Kirjoittaja Aihe: Kiire, hoppu ja myöhästely  (Luettu 10120 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Oollah

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« : Huhtikuu 10, 2003, 10:35:38 »
Ei kai tästä ollut topiccia? Ei ainakaan osunut silmään.

Onko teillä aina kiire? Onko myöhästyminen enemmänkin sääntö kuin poikkeus? Vai oletteko niitä, jotka eivät ikinä jätä mitään viime tinkaan jos suinkin mahdollista? Ahdistaako kiire? Miksi?

Itse suorastaan elän kiireestä. Siis en nyt ihan sellaisesta otsasuonen-pullistavasta-mahahaavan-tuottavasta kiireestä... mutta pienestä ainaisesta hopusta kylläkin. Minulla on taipumusta jättää asioita viime tinkaan - sunnuntai-iltaan, deadlinen viime minutteihin... sitä rataa. Vaikka minulla kuinka olisi viikkotolkullakin aikaa lukea tenttiin, kirjoittaa hakemus tai kerätä materiaalia tutkielmaa varten, ei niin ikinä, ikinä tapahdu. Vaikka joka ikinen kerta kyllä kirjoittelen kalenteriini uhkauksia tyyliin "tänään aloitat lukemaan siihen tenttiin, lusmu!!!!"... ei se ikinä mitään auta. Mutta yritänpä edes. :P

Miksi en sitten saa asioita tehtyä hyvissä ajoin? En tiedä. Ne eivät vain tunnu... ajankohtaisilta vasta kuin viime hetkellä.

Tammikuussa tein henkilökohtaisen ennätyksen: Tulin yhden aikaan yöllä töistä, aloin kirjoittamaan kirjallisuuden term paperia, sain sen valmiiksi puoli viideltä, nukuin pari tuntia, heräsin, lähdin yliopistolle ja palautin tekstin 8:56. Deadline oli klo 9:00. Ei mitään ongelmaa siis... (En tosin suosittele yhtään kenellekään tämän kokeilua... jopa minä aion tehdä kaikkeni ettei samanlainen toistu enää yhtä pahana.)

Olen myös krooninen myöhästelijä. En ikinä myöhästy mistään ehdottomista jutuista kuten vaikkapa lentokoneista tai junista, mutta kaverit tietävät kyllä että 90 % ajasta olen sen 4-5 minuuttia myöhässä sovituista tapaamisajoista (jossakin vaiheessa yläastetta puhuivat että "nähdään kahdeksalta... Ulla-aikaa" :P). Sama juttu bussien kanssa: vaikka kuinka minulla olisi koko aamupäivä vapaata, silti juoksen kello kahden bussiin, henkihieverissä. Aina, Koska vain en jaksa lähteä kotoa sitä kahta minuuttia aiemmin.

Toisaalta, stressin- ja kiireensietokykyni on melkoisen korkea. En hermostu, panikoi ja ahdistele kovin pienistä, ja itse asiassa vasta kiire on se joka lopulta saa minut tekemään asioita - kirjoitan listan tehtävistä asioista ja sitten suoritan ne yhtäkkisessä energiapuuskassa (ja viime tingassa). Kavereiden taivastellessa olen joskus selittänyt, että "tällä lailla minun ei tarvitse stressata asioista kuin ihan vähän vain, silloin viime hetken paniikissa, ja sitten se on ohi". Ihan totta tuo ei kyllä ole - aina se on sellainen pieni nalkuttava ääni takaraivossa joka muistuttaa mitä oikeasti pitäisi olla tekemässä - mutta vähän silti kumminkin. *g*

Tälläkin hetkellä pitäisi lukea maanantaiseen tenttiin... viikonloppu kun menee autuaasti hyväntekeväisyyslarpissa. Maanantaista asti olen jankuttanut itselleni, että pitäisi aloittaa, mutta en ole parista sadasta sivusta saanut luettua kuin... seitsemän. Eeek. O_o

(Tänään aloitan!!!!1)

sahh

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #1 : Huhtikuu 10, 2003, 12:50:45 »
Kyllä, alituinen kiire.

Myöhästyn melkein aina vähintään sen 5 minuuttia. Koulusta on tullut useampiakin muistutuksia myöhästelyn takia, eikä siihen auta se, että pistää kellon soimaan aikaisemmin tai laittaa kaikki vaatteet ja kirjat valmiiksi. Oli sitä aikaa tunti tai 10 minuttia, aina saman verran myöhässä.

Jos on jotain elämää tärkeämpää, voin yrittää olla ajoissa. Joskus jopa hyvin tuloksin. (:

Kokeisiin luen siinä edellisenä iltana, läksyt teen vähän ennen tunnin alkua koulussa.

Tiedän, ei mitenkään kovin suositeltava elämäntapa, mutta minkäs voi. Noita uhkauksia olen itsekin kirjoitellut kalentereihin ja muualle, mutta eivät ne auta. Pitäisi palkata sihteeri (:

Kuitenkaan tämän kiireen takia en stressaa. Johtuu ehkä siitä, että koulu ei miulla ole mitenkään etusijalla - kunhan roikkuu siinä vieressä (taas ihailtava asenne) ja muutamasta bussista myöhästyminen ei sitten niin vakavaa olekaan. Miulla on vain yksi aikataulutettu harrastus, ratsastustunti, ja siellä olen yleensä tuntia tai paria ennen tunnin alkua. Hoitohevosta hoidan silloin, kun jaksan raahautua tallille. Eli yleensä vasta illalla...

Hmm. Ehkä olisi pitänyt uudenvuodenlupauksena luvata myöhästyä kaikesta mahdollisesta. Niin ehkä myöhästyisin ehkä vähän harvemmin...

Poissa Tionne

  • Vuotislainen
    • http://www.livejournal.com/users/ranilos
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #2 : Huhtikuu 10, 2003, 12:53:38 »
Tuo ullan teksti oli kuin suoraa omasta suustani, tai pikemminkin omasta näppäimistöstäni.

Minä en voi olla ikinä ajoissa missään, vaikka henkeni riippuisi siitä. Kaikki pitää aina tehdä viime hetkellä. Vaikka kuinka ajattelen, että tänään aloitan aineen/esitelmän/tehtävän tekemisen ajoissa, niin jotenkin se vain... *köh* ...jää myöhemmälle. Joka kerta päätän, että nyt aloitan sen tehtävän tekemisen, mutta jostain kumman syystä löytyy aina jotain pieniä, mutta tärkeitä juttuja jotka on aivan pakko tehdä ensin. Ja taas sitä sitten istun keskellä yötä, silmät ristissä väkertämässä seuraavana päivänä palautettavaa tehtävää. Typillistä. Eli siis minulla on aina kiire. :p

Mutta en kuitenkaan yleensä ota suurempaa stressiä pienistä asioista, vaikka ne jäisivätkin aina viime hetkelle. Pikemminkin minulta sujuu kaikki paljon helpommin pakon edessä, eli silloin keskellä yötä. Kiireen painaessa päälle on pakko pitää ajatukset työssä, eikä antaa niiden harhailla minne milloinkin, ja niin tehtävä valmistuu yleensä aina ennätysvauhtia. ^_~

Ja linja-autot ovat aina sama juttu. En yksinkertaisesti pääse lähtemään sieltä kotoa muutamaa minuuttia aikaisemmin, ja niin päädyn aina juoksemaan tuhatta ja saataa sinne bussiin, joskus ehtien ja joskus myöhästyen. Yleensä ehdin aina viimetipassa.

Tietysti tärkeät menot onnistun olemaan ajoissa paikalla, mutta ne jokapäiväiset pikkuhommat teen aina kiireessä. Joten minun kohdallani voisi sanoa, että kiire on sääntö eikä poikkeus.

Poissa Freya

  • Green Dragonflight
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • + The Song of Life +
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #3 : Huhtikuu 10, 2003, 17:35:31 »
Uskomatonta. Luulin jo olevani maailman ainoa ihminen [ja äidin mukaan varmaan olenkin] joka jättää kaiken, varsinkin koulutyöt, niin viimetippaan kuin mahdollista. Aika hyvin minä niistä kuitenkin selviydyn vaikka aloitankin läksyjen tekemisen useimmiten kymmenen-yhdentoista aikaan yöllä. Esim. pari viikkoa sitten sain yhdessä yössä aikaiseksi äikän esitelmän, jonka piti kestää kymmenen minuuttia vähintään ja kertoa aurinkokunnan planeetoista, ja sain tyydyttävän vaikka homma olikin niin kiireellä hutaistu ^^;
On tullut yritettyä myöskin tuota kalenteriin kirjoittelua "nyt kyllä ALOITAT sen lukemisen *kirosana* soikoon!!!11" eikä mitään vaikutusta.

Ja aamulla tuppaa aina olemaan kiire, vaikka kahdeksan aamuina nousenkin kuudelta ylös O.o Puolessatoista tunnissa luulisi ehtivän jos puoli kahdeksalta pitää lähteä, vai? Justiinsa juu... En minä tiedä miksi siinä aina käy niin. Mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Jos esimerkiksi menen aamuisin suihkuun, niin siellä täytyy sitten myös olla ainakin se viisitoista minuuttia. En minä osaa olla suihkussa kahta minuuttia kuten useimmat meidänluokkalaiset. Miten ihmeessä ne ehtivätkin peseytyä kahdessa minuutissa..? O.o Minä en pysty siihen. Aamulla saa syödä, pukea ja kerrata eiliset läksyt yhtaikaa ja jos kukaan täällä ei ole tehnyt sitä niin en kyllä suosittele edes kokeilemaan, se on niin naurettavaa puuhaa.

Koulusta en ole kertaakaan vielä myöhästynyt. Juu, kuulitte oikein. Kymmeneen vuoteen en ole yhtä ainutta kertaa myöhäsynyt koulusta. Muutaman kerran on kyllä tipalla ollut, mutta olen kuitenkin ehtinyt :) Lintsaamisreissultakaan en ole meinannut myöhästyä kun en ole koskaan lintsannut O.o Kerran ajattelin lintsata enkun tunnilta kun siellä on se pelottava McGarmiwa enkä minä ollut lukenut kahtakymmentä sivua enkun sanoja, mutta viime tingassa ryntäsin kuitenkin luokkaan kavereideni ihmetellessä että hulluko minä olin kun tulin takaisin ^^ En vain osannut lähteä... *nössö*

Eli koulusta en myöhästele mutta läksyjen ja muiden koulujuttujen kanssa liiankin pahasti. Onko se hyvä vai paha? O.o
I've been fire, fed by the four winds. I've been water in the stream. And a drop of dew on the culm.
I've been clay in the hands of a potter. I've been rosin of a tree, and a leaf, by the breeze carried away.

Poissa innna

  • vuotislapsi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • kun olet kohdallani viulut soittavat taustalla
  • Tupa: Korpinkynsi
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #4 : Huhtikuu 10, 2003, 22:07:06 »
Eh. Olen parantanut tapojani. Ainakin vähän. Tai ehkä kunto on kasvanut.

Meidän perheellä on se taito, aina myöhässä, viimetipassa, hopussa ja häslingissä. Se vain on - tapa.

Minä myöhästyin koulusta syyslukukaudella lähes poikkeuksetta.
Nyt myöhästyn todella harvoin, ja selitys on ainoastaan se, että kuntoni on kasvanut. Jaksan peräti juosta koko matkan kouluun.
Mutta se ei ollut pointti.

Viimeminuuteilla alan meikkaamaan, syömään, harjaamaan hampaita, pukemaan.
Kouluun lähden normaalisti siinä kolmea, neljää vaille tasan. Joka kerta odotan olevani myöhässä, mutta hienosti olen ottanut itseäni niskasta kiinni. (Äh, mikä pakko minunkin on aina tunkea itsekehua viesteihin?)

Entäpä sitten herääminen. Herätyskello soi varttia vaille seitsemän, kun koulu alkaa kahdeksalta. Torkkua. Torkkua. Vielä vain torkkua.
Sitten ehkä painan c:tä. Pidän silmiäni auki ehkä viitisen sekuntia, ja sitten - niin, minä nukahdan.
Eilenkin heräsin todella ajoissa (koulu alkoi yhdeksältä) kaksikymmäntä yli kahdeksan. Tuli pikku hoppu.
Ja meillä oli kuvista erillisessä tilassa!
Voitte varmaan uskoa etä olin aika paniikissa. En kuitenkaan myöhästynyt kuin suunnilleen minuutin.

Myöhästyminen ei ole enää minun juttuni.
Paitsi kavereiden kanssa.
"Inna, nähdään sitten viideltä." Tanja sopii.
"Joo, nähdään vain." vastaa Inna.
Inna tulee vartin yli lukuisten kärttyisten puhelinsoittojen perästä.
Äkh.

Kokeisiin luku tapahtuu siinä edeltävänä iltana, korkeintaan kahtena.
Numerot ovat kaseja ja ysejä, ja ihan tyytyväinen niihin kyllä olen.
Eli kokeisiin luku ei tuota oikeastaan hoppua.

