Kirjoittaja Aihe: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-12)  (Luettu 961 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-12)
« : Huhtikuu 11, 2008, 17:22:16 »
Virhe/et
Kirjoittaja: Joku, eli minä.
Ikäraja: K-12
// Ikäraja muokattu & pyöristetty sääntömuutoksen mukaiseksi. :) -R
Hahmot & Paritukset: Sirius(/Remus), Dumbledore(/Grindelwald)
Varoitukset: Rumaa kieltä... Sirius on rääväsuu.
Yhteenveto: Siriuksen ja Dumbledoren välinen juttutuokio sen jälkeen, kun Sirius huijasi Kalkaroksen Rääkyvään Röttelöön täydenkuun aikaan.

A/N: Olen useasti pohdiskellut, että miksi Sirius oikein teki tämän pilan, ja miten ihmeessä hän sai jatkaa koulussa vielä sen jälkeen. Noh, tässä on nyt minun teoriani ja viime yönä sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin sen. :) En ole varma, kuuluuko tämä edes tälle osastolle, koska mitään kamalan suurta DH'sta tässä ei paljasteta, mutta ajattelin pelata varman päälle... Eli ainoa "spoileri" tässä on Albuksen ja Gellertin ystävyys-/rakkaussuhde.

*

Huokaus kimpoaa pyöreän huoneen seinistä - vai pitäisikö sanoa seinästä? - ja onnistuu kuin onnistuukin välttämään 16-vuotiaan nuorukaisen korvat. Poika istuu tuolillaan kovin hiljaisena, katse lattiaan luotuna, selkä suorana ja kasvot ilmeettöminä, muutamien hiussuortuvien roikkuessa otsalla. Minä kuuntelen hiljaisuutta ja hänen vielä hiljaisempaa hengitystään enkä hymyile, ja huomaan tekeväni näin ensimmäistä kertaa häntä katsoessani. Vedän syvään henkeä ja valmistaudun sanomaan hyvästit hiljaisuudelle.

“Miksi sinä teit sen, Sirius?”

Poika kohauttaa olkapäitään ja kääntää katseensa lattialla kaksi tuumaa oikealle.

“Sirius.”

Jälleen olkienkohautus ja tunnen jo olevani hukassa pojan kanssa, kunnes hän nostaa kasvonsa, luo teräksenharmaat silmänsä minuun ja virnistää vähemmän aidosti kuin yleensä.

“Se tuntu vitun hyvältä idealta.” Kurtistan kulmiani hänen kielenkäytölleen, joka kyllä on tässä tilanteessa se pienin murhe. Mutta tavat ovat tapoja.
“Sitä se ei kuitenkaan ollut. Saatoit monen hengen vaaraan, ja mihin tilanteeseen ystäväsi sait…” Virne värähtää ja melkein häipyy, mutta sinnittelee silti kasvoilla kaikin voimin.
“En mä aatellut… Remusta…” Nielaisu, katse käy jälleen maassa, ja ilme vääristyy hetken ajaksi. Mustan pojalla on sittenkin omatunto. Harmaat silmät kohtaavat taas omani, eikä niiden väri ole ollenkaan niin teräksinen kuin oli hetki sitten. Katson häntä silmiin ja mielessäni käy kuva toisesta nuoresta pojasta, jonka iho on melkein valkoinen ja jonka hunajaiset silmät tuijottavat isoina ja syyttävinä. “Kuinka sä saatoit, Sirius?” Yksinkertainen lause, joka piti sisällään kaikki maailman sirpaleet, syytökset ja pettymykset, surut ja vihat. Rikkoutuneen luottamuksen, ystävyyden, rakkauden.

Palaan tähän hetkeen ja huomaan teräksen nyt muuttuneen valuvaksi elohopeaksi. Mielessäni melkein käy sääli. Melkein.

