Kirjoittaja Aihe: Kanit ja jyrsijät  (Luettu 999 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Kanit ja jyrsijät
« : Syyskuu 19, 2008, 00:02:20 »
Tästä ei ole täällä näköjään keskustelua, joten päätin itse aloittaa sellaisen, kun kyseinen aihe on minulle läheinen.
Onko täällä Vuotiksessa muita, jotka lukevat harrastuksekseen kanit tai jonkin jyrsijälajin?
Harrastuksella tarkoitan siis kaikenlaista toimintaa liittyen näihin lajeihin; kasvatusta, näyttelyitä, agilityä... Agility tosin käsittää lähinnä kanit ja rotat, mutta miksei hamsterinkin kanssa sitä voisi puuhastella :) Suomessa tosin hamsteripuolella ei ole minkäänlaista agility-aktiviteettia.
Itselläni on lähinnä kokemusta hamsteripuolelta, joten en osaa tarkalleen ottaa kantaa muihin, mutta kyllä niistä jonkin verran tietoa ja hajua löytyy :)

Mitä lajeja harrastuksesi käsittää, ja mitä ylipäätään harrastat niiden kanssa? Oletko kohdannut ennakkoluuloja harrastustasi kohtaan, ja miten suhtaudut niihin? Millaisina koet Suomen kani- ja jyrsijäpiirit (ovatko ne avoimia, millaisia ihmiset ovat...)? Millaiseksi koet eron eläinkaupasta ja kasvattajalta ostettujen eläinten välillä?

Itselläni on ollut useita vuosia syyrialaisia hamstereita. Tällä hetkellä niitä on kolme. Sen lisäksi minulla on kiinankääpiöhamsteri ja kaksi hiirtä.
Jyrsijät ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja viime aikoina mukaan ovat astuneet jalostus ja näyttelyharrastus.
Itse en ainakaan toistaiseksi hamstereita kasvata, kun en ole mielestäni vielä tarpeeksi perillä genetiikasta, enkä ole edes tarkalleen päättänyt, mihin muunnoksiin keskittyisin. Meillä sijoituksessa ollut naaras kuoli juuri hiljaittain poikasineen komplikaatioihin, joten kokemukset eivät toistaiseksi ole olleet järin mukavat.
Uroksiani kuitenkin käytän mieluusti kysynnän mukaan jalostukseen, jos joku niitä suinkin haluaa.
Kaikki omistamani jyrsijät olen hankkinut kasvattajilta, sillä eläinkaupasta tuskin koskaan tietää, mitä saa. Kasvattajalta saa usein sukutiedot mukana, ja varsinkin kääpiöhamstereiden kohdalla esimerkiksi hybridit (kahden eri kääppärilajin risteytys) ovat riskinä, jos ostaa eläinkaupasta. Joillakin lajeilla myös diabetesriski on suurempi, sillä tukussa tai ns. muutenvain-kasvattajalla ei siihen välttämättä kiinnitetä huomiota.

Hamstereiden kanssa lähinnä näyttelyt ovat harrastustoimintana, ja niissä onkin tullut käytyä lähes koko katraan voimin.
Omasta mielestäni jyrsijänäyttelyt toimivat hyvin Suomessa, ihmiset ovat mukavia ja avuliaita. Aloittelijatkin tuntuvat olevan tervetulleita mukaan, eikä ketään katsota nenänvartta pitkin. Hamsteripuolella ydinporukka tuntuu olevan aika tiivis, mutta se ei tarkoita sitä, että muita aliarvostettaisiin tai syrjittäisiin.

Sen sijaan ennakkoluulot tuntuvat olevan kovat, lähinnä tietämättömien osalta, joita suuri osa Suomen väestöstä on. Jyrsijöitä tunnutaan kovasti väheksyvän, ja ylipäätään niihin liittyviä harrastuksia. Olen itse saanut kuulla kommentteja siitä, kuinka olen liian vanha pitämään hamstereita, ja kuinka naurettavaa on viedä niitä näyttelyihin tai harjoittaa jalostustoimintaa. Jotkut kommentit ovat todella törkeitä, ja niiden laukojat tuskin itse niitä täysin tajuavatkaan.
Loukkaavaa on myös se, että jyrsijöitä aliarvostetaan lemmikkinäkin. Minä puolestani väitän, että hamsteriin voi kiintyä yhtä syvästi, kuin koiraan. Joillekin hamsteriharrastajille muodostuu pidemmän päälle este harrastuksen jatkamiselle siitä, kun hamsterista joutuu niin pian luopumaan.
Mutta tarkoitus olisi siis keskustella lähinnä jyrsijä- ja kaniaiheisista harrastuksista.

//muoks.
Nuo gerbiilit ovat ehkä vähiten tuttuja mulle, joten jätin niistä suosilla kertomatta, kun gerbiilitouhuista en oikein ole jyvällä :) Jäihän tästä moni muukin pois, että saavatpa enemmän asioista tietävät kirjoittaa niistä.
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 21, 2008, 00:09:42 kirjoittanut Giladra »
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Stairway

  • käärmehammas
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: StoneShadow3592
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #1 : Huhtikuu 29, 2009, 06:21:11 »
voisin sanoa harrastavani marsuja. Itselläni on ollut marsuja nyt n. 4-5 vuotta, en muista tarkalleen. Ja uskon, että ne pysyvät aina elämässäni.
Tällähetkellä omistan 3 marsua, joiden kanssa käyn ainakin pari kolme kertaa vuodessa näyttelyissä, ellen enemmänkin. koko ajan yritän oppia lisää marsuista, ja opinkin.
Voisin vastailla vaikka noihin kysymyksiin nyt tässä :)

Mitä lajeja harrastuksesi käsittää, ja mitä ylipäätään harrastat niiden kanssa?
Marsuja. Näyttelyitä harrastan, ei marsujen kanssa kauheasti mitään erikoista voi harrastaakkaan. mutta näyttelyt ovat mielenkiintoisia ja niissä oppii aina jotain uutta marsun hoidosta ja näin..

