Kirjoittaja Aihe: Kirje (S, General/Angst)  (Luettu 923 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Kirje (S, General/Angst)
« : Maaliskuu 16, 2008, 14:36:43 »
Nimi: Kirje
Rating: S
Pairing: ei oikeastaan
Genre: General/Angst (vähän tulkinnanvarainen juttu)
Summary: Lily Potterin viimeinen kirje, Sirius Mustan viimeinen ajatus.
Disclaimer: En omista hahmoja, ne kuuluvat J. K. Rowlingille.
A/N: Tämä oli ensin erään ficcini prologi, mutta koska ficistä ei sitten tullutkaan mitään, päätin sorvata tästä one-shotin. Nauttikaa ja kommentoikaa!


Kirje


Lily Potter istui olohuoneen pöydän ääressä kirjoittaen kirjettä samalla, kun hän vahti sivusilmällään kesällä vuoden täyttänyttä poikaansa, joka leikki isältään saamalla höyryveturilla, jonka James oli taikonut liikkumaan hitaasti pöydän ympäri pojan kikattaessa pöydän alla tarkkaillen sen menoa. Välillä hän teki Lilyn jalkojen välistä syöksyn punaisen junan perään yrittäen saada sen kiinni, mutta juna tuntui aina saavan jostain lisää vauhtia, kun hän oli sulkemaisillaan pikku kouransa sen ympärille. Lilyä ärsytti junan piipusta tuprutteleva höyry, joka lämmitti ikävästi hänen jalkojaan kesän helteessä. Eikä pieni Harrykaan ollut varsinaisesti helläkätinen heittäytyessään välillä äitinsä jalkojen taakse piiloon väijymään junaa, joka kiersi suurehkoa pöytää yhä uudelleen ja uudelleen. Se oli Harryn lempilelu heti pikkulasten luudan jälkeen, mutta luutaa, jonka hän oli saanut kummisedältään, hän sai käyttää vain tiettyinä päivinä – usein silloin, kun Lily lähti asioille ja James jäi vahtimaan poikaansa, jota hän palvoi mielin määrin. Lilystä tuntui välillä, ettei hänen miehensä voinut kieltää mitään pojaltaan, joka, luojan kiitos, ei kuitenkaan osannut vielä itse pyytää paljoa. Paitsi sitä luutaa, jonka selässä poika tuntui pystyvän rikkomaan esineen kuin esineen.

”James, voisitko viedä Harryn kylpyyn? Viime kerrasta on jo aikaa”, Lily huikkasi makuuhuoneen suuntaan, kun hän kyllästyi poikansa jatkuvaan liikehdintään hänen jalkojensa lomassa. Makuuhuoneesta asteli silmälasit vinksallaan ja sekaista tukkaansa pöyhien hänen miehensä, joka oli ollut hyvin ansaitulla päivälevolla. Tai, kuten Jamesin tapauksessa: loikoilemassa sängyllä ja lukemassa uusinta huispauslehteä.
”Joo, tulehan kaveri”, James sanoi väsyneellä äänellä pojalleen, joka alkoi heti kurkotella häntä kohti hänen astuessaan huoneeseen ja huudella ”Isi!”. James koppasi hymyillen Harryn syliinsä ja muiskautti tämän poskelle mojovan suukon, ennen kuin hän heilautti taikasauvaansa. Juna pysähtyi keskelle olohuoneen lattiaa.
”Varo, ettet astu sen päälle, kun viet roskat ulos”, Lily sanoi nostamatta katsettaan kirjeestä. Hän tiesi kyllä varsin hyvin, että hänen miehensä laisti roskien viemisestä taikuuden avulla, mutta hänestä tuntui, että hän saattaisi joskus onnistua herättämään tässä edes huonon omatunnon moisen laiskuuden takia. Hän ei ollut vielä onnistunut siinä.
”En, en”, James sanoi hyväntuulisesti ja heilautti poikansa olalleen suunnatessaan kylpyhuoneeseen. Hetken päästä Lily saattoi kuulla sieltä iloisen loiskeen ja kikatusta, joskaan hän ei ollut aivan varma, kuka pesi ketä. Yleensä molemmat tulivat kylppäristä sen näköisinä, että olisivat kummatkin olleet ammeessa. James ei tuntunut kuitenkaan pistävän sitä pahakseen: hän kun tuntui nauttivat siitä, että sai herätettyä vaimossaan tämän kuullun temperamenttisuuden, joka tuntui aina nostavan päätään kun hänen lattiansa lainehtivat vedestä.