“Mitä sinä sitten ajattelit?” Naurahdus, nopea käden liike ja elohopea jähmettyy taas.
“Mä ajattelin sitä saatanan idioottia!”
“Severus Kalkarosta?”
“Niin, ja Regulusta!”
“Miten sinun veljesi liittyy tähän?”
“No kun se on alkanut hengata sen kans… Kalkaroksen… Nyt tän vuoden alusta, kun mä lähdin pois… Ja se vie sen pimeälle puolella! Reg saa tarpeeks vaikutteita jo kotoakin, sen ei tarvis saada niitä yhtään enempää vielä täälä! Ja kaikki tietää ketä Kalkaros kannattaa, Voldemortia… Mä en halua mun pikkuveljestä kuolonsyöjää.”
“Ja sen estämiseksi yritit tappaa Severuksen?”
Juuri niin. Nuori Musta ei sano sitä ääneen, mutta hänen silmissään muodostuu ne sanat. Juuri niin.
“Sirius, tappaminen ei ole vastaus mihinkään.”
“Kyllä se meilläpäin on aika vitun hyvä vastaus.”
“Ja minä kun luulin, ettet sinä olisi kuten muut suvustasi.” Hänen silmänsä rävähtävät suuriksi ja katse siirtyy seinällä olevaan tauluun, joka mutisee itsekseen jotain “tuosta äänensävystä”, jonka “voisi jopa ottaa loukkauksena, tiedätkö, Dumbledore”. Hitaasti Sirius kääntyy takaisin minun puoleeni.
“En mä olekaan.” Ja minä tiedän, ettei hän ole. Mutta minä tiedän myös, että hänen suonissaan tulee aina virtaamaan Mustan veri. Hymyilen hänelle ilottomasti, ja käännän katseeni pöydälläni lepääviin papereihin, asetellen silmälasejani paremmin.
“Minulla on tässä, Sirius, sinun eropaperisi. Mitä sinä aiot tehdä?”
“Millon mun pitää lähteä?”
“Juna lähtee viemään sinut Lontooseen heti kun olet valmis.”
“Mutta… en mä voi.”
“Et voi?”
“En! Mun pitää… Ei vittu… Mun pitää sopia tämä Remuksen kanssa ensin… Niin ja Jamesin ja Peterin.”
“Ja Severus Kalkaroksen.”
“Etenkin Remuksen. Mä en kestä kun se ei pidä musta. Kaiken muun mä kestän, mutta en sitä.”

Ja jo toisen kerran mieleeni nousee kohtaus, mutta tällä kertaa siinä esiintyvät tarinan päähenkilöt ovat jotkut aivan muut.

“Gellert, älä mene.”
“Miksen?”
“Koska minä tarvitsen sinua.”
“Miksi?”
“Koska en kestä ilman sinua. Kaiken muun kestän, mutta en sitä.”
“Hmm, tuo kuulostaa hyvältä. Ehkä jäänkin.”


“Mitä mä teen?”

Tuoksuja täynnä ollut kuvasarja katkeaa toisen nuoren epätoivoiseen kysymykseen ja aneleviin silmiin.

“Minä en tiedä.” Hän painaa kasvonsa käsiinsä ja hetken aikaa odotan hänen alkavan itkeä kuin avuton lapsi. Mutta näen vain hänen olkansa tärisevän ja kuulen yhden ainoan terävän henkäyksen, jonka saattaisi sekoittaa nyyhkäykseen, enkä ole itsekään varma kumpi se on. Ja näen myös, että edessäni rakoileva - ei murtuva, vaan rakoileva, kuin marmori - nuorukainen onkin paljon avuttomampi lapsi kuin se tikkarinsa menettänyt avoimesti itkevä. Hetken aikaa vain katson, kunnes otan käsiini edessäni olleet paperit ja revin ne. Sirius nostaa ihmeissään katseensa kuullissään repeävän paperin päästävän äänen.

“Me teemme niin, että laitan sinut kolmeksi kuukaudeksi koeajalle. Jos käyttäydyt moitteettomasti tämän ajan, saat jäädä suorittamaan opintosi loppuun. Mutta yksikin virhe, ja joudut lähtemään. Ja tietenkin jälki-istuntoa koko kolmeksi kuukaudeksi myös, joka ilta.”
“Eikä mun tarvitse lähteä?”
“Ei. Kunhan käyttäydyt kunnolla, ja sovit välisi ystäviesi kanssa.” Jälleen odotan Sirius Mustan tekevän jotain, jota hän ei kuitenkaan tee - odotan hänen hyppäävän riemuissaan tuolistaan ja juoksevan nauraen ystäviensä luokse, mutta hän vain istuu aivan yhtä lamaantuneena kuin hetki sitten, päästämättä sanaa suustaan. Sekuntiviisarin lyötyä kaappikellossa viisi kertaa, hän nyökkää hitaasti ja hänen kasvonsa ovat niin mietteliäät ja levottomat, etten voi olla kurkistamatta hänen mieleensä, koska katsoessaan minua silmiin hän pyytää sitä.

Kaksi poikaa pyörivät lumessa nauraen, ollen lumisotaa…
Kaksi poikaa kirjoittelevat toisilleen salaisia lappuja tunnilla…
Poika tuo toiselle pojalle sylillisen suklaata Sairaalasiipeen…
Kaksi poikaa makaavat kostealla nurmikolla ja tuijottelevat tähtiä…
Kaksi poikaa tekevät yhdessä läksyjä takan edessä ja koskevat toisiinsa aivan liikaa…
Kaksi poikaa makaa saman viinipunaisen peiton alla ja kuiskivat kauniita sanoja toistensa korvaan, huulten välillä eksyessä omalta paikaltaan…


Minä suljen silmäni ja tulva häviää, ja tunnen tietäväni vastauksen siihen kysymykseen, joka Siriuksen mieltä niin huolestuttaa. Kuulen askelten käyvän lattian poikki ja oven aukeavan hiljaa narahtaen, ja ennen kuin se sulkeutuu, sanon puoliksi itselleni ja puoleksi hänelle:

“Hän antaa sinulle anteeksi. Ei ehkä ihan heti, mutta hän tulee antamaan sinulle anteeksi aina kaiken, mitä ikinä teetkin.”

Tunnen tietäväni sen, koska se kaikki olen myös minä, eikä näiden poikien kohtalo ole niin kovin erilainen.

*
« Viimeksi muokattu: Kesäkuu 04, 2012, 13:14:10 kirjoittanut Renefer »

Poissa kikieh

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-13)
« Vastaus #1 : Huhtikuu 11, 2008, 22:45:04 »
Jännää sinäänsä, että minä ihastuin todella paljon tähän, vaikka yleensä en edes pidä slashista! :D Voin myöntää, etten ole koko elämäni aikana lukenut ainuttakaan - paitsi tietysti juuri hetki sitten. Se menee sen piikkiin, etten minä varsinaisesti katsonut tämän ficin parituksia, vaan hyppäsin saman tien tekstin pariin. Mutta onneksi tein niin, sillä näin minun onnistui tämä sitten lukea ja tajutessani, että ficci oli slashia, en voinut enää perääntyä, koska ficci oli jo herättänyt mielenkiintoni. Propsit siis siitä, että onnistuit samalla kertaa luettamaan slashia! ;)

Olet todella hyvin onnistunut kuvailemaan Dumbledoren ajatuksia ja tekstisi on helppolukuista sekä virheetöntä. Kuvailet kekustelua ja Siriuksen ilmeitä + tekoja todella onnistuneesti! Minulle ei jäänyt yhtään epäselväksi miten pettynyt Siriuskin itseensä tavallaan oli, joten minusta osaat välittää hahmojen tunteet hyvin lukijalle. Iso plussa!

Lainaus
Sekuntiviisarin lyötyä kaappikellossa viisi kertaa, hän nyökkää hitaasti ja hänen kasvonsa ovat niin mietteliäät ja levottomat, etten voi olla kurkistamatta hänen mieleensä, koska katsoessaan minua silmiin hän pyytää sitä.

Minä pidin tuosta lauseesta. Siinä ei yksinkertaisesti töki mikään!

Sitten tuosta kielenkäytöstä. Minä ymmärrän sinua ja olen itsekin kuvitellut Siriuksen olevan melkoinen rääväsuu ja ymmärrän senkin, että häntä mahtoi melkoisesti ärsyttää kyseisessä tilanteessa, mutta se oli jotenkin outoa Dumbledoren 'levollisten' ajatuksien ja puheiden seassa. Johtuu kai myös siitä, että olen lukenut niin paljon ficcejä, joissa yksikään Siriuksen repliikeistä ei ole puhekieltä. Mutta toisaalta, nuo voimasanat kertovat myös todella paljon Siriuksen tunteista.

Mietin myös juuri tuota Dumbledoren ns. levollisuutta koko jupakkaan; Sirius kun meinasi juuri tapattaa yhden oppilaista, Kalkaroksen. Olemme nähneet Dumbledoresta juuri tuon rauhallisen puolen (esim. Feeniksin Killassa kun Harry hajottaa hänen työhuonettaan), mutta on myös hetkiä, jolloin Dumbbis on raivostunut. Sellaiseksi hetkeksi olisin voinut kuvitella tämän tilanteen. Mutta siinäkin ymmärrän hyvin, jos olet ajatellut, että Dumbledore mietti juuri tuota hänen ja Gellertin välistä suhdetta ja tästä syystä siis ymmärsi Siriusta varsin hyvin.