Oletko kohdannut ennakkoluuloja harrastustasi kohtaan, ja miten suhtaudut niihin?
En nyt sanoisi ennakkoluuloja. Mutta jotkut ajattelvat ja vertaavat marsunäyttelyitä esim. kooiranäyttelyihin. Ja moni tutuni on ihmetellyt, että voiko marsujakin käyttää näyttelyissä :) Kyselijöihin ja kaikkiin muihinkin yritän suhtautua hyvillä mielin ja kyselijöille vastaan parhaan tietämykseni mukaan ja kerron omia kokemuksia.

Millaisina koet Suomen kani- ja jyrsijäpiirit (ovatko ne avoimia, millaisia ihmiset ovat...)?
Sanoisin, että sen verran mitä olen nyt huomannut niin omasta mielestäni väki on ainakin mukavaa. Auttavat tarvittaessa ja näin poispäin. auttavat ja ottavat hyvin uusia harrastelijoita joukkoon.
Millaiseksi koet eron eläinkaupasta ja kasvattajalta ostettujen eläinten välillä?
Itse olen enemmän kasvattajien puolella. Eläinkaupoissahan voi olla aina se vaara, että eläimet ovat huonokuntoisia, tulleet jostain muusta maasta ym. (mutta tämähän ei todellakaan päde jokaisen marsun, saati sitten eläinkaupan kohdalla!!). Kasvattajalta (jos on hyvä kasvattaja) saa yleensä hyväkuntoisia, puhdasrotuisia jne. marsuja. Mutta tämäkin on oikeastaan aika kaksipiippuinen juttu, mutta niinkuin jo sanoin, itse olen kasvattajien puolella.

~maasu ja marsutytöt~
TÄTTÄDÄDÄÄ, TÄTTÄDÄDÄÄ!!!
All that glitters is gold.

maasu -> Stairway

Poissa Spider

  • omistaa liikaa jalkoja.
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Dumdidum.
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #2 : Huhtikuu 29, 2009, 16:23:30 »
Meillä kotona on kaksi degua ja kaksi chinchillaa. Chinchillat tosin ovat siskoni, joten ei niistä sitten sen enempää.

Deguni ovat olleet minulla nyt vuoden, neljä kuukautta ja kaksi päivää. Ihania otuksia, todella.

Degut ovat älyltään melko samantasoisia kuin rotatkin, eli aikas fiksuja. (Jotkut japanilaistutkijat on opettanut degun haravoimaan seinässä olevien reikien kautta herkut joihin eivät ylety :D) Näille on kohtuu helppo opettaa erilaisia temppuja. Minun molemmat kultani tuevat luokse kutsuttaessa, pysähtyvät kun sanon "paikka" ja Remus osaa antaa tassua käskystä. Sen opetteluun tosin meni kolme kuukautta... Enkä voi edes esitellä tätä upeaa temppua kavereilleni, koska degut ovat liian tohkeissaan uusista hajuista! Lisäksi pienet osaavat hypätä vanteen läpi eikä agilitykaan ole ihan tuntematon laji. Näyttelyihin aion nuo myös joskus kuskata, olisi kiva tavata samanhenkistä porukkaa ja saisi myös tietää soveltuvatko nuo hyvin suunnittelemaani kasvatukseen. Luonteensa puolesta kyllä. Eli tiivistettynä, degujen kanssa harrastan erilaisia temppuja, agilitya ja tulevaisuudessa luultavast myös näyttelyitä.

En osaa oikein sanoa eroja kasvattajien ja eläinkauppojen yksilöiden välillä, nuo kun ovat ekani (eläinkaupasta). Suomessa on muutenkin vain 4-5 virallista kasvattajaa. Muistaakseni. Yleinen mielipide tosin tuntuu olevan kasvattajilta hankittujen puolella. Omani ovat kuitenkin älyttömän hyväluonteisia, terveitä ja niiden väri on rotumääritelmän mukainen. Oletin nuiden jäävän hiukkasen aroiksi menneisyydestään johtuen, mutta pikkuiset olivat eri mieltä :D Ne joutuivat eläinkaupassa isomman degun hyökkäyksien kohteeksi (olivat olleet aiemmin totutuksessa ja elivät ennen sulassa sovussa) ja Remuksella oli valtava haava niskassa ja hännästä pala pois. Siriuksen silmä taas oli ummessa ja korva edelleen repaleinen. Ne kyllä siirrettiin heti omaan terraarioonsa, ja haavoja hoidettiin jne. Kuitenkin hirmu yllättävää että ovat noin uteliaita ja kilttejä tapauksia, eivät edes pelkää ylhäältä tulevia esineitä kuten degut yleensä, vaan kurottautuvat ko. asiaa kohti, ilmeisesti herkun toivossa. :D

Kyllä jotkut oudoksuvat jyrsijäharrastustani ja temppujen opettamista, mutta jätän kommentit omaan arvoonsa. Ei niitä kyllä nykyään enää edes satele, useimmat vaikuttavat deguista kuullessaan ihan kiinnostuineilta.
"I always knew I was a star, and now the rest of the world seems to agree with me."
~Freddie Mercury

Poissa Nuno

  • kiharakirjailija verraton
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #3 : Huhtikuu 29, 2009, 16:55:55 »
Itselläni on kaksi kesyrottaa. Toinen on nimeltään Veeti ja toinen on Touho eli poikia ovat. Ne ovat nyt 8-9 kuukautta vanhoja. Ja ovat ensimmäiset jyrsijäni. Ne ovat viisaita ja ihania. Toinen rotta on isompi ja toinen vähän pienempi, koska ne ovat ostettu eläinkaupasta, enkä usko että siellä karsitaan rottia poikasina.
Suomen kesyrottayhdisyksen sivuilla on paljon tietoa rotista. Siellä on myös kuvia eri väreistä.

Mitä lajeja harrastuksesi käsittää, ja mitä ylipäätään harrastat niiden kanssa?
Rottia. En harrasta näyttelyitä, kun ei tässä lähellä sellaisia ole, muuten olisi ihan kiva käydä näyttelyissä. Ajattelin opettaa niille agilityä, kunhan nuo esteet saisi tehtyä valmiiksi.

Oletko kohdannut ennakkoluuloja harrastustasi kohtaan, ja miten suhtaudut niihin?
Joo vähän. Äiti sanoi että en saisi rottia, hän ehdotti minulle marsuja tai muita jyrsijöitä, mutta en suostunut kun olen aina halunnut rottia.  Ja onhan niitä muitakin juttuja kuultu sukulaisilta.

Millaiseksi koet eron eläinkaupasta ja kasvattajalta ostettujen eläinten välillä?
Kasvattajalta kannattaa ostaa, mutta itse olen ostanut eläinkaupasta. Täällä ei ole edes kasvattajia kovinkaan lähellä. Kasvattajalta saa paljon paremmat tiedot rotasta esim. sen suvusta enemmän tietoa. Kasvattaja myös auttaa, jos tulee ongelmia rotan kanssa. Eläinkaupasta ei saa niin hyvää tietoa rotan suvusta eikä takuuta rotan terveydestä.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #4 : Huhtikuu 29, 2009, 23:40:48 »
Yleinen mielipide tosin tuntuu olevan kasvattajilta hankittujen puolella. Omani ovat kuitenkin älyttömän hyväluonteisia, terveitä ja niiden väri on rotumääritelmän mukainen.
Itselläni on ollut useampi eläinkaupasta hankittu hamsteri, ja jokainen niistä on ollut hyväluonteinen jo tullessaan. Ei se tosiaan tarkoita, että kasvattajalta saisi aina sen hyväluonteisen ja kesyn jyrsijän - yhtä lailla sieltäkin voi tulla hieman hankalampi tapaus.

Minulla on hieman eläintilanne tuosta aloitusviestin tilanteesta muuttunut; omia hamstereita on tällä hetkellä viisi, yhteensä talosta löytyy 11 hamsteria, joista tosin 4 on sijoituksessa/pitkäaikaishoidossa ja kaksi on äidin.

Tällä hetkellä yhdellä naaraallani on viikon ikäinen poikue - se kauan ja hartaasti odotettu ihka ensimmäinen 'oma poikueeni' kahdeksan vuoden harrastuksen jälkeen.
Naaraan suvusta ei ole tietoa, eläinkaupasta itse asiassa hankin, mutta näyttelyissä tuli kunniamaininta mm. väristä ja arvostelu muutenkin oli hyvä.
Isä sen sijaan on ihan kasvattajalta hankittu, näyttelyissäkin aikanaan menestynyt - viettää nykyään eläkepäiviä, mutta saipahan tytön luona käydä visiitillä, kun ei tuo nuorempi uros tiennyt yhtään, mitä pitäisi tehdä.
Minusta on ihan hyvä käyttää jalostuksessa myös eläinkauppaeläimiä, koska se tuo vaihtelua jalostuslinjoihin, jotka jossain määrin ainakin hamsteripuolella ovat sidoksissa toisiinsa.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Rectangle

  • Pyöreä kolmio
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • aika luihua!
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #5 : Huhtikuu 30, 2009, 00:13:28 »
Omaan harrastukseeni kuuluu gerbiilit. Olen omistanut niitä vuodesta -05, jolloin ensimmäiset otukset muuttivat. Nyt ovat kaikki jo kuolleet, ja tilalla asustaa kaksi gerbaurosta ja keväällä on tulossa taas lisäystä.

Mitä lajeja harrastuksesi käsittää, ja mitä ylipäätään harrastat niiden kanssa?
Gerbiilejä. Harrastan näyttelyitä, silloin kun lähelle sattuu osumaan, mutta muuten lähinnä sellaista "yhdessäoloa".  Ennen harrastin myös gerbiiliagilitya, mutta noilla aivoilla se ei oikein luonnistu.

Oletko kohdannut ennakkoluuloja harrastustasi kohtaan, ja miten suhtaudut niihin?
Aika usein, kun kertoo näyttelyistä tai joku näkee seinällä olevat ruusukkeet ja kysyy niistä, niin vastaus on aika usein "Et mitä helekuttia? Onks tollasillekin otuksille jotai näyttelyitä?" Yleensä vastaan vain, että on, on muillakin jyrsijöillä. Se, että omistaa gerbiileitä ei oikeastaan ihmetytä ketään, paitsi muutamaa oikein 'ihanaa' ihmistä, jotka jaksavat vääntää typerää läppää siitä.

Millaisina koet Suomen kani- ja jyrsijäpiirit (ovatko ne avoimia, millaisia ihmiset ovat...)?
Ainakin gerbiiliporukoissa olen kohdannut sen, että halutaan auttaa uusia ja kokemattomia. Aina voi mennä kysymään neuvoa joltakulta, ja usein saa ihan asiallista palautetta.

Millaiseksi koet eron eläinkaupasta ja kasvattajalta ostettujen eläinten välillä?
Noh, merkittävin ero on hinta. Kasvattajan eläimet ovat huomattavasti halvempia. Kasvattajalta saa myös todennäköisemmin käsikesympiä eläimiä, tietenkin riippuen hieman eläinkaupasta. Itselläni oli aiemmista gerbuista kaksi käsikesyjä oman totutuksen jälkeen ja yksi arka, ja näistä kahdesta molemmat aika arkoja, sylissä kuitenkin kivoja löllyköitä.
Se on basiliski, se.

Debra

  • Ankeuttaja
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #6 : Huhtikuu 30, 2009, 15:10:11 »
Täälläkin yksi innokas jyrsijäharrastaja! Sain ensimmäisen jyrsijäni, kääpiöhamsterin, vuonna 2006, ja sen jälkeen olen vielä saanut päiviäni piristämään kaksi matohäntää.

Mitä lajeja harrastuksesi käsittää, ja mitä ylipäätään harrastat niiden kanssa?
Kesyrottia, minulla on kaksi urosrottaa. Nämä ovat ensimmäiset rottani, täyttävät pian 2 vuotta. Molemmat Black Variegatedeja. En käy näyttelyissä, koska molemmat ovat kuviovirheellisiä, mutta ei kyllä kiinnostaisikaan. En usko eläimen pahemmin nauttivan sellaisesta... Agilityakaan en ole kokeillut, minulle riittää kun saan halia ja rapsutella noita. Rottien lisäksi minulla oli kääpiöhamsteri (vkh talvikko) mutta se kuoli viime keväänä.

Oletko kohdannut ennakkoluuloja harrastustasi kohtaan, ja miten suhtaudut niihin?
Jep. Vanhempien suostuttelu oli suht helppoa, kun halusin hamsteria, mutta rottien kohdalla jouduin suostuttelemaan kauemmin. Myöskin sukulaiset aina kylään tullessaan tulevat huoneeseeni ihmettelemään, kuinka inhottavat hännät mun rotilla on, ja kuinka niiden hampaatkin ovat niin kamalat. Hamsteria ei kukaan tullut katsomaan, mutta rotat tuntuu kiinnostavan. Onhan se tökeröä ja törkeää haukkua toisen lemmikkiä, mutta olen tottunut (Kukaan ei kuitenkaan hauku toisen koiraakaan lenkillä, vaikka se olisi millainen, mutta rottia saa inhota ja osoittaakin sen). Olen tietysti omalta osaltani yrittänyt vähentää ihmisten rottakammoa kertomalla omista suloisista matohännistäni.

Millaisina koet Suomen kani- ja jyrsijäpiirit (ovatko ne avoimia, millaisia ihmiset ovat...)?
Ihan jees ilmapiiri. Yleensä saa asiallisen vastauksen kysymyksiin.

Millaiseksi koet eron eläinkaupasta ja kasvattajalta ostettujen eläinten välillä?
Itse kannatan kasvattajalta ostamista. Rotat hankin kasvattajalta, mutta hamsterin eläinkaupasta. Kasvattajalta saa kesymmän eläimen, eläinkaupan eläimet ovat voineet tulla tukusta tai muusta hämäräperäisestä paikasta, jonka toimintaa en mielelläni kannata. Eläinkaupan eläimet voivat olla säikympiä, koska niitä pällistellään ja pelotellaan kaupassa. Tiedän kyllä tapauksen, jossa eläinkaupan eläimestä tuli mitä ihanin lemmikki. Oma hamsterini, joka tuli meille Faunattaresta, ei ollut mitenkään erityisen säikky, muttei kesykään. Se oli jopa vähän "turha" otus, omissa oloissaan aina. Mutta ei tämä tietenkään johdu välttämättä siitä, että se tuli eläinkaupasta, vaan ehkä hamsteri vain ei ole lemmikki minua varten.

Poissa evyen

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #7 : Toukokuu 13, 2009, 18:50:59 »
Multa ei löydy yhtään jyrsijää, mutta rottia on tullut ihailtua pari vuotta :) Porukat ei oikein lämpene ajatukselle kahdesta (tai useammasta..) suloisesta kesyrotasta joten kai se pitää odotella vielä vähän kunnes muuttaa pois. Lupa tuohon koiraan tuli juuri kaksi vuotta sitten, kun iskin silmäni rottiin eli vaihtoehdot olivat että joko koira tai rottia ja koira voitti.

Jotenkin kummasti kukaan tutuista ei tykkää yhtään mun rottasuunnitelmista, joten aika voimakkaita ennakkoluuloja liikkuu. Kaikki tuntuvat sekoittavan kesyrotan villirottiin, mutta ihan vähäsen olen saanut käännytettyä ihmisiä :D

Näiden kahden vuoden aikana on tullut luettua netistä ja kirjoista aika paljon rottajuttuja eikä rottakuume lannistu yhtään. Kyllähän tuo koira jarruttaa vähän, mutta mitä nyt tunnen sitä niin kyllä se tottuisi. Tira palvoo myös ystäväni kania, joten pari rottaa sinne tai tänne! Muutamat kasvattajatkin olen jo katsonut ja lemppari kuviot ja värit löytyy tietysti. Kaikenlaisia häkin sisustussuunnitelmia on myös tullut tehtyä ja melkein olen jo sortunut hankkimaan tai tekemään jotain pientä kuten vaikka tikkaat..

Ehkä parin vuoden päästä odotus palkitaan :)

marski

  • Ankeuttaja
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #8 : Kesäkuu 16, 2009, 10:42:22 »
Ihanaa että täällä on myös muita kaniharrastajia! Mulla on kaksi kania, Heta ja Piki. Heta on ihan poikanen vielä. Saimme sen kuukausi sitten. Heta on valkoinen ja sillä on erivärisiä laikkuja selässä. Se on puoliksi angora-kani ja puoliksi kääpiöluppakorva. Piki on neljä vuotta vanha ja se on musta maatiais kani. Minun entinen kani Napsu kuoli helmikuussa. Napsu ja Piki pitivät toisistaan ja Piki oli ihan murheen murtama ennen kuin Heta tuli. Niillä on tilava ulkohäkki, jossa niillä on kopit jos tulee vesisade. Mutta itikat kyllä kiusaa niitä.
Pikillä on jo silmä turvoksissa kun siihen pisti joku hyönteinen. Onneksi löydettiin kaneille soveltuva hyönteis myrkky ja ei sen koommin ole hyttyset kiusannut kaneja.

Poissa Vammasipuli

  • Järjen riemuvoitto
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • Let us die young or let us live forever
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #9 : Marraskuu 25, 2009, 13:31:14 »
Täältä löytyy neljä hiirulaista. Kertakaikkisen ihania otuksia ja jo noista ensimmäisten ollessa ensimmäistä päivää luonani, tajusin menettäneeni sydämeni näille pienille siimahännille :D Hiirissä kiehtoo se miten ne touhuavat laumana ja muutenkin. Noissa vaan miellyttää kaikki. Varsinkin mitä kesymmäksi ne tulevat.

Omat hiireni olen hankkinut ihan kasvattajalta. Jo senkin takia, että saan tietää hiirieni alkuperän sekä vähän, että minkä värisiä sukulaisia niillä on. Eläinkaupan hiiristä kun ei aina ole tietoa.

Ja on ihana mennä nukkumaan kun toiset touhuavat häkissään kaikkea. Usein iltaisin huomaankin nukkumaanmenon siirtyneen, kun olen jäänyt vain tuijottelemaan hiirien touhuja :)

Poissa Neithan

  • Vuotislainen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #10 : Marraskuu 25, 2009, 16:12:55 »
Tällä hetkellä itselläni on kaksi hamsteria, Sisu ja Peetu. N. viiden viikon ikäisiä vesseleitä, väriltään lk normaaleja.
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 27, 2010, 18:52:22 kirjoittanut Mortti »

Poissa Ales

  • Fanficcari
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 24365
    • My life, my party!
  • Pottermore: DreamFlight25004
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #11 : Helmikuu 27, 2010, 14:56:23 »
meillä on kaksi kääpiöluppaa, tyttö ja poika (uros, naaras). Poika on nimeltään Garamelli mut me kutsutaan sitä Karkiksi, tyttö taas on nimeltään Mokkavaahto mut me kutsutaan sitä Mokaksi. Karkki on väriltään luonnonharmaaviittakuvio ja mokka on luonnonsininen. Ennen meillä oli myös leijonanharja Piki mutta se kuoli vanhuuteen. ;( Me olemme muuttamassa Mikkeliin ja äiti vaatii iskältä että hänen pitää saada ainakin kolme ranskanluppaa. ; )

(\_/)
(. . )
C(.)(.)
Hey! You just lost The Game.

Mansikka

  • Ankeuttaja
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #12 : Huhtikuu 16, 2010, 07:52:59 »
 Meidän katon alla majailevat eläimet ovat kaikki jyrsijöitä.  Minulla on kaksi iki-ihanaa marsua, rodultaan teddymarsuja, väriltään mustavalkoisia. Marsut ovat poikia mutta tulevat silti toimeen keskenään. Toisella niistä, Alexanderilla oli joku sairaus, joten se asui kasvattajan luona siihen saakka kunnes parantui, ja nuorempi veljeksistä, Teddy, eleli jonkun aikaa itsekeseen.

 Ilokseni olen huomannut, että yhä harvemmalla ainakaan meidän sukupolvesta on ennakkoluuloja rotista. Kun kerran pari vuotta sitten ehdotin meille rottaa äiti sanoi :Hyi. Ei niitä voi pitää lemmikkinä, ne levittävät sairauksia! Sitten esittelin äidilleni kaverin rottia ja äiti vihdoin uskoi etteivät kesyrotat ole sen kummempia kuin hyppymyyrät. Veljelläni on neljä rottaa: Jensku, Bansku, Ansku ja Omppu.

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #13 : Kesäkuu 03, 2010, 19:56:51 »
No, minulla on gerbiileitä ja hamsteri.
  Aiemmin minulla on ollut kaksi hiirtä. Ensimmäisen hiireni sain silloin, kun minulla oli ensimmäiset gerbiilini. Calle (tämä hiiri) oli midihiiri, eli taviksen ja minin risteytys ja se (vaikka haluaisinkin sanoa "hän") oli mustavalkoinen (nimityksen olen unohtanut jo kauan sitten). Callella oli synnynnäisesti pää hieman vinossa, mutta normaalisti sitä ei edes huomannut eikä se häirinnyt Callen elämää. Sain Callen noin puolen vuoden iässä ja Calle kuoli vuoden ikäisenä. Toisen hiireni, Centin otin samalta kasvattajalta kuin Callenkin. Centti oli ihan tavishiiri ja väriltään dove tan. Kuulemma muistutti hirvittävästi normaalia kotihiirtä, itselläni tuli värityksestä mieleen kahden euron kolikko (wtf?).
  Minulla on ollut aiemmin myös neljä gerbiiliä.
Tyttögerbiilini sain syntymäpäivälahjaksi kymmenvuotiaana ja ne olivat ensimmäiset omat lemmikkini, sain ne, koska olimme kuulleet, etteivät gerbiilit aiheuta kamalasti allergiaa. Minni oli slate ja Minttu nutmeg väritykseltään. Kuulostan varmaan julmalta, mutta Minttu ja Minni olivat minulle aina ne kaikkein tärkeimmät ja tavallaan mieleni sopukoissa kaipaan niitä edelleen. Ensimmäiset iki-ihanat tyttögerbiilini kuolivat vanhuuteen (Minttu ehti neljän vuoden ikään, Minni oli muistaakseni kolme). Myöhemmin sain neljä poikagerbiiliä (tarkoituksena oli ottaa kolme, mutta tuli ikään kuin mutkia matkaan). Nyt näistä on sitten kolmen vuoden jälkeen jäljellä kaksi, Chili ja Funkynyappy, jotka asuvat eri terraarioissa, kun nämäkin rupesivat tappelemaan keskenään, niin kävi tässä porukassa kerran aiemminkin, pitihän se arvata. Yksi uudemmista poikagerbiileistä kuoli aika hämärästi yksivuotiaana, löytyi vain kuolleena. Toinen lopetettiin suunnilleen parin vuoden iässä tappelusta tulleiden "ruhjeiden", esimerkiksi katkenneen hännän vuoksi, oli liian heikkona ja päätettiin paikallisen kasvattajan kanssa, että on parempi päästää gerbiili tuskistaan. Gerbiili lopetettiin jollain kaasulla tms (en ole oikein perillä tästä lopetustavasta), jolloin gerbiili vain tavallaan nukahtaa pois.
  Minulla oli myös kani, Helmi, muutaman kuukauden ajan. Helmi oli risteytyskani, aika isokokoinen sellainen. Helmi oli luonteeltaan erittäin hyväkäytöksinen, hieman arka ja pidin kanista aivan valtavasti. Valitettavasti naapurin koira riuhtoi eräänä aamupäivänä kaninhäkin rikki ja vei Helmin mennessään. Sen koommin ei ole kania näkynyt. ;< Helmi oli yksi ja puolivuotias.
Minun piti saada uusi kani, mutta äiti on äiti, se lupaa aina kaikenlaista, mutta väittää, ettei ole luvannut mitään. ♥ ):<
  Minulla on kuitenkin nyt kahden gerbiilin lisäksi hamsteri, Nyappy (tiedän, minulla on Funkynyappy niminen gerbiili, mutta nimesin gerbiilin vasta Nyappyn jälkeen, koska päätin keksiä uuden nimen, sillä en tiennyt, oliko minulta kuollut Rasmus vaiko Wilperi, koska kummatkin olivat agouteja). En ole tutustunut juurikaan mihinkään hamsterisanastoihin, mutta kerron, että Nyappy on "perushamsteri", väriltään musta. Sain Nyappyn äidin miesystävän aikuiselta pojalta, joka ei ollut tyttökaverinsa kanssa koskaan totuttanut hamsteria ihmisiin. Nyappy oli silloin suunnilleen puoli vuotta (en tiedä tarkkaa syntymäpäivää) ja olisin ehkä voinutkin vielä totuttaa hamsterini ihmisiin, mutta se jäi. Siispä tyydyn hoitamaan hamsteriani ja katselemaan tämän touhuja terraariossa.

Ennen kavereitani hieman ärsytti selitykseni gerbiileistä, mutta nyt intoni on laantunut huomattavasti. Tietenkin on kivaa hoitaa gerbiileitä (epäkivempaa pitää kissa pois terraarioiden päältä), mutten juuri puhu lemmikeistäni. Ihmiset pitävät toisinaan ajatusta jyrsijöistä inhottavana, joka on ehkä hieman omituista, mutta jokaisella on mieltymyksensä.

Ottaisin mieluummin jyrsijäni kasvattajalta kuin gerbiililtä (XDDDD ajatukset harhailee !)
SIIS: Ottaisin mieluummin jyrsijäni kasvattajalta kuin ELÄINKAUPASTA, mutta kaikki gerbiilini ovat kuitenkin olleet eläinkaupasta syystä, ettei niitä ole ollut läheisillä kasvattajilla niihin aikoihin.
Hiiret olivat kasvattajilta, hamsteri ja kani ihan "normaaleista kodeista".
Kasvattajat ottavat yleensä kunnolla selvää kaikesta, mitä poikasissa nyt onkaan (ilmeisen itseäni oikein hohdokkaasti) ja opettavat lemmikit käsittelyyn jne, jota eläinkaupassa ei sinällään harrasteta osittain siksi, ettei ole aikaa keskittyä vain muutamaan tiettyyn eläimeen.

En ole ollut kamalasti näiden kasvattajien ja jyrsijäharrastajien kanssa tekemisissä ihan in real life, mutta netissä pyörin ennen varsinkin gerbiili.infossa, jossa ihmiset olivat kyllä erittäin mukavia, auttavaisia ja kaikinpuolin aika hienoja ihmisiä. (: Miksi koskaan lopetinkaan gerbiili.infossa käynnin ? ;;_______;;

Teksti voi olla erittäin sekavaa. Syyttäkää pääkipua.
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #14 : Kesäkuu 04, 2010, 00:09:30 »
Minulle on tullut tuon hamsterilauman jatkoksi rotta. :) Ollut kohta parisen viikkoa tuossa, ja kaverin pitäisi tulla tässä aivan piakkoin, jahka saadaan hakemiset sovittua kasvattajan kanssa. Eppu on chocolate variegated väriltään, kuviovirheellinen sellainen, mutta itseäni ei haittaa, kun rotat hankin ihan vain lemmikkeinä piristämään päivää - tyydyn noita hamstereita kasvattamaan ja viemään näyttelyissä, vaikka ihan lemmikkejä nekin loppuviimeksi ovat eikä tästäkään laumasta ole kaikki mitään jalostushamstereita. :)

Rotta on kyllä aivan eri planeetalta kuin hamsteri, kaikin puolin. Ajatuksenjuoksu ja fysiikka ovat tyystin erilaiset - aivan tajuttomalta tuntui aluksi antaa rotan kiipeillä niskassa ja muualla vapaasti, kun hamstereilla nyt on huono tasapaino, ei syvyysnäköä jne. joten nehän tipahtelevat lattialle. Ja rotalla on se kaunis pitkä häntäkin apunaan. Rexrotta (kiharakarvainen) on kyllä kaunis - hamstereilla se kiharuus ei näy turkissa yleensä samalla tavalla, mutta kiharat viikset ovat yhteinen piirre. :D


En ole tutustunut juurikaan mihinkään hamsterisanastoihin, mutta kerron, että Nyappy on "perushamsteri", väriltään musta. Sain Nyappyn äidin miesystävän aikuiselta pojalta, joka ei ollut tyttökaverinsa kanssa koskaan totuttanut hamsteria ihmisiin. Nyappy oli silloin suunnilleen puoli vuotta (en tiedä tarkkaa syntymäpäivää) ja olisin ehkä voinutkin vielä totuttaa hamsterini ihmisiin, mutta se jäi. Siispä tyydyn hoitamaan hamsteriani ja katselemaan tämän touhuja terraariossa.
Syyrialainen hamsteri siis (aka kultahamsteri). :) tykkäänpatea.com Ja mikäli se on ihan musta, on se sitten musta (tosin on kaikkea hopeamustaa ym. jännää).
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Vergessen Kind

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
    • tumblr.
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #15 : Kesäkuu 16, 2010, 19:30:11 »
En ole tutustunut juurikaan mihinkään hamsterisanastoihin, mutta kerron, että Nyappy on "perushamsteri", väriltään musta. Sain Nyappyn äidin miesystävän aikuiselta pojalta, joka ei ollut tyttökaverinsa kanssa koskaan totuttanut hamsteria ihmisiin. Nyappy oli silloin suunnilleen puoli vuotta (en tiedä tarkkaa syntymäpäivää) ja olisin ehkä voinutkin vielä totuttaa hamsterini ihmisiin, mutta se jäi. Siispä tyydyn hoitamaan hamsteriani ja katselemaan tämän touhuja terraariossa.
Syyrialainen hamsteri siis (aka kultahamsteri). :) tykkäänpatea.com Ja mikäli se on ihan musta, on se sitten musta (tosin on kaikkea hopeamustaa ym. jännää).
Ai niin tosiaan, sehän se onkin ! Kiitoksia tiedosta, nyt voin sitten kertoa millaisen hamsterin varsinaisesti omistan. (:
I wanna scream "I love you" from the top of my lungs
but I'm afraid that someone else will hear me.

Poissa Kalke

  • Lyhennetty painos
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • I told you so.
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #16 : Kesäkuu 16, 2010, 23:10:40 »
Pitäisikö sitä tänne tulla muistelemaan menneitä? :)

Mulla on ollut kaksi kania, toinen oli hermeliini-rotuinen Vallu nimeltään ja se oli meidän perheellä kun olin pieni. Vallu myytiin muuttomme yhteydessä, eikä siitä sen kummempia muistoja ole jäänyt. Olin kuusivuotias, kun se myytiin ja se ehti olla meillä vain pari vuotta, jos sitäkään.

Toiseen kaniini ehdin kiintyä oikein kunnolla, se oli valkea risteytys ja tuli minulle puolivuotiaana, kun olin itse 12v. Ostimme sen joltakin perheeltä. Bambiksi se kai lopulta ristittiin. Aika isokokoinen tyttö, joka tykkäsi hypätä. Rakentelimme sille jopa kaikenlaisia esteitä, joista se pääsi aika notkeasti yli, ottaen huomioon sen melko suuren koon (ja rasvakerrokset ;)). Estekisoissakin kävimme korjaamassa ruusukkeet kotiin pari kertaa. Näyttelyissäkin kävimme pari kertaa, mutta siitä Bambi ei juurikaan pitänyt. Se kun ei ollut mikään maailman sosiaalisin tapaus. Nätisti kuitenkin antoi tutkailla itseään, ei siinä mitään.
Pupu oli nirso, eikä pitänyt monista vieraista ihmisistäkään, mutta meille tutuimmille se oli oikein kiltti. Oikein mahtava ja persoonallinen eläin. Hävetköön siis jokainen, joka nimittää kaneja tylsiksi, koska varsinkin tämä pupu osoitti, että siinä on poweria! :)

Bambi-tytön tarina sai kuitenkin viisi ja puolivuotiaana surullisen päätöksen, kun hänellä todettiin kasvain, jonka vuoksi päästimme pupusen loikkimaan vihreimmille porkkanamaille. Alkoihan sitä ikää jo tulla, mutta uskon, että olisi ilman kasvainta elellyt vielä monta vuotta. Terve ja hyväkuntoinen kun muuten oli. Jos Bambi vielä eläisi, se olisi täyttänyt kahdeksan vuotta tasan viikko sitten.

Bambin jälkeen ei ole mieleen tullut hankkia enää uutta kania. Olen keskittynyt vähän noihin isompiin estehyppijöihin, mutta kaiholla muistelen pupustelu-aikojani. Kaikenlaista tuli koettua ja vaikka minkälaisia juttuja tehtyä. Kolme vuotta pian on Bambin kuolemasta, mutta kaikki tavarat häkkiä lukuunottamatta on edelleen tallessa. Esteetkin, vaikka niistä olisi mukavaa päästä eroon tilaa viemästä.

Tällanen on minun kanihistoriani :) Kanipiireistä en osaa sanoa sen kummempaa. Itse järjestin Bambi-aikoinani yhden estekilpailun näyttelyjen yhteydessä, ja siellä porukka ainakin oli oikein mukavaa. Samoin muulloinkin näyttelyissä on ollut.
"A goal without a plan is just a wish."

Poissa Kaistapää

  • Pöllölän siivooja
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Frettein kanssa matkaan jo käyn
  • Pottermore: AurorBat15224
  • Tupa: Korpinkynsi
Kanit, nuo supersöpöt otukset
« Vastaus #17 : Toukokuu 12, 2015, 10:48:47 »
En löytänyt (enkä paljoa kyllä etsinytkään...) yhtään topicia tähän aiheeseen. Siis:
rakastan kaneja... En osaa oikein itse paljoa kertoa kaneista, ja siksi juuri perustinkin tällaisen aiheen. Tässä kysymyksiä kanitieräjille =D:

•Miksi kani pitää pientä "kehräävää"/pulputtavaa/mumisevaa ääntä?? (Silittäessä)
•Voiko kani juoda purovettä?
•Mitä ruokia kanille EI SAA antaa?
•Mitä tarkoittaa, kun tyttökanilla(Justiina),joka on musta, on vaaleanruskeat, kökköiset korvat? Justiina aristelee vähän korviin koskemista. Se huokestuttaa, kun ennen ne olivat tummanruskea, melkein mustat ja sileät ja nyt ihan kovat ja kuin "ruosteessa"... Voin ehkä muoksia kuvan niistä myöhemmin.

En nyt puhu omista kaneistani, sillä niitä minulla ei ole. Puhun naapureideni pupusista. Ne ovat maatiaisia, sisarukset Nikke (uros) ja Justiina (naaras) ja Nikke on EHKÄ leikattu, en ole varma.

Nikke
Nikke on mielestäni paljon seurallisempi, ja tykkää paijaamisesta. Se on albiino. Se on vähäsen likainen. Selitän kohta siihen liittyviä huoliani. Nikke pitää kovasti rapsutuksista ja tökkii hellästi kuonollaan jos lopettaa silityksen. Se on ehkä lempikanini maailmassa. (Älkää pahastuko kaikki maailman muut kanit)

Justiina
Justiina on musta muuten, mutta sen selässä ja korvissa (niinkuin kerroin) on ruskeita päällyskarvoja. Se ei niinkään pidä kosketuksesta, muttei juokse pois jos silittää. Se on tietääkseni saanut 2 poikasta. (Kummatkin kuolleet D;)


Nyt, huoleni:
Naapureillani on nyt kaksi kania, Nikke ja Justiina, ja yksi ankka, Alfred. Ennen heillä oli kaksi ankkaa, mutta koira söi Rebekan... He pitivät ankkoja pihassa ja aita oli ihan matala ja ankat olivat aina karkuteillä, ja äitini meinasi ajaa niiden päälle... Ne olivat ihania... mutta Rebekan kuoleman (joku koira juoksi vapaana ja tuli noin vain aidan yli) jälkeen he pitävät Alfredia vain sisäkarsinassa. En ymmärrä mikä heillä on, sillä melkein ikinä kun tulen sinne, siellä ei ole millään eläimellä vettä... laitan sitten läheisestä purosta sitä. Siksi kysyinkin että kelpaako se. Ja en mene sinne tietenkään luvatta, vaan he ovat sanoneet että saan tulla käymään milloin tahansa. Ja kun he ovat lomalla, hoidan eläimiä ja saan siitä palkkaa. Mutta takaisin eläimiin, eli vaikka ankka on vesieläin, Alfredilla ei ole koskaan vettä (ainakaan kun käyn siellä) ja eilen kun kävin, niin kaneilla ei taaskaan ollut vettä, ja laitoin vettä purosta, niin Nikke joi yli puolet vedestä jota laitoin....... ja kuuma ilta oli. Naapurini ovat todella mukavia ja näin, mutta ehkä eläimet vaan eivät sovi heille. Heillä on myös kissa. Kai. Se ei ole ulkona. Talvisin muuten niille annetaan vain lunta, koska vesi jäätyy. Kanojakin heillä muuten jonkin aikaa oli mutta pataan meni. Niitä oli kolme. Kanien ja ankan terveys huolestuttaa minua. Yritän aina kun voin, antaa vettä ja voikukanlehtiä ja silityksiä. En oikein haluaisi sanoa heille mitään, kun he ovat niin kilttejä minulle... Ja Nikke aina innostuu kun tulen sitä silittelemään. Ja muuten, myös kanih ovat usein karkuteillä. Ja sen verran tiedän, ettei kania saa koskaan nostaa korvista, mutta jos naapurini ja minä yritämme saada kakuteillä olevaa kania kiinni, hän neuvoo:
"Ota vaan korvista kiinni heti kun se tulee käden lähelle."
Itse aina otan sen niin kuin kuuluukin. Ja ai niin, kanit ovat ulkokaneja, ja elävät ympäri vuoden ulkohäkeissä. Mutta ei kai se niitä näytä haittaavan.


Tästä tuli nyt kilometrin mittainen teksti, mutta toivottavasti joku lukee ja vastaa...


//Muoks.// Hain ennen kuin kirjoitin tämän sanalla "kani" eikä tullut mitään joten oletin ettei kukaan ole sellaista topicia vielä tehnyt, mutta nyt kun hain niin niitähän tuli vaikka kuinka, joten sori jos tämä on samanlainen...
//No problem! Siirsin Harrastuksiin ja yhdistin jo olemassa olevaan aiheeseen. ^^ -gamma
« Viimeksi muokattu: Syyskuu 03, 2015, 11:35:29 kirjoittanut gamma »
Kaistapää ei tunnistaisi vitsiä vaikka se tanssisi hänen edessään ilkosillaan ja Dobbyn pannumyssy päässään.

"Minäkin tykkäsin kokouksista", Luna sanoi seesteisesti.
"Ihan kuin olisi ollut ystäviä."

Poissa Sverre

  • Vuotislainen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #18 : Lokakuu 13, 2018, 17:15:27 »
Onkohan täällä vielä kani ihmisiä paikalla?
Mä kaipaisin vähän apua mun kanin kanssa. Se on muuten kiltti ja ihana poika,  mutta en saa kynsiä leikattua.  Tulee kyllä syliin istumaan, mutta lähtee karkuun heti kun ottaa kiinni.

Poissa Luna Helmiina

  • Tonttu vain ei saa unta
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Älä häiritse! Luen Harry Potteria!
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #19 : Lokakuu 16, 2018, 20:04:38 »
Ei kani mutta hevos ja koiraihminen löytyy, ite olen kerran katsonut kun villakoiratyttö alko önistä ja meuhata trimmerin nähdessään niin emäntä nosti 30kg koiraa pitkin pituuttaan pöydälle, rapsutti ja pärisytti huuliaan konetta koian nokan edessä pitäen jollon anto ajella tassut ja naaman kun emäntä vähän huijasi herkun avulla.
"Puh?"
"No mitä, Nasu?
"Ei mitään", vastasi Nasu hiljaa.
"Tarkastin vain, että olet vielä ystäväni".       Helmiina -> Luna Helmiina

Poissa Lupin

  • Äitiyslomalla
  • Ylihörhö
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Vuotis
  • Pottermore: MoonstoneMarauder79
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #20 : Lokakuu 16, 2018, 20:16:32 »
Onkohan täällä vielä kani ihmisiä paikalla?
Mä kaipaisin vähän apua mun kanin kanssa. Se on muuten kiltti ja ihana poika,  mutta en saa kynsiä leikattua.  Tulee kyllä syliin istumaan, mutta lähtee karkuun heti kun ottaa kiinni.
Oletko kokeillut laittaa kania peiton sisään? Joko mahallaan, tai sitten selällään niin että peitto kulkee kanin mahan yli? Ja sitten leikkaat varovasti.
Äitiyslomalla! Hoidan (hitaalla aikataululla) HP-faneihin ja Vuotiksen Facebook-sivuihin tai Facebook-ryhmään liittyviä asioita.

Poissa Sverre

  • Vuotislainen
Vs: Kanit ja jyrsijät
« Vastaus #21 : Lokakuu 17, 2018, 08:07:43 »
Tuosta peitto jutusta luinkin netistä, mutta jotkut oli siitä sitä mieltä, että kani alkais vaan entistä enemmän pelkäämään käsittelyä jos sen kietoo siihen  peittoon? Mä taidan kyllä olla ehkä vähän yli varovainen tuon pupun käsittelyssä :D mulla on koiria ollu ennen ja onhan tuo tietty niihin verrattuna ihan erilainen. Niin pieni ja hentoinen,  enkä mä halua, että se alkaa pelkäämään mua.