Kirjoittaja Aihe: Ulkonäköpaineet  (Luettu 5507 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Ulkonäköpaineet
« : Huhtikuu 21, 2009, 16:02:20 »
En ainakaan haussa löytänyt keskustelua aiheesta, ainakaan suoraan. Teen koulutta terveystiedon tunnille tutk(i)elmaa ulkonäköpaineista ja niihin liittyvista asioista, ja opettaja pyysi muidenkin mielipiteitä kuin omiani.. koska en halua haastatella ihmisiä (uggh mikä homma) ajattelin, että rakkaan Vuotiksen kautta juttu käy nopeammin, eikö ? Joten pyydän lupaa käyttää mielipiteitänne yms. tietysti nimettömänä tekstissäni. Olisi kiva jos tämä kävisi!

Eli, ulkonäköpaineet. Onko sinulla sellaisia? Mitä paineet aiheuttavat? Onko sinun pakko laittaa itsesi kuntoon joka kerta, kun astut ovesta ulos? Miten paljon kiinnität muissa huomiota ulkonäköön?

Itselläni ulkonäköpaineita välillä löytyy, välillä ei. Aika vaihtelevasti laitan pakkelia naamaan, ja meikkaan yleensä enemmän itseni kuin muiden vuoksi. Haluan vain näyttää hyvältä, koska silloin on hyvä olo. Vaatteiden kanssa on välillä sama asia, välillä ei millään keksi mitä laittaisi päälleen ja välillä taas ei ole mitään väliä.

Myönnän, että muiden ihmisten ulkonäkö pistää silmään, jos joku erottuu joukosta erityisesti. Tietenkään kenestäkään ei voi sanoa rumaa tai muutakaan sellaista, mutta joidenkin ulkonäkö ei vaan hivele omia silmiäni, kukin pitää mistä haluaa. Tietysti olen tilanteessa tahdikas ja kuten kenen muunkin ihmisen seurassa, en vain hakeudu tieten tahtoen sellaisen ihmisen seuraan jonka ulkonäkö ei miellytä. En tarkoita sitä tahallani tai loukatakseni ihmistä, enkä missään nimessä halua vaikuttaa pinnallisesta, mutta alitajunta tekee välillä tepposet. Sille ei voi mitään, ja yritän päästää irti ennakkoluuloista ja sen sellaisista.

Eli näin, kiitos jos luitte ja vielä isompi kiitos jos viitsitte kommentoida. Yksäriä saa tietysti lähettää myös, jos on jotain sellaista asiaa ^^ keskustelua, juttelua ja sen sellaista..

Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Zenzibar

  • Pelastaja katsoi profiiliaan ja läikytti teetä pöydälle
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • kesäinen-eskapisti-merirosvo-jedi-söpö-skotti
    • Home sweet home
  • Pottermore: BloodNight6399
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #1 : Huhtikuu 21, 2009, 19:33:39 »
Nojaa.. olen aika samalla kannalla kuin sinäkin Littlerat.
Kyllä minä joka päivä kouluun laitan meikkivoidetta ja ripsaria pelkästään siksi, että minulla on tällöin parempi olo. en ole mikään meikin suurkuluttaja, ja tuohon minun joka aamuiseen väkerrykseeni meneekin vain pari minuuttia. Vaatteita katson vähän enemmän, mutta eivät nekään ole ensimmäisenä listallani. Hiuksetkin vain sutaisen miten sattuu, pääasia etteivät ne sojota joka suuntaan kuin jollain linnunpelätillä. :D

Juhlatilaisuuksiin meikkaan sitten vähän tarkemmin ja vaatteetkin on varmaan tullut ajat sitten valittua. Mutta kelläpä ei olisi? :D

En myöskään hirveästi jaksa välittää siitä mitä muilla on päällään tai naamassaan. Minulla on kaveri, joka ei meikkaa yhtään ja kaveri joka meikkaa vähän liikaa. En näe heissä niin mitään eroa. En myöskään tuomitse gootteja, tai muutenkaan 'epätavallisesti' pukeutuvia ihmisiä, vaikka tiedän etten ikinä itse pukeutuisi tai meikkaisi niin. Jos minulta jotain rajaa kysytään, niin sateenkaaren kaikissa väreissä, tai pelkästään pinkin eri sävyissä kulkevat ihmiset saavat minut voimaan pahoin. Etenkin jos kyseessä on miespuolinen henkilä... (hyi hirvitys!)

"You're only given a little spark of madness. You mustn't lose it." -Robin Williams

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #2 : Huhtikuu 21, 2009, 19:33:47 »
Ei kukaan 2000-luvun länsimaisessa yhteiskunnassa voi elää täysin vapaana kaikista ulkonäköpaineista, vaikka kuinka väittäisi. Ulkonäöllä on sen verran suuri rooli nykyään, että varmasti jokainen kokee siihen liittyviä paineita ainakin tiedostamattaan - ja usein myös tietoisesti, vertailevathan ihmiset (erityisesti nuoret) usein itseään toisiin.

Itsekin on tullut koettua aika paljon ulkonäköpaineita, mutta enimmäkseen ne paineet ovat tulleet omasta lähipiiristä ja kouluympäristöstä, eivät niinkään mediasta, jota yleensä syytetään ulkonäköpaineiden aiheuttamisesta. Varsinkin peruskouluaikoina tuli verrattua omaa ulkonäköä mielestäni kauniimpiin tyttöihin, ja aika masentunut fiilishän siitä seurasi. Tietysti moni saattaa kokea paineita myös siitä, että pitää näyttää kauniilta vastakkaisen sukupuolen silmissä, mutta itse en ole kauheasti huolehtinut siitä - itse asiassa olen huomannut, ettei suurin osa seurustelevista ihmisistä ole sen kummemman näköisiä kuin muutkaan, sillä ovathan luonteenpiirteet ja muut ominaisuudet yleensä huomattavasti ulkonäköä tärkeämpiä.

Meikkaamista en ainakaan omasta mielestäni aloittanut sen takia, että olisin kokenut jonkinlaisia paineita. Varmasti jokainen haluaa näyttää niin hyvältä kuin mahdollista, ja meikkaamalla on helppo parantaa ulkonäköään. Itse koen meikkaavani lähinnä oman itseni takia, sillä meikki naamassa on paljon iloisempi ja itsevarmempi fiilis kuin täysin luonnontilassa - ja tämä pätee myös ihan neljän seinän sisällä, eli saatan meikata jopa yksin kotona ollessani, niin typerältä kuin se kuulostaakin.
In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #3 : Huhtikuu 21, 2009, 21:21:57 »
Lainaus
Jos minulta jotain rajaa kysytään, niin sateenkaaren kaikissa väreissä, tai pelkästään pinkin eri sävyissä kulkevat ihmiset saavat minut voimaan pahoin. Etenkin jos kyseessä on miespuolinen henkilä... (hyi hirvitys!)
Tuo sai minut hieman raivostumaan, mutta ei siitä tämän enempää.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään muistamisen arvoisia ulkonäköpaineita, jos on ollut, niin en muista. Olen hyvinkin tyytyväinen ulkonäkööni. En meikkaa ja pukeudun siten miltä vain tuntuu. Toisten ulkonäöllä ei ole minulle väliä.