Mutta miten teillä tuo herääminen? Nukutteko pommiin?
"Somewhere, something incredible is waiting to be known." - Carl Sagan

Nelli

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #5 : Huhtikuu 11, 2003, 07:57:58 »
Lainaus käyttäjältä: "Chabat"

En ehdi laittamaan piilareita koska niitä ei periaatteessa saisi tunkea silmiin kuin vasta tunnin päästä heräämisestä. (Minulle tuo tunti on kyllä 15 min).


Minulle tuo tunti on yleensä 2 min.. :P

Aamuisin en yleensä kiirehdi taikka myöhästele. Herään tarpeeksi aikaisin (7.00, jos menen suihkuun 6.45), ja yleensä minulle jää vielä noin vartti yliaikaa, jonka aikana luen lehden tai olen koneella tai vastaavaa. Koulusta en yleensä myöhästy, paitsi joskus aamunavauksista, ja nekin on olleet äidin syitä (oikeasti..! Se ei sanonut, että pitää lähteä kouluun.. :P)

Kaikkien läksyjen/projektien tekeminen taikka kokeisiin lukeminen jääkin sitten aina viime tipalle. Tiedän hyvin, että saisin vielä parempia tuloksia kokeista, jos vaikka vain kahta päivää ennen koetta alkaisin lukemaan, mutta ei. Ei vaan jaksa/kerkeä/halua tai mikä tahansa muu tekosyy tähän. Aina se jää siihen viimeiseen iltaan.
Kaikki projektit ja tutkielmat väännän viimeisenä iltana, mutta silloin yleensä tulee ihan hyvää jälkeä, koska silloin keskittyy vain ja ainoastaan siihen tehtävään. Yleensä silloin tulee parhaat tulokset, ainakin minulla.
Läksyillä sama juttu. Jos perjantaina saadaan viikonlopun läksyt, ei mitään mahdollisuutta, että tekisin ne perjantaina. Sunnuntai-ilta tai pikemminkin yö on oikea aika tehdä.

Tapaamisista en yleensä myöhästy. Minkään näköisistä. Jos meillä on kavereiden kanssa tapaaminen kaupalla klo kuusi, niin silloin olen siellä klo kuusi. Kahdella kaverillani on erittäin ärsyttävä tapa myöhästyä _joka paikasta_. Yleensä saatan tähdätä viittä minuuttia myöhempään, koska tiedän, että silloin joudun odottamaan vähemmän.

Ääh.. Kello on jo noin paljon. o_O Täytyy mennä..

Poissa Lady Asensio

  • Nilkanvilauttaja niinikään
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • DH luettu 9.12, KV 11.3
  • Pottermore: HeartWitch62
  • Tupa: Korpinkynsi
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #6 : Huhtikuu 11, 2003, 13:11:51 »
Musta tuntuu että mulla on jatkuvasti ns. tulipalo takapuolessa eli ainainen kiire. Lähden bussipysäkille liian myöhään ja joudun juoksemaan koko sen matkan. Kuitenkin usein bussi on hieman myöhässä ja tuntuu että olen kiirehtinyt turhaan. Ja sitten jos en juokse pysäkille, myöhästyn. Olen siirtänyt kelloani 10 minuuttia normaalia edelle jotta varmasti ehtisin joka paikkaan. Kouluhommia (esim. aineita) venyttelen melkein viimeiseen palautuspäivään, joskus yritän ottaa yliaikaa. ja nyt jakso on vaihtunut, ja viime jaksossa olleen psykan kurssin tutkielma pitäisi olla pikkuhiljaa valmis ja nyt olen vasta analysoinut gallupvastauspaperit. Mulle voi tulla hieman kiire, muta tavoitteena olisi väsätä se ennen vappua, ja silti se on pari viikkoa myöhässä .kn on niin paljon muutakin tekemistä.
Mun blogi: http://www.pointblog.fi/?go=milluska    (HUOM! OSOITE HIEMAN MUUTTUNUT)
Vuoden 2008 kotitonttu  tässä, terve!

Poissa Liina

  • Kaihomieli
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #7 : Huhtikuu 11, 2003, 16:32:36 »
Kiva etten mäkään oo ainut.. ^^

Mä oon siis aina myöhässä. Vähintään viis minuuttia. Koulusta myöhästyn aina. Tai se riippuu. Herään aina silleen että just riittää aika ettei oo yhtään ylimäärästä. Ja jos kerranki aijon herätä aikasi, vaikkapa viis minuuttia ees, ni sen viis minuuttii mä teen jotain muuta että varmasti myöhästyn. Ei mulle oo tullu ku kaks jälkkää niistä mutta olisi tullut paljon enemmänkin jos meiän luokanvalvoja ei olis niin rento. Siis, ei se oo rento mutta se ei viitti antaa jälki-istuntoja ettei sillä menis maine muitten opettajien silmissä.

No, viulutunnilta mä oon aina kymmen minuuttia myöhässä. Siis ihan aina. Mä tiiän etten kerkee sinne viiessä minuutissa, tiiän sen että siinä kestää varttitunnin. Mutta silti lähden viittä vaille ja myöhästyn joka kerta. Opeki on tottunu. Sekään ei tuu sinne ennenku seittämän yli että kerkee virittää viulun ennen ku mä tuun. ^^

Jos me ollaan sovittu kavereitten kans joku juttu, että nähään jossain johonki aikaan, ni mä aina myöhästyn. Kaveritki on tottunu. Kaikki tietää että mä oon aina myöhässä ni ei ne enää jaksa ees oottaa. Ei siinä oo järkee oottaa puolta tuntii ku tietää että mä tuun vasta sillon.

Ja se on aina niin, että mä tiiän, että pitää siivota ennen ku lähen vaikka jonnekki. No, sit mä meen nettiin ja sit se venyy niin että huomaan, että ois pitäny olla jo sovitussa paikassa.  SIt tulee kauhee kiire ja pitää täysiä siivota ja silleen.

Siis ei mulla oo kauheesti kiireitä. Jos onki, ne on ihan mun iten aiheuttamia. Siis ei semmosia mille en vois mitään. Tai toisaalta, mä oon mä enkä voi tälle mitään.. ^^
Soittaako lehmus, laulaako satakieli?

eishi

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #8 : Huhtikuu 11, 2003, 19:11:42 »
Lainaus
Herätyskelloni soi kello puoli seitsemän joka ainoa aamu. Mutta minä en ikinä herää siihen. Herätyskellon ääneen reagoin käsi-ylös-poing-herätyskello-kiinni-mäts-herätyskello-lattialle-mäts-ja-jatka-nukkumista-reaktiolla.


Sama ongelma täälläkin. Ei vain jaksa nousta. Mutta sitten jokin tuolta aivojen perukoilta onnistuu ylipuhumaan väsyneen, unisen ja kiukkuisen minän ja onnistun nousemaan joskus jopa kymmentä vaille seitsemän. Tosin, sitten kun olen kylppärissä kello onkin jo tasan seitsemän. Ja on kiire.

Kun olen peseytynyt, raahaudun pukemaan, silmät alkavat jo avautua. Pukeutumisessa menee n. 10 min, koska nukahdan välissä. Sitten raahaudun aamiaiselle, pakkaan reppuani samaan aikaan ja katson uutisia (en suosittele. Se ei onnistu kovin hyvin jos on uninen).

Aamiaisen jälkeen olenkin jo ihan pirteä. Kampaan tukkani ja laitan sen jollekin pikakampaukselle, koska kello on jo kaksikymmentä vaille kahdeksan. Pesen hampaat, meikkaan ja sitten täytyykin jo lähteä. Koulusta en ole koskaan, en koskaan myöhästynyt. Jos olen kolme minuuttia myöhässä, niin on opettajakin.  :D

Kouluaineet. Hm. Viime tinkaan jäävät usein kaiken maailman projektit, vaikka kirjoittelen kahden viikon ajalle kalenteriini joka päivän kohdalle "tee sitä-ja-sitä-projektia". Voi olla, että aloitan sitä kahden rivin verran heti tehtävänantopäivänä, mutta sitten se vain -- unohtuu. Ja jää viimeiseen iltaan.

Kokeisiin aloitan lukemaan yleensä kaksi päivää ennen kokeita. Joskus on jäänyt viimeiseen iltaan, mutta silloin osasin koealueen niin hyvin, ettei ollut mitään opeteltavaakaan... ^^

En myöhästele tapaamisista enkä harrastuksista, johtuen siitä että lähden hyvissä ajoin. Silloin se onnistuu. Muulloin ei.  :x

Poissa Tha Lil' Dobby

  • Vuotislainen
    • http://www.geocities.com/teealdee/twilight.html
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #9 : Toukokuu 06, 2003, 16:00:09 »
Lainaus
Onko teillä aina kiire? Onko myöhästyminen enemmänkin sääntö kuin poikkeus? Ahdistaako kiire? Miksi?


uuh. Se olen minä. Ikuinen myöhästelijä ja asioiden lykkääjä.

Jokapaikasta on pakko aina myöhästyä. Eikä minusta edes tunnu enää oudolta tai mitään, koska tiedän jo etukäteen, että vaikka heräisin kahta tuntia ennen, ja seisoisin siinä ovella valmiina lähtemään, jollakin kumman ilveellä onnistun myöhästymään jokatapauksessa, koulusta en niinkään myöhästele, enemmänkin kaikesta muusta, mistä on paljon nolompaa myöhästyä (larpista,konsertista,fazerin reissulta..) Se ei ole kivaa.
Kyllä minä aina _yritän_ olla ajoissa, mutta kai se o  jossain perimässä tai jotain, sillä isäni on, jos mahdollista vielä pahempi myöhästelijä kuin minä, ja useimmiten menenkin paikkoihin hänen kyydillään, ja täten minä myöhästyn siinä sivussa, vaikak kuinka yrittäisin olla myöhästymättä. No äitini taas on aivan vastakohta, hän on aina joka paikassa ajoissa, tai hiukan ennen määrättyä aikaa, pikku siskoni on välimuoto :p.

Koulutehtävät jätän myös aina siihen viimeisenn päivään, tai kokonaan tekemättä, oli sitten kyseessä läksyt, koe tai esitelmä. Ei se minua sinäänsä haittaa, mutta kuin kamalan huonona omatuntona. Se on inhottavaa, mutta lopulta laiskuus vie voiton.
Aina on jotain paljon parempaa tekemistä, kuin lukea siihen ruotsin kokeeseen, joka on huomenna, ja yleensä luenkin kokeisiin (jos luen) viimeisenä iltana ja koepäivän aamuna, ja koulussa, mutta yleensä se riittää, ja numerot ovat selllaisia ysejä ja kymppejä, lähinnä, huonompiakin on kyllä, mutta, näin suurinpiirtein.

Inhottavaa.

-TLD

Joanna

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #10 : Toukokuu 07, 2003, 11:40:12 »
Minä en yleensä ole myöhässä, mutta aina on koulu työt myöhässä. Ne vain jäävät viime tinkaan aina ja sitten pitää opelle selitellä asiaa. Yleensä on niin, että ei vaan viiti tehdä tehtävät aijoissa. Eli viitimisestä on kyse, jos vain vaivautuisi tekemään ne.
Kotiläksyjä en tee kuin korkeintaan linikassa tai tunnin alkupuolella jotenkin sutaisen. Silti mun keskiarvo pysyy noin 8 paikkeilla, vaikka jätän kokeiden lukemiseen aina viime tinkaan. Siitä on syntynyt mulle pahe, jota ei vaan pysty lopettamaan.
Rakastan nukkumista ja aamulla tulee yleensä hirveen kiire, kun pitäisi keretä linja-autoon. Taas melkein myöhästyin linjasta, koska bussi oli etu ajassa.

Hito Tamashii

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #11 : Toukokuu 08, 2003, 08:44:34 »
Juups. Osuu kohdalleen.
Myöhästely on yksi tavoistani. Ja kiire on yksi perheeni tavoista.
En voi edes olla  kahta viikkoa myöhästelemättä.

Minulla oli nyt tässä viimme viikon tiistaina ruottintunti ja se olisi kestänyt kaksi tuntia, poikkeuksellisesti. Se alkoi klo 8:OO ja päättyi n. 1O:OO.
yleensä minä nukun ovi auki ja silloin aina joku muistaa herättää kun nukun pommiin. Silloin tiistaina ,minähän sitten nukuin ovi kiinni ja kukaan ei sitten muistanut herättää minua.Olihan minulla tietysti herätyskello, mutta joskus en herää siihenkään. Iskäni on opettaja ja oli herännyt samaan aikaan kun minun olisi pitänyt herätä, mutta kun hän on samanlainen homespaatti (unohtelija)kuin minä ,niin eipä hän tietystikkään muistanut.
Meillä oli sinä viikolla lastenamma, joka on jokatoinen viikko. Se sitten kuuli 9 mais mun veljeltä että, mä oon jo lähtenyt. Niihän mun olis pitänyt lähteä ja tietysti veljeni niin luuli, mutta minä vain hornasin enkä tiennyt asiasta mitään.

Kun kello oli jo varttia vaille 10, heräsin. *huokaus*
Se meidän lastenamma tuli mun huoneeseen ja tökki mut hereille. Mä sanoin että: "Paljonko kello on??!!" Se sano: "Sä nukut vielä täällä! Eetu sano että sä oot jo lähteny!"
Mä sitten soitin meidän koululle että mä just heräsin. No ne sano vaan että:Ei se haittaa, tuut sitten ku kerkeät.