Hieno ficci kaiken kaikkiaan, voisin lukea enemmänkin jos näitä on tarjolla! :)
Muutan sen kirpuks, vaarattomaks kirpuks, sit panen kirpun pakettiin ja panen paketin toiseen pakettiin ja lähetän sen itelleni. Ja kun se tulee... muahahah! Läjäytän sen vasaralla!

Poissa emwt

  • Hovisäätäjä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Rohkelikko vai Luihuinen?
Vs: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-13)
« Vastaus #2 : Joulukuu 11, 2008, 20:04:36 »
Pitäisi käydä Vuotiksessa useammin, muuten menee ohi kaikki ihanat Sirius/Remukset.
Rakentava palaute saattaa olla loppuunkulunut tältä päivältä, mutta yritetään.
Blueberryn lainaus oli minunkin lempikohtani, joten eipähän tarvitse sitäkään lainailla uudestaan. Siriuksen epätoivo oli uskottavaa, ja Dumbledore oli niin Dumbledore kuin olla voi.
Raketavat on nyt loppu, voin vain todeta, että ihana ficci!!

- emwt
Kaiken säätämisen keskipisteessä.

Gretel

  • Ankeuttaja
Vs: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-13)
« Vastaus #3 : Toukokuu 10, 2009, 16:37:39 »
Ihanaa, että tämä oli Dumbledoren näkökulmasta.
Virheitä en juurikaan löytänyt, vähän lyhythän tämä oli, mutta asiat oli kieteytetty aika hyvin.
Siriuksen kielenkäyttö toisaalta puki häntä, toi esille hänen kovuutensa ja piittaamattomuutensa, mutta toisaalta se oli vähän liian, öö, miten se nyt sanoisi, teinimäistä, ja ärsytti minua.
Kuvailua ei ollut paljoa, välillä olisin kaivannut enemmän, mutta tarina kantoi itsensä hyvin loppuun saakka.
Pari kökköä kohtaa, en pitänyt paperien repimisestä, enkä myöskään koeajasta. Ne säröttivät tunnelmaa, joka oli välistä oikein koskettava. Reguluksesta puhuttaessa olisin kaivannut tarkempaa kuvailua, häiritseväksi kysymykseksi jäi se, miksi teinipoika käytti Voldemortin nimeä, vaikkakin tiedetään, että Sirius sitä myöhemmin käytti.

Henkeäsalpaavan ihania kohtia löytyi useita, tietty Mustan sukuun ja perheeseen osuva katkeruus koskettaa aina. Siriuksen tunteet Remusta kohtaan oli kuvailtu kauniisti.

Lainaus
Mustan pojalla on sittenkin omatunto. Harmaat silmät kohtaavat taas omani, eikä niiden väri ole ollenkaan niin teräksinen kuin oli hetki sitten. Katson häntä silmiin ja mielessäni käy kuva toisesta nuoresta pojasta, jonka iho on melkein valkoinen ja jonka hunajaiset silmät tuijottavat isoina ja syyttävinä. “Kuinka sä saatoit, Sirius?” Yksinkertainen lause, joka piti sisällään kaikki maailman sirpaleet, syytökset ja pettymykset, surut ja vihat. Rikkoutuneen luottamuksen, ystävyyden, rakkauden.

Tämä lause oli kaikessa yksinkertaisuudessaan upea. Elohopea. Vau. Se vain jähmetti minut.

Lainaus
Palaan tähän hetkeen ja huomaan teräksen nyt muuttuneen valuvaksi elohopeaksi. Mielessäni melkein käy sääli. Melkein.

Kaikenkaikkiaan hieno kokonaisuus. Jatka samaan malliin. Rakentava palaute karkasi jonnekin, mutta minkäs teet...




Poissa Lusitania

  • Paluumuuttaja
  • Vuotislainen
  • So you screwed up
Vs: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-13)
« Vastaus #4 : Toukokuu 16, 2009, 13:07:30 »
Dumbledore oli yksinkertaisesti hyvä tässä. Olit osannut kirjoittaa hänestä juuri sellaisen, kuin kirjoissa, sen ihmisen, joka pelastaa tilanteen, kun kaikki on sortumassa. Kaikki ne muistot oli hienosti koottu Dumbledoren käytökseen, hänestä oikeastaan huomasi, miten hän näki itsensä Siriuksessa.
Sirius oli hyvin kuvailtu myös, vaikken olekaan tottunut häneen aivan noin rääväsuisena. Tuli olo, että poika oli ahdistettu nurkkaan ja hän puolusti itseään lyömälla takaisin. Ja se miten kuvailit tunteiden vaihtumista silmissä, elohopeaa, wau... Jos itse saisin tuollaista tekstiä aikaiseksi olisin ylpeä itsestäni. Alun "Kuinka sä saatoit, Sirius?" oli myös mielettömän hyvin selitetty lause, tunnelma koko ficissä oli herkkä ja särkyvä.
Lopetus oli aivan omaa luokkaansa. Pidin siitä miten yhdistit Dumbledoren muistot tapahtuneeseen. “Hän antaa sinulle anteeksi. Ei ehkä ihan heti, mutta hän tulee antamaan sinulle anteeksi aina kaiken, mitä ikinä teetkin.”
Tuo oli kaunis, todella kaunis lause. Olen aivan sanaton. Kiitos.

- Lusitania
Help will always be given at Hogwarts to those who ask for it.

Poissa Minsvo

  • shakes all over like a jellyfish
  • Vuotislainen
    • dA
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-13)
« Vastaus #5 : Kesäkuu 27, 2009, 00:40:21 »
Minä todella pidän tästä! Ihanasti kirjoitettu, ja kuvaat Siriuksen tunteita todella hyvin. Pidän siitä että tässä on Dumbledore minä-kertojana, tämähän olisi ihan erilainen hän-kertojalla. Komppaan edellisiä, kauniita lauseita on todella paljon. Valitettavasti en ole oikein hyvä pukemaan sanoiksi tunteita, joita tämä minussa herätti. Jo se, että se jonkinlaisia tunteita sai heräämään, kertoo siitä että tämä on todella hyvä fikki. Ihana.

Sirius on rääväsuu.

Hieman nauroin.

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-13)
« Vastaus #6 : Heinäkuu 06, 2009, 21:34:56 »
Oho, tännehän on tullut paljon kommentteja sitten kun viime kerran kävin katsomassa! Kiitos niistä kaikille, merkitsevät paljon. :)

Poissa Gemmssy

  • parveilia
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Glisee, ei klisee
    • Kaunotar ja hirviö
  • Pottermore: FeatherRain8203
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-13)
« Vastaus #7 : Tammikuu 17, 2011, 20:16:18 »
Tää on ny vähän vanha kommentoitavaks, mut kommentoimpa ny kymminki. Häähää :P

Toi oli toooosi hyvä. Jotenki niin surullinen ja semmonen kiva. Tosi omalaatusii adjekstiivei mulki kyl, mut silti...
Varsinki loppu oli tosi sulonen. Jotenki nii vaa semmonen awwww.
Ja tuosta elohopea jutusta pidin. Se oli jotenkin hauska lisä, niin helppo kuvitella. Hyvä kielikuva.
Voi Sirre parkaa ku se kantaa huolta pikkuveljestään. Nii, haista paska Kalkaros, vaikka ootki KV:n lopussa nii ihana <3
No, mut ei thtää eksyny aihaast tai mitää. Mut ei mul  jotenki oo enempää sanottavaa, sait mut sanattomaks. Vaik yleensä kirjotan tosi pitkii  komnnettei.

Se ehk vähä häiritsi, et Sirre puhu puhekieltä. Mä ymmärrän kyl et jotku tykkää siit enemmää mut must kirjotuksis pitäis silti olla kirjakielt. Mut tohon kyl tottu tekstin mittaa, et sillee joo...

Kiittäen,
      Gemma
Siskoni uskoo, että pilvien keskellä mekin osaamme lentää. Jos taivalla ei lennä, sieltä putoaa, ja jos putoaa, niin kuolee. Mutta emmehän me voi kuolla, ensin meidän pitää elää vanhoiksi. Siksi me osaamme lentää pilvien keskellä.

Poissa Joku

  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: MarauderIce16727
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Virhe/et (one-shot, slash, S/R A/G, K-13)
« Vastaus #8 : Maaliskuu 12, 2011, 02:52:57 »
Oh-hoh, onpas mukavaa, että tätä on kommentoitu! Vaikka tämä jo hieman vanha ficci onkin... Kiitoksia paljon. :D Mukavaa, että pidit ja kommentoit, Gemmssy. Olen otettu.