Poissa Azura

  • ENFJ
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • do not go gentle
    • parasomnia
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #4 : Huhtikuu 21, 2009, 22:19:12 »
Minä itse olen aina kokenut ulkonäköpaineet melko ajankohtaiseksi asiaksi, koska olen tällä hetkellä juuri pahimmassa iässä eli ylä-asteen puolivälissä, jolloin nuorilla on todellakin vaikeuksia olla oma itsensä. Minä itse tekisin mitä vain, jos ei ikinä olisi keksitty sellaista asiaa kuin ulkonäön perusteella syrjiminen, sillä se on laskenut minun itsetuntoani useasti - mutta saanut minut myös ajattelemaan.

Minua ärsyttävät kamalasti ihmiset, jotka välittävät ulkonäöstä enemmän kuin muista tekijöistä. Littleratin lause "en vain hakeudu tieten tahtoen sellaisen ihmisen seuraan jonka ulkonäkö ei miellytä" jopa sai minut näkemään punaista, sillä tuo on juuri sitä, minkä vuoksi jotkut kokevat olonsa todella kurjaksi joka päivä, ja se on vain sen ansiota, että heitä on voitu haukkua ulkonäön takia ja sen kautta muutenkin. En ymmärrä sitä, kuinka nykyään kaikkien pitää olla niin samannäköisiä, suunnilleen sairaalloisen laihoja ja meikkiä täytyy olla niin paljon, että selkään lyödessä maahan tipahtaisi kiva pakkelikerros. Miksi ulkonäöllä täytyy olla niin paljon merkitystä? Minusta on aivan kamalaa, jos joku ihminen jätettäisi yksin vaikkapa siksi, että hänellä tulee murrosikä myöhässä tms. Ne, jotka tämän yksin jättävät, eivät tietäisi mitään tästä ihmisestä, koska he eivät halua tutustua tähän. Ei ulkonäkö määrää luonnetta, ja joskus silloin kun vaikka tarvitsee apua, ja se ulkonäön perusteella syrjitty on ainut joka osaa auttaa, eikä tämän apua oteta vastaan, ei tiedä mitä menettää. Olen itse joskus joutunut ulkonäöllisesti syrjityksi, enkä tajua miksi, ja olen aina vihannut sitä.
Siksi minusta, jos voisin vain kelata takaisin siihen päivään kun aloitin taipaleeni tällä luokalla, ja kaikki olisivat nähneet toisensa yhtä kauniina kuin oman itsensäkin, se olisi minulle unelma.

Itse tämän syrjinnän takia, olen alkanutkin hieman "matkimaan" muita ja olen saanut osakseni enemmän ulkonäköpaineita, mutten silti ole menettänyt omaa itseäni. En osta samanlaista paitaa kuin toisella vain siksi että haluan eroon ulkonäköpaineista, vaan ostan sen halvemman version ja en välitä siitä, mitä muut siitä sanoisivat. Tämän vuoksi laitan meikkivoidetta päälle aina kun lähden ulos. Kuitenkin, minä ihailen niitä, jotka osaavat ulkonäköpaineista huolimatta pysyä omana itsenään. Meidän koulussamme on yksi tyttö, jota olen aina katsonut ihaillen. Hän pukeutuu täysin eri tavoin kuin muut, muttei siltikään välitä häneen kohdistuvista katseista. Tahtoisin olla kuin hän. Ehkä. Joskus.

Minulle toisten ulkonäöllä ei ole väliä. Vielä muutama vuosi sitten, silloin tunsin vetoa toisiin, koska he näyttivät hyvältä. Nyt ymmärrettyäni, että he olivat sisältä aivan erilaisia kuin ulkoapäin, olen ottanut tavoitteekseni olla syrjimättä ketään ulkonäön perusteella. En tahdo tulla samanlaiseksi kapeakatseiseksi idiootiksi kuin he. Minulla on oma elämäni, enkä anna toisten kommenttejen vaikuttaa siihen.
"For if you're not afraid, how can you be really brave?"

- The Exploits of Moominpappa

Poissa Spider

  • omistaa liikaa jalkoja.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dumdidum.
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #5 : Huhtikuu 21, 2009, 23:14:33 »
Kaipa meillä kaikilla on jonkin verran paineita ulkonäöstään. Yleensä on kyse vain siitä, annammeko paineille vallan.

Kyllä, minulla on aina silloin tällöin kauheat paineet, olen muka liian lihava (oikeasti olen normaalipainoinen, vaikka viime aikoina olen lyhyissäkin ajoissa vuoronperään lihonut ja laihtunut aika paljonkin) on finnejä, kynnet kamalan muotoiset jne jne jne. Minua on kiusattu ulkonäöstäni, kyllä vain, koska en meikkaa kouluun, pukeudu valtavirran mukaisesti tai suorista hiuksiani tuntikausia peilin edessä. Yleensä en kuitenkaan välitä muiden puheista, ja olenkin nyt ehkä paremmissa väleissä luokkatovereideni kanssa kuin koskaan. Aina kun itselleni tulee tällainen itseinhokohtaus, pakotan itseni ajattelemaan mitä kaikkea menettäisin, jos tekisin kaiken kuten muut. En tiedä muista, mutta minulla se auttaa. Pääosin olen ihan tyytyväinen itseeni tämän näköisenä, minussa on kyllä vikoja enkä ole mikään malli, mutta olen sinut asian kanssa. Piirteeni ja pukeutumiseni ovat osa minua, osa persoonaani. Ne auttavat tekemään minusta minut.