Siinä mun yks myöhästelyistä, mut siinä ei oo läheskään kaikki...

Poissa James

  • Vuotislainen
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #12 : Toukokuu 18, 2003, 17:26:14 »
Mitä useimmin minulla tulee kiire kokeisiin lukemisen kanssa. Helpoimpiin kokeisiin (matematiikka, äikkä jne.) en lue ollenkaan, ja ne menee silti hyvin. Mutta joihinkin teoria-aineisiin (biologia, maantieto ym.) en lue kuin edellisen päivän illalla tai sitten sen päivän aamuna, jolloin koe on. Sitten tulee sellainen tunne, että olenkohan minä lukenut liian vähän tai jotain muuta. Mutta kaikeksi onneksi ne kokeet menee ihan hyvin.

Aamulla, useimmiten kun on kahdeksan aamu, minulla tulee hirveä kiire. Herään puoli seitsemältä, katson telkkaria, puen, syön, tarkistan repun. Ja sitten kello onkin jo melkein viittä vaille. Pääsen kahdeksan aamuina autolla - kaikeksi onneksi. Muuten olisin varmasti aina myöhässä. Yhdeksän aamuina tätä ongelmaa ei onneksi ole, menen pyörällä jo hyvissä ajoin koululle.

Läksyjen kanssa tulee aika useasti hoppu, jos huomaan, ettei niitä ole tehty. Mutta eihän se niiden tekeminen onneksi kovinkaan kauaa vie, joten se ei ole niin suuri ongelma.

Muutenkin minä myöhästelen jonkin verran. Kanteletunneilla minulla on se vakituinen kymmenminuuttinen tai viisiminuuttinen, jonka joka kerta ihan varmasti myöhästyn :P

vegetable

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #13 : Kesäkuu 17, 2003, 00:26:35 »
Niin, minäkin olen lähes aina myöhässä, luultavasti tulen huomiselle kampaamo-ajallekkin myöhässä, yhtenä vuotena, oli 2 kokonaista kuukautta joka päivä myöhässä koulusta, joka päivä! Se ei kyllä johtunut minusta, mutta kuitenkin, ja seuraavana vuotena, olin tasan kerran myöhässä koulusta, koko vuoden aikana! Ja se yksi kerta tapahtui kevätjuhlassa... Niin, että se on minulle, tapa, sitä ei vain itse huomaa, mutta mä olen melkein aina myöhässä, joka pikasta! Tai sitten mä unohdan tavarani johonkin paikkaan, koulukirjat kotiin, luikkakamat himaan, nuotit kouluun... Myöhästely on antanut minulle todella paljon päänsärkyä, ja toivon pääseväni siitä yläasteella eroon.

Birkin

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #14 : Heinäkuu 26, 2003, 14:24:47 »
Minullako kiire, no ei tosiaankaa. Minulla on tapana ottaa vähän liiankin rennosti. Minulla ei ole koskaan kiire minnekkään. Tai no on, sitten kun tilanne riistäytyy hallinasta ja huomaan aamupala pöydässä, että koulu alkaa viiden minutin kuluttua.

Myöhästely ja viimetinkaan jättäminen ovatkin jokapäiväistä leipää.
Ala-asteella myöhästelin niin usein, että opettajani lakkasi merkkaamasta myöhästymiseni ja jätti aina luokan oven rakoselleen, että pääsin puikahtamaan sisään niin, ettei kenenkään tarvitsisi tulla avaamaan. Nykyään olen jo hieman huolellisempi.
Kokeisiin luen (kunnolla) yleensä vasta edellisenä iltana ja projekti työt teen keskellä yötä. Tähän mennessä lepakon elintavoista ei vielä ole ollut suurtakaan haittaa. Keskiarvoni on nimittäin edelleen 9,5. Epäilisin kuitenkin, että jonakin päivänä moinen rytmi kostautuu.

*huokaus* Ehkä minun on vain joka aamu jätettävä se kolmas kananmunavoileipä väliin, jotta välillä ehtisin kouluun
*marsii taka alalle surkutelemaan menetystä*

Alyssa

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #15 : Heinäkuu 26, 2003, 21:47:46 »
Minä en myöhästele enkä kiirehdi. Jos menen jonnekin, olen siellä yleensä ajoissa tai enintään 15min myöhässä (ja sekin siinä tapauksessa, jos lähtö on tullut pienellä varoitusajalla.)

Tarvitsen aikaa valmistautumiseen. Koulu alkoi 15 yli yhdeksän, mutta minä heräsin jo kuudelta, laitoin ponin ulos ja loppuajan heräsin rauhassa, valikoin vaatteita, meikkasin ja laitoin ehkä hiuksia. Kouluun saavuin n.10min yli yhdeksän. Silti ei kotona tullut aika pitkäksi.

Ennen aamulähtöjä pitää kunnolla herätä. Muuten on silmät ristissä ja väsynyt koko loppupäivän. Ja jos herää hieman aikaisemmin, ei myöhästykään helposti.

Joskus nautin kiireestä. On ihanaa olla koko ajan menossa. Siinä tuntee olonsa niin tärkeäksi :)  Mutta esim. ostoksilla kiire on ärsyttävää. Itseasiassa mikään ei tee minua vihaisemmaksi, kuin se, että vaateostoksilla joku koko ajan hoputtaa. Vaatteet ostetaan tunteella, ei niitä kuulu vain 'ottaa hyllystä'. Täytyy penkoa xD

Myöhästely ei pahemmin ärsytä, paitsi jos toinen myöhästyy kauhean paljon, puoli tuntia on sellainen maksimi. Jossain uimarannallakin on tosi tylsää venata toista.

En pysty kunnolla nukkumaan, jos tiedän, että on joitain asioita tekemättä. Esim. kokeet huomenna ja kirja yhä kiinni. Silloin laitan yleensä herätyskellon soimaan tuntia aikaisemmin, siitä tulee hieman parempi mieli. Mutta silti se vaivaa.

Yleensä käy niin, että jos en ole ehtinyt valmistautua, kaikki menee loistavasti. Kun taas olen suunnitellut kaiken valmiiksi, kaikki menee huonosti. Ei voi mitään :)

tomppeli

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #16 : Heinäkuu 27, 2003, 20:30:32 »
Allekirjoitan täysin.

Yleensä olen tapaamisesta väh. 5 minuuttia myöhässä -yleensä lähempänä 15 -,vaikka "päätänkin" mennä ko. tapaamiseen ajoissa
(tyyliin "nyt mä lähden ajoissa, tästä lähtien en enää myöhästele")

Läksyt - siis, mitkä läksyt (tajunnette varmaan)
 Ennen viimeistä mahdollista hetkeä ei voi tehdä läksyjä, vaikka kuten monella muullakin, oma "ääni" kyllä kolkuttaa takaraivossa "nyt kyllä pitää tehdä läksyt, tänään mä teen, alan lukea heti tultuani koulusta" (siinä vasta muutama)
Mutta jostain syystä aina tulee jotain parempaa tekemistä (vuotis, futis, telkkari)

possuliini

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #17 : Heinäkuu 23, 2004, 19:10:01 »
Hehee...

En tyleensä myöhästy. Olen meidän perheessä se joka on ensimmäisenä valmiina lähtöön. Kun muut etsivät vielä sopivia vaatteitaan, minä seison jo autolla odottamassa lähtöä. Heh, kärjistetty esimerkki...
Kuitenkin, en yleensä myöhästele...

Tietenkin minäkin joskus myöhästyn, mutta se ei ole elämäntapa...

Toisaalta, läksyt teen poikkeuksetta aina viime tipassa, toisinaan jopa koulussa välitunnilla...
Johtuu osin siitä, että minulla on uskomattoman harva pää, ja jos en tee läksyjä heti sinä päivänä kun saan ne, unohdan ne helposti...

Ja enhän voi kokeisiinkaan lukea kuin edellisenä iltana kello 11.00.
Heh... En koskaan nimittäin yksinkertaisesti jaksa lukeá ennen edellistä iltaa...

Mutta periaatteessa olen yleensä ajoissa tapaamisissa ja juhlissa jne...

Enkä elä jatkuvassa kiireessä, todellakaan... Paitsi joskus silloin kun on koulua... No en silloinkaan jatkuvassa kiireessä, mutta joskus on meno vähän liian aikataulutettua...

muoks.

Joo. Mä inhoan odottamista. Se on niiden asioiden joukossa, joita inhoan eniten.... Se on ihan kamalaa!!! Mä inhoan odottamista...

Rattlesnake

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #18 : Joulukuu 01, 2004, 21:56:24 »
Minä olen myöhästelyn kruunamaton kuningas. Yläasteen aikana kiitettävät 112 (todellakin 112 tässä tarvittaisiin) myöhästymis merkintää. Joista 48 tuli 9 luokan keväällä, tuona mahtavana aikana jolloin kaikkien pitäisi skarpata ja ahertaa niskalimassa.

Myös lähetulkoon aina on hirveä kiire jonnekkin, tapaamiseen tms. tilaisuuteen. Myöhästelen aina bussista, junasta (olen onnistunut kaverini kanssa jopa pysäyttämään yhden asemalla, mutta hssst siittä, meinaan jos se konnari tulee joskus vastaan niin juoksen ja lujaa) ja lähes jokapaikasta mistä yleensä voi myöhästyä...

Poissa Flamelion

  • väsy
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #19 : Heinäkuu 10, 2005, 17:45:19 »
Minullakin on taipumusta jättää asioita viime tinkaan. Kokeisiin luku on yksi. Ennen aloin lukemaan kokeisiin vasta viimeisenä iltana ennen koetta ja se oli todella rasittavaa. Olin aina ihan paniikissa, että nyt kyllä tulee huono numero ja muuta sellaista. Sitten ylä-asteella sain pahan tapani parannettua ja luen nyt kahtena iltana enne koetta! ^^ (Hyvä minä.)
En yleensä myöhästy paikoista. Jos jossain pitää olla kuudelta, olen siellä tasan kuudelta. Mutta jos kyseessä on joku kavereiden tapaaminen niin silloin myöhästyn ainakin kahdella minuutilla. Eli en paljon mutta silti.
Tuosta koulusta vielä, että kuviksen tunnit ovat yhtä löysäilyä. Teen työni hitaasti ja tarkasti ja sen takia olen aina viimeisten joukossa valmiina. Joskus työt jäävät kesken. Tämä pätee kaikkiin esitelmiin sun muihin. En tykkää tästä tavastani ollenkaan, en en.
Monkey see, monkey do

Tiliut

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #20 : Heinäkuu 10, 2005, 19:41:05 »
Minä yritän aina olla mahdollisimman ajoissa - myöhästyminen on minusta hirvittävän noloa. Mutta vain oma myöhästymiseni. Ei minua haittaa, jos joku kaveri saapuu paikalle kymmenen minuuttia myöhässä, enkä myöskään katso pahalla yhtäkään luokkamme myöhästelijää (tai jos katson, se ei tod. johdu myöhästelystä). Perheemme ei ole ikinä ajoissa. Kaikkiin juhliin saavumme aina viimeisinä - ja myöhässä. Se on noloa. Tuntuu kuin kaikki ajattelisivat että "Nuo eivät varmaan vielä osaa kelloa", vaikka tiedän kyllä, ettei niin ole.

Koulumatkalla minulle saattaa kyllä joskus tulla kiire, se johtuu siitä, että pitäisi herätä niin himputin aikaisin jos haluaisi olla koululla kymmenen minuuttia ennen sen alkua. Mikäli koulumatkani olisi esim. 100 metriä, varmasti olisin reilusti ajoissa. Talvisin tosin olenkin paikalla n. 30-15 minuuttia aikaisemmin, koska bussit kulkevat niin *piip* huonosti (*ärrinmurrin*) Kokeisiin lukeminenkin jää usein viime tinkaan. Pari kuppia kahvia kitaan, ja sitten luetaan yön läpi -> herääminen jää viime tinkaan. Muutenkin olen kovin aamu-uninen ja siksi aamuisin saattaa tulla kiire.

Busseissa, junissa ym. olen aina ajoissa, koska pelkään kelloni pettävän. Viimeksi junassa tuli kyllä pikkaisen kiire, kun menimme ystäväni kanssa ei-lipunmyynti-vaunuun, vaikka liput piti ostaa junasta. Mokan huomasimme puoli minuuttia ennen lähtöä, äkkiä ulos junasta ja oikeaa vaunua etsimään. Ehdimme sentään ajoissa (ja ei, meille ei tullut mieleenkään etsiä vaunu junan sisällä kulkien)...

En nyt oikeastaan tiedä, mikä tämän viestin pointti oli. Varmaankin se, että haluaisin kyllä aina olla mahdollisimman ajoissa, mutta joskus (syistä joihin en voi vaikuttaa :P) myöhästelen. Kukaan ei ole täydellinen ^^ Toisten (pientä) myöhästelyä en kyllä katso kieroon.

