.

Noilta levyiltä ei välttämättä löydy maailman mahtavinta kappaletta [vaikka Heikko valo ja Wildhearts eivät kaukana olekaan], mutta levyinä niille ei löydy vertaista millään.

Alyssa

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #33 : Joulukuu 25, 2004, 00:33:19 »
Täydellinen levy on Placebon Sleeping with Ghosts. Se on vain niin pirun hyvä ja täydellinen, olen monena iltana kuunnellut sitä yrittäessäni saada unta. Ensimmäinen biisi, Bulletproof Cupid, iskee kitaroillaan ja herättää kuuntelijan keskittymään levyyn. Se loppuu juuri kun on pääsemässä mukaan. Sitten saapuu melankolisempi English Summer rain, joka on tumma ja rauhallinen alusta asti, mutta kuitenkin iskevä ja mukaansatempaava. Brian Molkolla on hassu tapa vangita pelkällä äänellään, se käheä laulu vain tunkeutuu tajuntaan ja pysyy siellä. Sanoja ei melkein edes tajua, kun kuuntelee lauluja.

Minusta se on mukavaa, että levy alkaa rauhallisemmilla biiseillä. Tai no onhan niissäkin pari pientä revityskohtaa, mutta ei mitään suurta. Olen aina rakastanut This Picturea, se on vielä parempi kuin English Summer rain. Molko vain osaa ottaa yleisönsä levysoittimenkin läpi, se on fakta. Biisit tuovat suoraan mieleen kaikki maailman epäkohdat sekalaisena mössönä, josta ei saa mitään selvää ja kaiken taustalla kuuluu huumaava laulu. Jos todella on aikaa uppoutua kuuntelemaan, tästä levystä saa irti enemmän kuin kuvittelisi olevan edes mahdollista.

Myös Placebon "Without you I'm nothing" on hyvä ja sisältää ehkä parempia biisejä, mutta kokonaisuutena se on silmissäni huonompi. Siitä ei saa samanlaista otetta ja tulee välillä hieman sekalainen olo. Mutta yksittäisinä annoksina sekin on helmi.

Oikeastaan koko Placebo on täydellinen. Niin se vain on.

Poissa Tha Lil' Dobby

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/teealdee/twilight.html
Täydellinen levy
« Vastaus #34 : Joulukuu 25, 2004, 18:56:04 »
Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen kirjoittanut yhtään mitään.. Luulisin. No, löytyi ideaali topikki itseni ilmaisemiseen :). Toivottavasti jaksan tällä kertaa kirjoittaa viestini suunnilleen loppuun saakka...

Eli juu. Minulla on varmaan maailman eniten levyjä :D. No, ei ehkä ihan, mutta kuitenkin aivan törkeästi. Olen tunnetusi ollut aina levy-kuuntelija, radiota tai tietokonetta ei tueta. Ajat muuttuvat, mutta se ei ole olennaista. No joo, minulla joka tapauksessa on siis vino pino levyjä, hyviä, ja vähemmän hyviä, muutamia loistavia.

Näitä loistavia levyjä on kyllä harvassa, ainakin minun levy-hyllyyni niitä on eksynyt vain muutama. Itse polttamat levyt useimmiten lähentelevät täydellisyyttä, mutta ei minulla oikeasti ole yhtään loistavaa sellaistakaan. Sitä aina vaan seikoittaa 'kaikki parhaat', sotkee tyylilajeja jne, eikä siitä seuraa mitään hyvää. Joskus ei vana yksinkertaisesti huvita kuunnella Eric Claptonia, tai Smurffeja :p. Useimmiten jonkun yhtyeen 'best of'-levyt ovat minun juttuni. Täällä onkin lueteltu jo kaksikin loistava-kategoriastani. Jee.

Lainaus
Myös Placebon "Without you I'm nothing" on hyvä ja sisältää ehkä parempia biisejä, mutta kokonaisuutena se on silmissäni huonompi.