En myöskään valikoi seuraani ulkonäön perusteella, vaan sen, millainen luonne henkilöllä on. Mielestäni on hirmu ahdaskatseista jaotella ihmisiä ulkonäön perusteella. Totta, tietynnäköiset ihmiset saattavat aiheuttaa minussakin pientä epävarmuutta, jopa hermostuneisuutta, mutta pyrin aina tutustumaan ihmiseen ennen kuin tuomitsen hänet. Pyrin aina pääsemään tällaisista ennakkoluuloista eroon, kukaan ei ole sen huonompi ulkonäkönsä takia.
"I always knew I was a star, and now the rest of the world seems to agree with me."
~Freddie Mercury

Poissa Muratti

  • Vuotislainen
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #6 : Huhtikuu 22, 2009, 00:02:49 »
Itselläni ainakin yläaste oli kaikkein pahinta aikaa ulkonäköpaineiden suhteen. Tuntui, että silloin kaikkien olisi pitänyt olla samasta muotista valettuja kelvatakseen. Itsekin sain kuulla toisinaan ulkonäkööni liittyviä haukkumisia, mutta olen päättänyt jättää ne omaan arvoonsa, varsinkin kun yläasteen jälkeen ei ole kukaan enää ottanut asiakseen minua ulkonäöstäni haukkua.

Oikeastaan voisin sanoa, että olen nykyään suurimman osan ajasta tyytyväinen ulkonäkööni. Tietysti välillä tulee niitä päiviä, jolloin ei huvittaisi katsoa peiliin. En haluaisi muuttaa itsessäni muuta kuin välillä painoa. Sekin on luultavasti peräisin siitä, että olen jo pienenä saanut kuulla olevani läski, jopa joidenkin serkkujeni taholta. En kuitenkaan pidä itseäni erityisen lihavana, vaan ihan normaalipainoisena. Mielestäni tärkeämpää kuin pelkkä kilojen tuijottaminen on se, että harrastaa sopivasti liikuntaa ja pitää itsensä kunnossa.

Vasta viime aikoina olen huomannut, että kappas, minähän pidän itseäni ihan nätin näköisenä. Ja sehän se tärkeintä on, että itse hyväksyy itsensä. Ei ihmisen tarvitsekaan ajatella olevansa maailman kaunein; riittää, että hyväksyy oman ulkonäkönsä. Ulkonäkö on mielestäni saanut liian korostetun aseman. Ainahan ulkonäöstä voi keksiä jotain ”parannettavaa”, mutta se on sitten loputon tie.

Itse en meikkaa. Ennen kotoa poistumista peitän ainoastaan pahimmat epäpuhtaudet peitepuikolla, laitan huulirasvaa ja katson, että hiukset eivät sojota kauheasti ylöspäin, ja että minulla on jotkut siistit vaatteet päällä. Siinä se. Minulle oli iso yllätys, että meikkaamattomuuteni tuntui olevan ongelma eräälle psykologille. Hän yritti mm. saada äitini suostuttelemaan minut käyttämään huulipunaa :D Lisäksi eräs lääkäri (miespuolinen) katsoi asiakseen huomauttaa siitä, etten meikkaa, ja siitä, etten käytä muodikkaita vaatteita. Mielestäni minun ulkonäköni ei millään tavalla liittynyt siihen asiaan, jota varten minä siellä lääkärillä kävin. Sitä paitsi saan pukeutua juuri niin kuin haluan. Pukeudun ihan tavallisesti, yleensä päällä on farkut ja joku paita. Silloin herkässä yläasteiässä se tuntui vähän ikävältä, mutta nykyään lähinnä huvittaa :D En minäkään valita ihmisille siitä, että he meikkaavat, enkä mistään muustakaan ulkonäköön liittyvästä asiasta.

Minulle ei ole väliä, minkä näköinen joku ihminen on. Miksi minulla olisi oikeutta arvostella muiden ulkonäköä, jos en itsekään pidä siitä, että minua arvostellaan? Olen kuitenkin huomannut, että minun on helpompi lähestyä sellaisia tavallisemman ja arkisemman näköisiä ihmisiä. Jotenkin he tuntuvat tietyllä tavalla tutuilta ja turvallisilta (eäh, en nyt ihan osaa selittää :D), ja sellaiset viimeisen päälle pyntätyt ihmiset ovat juuri niitä, jotka minulle aikoinaan ulkonäöstäni huomauttelivat, joten olen siksi ehkä hieman varautunut. En tällä todellakaan tarkoita sitä, että kaikki ”viimeisen päälle pyntätyt” ihmiset välittäisivät vain ulkonäöstä tai olisivat jotenkin tavanomaista ilkeämpiä – minulle on vain yläasteesta jäänyt ikäviä kokemuksia.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #7 : Huhtikuu 22, 2009, 08:39:39 »
Joskus yläaste- ja lukioaikoina olivat ulkonäköpaineet pahimmillaan. Piti meikata joka päivä paksu kerros pakkelia naamaan, hiuksia piti värjätä säännöllisesti ettei tullut juurikasvua, oma hiusväri näytti rumalta ja maantien väriseltä verrattuna muiden räikeisiin kampauksiin ja hajuvedelläkin tuli lotrattua hirveästi kun pelkäsin että haisisin hielle tietämättäni tms. Pari vuotta jaksoin päivittäin sitä rumbaa, mutta talouskoulussa oli lopulta pakko opetella olemaan ilman kynsilakkoja ja hajuvesiä yms. ja siellä vietetyn puolivuotisen aikana opin itsekin taas olemaan ilman. Olisin todennäköisesti lopettanut itseni päivittäisen laittamisen jossain vaiheessa kuitenkin, koska ei minulla yksinkertaisesti ole kärsivällisyyttä eikä nykyisin enää haluakaan sellaiseen.

Nykyisin en käytä meikkejä, hajuvesiä, hiusväriä yms. ainoastaan deodoranttia. Hiuksiinkaan en laita geelejä vaan tulen toimeen sellaisilla kampauksilla mitä hiusdonitseilla ja klipseillä saa aikaan. Koen silti vieläkin jonkinlaista ulkonäköpainetta liikkuessani meikattujen ja viimeisen päälle laitettujen ihmisten keskellä yksinäni "ilman lisäaineita." Vaikka kuinka koittaisi laittaa itsensä nätiksi ilman meikkiä ja geelejä, niin silti näyttää vähän pellosta repäistyltä kun muut tuntuvat olevan jatkuvasti kuin juhliin menossa. Ja tämä todella loukkaava väite, että muotitietoisuus ja meikin määrä näyttää sen kuinka paljon ihminen arvostaa tilaisuuksia joihin ottaa osaa. No, jos juhliin osallistuminen edellyttää jotakin mitä ei halua tehdä tai minkä kokee epämiellyttäväksi, niin parempi olla menemättä ollenkaan.