Poissa Sun Lee

  • Ronnieponnie
  • Vuotislainen
    • Tarinamaa
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #21 : Heinäkuu 12, 2005, 19:59:10 »
Minä olen aina ollut tarkka siitä, että olen ajoissa siellä, missä minun pitää olla. En juuri koskaan myöhästynyt tunneilta. Tulin aina ajoissa, ehkä vähän liiankin aikaisin kouluun, jotta varmasti ehdin. Tosin bussit sattuivat menemään juuri niin sopivasti, että ei tullut hirveää kiirettä. Yläasteellakin sain koko aikana vain pari myöhästymismerkintää, lukiossa en kertaakaan. Olen aina ollut tunnollinen ja tarkka siitä, että palautan myös esitelmät yms. ajoissa. Lukiossakin oli tapana, että menettää pisteitä, jos ei tuo esitelmää ajoissa. Jo senkin vuoksi piti varmistaa, että palautti esitelmän ajoissa.

Yleensäkin koulussa aina joskus ärsytti, kun tunneilla oppilaat ravasivat myöhässä koko ajan. Siskon koulussa on tapana, ettei sisään päästetä ennen kuin vasta seuraavalle tunnille. Lukiossakin olisi pitänyt olla tällainen tapa. En ole koskaan ollut huolissani siitä, muistanko tulla ajoissa paikalle ja saanko tehtävät tehtyä tarpeeksi ajoissa. Ne vain pitää aloittaa joko heti tai montaa päivää ennen, että ehtii tehdä ne valmiiksi. En melkein koskaan jättänyt mitään viimeiseen iltaan, koska tiesin, ettei siitä voisi syntyä hyvää jälkeä.

symptom

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #22 : Heinäkuu 12, 2005, 20:36:02 »
Enpä ole peruskoulun aikana myöhästynyt kuin muutaman kerran. Kuulun näihin ihmisiin joilla on tajuttoman hyvä tuuri tai sitten sattuvat aina olemaan viime minuutilla ajoissa. Lähes joka aamu olen ollu tunnilla niin että muut ovat menossa ovesta sisään ja kerkeän pujahtaa ovenraosta.
Mitenköhän mun lukiossa käy kun tunnit alkaa tasan kaheksalta ku yläasteel alko kymmenen yli ni kerkesin justiin. Mä ku en millään ehdi kaheksask vaikka ennemmi nousisin :D

Eli siis olen viime tipalla -ihminen.

Ceinwen

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #23 : Heinäkuu 12, 2005, 21:46:29 »
Olen yleensä aina ajoissa, mutta minulla usein kiire.
Teen itselleni kiireen vetkuttelemalla, jotenkin kun kerran ehti polkea sen 20 minuutin koulumatkan 10 minuutissa, seuraavan kerran lähteekin vasta 7 vaille jne jne. Perille saapuva hahmo on sitten aina vaan hikisempi ja hikisempi kun aika lyhenee.

Tai sitten unohdun mietteisiini ja en huomaa kellon olevan jo niin paljon että pitää puuskuttaa ehtiäkseen ajoissa.


Ystäväni on vielä pahempi, hänen seurassaan myöhästyn melkein aina koska hän on aina myöhässä paikasta ja ajasta riippumatta.
Häneltä olen saanut kuulla myös Kuinka teet Kiireen ja Myöhästyt -oppaasta:

1) Lähde aina 10 minuuttia myöhemmin kun pitäisi lähteä - juokseminen kasvattaa kuntoa
2) Saavu aina myöhässä niin joudut kiirehtimään tekemisissäsi saadaksesi toiset kiinni - lisäksi muut tajuavat että tunnet käsitteen "akateeminen vartti"
3) Jos joskus epähuomiossa varaat liikaa aikaa, tee joku mutka matkaan ja käy esim. kaupassa - karkki on hyvää
4) Nuku aina pommiin - opit mm. syömään, pesemään hampaita ja pukemaan yhtäaikaisesti
 
Näitä oli sitten hyvin monta, mutta muistini on armahtanut minua.

Poissa Giisa

  • Lucifer's angel
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I've seen angels fall from blinding heights
  • Tupa: Luihuinen
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #24 : Heinäkuu 14, 2005, 20:46:53 »
Minä olen hankala ihminen siinä mielessä, etten ole ikinä myöhässä. Yleensä liian aikaisessa ja kaikilla ystävilläni on sitten taipumus puolestaan myöhäsellä. Niinpä minä sitten odottelen pitkiä aikoja joka kerta kun jokin tapaaminen on.  Olen yrittänyt ryhtyä tarkemmaksi, että olisin paikalla vasta juuri sovittuun aikaan, mutta löydän itseni kuitenkin 10-15 minuuttia aikaisemmin periltä. En vain osaa myöhästyä. Ja inhoan sitä, kun muut ovat niin epätäsmällisiä. Jos sovitaan puli kymmenen, minulle se tarkoittaa todellakin puoli kymmenen. Ja kaiken lisäksi vihaan tietysti odottamista.

Kiire sitten taas on eria asia. Minulla on useinkin kiire ja kuvittelen myöhästyväni, mutta koulussakin olen aina vähintään kymmenen minuuttia aikaisessa. Pidän siitä, että ei tarvitse juosta hiki hatussa tunnille.
Älä luota sydämeesi - se haluaa vertasi.

Poissa Amity

  • Vuotislainen
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #25 : Heinäkuu 14, 2005, 21:39:12 »
Giisa Meredina, minä olen täsmälleen samanlainen kuin sinä tässä asiassa. En myöhästy melkein koskaan, enkä ole koskaan seitsemän kouluvuoteni aikana myöhästynyt koulusta. Jos sovimme ystäväni kanssa tapaavamme jossain viideltä, olen paikalla jo 5-10 minuuttia aikaisemmin. Ei, en tarkoituksella. En vain osaa läteä siihen aikaan, että olisin juuri täsmälleen sovittuun aikaan perillä. Sitten vielä kun minun ystäväni ovat sellaista porukkaa, jotka myöhästelevät melkein aina, saan odottaa vielä kauemmin. Kouluaamuisinkin joudun melkein aina odottamaan kahta kaveriani, ehkäpä sen takia kun tulen liian aikaisin paikalle.

Kiirettä minulla ei ole paljonkaan. Mietin aina valmiiksi kuinka kauan minun kestää tehdä tekemäni asiat ja varaan aikaa sen mukaan. Kyllähän sitä aina joskus tulee varoittamattomia tekijöitä eteen, jolloin tuppaa tulla vähän kiire. Usein sitä ei kuitenkaan tapahdu. Olen aika täsmällinen ihminen.

Etelämanner

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #26 : Toukokuu 15, 2006, 12:39:32 »
Minä saatan myöhästellä. Riippuen hyvinkin paljon asiasta. Kaverin luona voi venähtää reilustikin yli sen kaksi tuntia.

Myös sama juttu kuin PunaisellaSammakolla nuiden läksyjen kanssa. Erityisesti uskonnon ja matematiikan läksyjen. Harmillinen tapa, joka ärsyttää minua suuresti.

Tappaamisista en myöhästy. Jos jossain pitää tiettyyn aikaan tulla, niin minä tulen, joskus jopa etuajassa. Sillä selvä. Ja koulusta en koskaan ole myöhästynyt. Aamulla (jos koulu alkaa esim. klo 8.00) Olen hereillä seitsemältä tai viisi yli, vaatteet ovat päällä vartin yli, hampaat harjataan kahdessa minuutissa, ylijäämäaika onkin sitten jotain ihan muuta hommaa. Ja repun aina pakkaan.

Ja kouluun lähden kulkemaan klo 7.30 tai viimeistään 7.40.

Myöhästeleminen on harmillista. Mielluummin aikaisin, kuin liian myöhään on minun mielipuiteeni.

Kaappikellon kummitus

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #27 : Toukokuu 15, 2006, 16:07:49 »
Lueskelin vain ensimmäisen sivun viestejä, mutta minä en käsitä ihmisiä, jotka myöhästelevät o_____.

Minä harvemmin olen mistään myöhässä, paitsi jos kamu soittaa "no tuu sit kun tuut..", en välttämättä katso milloin lähden, yleen äsolen kyllä ajassa, mahdollisesti pari- kolme minuuttia etuajassa.. Kouluun lähtöä kyllä vitkuttelen, mutten IKINÄ ole saanut myöhästymismerkintää paitsi kerran kesken päivän, mutta se onkin ihan eri juttu, eikä liity mitenkään unohtamiseen.. Ja kerran olin vähällä saada (astuin juuri luokkaan kun päivänavaus alkoi, josta katsotaan meidän koulussa alkavan myöhästymiskynnys), eikä sekään ollut oma vikani, vaan uskokaa tai älkää, kaverin äidin :D

Minä siis harvemmin lykkäilen mitään, ehkä läksyjä joskus, mutta kokeisiin lukemistakaan en unohtele. Meillä on ylihuomenna enkun koe, ja koska olen opetellut toisen kappaleen sanat ja kaksi aikamuotoa, on minulla vielä hyvin aikaa lukea kaksi muuta aikamuotoa, toisen kappaleen sanat ja kerrata. Sitten pitäisi vielä kirjoittaa leirikirjaan ja voisin lukea Da Vinci-koodiakin ^^ Loistavaa, ja minullahan on hyvin aikaa, vaikka läksytkin pitäisi vielä tehdä. Olen nimittäin sellainen ihminen, joka jakaa tehtäviä useammalle päivälle, ja vaikka ei aina pilkuntarkasti noudattaisikaan niitä, onnistuu jostain syystä saamaan asiat rennosti järjestykseen ;) Uskonnonkokeeseenkin lukiessani: Äh, en nyt tänään jaksakkaan lukea.. Ja 10- tuli :D

"Kaappikellon kummituksen kaappikello ei jätätä" x>

Elewyn

  • Ankeuttaja
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #28 : Toukokuu 15, 2006, 16:46:22 »
Minulla ei ole kovin usein kiire tai hoppu mihinkään, mutta sitten ne ovatkin todella pahoja kun sellainen sattuu. Esim. Tänä keväänä olen jättänyt melkein kaikkiin kokeisiin lukemisen ihan viime tinkaan, juuri edellispäivänä olen vasta muistanut kokeen ja alkanut lukea, ja pahimmassa tapauksessa luen sitten tuntia ennen kyseistä koetta. Samaten esitelmät ja aineenkirjoitukset jäävät melko usein viime tinkaan.
Olen monet kerrat kironnut itselleni kun kirjoitetaan äikän ainetta että miksen ole muistanut tehdä sitä, kun päivää ennen palautuspäivää olen ihan paniikissa. Viimekkin aineen kanssa kävi niin, että ajattelin että nyt teen tästä mahdollisimman tarkan ja pitkän aineen, ja muistan nyt kirjoittaa tätä säännöllisesti, niin eikä mitä, sitten jouduin yötämyöten kirjoittamaan tuskaillen ainetta kun se olisi seuraavana päivänä pitänyt palauttaa.
Samaten esitelmässä. Mietin vielä kahta päivää ennen esitelmää että pitäisikö sittenkin vaihtaa esitelmän aihetta! No en minä tietenkään sitä enää ruvennut vaihtamaan vaan tein nopeasti koneella esitelmän valmiiksi tiedoista joita olin löytänyt. Eli senkin jätin ihan viime hetkiin.

Aamulla on aina joskus kiire, kun jään mietiskelemään tai lukemaan ja sitten huomaankin että on kauhea kiire. Aamupalaakaan ei siinä välttämättä ehdi aina syödä. Mutta yleensä kerkeän kuitenkin ihan hyvin, vaikka herätystä tuleekin melkein joka aamu siirrettyä pari kertaa myöhemmäksi...
Myös kuviksentyöt jäävät joskus ihan viimetippaan. Useimmiten minulta jää töitä kesken, joita sitten teen kotona valmiiksi. Olisi vaikka kuinka paljon aikaa tehdä sitä, mutta rupean tekemään sitä kuitenkin sitten vasta edellisiltana ennen palautusta... Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta harvoin se onnistuu, ja teen "työt" vasta sitten kun on pakko. Huono tapa, mutta minkäs teet.
Muuten ei tule hirveästi myöhästeltyä, mitä nyt joskus on myöhästynyt pari minuuttia seuraavalta tunnilta, kun on jäänyt vahingossa lorvimaan kirjastoon välkällä.
Mutta jos on jotain tärkeitä menoja yms. olen yleensä ajoissa. Samaten muutenkin jos on jotain tapaamisia, niin olen harvoin niistä myöhässä.
Niin joo, myös läksyjen tekemisessä on ongelmia... Olen monesti ajatellut että nyt teen ne heti kun tulen koulusta, mutta sitten ne "yllättäen" jäävätkin myöhään iltaan...-_-

Poissa Loreal

  • Vuotislainen
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #29 : Toukokuu 15, 2006, 20:55:51 »
Voi, jos joku on se ärsyttävä myöhässätulija, joka ryntää hengästyneenä luokkaan viime tipassa, niin se olen minä.
Nukun pommiin vähintään kolme kertaa viikossa, en vain osaa nousta ylös. Joskus myöhästyn bussista, kun jään pimputtelemaan pianoa aamulla kouluunlähdön aikaan, tai sitten unohdan läksyt, tai useammin asia on ehkä niin, etten jaksa tehdä niitä. Kirjat jäävät minne sattuu, ja muutenkin olen mattimyöhänen.
Minusta ajoissa oleminen ei ole niin tärkeää. Mitä väliä sillä on, jos tulee muutamaa minuuttia myöhässä tunnille? Ei kukaan siitä nyt niin paljoa häiriinny, ei ainakaan meidän luokassamme - pulina on taukoamatta niin kovaäänistä, että opettajat eivät edes jaksa välittää siitä.
Ja jos numerot säilyvät hyvinä, mitä väliä on läksyillä? Tai sillä että on kirjat? Eikö se ole tärkeämpää että osaa. Näin minun mielestäni...
No, myönnän kuitenkin, että ainainen myöhästely ei ole niin hauskaa. Se on varmaan ikään kuin sukuvika, serkkuni koko perhe on pahempi myöhästelemään kuin kukaan tuntemani. Viimeksi kun serkkujeni piti tulla käymään, he sanoivat tulevansa siinä kolmen aikaan. No, heidän autonsa oli pihallamme kello kymmenen...
Jos

Poissa Eleanír

  • Lähes vaaraton
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Minäkö?
    • Blogi
  • Tupa: Tuvaton
Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #30 : Toukokuu 16, 2006, 08:59:46 »
Juoksen vaikkei olisi kiire ja kun oikeasti on kiire jään vitkastelemaan ajatellen "ei tässä nyt niin kiire ole, kyllä minä ehdin."