Kyllä. Aivan mahtava levy. Hyvä 'linja' läpi levyn, ei liian eri-tasoisia biisejä, niin sanotusti. Eli yksi ei ole ylitse eikä alitse muiden. Ja no, kaikki ovat vaan täysin yhtä loistavia. Sopii lähes mihin tahansa mielentilaan, laulajalla on joku maailman ihanin ääni, melodiat ja sanoitukset loistavia. Hyvä.

Lainaus
Aivan täydellinen levy on Coldplay - A Rush Of Blood To The Head. Biisit rullaa eteenpäin loistavasti, enkä löydä yhtään huonoa puolta ko. levystä. Chris Martinin ääni on rauhoittava ja erikoisen ihana.


Kyllä. Näin on. Aivan ihana levy, samalla lailla hyvä kuin edeltäväkin, en jaksa toistaa itseäni. Tällä on se erikoispiirre edelliseen verrattuna, että tältä levyltä pomppaa aina joku loistava biisi, mitä ihkuttaa aina kun se soi, mutta nauttii myös muista biisesitä täysillä :).

Vielä muutamia. U2:n Boy, samaan tapaan huippu, kun aiemmat, samoin Franz Ferdinand. Ja sitten luettelo tyylisesti melkein täydellisiä: Manic Street Preachers: Best of (joku parempikin nimi kylää..), Keane: Hopes And Fears, Oasis: (Familiar to Millions), Kent: Vapen & Ammunition, Live Forever- (Soundtrack), R.E.M- Best of, Zen Café: Best of... Suunnilleen kaikki noista on sellaisia, että yksi melko ärsyttävä biisi, ja loput loistavia. Hah.

-TLD

millie

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #35 : Kesäkuu 28, 2005, 22:31:00 »
Poets Of The Fall - Signs of life on minusta aivan mielettömän upea levy. Olen kuunnellut sen todella monta kertaa, enkä (ainakaan vielä) ole kyllästynyt. Melkein kaikki kappaleet levyllä miellyttää minua. Sanoisin sitä kyllä lähes täydelliseksi levyksi, ehdottomasti!

Ecera`s Darkness

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #36 : Kesäkuu 29, 2005, 22:18:21 »
Minulle varmaan täydellisin levy on Evanescence:n "Fallen". Ostin levyn Lontoosta ja se on minulle jotain niin uskomatonta kuunneltavaa milloin tahansa, etten ollut uskoa korviani levyä ensi kertaa kuunnellessa. Lyriikat, melodiat..kaikki olivat niin mielettömiä, että melkein kiljuin ilosta levyä kuunnellessa. Toisin sanoen se on täydellinen. Pidin Bring me to life -biisistä, mutta Going under:in jälkeen levy täytyi saada ja olen ikuisesti kiitollinen tästä ostoksesta. Lisämausteena levyn kuuntelu tuo mieleeni ihania Lontoo-muistoja, joten tämäkin parantaa asiaa entisestään.

Toinen täydellisyyden pilvessä leijuva levy on System Of A Down:in "Toxicity". Itse asiassa varastin levyn hieman yli kuukausi sitten veljeni hyllystä ja päädyin melkein palvomaan levyä. Jokin niissä biiseissä iskeytyi rajusti alitajuntaani ja räjäytti mieleni. Musiikissa on sekoitettu metallin eri tyylejä todella loistavasti ja aina, kun luulee tietävänsä mitä seuraavaksi tulee, tuleekin jotain täysin uutta ja ihmeellistä. Levy pyörii soittimessani suurinpiirtein päivittäin, enkä saa siitä tarpeekseni.

Kolmanneksi voisin mainita Maroon 5:en "Songs about Jane". Tämä levy on täydellinen aivan omalla tavallaan. Sitä voi kuunnella vain tietyssä mielentilassa, jolloin se kuulostaa korvissa kaikkein täydellisimmältä, mutta muulloin kuunnellessa se on vain levy muiden joukossa. Levy on täydellisimmillään, kun itsellä on hyvä ja suht onnellinen olo. Tämän tyylisenä sunnuntaiaamuna Sunday morning on niin kaunista kuunneltavaa, että olo paranee entisestään. Levy ei toimi kuunnellessa liian usein. Pienien taukojen jälkeen se kuulostaa taas ainutlaatuiselta.