Mutta aina kun itselleni tulee alakulo siitä johtuen että näytän vähemmän pyntätyltä kuin muut, niin päädyn aina vain ajattelemaan, että eivät hekään oikeasti näytä siltä. Vaikka ulkonäön viimeisen päälle hiominen olisikin "elämäntapa" ja päivittäistä, niin se on silti vain ehostusta. Tylsäähän sekin kyllä olisi jos kaikki näyttäisivät täysin samalta, mutta minusta on aika hassua että tavallaan nyky-yhteiskunta ja muoti-ihanteet painostavat ihmisiä näyttämään joltain muulta kuin mitä ovat ja mitä ehkä haluaisivat olla.
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa adswil

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #8 : Huhtikuu 23, 2009, 21:19:20 »
Tuosta ulkonäön takia syrjimisestä ja ulkonäön arvostelusta: Minä uskon, että ihmiset arvioivat toistensa ulkonäköä ihan tiedostamattaan. Kun tapaa uuden ihmisen, jota ei tunne ja josta ei ole minkäänlaisia ennakkotietoja, ei häntä oikein voi arvioida muun kuin ulkoisen olemuksen (ja tietysti myöhemmin käytöksen) perusteella. Olen ihan varma, että ulkonäkö ainakin jollain tasolla vaikuttaa siihen, kehen haluamme tutustua. En kuitenkaan usko, että ihmiset mieluummin hakeutuvat täydellisen kauniiden tyyppien seuraan, sillä jokaisella on omat (tietoiset ja tiedostamattomat) käsityksensä miellyttävän näköisestä ihmisestä. Enkä menisi missään tapauksessa kiistämään sitä, että ulkonäkö todellakin vaikuttaa ensivaikutelmaan paljon - mutta varsinaisia kasvonpiirteitä ja vartalon muotoja tärkeämpää on ihmisen olemus, eli miten hän niin sanotusti kantaa itsensä.

In my world love is for poets - so I'm trying to be one.

Poissa Vesi Y

  • Muppet
  • Vuotislainen
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #9 : Huhtikuu 27, 2009, 00:13:20 »
^^ Muistaakseni jossain maailmankolkassa tehtiin tutkimus, jonka mukaan ihmiset hakeutuvat mielellään itseään hiukkasen rumempien ihmisten seuraan. Tämä sen takia, että harva tahtoo jäädä jonkun huomiota keräävän supermallin varjoon, mutta monen mielestä on aika kivaa olla itse ihailun ja huomion kohteena. Ja jos vieressä on kontrastina vähemmän kaunis tyyppi niin silloinhan sitä on itsellä enemmän mahdollisuuksia loistaa. Ei tietenkään niin, että koulun suosituin teiniprinsessa hengaisi aknenaamaisen nörtin kanssa, mutta niin, että tämän teiniprinsessan kaverit ovat vaikka hieman huonommin meikattuja, hieman lihavampia, hieman ohuttukkaisempia ja niin edelleen.

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #10 : Toukokuu 11, 2009, 09:25:46 »
Littleratin lause "en vain hakeudu tieten tahtoen sellaisen ihmisen seuraan jonka ulkonäkö ei miellytä" jopa sai minut näkemään punaista, sillä tuo on juuri sitä, minkä vuoksi jotkut kokevat olonsa todella kurjaksi joka päivä, ja se on vain sen ansiota, että heitä on voitu haukkua ulkonäön takia ja sen kautta muutenkin. En ymmärrä sitä, kuinka nykyään kaikkien pitää olla niin samannäköisiä, suunnilleen sairaalloisen laihoja ja meikkiä täytyy olla niin paljon, että selkään lyödessä maahan tipahtaisi kiva pakkelikerros. Miksi ulkonäöllä täytyy olla niin paljon merkitystä?

olen pahoillani, jos en tehnut asiaa enemmän selkeästi. Ensinnäkin, en tee sitä tahallani, vaan alitajuisesti. Enkänäin ollen voi sille mitään. Ja se, etten hakeudu tiettyjen ihmisten seuraan, johtuu monien asioiden summasta. Mutta kyllä, voin sanoa että ulkonäkö vaikuttaa ehkä prosentin verran, toinen prosentti on luonteesta. Miksi olisin ihmisten kanssa, joiden kanssa tulee koko ajan riitaa ? Kyllä, kaikenlaisten ihmisten kanssa täytyy tulla toimeen, mutta liika on liikaa.
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #11 : Elokuu 19, 2009, 13:04:23 »
Minulla ei ole ulkonäöstä kovin paljon paineita. Käytän kyllä koulussa ripsiväriä, joskus kajaalia ja meikkivoidetta.
En kuitenkaan rupea valittamaan jos vaikka hiukset on huonosti. Meidän luokalla on parikin tyyppiä, jotka meikkaavat liikaa
ikäänsä nähden. Ja he kyllä valittavat, jos ripset eivät ole aseteltu millin tarkkuudella oikein.

Vaatteistakaan minulla ei ole niin hirveitä paineita. Kuljen suunnilleen samanlaisissa vaatteissa, kuin muutkin, mutta joskus
pukeudun toisella tavalla. En tietenkään liian räikeästi, mutta kuitenkin.
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Poissa Shakira

  • Pilkun nussija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Mrr maanantai...
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #12 : Elokuu 22, 2009, 16:23:54 »
Mulla on hiukan ulkonäköpaineita. Aamulla en löydä sopivaa paitaa joten minut saattaa löytää aika usein pyykkikoria tonkimasta koska siellähän on tietenkin se "ainoa" hyvä paita. Minua itseänikin se ärsyttää mutta en vain voi itselleni mitään: olisihan kauheaa mennä ulos omasta huoneesta jos ei ole hyvä paita päällä!
Jos hyppään kalliolta, välitätkö???

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #13 : Marraskuu 15, 2009, 10:02:29 »
Vaikka tämä ei nyt tuota Ookan tutkielmaa autakaan, kirjoittelen tänne silti :)

Ulkonäköpaineet ovat sellaisia asioita, joihin en jaksa/viitsi/aina halua kiinnittää huomiota. Joka päivä vedän vaatekaapista päälleni vaatteita, jotka sattuvat ensimmäisenä käteen. En siis ajattele, että sopiiko tämä paita näiden sukkien kanssa, enkä myöskään ajattele sitä, että mitä muut ajattelevat minun pukeuduttua sillä tavoin. Meikin kanssa on vähän sama asia: laitan vähän puuteria silloin tällöin oman ulkonäköni siedettäväksi saamiseen (aina en siis puuteriakaan käytä, vain silloin kun finnit haluavat suuresti tulla esiin ja punoittaa). Tämä siis koulussa ja julkisilla paikoilla kulkemista varten.