Ja tällä perjaatteella olen aina joko nipin napin paikalla oikeaan aikaan, myöhässä tai sitten rutkasti ajoissa. Mielummin ajoissa kuin myöhässä, voisi melkein olla mottoni, niin usein sitä hoen, vaikken aina sitä jaksa noudattaakaan.

Aamuisin herään kymmentä vaille seitsemän, ihan vain siksi että saatan vitkastella sen kymmenen minuuttia ennen kuin jaksan kömpiä edes alas sängystä. (Parvisänky) Yleensä se kymmenen minuuttia menee kuitenkin pukemiseen, vaikka vaatteet olisivat olleet enemmän tai vähemmän siistissä pinossa jo illasta lähtien. Sitten minä meikkaan ja juon ja jumitan ja on yleensä valmis siinä varttia yli seitsemän keittiön kellon aikaa. Se heittää sellaiset 5-10minuuttia aamusta riippuen, päivisin se kyllä on ihan oikeassa. Kumma kello sanoisinko, silti kovin kätevä.

Koska kello sanoo, että minulla on vielä aikaa, pitää minun ruveta tekemään jotakin. Ehkä yritän meikata vähän lisää ja kokeilla jotakin uutta - joka ei tietenkään ole kovin järkevää tässä vaiheessa. Kun olen sitten jotakin touhunnut näyttääkin kello yhtäkkiä jo puolta. Silloin alkaa tulla kiire ja minä joudun juoksemaan bussipysäkille. Bussi lähtee 7.29 ja siihen pyrin kerkiämään, oikeasti minulla ei olisi mikään kiire, kello näyttää 'oikeasti' vasta 7.25 ja 7.34 tulee bussi, johon minun oikeasti tarvitsisi vasta keretä, ehtiäkseni vaihtamaan bussia.
Koska minä kuitenkin juoksen ehtiäkseni aikaisempaan bussiin, joudun odottamaan toisella pysäkillä sitä toista bussia noin kymmenisen minuuttia.

Kun kyse on jostakin muusta kuin koulumatkasta, olen yleensä paikalla ennen muita, sillä katson aina mieluummin sen aikaisemma, kuin myöhemmän bussin, koska niillä on ikävä tapa olla toisinaan myöhässä ja toisaalta ehdin niihin aivan loistavasti, sillä en ole menossa minnekkään aamulla ja päivällä kaikki sujuu yllätävästi helpommin.

Kun taas ollaan menossa johonkin vaikkapa autolla, eikä aika ole niin tarkka, minä vitkastelen niin, että toisia alkaa ärsyttää. Päätän yhtäkkiä vaihtaa vaatteet 10 minuuttia ene lähtöä, täytyy laittaa hiukset uudelleen, sillä ne ovat jo lässähtäneet ja niin edelleen. Toisaalta meidän isä on sellainen, että se ihan yhtäkkiä vaan ilmoittaa, että nyt lähdetään ja sillä sekunnilla pitäisi olla valmis. Minulle pitää antaa ainakin tunnin varoitus aika.

Kaikenmaailman tehtäviä tulee kyllä lykättyä, mikäli ne eivät olem ieluisia tai aivan liian hankalia minulle. Kyllä minä yleensä pyrin tekemään ne heti, koska muuten on vaarana se, että unohdan ne tyystin. Jos ne taas ovat aivan hankalia tai epämieluisia rupean tekemään niitä pahimmassa tapauksessa edellisenä iltana siinä kymmenen aikaan kun olisi hyvä mennä nukkumaan, silmät kun alkavat siinä vaiheessa harottaa aika pahasti.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan, mutta ei aina silloinkaan.
Menetin kaiken kiinnostukseni psykologiseen analyysiin siitä lähtien kun tiedostin, että ihmiset tuntevat mitä he kuvittelevat tuntevansa.
Siitä oli hyvin lyhyt askel ajatukseen, että he kuvittelevat tuntevansa mitä tuntevat

Poissa Huhutar

  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Henkilö, jota ei tunnista ilman teekupposta
    • Livejournal
  • Pottermore: dustpatronus46
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #31 : Kesäkuu 02, 2007, 10:17:29 »
Ennen minä olin tosi täsmällinen ihminen, tai olin aina ainakin 15 minuuttia ennen sovittua aikaa paikalla. En ymmärrä mikä minulle nyt on tullut. Ihan sama asenne? Aina yhdeksän/kymmenen aamuina, kun äiti ei ole repimässä minua ylös, nukun aina pommiin. Tai sitten menen aamulla nettiin ja myöhästyn näin bussista. Bussit tosiaan. Aina silloin, kun olen myöhässä ne tulevat ehkä minuuttia aikaisemmin kuin pitäisi ja näin myöhästyn ja kerrankin kun olen hyvissä ajoin pysäkillä niin bussi on sitten itse viisi minuuttia myöhässä.

Koulusta myöhästyn siis aina, kun en mene vanhempieni kyydillä kahdeksaksi. Lisäksi viime aikoina olen alkanut jumittamaan konservatorion puolella (koulu ja konservatorio samassa pihapiirissä) juoden teetä, joka on aiheuttanut hirveitä myöhästymisiä. :< Olemme kavereiden kanssa siirtäneet konsan kelloa viisi minuuttia eteenpäin ettemme myöhästyisi, mutta sitten tuleekin ajatus "Äh tuohan on viisi minuuttia edellä, ei vielä mitään hätää". En mää lukiossa onneksi noitten takia myöhästy mitään 15minuuttia, korkeintaan sellaisia pieniä viiden minuutin myöhästymisiä.

Tapaamisistakin myöhästyn ihan kivasti. Jos sovin olevani 11.15 jossain ja pitää kävellä, unohdan aina katsoa kelloa. Viimeksi kun oli määrä tavata Sidaranaa myöhästyin 15minuuttia, unohtuessani keittämään nuudeleita. Pitää ottaa itseäni niskasta kiinni pikemmiten. :>

Alussa olin aina myöhässä konservatorion orkesterin orkesteriharjoituksista. Sain aivan hirveää noottia. Se on aivan hirveän hankalaa olla paikalla kymmentä vaille! Se pitäisi olla varttia vaille tai puolelta. Kymmentä vaille jotain on niin vaikea kellon aika! Mutta olen ottanut sen linjan nykyään, että olen valmiina jo puolelta. Hyvä minä, edistystä!

Olen myös aika kiireinen ihminen musiikkiharrastukseni vuoksi ja välillä tuntuu, että on niin paljon asioita joita pitäisi muistaa ja aina joku meno unohtuu. Lisääksi en osaa hallita kiirettäni ja hoidan asiat ihan viime tinkaan ja saan paljon huonoa palautetta siitä.
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 02, 2007, 15:53:06 kirjoittanut Huhutar »

Kira

  • Ankeuttaja
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #32 : Kesäkuu 02, 2007, 10:27:17 »
Myöhästelen. Usein. Aina. Joka hetki. Nytkin olen varmasti myöhässä jostakin tapahtumasta. Jos koulupäivä alkaa kahdeksalta, lähden kotoa 07.57 Kevätkirkossa piti olla tasan 08.50, minä lähdin kotoa siihen aikaan. Myöhästyn harkoista, kavereiden tapaamisista, junista, bussista yms. En muista milloin viimeksi olin ajoissa jossain.
Tiedän, tiedän, se on huono tapa ja pitäisi lopettaa sellainen heti alkuun, mutta dataus, kirjan lukeminen tai vaikka vain yksinpuhelu kiehtovat enemmän kuin ajoissa oleminen.
Koulusta myöhästymisen ennätykseni on kokonainen tunti, vaikka asun vain alle 100 metrin päässä koulusta. Eli koulubussiakaan en voi syyttää. Mutta jotenkin kun asuu näin lähellä koulua, kuvittelee ehtivänsä, vaikka lähtisikin vähän myöhemmin. Ja minä olen sen verran paksukalloinen ihminen, että en opi virheistäni enkä siis lähde kotoa aikaisemmin. Että näin.

Tämä on tietenkin aihe, mistä ei kannattaisi ylenpalttisesti kehua, mutta näin nyt vain on.

Poissa Fixx

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #33 : Kesäkuu 03, 2007, 17:31:20 »
Minä en myöhästele melkein ikinä. Tykkään olla aina ajoissa sovituissa paikoissa. Vihaan kiirettä, ja siksi teen asiat yleensä heti kun se vain on mahdollista, enkä vasta edellisenä päivä, jolloin on hirveä kiire (ei kylläkään koske koulujuttuja). Eräs ystäväni taas on aina myöhässä joka paikasta. En ymmärrä miten voi aina unohtaa katsoa kelloa tai arvioida ajan käyttönsä niin väärin, että ainaa myöhästyy joka paikasta. Yleensä jos sanon että tavataan jossain 10 minuutin päästä niin olen sielläkin ajoissa tai juuri silloin kun pitikin, vaikka minulla olisi ollut hirveä kiire, teen vain kaiken niin nopeasti ja lähden heti kun voin. Kokeisiin lukua sen sijaa viivytän aika paljonkin, jos ei ole fiilistä lukea niin silloin en lue. Piste. Ja tämän takia lukeminen jää yleensä aina aika viimetippaan.

// Snowrose, luonnollisesti ;)
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 15, 2008, 19:57:02 kirjoittanut Pferd »

Poissa Snowrose

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #34 : Kesäkuu 06, 2007, 21:20:52 »
^Taidat puhua minusta tuossa kun mainitset ystäväsi? ;p

Myöhästelen. Aina ja kaikkialta. No okei en ehkä ihan lentokoneista tai lääkäreistä. Mutta kaikesta muusta mahdollisesta. En edes muista enää milloin olen viimeksi ehtnyt aamulla bussiin juoksematta henkihieverissä koko matkaa. Enkä aina ehdi juoksemalla. Koska jos bussi lähtee 7.50 niin minun pitäisi lähteä kotoa viimeistään klo. 7.45 kuitenkin joka ikinen aamu alan vasta pakkailla laukkua ja etsimään bussilippua ja avaimia noihin aikoihin. Aikaahan minulla olisi kyllä aamulla etsiä tavarat valmiiiksi, mutta luen mielummin Hesarin kannesta kanteen kuin olen ajoissa koulussa :/

Kaikki koulujututkin hoituu viime tingassa. Läksyt teen yleensä edellisenä yönä jos jaksan tai vaihtoehtoisesti välkällä koulussa. Sanakokeisiinkin luen edellisellä välitunnilla. Mutta olen kuitenkin parantanut tapani. Onnistuin jopa aloittamaan tekemään 10 sivuista tutkielmaa 2 viikkoa ennen deadlinea!! Olen aika ylpeä itsestäni tuon johdosta. Olkoonkin, että tuo yksi saavutus ei korvaa sitä, että kokeisiin luen edellisenä iltana sen verran kun satun jaksamaan.

Aikaa minulla todellakin olisi hoitaa kaikki ajoissa, mutta aina on olevinaan jotain muka tärkeämpää, kuten dataaminen, lehden lukeminen ja televisio katselu. Koko ajan takaraivossa nakuttaa pieni ääni, joka sättii siitä kun vaan löhöän vaikka pitäisi olla tekemässä jotain tärkeämpää. Kaikista tapaamisistakin olen yleensä sen 5 min. myöhässä, mutta onneksi kaverini tietävätkint tapani jo. Ja poikaystäväni on vielä enemmän myöhässä joka paikasta joten ei se haittaa. Siivouksen lykkäämisessä olen kyllä aika taitava jo omastakin mielestäni. Pystyn vaikka millä  verukkeilla siirtämään sen "huomiseksi". Ja sitten yritän hikipäässä jotain vähän siistiä paikkoja kun on vieraita tulossa ja huoneenikin on aina kauhean näköinen.