Kyllähän noita voisi vielä olla, mutta kolmesta täydellisimmästä on hyvä kertoa nyt. :)

Crazy Rosie

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #37 : Kesäkuu 29, 2005, 22:44:20 »
Täytyy nyt kyllä sanoa, että Radioheadin Amnesiac on yksinkertaisesti täydellinen levy. Musiikki on erittäin rauhottavaa ja siihen todella haluaa keskittyä. Jokainen kappale on omalla tavallan loistava. En vain tajua miten Radiohead on pystynyt tekemään näin täydellisen levyn.

Sitten toinen taitaa olla Oasis - (What's The Story) Morning Glory?. Loistava albumi Oasikselta. Yhteenkään kappaleeseen en ole vielä tältä levyltä kyllästynyt ja onhan sitä kiitettävän kauan kuunneltukkin. En usko, että tulen koskaan kyllästymään siihen.

Täytyy kyllä vielä mainita Jeff Buckleyn Grace. Lyhyesti sanottuna: täydellinen.

Ja onhan niitä muitakin, melko paljon itseasiassa, mm. Coldplayn uusi X&Y albumi. Pidän sitä lähes täydellisenä, enkä usko, että edes Coldplay pystyy enää parempaan. Ja sitten The Velvet Underground & Nico sekä toinen Radioheadilta, nimittäin Ok Computer.

Wrelqa

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #38 : Kesäkuu 30, 2005, 13:06:17 »
Lainaus käyttäjältä: "millie"
Poets Of The Fall - Signs of life on minusta aivan mielettömän upea levy. Olen kuunnellut sen todella monta kertaa, enkä (ainakaan vielä) ole kyllästynyt. Melkein kaikki kappaleet levyllä miellyttää minua. Sanoisin sitä kyllä lähes täydelliseksi levyksi, ehdottomasti!


Hei,  joku muukin on samaa mielta :D SoL on ihan täydellinen. Jos pitää mainita pari parasta, niin tietenkin Late goodbye ensimmäisenä. Sitten tulisi varmaankin Shallow ja Don´t Mess With Me. Jatkoa en rupea latelemaan, sillä kaikki kappaleet ovat aivan mahtavia. Maybe tomorrow is a better day pitää kuitenkin vielä ylistää, vaikka se ei edes ole albumilla :)
Poetseja jaksaa kuunnella aamusta iltaan.

Poissa Seatear

  • Vedenneito
  • Vuotislainen
    • http://www.kuusade.net
Täydellinen levy
« Vastaus #39 : Kesäkuu 30, 2005, 20:58:08 »
Vaikka vannoutunut Creed fani olenkin niin täytyy myöntää että Alter Bridgen One Day Remain iski suoraan sydämeeni. Mylesin ääni on niin syvällinen että se tunkeutuu suoraan sinne mistä ilo ja kylmät väreet lähtevät. Voisin kuunnella koko illan vaikka pelkkää Mylesin uu-uttelua ja Scottin, Markin ja Brianin soittoa. Joka ikinen sävel tuo melodian täysin uuteen uskoon.

Toinen jonka tiedän on Foo Fightersin In Your Honor on myös hyvin tehty. Kaikista eniten pidän siitä että siinä on akksi cd:tä. Toisessa nopea tempoiset ja toisella hidas tempoiset. Ei tarvi hyppiä hitaitten tai nopeitten yli jos ei ole sillä tuulella että niitä ei halua kuunnella
Tahdotko lukea sarjakuvaa? -> Exceptional Abilities || Kuusade.net Se pienen ihmisen domain

Josephine

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #40 : Heinäkuu 28, 2005, 21:55:35 »
Lemonator - Grandpop
Aimee Mann - Lost in Space

Kaksi, joita kuuntelin yhtenä talvena melkein koko ajan, ja jotka edelleen ovat varmaankin parhaimmat kokonaisuudet. Outoa ja yhteistä näillä on se, että kumpaakaan levyä en omista, ja että Lemonatorin ja Aimee Mannin muu tuotanto on jäänyt jotenkin vieraaksi.