Sitten kotiolot. Kotona ajattelen vielä vähemän, mitä laitan päälleni ja miltä näytän. Hiukset saattavat jäädä harjaamatta, paitakin saattaa olla vetäistynä väärinpäin päälle.

Omat ulkonäköpaineet ovat siis minulla hyvin minimissään.

Muidenkaan ulkonäköön ja laittautumiskykyyn en kiinnitä paljoakaan huomiota. Tietenkin minua kummastuttavat vaateyhdistelmät saavat aikaan pienen kyyläys-hetken, mutta en sen enempää jää tuijottelemaan ja miettimään asioita.

« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2009, 16:28:22 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Suvituuli

  • Tsirp tsirp krääk titityy.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • You're not mating with me, sunshine!
  • Pottermore: AccioDream**
  • Tupa: VOLDEMORT!!!
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #14 : Helmikuu 21, 2010, 13:46:47 »
Yleensä jos poistun kodin seinien sisältä, tarkastan, että olen inhimillisen näköinen, kivat vaatteet, hiukset siististi. Yleensä en kyllä meikkaa, luonnonkaunis ei meikkiä kaipaa. :D Joskus tulee toki laitettua hieman. Kouluun en meikkaa--
Samalla lailla täälläkin puolen ruutua. Olen yksinkertaisesti liian laiska meikkaamaan (en ole oikeastaan edes opetellut xD) joka siunattu päivä. Rumathan ne on, jotka meikillä koreilee ;) Älkää ottako tuota henkilökohtaisesti. Kukaan ei ole tullut ihmeissään kysymään, miten kehtaan mennä ulos ilman pakkelikerroksia. Monista ihmisistä koulussamme ei edes huomaa, että heillä on meikkiä naamassa. Mikä järki meikata luonnollisesti, jos ihossa ei ole virheitä? ö__Ö Omaan itsetunnon, joka ei vaadi naaman tälläämistä, enkä sitä rupeaisi laiskuuttani muidenkaan vuoksi tekemään.
Tietenkin katson, että muistutan ihmistä ulos lähtiessäni. Hiukset varsinkin aiheuttavat ongelmia. Joinain päivinä ne eivät vain suostu menemään millään lailla järkevästi. Joko ne lentävät ympäriinsä tai liimautuvat päähän kiinni kuin nuoltuna x__x Yleensä hiukset ovat kerrassaan upeasti silloin, kun kukaan ei niitä näe.
Vaatteissa katson myös, että värit sopivat yhteen ja että vaatteet ovat nätit päälläni: eivät liian suuret, mutteivät liian pienetkään. Pukeudun melko samalla kaavalla kuin muutkin, farkut + huppari, mutta usein käytän myös hameita. Niitä ei paljoa meidän koulussamme näe .__. En myöskään käytä mitään vaatetta siksi, että se olisi muodikas. Minun täytyy itse tykätä vaatteesta, ennen kuin laitan sen päälleni.

Toisin sanoen minulla ei ole ulkonäköpaineita, mutta toisaalta on. En stressaa joka päivä sitä, mille näytän, mutta en voisi ikinä mennä ulos kotivaatteissa ja hiukset sekaisin. Meikki rajoittuu juhlien huulipunaan. Käytän silmälaseja (paitsi kotona), jotka tuntusivat peittävän meikin, jos jotain silmiini pistäisin. Lisäksi olen taitava hinkkaamaan naamaani varsinkin, jos siinä on meikkiä :D
Haluan näyttää muiden silmissä hyväksyttävältä, mutta en liian samanlaiselta. Uskon omaavani oman tyylini, jonka perustana on massamuoti.

Muiden ulkonäkö on aika suurikin huomio minulle. Olen oppinut kiinnittämään huomiota ihmisten vaatteisiin ja hiuksiin, koska ilman laseja en erota kasvoja kuin läheltä. Jos jollakulla on minusta kerrassaan karmivat vaatteet, jotka eivät sovi ko. henkilölle mielestäni mitenkään, aiheuttaa se kylmiä väreitä. Silloin tekisi mieli mennä kysymään, onko hän katsonut peiliin aamulla :D En onneksi ole niin ilkeä, että noin kehtaisin mennä sanomaan. Toisaalta joillakin ihmisillä on ihailtavan omaperäinen tyyli, ja niitä tekisi mieli katsoa pitempäänkin. Lisäksi on näitä "massamuotiin" pukeutujia, jotka eivät joko herätä mitään huomiota tai sitten katson heidän vaatteitansa ihaillen. Suhtautuminen riippuu pitkälti omasta mielipiteestäni, sopivatko ko. vaatteet henkilön X päälle vai eivät. Suurinosa ihmisistä sijoittuu ei-mielenkiintoa herättäviin. Ikinä en ole ihmiselle itselleen mennyt sanomaan, miten törkeälle tai upealle vaatteet hänen päällänsä näyttävät. Kavereita olen kuitenkin kehunut, jos heillä on jokin uusi, nätti vaate tai vaikka kengät.

Ulkonäkö vaikuttaa pitkälle omaan ensimmäiseen mielikuvaani ihmisestä, onhan se sentäs ainoa asia, mikä ulospäin näkyy käytöksen lisäksi. Tämän takia katson, että näytän itsestäni ok:lle ennen pihalle astumista, mutta muuten en suurempia paineita ota.
Se hyppi ja pomppi, söi ja nauroi. Se istui ja itki. Se ilmassa leijui.
Outo heppu, kummajainen, vailla mieltä ja ruumista.
Itketään yhdessä, olemattomuudessa, ihan yksin.
Jos sinulle sopii, se minulle käy

snikkeri

  • Ankeuttaja
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #15 : Kesäkuu 15, 2010, 13:45:52 »
En kiinnitä ulkonäkööni kamalasti huomiota. Ei tarvitse aina olla laittamassa hiuksia yms. On helpompaa olla välittämättä ja elää elämäänsä. Kyllähän jos sattuu peili kohdalle ja on aikaa, katson etten ihan juntilta näytä.

Rosecliff

  • Ankeuttaja
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #16 : Kesäkuu 15, 2010, 15:28:15 »
Ei kukaan 2000-luvun länsimaisessa yhteiskunnassa voi elää täysin vapaana kaikista ulkonäköpaineista, vaikka kuinka väittäisi. Ulkonäöllä on sen verran suuri rooli nykyään, että varmasti jokainen kokee siihen liittyviä paineita ainakin tiedostamattaan - ja usein myös tietoisesti, vertailevathan ihmiset (erityisesti nuoret) usein itseään toisiin.


Oikeastaan ulkonäköpaineita on ihmisillä ollut aina ihan sieltä keskiajalta lähtien. Aina on ollut ihanteita ihmisten ulkonäössä ja ne on vaihdelleet vuosikymmenten saatossa, mutta ulkonäköpaineet säilyvät aina.

Itse kiinnitän kyllä ulkonäkööni huomiota ja huolehdin itsestäni, mutta muihin en itseäni vertaile. Paineita miulla ei kauheesti ole, koska kuten sanoin, en perusta kauheesti vertailuista ja kilpailuista. Laittaudun kyllä aina, kun lähden johonkin, enemmän tai vähemmän riippuen siitä, mihin olen menossa. Tietysti jokainen haluaa näyttää hyvältä, eikä siinä ole mitään vikaa.

Kaikki ihmiset on erilaisia ja omalla tavalla kauniita. Ei kaikkien pidä olla samanlaisia ja samannäköisiä. Ja kaikilla on kuitenkin omat mielipiteet (ainakin pitäisi olla) siitä, mikä on kaunista. Kiinnitän yleensä muiden ihmisten ulkonäköön huomiota, visuaalinen ihminen kun olen, mutta vältän luokittelemasta ihmisiä ulkonäön mukaan.

Poissa Audra Dancer

  • Sir Emilia Sarkington
  • Vuotislainen
  • Gaze the Haze
    • Livejournal
    • Vainajala.org
  • Pottermore: HazelNight52
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #17 : Kesäkuu 15, 2010, 16:14:21 »
Minulla on ollut ulkonäköpaineita vaihtelevasti toiselta luokalta lähtien. Kaikkihan alkoi siitä, kun kanssaihmiset puhuivat meikkaamisesta ja muista ulkonäköasioista. Kolmannella luokalla lopetin verkkareiden käytön julkisilla paikoilla ja siirryin kokonaan farkkuihin, koska muistan ajatelleeni sen olleen silloin coolia. Toisella luokalla terveydenhoitaja sanoi minua lihavaksi ja ahdistuin, ja niinikään kakkosella opettajamme kysyi luokan edessä onko Jenni (toim. huom: minä.) lihonut, jolloin ihmiset hoksasivat että olen lihava ja sellaista. En ole koskaa ollut aivan armottoman ylipainoinen, mutta niin minulla vain oli sellaisen maine. Mutta tämä stoori vain valottakoon sitä, miten kakstuhattaluvun alkuvuosina ulkonäköpaineet olivat hiipineet alaluokkalaispenskojen keskuuteen ihan elämänlaatuun vaikuttavissa mittakaavoissa.

Yläasteella hoksasin, että hiuksia pitää värjätä ja että meikattava on, joka päivä. En tietenkään jaksanut laiskana ihmisenä harrastaa tämmöistä pitkään ja kasiluokalla muistan käyttäneeni suhteellisen omaperäisiä vaatteitakin, joten silloin ulkonäköpaineentumiseni alkoi vähentyä, tai ainakin kausittaistua. Ysillä minulla oli krooninen ulkonäkökriisi, kun huitelin välinpitämättömyyden ja ulkonäöstä välittämisen vaiheilla päättämättömänä.

Sitten tuli lukioaika, joka on tasapainottanut ulkonäöstä välittämistäni. Nykyään en koe varsinaisia ulkonäköpaineita, ja vaikka joskus valittaisinkin epälaihuuttani, rumasti olevia hiuksia tai siistimättömiä kulmia, olen kyllä oppinut hyväksymään itseni ja jopa pitämään ulkonäöstäni. Joskus näytän jopa nätiltä! Kouluun meikkaan jos jaksan ja inspiroi, mutta jos en jaksa eikä inspiroi, jätän sen sitten tekemättä: so simple. Olen muodostanut oman tyylini, yhdistelmän vähän sitä, tätä ja hippusen tuotakin, ja olen siihen siinä määrin tyytyväinen, etteivät sitä ulkoiset paineet hetkauta. Ja siihen kuuluu tietynasteinen, ainakin satunnainen välinpitämättömyys vaikkapa juuri meikkejä ja hiuksia kohtaan. En vaan jaksa aina vaivautua ja minusta se on ihan ookoo ja tervettäkin. Joskus on kiva laittautua nätiksi, kun taas joskus on kiva laiskailla luonnonoloissaan.

Pidän eri tyyleistä ja tyylittömyyksistä, enkä sen suuremmin välitä mitä toisilla ihmisillä on päällään tai ovatko he täyttäneet kasvonsa värikkäillä mönjillä vaiko eivät. Kunhan ovat hyvää väkeä, olen tyytyväinen!

- Moodancer, bohemian

Poissa Hämppyli

  • Näsäviisas-
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #18 : Kesäkuu 15, 2010, 18:27:47 »
Minulla ei ole yleensä lainkaan ulkonäköpaineita. Pistän aina päälle sen mikä tuntuu itsestä hyvältä ja sitten vain ulos. Useammin kuin kerran äiti on valittanut, kun tukka on pystyssä, kuin pomminpurkajalla, mutta minä en vain jaksa välittää.
Kyllä sitä toisinaan tulee katsottua, ettei ihan haudasta nousseen näköinen ole.
"If we're going to be damned, let's be damned for what we really are."

Captain Jean-Luc Picard

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #19 : Kesäkuu 18, 2010, 01:01:11 »
Minulla on ulkonäköpaineita, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Tai toisaalta, en niinkään vertaa itseäni muihin, mutta oma ulkonäköni on minulle silti jotenkin kamalan tärkeä.
Minua on kiusattu ja syrjitty ala-asteella ja niimpä olen kokenut olevani lihava ja ruma. Nykyään ajatukseni ovat tosi ristiriitaisia. Toisaalta ajattelen olevani lihava ja haluan laihtua, mutten silti koe olevani mitenkään sairaaloisen lihava. Toisinaan koen olevani ruma, mutta toisinaan taas en.

En ajattele muista ihmisistä, että "miten tuo viitsii lähteä ilman meikkiä kotoaan?" tai jotain muuta. Itse en vain oikeasti poistu kotoa ihmisten ilmoille ilman meikkiä, kotonakin käytän sitä usein. Olen siinä suhteessa ihan tyhmä, että meikkaan kotonakin sen takia, etten tykkää katsoa peiliin, jos sieltä katsoo takaisin joku mörkö. Joten kotona meikkaan itseni takia. Ihmisten ilmoilla se sitten tuo jotenkin itsevarmuutta, en ehkä ajattelisi näin, jos ala-asteajat olisivat olleet hieman erilaiset.
Hiukset ovat mulle melkein meikkaamistakin kamalampi pakkomielle. Ihan sama jos meikissä on vähän jotain vikaa, mutta hiukset... Niiden pitää olla suoristetut ja etuhiusten pitää mennä juuri hyvin ja kaikkea mahdollista. Kiinnitän muissakin ihmisissä usein ensimmäisenä huomiota hiuksiin (en mitenkään arvostelevasti SINÄLLÄÄN, mutta siis esimerkiksi en ole ihastunut sitten esikouluiän ihmiseen, jolla olisi sellaiset "normaalit", "tavalliset" [sellaiset maantien väriset about viisi senttiä pitkät - ainakin meillä päin] hiukset), sillä on aivan varmasti yhteys tähän omaankin pakkomielteeseeni.
Pukeudun massasta poikkeavasti, enkä ajattele, että minun pitää miellyttää muita, kun valitsen vaatteeni, mutta vaatteen pitää ehdottomasti miellyttää minua. Se ei saa ahdistaa päällä, ja sekin inhottaa, että on päällä jokin vaate, josta ei pidä.
Tässä minä jään sitten kiinni siitä, että ajattelen kyllä, miten jotkut ihmiset lähtevät julkisille paikoille joissain vaatteissa. En minä nyt ajattele, että miten joku viitsii pukea vaikka oranssin paidan päällensä. Minua häiritsee, miten haisevissa ja ... kakkaisissa vaatteissa, jotka ovat olleen päällä edelliset kaksi viikkoa, ihmiset lähtevät vaikka pankkiin tai K-Supermarkettiin asioille, voisihan sitä vaihtaa ennen lähtöä edes vähän siistimmät vaatteet päällensä, edes sellaiset, jotka eivät haise lannalle tai jollekkin muulle lievästi minua etovalle (oi kyllä, pukeutukaa siististi koska inhotatte minua. Ei vaisinkaan. ):)

Lopetan lantavaatteista selittämisen tähän, koska epäilen, ettei tästä viestistä saa kohta mitään tolkkua.
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa Haisku

  • Kummitus-susi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #20 : Heinäkuu 03, 2010, 12:37:27 »
En minä ainakaan ulkonäöstäni kauheita paineita ota. Vaateita pidän sillä perusteella mikä tuntuu tilanteeseen sopivalta. Esim. koulussa kyllä viimesillä viikoilla ennen kesää ihmetytti miten kaikki jossain hirveessä helteessä jakso tiukasti pitäytyä hupparissa ja pilli farkuissa tms. :P Luulis olevan aika kuuma. Hiuksistakaan en sen enempää jaksa välittää, että kunhan ne on kamatut ja puhtaat. Ja meikkiä en käytä olenkaan.
Walked into the flames
Called out your name
But there was no answer
And now I know my heart is a ghost town…

Poissa Vispilä

  • kermavaahdossa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SkyLight149
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #21 : Heinäkuu 03, 2010, 21:01:18 »
Ihtellä on ulkonäöstä paineita usein, mutta joskus on niitäkin "hällä väliä"-päiviä, jolloin joko ei jaksa kiinnostaa tai näytän välillä siedettävältä. Useimmiten tuo ensimmäinen. Eniten nykyään ottaa päähän hiukset; ei osaa päättää pitääkö auki vai kiinni, leikkaisiko lyhyeksi vai ei... Taylor Lautner-tyyliset hiukset olisivat kyllä hienot, tiedä siitä sopisivatko minulle.
Vaatteistakin olen melko tarkka. Käytän (melkein) pelkkää mustaa aina, paidoissa, boksereissa ja shortseissa saattaa olla muitakin värejä kuvioina.
Tänään on hyvä päivä auttaa.

Poissa Nemi

  • Jälkeenjäänyt
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulin tänne - ja täällä ollaan edelleen. :) ♥
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #22 : Heinäkuu 09, 2010, 19:23:38 »
En käsitä ihmisiä, jotka kuluttaa kaiken aikansa murehtimiseen ulkonäöstään. Minkä ketään sille voi, onko ruma vai kaunis. Ja jos joku väittää rumaksi, voithan sinä olla jonkun toisen silmissä(ja mielessä) se 'elämäni kaunotar'. Olin itsekin ennen ulkonäköpaineita täynnä, mutta aika viisastaa ja karsii tyhmiä tapoja pois. Mietin jokaista suupalaa mielessäni lausahdus 'hetken huulilla, ikuisesti vyötäröllä'. Sitten tajusin, että elämä on elämistä varten, ei sitä, että mietitään joka aamu, että voinko mennä lempi farkuissani kouluun, näytänkö läskiltä? Ja että voinko mennä tämä paita päällä kouluun, kun jos kaikki kattoo ja kaverit ei tykkääkkään.

Nykyään on jokin suurikin ihanne olla niin muodin mukainen kun vaan mahdollista, mitään epämuodikasta ei saa erehtyä laittamaan päällensä, muuten lentää pihalle porukoista. Ja sitten tää, että täytyy olla langanlaiha ja hyvä kroppa, että pojat tykkää. Mä en ite ole mikään läski tai ylipainoinen(nekin kaksi täysin eri asiaa) vaan ihan normaali hoikka tyttö. Ja voin sanoa, että kyllä niitä maailmasta löytyy poikia, jotka suosivat meitä ihan normaaleitakin, eikä vaan niitä sellaisia langanlaihoja ja mallikroppaisia.

Siinä mun mielipiteeni, ole samaa mieltä tai ole olematta.
(Niin, ja mun mielipiteitä/puhetta/tekstiä(whatever) saa käyttää missä haluaa, mutta uskon et mielipiteeni ei liikuta monia. xD)
-Nemi ♥

Poissa Ihmissusi

  • Vuotislainen
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #23 : Lokakuu 15, 2011, 14:54:32 »
Olen jo etsiskellytkin tällaista topicia muttei silmäparini ole huomannut tätä aikaisemmin.