Nyt kuitenkin vähän on pitänyt tsempata koirien takia tota saamattomuutta. Nykyään kynsien leikkuut ja harjaamiset ei edes ole myöhässä kuin 2-3 päivää.(paitsi tälläkin hetkellä rokotukset ovat vuoden yliaikaa, mutta ei puhuta siitä) Oikeastaan koko meijän suvula on tapana myöhästyä joka puolelta. Ja on joka sukupolvi parantanut edellisestä. Vaari ja mummi on aina n. 2h myöhässä kaikkialta, äiti ja iskä ovat vain 15min-30min myöhässä ja minä ja veljeni 5-15 min. myöhässä. Katsotaan jos oma jälkikasvu onnistuisi olemaan ajoissa :P
Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann

Poissa Nimue

  • broccoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I’m collapsing in stellar clouds of gas.
  • Tupa: Mary Sue
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #35 : Lokakuu 25, 2007, 17:48:44 »
Olen yleensä ajoissa. Kaikki ystävänikin ovat yleensa ajoissa. Kivoja kavereita mulla :) Inhoan kaikenmoista kiirettä, ja myöhästelyä, ja eniten sitä kun joku myöhästyy jostain tärkeästä jutusta, esimerkkinä vapaaliput, jotka joku ystävistäsi on hankkinut leffaan. Sitten se myöhästyykin. Mikäli siihen on hyvä selitys (=myöhästyin bussista, bussi oli myöhässä, äiti etsi auton avaimia (? :D)) tai jotain muuta vastaavaa, niin ei se sitten haittaisi. Mutta jos huolimattomuuttaan on myöhästyy, aiaiai :<

Minulla on ärsyttävä tapa patistaa veljeäni jo tulemaan, kun menemme yhteisellä bussilla. Hänellä on vielä tekemistä 5 vaille kahdeksan, kun taas itse seison valmiina eteisessä. Ja bussi tuleekin vasta 8.05 :> Useimmin siis ajoissa, mutta kiire kaikkialle. 
"You being all mysterious with your - cheekbones and turning your collar up so you look cool."

Kommando

  • Ankeuttaja
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #36 : Lokakuu 25, 2007, 19:58:42 »
Inhoan kiirettä ja myöhästelyä, ja kuitenkin jätän kaiken aina viime tippaan ja tulen myöhässä paikkaan kuin paikkaan. Eli ennemminkin tämä on minulle sääntö kuin poikkeus.

Useimmiten osaan kyllä ajoittaa kouluun tulon jollain ihmeen keinolla siihen, kun kellot ovat soineet, mutta opettaja ei ole vielä tullut luokkaan. Ja vaikka tulisinkin luokanoven sulkeuduttua, en ole kuin pari minuuttia myöhässä - mutta ne ovat pari tosi ärsyttävää minuuttia!

Kokeisiin lukeminen jää lähes aina viimeiseen iltaan. Aina tulee ajateltua "no kyllä mä myöhemminkin ehdin, tässä on vielä monta viikkoa aikaa" ja hups vain, onkin jo sunnuntai-ilta ennen maanantain koetta. Enkä kovinkaan usein tee mitään, ennen kuin on tosiaan pakko. :p Minulle täytyy olla jokin syy, miksi tehdä jotain tarpeeksi ajoissa. Motivaationpuute vaivaa, ja sitten onkin jo kiire. Kiire taas luo negatiivisen maun ja asian hoitaminen innostaa vielä vähemmän.

Tiedän tasan tarkkaan, että myöhästelyni riippuu minusta itsestäni. Olen sellaista tyyppiä, että jos minulla on fiiliksiä vaikkapa kirjoittaa, soittaa kitaraa tai tehdä muuta sellaista, mistä itse pidän, todellakin teen niin. Siis vaikka kuinka olisi jotain paljon tärkeämpääkin tehtävää. Olen turhan huoleton, tuumaan aina, että no kyllä sitä myöhemminkin ehtii. Todennäköisesti sitä ei sitten ehdi.
En kuitenkaan saa tehtyä sille mitään. Hölmö minä.

Kyllä minä vielä joskus! :'D

Poissa kääpiö

  • Vuotislainen
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #37 : Lokakuu 26, 2007, 21:41:20 »
Joskus painoin torkkua ainakin viisi kertaa ennen kuin heräsin, mutta olen ryhdistäytynyt ja painan sitä nykyään enää kerran. :D Kouluun ehdin yleensä ajoissa tai juuri ennen opettajan tuloa luokkaan. Yhden kaverin kanssa sovitulle tapaamispaikalle ehdin aina ajoissa, koska meillä on kilpailu kumpi ehtii ensin. :D Muiden kavereiden kanssa saatan myöhästyä vähän. Joskus on joitain kausia että myöhästyn aina, tai olen liian ajoissa paikalla. Kokeisiin lukeminen jää lähes aina edelliseen iltaan, läksyt joskus välituntiin ennen tuntia. :s Aina teen ne 'kohta' ja sitten ne unohtuu.

Poissa rave

  • Tittelitön
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #38 : Lokakuu 30, 2007, 19:51:05 »
Minulla on usein kiire, mutta olen silti aina myöhässä. Mikä raivostuttavin piirre, kun ihmiset eivät osaa olla ajoissa jos niin on sovittu, mutta tadaa, tässä hyvä esimerkki ko. tapauksesta. Yleensä käy niin, että jätän kaiken niin viime tinkaan, että tulee ihan kamala kiire, siksi olen siis kiireinen mutta kuitenkin myöhässä. Minulla on vino pino rästiin jääneitä asioita, esim. kouluhommia, kyllä minä ne aina lopulta hoidan, yleensä ihan viime tinkaan, mutta useasti myöhässä. Tämä ei sinäänsä ole laiskuuden piirre, koska en osaa elää ilman jonkin sortin stressiä, jos minulla on vapaapäivä kaikista hommista (läksyt tehty, vkl, ei kotihommia, jne...), niin en osaa vain olla. Sitten on pakko kehittää jokin "tehtävä" itselleen, mikä tuo pienen määrän sitä mukavaa stressiä, kummallista.

Mutta etten hivuttaisi toisia aiheita niin palataan... On tiettyjä asioita, mistä pidän aivan viimeiseen asti etten myöhästy. Esim. toiselle asteelle hakiessani oli sellainen haastattelu, niin pidin huolen että olen enemmän kuin ajoissa, kun kuitenkin on kyse tärkeistä asioista, tai jos menen matkoille vaikkapa perheeni kanssa, olen minä se joka tahtoo mennä kymmenen tuntia ajoissa lentokentälle, ettei varmasti myöhästytä. Eli otan siis stressiä siitä, että ollaan ajoissa liian ajoissa, tiedättehän?

Kuitenkin, omassa myöhästelyssä ja minussa kurjinta on se, etten voi millään sietää muiden myöhästelyä. Lievästi sanottuna tulee kammottava ketutus, kun itse on saanut raahatuksi täysin ajoissa itsensä elokuvateatterille, ja kaveria ei näy mailla eikä halmeilla, sitten saa puhelun missä joutuu vakuuttamaan että odottaa varmasti hänen saapumistaan eikä mene ennen hänen tuloaan saliin, ja sitten jää elokuvan alku näkemättä myöhästelijää odotellessa. Argh. Minulle ei enää kaverit puhele omasta myöhäisyydestäni, yleensä he sanovat jotain "hei, se on Sanni" jos joku kyselee miksen ole jo tullut. Mutta todellakin pidän huolen ettei edellämainitun elokuvatapauksen kaltaisia myöhästymisiä tule, koska ne oikeasti suututtaa... Eri asia jos joku on koulusta joka päivä myöhässä (kuten minä) koska se ei sinänsä vaadi muilta uhrauksia eikä koske heitä.

Mutta koetan nykyisin lähteä ajoissa kotoa, ilman hirveää kiirettä, ettei tarvitse hengästyneenä tulla juurin nimenhuudon perään luokkaan.
akfjldjklk

Dylaine

  • Ankeuttaja
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #39 : Marraskuu 05, 2007, 16:45:31 »
Tunnustan, minäkin olen (krooninen) myöhästelijä. Kavereideni on todella vaikea ymmärtää, miten voin puolivahingossa olla myöhässä koulusta lähes joka aamu. Minun on itsekin aika vaikea ymmärtää, miten onnistun siinä. Mutta niin se nyt vain on. Tiedän, että jos yrittäisin ihan ihan tosissani, voisin ehtiäkin ajoissa. Mutta jo pelkkä tosissaan yrittäminen on aika vaikeaa sekä vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Olen joskus myöhästynyt koulusta kolmekin tuntia, mikä on ennätykseni. Sinä aamuna nukuin ensin pommiin, joten päätin lintsata kaksi ensimmäistä liikan tuntia. Olin lähdössä kouluun liikan jälkeen, mutta sitten huomasin, että olisin myöhästynyt vielä kolmanneltakin tunnilta, joten päätin lintsata senkin. Nyt te varmaan kysytte, miksi edes vaivauduin menemään viimeisille tunneille. :D Tavallisesti tulen "vain" noin 1-10 minuuttia myöhässä, toisinaan enemmänkin. Kaikkiin tärkeisiin tapaamisiin, joista ei mitenkään saisi myöhästyä, juoksen ihan hiki hatussa ja ehdin yleensä juuri sillä viimeisellä minuutilla paikalle.

Minulle tulee myös kauhea kiire kaikkien aineiden palauttamisessa ja useimmiten venytän palautusta, sillä tiedän, etten saa nelosta, vaikka aineeni olisikin myöhässä.

Myöhästely on todella huono tapa ja minun pitäisi yrittää päästä siitä eroon. Olen vain tottunut siihen, mutta tästä viikosta lähtien en enää ikinä aio myöhästyä. Promise!

Poissa Posityyhtynen

  • Nokankopauttaja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #40 : Helmikuu 24, 2008, 19:55:44 »
En monesti myöhästy, kuten tänä vuonna en ole myöhästynyt muistaakseni kertaakaan, mutta olen monesti ollut viime tipalla paikalla, ihan punasena, koska on pitänyt juosta tms. Perheeni pitää minua hitaana ihmisenä, ehkä joidenkin rinnalla olen, mutta on minulla paljon hitaampia kavereita. Kaikki eivät ole nopeita kaikessa, syönti on minun kynnykseni. En ikinä ole syönyt kovin nopeasti, kun taas kaverini joka on aika ripeä ja näin on syönyt puoli lautasta kun minä vasta kaksi lusikallista.

Kun harrastuksiin pitää lähteä on aina aikaa hyvin valmistautua, mutta paikan päällä olen juuri ja juuri. Kun esimerkiksi balettini alkaa torstaina 19.30 katson kelloa ehkä joskus 18.50 aikaan ja ajattelen että laitan tavarat kasaan ja näin, huikkaan äidille että valmistautuu(tai toisin päin) ja silti huomaamme, että lähdemme kotoa vasta joskus 15 yli. Meiltä kaupunkiin on noin 10min. matka, jos oikeen hyvä tuuri käy liikennevalojen kanssa :) sitten paikan päällä pistän tossut jalkaan ja menoksi, katson kelloa salissa ja huomaan että tasan puoli tai paria minuuttia vaille.

Kun katson linja-auto aikatauluja ja huomaan että vielä kerkeän hyvin ottaa jotain välipalaa ja pukea ja lähteä kävelemään 100m pysäkille, huomaan että aikatauluni pettää jossain vaiheessa sitten juoksen pysäkille ja kuitenkin joudun odottamaan aina väh. 5-10 min. :) mutta linja-auto ei odota, joten parasta olla ajoissa.


♥ When you are feeling sad, read Harry Potters and you'll be happy again, with chocolate you'll be superhappy Ü
(PS. Twilight is also good alternative)

Poissa Argonblue

  • Parasta ennen: 17.11.2009
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #41 : Helmikuu 28, 2008, 17:49:22 »
Myöhästely on tosiaankin vain huono tapa. Kuten niin monet huonottavat, se on helppo oppia, mutta siitä on vaikea päästä eroon. Itse päätin noin 3v sitten alkaa opetella olemaan ajoissa. Nykyään se alkaakin vähitellen jo sujua. Havaintoni mukaan pitää vain odottaa odottamatonta, aina sattuu jotain ja sitten onkin jo myöhässä. Alituinen valppaus! Toisaalta kun tämän oivaltaa ja oppii hallitsemaan, niin on elämä ainakin hitusen helpompaa. Päivän parhaat hetket ovat mielestäni ne jolloin ei ole kiire mihinkään. Paitsi syömään.
"We will be perfect...    ...in every aspect of the Game"

Vastarannankiiski vauhdissa taas...

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #42 : Helmikuu 17, 2009, 12:24:18 »
Olen viimeistään viime tipassa paikalla, enkä myöhästele juurikaan, tärkeissä tilanteissa olen aina paikalla hyvissä ajoin, koska on suorastaan epäkohteliasta myöhästyä. Etenkin, jos se ei johdu jostain itsestä riippuvasta tekijästä, kuten äkkiä syttyneestä sotatilasta, äärimmäisestä luonnonilmiöstä (auton kaivaminen kevyesti sen peittävästä kinoksesta vain huomatakseen kaivaneensa esille naapurin autoa, voi aiheuttaa pienimuotoisen hermostumisen lisäksi myös töistä myöhästymisen) tai bussiaikataulujen pettämisestä ;)

Eniten minua ottaa päähän tilanteet, jossa porukka saa valua tilaan jonkun tietyn ajan sen määräajan, jolloin joku asia on alkanut.Tämä aiheuttaa kuitenkin aina jonkun verran häiriötä ja jos olen sattunut nousemaan väärällä jalalla sängystä sinä päivänä, minua ei ainakaan hirveästi huvita katsella sitä pientä hälyä, joka syntyy porukkaa tippuu paikalle hiljalleen. Eniten minua kuitenkin ottaa päähän, jos krooninen myöhästely kuitataan vain sillä, että kuvastaa henkilön omaa huoletonta elämänasennetta, jota vastaan me tiukkapipot olemme.

