Kirjoittaja Aihe: Mike Pohjola: Kadonneet kyyneleet  (Luettu 666 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Kromisade

  • Ankeuttaja
Mike Pohjola: Kadonneet kyyneleet
« : Lokakuu 19, 2008, 16:01:32 »
Tämän päivän Ilkka - lehdessämmekin oli juttua Mikestä, niin päätinpä sitten tämän innoittamana aloittaa keskustelun hänestä, koska en ainakaan haulla löytänyt yhtään sellaista. (Ohjatkaa minut toki sinne, jos tällainen on olemassa!)

Mutta Mike Pohjola on enimmäkseen tunnettu roolipelikirjoittajana. Hän on tietojeni mukaan kirjoittanut ainakin viisi roolipeliä, mitkä Wikipedian tietojen mukaan on julkaistu kirjanakin. Lisäksi häneltä on ilmestynyt tämän vuoden puolella esikoisromaani Kadonneet kyyneleet, jonka itse olen lukenut ja tykkäsin Pohjolan tavasta kirjoittaa. Kirjassa pohdiskellaan todellisuuden käsitettä, kuka saa lopulta päättää mikä on totta? Kirja kertoo palasia yksinäisen ja ahdistuneen Roosan ensimmäisestä yläkouluvuodesta ja ensimmäisestä vuodesta ilman isää. Roosan isä on kuollut. Koulu on tytön huolista silti pienin, sillä käytännössä Roosa on isän kuoleman myötä menettänyt molemmat vanhempansa: äiti hakee lohdutuksensa viinasta ja uudesta poikaystävästä ja jättää tyttärensä heitteille.Roosan maailman tapahtumat sijoittuvat sen paremmin määrittelemättömään nyky-Suomeen ja varmasti voisivat tapahtua missä päin tahansa, mutta naantalilaiset tunnistanevat Nuhjalan sivukirjaston ympäristön.
Toisaalta kirjassa mennään aivan muualle, sukelletaan satuun, jonka todellisuus koostuu keijujen mikromaailmasta. Siellä päähenkilöksi nousee urhea omena-airis Punakaneli ystävineen. Yhdessä nämä kasvien nimikkohenget käyvät taistelua Ketoa diktaattorimaisin ottein hallitsevaa Tuonenkieloa vastaan, sillä sadussakin soditaan ja kuollaan.

Minä pidin kirjasta todella paljon. Se kosketti ihan erilailla kuin mikään muu lukemani kirja, vaikka en olekaan menettänyt vanhempiani tai kokenut muuten samankaltaista elämää kuin Roosa, mutta olen tuntenut yksinäisyyttä ja ahdistusta. Kirja sai minut välillä liikuttumaan melkein kyyneliin saakka. Ja omena-airiiden taistelu Tuonenkieloa vastaan toi kirjaan fantasiahenkisyyttä.
Kovasti odotan, että Pohjola julkaisee jatkossa lisää yhtähyviä kirjoja kuin Kadonneet kyyneleet. :)

Onko teistä lukenut kukaan tätä Kadennoot kyyneleet kirjaa tai pelannut/lukenut jotain Pohjolan roolipeliteoksista?