Ulkonäköpaineet siis. Itse olen aika tarkka miltä näytän, ja olen tullut siihen tulokseen että olen auttamattoma ruma, piste. Suurin piirtein kaikki teinit (ainakin suurin osa) tuntuvat välittävän vain ulkonäöstään. Liikuntatunneillakin jotkut eivät voi laittaa verkkareita jalkaansa kun näyttävät 'naurettavilta' kun ne kalliit merkkifarkut eivät ole jalassa. Tai sitten välituntisin tyttöjen vessat ovat täynnä teinityttöjä jotka solvaavat ulkonäköään ja lapovat törkeät kasat meikkiä naamaansa ja laittavat hiuksiaan 15min joka välintunti. Minusta ulkönäkö on yliarvostettua. En ole koskaan pitänyt itseäni kauniina, mutta silti meikkaan paljon. Puoli tuntia menee joka aamu (mikä on suhteellisen vähän) ja olen tullut vuosien varrella siihen tulokseen että vaikka meikkaan aamuisin kouluun, niin kahden tunnn päästä näytän hirveämmältä kuin ilman meikkiä. Mutta silti on pakko laittaa meikkivoidetta, puuteria, peitepuikkoa, ripsaria, rajata silmät paksusti kajalilla, tummata kulmakarvat, ja pieni sipaus huulikiiltoa. Hiuksia laitan n. 30min. Tupeeraan melkein takapuoleen ylttävät pitkät, paksut (ja muiden mielestä 'ihanat') hiukseni.

Olen aina hävennyt itseäni koska en ole kaunis. Olen miettinyt jo pitkään sukupuolileikkausta, sillä en ole kaunis naisena, enkä komea miehenä. Mutta minua ärsyttää koko ajan katsella itseään peilistä ja hävetä kaupungilla koska en näytä missiltä. Miehet/pojat eivät kauheasti välitä miltä näyttävät. Tai välittävät mutteivat meikkaa. Yksi ystäväni joka on poika sanoi:
  "Jos olet komea poika, olet onnekas mutta jos et, niin et voi tehdä asialle mitään".
Arvostan miehiä koska he eivät jatkuvasti sui hiuksiaan tai valita että näyttävät kamalilta. "So?" He sanovat. Haluaisin itsekin olla välittämättä muiden mielipiteistä, mutta tuntuu että kaikki ihmiset ajattelevat "onneksi en ole noin ruma kuin tuo", ja se pakottaa meikkaamaan vaikken näytä yhtään sen paremmalta. Siksi haluaisin olla mies, ei tarvitsisi murehtia koko ajan! Pukeudun poikamaisesti (tai siihen tähtään) ja ajattelin joskus leikata pitkät hiukseni, värjätä ne kirkkaan punaisiksi ja vaihtaa nimeni vaikka Tepoksi (tuo oli esimerkki, en ole Teppo:'D)

Minua raivostuttaa eniten se että vaikkapa yleisissä vessoissa nuoret kauniit naiset kampaavat naamaansa ja valittavat olevansa lihavia ja rumia. En minä katso sitä miltä näytät! En pistä merkille muiden ihmisten ulkonäköä koulussakaan, tosin joskus tulee pieni kateuden puuska jos joku on niin ylimaalisen kaunis. Jokainen ihminen on kaunis omalla tavallaan. Ei tarvitse olla maailman kaunein ja painaa 40 ja risat. Siis nyt tähän liittyen; luin seiskaa (xD) ja sitten eteeni tuli tämä 'tähtityttö' sivu missä esitellään missiksi pyrkivä nainen. Ja joka kerta nämä naiset ovat bikineissä ja meikattuina. Ja tietty he painavat 40kg kun itse painan lähelle 60kg ja olen 15-vuotias! Ja nämä 'tähtitytöt' ovat aikuisia naisia! Ihme anorektikoita. En vahtaa kilojani, syön mitä lystään mutta syön monipuolisesti ja (yritän ainakin) liikun suht'koht paljon. *köhköh*

Joten minulle ei merkkaa mitään onko joku kaunis vai ruma, langan laiha tai vähän pulleampi. (nyt tähän väliin että pidän vähän enemmän pulleammista naisista:'D) Mutta sitten puhun näin kauniisti mutta sitten itse päivittelen ulkonäköäni.. Olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla välittämättä! Arvostan niitä ihmisiä todella, jotka eivät meikkaa kouluun ja ovat rohkeasti omia itsejänsä! (kai tuo 'oma itsensä' taipuu noin?)

"Useinmiten ne kauniit 'ah-niin-täydelliset' missit ovatkin oikeasti pinnallisia, ilkeitä, ylimielisiä ja blondeja huoria", äitimuori tapaa sanoa.

-Husky-

Olipas rakentava viesti.. x'D

Poissa Narniadara

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: FlameFeather59
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Ulkonäköpaineet
« Vastaus #24 : Lokakuu 15, 2011, 21:29:54 »
Minulla on varmaan jonkinlaisia ulkonäköpaineita.

Meikkaan kouluun silloin kun kerkeän (välillä tulee kiire, enkä ehdi) laittamalla hiukan puuteria, kajaalia ja ripsiväriä. Haluan näyttää hyvältä, en kuitenkaan tunge naamaani täyteen meikkivoidetta tai muuta. Hiukseni harjaan ja välillä saatan laittaa lakkaakin, jos laitan ne kiinni, edestä ne on aika lyhyet ja ilman lakkaa valahtaisi naamalle.
   Minulla ei ole mitään erityisempää tyyliä. Pukeudun aika laajalti mustaan ja pidän suurista ja jännistä koruista (esim. semmonen tiimalasi :3). Yritän olla syrjimättä ihmisiä ulkonäön perusteella, en tiedä miten se onnistuu, mutta yritän silti. Minun mielestäni kaikki saisivat pukeutua kuin haluavat ilman syrjintää! En meikkaa siksi, että haluaisin olla samanlainen kuin kaikki muut. Meikkaan, koska se saa tuntemaan itseni kauniimmaksi ja itsevarmemmaksi. Jos ei tykkää meikata, niin so what? Ei tarvitse. Minä itseasiassa ihailen ihmisiä, joilla on omalaatuinen ulkonäkö. Massateineihin ei kiinnitä niin paljoa huomiota kuin johonkin jolla on omalaatuiset vaatteet. Koulussamme on tyttöjä jotka ovat koko välitunnin vessassa suoristamassa hiuksia (kyllä, ovat ottaneet suoritusraudan mukaan...) ja laittamassa lisää puuteria. Sitten kaikilla on merkkivaatteet ja täysin identtiset vaatetyylit.
   Kotona harjaan hiukset ja puen ihan siistit vaatteet päälle. Johtuu siitä, että muuten saatan tuntea itseni likaisemmaksi tai jotain. Pesen aina myös kasvot, en siksi, että näyttäisin erilaiselta, vaan siksi että silloin ne ovat kivemman tuntuiset ja puhtaamman tuntuiset.
  Olen vaan sitämieltä, että kaikki saavat pukeutua miten haluavat! Vähän saattaa pistää silmään, jos joku pukeutuu jotenkin hassusti, mutta kai hekin ovat aamulla katsoneet peiliin ja pitäneet näkemästään, joten mikäpäs siinä!