Mutta osaan välillä minäkin, olin kirjaimellisesti siinä ja siinä, että ehdin ajoissa englannin yo-kuunteluun. Olin viimeinen joka tuli paikalle ja oli alle minuutista kiinni, että minut edes voitiin päästää enää sisään. Joskus näinkin päin.
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Sephire

  • Ankeuttaja
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #43 : Helmikuu 17, 2009, 14:15:57 »
Juoksin lakkiaisiinikin housut kintuissa ja mekko puoliksi puettuna. Synnyin myös isoäitini hautajaisten jälkeen. Tätä Cassandran varoitusta kukaan ei tietenkään ymmärtänyt, ja verenpaine lääkitys jäi ihmisiltä hakematta.
Tällähän ei ole mitään tekemistä omien valintojeni kanssa. Myöhästyminen on geeneihinin kirjoitettu käyttäytymishäiriö, joka pitäisi jo tunnistaa ja kirjailla sukunimeni syndroomaksi. Ihmiset eivät vain koskaan tajua asiaa, vaan käyttäytyvät kuin myöhästyjä olisi joku muusansa menettänyt luuseri. Muutamat alkavat valittaa kuin isrealilaiset sivarit mariset yleisesti palestiinalaisista. Joka päivä. Ehkä muutankin seuraavaksi Afrikkaan, ja asun savikylissä kunnes kuolen AIDsiin. Ja näin evoluutio nakertaa pois myöhästelyn...


Jos aivan tosissani naputtelen, ei myöhästely ole ongelma minulle. Se oli ennen kuin tajusin, että olen täysin vapaa itsestäni siinä merkityksessä, että valinnoillani ei ole rajoja. Minun pitää vain tehdä niitä asioita, joista välitän ja mieluiten ihmisten kanssa, joiden kanssa tulen toimeen. Kaikki sujui pitkälti omalla painollaan, kun tutustuin samanhenkisiin ihmisiin. Olin ennen niin paljon hermostuneenpi pienistä asioista ja tein asioista vain vaikeampia sulatella.

Poissa Laku

  • paperisydän
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Laku's life
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #44 : Helmikuu 17, 2009, 14:59:04 »
Mä olen suunnilleen poikkeuksetta aina etuajassa paikalla. :D Esim. monena iltana olen menossa jo treeneihin ja kappas kehveli, ovet vielä lukossa. hehe. Koulutunteja ja niille saapumista ei tokikaan lasketa. Niille ei ole kiire, yleensä niiltäkin myöhästyn vain, jos hyyyyyvin ilkeät ysiluokkalaiset kaverini pakottavat minut olemaan hetkisen vielä. Toinen vaihtoehto tietty onkin, että joku idiootti sulkee luokanoven liian ennen. :D
Ja sitten olen aika nopeakin jos tarvitsee. Todistin taas eräs päivä; heräsin 07.04, linkka lähtee 07.10. Siinä sitten puin, pakkasin repun ja ihan rauhassa kävelin pysäkille. Ja taisin vielä jonkun banaaninkin hotkaista? :D No, tokikaan peiliin en ehtinyt edes vilkaista; toivoin vain, että hiukset olisi edes kerran kiltisti eivätkä pörröttäisi jokaiseen väli-ilmansuunnan väli-ilmansuuntaankin..  Enkä meikatakaan ehtinyt. :D Mutta koululinkkaan ehdin. ;) Uusi ennätys, seiskalla vedin saman rulianssin, heräsin ruhtinaalliset kaksi minuuttia ennemmin. Noh, yksipäivä heräsin kuusi yli, olisin ehtinyt, jos olisin jaksanut. Isä vei sitten toiselle tunnille.
Mutta mulla siis kiire ei ole mikään uusi juttu, vaan selviän siitä melko hyvin. ^^
Close the doors but never look inside
Time will tell if all your love has died


Poissa Barella

  • Vuotis-kuollut
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • <3
    • Lohikäärmeliiga - Vuotishuispausjoukkue
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #45 : Helmikuu 17, 2009, 15:25:23 »
Olen useimmiten ajoissa joka paikassa, tosin melkein aina viimeisenä. Esimerkiksi kun menen kendoon, lähden aina kymmenen minuuttia myöhässä, pyöräilen kovinta vauhtia mitä jaksan ja olen yleensä paikalla juuri kun muut aloittavat treenit. Kyllä myöhästynkin joskus, mutta yleensä olen se, joka saapuu hengästyneenä paikalle viimetipassa. Perheeni tietää tämän ja yrittää nopeuttaa matkaanlähtöä laittamalla minut etsimään tavaroita niin ajoissa, että ehtisimme vähän aikaisemmin, mutta minkäs minä sille voin, kun olisi vielä kymmenen minuuttia ennen kiirettä, on pakko olla vielä vähäsen koneella tmv. :) Koulu taitaa olla ainoa paikka, johon ehdin senverran ajoissa, että ehtii kavereiden kanssa hiukan juttelemaan ennen koulun alkua... Minun onnekseni siis ehdin kouluun. Alemmilla luokilla myöhästelin, mutten silloinkaan kovin usein. Tavaroiden unohtelu vaikuttaa myös hyvin merkittävästi näihin kiireisiini. Pitää vielä ovesta ulos päästyäänkin varmistaa että kaikki on mukana, ettei tarvitsisi palata takaisin. En minä kovin usein tavaroita unohtele, mutta niinkin saattaa käydä (pahinta on kun on sellainen tunne että jotain jäi, vaikka kaikki on mukana).

~Barella
~Barella
Maailma on tulvillaan ylimaallisia olentoja, jotka kärsivällisesti odottavat älymme terävöitymistä.
                 -Eden Phillpotts

Poissa Heliodora

  • haihattelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #46 : Helmikuu 17, 2009, 15:26:39 »
Mä olen AINA myöhässä. Joka päivä juoksen kouluun henki kurkussa, et pliis älä anna mun saada myöhästymistä. Mä en käsitä miksi mä lähden aina niin myöhään. Ehkä se johtuu siitä, että en saa vain itseäni ylös sängystä...

Myöhästely on minulla jotenkin vähän kausittaista. Välillä olen ihan ajoissa paikalla ja välillä aina myöhässä. Meidän perhe on aina myöhässä kaikkialla, koska meillä menee aina aikaa lastautua autoon ja laittaa kaikkien tavarat valmiiksi yms.

Mä en oo kauheen hyvä kiiressä, en osaa kattoon kelloo ja silleen ja oon muutenkin niin laiska, että kun kaikki koulutyöt esim. jää aina viimetinkaan. TOSIN sain just äikän esitelmän takas, jota olin tehny kauheessa ahdistuksessa ja paineessa vikana iltana, ja sain siitä 10-. O_o Ehkä minulla on salaisia kykyjä :D.
for every lie I unlearn I learn something new
I sing sometimes for the war that I fight
'cause every tool is a weapon - if you hold it right.

Poissa Hippogriff

  • :)
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • Pottermore: SicklePotion51
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #47 : Helmikuu 17, 2009, 15:38:24 »
Haa, minut voisi luokitella myöhästelijäksi. Olen joka paikassa joko nipinnapin sovitussa ajassa tai sitten minuutin pari myöhässä. Esimerkiksi torstaisin, koulumme alkaa 5 vaille 10, tulen aina tasan 10 kouluun ja sen takia minulla onkin myöhästymisiä lähes joka torstailta koko lukuvuonna. En ymmärrä, vaikka lähtisin kuinka ajoissa, niin aina tulee joku pieni este (esim. hanskat hukassa) ja etsinnät venyy niin että pitää polkea täysillä että ehtii edes tasaan asti. :D

Isäni on juuri samanlainen kuin minäkin, hänkin tulee joko myöhässä tai nipinnapin oikealla hetkellä. Äitini taas tulee joka paikkaan reilusti ennen sovittua aikaa. Harjoituksiinkin hän vie minut aina parikymmentä minuuttia etuajassa :>.

Paha tapa myöhästyminen on, toisinaan. Pitäisi yrittää ryhdistäytyä tämänkin asian kanssa :p.

Poissa Rainmaker

  • Rukka-Peikko Takkutukka
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #48 : Helmikuu 20, 2009, 13:37:30 »
Tällä hetkellä elän kyllä aika kamalassa kiireessä. Viime perjantaista asti työtahti on ollut 150% (myös viikonlopun), ja vasta nyt tulee vastaan pieni hengähdystauko. Kuitenkin koko ensi viikko menee taas mieletöntä työvuorta purkaessa. Nyt on tosin ihan pakko laskea työtaakka hetkeksi alas ja rentoutua kunnolla. Saatan olla jossain määrin mukavuudenhaluinen, mutta jatkuva paine kiristää ainakin minun pinnani aika tiukoille, ja minun on pakko saada edes pieniä taukoja väliin.

Pyrin aina ehtimään tunneille ja eri tilaisuuksiin ym. ajoissa. En pidä myöhästelystä, ja varsinkin silloin, kun on kyse jostain tärkeästä jutusta, stressaan valtavasti siitä, ehdinkö varmasti ajoissa paikalle. Tulen mielelläni hyvin etuajassa, varsinkin jos tilaisuus tms. on jossain paikassa, jota en ennalta tunne. Sitten saan ainakin sekoilla kaikessa rauhassa ja ehdin vielä paikan päälle sovittuna aikana. Yleensä pyrin selvittämään etukäteen mahdollisimman tarkasti olosuhteita tai sitä, missä tapaamispaikka sijaitsee, jos en ole käynyt siellä aikaisemmin.

Edellä mainituissa asioissa olen aika täsmällinen, mutta esimerkiksi suurien töiden tekemisessä saatan joskus jättää asioiden tekemistä viime tippaan. Hyvä esimerkki on vaikkapa koulutyöt, kuten ja tentit tutkielmat. Ajattelen, että ehdin kyllä hoitaa asian myöhemminkin. Olen mielestäni ihan kohtuullinen kirjoittaja, joten toisinaan ajattelen, ettei kiirettä tule. Joskus käy sitten niin, että väkerrän jonkin suuren tutkielman parissa päivässä ja olen sen jälkeen aivan naatti. Silloin taas ryhdistäytyy hetkeksi ja hoitaa kirjoitustehtävät pois alta ennen kuin ne kaatuvat päälle. Lukemisen kanssa on joskus vähän sama juttu. Jos pitäisi kerätä tietoa tutkielmaa varten, saatan heittäytyä hirveän laiskaksi ja jättää senkin homman sitten ihan viime tinkaan. Periaatteessa nautin siitä, että saan tehdä asiat rauhassa ja hitaasti, mutta kuitenkin lipsun valitettavan helposti siitä.
Yhä, marras-iltana, kuljemme kahden. | "I AM VAMPIRE. HEAR ME TWINKLE." | Destination anywhere | There's a meaning to all that fades.

Fonda

  • Ankeuttaja
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #49 : Maaliskuu 07, 2009, 20:22:34 »
Hahah, vihdoinkin keskustelu, johon voin kirjottaa. (-;
Oon jokapäiväinen myöhästelijä. Vaikka aina vanhemmat on sanonut, että "lähde sitten ajoissa!" (kun itse ovat molemmat sellaisia, jotka aina ajoissa joka paikassa.) Joo, no kuten arvata saattaa en sitten lähdekään ajoissa. Yleensä kun aikaani vietän tässä koneella, ja olisi vaikka jokin harrastus mihin pitäisi n. viiden minuutin päästä lähteä. Äiti sitten tuppaa aina muistuttamaan että "lähde jo, voisit olla kerrankin ajoissa!" Krhm.. en oikeastaan jaksa lähteä ajoissa. En ole lähes koskaan etuajassa missään. Ja jos olenkin, niin se onkin jo aikamoinen ihme ja saavutus.

Jos harrastukseen pitää lähteä, jätän sen viime tinkaan. Toki esim. kun tanssiin olen illalla lähdössä, laitan kamat jo valmiiksi päälle ja pakkaan reppuun kännykän ja avaimet ja muuta mitä tarvitsen, ja istahdan sitten vielä vähäksi aikaa koneelle. Ajattelen samalla "ääh pitäis kohta lähteä.. no voisin olla viel pari minuuttia, ei se pahakaan olis.."  
Ja tuota.. sitten olenkin n. viisi minuuttia liika-aikaa koneella, syöksyn käymään vessassa ja kaahaan, kyllä, kävellen n. 1km jäisillä kaduilla sinne missä harrastukseni pidetään. Matkalla vilkuilen hätäisenä kelloa, voih se on kohta seitsemän.. mutta ääh kyllä mä ehin!
Nojaa.. saavun paikalle minuuttia vaille harrastukseni alkua, ja ihme ja kyllä, ehdin melkein aina tunnille, ennen kuin muut ovat aloittaneet.