Rakas Anturajalka, kirje alkoi.
Oletko kotona perjantaina? Ajattelimme tulla koko perheen voimin käymään päivällä, James on kaivannut sinua kovin. Niin kuin Harrykin. Hän osaa jo melkein sanoa nimesi! Tai, onhan siinä tietysti vielä hiomisen varaa... Hän kuitenkin kysyy usein ’Antunsa’ perään. Hän on selvästi omaksunut tuon nimen käytön isältään, kuten näköjään minäkin... Kummallista, miten se on hivuttautunut arkikäyttööni – ennen en koskaan kutsunut sinua ystäviesi antamalla nimellä. No, emmeköhän kaikki totu tähän ajan kanssa, vaikka haluaisinkin Harryn mielummin tuntevan teidät teidän oikeilla nimillänne. Hän oppii kyllä kelmien tavoille epäilemättä myöhemminkin... Äläkä ota sitä lupana: minulla ei ole aikomustakaan antaa teidän tehdä hänestä samanlaista vintiötä kuin mitä itse olitte. Tätä voit pitää lupauksena.
   Harry väijyy taas jaloissani sitä Jamesin antamaa junaa. Hän mankui aamulla antamaasi luutaa, mutten antanut sitä hänelle – hän rikkoi vasta  toissapäivänä toisenkin niistä Petunian antamista rumista vaaseista. Ei se kyllä edelleenkään haitannut minua lainkaan, mutta en jaksaisi juosta vintiön perässä korjaamassa kaikkea, joka ei ole pultattu kiinni. Ymmärrät varmaan. Aion antaa sen taas hänen käyttöönsä viikonloppuna, kun Remus tulee siivoamaan Jamesin kanssa vierashuonetta – siellä on vieläkin kaikki se muutonjälkeinen roju, josta meidän piti hankkiutua eroon jo vuosi sitten! Ajattelin mennä Alicen kanssa ostoksille, niin pojat saavat vahtia luudallaan torpedoivaa Harrya. Tiedän, olen julma. Sinäkin voit liittyä heidän seuraansa – olen varma, että Harry nauttisi siitä kovasti, isästään ja Remuksesta puhumattakaan.
   James vei lopultakin pojan kylpyyn. Aloin jo kyllästyä siihen raivostuttavaan höyryyn, joka siitä junasta pukkaa ilmoille joka kerta, kun se menee jalkojeni alitse. Tällaisilla helteille kuuma höyry ei välttämättä ole kovinkaan mukavaa. Höyrystä puheenollen: oletko jo suostunut kokeilemaan sitä jästien käyttämää laitetta, jolla he silittävät vaatteensa? Se on silitysrauta. Sekin käyttää hyväkseen höyryä, jos sinua kiinnostaa (Se ei siis sylje tulta tai polta, ellet ole niin paksupäinen, että lykkäät sormesi sen alle). Remuskin käyttää sitä! Vai oletko niin laiska, ettet jaksa nähdä vaivaa? Hmm... Taidat kyllä olla. Kuten Jameskin. Hän ei vieläkään ole kertaakaan vienyt roskia itse ulos, kuten olen pyytänyt. Yhtä paksupäisiä olette molemmat. Sanon tämän kaikella rakkaudella.
   Voi ei... James tuli juuri kylppäristä Harry olallaan. Puolet kylppäristä on näköjään jälleen kerran vedenpaisumuksen alaisena. Pitänee siis mennä näyttämään sille moppia. Enkä välttämättä puhu lattiasta.
   Lily


Lily huokaisi ja rullasi pergamentin kireälle rullalle. Sen jälkeen hän kopautti sitä taikasauvallaan sinetöiden sen ja vei kirjeen heidän pöllölleen.
”Siriukselle”, Lily huokaisi ja pöllö lehahti siivilleen. Lily katseli sen menoa ja kääntyi sitten ottamaan mopin keittiön siivouskaapista.
”James! Vie Harry leikkikehään ja ota toinen moppi!”

---

Sirius kaatui hitaasti kaaren läpi. Hän saattoi yhä tuntea kirjeen housujensa takataskussa, ennen kuin pimeys nielaisi hänet kokonaan.
”SIRIUS! SIRIUS!” Harryn tuskantäyteiset huudot kuuluivat kuin paksun huovan lävitse; Siriuksen täytti pettymys ja suru, kun hän kuuli kummipoikansa hädän.

Hänen viimeinen, surun täyttämä ajatuksensa oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä:
”Niin, paksupäinen tosiaan...”

Eikä häntä enää ollut.


A/N: Että tällainen pätkä. Toivottavasti piditte. Ja tosiaan: kommentit olisivat kultaa.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 16, 2008, 14:42:57 kirjoittanut Leamire Blatina »

Poissa Flyrashaz

  • sub rosa
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Northern Light
    • Livejournal
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Kirje (S, General/Angst)
« Vastaus #1 : Maaliskuu 18, 2008, 18:11:58 »
Ihana pätkä; tuli mukava olo, kun luin noin oikeantuntuista tekstiä. Ihan kuin Rowlingin kirjoittamaa!

Muutama kirjoitusvirhe, ei ymmärrysvaikeuksia(suuri ihme minulta...). Kirjeen erotti, koska se oli kursivoitu. Kuut.

Kirjoitustyyli oli ihana; tuntui kuin olisin oikeasti nähnyt ficin henkilöt ja pystynyt koskettamaan heitä. Myös tuo "Antu"-juttu oli kiva. Kaikki läträävät vedellä; iästä riippumatta. Ei James ole ainoa.

Tuo Siriuksen kuolema oli järkyttävää luettavaa... Oliko hänellä oikeasti se kirjeenpuolikas taskussaan? tuli ekana mieleen.

Tuo viimeinen ajatuskin oli jotenkin dramaattinen ja asiaan kuulumaton, mutta erittäin mahdollinen Siriuksen ajatukseksi; "Niin, paksupäinen tosiaan..."
Alkoi naurattaa, vaikka tarkoitys ei varmastikaan ollut.

Lilyn kirjeen olen aina halunnut lukea. Sitä olen odottanut; ja nyt löydän sen täältä, Sinun, Leamire, kirjoittamana.
Kiitos!

-Flyrashaz *koukussa*
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 24, 2008, 11:51:10 kirjoittanut Flyrashaz »
"Oh, the bad guy of the game, me, you're not serious, I'm... umm... fortuneteller!"

Poissa Rhiannon

  • Kiltalainen
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
Vs: Kirje (S, General/Angst)
« Vastaus #2 : Huhtikuu 04, 2008, 12:25:23 »

Oli tässä kyllä jotain kovin hellyttävää. Pidin alusta, jossa kuvailtiin Pottereiden arkea, hauskoja yksityiskohtia, esim. se juna. Joitakin sanavalintoja jäin miettimään, esim. se että James oli päivälevolla ja sanoo jotain väsyneellä äänellä. En tiedä miksi juuri tuo jäi vaivaamaan, mutta väsynyt kuulosti ehkä tässä jotenkin ”negatiiviselta”. Vesijuttu oli hauska!

Sitten kirjeeseen; hauskan puhelias. Nyt siitä on ikuisuus, kun luin Deathly Hallowsin, enkä muista Lilyn viimeisestä kirjeestä mitään, joten yritän nyt kommentoida parhaani mukaan. Ihmettelin hiukan tuota Petunian antamaa rumaa vaasia. No sehän on sanomattakin selvää, että vaasi on ruma, mutta olisiko Petunia antanut heille mitään? Jos tämä nyt oli siinä alkuperäisessä kirjeessä niin perun puheeni :). Silitysrautajuttukin oli hauska. Toisaalta tuli todella surullinen olo – tuossa Lily vain kirjoittaa, tietämättä, että kuolema lähestyy. Aika kamalaa…

No niin, sitten mietin myös vähän sitä, mihin tämä tarina pyrkii. Tulee vähän sellainen Lily-Sirius-romanssifiilis – eikä sitä tavallista ”rakkautta” oikein näkynyt Lilyn ja Jamesin välilläkään. Lilyn reaktio kirjeen kirjoittamisen jälkeen, eli tuo huokaiseminen, mietitytti hiukan. Eli jotenkin ristiriitainen fiilis tuli siitä, että yritätkö hienovaraisesti vihjaista jostain syvemmästä tunteesta Lilyn ja Siriuksen välillä. Toteutit sen kuitenkin tosi kauniisti :), varsinkin loppu oli hyvä.

Viimeinen lausahdus oli kaikista paras!
Sirius Black; in a sack; I would like to pack; and thus take him back.

Poissa Leamire

  • Vampyyri
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • The sharpest lives are the deadliest to lead
Vs: Kirje (S, General/Angst)
« Vastaus #3 : Toukokuu 06, 2008, 17:15:50 »
Kiitoksia palautteesta, Goose, Rhiannon ja Flyrashaz!
   Goose, suoranaista jatkoa ei varmaankaan ole tulossa, mutta tämän kaltaisia "tunnelma one-shotteja" kylläkin, sillä rakastan niiden kirjoittamista. Ihanaa, että pidit tästä.
   Rhiannon, ajattelin tämän sijoittuvan aikaan (muistaakseni), jolloin Potterit ovat jo muuttaneet Godricin notkoon - eli he toimivat Killassa ja piileskelevät Voldemortilta; siksi tuo Jamesin väsynyt olemus. Ajattelin tämän myös sijoittuvan aikaan jälkeen tuon viimeisessäkin kirjassa nähdyn kirjeen, joten yhdistin tarinat kertomalla vaasista, jonka senkin oli Harry rikkonut. Ehdotin siis tässä ficissä, että Petunia olisikin antanut niitä kaksi. Ja ei, ei tämä ficci valitettavasti tarkalleen pyrkinyt mihinkään: oli vain tällaista tunnelmointia. Ja mitä taas tulee tuohon Lily/Sirius -juttuun.... No, lukijat saakoot kukin päätellä itse, oliko siinä kirjeessä/muussa ficissä jotain kyseiseen paritukseen viittaavia pohjaviboja. ;D
Kiitos paljon lukemisesta ja palautteen antamisesta; olen erittäin kiitollinen.
   Flyrashaz, kiitos kommenteista - en yhtään ihmettelisi, vaikka virheitä koko teksti vilisisi. Ja tuosta Siriuksen viimeisestä ajatuksesta vielä sen verran, että sen oli tarkoituskin aiheuttaa ristiriitaisia reaktioita: mielialani mukaan koen sen itsekin välillä huvittavana ja välillä taas itkettävän surullisena.

Kiitos vielä kaikille tähänastisille kommentoijille. Muiltakin voisin *vinkki vinkki* palautetta vielä ottaa vastaan...