Zemina

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #41 : Heinäkuu 30, 2005, 10:58:24 »
Mustan kuun lapset - Talvenranta

Olen aina pitänyt Mustan kuun lapsien Kauniinhaudasta ja Suruntuojasta erittäin paljon, siitä hetkestä kun ensiksi kuulin ne, mutta Talvenranta oli jotain ihan muuta. Rakastuin siihen, palvoin sitä. Se oli jollain tavoin selkeämpi kuin nuo aiemmat ja olin niin hurmiossa etten voinut edes tajuta, miten kyseinen bändi on voinut vieläkin parantaa itseään verratessa tätä Kauniinhautaan ja Suruntuojaan! Mustan kuun lapsien sanoitukset nyt ovat tietysti omaa luokkaansa, en voi sanoa että ne olisivat Talvenrannalla paremmat kuin muilla, koska se ei mitä luultavimmin pitäisi paikkaansa, mutta loistavia ne ovat silti! Koko levy on vain niin upea ettei sitä edes voi käsittää, enkä edes osaa kunnolla selittä miksi. Se on vain helvetin hyvä kokonaisuus.
Palvoskelen!

(ja pakko mainita vielä miten mainio biisi Kopros Fagein on, mustine huumoreineen tietysti!)

Faidra

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #42 : Elokuu 01, 2005, 00:37:35 »
Mew - Frengers
Not quite friends not quite strangers.

ei ehkä täydellinen, mutta minun korvissani niin lähellä täydellistä kuin vain voi olla. Levy on yhteinäinen kokonaisuus, muttei kuitenkaan tasaista massaa, vaan kaikissa kappaleissa on omansa se jokin joka kuitenkaan ei pilaa kokonaisuutta. Ja pitäähän nyt tähän lisätä se että rakastan Jonasin lauluääntä ja Mewiä muutenkin jajajaja. kehumista voisi jatkaa loputtomasti. Tällä hetkellä Frengers on paras kuulemani levy.

Luftalarm

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #43 : Elokuu 01, 2005, 12:41:56 »
Rammsteinin Reise, Reise on ehkä parhain omistamani ja kuuntelemani levy ikinä. Se on aika hyvin, sillä alunperin se oli vain ihmeellinen heräteostos. Mutta kylläpä aloin arvostaa Rammsteinia heti levyn nimikkobiisiä kuunnellessa. Se iski ja kovaa.

Muista kappaleista täytyy mainita Mein Teil, Keine Lust, Morgenstern, Stein um Stein ja Ohne dich niiksi suurta palvontaa herättäneiksi tuotoksiksi. Kieroutuneet lyriikat, Schneiderin rummut ja " -- ramm... Stein" -oivallus saavat pisteitä täältä päin. Amerikankin olin jo pariin otteeseen kerennyt kuulla ja tykästyä ennen varsinaisen levyn hankintaa. Los, Moskau ja Amour ovat kuitenkin vähän keskinkertaisia, tosin jollain tasolla pidän niistäkin. Mahtava kokonaisuus mahtavalta bändiltä.

Lisäksi Franz Ferdinandin samanniminen levy on jotain aivan upeaa. On ihme, ettei CD ole kulunut puhki, sillä sitä on kuunneltu tauotta yli vuoden päivät ( sallinette pikkiriikkisen liioittelun? ).

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Täydellinen levy
« Vastaus #44 : Helmikuu 13, 2006, 13:30:43 »
Täydellinen levy vaatii paitsi sen, että sitä kuuntelee oikeassa mielentilassa, myös sen, että sillä on vain hyviä kappaleita ja kappaleiden välinen vire on toimiva. Lynyrd Skynyrdin ensilevy ei ole täydellinen levy, vaikka huonoa kappaletta ei ole, sillä kappaleiden välillä on absurdeja, äkillisiä vaihteluita. Heti ensimmäisenä pistää korvaan rehdillä rumpukompilla alkava ja etelänrokille tyypilliseen soitinirroitteluun päättyvä I Ain't The One, jonka viimeisten uhoavien helähdysten jälkeen alkaa yksi slide-kitara soida puhtaana ja hentona ja Tuesday's Gone -balladi alkaa. Harppaus noiden kappaleiden välillä on niin suuri, että levyn harmonia särkyy.

Mutta pari täydellistä levyä on olemassa, ne ovat täydellisiä mielentilan tukiaisia tai istuvat johonkin tilanteeseen tai tapahtumaan täydellisesti, ja lisäksi jokainen kappale jytää ja harmonia säilyy. Useimmat tietämäni tällaiset ovat liveäänityksiä, mikä selittyy helposti sillä, että keikathan ovat aina kokeneiden soittajien soittamina ehyitä kokonaisuuksia, ja jos ne äänitetään, tuloksena on ehyt kokonaisuus.

Yksi täydellinen levy on The Allman Brothers Bandin vuoden 1971 Fillmore East -konserttiplätty, The Allman Brothers Band at the Fillmore East. Levy on kaikin puolin täydellinen, jos sattuu tietynlaisille jamifiiliksille osumaan. Levy on parhaimmillaan kuunneltuna keskellä yötä ja kovalla, korkeintaan hyvin pienessä maistissa. Jotakin levystä kertonee se, että kun puhutaan rockin historian tärkeimmistä livelevyistä, tämän nimenomaisen tupla-LP:n ovat ohittaneet vain Jimi Hendrixin Woodstock-äänitteet.

Dire Straitsin toinen tuleminen, altso vuoden 1978 levy Communique on absoluuttisen täydellinen. Kun on vähän sellaisilla mielin, että tykkää tummasävyisestä Stratocaster-soitosta, kulkevista melodioista ja terävistä sanoituksista, Communique on ohittamaton. Toinen Straitsin likipitäen täydellinen tekele on Love Over Gold vuodelta 1981. Aivan täydellinen se ei ole, koska se jää rypemään hiljaisiin, pitkiin ja eeppisiin tuotoksiin, eikä hieman orvoksi jäävä Industrial Disease -biisi riitä vastapainoksi.

Jumantsuikka, millaista minä tässä sopotankaan... Standing in the shadow of Jukka Hauru, jumaliste... Parempi lopettaa nyt.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

Nerdie

  • Ankeuttaja
Täydellinen levy
« Vastaus #45 : Helmikuu 13, 2006, 13:54:55 »
Todellakin, täydellisiä levyjä on harvassa. Mutta eihän mikään ole täydellistä, vai onko?
Mielenkiintoista. Mutta sitten asiaan. Itse saan mieleiseni levyt ja omasta mielestäni täydelliset polttamalla, kun laittelen koneelta sitä musaa siihen. Sillä tavalla saa mitä ikinä haluaa. Krää, spiratismia.
Mutta sitten. Yleensä kokoelma-levyt ovat juuri täydellisiä; niissä on sekä vanhoja että uusia kappaleita samalta bändiltä. Tällaisina esimerkkeinä rakastamani levyt:

Eminemin Curtain Call, aah. Siinä on melkeinpä parhaat biisit, yhteen levyyn tiivistettynä. Hailies Song jäi ikävä kyllä poijes, mutta muut korvaavat sen mennen tullen. Tämä Empun ehkäpä viimeinen rap-levy, antakaa sille kunniaa. Siinä se, upea, loistava ja tunnelmallinen. On ihan sama kuuntelenko sitä autossa, nukkumaan mennessä tai masennuksen vallassa, aina se jaksaa omalla tavallaan viihdyttää.

Jaahas, sitten päästäänkin asian ytimeen, Apulantaan. Apiksen Singlet 1998-2003 on sitä jotain. Vanhaa apista, parasta. Vanhaa kitaristiakin. Mikä saundi, mikä tunnelma ja mikä kappalemäärä. Hukun.
Mainittakoon vielä Apikselta Kiila, joka on täydellinen myös. Vaikkakin Armoa ja muita on jumputettu radiossa kulumiseen asti, niin on aina eri asia ottaa levy käteen ja pistää kappaleet pyörimään.

Sitten myös Il Divon eka levy ja Ancore ovat upeita. Il Divon miehet yhdellä levyllä, mikä ääni ja mitkä biisit. Njooo.
Papa Roachin Getting Away With Murder ja Infest ovat ehdottomia. GAWM on ihana, parhaimmat kappaleet mitä tiedän. Uusinkin vielä. Infestillä on upeita fiilistelyjä, ja haha, sainpas senkin levyn tuossa viiem viikolla ;)

Apua, voisin luetella vielä vaikka kuinka monia. Pmmp - Kovemmat Kädet on täydellinen, kesäiset muistot, tyttöjen keikka ja kaikkea muuta ihanaa.
Enempää en jaksa laittaa, vielä on hyviä levyjä, jotka jaksavat pelastaa synkeän päivän, joihin ei kyllästy ja joille on velkaa.

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #46 : Kesäkuu 02, 2007, 23:18:15 »
Todellakin, täydellisiä levyjä on harvassa. Mutta eihän mikään ole täydellistä, vai onko?
Todellakin täydellisiä levyjä on harvassa. Aina löytyy jotain moitittavaa. Mutta löysimpä kaksi levyä, joista en keksi mitään valitettavaa tällä hetkellä! Jos alkaisin oikein miettiä niin löytäisin näistäkin levyistä varmasti jotain moitittavaa, mutta en halua nyt alkaa miettimään niitä. ;>

Löysin tänään levyn, josta tuli suosikkilevyni ensimmäisellä kerralla, kun sen putkeen kuuntelin. Scorpions- Moment of Glory, siinä n mukana Berliinin philharmonia. Itkin. Itken nytkin kun se soi tuolla takana. Mutta tämä on kerrassaan täydellinen. Tää on niin rokkia, mutta silti niin kaunista! Tuo sinfoniaorkesteri, tää toimii, nää on yhtä! Niin ihania lyriikoitakin! Mikään kappale tällä levyllä ei ole huono eikä tarvi skipata.  Levy sisältää 10 kappaletta, suosikkini ovat Moment of Glory, Send me an angel, Here in my heart, eikä tietenkään saa unohtaa pieniä ehkä vähän loppuun kulutettuja mutta siltikin niin rakastettavia Still loving you ja Wind of change. Mutta kerrassaan täydellistä. Niin kaunista, herkkää ja sähkökitara sävyttämään ja aivan ihanaa laulua! Mää rakastuin tähän levyyn. Neljättä kertaa olen tänään kuuntelemassa läpi. Tää levy on äitinkin lempparilevy, voi tulla pikemmiten riitaa tästä. ;>

Ultra Bra-Vesireittejä. Tämä levy on ollut rakkauteni jo kauemminkin. Levyllä on aivan ihania rakkauslauluja. ;> Tällä levyllä on aivan upeita lyriikoita ja kaikenlaisia erinlaisia kappaleita, hidasta, nopeaa, iloista ja surullista. Mutta tuntuu että suurin osa on rakkauslauluja. Minullehan sellaiset kelpaa. Suosikki kipaileita taitaapi olla rubiikin kuutio, heikko valo, vesireittejä, pinnan alla, sekä itket ja kuuntelet. Mutta muutkin kappaleet ovat aivan ihania! :> Mutta nyt kun olen tuohon Moment of Gloryyn tutustunut niin tämä on vähän varjossa tällä hetkellä! ;> Mutta Vesireittejä on myös aivan mahtavan täydellinen levy. ;>
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 02, 2007, 23:21:30 kirjoittanut Huhutar »

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #47 : Kesäkuu 04, 2007, 21:55:10 »
Yhdeksi niistä harvoista täydellisistä levyistä kehtaisin väittää myös koravirtuoosi Toumani Diabatén iki-loistavaa levyä Djelika, jolla soittavat hänen lisäkseen balafonilegenda Keletigui Diabaté sekä nelikielisen ngoni-kitaran mestari Basekou Kouyate (joka muuten soittaa myös lukuisilla Ali Farka Tourén levyillä). Djelikan idea on, että sillä esiintyy kolme klassista ja ikivanhaa malilaista instrumenttia: balafoni, ngoni ja kora. Noista kaksi ensimmäistä ovat kehittyneet nykymuotoonsa 1300-luvulla ja kora vasta myöhemmin, 1500-luvulla. Kokonaan instrumentaalisen levyn raidoista noin puolet on aikojen takaisia malilaisia sävelmiä Toumani Diabatén sovituksina ja puolet Toumanin itse tekemiä, kuten hänen tyttärensä mukaan nimetty nimiraita Djelika. On muuten nastan kuuloista, kun Basekou Kouyate lainailee ngonikuvioissaan kyseisen biisin kuluessa aika ajoin Hyvät, pahat ja rumat -leffan tunnaria.