Odotan kauhun sekaisella stressillä sitä, kun tulen oikeasti, pahasti myöhässä.

Minuakaan ei auta, vaikka laittaisin illalla vaatteet ja koulukirjat valmiiksi, vaikka laittaisin herätyskellon soimaan n. 15min. etuajassa.. nääh johtuukohan se siitä, että menen aina liian myöhään nukkumaan. Tähän tosin liittyy muitakin syitä, kuten stressiä ja sitä että nukahdan yleensä vasta puoli tuntia-tunti siitä kun olen mennyt sänkyyn.
Aamulla sitten kun herätyskello soi, painan sen pois ja aah, nukun vielä puoli tuntia, kunnes kello on seitsemän. Kiire rupeaa tulemaan jo. Käytämme nääs samaa WC:tä veljeni kanssa, ja hänenkin on tottakai päästävä vessaan aamulla, joten en minäkään _saisi_ olla siellä niin kauaa kuin olen.. koska aina väsyttää..

Jaa no lähden yleensä kouluun n. kymmenen minuuttia ennen kuin kellot soivat. Ja matkaa siis on n. 1km, kävellen tottakai. Jälleen kerran kaahaan jäisillä kaduilla, ja hermostuksen tulviessa kehooni, kuullessani kellojen soivan, vaikka itse olen yli sadan metrin päässä koululta. Ääh, hirveä kiire, mutta siltikään en jaksa juosta. Kävelen rauhallisesti koulun ovelle ja ehdin, ainakin tähän mennessä olen ehtinyt aina ennen opettajaa luokkaan. Nololta se kyllä joskus tuntuu, varsinkin nyt kun olen joka päiväinen myöhästelijä.


Vanhemmat muistavat sen, että ainakun johonkin lähdetään, minä olen se ketä odotetaan. Mahtavaa on tulla johonkin kylään, tutuille tai vieraimmillekin, myöhässä.. hmm. Äitiä nolottaa, ja minä olen kai niin kylmä ihminen, kun en välitä tulla ajoissa. Jaa? Hmm. Näen tilanteeni jotenkin samantekevänä. Olen kai aina ollut sekavalla tavalla sekä optimisti, että pessimisti. Optimistisella tavalla ajattelen aina kun olen myöhässä jostakin. "Ääh kyllä mä ehdin, ope tulee kummiski myöhässä. Joku muuki saattaa olla myöhässä.. ehdin sit sen kaa samaan aikaan tunnille jajajaja niin.." Pessimistinä ajattelen myös myöhästellessäni, "nonii taas myöhässä, enkö mä ikinä osaa lähteä ajoissa. Vois kerranki ottaa ja lähteä viis minuuttia, ni ei tarvis tuntea itteänsä näin surkimukseks, kun aina mut sitte muistetaan myöhästelijänä.." Yms.. nojaa. Onneksi moni muukin meidän luokalta on niitä, jotka tulevat aina viime tipassa.

Toivon että tästä tavasta pääsisin joskus eroon, vaikeaa siitä kyllä tulee, varsinkin kun on jotenkin vain 'syntynyt' tällaiseksi hitaaksi.

Poissa Raimei

  • Ms. Stalker
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #50 : Elokuu 21, 2009, 18:11:12 »
Myöhästymisestä ei ole tullut minulle vielä tapa, mutta kiireestä on.
Ennen aamulla minulla oli parhaimmillaan 20 minuuttia aikaa, ennen kuin täytyy lähteä kouluun. Nykyään... Todella vähän, nykyään
lähden kouluun todella myöhään ja koulun kello kerkeää soida kun se on vasta horisontissa.. Ja olen aika outo, miten sen nyt
sanoisi, en ikinä halua myöhästyä ja menetän yöuneni, jos en ole tehnyt läksyjä. Kaikki mikä on vähänkin väärin, saa
minut hermostumaan todella ja kuvittelemaan, että maailma kaatuu... Sen takia olen melkein joka aamu ihan paniikissa.

Vaikka kello herättää minut samaan aikaan kuin ennenkin, olen silti kiireisempi. En tiedä mistä se johtuu, syönkö hitaammin? Puenko
hitaammin? Kai se johtuu siitä, että vanhenen. ;)

Meidän luokka on kokonaisuudessaan aina myöhässä. Enemmän kuin kaksi oppilasta tulee joka aamu myöhässä, vähintään muutaman minuutin verran. Pojat, jotka ovat ah niin innokkaita jalkapallon pelaajia, "eivät kuule" kellojen soittoa välitunnilta sisälle ja myöhästyvät. Minä en ole kaiketi koskaan myöhästynyt tunnilta tai koulusta, mikä on hyvä. Silti on ainainen kiire...
Älä minua katso, en minä mitään sanonut!

Darth Lily

  • Ankeuttaja
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #51 : Elokuu 21, 2009, 19:37:55 »
Minäkö myöhässä? Aina.

Koulussa myöhästelyni ei enää herätä ihmetystä, pikemminkin se jos satun joskus olemaan ajoissa. En mä oikein tiedä miks oon aina myöhässä, se johtuu monista asioista. Aamulla väsyttää ja ei jaksa nousta ja sit torkuttaa herätyskellolla monta kertaa ja yhtäkkiä huomaa, et koulu alkaa puolen tunnin päästä. Tai sit sammuttaa kellon, ajattelee et nousen ihan just ja nukahtaa uudestaan. Jos näin ei käy, sit vaan muuten menee aikaa, kuten hiusten laittoon tai aamupalan syömiseen tai jotain. Yläasteella olin jatkuvasti jälkässä myöhästymisten takia.

Läksyt todellakin tehdään välkällä ennen tunnin alkua ja kokeisiin luetaan viimeisenä iltana. Joo, huono tapa. Mä en vaan osaa aloittaa ajoissa, ajattelen et ehtii sen myöhemminkin. Ja sit tulee kiire...

Paikalla samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #52 : Lokakuu 31, 2009, 11:17:07 »
Ihme ja kumma on tapahtunut, kun kiireyttä on oltu jakamassa: minulle on annettu valikoiva kiire. Kouluun, tapaamisiin yms. tilaisuuksiin, joihin olen menossa yksin, olen aina ajoissa (tosin jos joku on mukanani, saattaa myöhästyminen olla todennäköistä juuri sen toisen henkilön hitaasta toiminnasta).

Toisaalta, koulujuttujen kanssa tulee aina kauhea kiire. Monet projektit, esitelmät, läksyt ja sanakokeet buukattuna niin lyhyelle aikavälille - mutta mistään ei riittäisi tarpeeksi aikaa näille kaikille. Kaiken saan valmiiksi juuri ja juuri ajoissa, onneksi. Tällainen pieni stressin aiheuttaja on välillä hyvästäkin, sitä saa aina välillä viimeisillä voimillaan ihmeitäkin aikaan. Huonona puolena tulee tietenkin väsymys, kun niskalimassa joutuu puurtamaan näin lähes joka ilta.

Kiire on kiireisille ihmisille, hoppu hoppuilijoille ja myöhästely myöhästelijöille. En pidä itseäni kuuluvaksi mihinkään näistä ryhmistä, minulla on välillä vain liian vähän aikaa ja liikaa tekemistä.
« Viimeksi muokattu: Joulukuu 13, 2009, 18:47:12 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa EJR

  • Varjelusten toinen puoli
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Velho
  • I just want things to make sense
  • Tupa: Tuvaton
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #53 : Heinäkuu 05, 2010, 00:21:58 »
Pakko herättää!

Siis itse olen aina ja kaikkialla etuajassa! Koulussa joskus 20 vaille odottamassa!

Joskus harkkoihin niin aikaisin, että olen ovella odottanut, joska en kehdannut mennä niin aikaisin sisään!
MS Hirmun kapteeni!

Poissa Nemi

  • Jälkeenjäänyt
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tulin tänne - ja täällä ollaan edelleen. :) ♥
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #54 : Heinäkuu 09, 2010, 19:11:50 »
Musta tuntuu arkisin, että aina on kiire jonnekkin. Se on syvältä. Mutta mulla on myös se, että sitten vaikka kesälomalla kun ei oo kiire mihinkään tai mitään rutiineita ei tarttee noudattaa niin on koko ajan sellanen olo et nyt pitäis tehä jtn. Sen kaiken hopun ja kiireen jälkeen tuntuu ihan hassulta istua kotona lukemassa Demiä tai datata vaan ihan mielin määrin. Ilman paineita, että kohta myöhästyn treeneistä, kokeeseen jää lukematta(en kyllä niihin lue) yms yms.

Mutta sitten kun pitäis taas kerran totutella niihin rutiineihin ja aikatauluihin niin kyllä osaa olla kamalaa. Miten yhtäkkiä pystyis heräämään varttia vaille kuus kun kesälomalla nukkuu kaheksaan joka aamu? Ja miten oppii sen, että läksyt täytyy tehdä? (Siinä onkin opettelemista xD) Niin, mutta aina kaikkeen tottuu. Tai sitten ei.

Mutta on mullakin välillä niin, että en kato kelloa kun valmistaudun kouluun ja sitten olenkin siellä kymmentä yli seitsemän ja koulu alkaa kasilta. Olen tosi harvoin myöhässä mistään, mutta aina tuntuu siltä että kohta myöhästyn. Olen kai oppinut perheeltäni sen että aina ollaan ajoissa mutta sehän on vaan etu elämässä.
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 10, 2010, 22:26:53 kirjoittanut Fim »
-Nemi ♥

Poissa Tobin

  • aka Tinna
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • leeroy
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #55 : Heinäkuu 10, 2010, 00:27:55 »
Silloin kun mulla on paljon kiireitä, esimerkiksi arkena, oon koko ajan ja jatkuvasti myöhässä. Vaikka heräisin kouluaamuna viideltä, ja asun lähellä kouluani, en vaan ehdi. Ollaan perheen kanssa vitsailtu että se olisi sukuvika, sillä isäni ja veljeni ovat melkeenpä vielä pahempia myöhästelijöitä kuin minä (mutta he eivät tietenkään myönnä sitä). Nyt viimeaikoina olen kuitenkin päässyt siihen rytmiin, että olen aina juuri ja juuri ajoissa. Noh, parempi näin :D

Poissa Mysteeri

  • Matkakuumeinen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #56 : Heinäkuu 14, 2010, 18:59:48 »
Minä en tiedä, mikä vaivaa, mutta jätän aivan kaiken viimetinkaan. Aina. Vaikka olisin, kuinka innostunut tai tympääntynyt jutusta niin sama asia. Lähden huomenna aamulla matkalle enkä ole vieläkään pakannut, vaikka menen illaksi Pakkahuoneelle. Sitten aamulla käytän torkkuajastinta tuhanteen kertaan, vaikka minun pitäisi jättää aikaa asioiden järjestämiseen. Sen vuoksi saan säntäillä hiki päässä ympäri asuntoa tulipalokiireessä ja unohdan puolet siitä, mitä minun pitäisi muistaa.

Kaikki koulujutut teen viimeisenä iltana. Poikkeuksena se, että olen huikeat kaksi iltaa kuluttanut yo-kokeisiin lukiessa. Ja nyt on loma! Oli sitten kyseessä kokeet tai tutkielma, yksi pikkuinen tehtävä tai esitelmä, niin aloitan viimeisenä iltana siihen valmistautumisen. Pahimmassa tapauksessa vasta saman päivän aamuna.

Myöhästyn bussista vähintään kerran viikossa. Useimmiten sen takia, että lähden aivan viimeisellä minuutilla kotoa ja huomaan, että jokin tärkeä asia on jäänyt sisälle ja on pakko palata takaisin. Jos olen ajoissa pysäkillä, se tarkoittaa sitä, että bussi tulee alle minuutin kuluessa. Lähes aina menee täpärälle. Matkat on pakko juosta, muuten ei ole mahdollisuutta ehtiä.

Jos lähden itsenäisesti jonnekin, myöhästyn melkein aina vähintään minuutilla tai kahdella, mutta jos äiti on mukana, saatan jopa vahingossa olla minuutin tai kaksi ajoissa.

Minä elän jatkuvassa kiireessä ja minun pitäisi opetella pois tästä elämäntavasta, sillä se on stressaavaa. En edes oikeasti ole niin kiireinen, että minulla olisi lupa myöhästellä. En vain hallitse ajankäyttöäni.
Murehtiminen on kuin keinutuoli. Vauhtia on, eteenpäin ei pääse.

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kiire, hoppu ja myöhästely
« Vastaus #57 : Marraskuu 12, 2014, 21:37:25 »
Tutun kuuloista.
Olinpoa lähdössä kouluun, tapaamaan kavereita tai miittiin, niin kaikki jää viime
minuutteihin, ja törmään perille pyryharakkana minuutteja ennen alkamisaikaa.
Hyvä, ette edes näin.
Vitsillä olen joskus miettinyt, että sisäinen kelloni käy afrikkalaisessa aikataulussa. :D
Olen laatinut aikataulujakin ehtiäkseni, ja silti tuntuu, että aika katoaa nopeammin aina, kun on kiire.
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina