Kirjoittaja Aihe: Toni Morrison: Solomonin laulu (Song of Solomon)  (Luettu 525 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Lemmonleikko

  • Tom
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Velho
  • Soulshine!
    • Herra Hahmo
  • Tupa: Mary Sue
Toni Morrison: Solomonin laulu (Song of Solomon)
« : Elokuu 10, 2008, 21:39:09 »
Hoh, tulinpas tuollaisen teoksen lukeneeksi tässä. Kyseessä on siis vuonna 1993 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Toni Morrisonin toinen romaani, joka eittämättä merkitsi paljon Nobelin saamiseksi. Solomonin laulu on yhtäaikaisesti sekä identiteettikertomus että yhteiskunta- ja ajankuvaus, ja sitä pidetään yhtenä mustan amerikkalaisen kirjallisuuden kulmakivistä.

Alla olevissa kahdessa kappaleessa on sitten rutkasti paljastuksia juonesta.


(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)


Solomonin laulu on siis järisyttävä tarina juurettomuuden tunteen repimästä nuoresta mustasta kundista ja hänen kauttaan välittyvästä kokonaisesta mustan tarinankerronnan perinteestä, kokonaisesta kansasta, joka on tuotu toiselta mantereelta Amerikkaan. Kirja on tavallaan yhtä aikaa faktaa ja fiktiota: ehkä siinä sattuneet asiat eivät ole tapahtuneet oikeasti, mutta kaikki siinä kuvattu voisi aivan yhtä hyvin olla totta. Mustan väestön ahdinko ja sisäinen kulttuuri ovat aivan todellisia asioita, ja Morrison on saanut ne mahtumaan elävinä kansien väliin. Kirjan juonta kantava suullinen tarinointitraditio taas on suoraan peräisin Morrisonin omasta elämästä: hänen isänsä kertoi hänelle sadoittain mustien kansantarinoita, joiden vaikutuksen kerrotaan näkyvän muissakin Morrisonin kirjoissa. Solomonin laulussa on kyse kertomuksesta, jossa vailla suuntaa keskelle elämää jäänyt heppu lähtee etsimään ainoissa kuulemissaan sukutarinoissa mainittua kultaa löytämättä sitä, mutta törmää puolivahingossa omaan identiteettiinsä ja historiaansa.

Kirja pakottaa tarkastelemaan myös valkoisten leveää elämää mustan 1930-luvulla syntyneen entisen orjasuvun tyttären silmin - Morrison todella tietää, mistä kirjoittaa. Yksinkertaisesti voisi sanoa, että Solomonin laulu levittää silmien eteen sellaisen elämänpiirin, jota useimmat eivät ole tulleet edes ajatelleeksi. Ajatus- ja arvomaailma joutuu helposti koetukselle kirjan parissa, mutta teos on näin ollen omiaan myös avartamaan mieltä. Kaikessa ihmisläheisyydessään, eeppisyydessään ja värikkyydessään Solomonin laulun voisi väittää iskevän varsin syvälle itse ihmisyyteen, sillä sen luettuaan tuskin kukaan voi kiistää, etteikö se olisi viime kädessä ensisijaisesti kertomus ihmisistä: kun koko miljöö on mustaa, värin merkitys katoaa täysin.

Voin lämpimästi suositella teosta kenelle tahansa, joka ei kavahda hetkellistä syöksymistä umpivieraaseen elämään eikä järkyty aika ajoin rankkojenkin asioiden toteamista suorasukaisesti kuten tosiasiat yleensä. Mitään helppoa luettavaahan Solomonin laulu ei ole, se kuvaa eräänlaista elämää kaikessa raadollisuudessaankin, kaunistelematta. Otaksun, että jokainen voi hyvinkin löytää siitä jotakin itselleen.



Itselleni Solomonin laulun lukeminen kuitenkin avasi vielä aivan toisenlaisen, syvästi henkilökohtaisen kokemuksen. Minun oli nimittäin helppo samastua niinikään irtonaisena suvustaan kasvaneeseen Maitomieheen, joka lähti etsimään ymmärrystä isiensä Virginiasta. Maitomiehen kuulemat loppumattomat tarinat ja kertomukset hänen omasta kansastaan olivat ihan kuin oman sukuni ehtymätöntä jutunkerrontaa. Solomonin laulu auttoi minua ymmärtämään paremmin isoisältäni ja muilta sukulaisiltani kuulemieni juttujen, pienienkin, valtavan painoarvon. Lisäksi minuun syttyi valtava halu lähteä joskus Yhdysvaltoihin tapaamaan sinne muuttaneen isoisoisäni jälkeläisiä - etenkin, kun osa heistä on lisäksi mustia. Haluan tietää, millaisia juttuja he kertovat ja millaisia muistikuvia heillä on esi-isistään. Minusta tulee vielä joskus seuraava suuri satusetä, alan veistää sukuvirsiä serkkujen kakaroille! Voi sanoa, että Maitomiehen matkan seuraaminen syvensi ymmärrystäni omastakin elämästäni. Uskomaton kirja. Äimistyttävä.


Mitenkäs muut Solomonin laulun mahdollisesti lukeneet? Mitä piditte? Mitä kirja jätti käteen?
"You don't have to be black to be a nigger. Being born penniless also makes you an outlaw." -Ronnie van Zant
         Row, row, row thy boat gently down the stream. Oh Charon, hast thou ever know'd that Death is but a dream?
Hyviä emme ole, pahoiksi emme halua tulla - olkaamme siis rumia!