Länsimaisella korvalla on kuitenkin mahdotonta erottaa, mitkä sävellyksistä ovat uusia ja mitkä vanhoja. Kaikki kappaleet istuvat saumattomasti yhteen ja jatkavat toinen toistaan sujuvasti ja soljuvasti, maailmankaikkeuksien kokoisina, hypnoottisina ja oudon kaihoisina. Koko ajan mukana on joko koran tai balafonin ylläpitämä nopealiikkeinen, mutta tasainen ja tarttuva rytmi, mikä juuri aiheuttaa sen hypnoottisuuden. Lisäksi soitinten soundit tukevat toisiaan joka hetki, eikä sitä ole helppo saavuttaa akustisessa musiikissa. Levy on ihanteellinen jokaiselle, joka haluaa kokea pieniä hetkiä jossakin kaiken musiikin alkulähteillä ja antaa ajatustensa ajelehtia sinne tänne tuoden takaisin tietynlaisen turvallisuuden, haikeuden ja onnellisuuden tunteen. Niin kauan kuin maailmassa voidaan tehdä tällaista musiikkia, asiat eivät ole niin pahasti kuin ne voisivat olla.


...ja lisäksi minulla on tämä levy artistin signeeraamana! Pakko elvistellä, tsekkasin syksyllä Toumani Diabatén ja hänen Symmetric Orchestransa Savoy-teatterilla pääkaupungissa.
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!

ayu

  • Ankeuttaja
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #48 : Kesäkuu 29, 2007, 01:21:25 »
Oijoi Luftalarm puhu Reise,Reisestä ^^
Meinasin itekki tulla ylistään, että parempaa levyä ei löydy mistään! :) se on kyl niin paras ja eniten tykkään Links 2 3 4 kappaleesta. Mutta jottei tääki vastaus mee mun kohalla siihen "Rammstein on paras, kuunnelkaa kaikki Rammsteinia!" ylistykseksi, vaihdan seuraavaan :D

Meillä on kotona yks vanha Ennio Morriconen levy ja se on tosi hyvä. En muista niinkää levyn nimeä, mutta siinä kannessa oli sellane länkkäri! se on iha uskomaton. Howard Shorea parempi säveltäjä on kyllä! Se siis säveltää noihin lännenelokuviin ne musiikit ja ne on _uskomattomia_ !

oon laiska kirjottaan :/

Poissa Steelsheen

  • Narsissisti
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • not your girl
    • Imaginary
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Täydellinen levy
« Vastaus #49 : Kesäkuu 30, 2007, 14:44:50 »
En minä tiedä onko täydellistä levyä olemassakaan, mutta henkilökohtaisessa skaalassani Nightwishin Century Child on kyllä aika vahvoilla. En ole alkuunkaan ymmärtänyt CC:n haukkujia - minulle ei esimerksiki Oceanborn kolahda läheskään yhtä kovaa, vaikka ko. levystäkin pidän. Minä kuuntelin CC:tä kun oli vaikeaa, ja kaikesta epätoivostaan huolimatta se sopi myös valoisampiin hetkiin. Ja plussana tietysti on aivan mahtava laulettava. Levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta, vaikka kaikki eivät tietenkään ole tasan yhtä hyviä. Levy kantaa loppuun asti, ja sopii henkilökohtaisiin mielenmaisemiini.

Jos olisin vastannut tähän vaikkapa puolisentoista vuotta taaksepäin, olisin varmaan ehdottanut paria muutakin levyä, mutta nykyään nirsoilen, ja kyllästyn vähän kaikkeen.
"If people don't know what you're doing, they don't know what you're doing wrong."